Toggle sidebar

4. Plussanneet

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kesäyrittäjät
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Oikein mukavaa maanataita kaikille!

Tuosta 3D/4D-ultrasta voin sanoa sen verran, että se oli kyllä ihan hieno kokemus (vaikka meillä vauva ei ollut ollenkaan yhteistyökykyinen, piti nyrkkejä naaman edessä koko ultrauksen ajan). Ultraaja oli tosi kokenut lääkäri, joka tarkasti vauvasta kaiken mahdollisen ja kuluttu tosi paljon aikaa ja filmiä siihen, että saatiin tarkka ja hyvä ""kasvokuva"" (siis meidän tapauksessa pienet nyrkit, ohimoa ja korva). Muutenkin toki tulosti kuvia (pitkät sääret on meidän Kertalaakilla). Eli meidän mielestämme oli hintansa arvoinen, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna ei hirveästi lisää tietoa vauvasta tuonut. Luulen jotenkin, että oli miehelle tärkeämpi juttu kuin minulle - ""oikeat"" kuvat vauvasta varmaan tekivät odotuksesta hänelle vähän konkreettisemman asian. Hirveän ylpeänä ainakin esitteli ultrakuvia tutuille. :)

Mä olen ollut viime ajat tosi oudossa tilassa - välillä on hirveästi energiaa touhuta kaikkea (joulupaketit saatu valmiiksi ja toimitettu sattuneesta syystä jo nyt saajilleen - saajat ainakin väittäneet olevansa otettuja ;D) ja välillä on niin koomainen olo, ettei mitään järkeä. Nukkuminen tuottaa tuskaa - ei vauvan takia, ei vaan saa nukuttua. Lieko alitajuista stressiä? Nyt kun olisi vielä muutama yö mahdollista nukkua kokonaan, niin minä herään kolmelta tuijottamaan kattoa... Hyöty!

Meinasi ihan unohtua: onnea Valo vikkelästä vauvasta ja hyvistä ultrauutisista!

Dora ja kaksi yötä jouluun on... :)
 
Oulussa ei ilmeisesti ole tuota 3D/4D ultraa muualla ku yliopistollisessa sairaalassa ja sinne ei ihan noin vain pääse...kuulin että ulkopaikkakuntalaiset siihen pääsee mikäli kunta maksaa, vaan meillä paikkakuntalaisilla on rakenneultra toisessa sairaalassa ja siellä on kuulemma aika rupiset vehkeet. No vielä saa viikon jännittää!:)

Viikonloppu meni ystävien luona kyläillessä, näin mm. 3 kk pojannassikan ja toisella kaverilla semmosen 1 kk ikäisen pojan ja kolmannen kaverin 2 viikon ikäisen pikkuprinsessa!!! Tuleepa ainakin olemaan leikkikavereita.:)

Tinnu ja Beckham 17+4
 
Uskomatonta Dora, sinulla on parin päivän kuluttua oma vauva sylissä!! Miltä tuntuu, pystytkö vielä tuota asiaa tajuamaan? Uskoisin, että itselläni ainakin olisi hyvin epätodellinen olo...

Tinnu, mistä tilasit kestovaippoja ja millaisia? Olen koettanut perehtyä noihin kestoihin netissä ja uusimmassa Odotus-lehdessä oli myös kattava artikkeli aiheesta. Silti tuo asia tuntuu minusta yllättävän monimutkaiselta, enkä ole tullut sen viisaammaksi, että millaisia kestovaippoja hommaisin.

Tänne ei ihmeempiä, puoliväli ylitetty :)
Athene 20+4


Dora 28.12.2005 TYKS (26/26 esikoinen)
Eme 23.3.2006 KOS (25/30 esikoinen)
Athene 20.4.2006 (28/29, esikoinen)
Tinnu 11.5.2006 OYS (25/27 esikoinen)
Kevätkukkanen (24/27 esikoinen)) 18.5. Lohjan sairaala
Ava 29.5.2006 (27/28 esikoinen)
Nipsu 8.6.2006 (25/29, esikoinen)
Valo 12.6.2006(28/28 esikoinen)
Dreamer 13.6.2006 (25/30 itselle esikoinen, miehelle toinen)
ellinoora 29.6.2006 (28/28 esikoinen)
äityli78 13.7.2006 (27/26 kolmas)

______

Dora: lapsivesipunktio 30.11. ja käynnistys 7.12.
Valo: np-ultra 2.12 (rv 12) ja rakenneultra 12.1 (rv 19)
Tinnu: rakenneultra 13.12 (rv 18+5)
Kevätkukkanen rakenneultra 27.12 (rv 19)
Ava: rakenneultra 16.1. (rv 21)
Athene: rakenneultra 23.11. (rv 18+6)
 
Heippa !

Täällä tänään sain päikkärit nukuttua, vähän helpottaa tähän väsymykseen. Mieli on myös maassa, joka mulle on ihan uutta, siis aikaisemmin en muista että olisi ollut näin masentunut olo tän alkuraskauden aikana, mutta eiköhän se tästä...ei tällä voi mitään, vaikka olisi kuinka onnellinen vauvasta. Mies ajatteli että kunhan rauta nousee niin piristyn, toivon että mielikin samalla.

Onneksi olkoon valo hyvistä ultra kuulumisista.
Niin laskettu aika on epävarmaa, siis harvoin sitä vauvat päivälleen syntyy. Mulla kyllä on käynyt niin että esikoinen syntyi tasan laskettuna aikana ja kuopus paria päivää ennen, joten itse on tullut tuijoteltua niitä päiviä tarkkaan=).

Doralla on kyllä jännät paikat edessä . Kohta on oma nyytti sylissä. Varmasti jännittää ja eikä ihme ettei uni tule silmään helpolla. Toivottavasti saat nyt kuitenkin vielä levättyä.

Pitäisi jaksaa tehdä joulukortteja...voi kun olis sihteeri nyt=).
Mukavaa itsenäisyyspäivää!
 
Moikka kaikille ja hyvää itsenäisyyspäivää! Minä täältä töistä kirjottelen...rakkaat naapurimaamme kun eivät paljon siitä piittaa että meillä on itsenäisyyspäivä niin töihin oli tultava...mutta eipä se niin vakavaa. Saa ottaa aika rennosti, oon yksin koko toimistossa.

Huomasin sit tänä aamuna että mulla ei enää mee massu piiloon, näkyy ihan selvä kumpu vaatteiden alta. Ei sillä että eihän mun oo tarvinnu piilotella pitkään aikaan, mut oli vaan jännä huomata miten selkeesti se nyt näkyy.

Kestovaippoja tilasin tuolta pikku-eerolta, siellä oli semmonen starttipaketti vastasyntyneelle ja sit tilasin nuppuliinalta sellasia bambino-mion paketin. Noilla ajattelin aloittaa ja kattoo nyt sit mitä siitä sit tulee. Muutamat kaverit on ollu aika äimistyneitä että mäkö meinaan lähtä siihen rumbaan mutta mitä enemmän mä oon hamstrannu siitä tietoo niin ei se niin vaikeelta tunnu. Enkä mä aio olla mikään fanaattinen luomuemo et jos joskus tuntuu ettei jaksa värkätä niiden kaa niin ei muuta ku kertistä päälle, samoin yöllä/kylässä ym vastaavissa tilanteissa.

Jaahas...töitäki vissiin pitäs tehdä...;)
 
Hyvää - ja hämmentävän aikaista - huomenta kaikille!

Tänään on d-day, siksi hereillä näin jumalattomaan aikaan (olen nainen, joka ei koskaan ota kursseja, joiden luennot alkavat ennen aamukymmentä). :) Tähän taitaa melkoiseksi toviksi loppua rauhalliset aamu-unet.

