40+ *odottajat*..+ YES, WE CAN!!! ;)

Ja mikä ihme siinä on, että tuo lihavointi menee aina väärinpäin, vaikka mä kuinka yritän :headwall:

 

Roosamarialle ja Miitalle onnittelut iloisista ultrakuulumisista.

 

Vielä annan komenttini tästä sukupuoliasiasta. Mä olen tuolla lapsettomuuspalstalla nyt palstoillut kohta vuoden verran ja siellä yritysten, useiden pettymyksien, surun ja pahimmassa tapauksessa lapsettomuuden tuskaan verrattuna vauvan sukupuolesta murehtiminen tuntuu vähäpätöiseltä asialta. Itsellä onneksi onnistui, mutta niin monta riipaisevaa tarinaa olen lukenut (viimeksi tälläviikolla), että omassa sydämessä viiltelee, näiden ja oman elämänkokemuksen valossa pyrin olemaan tyytyväinen siihen mitä olen saanut enkä murehdi sitä mitä en ole saanut, tai en saa.....

 

Huomenta.

Iso halaus Emily.kyllä luonto osaa olla tosiaan julma

Meillä oli eilen kans np-ultra.. Ihana oli nähdä pikkuinen hengissä.laiskanpulskea unikeko kyllä näytti olevan!! Siellä nukkui ja kun heiluteltiin hereille mongerteli unissaan aivan kuin isänsä! ;-) Niskaturvotusta oli 1,9 eli periaatteessa kai ok mut voi olla et jäädään seulassa kiinni ja punktioon sitten mennään. Voi kun ei tarttis tuloksia kauhean kauaa odotella.Vauva oli isohko eli vastasi muutamaan päivää vanhempaa kuin on. Voi sitten olla rauhallisin mielin et ainakin ravintoa on toukalla riittänyt.

Mä en ole vielä ajatellut yhtään mitään vauvatarvikkeita enkä tiedä niistä mitään. Joudumme siis hommaamaan aivan kaiken. Tuntee itsensä aivan urpoksi kun tämän ikäisenä on ensimmäistä kertaa raskaana.ehkä pikkuhiljaa voisi jo uskaltautua noita romppeitakin miettimään..?

Mukavaa talvipäivää kaikille!

Pinkkis 12+3

 

Onnittelut Pinkille ultrakuulumisista. Mulla ainakin olo helpottui np-ultran jälkeen kun jännitin sitä ihan kauheesti. Nyt rakenneultrassa ei enää ollut sellaista jännitystä.

Tässä mennään viikolla 21 ja en ole vielä mitään hankkinut... vaunujen vertailut kyllä päällä ja ne pitäisi saada tilaukseen viimeistään ensiviikolla. Olen menossa Espanjaan pääsiäisenä ja sieltä olen suunnitellut ostavani vauvalle vaatteita ja mitä sieltä "ei löydy" mukaan niin sitten alan hankkimaan täältä suomesta.

 

Mäkin sitten vielä kommentoin,vaikka päätin etten enää kommentoi tätä sukupuoliasiaa. Avauduin vähän itsekin, vaikka se riski onkin. Ymmärrän hyvin että jos kärsii pitkästä lapsettomuudesta, ei sukupuolella ole todellakaan merkitystä. Ei sillä ole loppupeleissä meilläkään sen suhteen, että lapsesta jotenkin rakastettaisi/välitettäisi enemmän. Mutta minusta ei voi ajatella niinkään, että kun toiset kärsivät siitä ja tästä, niin siksi nämä ajatukset ovat kiellettyjä. Ylipäänsä minusta raskausaikana tulee kaikenlaisia ajatuksia ja oloja, ei aina niin miellyttäviä tai auvoisia. Kaikelle pitää antaa tilaa ja mahdollisuus, se on huono asia jos tuomitsee ja häpeää itseään ja tunteitaan. Meillä monella on vaikeita kokemuksia, ei pelkkä ikä tee niitä, joskus nuoretkin ihmiset ovat voineet kokea jo vaikka mitä.. itsellänikin on kromosomipoikkeavuuden vuoksi keskeytetty raskaus takana, ja aluksi ajatukset olivatkin juuri "sukupuolella ei ole mitään merkitystä,kunhan lapsi on terve"- tasolla. Ja näin siis vieläkin. Mutta kun aikaa kului, sitä luo tiedostamattaan tietynlaisia mielikuvia ja ajatuksia tulevasta raskaudesta ja vauvasta. Kuvittelee hänet ehkä tietynlaiseksi ja toivoo esim. tyttöä. Siis vaikka koko ajan ajatteleekin edelleen, että terveys on tärkeintä,niin ne eivät millään lailla sulje toisiaan pois.

Vastasin tuossa puhelimeen välissä, joten ajatus hiukan katkesi... mutta siis halusin vain tuoda vielä esille sen, että äidillä on oikeus myös tällaisiin mietteisiin. Toivottavasti asian yli pääsee, itsestä ainakin on tuntunut että nää pikkuvipeltäjät (pojat siis) ovat maailman rakkaimpia, mutta kun heitä on useampi tullut,niin olen joutunut sen pettymyksen tunteen käsittelemään. En ole pettynyt heihin lapsina, vaan sukupuoliasia on vaatinut tietynlaisen luopumisen ja uudelleen tsemppaamisen. Silti en poikasiani pois ikuna vaihtaisi (vaikka murkun kanssa kieltämättä ei helppoa olekaan)

Jaksamista kaikille! :hug:

 

Niin Minniseni, minäkin olin lapsettomuusketjuissa (toisella sivustolla) mukana kaksi ja puoli vuotta ennen tärppiä (joka tuli hoidoilla) ja juuri sitä ennen ehdin kokea syövän, esikollakin tässä välissä epäily vakavasta sairaudesta. Näistä ja monesta muusta elämän kolhusta huolimatta koen olevani oikeutettu "murehtimaan" tulevan lapsen sukupuolesta, sillä sen miettiminen nyt vaan kuuluu tähän odottamiseen. Ehkä sitten muut ovat oppineet jotenkin enemmän elämän tielleen heittämistä vastuksista, tiedä häntä... Sen olen oppinut kuitenkin, että kaikkea ei kannata peilata itsensä kautta, toisen suuri suru jostain "pikkuasiasta" on kuitenkin sille toiselle ihan todellinen. Ja eiköhän kaikki jotka alkaa lasta odottaa tiedä että mahdollisuudet on sekä tyttöön että poikaan, siinä mielessä asiasta reuhaantuminen on ihan turhaa mutta ah niin inhimillistä. Mutta tämä tästä aiheesta, pidetään kaikki oikeus omiin tunteisiimme, jopa niihin (toisen mielestä) pikkumaisiinkin .

Reilun vuorokauden jatkunut ihme pinkeys massussa hellitti ja vauvan potkut alkoi tuntua kylkiluissa. Taisi pikkuveijari heittää voltin, olo on taas ihan mainio. Huomenna on neuvolakäynti, saas nähdä saanko painonnoususta noottia kun sitä on kertynyt ihan kivasti. Suht paljon kumminkin tohon massulle, muut paikat ei ole sanottavammin levinneet, vielä... viimeksikin paino tuli pääasiassa kahdella ekalla kolmanneksella, lopussa ei enää tullut juuri mitään, luotan siihen että luonto hoitaa asian tälläkin kertaa silleen...

En oo vielä hankkinut mitään tulevalle vauvalle. Kai siellä lapsettomuuspuolella tuli roikuttua niin kauan että vaikka iso massu on todellisuutta, itse vauva on vielä jotenkin unelmaa. Ja oottelen sitäkin, että jos se sukupuoli parin viikon päästä rakenneultrassa selviäisi, niin olis ehkä jotenkin helpompi alkaa hahmottaan sitä vauvaa ja tarvittavia tilpehöörejä =) .

 

Pinkki Onnea mukavista ultrakuulumisista! Samanlainen urpo olin itsekin viisi vuotta sitten vauvantarvikkeiden kanssa... Yritimme pitää maltin hommassa, ettei komeroihin kerry kaikenlaista hilavitkutinta vauvaan liittyen. Äitiyspakkauksesta oli silloin iso apu.

Minni Ihan kateena luin matkasuunnitelmastasi! Olisi niin kova hinku itselläkin päästä reissuun. En taida vaan uskaltaa enää lähteä, sillä lentäminen raskaana vähän jännittää ja tietysti myös itse reissun tuoma rasitus. (Odottelen tässä koko ajan kuin jotain viimeistä kohtaloa järkyttävien liitoskipujen alkamista... Ekassa raskaudessa ne iski joskus rv25 tienoilla ja käveleminen on aivan kauheaa.) Olemme nyt jo alkaneet suunnitella josko lähtisimme vähän kauemmin kestävälle matkalle vauvan syntymän jälkeen ensi syksynä.

Hepuli Täällä on myös joinakin päivinä tuollaisia samanlaisia inhottavia vatsan pinkeyksiä. Varmaan johtuu juuri vaan vauvan asennosta sekä kohdun kasvusta ts. ovat vaarattomia, mutta ikävän tuntuisia kuitenkin. Onko sulla vielä ollut (kivuttomia) supistuksia?

 

En ole maininnut että en hyväksy kenenkään ajatuksia aiheesta tai sellaisia ei saisi tulla tai niistä ei saisi puhua, päin vastoin puhuin ensimmäisessä viestissäni tästä aiheesta rohkeudesta tuoda asia esiin.

Kerroin vain oman tuntemukseni asiasta minkä elämäkokemus on tuonut mulle.

En sitten tiedä että jos muiden ja omien elämänkokemuksien perusteella asioita ei voi peilata niin milläs sitten...

Se että haluaa sukupuolen selville ennen syntymäää onkin sitten taas ihan toinen juttu ja siitä voi aloittaa vaikka uudet keskustelut =)

 

Tiedättekös, on kuitenkin ihanaa että me olemme kaikki niin erillaisia, omanlaisine tuntoinemme..eikös? =) ..mieltä voi asioista olla montaa ja se Ok..mutta tärkiää miusta se että täällähin saapi&USKALTAAPI haastella tuntojensa mukaan, niin negatiivisista kuin positiivisistahin tunnoista!


Ihunaa&antoisaa masunkasvatus aikaa kaikille!!:heart:


Ps. Käytettyjä, hyväkuntoisia yhdistelmävaunuja on esim. Perhe, Kaksplus ja huuto.net sivustoilla..voin suositella =)

..tuollahin tullut tehtyä ostoksia..

http://www.kaupunkikirppari.net/

..ja tuoltahin löytyy vaik kuin paaaaaljooon..

http://www.google.com/search?q=lastenvaunut&rls=com.microsoft:fi:IE-SearchBox&ie=UTF-8&oe=UTF-8&sourceid=ie7&rlz=1I7ADBF

 

Joo Päikki, on ollut supistuksia sekä kivuilla että ilman, olin saikullakin niiden takia tuossa rv. 19-20. Supistuksista tuon viimeisimmän pinkeilyn erottaa se että vatsa on kova, tuntuva pallukka ihan koko ajan, ei vain hetkittäin. Mut onneksi tosiaan pinkeys on nyt helpottanut =) . En ole uskaltanut enää harrastaa punttisalia enkä muutakaan liikuntaa supistelujen takia, aion kyllä huomenna kysellä neuvolassa josko voisi jotain taas alkaa tekemäänkin.

 

Tuli käytyä neuvolassa. Paineet 110/68 ja vauvan syke 140. Painoa oli tullut niin hurjasti etten kehtaa sitä edes täällä sanoa, mutta onneksi nyt sitten lupasivat että rauhallista liikuntaa saa taas alkaa harrastelemaan. Se fundusmittakin otettiin ekaa kertaa, oli 19.

Me ollaan lähdössä Olokselle pääsiäislomalla. Mulla vähän huolettaa se pitkä matka masuineni, hirveesti autossa istumista tiedossa. Oon kyllä pitkiin ajomatkoihin tottunut kun sukuakin asuu pohjoisessa, ei kai siinä auta kuin pysähdellä tarpeeksi usein jalottelemaan. Yleensä on ajettu semmosia 3-4 h siivuja ainakin kerrallaan, mutta täytyy yrittää sitten tiheämmin pysähdellä.

 

Hei!
Kävin tytön kanssa neuvolassa. Kaikki oli ok, paino oli noussut 0,5 kg parissa viikossa eli tällä hetkellä 4225g ja pituutta 53,7cm. Ja tyttö on edelleen rauhallinen.
Maitoa tulee ihan liikaakin, pelkkä ajatus imetyksestä tai vauvan itku laittaa maidon valumaan, monta puseroa on kasteltu. Käytiin yks päivä ravintolassa syömässä ja yhtäkkiä huomasin että etumus on aivan märkä... pikkuisen hävetti...

Ja yhä edelleen minulla on vauvakuume, olen yrittänyt innostaa miestä että yritetään heti perään toista kaveria. Nyt viimeisen keskustelun jälkeen mies alkaa lämmetä ajatukselle. Mutta pitänee vielä odotella että paranen kunnolla. Syksyllä tulee täyteen 43 vuotta, enkä vielä tunne olevani liian vanha...

Lueskelin tässä teidän kirjoittelua ja jäin miettimään tuota sukupuoliasiaa. Koko raskauden ajan minulla oli tunne että poikaa odottelen, eikä sitä tarkemmin haluttu tietää että kumpi on tulossa. Yllätys oli suuri kun kuulin että tyttö tuli, mutta aivan yhtä rakas ja tervetullut on hänkin. Ei tuntunut pettymykseltä, ainut mitä joutui sulattelemaan oli se että piti oppia sanomaan että vauva on tyttö...

Mutta nyt arkisten aherrusten pariin, eli siivoamaan ja ruokaa laittamaan.

Halauksia ja jaksamisia kaikille!

 

Voi miten ihanaa äiti murmeli, teillä siellä kaikki hyvin&vaavi kasvaa kovasti:heart:

..juu, nyt ei auta jäädä odottelemaan jos mielit vielä "iltatähteä"..heti kun kroppa palautunut, ei kun vain uudet yritykset päälle-Onnea kovasti siihen!!

 

Kiva kuulla mukavasta vauvantuoksuisesta elämästä, äiti murmeli!
Minullekin tuli jo kutsu niskapoimu-ultraan, millä viikoilla te muut olette siellä käyneet?
Minulle kutsu kävi viikolle 11+2 joka on todellisuudessa jotakin 10+5, kun on ollut myöhäinen ovulaatio.
Minkälaisia tuloksia te muut sieltä saitte, ja minkä kokoinen vauveli oli, kertoilkaa kokemuksianne.

 

Ääks... sattuu kun kävelee. Vihlovaa kipua oli ensin pakarassa, josta se säteili takareiteen ja vaivasi eniten kävellessä. Nyt pistävä ja vihlova kipu tulee alavatsalle aina samaan paikkaan. Onko nämä nyt niitä liitoskipuja, vai mitähän? Aivan uusia minulle ja harmittavan häiritseviä.

 

Pinkki69; Onnittelut ultrakuulumisista! Mitä viikkoja teillä vauva vastasi?

Meillä myös np ohi, turvotusta 1,2 mm. Mulla jännitti mennä sinne ihan kauheasti koska en ollut käynyt aikaisemmin ultrassa, en siis yhtään tiennyt mitä on vastassa, pelotti kauheasti. Meillä meni siellä puolitoista tuntia koska vauvanalku oli sellaisessa asennossa ettei häneltä meinattu millään saada mittoja. Viimein sitten suostui vaihtamaan suotuisamman asennon jotta tärkeät mitat saatiin otettua. Nyt sitten jännityksellä odotetaan veriseulan tuloksia, hui!

Sellainen asia jäi minua vaivaamaan. Meidän vauvanalku oli 8 päivää isompi mitä kuukautisten mukaan laskettuna. Eli np-ultrassa olisi pitänyt olla viikkoja 12+4 mutta vastasikin viikkoja 13+5. Kätilö sanoi että se on saanut alkunsa 8 päivää aikaisemmin ja TIEDÄN ettei se voi pitää paikkaansa koska kävin yksityisellä gynellä kahta päivää ennen munasolun irtoamista ja lisäksi tikutin ovulaatiota. Eli ei voi olla mitenkään mahdollista että hedelmöittyminen olisi tapahtunut 8 päivää aikaisemmin. Mainitsin tuosta kätilölle, sanoi vaan ettei hän tuota pää-perä mittaa saa pienemmäksi. Minä sitten kysyin että meneekö minun veriseulat + np-tulokset nyt ihan pieleen. Katsoi taulukosta ja sanoi että 13+6 on se raja ettei np-mittausta enää edes tulkita mikäli se mitataan noiden viikkojen jälkeen. Eli siinä hilkulla on.

Siis kätilö olisi voinut lohduttaa minua ja sanoa että vauvanalku on saanut ravintoa, kasvaa ja voi hyvin. Mutta hän vain kivenkovaan väitti että se on saanut alkunsa 8 päivää aikaisemmin.

No nyt tietenkin mietin että onkohan kaikki hyvin..

Vaunuista; meillä on tytölle ostettu Brion yhdistelmät kovalla kantokopalla. Olen muutoin ollut oikein tyytyväinen niihin mutta se kantokoppa on todella ahdas. Tyttö taisi mahtua siihen ainoastaan puoli vuotiaaseen asti jonka jälkeen koppa piti ottaa pois.

miina70

 

Miina70, meillä oli kans ekassa ultrassa sikiö kuusi päivää isompi. Siihen ei mitenkään oikein reagoitu. Lasketusta ajasta vähän mainittiin, että voisi olla varemmin, mutta ei muutettu mihinkään kuitenkaan. Sitten rv 16 ultrassa mitat vastasivat muuten täysin viikkoja, mutta reisiluun mitta oli pahasti jäljessä. Nyt kuitenkin rakenneultrassa kaikki mitat olivat melko täsmällisesti viikkoja vastaavat. Kysyin noista poikkeamista, niin vastauksena oli, että mittojen ottaminen riippuu niin mittaajan käsialasta ja sikiön asennosta. Heittoja suuntaan ja toiseen tulee ja eiväthän nuo lapset elävässä elämässäkään kasva aina niiden käyrien mukaan.

Meidän kakkospojan kasvu alkoi hidastua jo rv 15. oli silloin jo kaksi viikkoa jäljessä ja joskus rv 22 kolme viikkoa jäljessä. Syntymäpainoarviokin heitti puoli kiloa ja poika oli 2300g, vaikka syntyi 37+3 viikolla. Nopeasti sai kuitenkin kasvussa käyrät kiinni ja on nykyään paljon rotevampi ikäisekseen kuin 3800g syntyessään painanut isoveljensä.

Vielä jäin ihmettelemään, että etkö Miina osallistunut tyttösi odotusaikana ollenkaan ultriin? Oletan hänen kuitenkin olevan vielä melko nuoren, jos vaunut vielä hyväkuntoiset ovat tulevalle masuasukille...

Me ollaan päätetty hankkia nuo Oran Saaga-vaunut. Tilasin ne jo, mutta lupasin lunastaa vasta toukokuussa. En tykkää noista pienistä etupyöristä, joita joissakin malleissa on ja eivät ne tänne maaseudulle oikein soveltuisikaan. Emmaljungat olivat meidän vanhat ja niihin olin tosi pettynyt. Kankaat haalistuivat jo ekan lapsen aikana.

 

Jadette kiitos, hieman lohdutti. Kunpa kätilökin olisi sanonut että lapset kasvavat eri tahtiin jne. Meidän vaavilla olisi kuukautisten mukaan laskettu aika 6.9 mutta nyt se muutettiin 28.8. Itse en usko tuohon uuteen laskettuun aikaan yhtään.

Aluksi meinasin etten käy tässä välissä ultrassa ollenkaan vaan menen seuraavana vaan rakenneultraan huhtikuussa mutta taidankin käydä. Ja eikös se äitiyspakkauksen saanti edellytä lääkärissä käyntiä ennen vkoa 20?

Muutoinkin mulla jäi tuosta np-ultrasta vähän epävarma olo. Mies sanoo taas että kuvittelen vaan, hänestä kätilö oli varmanoloinen. Hermoheikko taidan olla =). Kyllä odotusaika on yhtä hermoilua.

miina70

 

Jadette; Olen kyllä osallistunut kaikkiin mahdollisiin ultriin tytön aikana. Hän on nyt 1 v 8 kk. Tarkoitin etten tältä tulevalta vauvalta ole käynyt kertaakaan ultrassa ennen np-ultraa, neuvolassakin kävin vain yhden kerran. Eli en yhtään tiennyt onko siellä minkänäköinen/kokoinen vauvanalku, montako vauvaa jne ja onko se edes oikeassa paikassa =) .

miina70

 

Okei Miina... tämä selvensi . Heitäkin kun on, jotka eivät käy missään ultrissa sun muissa vapaaehtoisissa tutukimuksissa.

Teillä tuleekin kiva ikäero lapsille. Meidän pojilla on viisi vuotta ja se oli näköjänsä liikaa, ovat kauhea taistelupari. Siskon kanssa meillä kans viis vuotta eroa ja ollaan kyllä lapsena oltu kovin riitaisia. Nykyään toki jo oikein läheisiä, mutta lapsena meillä oli niin eri ikävaiheet meneillään, että vaan ärsytimme toinen toisiamme.

 

Jadette; =) enpä oikein tiedä tuosta ikäerosta. Näillä mun isommilla pojilla, 14v ja 16 v on ikäeroa 2 v 2 kk ja ovat tapelleet pienestä alkaen jatkuvasti. Nykyäänkin aamut alkavat naljailemisella ja ku töistä tulen ja avaan ulko-oven niin eka mitä kuulen on poikien nahistelu. Välillä tuntuu että mulla loppuu järki noiden kanssa, miten heistä on tullut tuollainen taistelupari. Onneksi se ei ole fyysistä, lähinnä toisten ärsyttämistä jne. Ei ole helppoa ollut tämä heidän murrosikä, välillä olen huomannut laskevani kuinka monta vuotta vielä että he muuttavat kotoa pois=)

Oikeasti olen oikein tyytyväinen meidän tytön ja tämän tulevan ikäeroon, aiemminkin olisi voinut saada alkunsa mutta eipä tärpännytkään ihan noinvain. Ehkäpä nyt vanhempana osaan kasvattaa lapset niin että heistä tulee ystäviä eikä vihamiehiä=). No, jospa nuo pojatkin tuosta miehistyisivät ja osaisivat arvostaa toisiaan.

Mukavaa sunnuntaipäivää!

miina70

 

..pakko hieman tässä puolustaa noita Emmaljungan kankahia..

Olivat nimittäin vielä reilu 10v takaperin tooodella surkiata materiaalia..haalistuivat&nuplaantuivat nopsaan-nykyään to-del-la laadukkaat kankaat!!

Ostimme -04 poikaselle Emmaljungan yhdistelmät ja olimme TOSI tyytyväisiä.:wave:


Mukavia vointeja kaikille!!!:heart:

 

Ihania nuo teidän jutut, jotka olette pidemmällä odotuksessa =) Niitä on kiva lukea!
Voi kun saisi itsekin joskus ostaa ne vaunut ja pieniä vaatteita, mikä siinä vain on kun ei anna itselleen lupaa oikeasti odottaa..pelko menettämisestä on vieläkin kovasti taustalla koko ajan

Väsymys on kyllä hirveää, lähdin tänään kolme varttia aiemmin töistä kun jotenkin vain piisas! Koko päivän kuljin raahustamalla, vaikka eilisen päivän olinkin saanut huilata ihan rauhassa. Otin itseltäni hb:n ja oli nyt 111, mietin vain että pitäiskö aloittaa Obsidanit taas, mulla kun on ollut tuon hempan kanssa ongelmia koko syksyn ja talven. Tuo on nimittäin mulle melko hyvä lukema, ollut alle sadankin.
Ihanasti vatsassa vihloo ja nipistelee, ja tuntuu alavatsa kovalta, jospa se kohtu siellä kasvaisi! Ultraan on vielä pari viikkoa, menen ensi viikon perjantaina neuvolaan ja saan sieltä lähetteen meille keskussairaalaan äitipolille ultraan, minulla kun on ollut niitä keskenmenoja enemmän, niin pääsen sinne ultrattavaksi. Aikaisemmin en edes halua, sillä monta kertaa on käynyt niin ettei ultrassa ole vielä näkynyt mitään ja sitten on pitänyt odottaa viikko tai kaksi..se on mun mielestä ollut tosi piinaa, enkä halua enää kokea. Eli sitten vasta menen ultraan, kun varmasti pitäisi jo jotain näkyä!

Ihanaa kun pakkanen lauhtui, tuoksuukin jo ihan keväältä

T. Unna ja tasan 7 (vaikka mä kyllä ite sanon että 6+3 vasta)

 

Päikki, me kysyttiin naistenklinikalla että onko riskiä lentää, sanoi että ei ole ja ohjeeksi, tukisukat jalkaan, nestettä ja niinpaljon kuin voi koneessa likkua niin liikkeellä. Otan vielä asian puheeksi neuvolassakin. Ollaan kans ajatelut mennä syksyllä pitemmäksi aikaa....meillä kun on ns. oma paikka siellä niin helppo mennä, tarvii vaan lennot varata.

Mulla ei ole vielä ollut mitään kovia liitoskipuja, sillointällöin vihlaisuja. Olen lukenut että kun niitä on niin ovat kyllä tosi kovia. Supistuksia on alkanut mullakin tulla, en ole repivää urheilua tehnyt, lähinnä vaan kävellyt. Ovat kyllä ikävän tuntuisa, vaikkakin kivuttomia ja kait normaalejakin.

Me ollaan ajateltu ostaa ne Teutonia Mistral S vaunut...siinä on pienet etupyörät, joita kyllä vähän mietiskelin kun ovat pienet mutta kun ovat sellaiset kääntyvät niin ovat aikaste kivat ja näppärät. Maalla ne oliskin tosi epäkäytännölliset, mutta olen ajatellut että enemmän tulee täällä asfaltilla ja puistoissa kärrättyä, vähemmän sitten mökillä.

Äiti Murmelille, ihanaa vauva-aikaa.

Kiva, että Miinalla ultra ok, kumma kun kätilö kun ei sua uskonut, onneksi on vielä se rakenneultra jossa vielä voi tuon la:n tsekta.

Unnalle tsemiä, toi alkuraskaus on kyllä tosi väsyttävää aikaa, nukkuis vaan illat töitten jälkeen.

Mä kerroin tänän töissä pomolle, että jään äitiyslomalle kesäkuun alussa...se oli kyllä ihan pöllämystynyt...mutta iloinen ja positiivinen. Vielä en kerro työkavereille, mutta mulla kun on projektitöitä, niin hyvä pomon tietää että ei voi enää pitkiin projekteihin mua kiinnittää.

Hyvää alkuviikkoa kaikille!!

Minni 21+0 poks