40+ *odottajat*..+ YES, WE CAN!!! ;)

Jadette voi, harmi että sinulla on paha olla. Kannattais varmaan jossain keskustella, niinkuin itsekin mietiskelit, ettei ala vaikuttamaan liian paljon koko elämään ja tulevan lapsenkin elämään. Kukaanhan ei haluaisi olla ei toivottu.

Joten asiaa kannattaa kyllä purkaa, ennenkuin lapsi on edes maailmassa. Ei tulisi sittten sen lapsen läsnäollessa mitään ikävää sanottua.
Voimia kovasti sinulle ja varmasti kaikki vielä valkenee.

Tuossa sanoit, että koit epäonnistuneesi. Eihän se niin ole, lapsen sukupuolenhan määrää mieheltä tulevat kromosomit. Eikä kukaan silti ole epäonnistunut, luonto nyt päätti taas näin.
Toivotaan kovasti, että pääset asiasta yli. Meitä on kolme tyttöä ja ilmassa on aina tuntunut, että poika puuttuu, ei niinkään isän ja äidin taholta, kuin muiden. Kannattaa toisaan miettiä, että tällaista ei pääsisi tapahtumaan. Se tuo pahaa mieltä pitkäksi aikaa.

Sinua siunaten Uudi :hug: :heart:

 

Hali Jadetelle! Et ole yksin tai outo ajatustesi kanssa, mulla on ollut ihan samoja :/ Meillehän myös tulossa NELJÄS poika, toki meillä yksi tyttö välissä mutta silti ihan sama juttu taas, petyin kun kuulin sukupuolen. Ja juuri tuo, että tavallaan hävettää omat ajatukset ja tunteet ja toisaalta niille ei mitään voi. Kannattaa vaan antaa aikaa niille kaikille tunteille, ja surra niin kauan kuin siltä tuntuu. Olet ihan oikeessa, kyllä siihen tulokkaaseen rakastuu heti kun hän syntyy,mutta onhan se niin erilaista se pojan kasvaminen tyttöön verrattuna. Olen itse yrittänyt ihan väkisin repiä hyviä puolia pojista (juu,säälittävää,tiedän) ja vähän se on auttanut. Ja ei se ammattilaiselle juttelukaan huono ajatus ole, joskus voi hyvinkin helpottaa. Tosin itse olen pelännyt ihmisten tuomitsemista, kun moni ajattelee juurikin niin että mitä toikin valittaa, olisi onnellinen että on raskaana. Nää asiat on jollain lailla tabuja, että sitten kun sanoo ääneen, niin huomaa että on paljon muitakin jotka murehtivat samoja juttuja.

Jaksamista kovasti sulle!

ON: Flunssa alkaa vähän jo helpottaa,kiitos kovasti tervehtymistoivotuksista Taisin tartuttaa mieheenkin, ja hänhän nyt on ihan tositosi kipeä vaikkei ole vasta kuin pientä nuhaa Noh, pojat on poikia..
Meillä pohdiskellaan talonlaajennusjuttuja, ei ole ihan vielä ajankohtaista,mutta kiva saada vähän muutakin ajateltavaa kaiken keskelle. Työviikko taas alkamassa ,yök että risoo mennä. Mulla on työmotivaatio niin huono jo,että pohdin vaan että miten tässä reilut 3kk kestää...

Anteeksi,etten muista muita kommentoida, kuitenkin toivotan kaikille ihanaa uutta viikkoa ja hyvää vointia!

Kääkkis ja lapanen 17+5

 

Jadette, mäkin täältä lähetän sulle :hug: - onneksi sentään se lapsivesijuttu taisi mennä hyvin! Käy vaan juttelemassa jonkun kanssa, sillä hyvä niistä tunteista on puhua eikä vain hautoa sisällään! Niin sen halusin sanoa, että mun veljen pojat on jotenkin kaikki niin erilaisia persoonia ja temperamenttejä, että eipä sitä tiedä teilläkään millainen ihana paketti sieltä nyt on tulossa! Jospa ei olekaan mikään testosteronipakkaus Mutta tunteet on tunteita, joihin ei järki aina auta, ne vaan on hyvä käydä läpi.

