[QUOTE="vieras";28015561]melko itsekästä ajattelua. SINUSTA varmasti olisi kiva tulla äidiksi ja saada lapsi, ihan sama onko terve vai vammainen kunhan on oma lapsi. Kannattaa kuitenkin miettiä lapsenkin kannalta. Uskon ihan vilpittömästi, että monen vaikeasti vammaisen olisi todellakin ollut parempi olla syntymättä. Vaikeasti vammaisen ihmisen elämä ei todellakaan ole aina "ihmisarvoista" elämää. Itselläni on lähipiirissä yski tällainen tapaus (äitinsä oli 45 hänet saadessaan, sitä ennen sai 6 tervettä lasta), ja tiedän todellakin mistä puhun. Henkilö on jo lähemmäs 40v, mutta henkisesti 5vuotiaan tasolla. Lisäksi on paljon muita kyseiseen kehitysvammaan liittyviä sairausia joiden takia joutuu olemaan esimerkiksi hengityskoneessa kiinni kokoajan ja asumaan laitoksessa, jossa on koko aikuisikänsä asunut.[/QUOTE]
Laitetaan tähän vähän faktaa verneri.netistä.
"Todennäköisyys, että lapsi on vammainen, on kaikilla noin 3 %. Äidin ikä 40 vuotta nostaa tätä riskiä noin reilun prosentin verran."
Eli jokainen meistä, joka on lapsen saanut, on sinun logiikallasi "itsekäs". Tietenkin voi miettiä, mikä on itsekästä kenenkin näkökulmasta - vaikkapa niiden 96 prosentin mielestä, jotka hedelmöittyvät ja syntyvät terveinä lapsina nelikymppisille vanhemmille.
"Mainittakoon vielä, että äidin 40 vuoden ikä painaa raskauden ajan sikiöseulonnoissa niin paljon, että tämän ikäisten naisten mahdolliset poikkeavuudet raskaudessa käytännössä havaitaan aina seulonnoissa; sikiöseulatestithän koostuvat monista osatekijöistä, joista yksi on äidin ikä."
Varsinaiseen kysymykseen vastaan, että minun mielestäni lasta ei pidä harkita lainkaan, jos tietää ettei jaksaisi vammaisen lapsen kanssa.