Mä olen ollut ihan (luonnottoman?) rauhallinen vielä tähän asti. Saatiin isännän kanssa tehtyä perusteellinen siivous (ikkunat on pesty ja kaapit järjestetty - jee) ja vauvaa varten on kaikki valmiina. Hassua katsoa valmiiksi pedattua pinnasänkyä ja ajatella, että kohta siinä nukkuu ihan uusi ihminen... Kävin eilen illalla kävelyllä räntäsateessa ihan itsekseni, kun tajusin, ettei enää välttämättä ihan hetkeen saa ihan yksin ollakaan. Sai vähän ""järjestellä"" kaappien lisäksi omia ajatuksiaan. Oikeastaan vasta nyt tänä aamuna on alkanut JÄNNITTÄÄ... Ihan niinkuin lapsena, kun oli joku erityinen reissu tiedossa - mahassa kiertää eikä voi hetkeksikään rauhoittua yhteen kohtaan. :)

Nyt täytyisi yrittää syödä vähän aamiasta ja tarkistaa vielä oma sairaalakassi ja vauvan kassi (mies saa tuoda sen sitten sairaalaan, kunhan kotiutuminen on ajankohtaista). Toivottavasti minä pääsisin osastolla yhden hengen huoneeseen, niin voisi tuleva isäkin olla paikalla jo käynnistysvaiheessa mahdollisimman paljon! Nyt lähti vielä töihin johonkin tärkeään palaveriin, koska olen ihan vakuuttunut, ettei tässä nyt vielä mitään tälle aamupäivälle tapahdu. Voihan se tietty olla, ettei synnytys suostu käynnistymään ja laittavat minut vielä viikonlopuksi kotiin odottelemaan otollisempaa aikaa. Toivottavasti kuitenkin tulen seuraavan kerran kotiin vauvan kanssa!

Here goes Dora... Whiiiiiiiiiiiiii!!!
 
Onnea dora nyt jännittäviin hetkiin!! Tosi mahtavaa, ensimmäinen kesäyrittäjien vauva syntyy kohta. Jännää...Voimia nyt ja kuulumisia sitten odotellaan.


Itse voin paremmin pahoinvointi on helpottunut ja mielikin alkaa piristyä. Nyt olen viikon syönyt niitä vitamiineja tässä että auttaa varmaan asiaan. Täällä nyt rv9.

Mukavaa joulunodotusta tänne kaikille. Ja doralla onkin jo oma nyytti jouluna.=)
 
Ihan jännittää tuon Doran puolesta, kohta on oma vauva hänellä sylissä!!! :) Varmasti hieno tunne kyllä sitten kun se oma nyytti on maailmassa, toivottavasti synnytys olisi hänellä suht helppo ja lyhyt. Joskus kai tuon käynnistyksen kanssa menee aikansa ennen kun päästään tositoimiin. Toivottavasti Dora tulee sitten pian kertomaan kuulumiset kun pääsee sairaalasta.

Täällä menossa nyt rv 13+2. Olen nyt ajatellut, että lasken rv:t vieläkin sillä vanhalla tavalla eli kuukautisten mukaan, vaikka ultrassa sanottiinkin että 4 pv oletettua nuorempi olisi vauveli. En jotenkin halua mennä taaksepäin laskuissa, koska eihän se laskettu aika tosiaan ikinä mikään takuuvarma ole.

Eilen oli mukavaa kun oli itsenäisyyspäivä ja mieskin kotona koko päivän. Tehtiin hyvää ruokaa ja loikoiltiin vaan koko päivä, oli tosi rentouttavaa. Kohta pitäisi alkaa vähän jo joulusiivousta tekemään, viikonloppuna tulee vieraita ja jouluunkin enää muutama viikko.

Kiva kuulla Äityli78, että sulla on huonovointisuus vähän helpottanut! Mullakin on aika hyvä olo nykyään melkein koko ajan, välillä on kummallista kyllä yöllä ollut vähän huono olo, varsinkin jos on myöhään illalla syönyt liikaa. On vaan niin kiva napostella tv:n ääressä jotain, pitäisi vaan muistaa että ruoansulatus hidastuu kun on raskaana, joten ei voi ihan niin paljon syödä kerralla kun normaalisti.

Mukavat illat kaikille!
 
siitäköhän se johtuu, että ei oikeasti tee edes mieli isoja ruoka-annoksia yleensä? minäkin söisin mieluummin vaikka viiliä ja leipiä ja pikkuannoksia ruokaa vaikka koko päivän..

eilen oli taas paniikki- päivä, näköjään niitä tulee säännöllisin väliajoin. eli siis ajattelin vaan kaikkea mahdollista mikä voisi mennä raskauden kanssa pieleen ja eilen olikin tajuttoman huono olo sitten koko illan. on varmaan mieli ja keho aika paljon yhteydessä.. laskeskelin kahvikuppejani ja vaivasin päätäni jollakin medium pihvillä ja muuta typerää.. onneksi tänään on vähännormaalimpi olo.

viikko enää ja rv 12 olisi täynnä. viikon päästä on myös eka neuvolalääkäri, jospa saisi kuulla ne sydänäänet.. sitten melkein alkaakin jo uuden kämpän maalaaminen ja pakkaaminen muuttoa varten, siinähän se vuodenvaihde vierähtääkin.

viime viikko oli kyllä hassu, olin fyysisesti paremmassa kunnossa mutta henkisesti ihan hajalla, huusin miehellekin joka ikinen päivä jostain! on tämä hassua tämä raskaana olo, ei oikein tunne itseäänkään enää..

milloin valo sait kutsun ultraan kättärille? minä en ole vielä saanut ja odottelen sitä innokkaana... minäkin lasken viikot menkkojen mukaan enkä ultran mukaan, niin ne taitaa neuvolassakin tehdä.
 
Täällä käynnisty taas uus viikko, 18 jo täynnä!:)

Oon nyt siirtyny mammahousuihin, ei nuo omat enää tuntunu mukavilta ku painoivat ja vetoketjut aukes omia aikojaan ku oli niin pinkee massu. Nää on huomattavasti paremmat...ja huomattavasti rumemmat.=P Äiti oli sitä mieltä ku näki massun että poika tulee...aika moni tuntuu olevan sitä mieltä kuka mistäkin syystä ja tuntuu että olen ainoa joka enää uskoo tyttöön. No, ehkä se ens tiistaina nähdään.

Mulla kans mielialat vaihtelee, tänään on taas sellanen olo että itkettää ja masentaa ja kiukuttaa. Eilen oli tosi hyvä olo eikä hätäpäivää ollenkaan. No, en nyt enää jaksa huolestua näistä olotiloista, nämä näköjään tulee ja menee.

Doralle pidän kauheasti peukkuja!!!! Sehän voipi jo olla että kertalaaki on jo maailmassa!:)

 
Kiva kuulla, että muillakin mieli vetää vuoristorataa näin raskaana ollessa, etten ole ainoa :)... Viime aikoina on kyllä ollut jotenkin tasaisempi olo, eikä joka asia enää kiukuta niin kuin ihan alkuraskaudessa. Kaippa ne hormonit välillä pistää pään vähän sekaisin.

Ellinoora kyseli ultrakutsusta. Mulle se tuli kotiin kun rv oli 10+4, eli eiköhän se sullekkin kohta luukusta tipahda. Se eka ultra voi kai olla vaikka vasta viikolla 13, joten vielä on sulla muutama viikko aikaa siihen. Meille se tuli tasan kaksi viikkoa ennen kun ultra oli.

Tinnu kertoili siirtyneensä äitiyshousuihin, minäkin olen oikein jo odottanut että koska voisi mennä niitä ostamaan. Alkaa jo kyllästyttää nuo samat rytkyt joita olen pitänyt viikosta toiseen. Toisaalta, ei ne mamma-housut nyt mitään superhienoja ole, mutta onhan niitä ihan kivojakin ja vaihtelu virkistäisi kummasti.

Tänään minäkin ajattelin, että onkohan Doran kertalaaki jo maailmassa... Jännä ajatus. Kyllä se Dora varmasti tulee sitten kertomaan tilanteesta kun ehtii ja jaksaa.

Valo 13+3
 
Dora ja kertalaaki olivat minullakin mielessä, eilen illalla asia tuli yllättäen mieleen, kun olin menossa nukkumaan.

Joo, kyllä minullakin mieliala vaihtelee... minulla tosin ei ole ilmennyt mitenkään mainittavasti kiukkuisuutta, mutta mieli on herkässä siitäkin edessä! Eli itku irtoaa todella helposti etenkin jos kyseessä on joku ""kaunis"" tai ""ihmeellinen"" vauvaan liittyvä asia. Saatan tosiaan vaikka vain ajatella meidän vauvaa, ja se asia tuntuu itsessään niin ihanan ihmeelliseltä, että siitä syystä sitten kyyneleet alkaa valua :)

Minulla on edelleenkin tasan kahdet housut, joita voin pitää töissä ja pitää nyt katsoa, jos pärjäisin noilla housuilla joulun yli. Hassua, tänään töissä toimitusjohtaja sanoi, että ""ei arvaisi, että olet jo niin pitkällä raskaana, jos ei tietäisi!"" ja hetken kuluttua tuli entinen työkaveri käymään työpaikalla ja totesi: ""Tyttöäkö olet alkanut tekemään, kun olet levinnyt?"". Eli kovin tuntuu olevan katsojan silmissä minun ""levinneisyys"" :) No, yhäkään ei ole kukaan, jolle en ole raskaudesta kertonut, kommentoinut asiaa mitenkään, joten kai ne vaan kaikki katsoo, että olen lihonut melkoisesti vatsan kohdalta...


 
Tervehdys vaan, joo toi mielialojen vaihtelu on tuttua. Ja välillä iskee paniikki miten pärjään kolmen lapsen kanssa jne. normaalia vissiin, mutta kyllä välillä on mieli ihan maassa ja sitten taas piristyy. Tälläistä vuoristorataa tuntuu tää alku olevan.
Nyt on viikkoja 9+4. oksentelu on pysynyt poissa, huono olo yllättää tyhjän ja täysinäisen mahan kanssa, mutta se on ihan siedettävää=).

Jännittää se doran puolesta, että mikä mahtaa olla tilanne. Eiköhän me jossakin vaiheessa kuulla uutisia.
 
Hellou pitkästä aikaa. En olekkaan kirjoitellut tähän ketjuun aikoihin, vaan lähinnä olen ollut aktiivisempi tuolla kesäkuun odottajissa, mutta ajattelin kysäistä teiltä että osaatteko kertoa koska se mahaa suurinpiirtein pitäisi jo alkaa näkyä. Itse kun sitä jo odottelen innolla. Nyt menossa rv 14+4, mutta mitään mahaa ei ole. Myöskään paino ei ole noussut lainkaan. Mä kun olen niin malttamaton!
 
hei vaan,

tänne ei kai ihmeempiä, maha on alkanut kunnolla kasvamaan vaikka vielä pari viikkoa sitten tuntui ettei se vauvamaha tuu koskaan. Tässä vaiheessa kai vauvalla onkin melkoinen kasvuspurtti, jostain kirjasta kun luin jokaisen viikon painoarvioita niin kasvaa 100-200 g viikossa ... huimaa!

Perjantaina oli työpaikan pikkujoulut ja pakko myöntää että oli vähän ankeaa olla selvinpäin mutta ihan kivaa oli. ruuan suhteen sen sijaan tuli harrastettua kaikenlaista ei suositeltavaa kuten tuorejuustoa ja kylmäsavulohta mutta hengissä ollaan vielä.

jotain tuntemuksia olen tuntenut mitkä vois olla vauvaa mutta voi olla muutakin joten odottelen vielä selkeämpiä merkkejä ennen kuin liikaa riemastun.

tuli tuosta kasvamisesta mieleen että välillä on ollut melkoisia kasvukipuja ja jos touhuaa ja riehuu kovasti niin alkaa mahassa tuntumaan... kai se kohtu on sen verran arka tässä kasvuvaiheessa.

niin ja rv nyt 17+3
 
Huomenta,

täällä alkoi viikonloppuna tuntumaan kunnon potkut, tässä parhaillaanki ku istun niin tunnen iskuja koko ajan!:) Pientä porinaahan olen tuntenut jo pari viikkoa, mutta esim eilen Idolsien aikaan vauva kyllä möyri ja potki niin, ettei siinä voinut kun nauraa...taitaa vauvasta tulla musikaalinen?!?:)

Työkaverit huomas mahan viime viikolla kun pullottaa jo vaatteiden alta, että kaipa voisi sit sanoa että maha on alkanut näkyä viikolta 17-18. Ja mä olen aika lyhyt (n. 158 cm), mikäli sillä nyt mitää vaikutusta mihinkään on. Ainakaan työkaverin pojan tyttöystävällä ei vielä näy mitään, vaikka on samoilla viikoilla mun kaa ja hän on mua pidempi.

Eilen kans tunsin ensimmäisen (?) supistuksen. Tai siis en tuntenut muuten mitään kun että kohtu meni aivan kovaksi, tunsi kyl selvästi ne äärirajat, sehän ulottuu jo napaan asti! Näin se massu kasvaa!:)
 
Minäkin odotan innolla vatsan kasvua! Nyt menossa vko 14+0 ja näytän lähinnä siltä, että olen vaan lihonut. Tosin illalla, kun turvotusta on enemmän ja alavatsa pömpöttää kivasti, huomaa jo kyllä että raskaana ollaan :) Ollaan jo miehen kanssa otettu kuvia vatsasta, ajateltiin että kun vaikka kerran kuussa kuvaa masua niin on sitten kiva myöhemmin katsella kuvista mahan kasvua.

Tänään olen taas jotenkin herkällä tuulella, äsken sain pitkän lukemisen jälkeen yhden kirjan luettua ja loppu oli niin liikuttava että itkin vuolaasti. Heh, tuntuu välillä ihan hölmöltä kun tunteet on niin herkässä.

Jänniä aikoja eletään sen suhteen, että siskoni saa pian esikoisensa (laskettuun aikaan n. kuukausi). Olen kyllä aikamoinen hössöttäjä, me kun ei tiedetä onko tulossa tyttö vai poika, niin olen ostanut kahdenväristä lahjanauhaa vauvan pakettiin, vaaleanpunaista-ja sinistä, niin voi sitten valita sopivan tilanteen mukaan :). Aika jännnä on siskoa seurata vierestä ja ajatella, että kesällä olen sitten samassa tilanteessa itsekin. Mukavahan se on, että siskosta on sitten seuraakin kun molemmilla on pieni vauva.

Mukavaa viikkoa kaikille!
 
16+0 ja mahaa ei vielä ole, tai siis on se kasvanut, mutta yhä näytän vain lihoneelta... Tai kyllä se jo ilman vaatteita vähän sellaiselle vauvamasumaiselle näyttää, mutta ei kunnolla. Olin jotenkin ajatellut, että jouluksi olisi jo selkeä vauvamaha, mutta ei kai sitten. Saa nähdä, huomaako vielä sittenkään, kun loppiaisen jälkeen palaa joululomalta töihin
:( No, luulis. Jotenkin oon monien kirjoituksesta käsittänyt, että se kunnollinen maha pullahtaa esiin sitten aika yhtäkkiä, juuri joskus viikoilla 16-19?

En ole tuntenut vielä mitään liikkeitä (yritystä on kyllä ollut ;)), mutta kai sekin on ihan normaalia, että tuntee vasta tuolla lähempänä rv 20.

Oon muuten käynyt täällä tavallista useammin viime päivinä kurkkimassa, että ""joko joko"" olisi Doran uutisia! On varmaan jo siellä vauva kainalossa, ellei käynnistys ole venynyt.

Mukavaa viikkoa kaikille!
 
Mukava kuulla, että täällä on jännitetty meidän puolestamme! :)

3270 g ja 50 cm poika syntyi maailmaan torstaina 8.12. klo: 15.09. Olo on sanoinkuvaamattoman huikea! Kotiin ei olla vielä päästy (itse tulin käymään kotosalla ihan pikaisesti - asutaan ihan sairaalan vieressä. Puhtaat alusvaatteet ja muutamat muutkin oleellisuudet loppuivat ja meinasi mökkihöperyys iskeä, kun olen viimeksi ollut ulkona keskiviikkona aamulla, kun kävelin sairaalaan. Isä ja poika jäivät ruokalevolle ja minä laitoin pussillisen verisiä ja lapsiveden sotkemia vaatteita pyörimään pyykkikoneen pikaohjelmalle - sitä hajua ei voinut jättää muhimaan.). Vauva voi oikein hyvin, mutta pienen keltaisuuden takia vietti viime yön ""valokaapissa"" ja nyt odotellaan verikokeen tuloksia. Toivottavasti jo huomenna päästään ""kunnolla"" kotiin.

Tässä nyt sit odottelen pyykin valmistumista. Ihan hullu olo istua täällä ihan niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Lypsin osastolla ison pullollisen maitoa varalta kaappiin vaikka poika ei varmasti syökään mitään ennen seitsemää ja itse olen paljon ennen sitä jo takaisin osastolla. Onpahan hätävara (ja itse olen tosiaan ihan lähellä, jos nyt jostain syystä jotain kiireellistä tulisi), hirmuinen huoli koko ajan vaikkei mitään syytä olekaan. Näin sitä muuttuu ihan höperöksi.

Meillä kävi tosi hyvä tuuri ja saatiin perhehuone synnytysvuodeosastolta, joten olemme koko perhe olleet yhdessä vuorokaudet ympäri heti alusta asti. Ihanaa, kun mies on ollut siinä lähellä elämässä näitä ensimmäisiä yhteisiä hetkiä!

Onpa hyvä, että voin kertoilla täällä kuulumisia. Muuten varmaan sinkoaisin takaisin sairaalalle ja jättäisin pyykit oman onnensa nojaan. :) Uskomatonta, miten levoton olo on, kun vauva ei ole vieressä. Poika on kyllä vienyt äidin sydämen ihan täysin, hän on maailman suloisin pieni olento! Miten sellaista nyyttiä voikin rakastaa jo nyt näin älyttömän paljon?! Hormonit varmasti vaikuttavat mielialaan, mutta vähän väliä saa nieleskellä liikutuksen kyyneliä, kun katselee pikkuista. On tämä ihanaa... Oma pieni sammakkolapsi. *maailman levein hymy*

Synnytys meni hyvin. Keskiviikkona sain neljä kohdunkaulaa kypsyttävää tablettia vaginaalisesti, supistukset voimistuivat pikkuhiljaa mutteivät olleet kipeitä. Viimeisen tabletin sain vähän ennen puoltayötä ja kolmelta yöllä meni lapsivesi. Siitä alkoivatkin kunnolliset (lue: kipeät ja säännölliset) supistukset ja aamulla kahdeksalta kohdunsuu oli auennut neljä senttiä, joten siirryimme synnytyssaliin. Supistukset olivat varsin kipeitä, joten sain epiduraalin (taivaan lahja synnyttäjille - kivut helpottivat ja sain jopa nukuttua pari tuntia). Lepo tuli tarpeeseen! Ennen kahta supistukset alkoivat taas tuntua kipeiltä, olin auki seitsemän senttiä, joten sain uuden epiduraaliannoksen. Supistuksia voimistamaan ja siten avautumista nopeuttamaan sain oksitosiinitipan. Luulin, että avautuminen kestää vielä ainakin pari tuntia ja ajattelin ottaa vielä torkut. Ylläri oli se, ettei puudutus enää vaikuttanut, vaan supistukset yltyivät niin pitkiksi ja kivuliaiksi, että vesi vaan valui silmistä, kun yritin pysyä sängyllä. Isäntä meinasi jo sammuttaa hädissään tippalaitteen, mutta onneksi kutsui vain kätilön paikalle. Suuri oli kätilönkin hämmästys, kun totesi, että kohdunsuu on täysin auki ja voisin ruveta ponnistamaan. Muuten hyvä, mutten tuntenut yhtään ponnistamisen tarvetta. :) Onneksi minua alkoi kuitenkin melkein saman tien ponnistuttaa (tuntuu juuri siltä, kuin olisi maailman suurin ja kovin kakka tulossa). Ponnistusvaihe kesti noin 50 minuuttia. Supistukset vain meinasivat hiipua - olivat kestoltaan lyhyitä ja välit pitkiä. Vauva parkkeerasikin päänsä leveimmän kohdan ikuisuudelta tuntuvaksi ajaksi ahtaimpaan paikkaan (päälaki näkyi jo - kuulema) ja minulta meinasi usko loppua, mutta syntyihän se sitten viimein. Komeat kivekset olivat ensimmäinen asia, jonka lapsesta näin. :D Sain vauvan rinnalle, isä leikkasi napanuoran ja pesi vauvan. Kun on juuri ponnistanut maailmaan lapsen, niin mikään ei ole niin ""mukavaa"", kuin repeämien ompelu! Ensisynnyttäjäksi repesin vain vähän - viisi pientä tikkiä riitti ja kätilö puudutti hyvin. Epparia ei edes tarvinnut harkita. Nyt voi jo käydä pissalla ilman järjetöntä kirvelyä...

Olo on niin sekava, etten oikein tiedä, mitä kaikkea kertoa. Paitsi tietty sen, että meidän poika on niiiiiiiin ihana! Taisin kyllä jo mainita... :) Pyykkikone linkoaa jo - kylläpä se kestikin! Äkkiä takaisin oman rakkaan luokse (mies just soitti, poika nukkuu kuin tukki - eli ainoa, jolla on hätä, on äiti). Teillä kaikilla on vielä edessä maailman hienoin kokemus, sattuuhan se, mutta kyllä vauva olisi miljoona kertaa isommankin kivun arvoinen! Nauttikaa raskaudesta ja yrittäkää saada jotain selvää tästä mun sepustuksestani!

Dora onnesta (ja hormoneista) soikeana

Eme 23.3.2006 KOS (25/30 esikoinen)
Athene 14.4.2006 KYS (28/29, esikoinen)
Tinnu 11.5.2006 OYS (25/27 esikoinen)
Kevätkukkanen (24/27 esikoinen)) 18.5. Lohjan sairaala
Ava 1.6.2006 (26/27 esikoinen)
Nipsu 8.6.2006 (25/29, esikoinen)
Dreamer 13.6.2006 (25/30 itselle esikoinen, miehelle toinen)
Valo 12.6.2006(28/28 esikoinen)
ellinoora 29.6.2006 (28/28 esikoinen)
äityli78 13.7.2006 (27/26 kolmas)

Synnyttäneet:
Dora 8.12.05 poika 3270g/50cm
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Similar threads

K
3. Plussanneet
Viestiä
101
Luettu
3K
Lapsen saaminen
Tinnu
T
K
6. Plussanneet
Viestiä
100
Luettu
3K
Lapsen saaminen
ellinoora 20+5
E
D
8. plussanneet kesä(ym)yrittäjät
Viestiä
104
Luettu
2K
Lapsen saaminen
Airi
A
V
7.plussanneet kesä/syys/talviyrittäjät
Viestiä
100
Luettu
2K
Lapsen saaminen
Eme 38+5
E
T
9. Plussanneet kesä- ym. yrittäjät
Viestiä
103
Luettu
2K
Lapsen saaminen
ellinoora
E

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa