Iltaa tänne ja omasta puolestani tervetuloa uudetkin mukaan!
Maijamette kirjoitti rvviikkonsa ja yhtäkkiä tuntui, kuin olisi ollut eilinen, kun samoissa lukemissa menin. Ja nyt ajattelin, että onneksi en tiennyt siinä vaiheessa, kuinka hermona tulen koko ajan olemaan.... Silloin sitä vain ajatteli, että minäkin nyt sitten kuulun "joukkoon", vaikka tähän asti olen kokenut olevani ulkopuolinen kuin mies tässä asiassa. Ärsyttävää, kun ei pysty lainkaan rentoutumaan, koko ajan pelko läsnä... eikä voi yhtään tuulettaa tai revitellä "takki auki" : jippii,olen raskaana. Tänään olen ollut jotenkin erityisen väsynyt heti aamuneljästä asti, heräsin nimittäin silloin nälkään (kun en refluksini vuoksi uskalla iltaisin kuuden jälkeen juuri mitään syödä) enkä sitten enää saanutkaan unta, samoin kävi eilenaamulla. Tähän asti työpäivät eivät ole tuntuneet raskailta, mutta tänään olin työpäivän jälkeen melko raato ja otinkin 1,5 tunnin alkuiltaunet. Ei tuo väsymyskään haittaa vaan tämä syömisen ongelma rassaa, kun ei tunnu oikein joka päivä saavan tarpeeksi energiaa, nyt kun työssä sitä kuluu enemmän kuin kesällä vapaalla ollessa. No, onneksi äsken oli päiväunien jälkeen kova nälkä ja kello ei ollut vielä paljon yli kuutta, niin söin kunnon kinkkujuustoleipiä vihannesten kanssa useita eikä ainakaan vielä ole paha olo, kiitos siitä....
Ja vielä on pakko vuodattaa omia juttuja, kun on pitkästä aikaa jotenkin tylsän itkuinenkin olo... Tänään turhautti töissä, kun juttelin erään työkaverini kanssa ja tuntui, että hän ei ymmärtänyt ajatusmaailmaani lainkaan. Sinänsä ei ole ihme, ettei suhtautumistani joku ymmärrä, mutta se tyyli, millä hän asian ilmaisi, sai minut tuntemaan itseni epävarmaksi ja huonoksikin: minkä hitossa minä sille voin, etten voi olla varmempi ja puhu avoimemmin odotuksestani. Jos voisin, tekisin sen, nyt vaan yritän kestää selväjärkisenä vielä tulevat viikot ja todellakin odotan hetkeä, jolloin uskallan ihan oikeasti ajatella, että tänne on tulossa uusi persoona ja että voin päästää onneni valloilleen. Tuli vaan sellainen tunne, että minunkin pitäisi hössöttää vaaleanpunaisia vauvajuttuja ja revitellä ulospäin kuin sambakarnevaaleissa..... En ole ollenkaan varma, olenko ylipäänsäkään sellainen ihminen eikä siinä pitäisi olla mitään pahaa, ainakaan omasta mielestäni!
No, se siitä voivottelusta.....eiköhän viikonlopun lepo tee tehtävänsä ja parin päivän päästä olen jo kuosissa ajatusteni kanssa.
Anjamaritan kuulumisia oli kiva lukea. Voitko soittaa jollekulle tutulle pitkien päiviesi aikana vai tuntuuko siltä, että nyt on niin väsynyt, ettei saa itsestään oikein muuta irti kuin välttämättömimmän ja silloin se lähin eli oma mies olisi kaikkein ihanin yhdessä jakamaan hetkiä kanssasi?
Jännitän
äiti-66:n puolesta.... Huh, jonkinlainen synnytyspaniikkikin taas iski......
Kisse kertoi sokerimittauksistaan, tsemppiä vaan. Itsekin joudun tässä pikapuolin sokerirasitustestiin, kuulemma ikäni puolesta kuulun raskausdiabeteksen riskiryhmään. Ihanko tosi, teki mieleni neuvolassa sanoa, mielestäni kuulun ikäni puolesta "kaikkiin" riskiryhmiin....
mantana: Hienoa, että riskiseulatuloksesi oli tuollainen! Olenkin vähän "kateellinen", koska itse tunnen lisäepävarmuutta juuri tuon seulahälytyksen vuoksi.... Olen kuitenkin päässyt sen yli niin, etten aktiivisesti ajattele seulatulosta, eli olen oppinut kantamaan ratkaisustani vastuun: tuli mitä tuli.
Nokko: Voimia rakenneultran odotukseen! Itse olin todella hermona, mitä siellä sanotaan, joten tiedän tunteesi.
Asiasta aivan toiseen eli mitenkäs on, seuraatteko olympialaisia ja jos, niin kuinka tiiviisti?
Yritänpä tästä saada itseni hetkeksi pihalle. Olo vaan on jotenkin niin itkuinen ja masentunutkin, mutta eipä tuo ulkoilma ole koskaan henkistä oloa pahentanut, joten yritän tsempata itseni metsään tai menen vaikkapa vain sitten tuohon kuistille istumaan ja iltatuulia haistelemaan. Mutta on tämä ärsyttävä olo....
Tuli vielä mieleen Rouva Pikkumyy, joka aina niin aurinkoisesti tervehtii aamutuimaan
Ollapa tuolla tuulella....
-akkis-
