35v+ odottajat, vol 2

Helou :wave:

Pizzataikina kohoamassa niin pikaasesti jotain...

ANJAMARITA:Ihana ruskea silmäinen tytön tyllerö teillä!! :heart: Mäkin kovasti orottelen josko tällä meirän tulevalla nappulalla ois ruskeet silmät... :whistle:

TESULAH:Koitappas ostaa activa luumujugurttia.Mulla auttoi se.Yhren kun päiväs söi niin apua oli.Mun mahan ympärysmitta on tällä hetkellä 113 cm. :| Hyvä kun tyttö teillä parannu.

NEVI:Joo-o, aamukammasta piikit tippuu kohisemalla.Tuntuu jotta synnytys taas pääsöö varmaan yllättämään...Illalla ku menöö nukkumaan niin saa tuumia jotta tulookohan yällä lähtö

:LOL:

MIMULI:Onnia hirmuusesti hyvistä ultrakuulumisista!!On se aina niin helpottavaa kun kaikki on ok!!

Ja ny pizzan leivontaan...

Äiti-66 RV 39+1
 
Moikka moi ja perjantaita kaikille :D
Mulla on särkenyt koko viikon päätä ja tänään on repinyt vatsaa, kun olen joutunut nostelemaan meidän pikkumiestä 13kg.....

Kävin eilen sitten kirpparilla ja hittolainen oli pakko ostaa kaikkea ihanaa pienelle tytölle ja jos meille tulee poika niin minkäs sitten teet :LOL:

Sara oli kyllä kaunis :heart:

Miehellä tänään jalkapallopeli ja sen päälle saunailta 20 vuotta vanhan A-junnujen joukkoeen kanssa ja me ollaan pariskunnista ainoa pari joka ollaan vielä yhdessä ja varmaan kaikkia naurattaa, kun kuulee, että meille on tulossa oikein suurperhe, kun odotan meidän neljättä vauvaa :) =) :D

Mukavaa viikonloppua kaikille :wave:

Kisse ja Hipsukka 26+1
 



ELOKUU 2008
Äiti-66....41v....neljäs (t-98, p-00, t-05)...la.21.08.2008


MARRASKUU 2008
sarppa70....37v....ensimmäinen....la 01.11.2008

Kisse....37v....neljäs (t-00, p-01, p-07)....la 20.11.2008 TAYS

TeSuLah....41 v....kolmas (p-03, t-06)....la 25.11.2008 SeKS

Czarina....40v....ensimmäinen....la 26.11.2008....poika tulossa TAYS

minnihiiri68.... 39v.... ensimmäinen.... la 28.11.2008....tyttö tulossa PS


JOULUKUU 2008
leeloo....36v....ensimmäinen....la 2.12.2008 KÄT

nevi....40v....viides (t-89, p-92, t-95, t-06+lainat-93)....la 23.12.2008 K-HKS

akkamänty....40v....ensimmäinen....la 26 tai 27.12.2008 TAYS


TAMMIKUU 2009
janttu672....35v....ensimmäinen....la 02.01.2009

tuttelitar....39v....kuudes (p-97, t-98, p-05, p-06, t-07)....la 13.01.2009

nokko....36v....kolmas....la 20.1.2009

lilli70....38v....ensimmäinen....la 21.01.2009


HELMIKUU 2009
bonbon....36v....toinen (t-07)....la 06.02.2009

riitu68....40v....toinen (p-06)....la 16.02.2009

nimiko....36v....ensimmäinen....la 17.02.2009

prilli....37v....kolmas (-01, -02)....la 25.02.2009 VAS

Seranzu....37v....kolmas (p-94, t-97)....la 27.02.2009 HYS

päivänkakkara67....41v


HUHTIKUU 2009
Lis69....39v....toinen (p-07)....la 07.04.2009

Rouva Pikkumyy....neljäs/ensimmäinen yhteinen....la 08.04.2009

mimuli....neljäs....la 08.04.2009

Ninu....39v....la 08.04.2009






TOUKOKUU 2008
vappuvauvan äiti....toinen.... :heart: syntynyt tyttö 04.05.2008 :heart:


KESÄKUU 2008
Miina70....kolmas (p-94, p-96).... :heart: syntynyt tyttö 17.06.2008 :heart:

ansku71....kolmas (p-01, p-06).... :heart: syntynyt poika 18.06.2008 :heart:


HEINÄKUU 2008
anjamarita....ensimmäinen.... :heart: syntynyt tyttö 25.07.2008 :heart:

ELOKUU 2008
säihke ....kolmas(t-01, p-03).... :heart: syntynyt poika 12.08.2008 :heart:







Menetyksen kokeneet;

:hug: diddlina :hug:

:hug: Lumi-Marja :hug:
 
Voi, voi, äiti-66, kun nyt rupesi tekemään mieli pizzaa :D
Tänään en tiedäkään yhtään mitä syödään, kun mies sanoi jo pari päivää sitten, että hän hoitaa ruoanlaiton perjantaina, kunhan töistä kotiutuu :heart:
Tuo mies on muutenkin innokas ruoanlaittaja. Aikoinaan Sestolla oli esimiskoulutuksessa ja silloin kävi kaikki mahdolliset ruokamestarikurssit. Heidän suvussa on muutkin miehet (neljä veljestä ) innokkaita kokkeja. Yleensä hoitelee viikonloput ja lomat kaikki ruokahommat, minä sitten arkena teen ihan peruskeittoja, -laatikoita ja -kastikkeita.

Toivottavasti Kisse jo pian päänsärkysi hellittäisi :hug: Onko ihan uusi vaiva, vai kärsitkö useinkin pääkivuista? Minulla yleensä melko säännöllisesti kerran kuussa, mutta nyt raskaana, ei oikeastaan ollenkaan.
Kirppikselle tekisi minunkin niin mieli. Ehkä pitäisi kuitenkin viedä entistä tavaraa myyntiin ensin. Siitä saisikin kivasti uutta tuhlattavaa :whistle: Viimeksi kun olin raskaana, sain kirpparilta vaunurahat. Nyt on pöytä varattuna, mutta kun täällä meillä 'paras' kirppari lopetti, on toiseen 2kk jono :/ Sain varauksen vasta lauantaiksi 4. lokakuuta. No, ehtiipä rauhassa käydä kamat läpi.

:attn: Hu, huu 'kadoksissa' olevat pinolaiset :attn:
Mitä kuuluu akkamänty , bonbon , Czarina ... ja kaikki muut jotka eivät ole aikoihin kirjoitelleet. Ei kai vaan teillä ole muutakin elämää ;)



Nevi ja Vilttitossu rv 21+3
 
Tänään pääsin ekakerran kuuntelemaan pikku-junan puksutusta doplerilla!
Onneksi kuului, sillä ultra on vasta viikon päästä ja olis menny yöunet jännityksestä.

Ens viikolla on muutakin kivaa; hammaslääkäri (reiän paikkaus) ja sokerirasitus. Sokerirasituksesta tuleekin varsinainen verenluovutus, sillä sokereitten lisäksi otetaan perusverikoe (veriryhmät sun muut) ja tänään sain lähetteen vielä maksa-arvoja varten. Jos oikein laskin, niin ainakin 5 tuubia verta. Jihuu!
Esikoisesta sokerit heitteli ja kakkosesta tuli kaupanpäällisenä hepatoosi... jännityksellä odotan mitä tällä kertaa. Mutta mieli on kyllä tosi hyvä, kun sai kuunnella pikku pumpsipumia :heart:

Olen uskaltautunut ostamaan kirppikseltä muutaman perusbodyn ja parit potkarit. Ja parit kestovaipat, kun oli niin sikahalvalla. Isosiskojen aikana ei vaipoista kauheasti puhuttukaan ja kestoajatus oli kauhean hankala ja vieras. Nykyään ilmeisesti äippäpakkauksenkin mukana jo tulee alkupaketti kestoiluun. Ajattelin kyllä tällä kertaa yrittää. Saas nähdä kuinka käy.

Mites muut oletteko kestoilleet? Onko mitään vinkkejä ja hyviä neuvoja aloittelijalle?

Nyt varmaan alkaa alitajuntakin tajuta että jotain on tapahtumassa. Olen nähnyt kamalasti synnäriunia! Viime yönäkin maitopakkasi rintoihin ja olin niitä sairaalan suihkussa heruttamassa vähän tyhjemmäksi, että saa vauva reppana edes kiinni niistä piukeista meloneista. Siitä kun heräsin, niin ekaks kävi mielessä, ettei hoitajat tykkää, kun menee kallisarvoista maitoa hukkaan viemäriin. Että täytyy varmaan lähtee etsimään sitä lypsykonetta. :LOL:

Että tämmöistä täällä.

=) + sisu 12+2
 
Nopeasti kurkkasen, nyt alkaa väsy taas painaa, vaikka nukuin jo päikkäritkin! |O Oli niin kiirettä töissä ja jo viides pv , aina ollut kiirettä. Yövessatukset myös alkaneet 3 kertaa pittää käydä yössä pisulla ja herään aina ennen kellon soittoa noin 4:30 :D

Nevi: ei mitään erityisiä suunnitelmia: Mies kysyi:" haemmeko elokuvan?" mutten tänään jaksa katsoa kuitenkaan, josko huomenna? ;=) Kaupasta yhden lakritsipatukan ostin;=)

No paremmalla ajalla ja jaksulla taas kirjoittelen vklopun aikana! :heart: :D

Voikaa jokainen oikein hyvin! :hug: :flower:

Rva Pikkumyy ja Pirpana :heart: rv 6+2
 
Iltaa!

Ihan nopeasti vain poikkean kertomaan, että tänään tultiin pojan kanssa kotiin. Hieman etuajassa, mutta onneksi päästivät, olisin tullut hulluksi sairaalassa. Viikonlopun aikana tulee vielä TAYSin kätilö kotiin katsomaan pojan jaksamista ja poistamaan minulta tikit leikkaushaavasta.

Nyt täytynee mennä nukkumaan, kun pikkumieskin kerran niin tekee. Täällä kun ei aamusta valuta sängyssä kuten sairaalassa - siitä pitävät nuo isommat lapset huolen. Palailen paremmalla aikaa kertoilemaan enemmän kuulumisia.

Säihke
 
Kiitos nevi tässä just pelkään, että raskausdiabetes on palannut, kun viikot alkaa natsaamaan :|
Mulla ei ole oikeastaan muuta oiretta edelliseen kertaan, kun tämä armoton päänsärky ja olen kärsinyt päänsärystä aina, mutta hetkeksi oli tossa tauolla, mutta nyt onkin sitten särkenyt senkin edestä....

Ensi viikolla on lääkäri ja saan verensokerimittarin lainaan neuvolasta ja mittailen viikon verran ja jos kolme arvoa on koholla joudun äitiyspolille jälleen kerran....

Muut lapset nukkuu ja mies on humputtelemassa yöelämässä nuoruuden pelikavereiden kanssa....toivottavasti ei haise kovin pahalle, kun kotiutuu ;) yleensä vanha viinanhaju, tupakka ja mausteinen ruoka...niin tämä mamma :x yrjöö!!!! :D

Komennus tulee onneksi alakertaan sohvalle HIH :D
 
Iltaa, iltaa!

Taukoa on taas tullut tästä pinosta, kun on tuota muutakin elämää ;) :LOL:

Isot onnittelut Säihkeelle pojasta :flower:

Reissattu on taas vaihteeksi, eiköhän jo rupee vähäksi aikaa riittämään!
Koiraa oon treenaillut (ihan vaan omaksi iloksi ja ehkä koirankin) mihinkään kisoihin en oo tuon hurtan kanssa menossa. Ehkä joskus tulevaisuudessa...

Tuossa lukasin nopeesti mitä te ootte tänne kirjoitellut ja nyt en muista puoliakaan.
Joko se "raskausdementia" iski muhun... :LOL:
Se jäi mieleen ettei monellakaan oo paino noussut (onpa kumma kun tollainen heti jäi mieleen) :LOL:
Mulla paino vaan nousee ja nopeesti, ei kiva. Mut mikä ihme se onkaan kun mun suu käy kokoajan ja ei mistään puhumisesta vaan syömisestä! :snotty:
Kyllä mä syön aika terveellisesti mut kuka kumma noita karkkeja tänne roudaa? :snotty:
Pitää kohta ottaa itteään niskasta kiinni ja palauttaa itsensä "kuriin ja nuhteeseen" :saint:

Mäkin oon muuten nähnyt villejä ja mielipuolisia unia synnytyksestä...
Välillä on ollut kaiken maailman hiihtäjiä koko synnytyssali pullollaan ja välillä oon pakettiautossa punnertanut vauvaa pihalle :LOL:
Pelottaa jo mennä nukkumaan :LOL:

Niin joo, oon tuntenut jo kolme muljahdusta mahasta! Voihan ne toki olla jotain suoli ja ilma juttuja, mut jotain kumminkin =) (viikkojahan ei ole kuin 14 ja risat )

Nyt täytyy painella suihkuun ja sit nukkumaan. Mitähän unia sitä ens yönä kattelee....

Voikaa hyvin!
 
Huomenia,

Prilli: oli varmaan tosi ihanaa kuulla sen pienen sydämen syke. Tuskin maltan odottaa. Olen jopa harkinnut kotidoplerin hankintaa. Kestovaipoista sen verran, että saattaisin ehkä nyt olla valmis niitä kokeilemaankin, mutta varmaan sitten kun vauva syntyy sen näkee, miten sujuu ja jaksaa. Aiemmin olen kyllä käyttänyt vaan kertakäyttöisiä.

Rouva Pikkumyy: kyselit tuosta Taimin koosta. Silloin 6+1 päivänä se oli huikeat 4,8 mm (joka vastasi 6+2) eli sellainen pikku riisinjyvänen. On se uskomatonta, että niin pienellä se sykekin näkyy. Parin viikon päästä koko on varmasti jo huimasti lisääntynyt. Sulla on muuten fyysisesti tosi rankka työ, kun vertaan vaikka omaani ja siltikin olen illalla ihan puhki. Mutta kun mä suurin piirtein istuskelen päivät pitkät, niin sekään ei ole hyvä, vaan selkä tuppaa väsymään.

Eilen kahvipöydässä töissä oli hupaisa keskustelu, kun työkaverini tokaisi, että on kuullut, että joku täällä on raskaana. Siinä sitten heittelimme kaikenlaista ja minä olin ihan hengessä mukana, vaikka ajattelin aluksi, että hups, miten toi voi tietää. Minun ikäiset naiskollegani naureskelivat, että täällähän on kaikki jo niin vanhoja, ettei vauvoja enää saada (todellakin?). Samalla myös päivittelivät, että kauheeta, jos nyt sais vauvan, niin olis viisikymppinen, kun lapsi menisi kouluun - olisi se sille lapselle niin kamalaa. Arvatkaapa nousiko karvani pystyy ja ehkäpä vielä joskus kuittaan heille napakasti. Jos ikä on ainoa asia, jota tuleva lapseni minussa häpeää, niin olen varmaan onnistunut äitinä suhteellisen hyvin.

No lopulta koko raskausvihjausjuttu ei todennäköisesti liittynyt minuun, vaan miespuolisen kollegani vaimo saa vauvan, niin se oli se uutinen. Mutta voitte arvata, miten hupaisa tilanne minusta oli.

Kisse: toivotaan, että raskausdiabetes tule sinua nyt kiusaamaan. Itselläni on yhdessä odotuksessa sokeriarvot käyneet aivan rajalla, mutta sitten se rauhoittui. Nyt pelkään, että sokeriarvot voivat nousta, kun ikää on näin paljon ja noita kilojakin on kertynyt muutama lisää.

Prilli ja Bonbon näkivät synnäriunia, mutta täällä nähdään muuten vaan unia todella runsaasti, kuin olis joka yö elokuvissa. Kai tuo hormonimyllerrys tähänkin vaikuttaa.

Leppoisaa lauantaita, mimuli ja Taimi 6+3
 
Pitkästä aikaa minäkin eli hei vaan kaikille!

Onnittelut Säihkeelle ihanista uutisista!!! :flower: Nauratti, kun synnytyslaitokselta kirjoittelit, koska aika kävi pitkäksi :) Minä tällaisena ei koskaan aikaisemmin synnyttäneenä nimittäin aina kuvittelen, että synnytysoperaation jälkeen, oli kyse sitten alatie- tai sektiosynnytys, on niin voipunut ja jopa kipeä olo, ettei muuta pysty ajattelemaan kuin nukkumista ja kivun poissaantia.


Viikolla olen parina päivänä lukenut kirjoituksiannne ja aurinkoisella mielellä tuntuvat kaikki olevan, oli onnellista havaita. Lumi-Marja tosin kirjoitti surullisia uutisia.......... otan osaa.... :hug:

Tosin, kyllä te mielessäni olette olleet, etenkin äiti-66!!!! Jännittää nytkin sinun puolestasi, että oletkohan vielä kotona vai jopa jo "muualla"..... Kirjoituksesi vaan on niin ihan maanpinnalla olevaa ja rempseää, ihan kuin olisit menossa maitokauppaan ostamaan leipää kun puhut lähestyvästä synnytyksestä. Ja eihän tuo Säihkekään ollut moksiskaan h-hetken lähestyessä! Olette te ihme porukkaa, siis positiivisessa mielessä! Mutta minulla tietenkin tuo mielikuvitus laukkaa, koska olen muiden kertomusten varassa. Olen suunnattomasti nauttinut töissä olemisesta, en sieltä oikein pois haluaisi tullakaan, koska siten ajatukseni pysyvät muualla kuin itsessä tai jos työkavereiden kanssa odotuksestani jutellaankin, tunteeni eivät mene pintaa syvemmälle, sellaiselle paniikinomaiselle tasolle. Kun tulen kotiin, oma napa lennähtää mieleen, mutta onneksi vain parina iltana on ollut sellainen erikoinen "turvaton" olo, varmasti ihan niinkuin lapsi tuntee joskus turvattomuutta jostakin maailman asiasta ja hakeutuu vanhemman syliin. Kun aikuinen on kertonut tosiasiat ja neuvonut, miten pärjää asian kanssa, lapsen pelko ja huoli hälvenee ja hän jatkaa taas omia touhujaan iloisesti. Tällainen "lapsekas" tunne minulla on pohjimmiltani koko ajan ja sitä yritänkin miettiä, ikäänkuin mielessäni leikin kahden roolin leikkiä, toinen on aikuinen, toinen on tämänhetkinen pelkäävä minä ja yritän kaivaa tietojeni sopukoista tapahtuman kokeneen aikuisen järkipuhetta pelkäävälle minälleni. Kuulostaa varmasti skitsofreeniseltä, mutta näillä korteilla mennään... Siksi työssä on ihanaa puhua raskaudesta, koska siellä turhat pelot eivät pääse pintaan. Ja onhan minulla tietenkin tuo mies, joka ei turhista hätkähdä, että siinä mielessä ei minulla kotonakaan ole hätää, mutta miehen kohdalla voin rempseyden selittää aina sillä, että helppohan hänen on puhua, kun ei ole melonia takamuksestaan ikinä ulos puristanut....


Niin että hyvää viikonlopun alkua tänne minultakin ja nyt menen lukemaan päivän uutimia, sitten lähden vesijuoksuun. Ainiin, Czarinaa minäkin vähän kaipailen, että miten voit...

-akkis-
 
Nevi, täytyy myöntää, että melkein kateus iski, kun kerroit miehestäsi, joka kokkailee ruoat tosi mieluusti. Oispa meillä sama juttu. Vaan mies kokkailee ainoastaan kalaruoat, joita minä kala-allergikkona en voi syödä lainkaan. No, grillaa se tietty lihat aina kesäisin ja lämmittää lapsille nakit, eineslihapullat ja ranskikset, mutta siihen se oikeastaa jää. Joskus harvoin tekee jotain muutakin, mutta se on sitten aina niin suurisuuntaista, että ruoka valmistuu vasta iltapalan aikaan...

Mimuli, vitsi mikä kahvipöytäkeskustelu! En tiedä, oisko mulla poikka pitäny yhtä hyvin. Luulen, että jokainen kahvipöytäläinen muistaa juttunsa, kun joskus kerrot heille uutisesta. Jos ovat fiksuja, niin eivät enää palaa noihin ikäasioihin. Meilläkin on ollut jo usein samantyyppisiä juttuja, erityisesti lähempänä 50-vuotta olevien sukulaisten kanssa. Monta kertaa olen kuullut, että meillä kaikillahan on jo lapset tehty, ilman muuta. En ole sitten viittinyt huomauttaa, että minä olen kyllä vielä yli 10 vuotta nuorempi, vaan antanut puhujan pitää luulonsa. Viimeksi kesällä (kun jo vähän epäilin olevani raskaana) mulle kuvailtiin, miten jonkun muun vauva oli tässä henkilössä jättänyt täysin kylmäksi. Ei tuntunut miltään vauvan pitäminen sylissä, ja sitten taas perään se sama: onneksi meillä ja teillä on jo lapset tehtynä, nyt voimme keskittyä ihan toisiin asioihin... Heh, tuskin maltan odottaa, että näen hölmistyneen ilmeen joskus myöhemmin syksyllä ;)

Eilen menin nukkumaan klo 21 ja nukuin aamu-9:ään. Ihanaa! Rentouttavaa viikonloppua kaikille pinolaisille :)
 
Neiti nukahti äsken sohvalle ja isompi katsoo dvd- elokuvaa ja piipahdan tänne.
Akkamänty kyllä siitä synnytyksestä oon ittekin toipunu suht nopeasti, vaikka esikoisesta menetin verta niin että piti pari pussia lisätä ja istukka irroitettiin pikanukutuksessa. Kävelin jo pian käytävillä juttelemassa hoitsujen kanssa, niin että yksikin kätilö tuli oikein katsomaan ja sanoi, että luin äsken sun synnytyskertomustasi ja ihmettelen, kun nyt jo oot täällä käytävällä, veriarvotkin laski alle 100, mutta kun ei huimannut ja vauva nukkui, kävin juttelemassa. :D

Yleensä olen ottanut ristisanatehtäviä mukaani, mutta viimeksikään ei malttanu keskittyä niihin, kun piti vaan katsella vauvaa ja ihastella. Eka yökin meni vauvaa ihastellessa ja jutellessa viereisen pedin äidin kanssa, eli kyllä siellä kerkee tehdä kaikenlaista, jos ei mitään kummempaa tule. Tekstailla ja soittaa vauvauutisia. Kipulääkkeillä saa kivut aika hyvin aisoihin. Synnytin alakautta molemmat.

Säihkeelle onnea poikavauvasta! Oliskin jo pian tuossa tilanteessa. :heart:

Miten muuten jakselette? Mulla kohjuja alapäässäkin, jotka eivät ole onneksi kovin kipeitä. Jos ummetusta on, sitten kipeytyvät ja tukisukat auttaneet jalkakipuihin, kun on vasemmassa jalassa aika isoja muhkuroita eli suonikohjuja.

Mimuli, mulle on kans sanottu suoraan, että lapset tehdään nuorena. :ashamed:

Ensinnäkin, menin naimisiin vasta 28-vuotiaana ja esikoista yritettiin n. 4,5 v ja olin 36 v kun syntyi ja 39 v kun sain kuopuksen. Nyt olenkin sitten 41 v ja monien mielestä kauhean vanha saamaan lapsia, mutta hyvä kun nyt, luulin etten saa ollenkaan.

Jokaisen elämä menee omaa rataansa ja joskus vauvaa ei vaan heti kuulu, tai ei ollenkaan, tai sitten alkaa uusi sarja, kuten anopillani, hän sai kolme lasta nuorena, mieheni 18-vuotiaana ja vielä 39 ja 41-vuotiaana sai 2 lisää. Odotan nyt samanikäisenä vauvaa kuin anoppini on odottanut kuopustaan.

Nevi meillä tuo ruoanlaitto on lähes mun hommaa. Mies grillailee kesällä ja siihen se melkein jää. Hän tekee kahta työtä ja tuo leivän taloon, ruoanlaitto ja koti jää hyvin pitkälle mun hoidettavaksi.

Sain äippärahapäätoksen ja minimin saan edelleen, kuten edellisestäkin. Olen ollut kotiäitinä yli 5 v. Äitiyspakkaus on varmaan ens viikolla mulla. Yleensä päätöksestä menny muutama päivä, kun tullu postiin, onhan hakemuksen jättämisestä kuitenkin pian 2 vkoa.

Mukavaa päivänjatkoa teille kaikille! :heart: TeSuLah ja Pikkukolmonen rv 25+4 :heart:
 
Olimme mieheni kanssa jo lähes varmoja kun yritimme esikoista, ettei meille vauvaa tule, käytin clomifenia ja terolutia, vaikka mulla säännöllinen kierto ja ei löydetty mitään syytä, miksi raskaus ei ala, kun ne lopetin, vauva ilmoitti tulostaan puolen vuoden kuluttua. Ihmeellistä, odotan nyt kolmatta. =)
 
Mainitsen vielä sen, että sieltä synnäriltä haluan aina pois heti kun mahdollista, ei siellä niin rauhallista ole. Usein kun olin vaavin kanssa päivälevolla, tulivat siivoojat ja laittoivat kaikki valot päälle ja vauvakin nosti kädet silmille, siivoojat alkoivat pyyhkimään pölyjä. Kotona vasta nautti vauvan kanssa olosta. :heart:
 
mimuli: En aamulla huomannut viestiäsi ja nyt on pakko kommentoida työpaikkasi naisten tokaisua, kuinka kamalaa on, kun lapsi aloittaa koulun ja vanhempi on viisikymppinen.
Hyvä, ettet kummemmin asiasta nokkiisi ottanut ja sinun on varmasti hupaisaa sitten jossakin vaiheessa nähdä heidän reaktionsa ja ilmeensä, kun kerrot raskaudestasi :D Mutta, monet tietenkin ajattelevat, että on ihanaa, kun ei enää tarvitse kokea vauva- ja pikkulapsiarkea, hehän ovat sen vaiheen omassa elämässään jo kokeneet ja silloin ammoisina aikoina yhtälailla olleet innostuneita asiasta kuin me. Se on tietenkin ikävää, jos ryhdytään "mestaroidaan" näillä ikäkysymyksillä: lapsia kun ei niin vaan tehdäkään eikä elämä mene aina niin kuin nuorena toivoisi. En minäkään parikymppisenä uskonut, että vasta nelikymppisenä ensimmäistä odottaisin! Elämänkulkuni ei minua harmita, eikä harmituksella oloa parannettaisikaan, koska mennyttä ei takaisin saa, elämä nyt meni näin, tein valintoja, mutta lapsen hankkiminen ei tuntunut lasta kohtaan reilulta tiettyinä aikoina, toisaalta en aina itse tuntunut olevan kypsä tällaiseen (jos nyt vieläkään olen ;). Elämässä on niin paljon kokonaisuuteen vaikuttavia muuttuvia tekijöitä, ja mielestäni elämä ei koskaan ole täydellistä, ei niillä, jotka tekevät lapset nuorina eikä minulla, joka nyt vanhempana odotan. Lapsiasiassa nuoruudessa on toisaalta omat valttikorttinsa eli vahvuutensa, mutta myös heikkoutensa ja nämä molemmat puolet löytyvät myös iäkkäämmiltä vanhemmilta eli elämä ei ole täydellistä, mutta pääasiahan on, että itsensä kanssa olisi sinut ja tasapainoinen. Itse en ainakaan koe omaavani niin suurta "jumaluutta", että voisin sanoa jonkun elämäntyylin olevan huonompi kuin omani: kaikkeen kun ei aina voi itse vaikuttaa ja vaikka voisikin, on ihanaa, kun ihmiset kunnioittavat erilaisuutta ja erilaisia elämäntyylejä, eihän siinä mitään pahaa pitäisi olla niinkauan kun ei toisia satuta ja tapa tai aiheuta tahallaan muuta "laitonta" muille ihmisille.


TeSuLah Kiitos rohkaisevista sanoistasi. Oli hyvä, että mainitsin kovemmatkin koettelemukset ja siitä huolimatta keikuit pystyssä jo hetimmiten.

Ja nyt kotihommiin.

 
Huomenia tai oikeastaan päivää!;=)
Menin nukkumaan eilen ajoissa, olin hereillä , olikohan 4:00 aikoihin vähän aikaa ja menin takaisin nukkumaan, heräsimme miehen kanssa 7:30, sitten aamupala, ym jutut. Lähdimme kauppoihin ja minua niin huimasi taas! :headwall: Eilen en töissä ehtinyt huomaamaan huimausta ja jopa ihmettelin, missä se oli, mutta tänään ei tarvihe ihmetellä tuntuu koko ajan.Juon paljon ja söin kinkkuvoileivän ja join kaakaon , kun kävimme kauppareissuilla kahvilassa, muutoin juon vettä paljon. :p
Kävin vaa,alla ja paino edelleen sama kuin ennenkin. En pysty syömään paljoa, kun vatsa täyttyy niin nopeasti. HYvä niin. :D Kyllä niitä kiloja ehtii saamaan vielä :saint:

TeSuLah: Varmaan moni alakautta synnyttävä haluaa sairaalasta heti pois , kuin vaan mahdollista. Minulla sektiot takana ja edessä, siiloin menee se noin 5vrk sairaalassa, kunnes tikit otetaan pois ja samana pvnä pääsee useimmiten jo kotiakkin. Sektioiden jälkeen olen parantunut nopeasti, ensimmäinen yö vain on ollut vaikea supistelujen ja kivun takia, mutta nykyäänhän vissiin jätetään joku kipupumppu, niin olen ymmärtänyt, itse olen vain kipulääkkeitä tottunut pyytämään ekana yönä, kun en ole saanut nukuttua, kivuilta, mutta nyt on ilm toisin. Tuntohan on myös yleensä ollut iltaan-yöhön asti pois jalopista, että istumaan on päässyt, ei muuta. Hemoglobiini laski viime raskauden lopussa alle 100 ja leikkauksen jälkeen se oli 88, huimasi, mutta pääsin kotia, kun lupasin syödä reippaasti rautaa! :heart: Verta en halunnut, sanoivat seuraavan tilannetta, ja tosiaan sain olla ilman lisäverta. Seuraavana aamuna hain jo kuopuspoikani sillä sängyllä huoneeseen, en kuulemma olisi saanut yksin hakea*kun heidän mielestään olin huonossa kunnossa* :headwall: Omasta mielestäni en ollut huonossa kunnossa. Silloin piti vauvojen antaa nukkua vauvalassa, nythän ne saavat olla kai äitien huoneissa yötkin, vai onko niin? :heart:

Nevi: Meillä myös mies kokkaa paljon , Aina kalaruuat :p grillaa mielellään broileri-vihannes tai kalkkuna-vihannes ruokia, tekee lasagnet , laatikot, leipoo sämpylöitä ja parempia pullia kuin minä. :D Karjalanpiirakat leivomme yhdessä ja leivinuunissa paistamme, täytynee joku kerta taas tehdä. :D

Akkamänty: Hyvä kuulla sinustakin, ettei tarvitse huolestua!! :flower: :D

Mimuli: Kiitos Taimin koon ilmoittamisesta, kerroin heti miehelleni myös;=))
Minäkin vaan ajattelen miten meidän kalkkishoitajat suhtautuvat raskauteeni, kun siitä kuulevat, 1 hoitaja on katkeroitunut 60v hoitaja, joka ei saanut lapsia, no hänen tulevat ilkeät kommentit, päästän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sitten on sellaisia pariskuntia, kun eivät harrasta enää seksiä, se on minusta kyllä niin Outoa!!!! Nukkuvat jopa eri makuuhuoneissa. Sitten on ne hoitajat : Kun aina tyrkyttävät minulle vaihdevuosijuttujaan ja vaikka kuinka monesti olen sanonut, että ilm minulla ei ala aikaisin vaihdevuodet, koska äidillänikin alkoivat vasta yli 52v, no eivät usko, kun heillä eräällä esim nyt 45v:na ei ole menkkoja ollut vuoteen! Ja sen kyllä huoaa, äksyilyistä ja kaikesta epäsovinnaisesta käytöksestä meitä muita kohtaan, sitten on 2 nuorta 23v ja 26 v , jotka ovat raskaana, he tuskin osaavat ajatella minun raskautuvan. :LOL: Sitten muut nuoretkaan eivät varmaan ajattele, että haaveilemme vauvasta vielä. Tosin tiedän, että on myös onnittelijoita mukana ja aidosti iloisia asian puolesta, kun se aika tulee, että tietävät: :D :heart:

bonbonilla villejä unia, näen minäkin välillä jotain hassutuksia, mutten muista niitä usein herätessäni. :D

Kisse: Toiv ei ole alkavaa raskausajan diabetesta! Eihän sinulla ole korkeat verenpaineet, ettei ole raskausmyrkytystä? Sinä kyllä varmaan tiedät, kun muistaakseni olet sairaanhoitaja? :D

Säihkeelle: Ihanaa vauva arkea! :heart: :flower:

Kestovaipoista: Ehkä tulemme kokeilemaan, kokemusta ennestään niistä ei ole yhtään!! :heart:

Ihanaa lauantaita, menekin hetken päästä jo päiväunille! |O :xmas:

Rva Pikkumyy ja Pirpana rv 6+3 :heart:

 
Synnytyksen jälkeen ihminen on täynnä adrenaliinia ettei edes uni meinaa tulla silmään :D keskimmäisen pojan, kun sain punnersin häntä maailmaan noin 20 tuntia ja jäi tosiaan vielä hartioista ja kädestä jumiin synnytyskanavaan 2 tunniksi ja imukupilla autettiin maailmaan....silti kävelin itse osastolle työntäen sänkyä edellä ja sainkin yhdestä 3 hengen huoneesta ikkunapaikan jossa oli kaksi muutakin sänkyä täynnä....rouvat ihmettelivät, kun kuulivat synnytyksestä, sen kestosta yms....olin ihan legendan maineessa siinä huoneessa ja kertoivat tarinan kaikille jotka tulivat heitä katsomaan :D

Viime syyskuussa sektion jälkeen nousin seuraavana päivänä sängystä ylös ja karkasin suihkun jälkeen lastenosastolle, kun meidän pikkumies oli siellä glukoositipassa....hoitaja kysyi huonekaverilta, että minne rouva oikein meni niin hän sanoi, että lähti vauvaansa katsomaan....niin tämä hoitaja hetken kauhisteli, mutta sitten oli sanonut, että kyllä se rouva pärjää, kun on niin päättäväinen....kävelinkin sairaalan päästä päähän monta kertaa päivässä ja sinne oli matkaan ainakin kilometri yhteen suuntaan.

Itse ihmettelin kuinka loistavassa kunnossa olin leikkauksen jälkeen verrattuna alatiesynnytykseen ja itse en edes kertaakaan soittanut kelloa koko aikana ja olisin ollut valmis lähtemään kotiin jo 1. postoperatiivisena päivänä, mutta lääkärit eivät päästäneet vasta, kun 3. postoperatiivisena päivänä....

Kisse ja Hipsukka 26+2 :heart:
 
Luin vasta kirjoittelun jälkeen muiden viestejä niin meillä on perheessä, että meillä on äiti synnyttänyt vuonna 58, 59, 61, 62, 64, 65, 66, 70 ja pikkusiskoni syntyi vuonna 1982 ja äitini oli 43-vuotias, kun hänet vielä sai ja siskoni meni ekalle luokalle, kun äitini oli 50v. eikä koskaan asiasta tullut mitään ihmettelemistä yms.

Äidilläni ei ole kyllä vieläkään rypyn ryppyä naamassa vaikka täyttää ensi vuonna 70-vuotta ja on muutenkin hyvässä kunnossa fyysisesti sekä henkisesti.

Mulla ei ole ollut ikinä raskausmyrkytystä ja paineet alhaiset....mulla oli viime raskaudessa insuliinihoitoinen raskausdiabetes ja niin lääkäri veikkasi, että voi tulla myös tässä raskaudessa....
 
Rouva Pikkumyy muuten lasta pidetään yötä-päivää vierihoidossa, ellei ole äiti liian väsynyt, tuovat vauvan syömään. Maito ei ekasta noussut heti, menetin myös verta toista litraa, voi johtua siitäkin ja laitettiin siksi punasoluja pari pussia. Painelivat istukkaa ja vuosin kun seula. :eek: Sitten kun ei irronnutkaan, irrottivat pikanukutuksessa salissa ja piti odotella jonkin aikaa että eka pussi tyhjeni ennenkuin veivät huoneeseen. Mies oli silläaikaa antanut vauvalle lisämaitoa pullosta. Imetys lähti kuitenkin heti hyvin käyntiin, ensitippojahan ei paljon heti tuu, vauva oli isokokoinen ja heidän mielestään tarvittiin lisämaitoa. Muutenkin ruokaa pitää antaa tosi usein heti vastasyntyneelle. Esikoinen oli myös valohoidossa keltaisuuden takia, syntyi viikon yli lasketun ajan. Silloin piti olla 4 pv sairaalassa.

Kuopusta kun hain, sanoin heti, etten halua lisämaitoa jos mahdollista, yritän selvitä omalla ja imetys lähtikin heti hyvin käyntiin. Imetin vauvaa jo synnärin pöydällä 2 tuntia yöllä ja maito nousi nopeasti. Sanoivat että vauva on sitten koko ajan vierihoidossa, jos lisämaitoa ei saa antaa. Tyttö oli pian painonsa saavuttanut ja kun to-illalla synnytin, päästiin su kotia. Pyysin päästä jo la kotia, mutta vauva oli liian nuori lääkärin mielestä, että meidät olisi voinut päästää kotia.

Esikoinen sai kotona jonkin päivän ajan lisämaitoa, sitten sain jättää pian pois, kun omaa maitoa alkoi tulla hyvin. Toivottavasti nytkin saisin imettää alusta asti.

Kuopusta hakiessani pari vuotta sitten, sektioäidit katsoivat kadehtien, kun niin äkkiä alatiesynnyttäjät toipuivat, heillä osalla tulehtui haava ja joutuivat olla vielä pitkään sairaalassa. Toivuin kyllä viimekertaisesta luomusynnytyksestä tosi nopeasti. Olihan se melko kivulias, mutta tyttö tuli parissa tunnissa 4 minuutin ponnistuksella eli pian oli kivut ohi. Vuodin taas hieman liikaan, nyt ei tarttenu lisätä verta kuitenkaan.

Esikoinen otettiin imukupilla, sen unohdin kertoa. Se synnytyskertomuksistani tältä erää. Tulee niin elävästi mieleen, kun täällä kerrotaan synnytyskertomuksia. :heart: ja pianhan sinne synnärille olen itsekin taas menossa. :D :heart:

Alakautta haluan ehdottomasti synnyttää, jos ei mitään estettä sille tule tai pakollista sektiota.
 
Kohtu on aina supistunut nopeasti alkuperäiseen kokoonsa, kun olen imettänyt jatkuvasti synnärillä. Kotona tuli kuopuksesta valtavan isoja hyytymiä, mutta käskettiin vain imettää ja pian tuli kaikki pois. Jälkisupisteluja ei enää kotona juuri ole ollut. Piti vielä mainita.

Mukavaa päivänjatkoa! :heart:
 
Kisse ok, hyvä kun paineet alhaiset! :flower:
TeSuLah: kyllä toiset sektioäiditkin pystyvät heti imettämään, siis maito nousee rintoihin nopeasti, toisilla sitten taas ei nouse niin nopeasti, mutta se saattaa olla sama myös alakautta synnyttäneillä?
Minä olen heti siellä leikkaussalin "heräämössä" saanut imettää eka kerran lapsiani, ja nuorin/kuopus heti osasi taidon imeä, esikoisella oli vähän vaikeuksia aikanaan, tosin nännin päät taisivat silloin olla matalammat, ei saanut helpolla kiinni.

Lisämaitoa en ole antanut kellekkään lapsista itse, sitä en tiedä annettiinko sairaalassa? Esikoista täysimetin 3kk, tyttöä keskimmäistä 1/2 vuotta ja kuopusta 3-4 kuukautta ja nyt on toiveena imettää mahdollisimman kauan! :heart: Minulla nousee maito rintoihin ylensä loppuraskauden aikana ja tulee ihan itsellään välillä , siis valuu.

Mitäs nevi tänään puuhastelee?

Minä nukuin ja nyt mies paistaa kalaa ja jotain sen lisäksi laittaa, nami, nami! :heart: :p

Mukava kuulla kisse, että äitisikin on synnyttänyt 43 vuotiaana ja lasta ei ole sen tähden kiusattu koulussa, että vanhemmat olisivat vanhempia! :D Eli teillä suunnilleen sama ikäväli kuin minun esikoiselle ja vauvalle tulee, siis äitisi synnyttäneillä lapsilla. :heart:

Mukavat pvn jatkot! :flower:

Minä ja Pirpana :heart:
 
En väitäkään Rouva Pikkumyy, etteikö maito nousisi sektioäideillä yhtälailla, kovastihan he näkyivät imettävän, kun viereisessä huoneessa kävin vierailulla. Se on varmaan kiinni monesta asiasta. Toisilla nousee hitaammin, toisilla nopeammin, kyllä se aina jonkin aikaa ehkä vie. Mulla nousi maito ekasta n. 1,5 vrk kuluttua. Mielestäni ei kauan mennyt. Tokasta heti. Mä haluan aina tietää että annetaanko lisämaitoa vauvalle vai ei, joskus sen antaminen pullosta voi hankaloittaa imetystä. Meidän poitsulla ei vaikuttanu.
Kyllä ne ainakin täälläpäin kysyvät annetaanko vauvalle lisämaitoa vai ei. Lypsin aluksi pulloon vauvalle, kun maitoa tuli vähemmän. Sähköpumpulla maito nousikin nopeasti. Ne ensimmäiset tipathan eli ensimaito siis on kaikkein ravintorikkainta, eikä pienen mahaan paljon alussa mahdukaan. :heart:

Mullakin on toisessa nännissä matala pää, tai oikeastaan sisäänpäin kääntynyt, mutta ei se imetykseen ole vaikuttanut, koko nännipihaanhan lapsi ottaa kiinni ja alussa voivat nännit oudoksesta kipeytyä, vaikka ote olisi oikeakin. Viime kerralla kehuttiin tytön imua, että on kuin oppikirjasta imuote. :heart:

Saa nähdä miten nyt käy, sen näkee sitten.

 

Yhteistyössä