35v+ odottajat, vol 2

No, en nyt tarkoittanut, että väitit niin TeSulah, kirjoitettua tekstiä ymmärtää helpommin väärin kuin puhuttua, mutta asia ymmärretty! :flower:

Ihanat illan jatkot ihan jokaiselle tasapuolisesti! :flower:

Kävelin tunnin reippaan lenkin kaatosateessa, mukavaa oli! :saint:

Rva Pikkumyy ja Pirpana :heart:

 

Voi miten ihanan kuuliaisia pinolaisia olettekaan, kun heti kehotukseni jälkeen olette kirjoitelleet vaikka mitä mielenkiintoista

Prilli sinulle lämpimät onnittelut ekoista 'puksutuksista' :heart:
Kyselit tuosta kestoilusta. Ajattele, että kun minun ensimmäinen syntyi, synnärillä opetettiin vielä taittelemaan harsoliina vaipaksi :/ Silloin oli ihan kauhistus että kotona oli odottamassa muovivaipat. Kyllähän ne olikin aika kauheita, tiivistä muovia, ei hengittänyt mistään kohdasta, jos ei itse jättänyt rakosia (niistä tietysti pääsi sitten muutkin tavarat ulos ) Kun tuo kuopus syntyi, oli vanhin tyttö ihan suutuksissa, kun en halunnut kestoilla tai käyttää kantoliinaa. Sen verran olen laiska, että otan nytkin käyttöön kertavaipat :ashamed:

säihke tervetuloa kotiin :flower:
Onpas hienoa, että käyvät teillä ihan kotona poistattamassa tikit. Helsingissä kävin synnärillä ja täällä Hämeessä neuvolassa noin 5-6 päivää sektiosta. Nuo tikit onkin paljon mukavammat kuin hakaset. Ennen ollut aina tikit, mutta nyt nuorimmaisesta laittoivat hakaset, enkä moisten poistoa haluaisi enää kokea. Pitääkin muistaa mainita asiasta synnytystapatarkastuksessa. Jos sais merkinnän papereihin; Tälle rouvalle EI hakasia, kiitos.

Kisse minäkin pidän puolestasi peukkuja ettei raskausdiabetes uusiudu :flower:

Vai että kaikenlaisia villejä unia Bonbon ja mimuli =)
Niitä riittääkin aina raskaana ollessa. Minulla kovin yleistyvät etenkin eroottiset unet :ashamed:

Akkamänty monet kirjoittelivatkin sinulle, että kyllä siellä synnärillä tulee tehtyä muutakin kuin podettua kipuja. Minullakin on usein ollut mukana esim neuletöitä ja vauvakirjaa, samallalailla kuin TeSuLahilla ristikoita. Kissekin kirjoitti ihan oikein, että alussa on niin täynnä adrenaliinia, ettei millään pystyisi nukkumaan. Minun suurin ongelma on aina ollut se, etten pysty olemaan erossa vastasyntyneestäni. Ei ole halunnut edes silmiä ummistaa, ettei menisi hetkikään hukkaan.
Siitäkin haluaisin puhua etukäteen siellä synnytystapajutussa. Viimeksi en saanut pikkuista mukaan heräämöön, vaan näin hänet vasta parin tunnin kuluttua. Hienoa oli se, että pieni ja isänsä saivat olla sen aikaa ihan kahdestaaan :heart: Mutta minulla oli ihan fyysisiä kipuja kun jouduin olemaan yksin

Hienoa Ninu että sait oikein kunnon yöunet. Ihmeen tärkeiksi tulee nuo unet kun on raskaana

TeSuLah hyvä että niistä tukisukista on apua :flower: Pysäyttääkö ne kohjujen pahenemisen vai lievittävätkö ainoastaan kipuja?
Oli ihanaa lukea miten nyt olet saavuttanut sen mistä olet haavaillut. Sinun kirjoituksista paistaa läpi hyvin onnellisen äidin mielenlaatu. Lapsesi ovat hyvin onnekkaita kun saivat äidikseen juuri sinut :heart: Ehkä siinä mielessä kaikki menikin loppujen lopuksi niin kuin piti. Mutta en tietenkään tarkoita että oli hyvä että jouduitte kokemaan niin monen vuoden odottamisen ja yrittämisen.

Tuohon lisämaito-juttuun oma kokemukseni; Kuopuksen synnyttyä imetin häntä heti kun vain sain viereeni eli noin pari tuntia leikkauksesta. Ensimmäisen puolentoista vuorokauden aikana imetin noin parin tunnin välein, eli aina kun hän osoitti haluavansa imeä. Rinnalla hän oli tunnista kahteen kerrallaan. Sen jälkeen kävin hakemassa tilkan lisämaitoa hoitajilta ja syötin sen pikkuiselle. Toisena päivänä nousikin sitten oma maitoni ja imetyksessä ei ollut mitään ongelmia. Tuon lisämaidon hain sen vuoksi, että pikkuiseni oli reilunkin imemisen jälkeen selvästi nälkäinen. Tälläinen tapa sopi meille kahdelle tuolloin, saa nähdä kuinka seuraavan kanssa käy =)

Kyllä oli kipupumppu jonkin aikaa käytössä, Rouva Pikkumyy, viimeksi leikkauksen jälkeen. Sen jälkeen kipulääkkeet muutaman päivän. Viimeksi meni tosiaan siellä heräämössä pari tuntia ja siinä ajassa palasi tunto jalkoihin ja kävinkin jo vähän ajan päästä ekaa kertaa suihkussa. Minulla kun tuo jälkivuoto on aina jotain järkyttävää ja pitkäkestoista, niin joutuu käymään suihkussa koko ajan. Kotonakin kävin monta viikkoa 2-3 krt päivässä suihkussa ja sitten otin vielä ilmakylpyjä haavalle. Ei siinä sitten imettämisen lisäksi paljoa muuta ehtinyt Viimeksi vuoto kesti n 6-7 viikkoa ja viikon päästä alkoi taas säännölliset menkat
Pikkuista pidin tosiaan heti vierihoidossa, niinkuin olet muutkin vauvelit hoitanut.
Maanantaina syntyi viimeksi tyttönen ja keskiviikkona lähdin kotiin. Joku se kirjoittikin osuvasti ettei siellä laitoksella ole ollenkaan sellaista rauhaa kuin kotona. Kovin sain tapella että kotiin pääsin, yhdessä vaiheessa jopa uhkailivat etteivät päästä lastani mukaan jos kotiin lähden Siinä taas yksi asia jonka aion ottaa esille siellä tarkastuksessa.

Huh, huh kun nousi muistoja mieleen...... :ashamed:
Älkää kaikista paasaksistani välittäkö.
Ja muistakaa että jokainen reagoi näihin asioihin omalla tavallaan, eikä ole oikeaa tai väärää. Ainostaan jokaiselle omanlaista =)



Nevi ja Vilttitossu rv 21+4

 

Oltiin lasten kanssa saunassa, mentiin klo 7 illalla ja isompi tuli kylvystä vasta klo 22! Tykkää leikkiä ammeessa tuntikausia, onneksi iho ei kuivu helposti ja lämminkin oli kylpyhuoneessa kun sauna oli päällä.

Kiitos nevi, kerkesimme olla 8 vuotta kahdestaan. Ensin oli vaikea sopeutua siihen, ettei enää ole yhteistä aikaa samoin kuin ennen, mutta en enää osaisi kuvitellakaan meitä ilman lapsiamme. Mieheni on aina ollut paljon menossa ja olen siihenkin ikään kuin tottunut, on treenannut paljon ja ollut päivä- ja vuorotyössä, itse olen tehnyt pätkätöitä avioliittomme aikana vähän, eikä mulla ole työpaikkaa, jonne voisin palata. Halusin jäädä kotiin lapsia hoitamaan, vaikka rankkaa miehellä ollut kun tekee kahta työtä. :ashamed:
Joskus haluaisin olla helpottamassa hänen taakkaansa, mutta en nyt ainakaan hetkeen voi ajatellakaan töihin menoa, en halua laittaa aivan pientä hoitoonkaan ja isompi meneekin ensi vuonna eskariin.

Olen välillä kyllä aika väsyksissä myös kotona oloon, mutta haluan olla lasten kanssa. Isommalla alkaa taas ensi viikolla kerho ja näkee enemmän ikäisiään, odottaa jo kovasti kerhon alkamista. Liikun kyllä paljon lasten kanssa muutenkin ja lapset ovat tottuneet siihen, en muuten olisi näin kauaa kotona jaksanutkaan olla. Aina olen ottanut lapset mukaani, kun hoitajiakaan ei ole lähellä ja hyvin heidän kanssa on pärjänny joka paikassa.

Olen niin sosiaalinen, että puhelinpaketti ylittyy nopeasti, ellen pääse minnekään. Puhelinpakettini onkin iso sis. 1200 min puhetta ja 1000 tekstaria.

Ystävillä ja sisaruksilla on onneksi samanikäisiä lapsia, vaikka hieman kauempana asummekin, lapset näkevät kuitenkin usein leikkikavereitaan ja itse toisia aikuisia.

Kuten nevi mainitsit että tätä olen halunnut ja toivonut ja tässä haluan olla. Saan ylhäältä voimaa joka päivälle, että jaksan ja taas jaksan. =) Kaikkihan me tässä olemme muistelleet synnytyksiä ja muita muisteloja. Jokaisella omanlaiset muistonsa ja reagointinsa, totta se on.

Mieheni soitti äsken reissun päältä ja ikävä yllätti. :'( No, huomenna hän tulee kotia.

Nyt oikein hyvää yötä, kaikki varmaan olettekin jo nukkumassa muut!
:heart:

 

Huomenia kaikille!

Minulle näköjään tullut vakioksi herätä viimeistään 4:n aikaa pisulle ja sitten uni ei tule helpolla/ei tule ollenkaan, kuten tänä aamuna, kova janokin oli, joten olen juonut ja netissä surffaillut.

Illalla minun teki niin kovasti karkkia/suklaata mieli :headwall: Onneksi mies kävi hakemassa suklaalevyn ja aarrearkkukarkkipussin, nami, nami. söimme ne yhdessä. Sitten olikin aivan liian makea olo!! No tänään emme herkuttele ja käyn tunnin lenkin niin tasapainottaa :heart: , kaatosateessa kun eilen kävelin, ei ollut muita kävelijöitä kuin minä ja eräs rouva käveli vastaani tunika ja villatakki päällä, vatsa hänellä somasti pömpötti, eli taitaa olla vesisateessa kävely olla raskaana olevien herkkua!

Nevi: Sinullapa nopeasti palasi tunto jalkoihin, minua kuopusta hakiessani oikein pelotti kun aamulla jo leikattiin ja yölläkään ei ollut tuntoa vielä jaloissa :headwall: varmaan oli liian iso annos sitä puudutetta, vai mistäköhän lie johtunut??Mielellään olisin vähän jo kävellyt illalla, helpottaa oloa , kun saa liikkua. :saint: Niin saiko miehesi olla leikkauksessa mukanasi?? Kuopusta hakiessani, mies sai olla eka kerran mukana ja siitä on 17v. Myös sinne heräämöön/tai valvomoon mies ja pesty vauva saivat tulla. Jopa vanha työkaverini, joka TYKS:ssä töissä pääsi onnittelemaan, esikoista hakiessani heräämön puolelle.

Iltaisin olen väsynyt tai eilen tuntui, että aamulla vain olin pirteä, muuten koko pvä meni huimauksen ja väsymyksen parissa, eihän se toki haittaa kun kuuluu tähänalkuraskauteen!

TeSuLah: Sinulla onkin lapsilla hyvä iho, kun voivat rauhassa leikkiä veden kanssa pitkiäkin aikoja, ihon kuivumatta! :flower: Niin ikävähän sitä miestä varmaan tulee, kun joutuu olemaan paljon poissa, mutta ilo sinulla siitä, että voit olla kotona lasten kanssa, seurata heidän kasvuaan ja kehitystään on ihanaa!Olin kuopuksen kanssa 5 vuotta kotona, oli välillä"tylsää" mutta toisaalta niin ihanaa pvn aikana ehti tehdä kaiken tarvittavan kotona, tavata ystäviä ja olla kotiäitinä, kun vanhemmat tulivat koulusta /esikoulusta. Lapset vaikuttivat onnellisilta, taloudellisesti oli tiukkaa, mutta siihenkin totuin. Nyt kauhistuttaa jos pitäisi mennä töihin heti äloman jälkeen , eli jo tammikuussa, vauvahan on silloin vielä todella pieni! :heart: Eli josko olen kotona kokonaan tai teen keikkaa vkloppuisin, töitähän hoitoalalla kyllä on.


Eilen kun olimme Myllyssä mieheni kanssa, se on siis kauppakeskus, kävimme äitiysvaate osastolla, kauniita vaatteita siellä on , odotan vaan että masu alkaa kasvamaan! :heart: Vauvanvaateosastolla myös kävimme, siellä oli niin ihana Hello Kitty vaaleanpunainen 50cm vauvan vaatesetti, paita-housut :heart: Olisin halunnut ostaa sen heti! :heart: :heart: Koitan nyt malttaa mieleni, jospa npultran jälkeen uskallan jotain jo ostaa! :saint:

Tehdäänkö npultra yleensä vatsan päältä??

Viimeksi jouduttiin tekemään myös sisäkautta, kun oli niitä ongelmia, tai niin luulen, että johtui siitä.

Siis toivon, että vatsan päältä tehtynä olisi yleisempää?? :saint: En yhtään tykkää, kun TYKS:ssä tunkevat niitä opiskelijoita mukaan tutkimuksen ajaksi!! :headwall: Saakohan niistä ihan oikeasti kieltäytyä???

Tällä hetkellä täällä ei muutoin sada, kiva juttu!

Mies menee vielä huomenna 3:ksi pvksi sinne kuntoutukseen, sanoo, että muut ryhmässä olijat ovat niin välinpitämättömiä kuntonsa suhteen, eivät edes yritä tosissaan parantaa oloaan! :headwall: No mieheni kyllä kuntoilee: Rullaluistelee pitkiä matkoja , sauvakävelee ja pyöräilee!

No lopuksi ihanaa aamua kaikille, kun heräilette!

Rva Pikkumyy ja Pirpana

 

Jep, Rva Pikkumyy, aivan ilmeisestikin sateessa kävely on nimenomaan raskaana olevien herkkua - minäkin näet kävin "ylimääräisellä" lenkillä eilen illalla sateessa. Oli jotenkin niin huono olo koko päivän, et oli ihan pakko päästä lenkille sateesta huolimatta. Jätin sauvatkin kotiin ja vaan löntystelin hitaasti. Keskimmäinen oli juttuseurana, ajoi fillarilla vieressä. Kyllä teki hyvää!

Kyselit siitä np-ultran tekemisestä, mulle se on ainakin joka kerta tehty alakautta.

Tulipa mieleeni kysyä, että mitä te pino-kollegat syötte aamupalaksi nyt raskaana ollessanne? Normaalisti mä juon vaan hedelmäsmoothien - en oo koskaan ollut aamupalaihmisiä - , mutta nyt joka aamu lasillisen appelsiinimehua ja kaksi isoa vaaleata karjalanpiirakkaa, paahdettuna & sulatejuustoa päällä + hedelmiä, esim. luumuja tai aprikooseja. Ja sit tietty foolihappotabu ja kalkkitabletit päälle. Aamu-menu on siis muuttunut suorastaan dramaattisesti, kuis teillä muilla?

 

huomenia,

kylläpä nuo synnärikirjoitukset herättivät muistoja. Minun synnytyskertomukset ovat eka kertalaiselle mukavaa kuunneltavaa, niin luulisin. Kaikki ovat tulleet helposti maailmaan, ilman kivunlievitystä ja isoja lapsiakin ovat olleet. Suihkussa olen avautumisvaiheen ajan lutrannut ja on ollut helpottavaa. Mulle ei ole tosiaankaan jäänyt mitään kauhukuvia ja kaikki synnytykset ovat menneet jotenkin samalla kaavalla. Muistan muuten kuinka hyvältä maistuikaan jogurtti ja voileipä heti synnytyksen jälkeen, niin oli nälkä. Eli energiaa siinä kyllä kului ja hiki lensi.
Sairaalassa en minäkään tällä kertaa kauan haluaisi olla, kun siellä on muistaakseni niin levotonta. Eikä ne nykyään kauan siellä pidäkään, jos ei ole mitään ihmeellistä.

Maito on mulla noussut kyllä heti hyvin ja maitoa on tullut ylimääräistäkin. Tunsinkin olevani pieni lehmä aikoinaan. Mulla oli myös ennen vauvoja kovin surkeat nänninpäät, mutta heti ekan imetyksen jälkeen ovat muuttuneet aika komeiksi ja tosiaanhan vauva ottaa kyllä otteen ihan rinnasta, ei niistä päistä vaan.

Rva Pikkumyy: minäkin kävelin eilen kaatosateessa mieheni kanssa. Se oli oikeastaan ihan mukavaa, kun oli oikeat varusteet. Olin suurin piirtein sohvalla löhöillyt koko päivän ja oli niin nuutunut olo, joten ulkoilu virkisti. Np-ultrasta sen verran, että mulla ainakin aluksi oli silloin tarkoitus tehdä se vatsan päältä, mutta kun se kasvu oli pysähtynyt, niin ei oikein näkynyt ja siksi se täytyi katsoa alakautta.

Omista oireista sen verran, että tuntuu, että rintani ovat taas kasvaneet, kohta jo yhden kuppikoon verran. Painoa on tullut pari kiloa, mutta en tiedä, johtuuko se vaan vatsan toimimattomuudesta. Eilen söin mansikoita miltei litran ja sitten kävinkin parin tunnin välein veskissä. Ja nukun edelleen mahdottomasti. Selkäsärkyä on vain vähän joskus harvoin enää. Öklötystä tulee edelleenkin voimakkaista hajuista.

Olen myös silmäillyt jo äippävaateosastoa, mutta esim. Lindexiltä en mielestäni enää löytänyt äippävaatteita, ovatkohan luopuneet niistä? Minusta siellä oli kohtuuhintaisia ja töihin sopivia vaatteita, suoria housuja yms. Olenkin siis nyt keskittänyt ostoni yläosiin, jotka sitten menevät pitempään.

Täällä meissä odottajissa on niin kotiäitejä kuin kodin ulkopuolella työssä olevia. Itse en ole koskaan suoraan äippälomalta töihin palannut, kun vauva olisi niin pieni. Nyt en ole oikeastaan miettinyt koska palata töihin, mutta pari vuotta ainakin voisi mennä kotona ihan kivasti, jos ei enemmänkin. Ikä on tietty se kysymys, joka hiukan tässäkin rajoittaa, mutta eiköhän tuo työpaikka odota. Taloudellisestihan kotiäitiys on tosi aliarvostettua, eli kotihoidontuki ei käytännössä ole mitään, mutta tietenkin vaihtelee kunnittain. Mutta kuten aikaisemmin olen kirjoitellut, haluaisin olla enemmän kotona jo ihan meidän koululaistenkin kanssa.

Tulipa taas kirjoitettua kaikenlaista.
Mukavaa sunnuntaita!
mimuli ja Taimi

 

Heippa ninu ja muut uudelleen! :flower:

Aamiaiseksi söin ennen raskautta keitettyä ruispuuroa joka aamu ja sitä samaa syön vieläkin joka aamu. Juon lasillisen kuumaa vettä, mihin olen turvottanut muutaman kuivatun luumun(nyt raskaana siis) auttaa vatsan toimintaan! :heart: Ennen raskautta join kahvia mukillisen ja edelleenkin juon välillä mukillisen välillä sen verran , että saan kahvin maun ja pullasiivun tai keksin olen ottanut! Koska herään aina viimeistään 5:00 työaamuina= raskaana ollessa näemmä kello 4:00 :headwall: , niin aamiaisen syön kello 5, vkloppuna noin 8:n aikaan.Arkityöaamuina kun poljen töihin sen 14 km, jos menen pyörällä, lähden jo 6:00 ja otan sielläö töissä heti teemukillisen ja jonkun hedelmän, koska pääsen syömään vasta noin 11:00-12:00, vesipullo on aina mukanani! :heart:

Ai niin ja raskausMultitabseja syön sen 2 kpl yhden aamulla ja yhden illalla, välillä otan vapaakierto Omega3 kapselin, en joka pv.

Heissan taas! :heart:

Minä ja Pirpana :heart:

Jatkoa: Juu Lindex on kuulemma lopettanut äitiysvaatteet kokonaan(siis myynnin) Minä katselin H&M mallistoja, suosittelen!! Niitähän saa tilata myös netin kautta, luulisin! :heart:

Ja vielä lisäystä: Niin jos vaan mahdollista , olisin kotona koko sen 3 vuotta mitä on mahdollista olla! Varmasti viihtyisin! :heart: Katsotaan miten on siinä vaiheessa mahdollista , kun valinnan aika on! :saint:

 

Mimuli, juttelit viestisi lopussa suunnitelmistasi kotona olemisen suhteen =) Mä olin ekan ja tokan lapsen jälkeen kotona 1,5 vuotta, ja kolmannen jälkeen täydet kolme vuotta. Nyt aion myös olla kotona ainakin kaksi, ehkä kolmekin vuotta.

Tosin mulla on semmoinen työ, että voin tehdä sitä kotoakin käsin, ja niin olen aina tehnytkin heti äitiysloman jälkeen. Toki paljon vähemän kuin normaalisti.

Aiemmin ajattelin, että jos vielä neljännen kerran jään äippälomalle, niin mulla ei oo töitten takia varmaan varaa olla kotona ku ehkä 1,5 vuotta. Mutta nyt taas tuntuu siltä, että annan piut paut töille ja hoidan lapsia kotona mahdollisimman pitkään.

Nää on jotenkin kaikilla niin yksilöllisiä nämä valinnat. Ymmärrän hyvin senkin, että joku kaipaa kovasti töihin heti äitiysloman jälkeen...

Rva Pikkumyy, mäkin katoin niitä Henkan ja Mauritzin äippävaatteita ja totesin ne oikein kivan näköiseksi. Ainakin farkut ajattelin ostaa sieltä. Toivottavasti tunikamuoti jatkuu myös syksyllä, niin voidaan ostaa yläosia tavallisesta kaupasta

 

Minulla on viime talvena ostamani Lindexin äitiysfarkut, ne on oikein kivan malliset. Niissä ei ole nappeja/ei vetoketjua, mutta se "vatsalisäkeosa"kangasta siis, ymmärrätte kai mitä tarkoitan? Hassuja sanoja!!Ja Ovat stretsiä. Olenkin niitä jo nyt käyttänyt muutaman kerran, kun alavatsaa turvottaa , niin monissa housuissa on pakko pitää nappia auki ainakin iltapv;:sin ja iltaisin! :saint:

Ja tunikoita ostin 2 kappaletta kesällä, vaikken tiennyt edes olevani raskaana. Nehän ovat muodissa, toinen lyhythihainen ja toinen pitkähihainen :heart:

 

Heippa kaikille! Rouva Pikkumyy talvella vauva-aikana pojalla oli kuivempi iho, mutta koskaan ei ole kauheasti rasvailtu. Kesällä iho on hyvässä kunnossa. Pikkuneidillä on tosi hyvä iho, joskus ihan pieniä kohtia kuivaa ihoa. Haluaa rasvata itte yleensä saunan ja kylvyn jälkeen, joskus muulloinkin. Ostin apteekista sellaista lapsille tarkoitettua vaahtorasvaa ja se on hyvä omaankin masuuni ja iholle yleensä ja helppo levittää. Mulla yleensä kuivahko iho, raskausaikana kuivaa enemmän.

On se niin mukavaa seurata lasten kehitystä, kun tässä on kotona, saa jopa videolle kaikki tärkeät kehitysvaiheet.

Np-ultra tehdään täälläpäin ainakin alakautta ja sanoi että kun viikkoja on vielä vähän, näkee paremmin tarkat mittaukset ja niskapoimun alakautta. Eipä tuo haitannut mua ainakaan. Rakenne-ultra tehtiin sitten vatsan päältä. :heart:

Mulla on H & M:n vaatteita, kun olen kirppiksiltä löytänyt ja joitain äitiysvaatteita oon ostanut Huvikummusta ja Rintamäestä. Mulla on kans sellaiset äitiysfarkut, jossa yläosa joustavaa stretchfarkkua ja nousee mahan päälle. Napeilla saa säätää kuminauhaa. Ostin viime raskauden aikana ne. On ollu mun siskolla ja kaverillakin lainassa ja eivät ole menneet miksikään.

Mukavimpina kesähousuina olen pitänyt H & M:n capreja, jossa vyötärö jää mahan alle. Ovat mukavat pitää. Pidän myös Anitan tukivyötä päivittäin ja selkäkipujakaan ei nyt ole ollut. Tukevat vatsaa mukavasti. Mulla on myös äitiystunikoita muutamia, ihan imetyspaita on toinen, niitä mulla onkin monta. Ovat tosi käytännöllisiä ja voi imettää missä vain.

Nevi kyselit kohjukivuista. Sukat lievittäneet huomattavasti kipuja, en tiedä auttavatko ennaltaehkäisevästi kohjuissa muuten. Mulla tuli kohjukivut puolenvälin jälkeen.
Iltaisin vaikea mennä suihkuun ja jalat kipeät, kun sukat riisuu. Päivällä ei kipuja tunnu.


Pikkuneiti nukahti sohvalle äsken Titi-nallea katsoessaan ja laitoin säkkituolin viereen, jos sattuu putoamaan, niin siihen sitten. Isomman kanssa söimme äsken seitikastiketta ja perunoita.

Aamupalalla tulee nyt taas juotua kahvia kupponen ja yritän syödä ruisleipää ja jättää valkoisen leivän vähemmälle. Alkuraskaudessa ei kahvi maistunut. Suklaata söin eilen, sekään ei oikein meinaa maistua, onneksi.

Joo, eipä kotiäitiyttä rahallisesti arvosteta, kun minimiäitiysraha on paljon pienempi kuin perustyöttömyysraha. Ensi vuonna ehkä nousee, saa nyt sitten nähda. Samoin on aikeissa nostaa kotihoidontukea ensi vuonna, jos nyt sitten siitä mitään tulee. Lapsilisä kolmannesta nousee 10 euroa. Olen saanut kuopuksen aikana ja saan edelleen kaikkein pienintä rahaa. En vielä tiedä paljonko isommista saan, kun vauva syntyy, aika vähän kuitenkin.

 

Hyvää maanantai aamua tulin pikaisesti kaikille toivottamaan!

Pian saakin taas lähteä töihin, onneksi lyhennykset keskiviikkona ja perjantaina, pääsen molempina pvnä jo 11:00 pois mukavan lyhyitä pviä, ehdin paremmin nukkua sitten päikkäreitäkin! :xmas:


Heissan taas!

Rva Pikkumyy ja Pirpana

 

Maanantaita :wave:

Kona reistaili koko eilisen päivän
Ai että tämä tekniikka ottaa välillä päähän :headwall:

Epäilen että tuo tyttöseni 13v on taas surffaillut ties missä ja ladannut ties mitä.
Yhden vakoiluohjelman sain kiikkiin, mutta ei se oikein auttanut mitään. Monitoimikone jumittaa heti kun yrittää tulosta. Olisi pitänyt viikonlopun aikana tehdä itselleni jääkaapin oveen muksujen uudet lukujärjestykset.
No, kunhan en yritä tulostaa, enkä avaa monia ohjelmia kerralla ja jaksan odottaa joka klikkauksen jälkeen minuutin verran, toimii kone ihan mainiosti

Nyt lukaisen mitä olette kirjoitelleet ja tulen sitten takaisin kommentoimaan...
...jos siis kone antaa luvan :/



Nevi ja Vilttitossu rv 21+6

 

No niin, nyt olen kuulumisenne lukenut =)

TeSuLah Minä en ole oikeastaan ollenkaan kokenut itsenäistä aikuiselämää. Muutin tosin olosuhteiden pakosta itsekseni asumaan jo 17-kesäisenä. Sitten tapasinkin mieheni vuoden päästä ja siitä vuoden kuluttua mentiin naimisiin. 20v odotinkin jo esikoista ja siitä lähtien olen ollut enimmäkseen kotiäitinä. Muutamia vuosia hoidin yksityisesti paria tyttöä, tein erilaisia aamupäiviin osuvia osa-aikaisia hommia, mutta kotona olen aina ollut, kun lapsetkin ovat olleet. Kyllähän se on ollut esim taloudellisesti välillä melko tiukkaa, mutta meillä ei ole rahaavieviä harrastuksia eikä reissata ulkomailla vuosittain, niin hyvin ollaan tultu toimeen. Onneksi me ollaan aina oltu molemmat samaa mieltä minun kotonaolostani. Todennäköisesti tulen aina olemaan 'ammatiltani' kotiäiti, mutta eihän sitä toisaalta koskaan tiedä mitä vielä tapahtuu =)
Kovin yksinäistä tämä on välillä, etenkin kun aikoinaan muutettiin. Sukulaiset ovat kaukana ja heillä on ihan eri elämäntilanteet. Ystävät jäivät, eikä täällä ole oikein ollut samanlaisia tilaisuuksia tutstua uusiin ihmisiin. Ja huomaan että kun ikä lisääntyy, erakoituminen ja yksinolon kaipuukin kasvaa :/
Me ollaan miehen kanssa toistemme parhaat ystävät ja molempien 'harrastukset' liittyvät enimmäkseen kotiin. Mies tykkää puuhata käsillään ja aina onkin tälläisessä vanhassa talossa jotain tehtävää. Pihaa hoidellaan yhdessä, patikoidaan muksujen kanssa ja käydään koiralenkeillä. Mies käyttää lapsia uimassa, hiihtämässä, lautailemassa ja pyöräilylenkeillä. Minä autan läksyissä ja olen se 'kuunteleva korva'.
Mainitsit, että jalkoihisi sattuu kun riisut iltaisin tukisukat. Onko sinulla sitten särkyjä yöllä, vai helpottaako lepoasento?

Rouva Pikkumyy Kyllä oli mies mukana leikkauksessa :heart: Jokaisessa synnytyksessä ollut ja toivottavasti pääsee nytkin. Sektio tehdään tällä kertaa koulupäivänä, joten en ole ihan varma miten järjestämme pikkuisen 2v hoidon. Sairaalassaoloni onkin ensimmäinen kerta kun tulen olemaan hänestä erossa enemmän kuin kauppareissun Olen aina ollut noitten pienten kanssa ehkä vähän turhankin kiinni. Minulla on aina ollut todella vaikeaa olla heistä erossa. En siis ajattele, ettei kukaan muu kelpaa, pelkään kai etten itse pärjää :ashamed:

Vastaus Ninun aamiaiskyselyyn; lasi vettä, kaksi leipäviipaletta (margariinia, juustoa, leikkelettä, tuorekurkkua jne) sokeriton jugurtti. Välillä tuo lasi vettä on Pepsi Maxia :ashamed: minun suurta himoani. Otan myös päivittäin kaksi Raskaus multitabsia ja yhden kalkkitabletin.

Minullakin on aina tehty nt-ultra alakautta.

Oho, taas meni aamupäivä tässä koneella
Eli äkkiä kipasen puuhaamaan kotihommia, ennen pikkuisen päiväunia ( ja minun )

Mukavaa alkanutta uutta viikkoa :wave:



Nevi ja Vilttitossu rv 21+6

 

Profiiliin vaihdoin kuvan Sarasta 2 viikon ikäisenä.
Masuvaivoja on täällä tytöllä ollut ja äidillä hieman väsymyksen puolelle pukkaa.
Mutta ei kai tämä vaihe kauaa kestä loppujen lopuksi.

anjamarita ja Sara 3 vk 3 pv

 

Kyllä on suloinen sinun pikkuisesi anjamarita :heart:
Samanlainen tumma kaunotar kuin meidänkin muksut syntyessään. Minäkin olin ollut aikoinaan tummahiuksinen ja -ihonen, vaikka olenkin vaaleaakin vaaleampi Oli kuulemma silloin aikoinaan katsottu äitiä vähän alta kulmain laitoksella. Vanhemmat kun ovat molemmat vaaleita.

äiti-66 vieläkö olet kotona? Kävin ihan tarkistamassa että olet viimeksi kirjoitellut 15. päivä. Nyt olisi hyvä aika ilmoitella itsestäsi. Jos siis olet vielä yhtenä kappaleena

Tänä aamuna klo 6.20 pukkasi meidän pikkuinen niin, että tunsin ja näin sen vatsan päältä :heart: Harmittaa niin kun tuo istukka-mokoma on tuossa edessä ja peittää noita liikkeitä. Onneksi kuitenkin vauveli on kova pomppimaan virtsarakolla, ei tarvitse miettiä mitä siellä sisällä puuhataan



Nevi ja Vilttitossu rv 21+6

 

Hei
Anjamaritalle onnea prinsessan syntymän johdosta! Hän on kyllä tosi kaunis, tukkaakin noin paljon. Meidän neiti on lähes kalju ja mikäli äitiinsä tulee niin pysyykin lähes kaksi vuotiaaseen asti =).

Mulla ihan kauhea flussa, hyvä että ääni kulkee. Toivottavasti ei tarttuisi vauvaan. Ihme on jos välttyy tältä taudilla koska on kokoajan minun lähellä.

Vauvan yötemuamiset tutin kanssa jatkuu edelleen. Päivällä hän nukkuu yhdet neljän tunnin päiväunet ja toiset kolmen tunnin. Eli päivät nukkuu ja yöt temuaa ja mähkää tutin kanssa. Ja minä olen niin herkkäuninen että herään jokaiseen ääneen. Miehen mielestä yöt menee tosi hienosti (hah!). Mutta lohduttaudun sillä ettei tätä kauaa kestä!

Niskaturvotusultrasta puhuitte, meillä tehdään se vatsan päältä ja meillä sen tekee kätilö.

Rintamaitoa riittää edelleen. Yks päivä olin lenkillä ja vauva oli sillävälin herännyt nälkäisenä (vaikka oli ennen lähtöä syönyt). Sanoin miehelleni että antaa pakastettua maitoa koska mulla oli kotiin matkaa vielä muutama kilometri. Ja kun tulin kotiin niin kuulin sadan metrin päähän kun vauva täällä sisällä huusi kurkku suorana. Hän ei ollut huolinut maitoa pullosta. Mies oli kokeillut kaikki pullotutit läpi (ja niitä riittää) eikä mikään kelvannut. No, minähän aloin miettimään että pakko opettaa hänet juomaan pullostakin, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Nyt olen pari kertaa viikossa kokeillut antaa pullosta eikä se oikein onnistu. Kauheaa jos mulla yhtäkkiä loppuu rintamaito niin sitten ollaankin sormi suussa.

Mulla on jännä juttu tuo verenpaine. Mulla on aina ollut alapaine noin 57. Nyt tämän lapsen syntymän jälkeen se on 80-90. Mitenhän se noin, ikäkö tuonkin tekee.

Jaahas, vauva kutsuu...

Mukavaa loppuviikkoa teille kaikille!!

miina70

 

Hei! neville tiedoksi vielä, kipuja ei yöllä tunnu, laitan Hirudoid Fortea ja jalat seinää vasten joksikin aikaa ja saan yleensä yöt nukuttua suht hyvin. Paitsi vatsa alkaa olla niin iso, että pitää etsiä hyvää kylkiasentoa.

Älä nyt miina70 murehdi, imetät vaan tiuhaan, niin maitoa kyllä varmaan piisaa. Itse en antanut kuopukselle pulloa vauva-aikana juuri ollenkaan, kaikki ei opi sille, ja toiset vieroksuu rintaa pullon oppimisen jälkeen. Meidän tyttö joi kyllä vettä ja rintamaitoakin pullosta sitten myöhemmin ja vieroituksen jälkeen 1 v 1kk alkoi juoda maitoa pullosta. Pullosta vieroittui 7.7 ja täyttikin 2 v 27.7. tutin jätti viikko 2 v synttäreidin jälkeen. :heart: =)

Esikoinen oli rinnalla 1 v 5 kk, laitoksella ja kotona sai lisämaitoa hetken aikaa ja kun alkoi tulla maitoa hyvin, ei enää tarvinnut lisämaitoa ja imetin pelkästään. Joskus joi satunnaisesti pullosta, mutta jätti molemmat puoivuotiaana pullon ja tutin. Alkoi juoda varhain nokkamukista.

No jokainen tekee omat ratkaisunsa asioiden suhteen, en halua neuvoa, kerron vain miten itse olen toiminut. Mulla on kyllä enimmäkseen ollu vauvat mukana jokapaikassa ja olen ottanut sitten omaa aikaa, kun ovat kasvaneet. Eli tiheää imetystä on ollut. :heart: Lähes 2-3 tunnin välein ekat kuukaudet. Joskus tiheämminkin. Usein vauvoilla on nälkä heti herättyään, vaikka ovat syöneet ennen nukahtamista.
:heart:

 

Meillä vauvat nukkuivat yhtäjaksoisesti 4-5 tuntiakin uniaan niin että lenkillekin uskalsin lähteä, kun tiesin etteivät heti herää. :heart:

 

Täällä ollaan :wave:

Oon ollut hiukan nettipimennossa kun on ollut muuttorumba päällä tässä viimeajat eikä tässä ole ONNEKSI ollut kovin hirvittävästi kerrottavaakaan, mikä tässä minun tapauksessani voidaan laskea isoksi plussaksi

Tänään masuasukin stressikäyrä ollut pilvissä kun olen itkenyt aamusta lähtien, kun liki 10-vuotias koirani oli pakko päästää tänään ikiuneen, kun diabetestä ei saatu millään hallintaan. Että oli rankka homma, huh-huh! Ei uskois että 28 vuotta omien ja muiden koirien kanssa pelannut koirankasvattaja repeää niin totaalisesti vaikka tietää koiran olevan vakavasti sairas, mutta kaipa nämä raskaushormoonit vaikuttivat omalta osaltaan käytökseeni.

Muuten kuuluu hyvää. Viime viikolla tosin pikkasen panikoin kun olin bongaavinani hiukan kuivaa verta virtsatessa ja sain pissatietulehduksen oireetkin, mutta virtsaviljely todettiin täysin puhtaaksi ja outo vuotokin stoppasi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin, joten joku muu häikkä oli kyseessä. Emättimestä ei kuitenkaan vuotanut mitään. Sydänäänet kuunneltiin neuvolassa varmuuden vuoksi ja masussa kaikki kunnossa.

Ensi viikolla pitäisi sitten aloittaa perhevalmennus uudessa neuvolassa. Onneksi neuvolan täti on ennestään tuttu ja hän vaikutti olevan kovasti innoissaan siitä, että saa minut taas asiakkaakseen - tällä kertaa hiukan paremmalla menestyksellä, toivottavasti.

Muuta mullistavaa ei sitten onneksi kuulukaan

Nyt täytyy mennä hetkeksi lepuuttamaan päätään Jeevesin voimalla että saa pikkasen nollattua ajatuksiaan. Jos koittais vaikka nukahtaa telkkarin ääreen.


Czarina & Lilliputti rv 25+5

 

Nopeasti tulin toivottelemaan hyvät huomenet pinoon ja ihanaa Odotuspäivää kaikille täksi päiväksi ja masukeille hyvää vointia!

Nyt puurolle!

Minä ja Pirpana

 

Huomenta!

Heräsin vähän ennen viittä, koska oli nälkä. Iltaisin ei muutamaan tuntiin ennen nukkumaanmenoa uskalla oikein mitään suuhunsa laittaa, jotta refluksin vuoksi saisin yöni nukuttua. Eilen illalla kymmenen aikaan taistelin nälkää vastaan ja oli pakko syödä muutama kiivi ennen nukahtamista. Se ei tietenkään ollut hyväksi, palasia nousi suuta kohti pitkin yötä ja ruokatorvessa tuntui tympeältä. No, onneksi sain melkein kuusi tuntia nukuttua.
Ja tässä on se hassuinta, että yleensä aamuisin, vaikka olisikin vähän nälkä, en saa alas oikein mitään, täytyy mennä ensin muutama tunti, että voin teetä ja sokeripalaa kummempaa sisääni laittaa.


Kiitos kaikille realistisista kommenteista siitä, mitä olette synnytyksen jälkeen tehneet. Suoraansanoen yllätyin, koska vuosien mittaan työkavereitteni ja muutaman tuttavani kertomusten pohjalta olen tosiaan ajatellut, että sitä haluaisi ensin jonkin aikaa nukkua väsymystä ja ehkäpä myös kipua pois. Juttelin heinäkuussa nelikymppisen tuttavani kanssa, sai esikoisensa kuukautta ennen laskettua aikaa toukokuussa ja hänkin totesi, että oli erityisesti pari seuraavaa yötä aivan "pois kuvioista" ja kätilöt olivat imettäneet vauvaa pullosta. No, kahtellaan, miten se sitten menee, kun / jos sen aika koittaa joskus.... Vieläkään en halua tohista etukäteisjuttuja kauheasti ja olen KOKO AJAN varpaisillani, mutta tämä tyyli tuntuu näköjään olevan luontainen osa minua, varsinkin nyt, kun työn kautta saa muitakin ajatuksia päähänsä.

Czarina: Otan osaa lemmikkisi johdosta :hug: Itsellänikin eläimet ovat vuosien mittaan olleet elämässäni sellaisessa asemassa, että kun lähdön hetki on koittanut, sitä on surtu lujasti ja ikävä on ollut jonkin aikaa kova.

En kauheasti osaa viime päivien kirjoituksianne nyt kommentoida, mutta vaikka en niitä aina mainitsekaan, on aina mielenkiintoista lukea kokemuksianne mm. imetyksestä yms. vauva-arkiajasta, opettavaista meikäläiselle.

Ai niin, eilen sain hemoglobiinin tuloksen ja se oli noussut 123! Olin todella onnellinen, koska lähes ensimmäistä kertaa raskausaikana tuntui, että pystyn jotenkin hallitsemaan elimistöäni eikä tilanne ole koko aikaa päinvastoin. Olen nimittäin viimeisen kuukauden aikana syönyt retaferia yhden tabletin päivässä, punajuuria mennyt suunnattomat määrät ja viimeisen puolentoista viikon aikana olen myös keittänyt pinaattia joka päivä. Eli omalla toiminnallani olen hemppaa saanut nousemaan muutaman pykälän ja se tuntuu hyvältä, olo on kuin lapsella: ihan ite tein!

Mieheni nousee kohta ja kai minäkin tästä sitten pikkuhiljaa alan laittautua. Mukavaa päivää kaikille!

-akkis-

 

Tiistaita kaikille :wave:

Czarina Minultakin pahoittelut lemmikin poismenon johdosta :hug:

Minäkin uskon tuohon tiheään eli vauvantahtiseen imettämiseen, niinkuin TeSuLah kirjoitti. Monelle, etenkin ensikertalaiselle, voi tulla yllätyksenä miten kokonaisvaltaista ja aikaavievää imetys voi olla. Minulla on ollut vauvoja jotka ovat imeneet tunnista puoleentoista. Siis ihan joka imetyskerralla. Ja seuraava imetyskerta on ollut tunnin-kolmen tunnin päästä. Poika taas iski rintaan kiinni, imi itsensä ihan ähkyyn noin vartin per rinta ja sitten oli taas tyytyväinen muutaman tunnin.
Kun lukee näitä imetys (ja muitakin) juttuja, pitää muistaa että nämä ovat vain minun henk.koht. kokemuksia. Minulla on esim aina tullut maitoa, ei ole ollut koliikki-tai allergiavauvaa jne.

akkamänty Onnittelut hempan noususta, hienosti tehty :flower: (äidillisesti paijaan päätäsi )



Nevi ja Vilttitossu rv 22+0

 

Olisikohan äiti-66 tosiaan jo livahtanut laitokselle ihan ilmoittamatta meille
Nyt jo kovin jännittää. Neljään päivään ei ole kuulunut mitään.


Nevi ja Vilttitossu rv 22+0

 

NEVI:Hip,hei täälähän minä viäläkin käkin!! :kieh: Jännitys piina senkun jatkuu!!
Eileen tährettiin eläinlääkärin luota autolla ajelemaan kotiapäin niin oikeen kolome kunnon supparia tuli ja ukkokin ajeli kaikki kuopat mitä tiellä oli niin loppuihan ne sitten kuin seinään... |O Jotta huamen aamulla ois sitten neuvola jonka syrämmestäni toivoisin olevan vipa kerta!!
Toivossa on hyvä elää sanoi lapamato..

SYNNYTYKSEN JÄLKEEN:Maito on mulla noussu kunnolla vasta kakx päivää synnytyksen jälkeen.Mutta sitten onkin piisannu pitkälle ja jopa pakkaseen asti.
Joo,se on kyllä uskomatonta kun sitä omaa vauvaa tuijottais tunnista toiseen.Ekana yönä olen nukkunut iliman vauvaa mutta muuten olleet siinä viekussa.


AKKIS:Jep,siis kovasti täällä jo odottelen "maitokauppaan" pääsyä
En jotenkin osaa peljätä mitään pahaa kun kaikki nelijää odotusta ja synnytystä (siis vielä vasta se 3 synnytystä) on mennyt hyvin.Mutta vihan sitä sattua vaikka mitä.Nyt kun vauva on reilun viikon ajan HUOMATTAVASTI rauhallisempi tuolla masussa niin siksi nyt on iskeny lievä paniikki jotta syntyis jo.. :ashamed:
Onnittelut hempan noususta. :flower: Mun piti alkaan syömään viime viikol uurestaan obsidania kun hemppa oli viikos laskenu 131:stä 118!!
Mulla on normaalisti huano hb niin täs orotukses ollu aikas hyvä.

CZARINAahoittelut koiran poismenosta!!
Meillä on nyt kolomas labbis,ikää 7kk.Eka labbis piti lopettaa 12 veenä,odotin silloin tätä meirän nykyistä junioria viimeisilläni.Ja koiran pois nukuttamis päivä oli joulupäivä.
Meillä oli siihen aikaan 2 labbista.Sitt tää toinen lopetettiin tiistaina-aamuna viime marraskuun lopulla.Sillä oli ikää 12,5 vee.Ehti sairastaa 2 viikkoo.Molemmat koirat haudattu tuohon leikkimökin kupeeseen.Tää meirän nelonen on saanut alkuna just silloin koiran kuolinpäivänä tai päivää ennen.Oltiin ukon kans jo muutenkin ajateltu ettei meille nelosta suoda.Ja kait se koiran poismeno vei ajtukset täysin muualle niin sitten tulikin tulollainen ihana onnistuminen raskautumises.Itku oli jotenkin loppumatonta varsinkin ekan labbiksen lopettamisen aikaan.Sanoin silloin jotta kyllä nyt raskaushormoonit vaikuttaa pahasti.. :'(
Eikä vaan osattu olla iliman koiraa,tuntui kuin toinen käsi olisi puuttunut!

OMAANAPAAäivät kuluu älyttömän nopiaa!Onneksi!!
lauantaina oltiin siis koiranäyttelyis.Sunnuntaina oli poijan 8 vee sukulaas-synttärit.
Eileen naapuripitäjäs aamusta eläinlääkärillä ja iltapäiväll oli poijan kaverisynttärit.
On tuata huushollin työtä aivan riittävästi koko ajan.Pesen pyykkiä joka välis jottei täällä pääsis kertymään kauhiaa pyykkivuarta sairaalas olon aikana.Siivoilla myäs koitan joka päivä jonkin verran.
Nuo yöt alkaa pikku hiljaa ärsyttämään kun tuloo valvottua öisin 2-3 tuntia.Toissa yö oli jees mutta muuten oon taas ollu yökyöpelinä.Ja viälä kun kuitenkin herään 7 jälkeen noitten koululaisten takia ylös.Päikkäreitä en ole oikeen ikinä tottunut ottamaan.Tän raskuden aikana oon tainnut 3-4 kertaa ottanu. |O
Nojoo eiköhän tätä tarinaa nyt jo tarpeeksi tullukin.



Käyn kyll ilmoittamas synnärille lähröstä teille jos tietsikka on päällä. =) :wave:

Äiti-66 RV 39+5

 

Hellou Kaikillen!

Kävin sitten tänään sokerirasituksessa. Ja huomenna menen uudelleen. Pistäjä sössi testin, unohti ottaa 0-kokeen. Huomasi vasta kun olin jo vetänyt melkein koko kolan ja silloin oli jo liian myöhäistä. Sinänsä ymmärrettävää, että niitä tuubeja (ennen litkua otettavia) oli kaiken kaikkiaan 8 kappaletta ja siis unohti yhdeksännen. Koska kysymys on kuitenkin omasta lapsen hyvinvoinnista, niin lupasin mennä heti huomenna uudelleen. Lohdutin itseäni ja ostin pitäjän parhaasta leipomosta kermamunkin. Muutaman tunnin päästä alkaa taas paasto. Eilen vähän pelotti, tuleeko kovin huono olo, mutta ei ainakaan tänä aamuna tullut.

Aamupalagalluppiin;
Syön yleensä voikkarin tai pari ja jonkin hedelmän ja juon lasin kylmää vettä. Jos lapsille maistuu, keitän puurot. Ovat kovin pieniruokaisia aamulla.

Esikoisen jälkeen maito nousi vasta noin vuorokauden jälkeen. Nuoremmasta nopeammin.
Olo on ollut ihan hyvä, hikinen ja nuutunut, mutta ei mitään kipuja tai kolotuksia. Kakkosesta tosin kamalat pukamat :| Luulin että semmoiset ei koskaan ittekseen poistu, mutta kyllä ne hävis.
Esikoisen synnytystä käynnisteltiin useampi vuorokausi ja unet jäi kipristelyjen takia tosi vähiin. Heti synnytyksen jälkeen jalka nousi kevyesti ja olo oli huippu... Kun adrenaliini haihtui, olin ihan rättipoikki. Jälkeen päin luin lapuista, "imetysyritys klo 2, imetysyritys klo 4..." Niistä mulla ei ole mitään muistikuvaa! Ja jouduin sentään kävelemään toiseen huoneeseen imuttelemaan. Kun sain väsymyksen nukuttua pois, en jaksanut kökkiä pienessä huoneessa, vaan käveltiin vaavin kanssa pitkin käytäviä, luettiin lehtiä keinutuolissa jne. Papereihin tulikin maininta erityisen pirteästä äidistä

Kakkosen kanssa kaikki sujui synnytyksestä lähtien helposti ja rutiinilla. Eivätkä hoitajat enää kiusanneet imetysharjoituksiin keskellä yötä.

Vammalassa oli ainakin silloin tapana opettaa vauvalle ja vanhemmille hörpytystä. Eivät mielellään antaneet tuttia tai pulloakaa, siksi minuakin kiusattiin ensimmäisen vuorokauden aikana niin kovin. Tarkoittivat tietysti hyvää, mutta silloin otti nuppiin, kun puolitajuton äiti yritti väkisin syöttää väsynyttä nukahtelevaa lasta. Mutta hyvä siitäkin tuli.

Nyt täytyy lopetta, kun kakkonen huuta vessassa apua. :wave: