ROUVA PIKKUMYY !
Oli pakko tulla kertomaan sulle oma tarinani, kun tiedän tasan tarkkaan miltä sinusta nyt tuntuu...Helmikuussa olin itse viikolla 7+6, kun jostain ihme syystä halusin mennä varhaisultraan katsomaan, onko siellä masussa todella joku. Jostain syystä oli semmoinen olo, että kaikki ei ole hyvin...Osin varmaan johtui siitä, että minulla ei ollut ollenkaan mitään raskausoireita, osin kauhutarinoista joita luin netistä. Osin en voinut uskoa onneamme todeksi että oikeasti olin raskaana. NO. Siellä ultrassa näkyi vain ruskuaispussi, ei sikiötä, ja gynekologi antoi tuomioksi tuulimunaraskauden. Minä itkun keskeltä yritin kysyä, eikö voisi olla vain varhaisemmat viikot, jos ei syke vain näy vielä. Ei kuulemma olisi mitenkään mahdollista. Muistan, kuinka pahoitteleva gyne sanoi, että " Ei tästä teille valitettavasti millään jatkuvaa raskautta saada". Antoi lähetteen seuraavaksi aamuksi gynen polille, käski tulla syömättä ja juomatta, koska keskeytys tehtäisiin samantien.
Sen illan yritin vain kestää, kuten sinäkin varmaan nyt. Mietin ja pohdin, voisinko vain olla niin alussa, ettei vielä ultrassa pientä näkynyt. En kuitenkaan itsekään uskonut siihen vaihtoehtoon, vaikka kuinka yritettiin laskea hedelmöittymisajankohtaa, ei tuntunut natsaavan yhtään varhaisemmat viikot.
Aamulla sitten mentiin polille, oli se sama setä gynekologi kuin illalla oli ollut yksityispuolella. Ultrasi uudelleen, ei tietenkään mitään näkynyt. Päätettiin kuitenkin katsoa vielä HCG-pitoisuus, joka olikin muistaakseni 11000 (viikkoa aikaisemmin se oli minulta katsottu vatsakipujen vuoksi, silloin oli 2500). Oli perjantai, ja jotenkin en ollut valmis luopumaan ajatuksesta, että jos sittenkin. Gyne sitten suostui odottamaan viikonlopun yli, ja maanantaiksi sovittiin uusi käynti, uusi ultraus ja HCG:n tarkastus. Se viikonloppu oli hirveä. En uskonut yhtään, että raskaus jatkuisi, ja.....no tiedät varmaan. Maanantaina sitten mentiin polille, uusi gyne ultras, ja mitä ihmettä...SYKE NÄKYI. Viikoiksi arveli 5+3 ( eli varhaisultrassa ed viikolla ois ollu 4+6). Nämä viikot myöhemmin vahvistui np-ultrassa. Olin siis sittenkin vain varhaisilla viikoilla. HCG oli tuolloin 22000, eli parissa päivässä tuplaantui. Jälkeenpäin olen lukenut paljon tuulimunista, ja nyt tiedän, että kaikki raskausoireet voi olla tai olla olematta, ja HCG nousta ihan normaalisti jonnekin 10 viikolle asti myös tuulimunaraskaudessa, joten niistä ei voi mitään päätellä. Ainoastaan siitä, että keston ollessa VARMASTI riittävä, eikä sikiötä näy, voi diagnoosin tehdä....SIksi olen ihmetellyt tuota ensimmäistä gynekologia, miksi tuosta HCG:n noususta sitten alkoikin hieman epäröimään omaa diagnoosiaan. Mutta nyt olen kiitollinen, että odotettiin. En ois ikinä saanut tietää, että masussa olikin rakas vauvamme.
Halusin kertoa tämän siksi, että olisit ihan varma, ennen kuin luovutat. Vaikka odottaminen sun tilanteessa on pahinta, vain sillä varmistat että kyseessä oikeasti on tuulimuna. Itse meinaan hajota joka kerta, kun muistan, että meinasimme abortoida vauvamme. Sun tilanne on nyt kauhea, eikä sanat riitä auttamaan. Mutta älä ihan vielä menetä kaikkea toivoa, ennen kuin olet aivan varma.......
Halauksin, ja hirveästi voimia :hug:
Kirppiina ja Rakas 32+1, jota aluksi ei pitänyt olla edes olemassa.......