 

Voi [/b]Jadette, ei ole varmaan mukava olotila tuokaan. Minulla itselläni on kolme sisarta ja muistan vieläkin isän pettymyksen kun nuorin sisaristani syntyi, itse olin silloin jo 14 v. Ja minun mummuni sanoi minulle aikoinaan, että kyllä sinäkin vielä sen pojan saat, minulla kun on kaksi tyttöä. Pahoitin tietysti mieleni...
Sinun kannattaa tosiaan käydä juttelemassa jossain asiasta, ennen kuin siitä kasvaa todella iso peikko. Soitto neuvolaan, niin ohjaavat sinut oikean ihmisen luo juttelemaan. Siitä on oikeasti apua, itse olen käynyt puhumassa nämä keskenmenoni, en varmaan olisi muuten jaksanut. Iso :hug: täältä!

 

sori, ei ollut tarkotus ihan kaikkea tummentaa :snotty:

 

MInullakin kaksi poikaa ex-miehen kanssa, 12 ja 14 vuotiaat, esikoinen on jo minua pidempi.
Minulle ihan sama saammeko nyt uuden miehen kanssa pojan vai tytön, kunhan on terve lapsi.
Vilpittömästi näin : mulle ei ole väliä, mutta miehelle on , hän on pettynyt jos tyttö tulee!!!!
Miehelle tämä on ensimmäinen lapsi, ja toivoo kovasti poikaa, koska ainoaksi taitaa jäädä, minä kun täytän 43 keväällä ja vauva syntyy lokakuussa.
Jotenkin minua harmittaa se, että jos saamme tytön, mies ei olekaan iloinen, voi hemmetti miten ihanaa voisi olla pienen tyttärenkin kanssa, isin pikku prinsessa.
Mutta nähtäväksi jää, kumpi tulee, ja miltä se tuntuu, voimia Jadetelle kestää pettymystä,
nää on jänniä juttuja, meidän naapuriinkin syntyi viisi tyttöä, ja toiseen naapuriin neljä poikaa, joillekin tuntuu tulevan vain yhtä lajia, luonto on ihmeellinen ja miehen siittiöistähän se on kiinni. Jos sinua yhtään Jadette lohduttaa, niin sulla on vain yhden sortin munasoluja ja kyllä nämä asiat on jossakin korkeammassa kädessä kuin meidän päätettävissä.
Jaksamista :hug:

 

Minullakin on yksi sisko, ja olen se pikkusisko siis, ja minun olisi myös pitänyt olla poika.
Siitä puhuttiin ihan avoimesti, että olin pettymys, kun olin VAIN TYTTÖ, ja se kyllä vaikutti negatiivisesti nuoruudessani ja omaan naisellisuuteeni. Yritin aina olla isälle se poika, tein poikien juttuja, lyhyt tukka, puin kuin pojat, ajelin mopolla ym ym ym.
Oma naisellisuus oli pitkään hukassa, kunnolla olen sinut varmaan ollut vasta 40 ikävuoden lähestyessä oman naiseuteni kanssa, nykyään puen naisellisemmin kuin nuorempana ja käytänä korujakin, meikkejä en juuri vieläkään.
MInullle oli jo ostettu sininen vauvakirjakin, siskolla oli vaaleanpunainen ja minulla on sininen, siitäkin sain aina kuulla että minun piti olla poika.......

 

Jadette kovasti toivon siulle voimia&jaksuja..miekin suosittelen vaikka jonkun ammattiauttajan kanssa puhumista..voi tuntua alkuun ajatuksena vaikialta, mutta voin lämpimästi suositella..tai esim. kriisipuhelimeen voi soitella anonyymisti!

http://www.mielenterveysseura.fi/sos-keskus/valtakunnallinen_kriisipuhelin

Toivon kovin että asiat kääntyisivät parhain päin ja että osaisit nauttia tuosta masuajasta, sekä sitten tulevasta pienestä:heart: ..vaikka nyt pettymys lapsen sukupuolesta kaihertaakin kovin, uskon sen kyllä haipuvan kun vaavin saat syliisi..rakkaus pieneen kun astuu sydämeesi aivan varmasti!

 

Jadette ymmärrän ajatuksesi täysin ja on todella hienoa, että uskallat ajatuksesi myöntää rehellisesti.
Itse olen uusperheellinen, minulla on exäni kanssa 2 poikaa ja nykyisen mieheni kanssa, kun raskaaksi tulin niin toivoin tyttöä vaikka päästinkin aina suustani vakio fraasin: et ihan sama, kumpaa sukupuolta on kunhan on terve, mutta päässäni oli toive, et voi kun olisi tyttö ja niinhän sitten oli.
Miehelläni oli ennestään 2 tyttöä, joten hän tietysti salaa toivoi poikaa, mutta päästi suustaan myös vakio fraasia...
Nyt kun tulin raskaaksi, niin olin todella iloinen kun sain kuulla poikaa odottavani ja ihan vain sen vuoksi, koska miehelläni ei yhtään omaa poikaa ole ja kyllä miehenikin kieltämättä iloinen oli, mut nämä on todella asioita joihin emme pysty itse kovinkaan vaikuttamaan.
Vakio fraaseja minulla olisi tilanteesi hyvinkin paljon, mut koen ne turhiksi, ei muuta kuin käyt asiaa läpi itsesi, miehesi, läheisesi tai ulkopuolisen ihmisen kanssa...

Ajatukset, tunteet tuntuu olevan sekaisin minullakin ja suurimpana syynä pidän näitä hormooneja, välillä todellakin tuntuu, etten saa kiinni yhdestäkään järkevästä ajatuksesta, tuskaa tuottaa suuresti myös tämä hiivatin lepäily, toisinaan todella olen ihmeissäni raskauden ihanuudesta, kun itse en näin juurikaan koe.

Alussa ajattelin, et nyt nautin tästä raskaudesta täysin siemauksin, koska tämä todennäköisesti jää minun viimeiseksi, mutta olen kaikkea muuta, kuin nauttinut, enkä uskalla hirveästi ajatella aikaa eteenpäinkään, koska heti tulee mileen kaikki mikä voi mennä pieleen, joudun todella paljon työstämään ajatuksiani positiiviseksi.

Arjestani juuri nyt on mietteissäni ollut raskauden myötä, tämä uusperheellisyys 18+pojat ja 4v8kk vanha tyttö ja tuleva vauva.
Kamppailen noiden poikien kanssa nyt jotenkin hiivatin paljon, odotan et vuosi menisi äkkiä, et he lähtisivät armeijaan ja jospa he siellä kasvaisivat edes hitusen henkisesti "mieheksi".

Johanna68 rv31+2

 

Johanna68 ISO halitus:hug:..asioilla on tapana-ihme kyllä, lutviintua/järjestyä..voimia&jaksuja kovasti!!..

 

Juu, tuntuu tytöt tai pojat kasaantuvan usein samaan perheeseen. Itse olen vanhin kolmesta tytöstä, ja minulla on ennestään kaksi tyttöä. Jotenkin taas tuntuu, että tyttöhän se taas tulee ! Oikeasti sillä ei ole minulle väliä, kumpi on, mutta tyttö tuntuisi tällä hetkellä tutun turvalliselta, toisaalta poika jännittävältä! Mies veikkaa poikaa, mutta kumpikin myös hänen puolesta tervetullut.

Odottelen tässä keskiviikon np-ultraa. Jännittää taas kuten edellisissä ultrissa. On se kumma, kun aina vaa jännittää, että onko kaikki kunnossa, vaikka pitäisi luottaa. Sen verran kuitenkin jo luotan, että ostin vaunut =)

roosamaria ja nuppunen 10+5

 

Jadette, mun mielestäni on hienoa että pohdit asiaa ja purat niitä tuntemuksia. Ihan luonnollinen reaktio, monissa asioissa tajuaa ne omat alitajuiset ajatuksensa vasta kun törmää siihen, että jokin asia meneekin ihan toisin kuin on jossain syvällä mielessään kuvitellut. Jospa tässä oli jotenkin tarkoitus, että saatte tietää sukupuolen etukäteen ja ehditte sopeutua ajatukseen ennen lapsen syntymää? Mun mielestäni on fiksua käydä ikävätkin (tai etenkin ikävät) tunteet kunnolla läpi, silloin ne eivät niin jää rasittamaan elämää.

Meillä on perheessä yksinomaan tyttöjä (jätin vain-sanan tietoisesti pois ;-) Miehellä on tytär ensimmäisestä liitosta, ja meillä on kaksi yhteistä tyttöä. Tulokkaan sukupuolta emme tiedä. Olemme kovasti vitsailleet siitä, että miehellä on vain tyttösiittiöitä, ja että tyttö sieltä tulee. Käytännössä kyllä tiedän, että mies haluaisi vihdoinkin pojan. Minä taas haluaisin jälleen tytön.. Miehen toive yhdestä pojasta on minusta ymmärrettävämpi kuin omat syyni haluta taas tyttö. Minä haluaisin tytön osin siksi, että olisi niin kätevää käyttää nuorimmalla samoja vaatteita, tytöille on kauniimpia vaatteita, pärjäisimme pidempään yhdellä lastenhuoneella, ym... ja ehkä siksi, että olen niin tottunut tyttöihin, että minun on vaikea suhtautua ajatukseen pojasta. Poika sotkisi minun pasmani täysin. Aika outoa sinänsä, sillä esikoisesta odotin aikanaan poikaa, ja tytön tulo oli minulle hetken aikaa pettymys. Tunne meni kyllä minuuteissa ohi, mutta kyllä siitä huono omatunto jäi. :ashamed: Minulle tytön syntymä merkitsi ensimmäisenä päivänä myös suurempaa huolta ja suojelemisen tarvetta. Sekin oli outoa, koska en olisi tiennyt ajattelevani niin ilman tuota kokemusta.

Anyway, ota asia puheeksi jossain hyvässä yhteydessä, sellaisen ihmisen kanssa, jolle tunnet voivasi puhua asiasta. Tämäkin palsta on hyvä foorumi, sillä eiväthän nuo pohdinnat muillekaan outoja ole!

 

Miunkin isällä taisi olla "vain" niitä tyttö siittiöitä =) ..miulla kaksi siskoa ja tästä nuorimmaisesta kyllä isäni kovasti poikaa odotteli, näin muistan äitini kertoilleen.
Itselläni on tyttö&poika ja ensimmäisen lapsen sukupuoleksi haaveilin tyttöä, näin myös kävi..toisesta en ajatellut asiaa, kovasti vain tervettä toivoin!!.. mutta tiesin mieheni salaa poikaa toivovan.

 

Taas täällä kurkkimassa toiveketjuuni...

Se on jännä juttu, miten sitä kuvitteleen vauvansa tietynlaiseksi. Minä olin aina kuvitellut, että minun vauvani oli tyttö. En osannut edes ajatella muuta mahdollisuutta. Rakenneultrassa sitten pongasin sukupuolen ja vaikka kätilö ei sitä vahvistanutkaan (ei kuulemma ollut lupa tehdä sitä), niin tiesin pojan olevan tulossa. Jo odotusaikana sitten totuin ajatukseen ja maailman ihanin poika sitten tulikin. Ei enää mielikuvitukseen mahtunut, että miten se olisi voinut olla tyttö.

Jos nyt raskautuisin uudelleen, en tiedä mitä toivoisin. Pojasta ehkä olisi enemmän kaveria esikolle ja jotenkin nyt kuvittelee tietävänsä poikavauvan kuviot. Mutta olisihan se ihanaa niitä söpöjä tytön vaatteitakin ostiskella.

Ja niin kuin Jadette totesikin, niin hän tulee rakastumaan lapseensa. Mutta minäkin muiden tavalla suosittelen, että menet tuntemuksistasi puhumaan ammattilaisen kanssa, jotta asia on sitten ikään kuin takana, kun on synnytyksen aika.

 

Hyvä että täällä vilkasta keskustelua!
Hei kuka tietää vaunuista jotakin? Roosamaria taisi olla jo ostanutkin?
En ole reiluun 10 vuoteen edes katsellut vaunuja, paitsi olen huomannut että ovat muuttuneet paljon.......mutta minkälaiset olisi hyvät??????
Nykyään näkee kaikenlaisilla pyörillä, vain 1 etupyörä, pikkupyörät, isot pyörät jne.
Kuka tietää minkälaisia ne ovat ihan käytössä?
Minä haluaisin sellaiset jotka on hyvät työntää myös lumessa, jos vaikka tulee tälläinen talvi kuin nytkin. Laskettu aika lokakuussa.
Toinen kriteeri olisi se, että menevät kasaan suht pieneen tilaan, että on helppo heittää auton tavarasäiliöön, minulla on tuollainen tavallinen pikku-auto, ei mikään tilaihme.
Että ei tarvisi irroitella renkaita tai runkoa, onko sellaisia vaunuja olemassakaan, että vaan painetaan kasaan tai linkkuun ja avataan taas ja se siinä?
Kauppoihin noita toki pääsee tutkailemaan, mutta jos jollakin omakohtaista kokemusta, niin kertokaa ihmeessä, kiitos.

 

Suurella mielenkiinnolla lueskelin tätä sukupuolikeskustelua. Kiva nähdä, ettei se muidenkaan mielestä aina ole ihan helppoa hyväksyä sitä mitä luonto on päättänyt antaa. Mullahan on esikoinen tyttö ja jos totta puhutaan, niin tyttöä toivon tälläkin kertaa. Mies ei ole paljon sukupuoliasiaan ottanut kantaa, mutta oletan että toivoo poikaa kuten viime kerrallakin. Hän oli oikeasti hetken aikaa pettynyt kun esikon rakenneultrasta aikoinaan tultiin, minä taas olin yhtä hymyä...

Pelkään että jos tulee poika niin miten sitä osaa edes hoitaa, hyvä jos hengissä selviää lapsuudestaan/nuoruudestaan kun mekin asutaan lähellä järveä ja puroa metsän keskellä, miten sitä ehtisi varjella villiä viikaria kaikilta vaaroilta.. Sitten taas, voihan se tyttökin olla vilkkaampaa sorttia. Esikko on ollut ihanan rauhallinen ja luotettava tapaus, eihän näin hyvää tuuria voi toista kertaa käydä .

Mulla on rakenneultraan vielä kolmisen viikkoa, sittenpä sitä asiaa saa alkaa tosissaan työstämään. Mutta todella helpottavaa kuulla, että nämä asiat muitakin mietityttää eikä sitä lapsen sukupuolta aina pysty heti mukisematta nielemään. Meillä mies on kyllä aivan rakastunut meidän tyttöön, eiköhän sitä itsellekin käy samoin, jos perhettä pojalla paiskataan.

Masuvintiö potkii mua aina joko kylkiin tai massun pohjaan. Alan jo epäillä eikö se tämäkään lapsonen tajua kääntyä koko odotusaikana oikein päin. Esikoinenhan oli poikki/perätilassa koko raskauden, ihme tuuri jos tämän kanssa käy samoin. Kyllä sitä yhdestä perätilasynnytyksestä alapää selvisi loppujen lopuksi aika hyvin, mutta toivon todella ettei tarttis ottaa uusiksi... Varmaan hermoilen turhaan, onhan vauvalla kuukausikaupalla aikaa kääntyillä vaikka miten päin =) .

Hepuli
22+4

 

vauvatoive, ostin käytetyt Dor Jan merkkiset vaunut. Tosi nätit, mutta aika isokokoiset. 2000-luvun alun malli, mutta mun mielestä kivammat kuin nuo uudemmat mallit, jotka ovat usein synkän värisiä ja omituisia muutenkin. Ainakin nämä ovat paljon paremmat kuin edellisillä lapsillani olleet, kangas likaa hylkivää ja ihanan tukevat/muhkeat. Kaikenlisäksi olivat edulliset. Noin sadalla eurolla saa siis ihan hyvät käytetyt, jos ei mitään ylihienoja tarvi!

Vanhemmille miehille kuulema syntyy useimmin tyttöjä . No mulla vasta 45 v. eli jännää on B)

 

Roosamaria, katselin googlettamalla pari kuvaa, ihan ok vaunut.
Lisää vinkkejä?
Niin, mun mies on vasta 29, joten tiedä sitten mitä siemeniä hän kantaa
Olen myös kuullut joskus, että taitavat rakastavat tekevät tyttöjä.....hmm......

 

Taidan sitten olla outo äiti, mutta minusta pienet pojat on aivan ihania, ja vaikka olen molempia kuskannut fudisharkkoihin 6-vuotiaasta saakka, siinähän tuo menee, ehkä oman poikamaisen historiani takia minulta on luonnistunut poikien äitiys hyvin.
Ehkä enemmän hämilläni olisin tytön ja tyttöjen juttujen kanssa. Mutta kaikkeen tottuu ja kasvaa, ja kun ei siihen voi vaikuttaa..

 

Miustakin ne pienet poijjat on niiiiin syötävän ihania ja varmasti vähän isommathin ..miekin alkuun raskausaikana mietin, "osaanko mie hoidella poikalasta olleskaan"?..nyt kun jälkeenpän ajattelen asiaa, niin olinpas silloin vähän höpsö

 

Jadette nosti ison asian pöydälle joka myös melkoinen tabu asia, mutta mutta meillä on tässä ollut niin paljon vastoinkäymisiä, että meinaa tämäkaltainen huoli vauvan tulosta mennä ymmärrykseni yli...anteeksi nyt vain. Rohkea teko kuitenkin puhu asiasta, mutta kantsii varmaan hakea apua jostain ettei liikaa ala mieltä painamaan.

Tuohon lastevaunukyseluun, niin me käytiin tänään lastenvaunuliikkeessä kyselemässä ja myyjä kyllä kattavasti selitti meille niiden eroja ja ominaisuuksia, eli sieltä saa hyvää opastetta näistä nykyajan vaunuista. On ne huikeesti kehittyneet, mulla kun edellisestä vaan 25 vuotta. Kalliitahan ne toki on...mutta jos sen jakaa käyttöiällä niin vähän sitten helpottaa. Sitten tarvitsisi vielä turvakaukalon ja sängyn, nämä ne kalleimmat ostokset vaunujen lisäksi.

ON: Tänään oli rakenneultra, kaikki ok , vauva oli pirteällä päällä pyöri ja hyöri, mutta kaikki mitat saatiin selville.

Minni 20+0 :heart:

 

Nimimerkki............monesko..............LA
Metsämamma.(43)..xx lapsi...................21.12.2009
Johanna68 (41)......4 lapsi....................24.4.2010
Hepuli71 (38).........2 lapsi....................1.7.2010, TAYS
Star ....................3 lapsi....................2.7.2010
Päikki (41).............2 lapsi....................3.7.2010
Jadette (40)..........3 lapsi....................6.7.2010
Minni (45).............2 lapsi....................12.7.2010
Kääkkänä (33).......5 lapsi....................27.7.2010, EKKS
Sukulaku ..............2 lapsi...................27.7.2010, Naistenklinikka
Kaislakerttu (43).....3 lapsi...................11.8.2010
Roosamaria69 (40)..3 lapsi...................17.9.2010, Naistenklinikka
Pinkki69 (xx)..........x lapsi....................6.9.2010
Miina70 (39)..........4 lapsi....................6.9.2010, LKS
Emily67 (42)..........1 yhteinen..............xx.xx.xxxx
vauvatoive10 (42)..3 lapsi....................3.10.2010
miita1969 (40)........x lapsi....................xx.xx.xxxx
Unna68 (41)...........3 lapsi...................18.10.2010

Syntyneet:..........................LA................Syntynyt
Tirulii (41).............1 yht........24.01.10.........22.1.2010 tyttö :flower:
Äiti murmeli (42).....4 lapsi.......27.01 2010......1.2.2010, tyttö :flower:


Taustajännäilijät:
Annekristiina
Uudi
Mur-mur

 

Minnioo7 Onnittelut hyvistä ultrakuulumisista!!:wave::heart:..sie olet jo puolessa välissä menossa raskaudessa, ihanaa =)

 

Minni Hienoa, että kaikki oli rakenneultrassa kunnossa. Yksi tärkeä etappi taas suoritettu!

Sukupuolikeskustelua oli mielenkiintoista lukea ja aika paljonhan se nostaa tunteita pintaan. En myöskään halua ketään loukata, mutta omat ajatukset ovat aika samansuuntaiset kuin Minnillä. Erinäisten vastoinkäymisten jälkeen vauvan sukupuolella ei ole meille itsellemme mitään merkitystä. Toivoa tietysti saa aina.

Tällä hetkellä oma olotila on aika mukava: ei ole sen suurempia fyysisiä vaivoja mihinkään suuntaan. S-elämäkin on piristynyt alun eijaksa-eihuvita-paikatkuinSahara jälkeen. Myös vauva on aika eläväinen ja muistuttaa pitkin päivää itsestään masussa rymyämällä. (Rakenneultrassa kätilö sanoi, että mulla on takaistukka eli liikkeet pitäisikin tuntea hyvin.) Yritän nyt nauttia tästä, koska kyynisenä ihmisenä uskon, että ei tämä autuas olotila kauaa kestä.

 

Täällä ollaan IHAN pyörällä päästään, kun raskaustesti näytti plussaa...

Ikää kohta 44-vee ja oltiin jo varmoja ettei Pikkuista meille suoda.
Kun Rakkaalla miehelläkin kaksi rankkaa sytostaattihoitoa takana ja edessä iso aivoleikkaus huhtikuussa!

Oma poikanen (kohta 20-v) lentänyt pesästä pari vuotta sitten ja pikkuhiljaa totutellut ajatukseen "Mummun-virasta" ...

Mutta nyt sitten Elämä yllätti näin??????
Kyllä mietityttää....

Mutta kiva kun löysin tälle foorumille, ja mukava ois toisten 40+ kanssa tutustua ja vaihtaa tarinaa

TalviHalauksin!

:heart: