No jopas on ainakin täällä hämeessä sateinen päivä. Tosin, minua ei ole ollenkaan haitannut tämän kesän viileys, koska muulloinkin astmaatikkona kovilla helteillä hengittäminen on aina tukalampaa ja pahoinvoinninkin kesti paremmin viileämmillä keleillä.
Kiitos, nevi, kysymästä, kaikki ok gynekäynnillä muuten, paitsi oma mies
. Siitä olen jo sen verran vaahdonnut myös täällä, että antaapi olla, katse eteenpäin ja käsitelköön mies ongelmansa issekseen. Tänään kävin neuvolassa ja hemoglobiini oli laskenut selvästi. Toukokuun puolivälissä hb oli 139, kesäkuun 11. päivä 127 ja tänään 118 eli retaferia täytyy alkaa nappailemaan. Tosin olen 100 mg:n retaferia jo kohta kolme viikkoa ottanutkin, mutta täytyy jatkaa, ettei liian alas pääsisi. Kyllä ruokavaliolla näyttää siis olevan kovasti osuutta asiaan, ainakin itselläni, kun kesäkuu meni melkein pelkästään viilillä ja rahkalla. Mutta nyt vähän huolettaa tuo nopea lasku.... aina pitää jostakin huolehtia
Huolehtimisesta puheenollen....... vastasit, nevi, kysymykseeni eikä kyseinen totuus tuntunut ollenkaan pahalta: huolehtiminen ei siis koskaan lopu, ok =) . No, onhan tässä jo 40 vuotta saanutkin lähestulkoon pelkkää omaa napaansa yleensä vain tuijottaa, että olen tuon vastuun jo varmasti ansainnut ja suurella onnentunteella myös valmis siihen eli suurella, kuplivalla onnella ja ilolla odotankin sitä. Näin nämä päivät ovat erilaisia, ihanat hormoonit ja mielialavaihtelut
!!!
Kun aikuisiällä on elänyt joko yksin tai kahden aikuisen yhteiselämää, joskus olo on ollutkin vähän tyhjä, kun on vain itsensä "kannettavanaan". Toki täytyyhän toinenkin osapuoli huomioida, mutta hänkin on omillaan kaikinpuolin toimeentuleva aikuinen, joten vähän liian "helpolta" elämä on tuntunut joskus. Toisaalta, onhan se helppoa, lapseton elämä, huoletonta, jos on itse ja kumppanikin terve, ja esim. rahansa voi aina sijoittaa vain itseensä, voi hemmotella ja hankkia ylimääräisiä asioita ja tavaroita itselleen, vaikka todellisuudessa niitä ei oikeasti aina edes tarvitsisi, huoletonta se on ja siinä kai sellaisen elämän positiivisuus. Mutta, niinkuin mielestäni aina, kaikissa asioissa on vähintään kaksi puolta ja ainakin minä olen tuntenut ajoittain, ettei itsensä hemmottelu ja vain itsensä ajatteleminen oikein täytä elämää, elämä tuntuu jo liiankin huolettomalta ja helpolta. Jo tytärpuoli on tuonut sisältöä elämääni eri tavoin kuin jos viettäisimme uusiomieheni kanssa kaiken aikamme vain kahdestaan. Toisaalta sitten äitipuolin rooli on välillä aika raadollinen ja itselleni vähän satuttavakin, kun on vain se ´puolikas´, ei mitenkään kokonainen, kun miettii lapseen ja häntä koskevien asioiden hoitoa kohdistuvaa vastuuta, päätöksenteko- ja vaikutusvaltaa.
Minnihiiri68: Minäkin olen ollut innokas liikkuja ennen raskautta, mutta eipä montaa päivää mennyt plussauksesta ja saivat kaikki kovasykkeiset touhut jäädä, pahoinvointi piti siitä huolen. Nyt kun pahin oksennusolo näyttäisi olla voitettua kantaa, en voi edelleenkään, koska parin tunnin kaupunkireissunkin jälkeen huono olo palaa ja eilisen vesijuoksusession (juoksin 60 min) jälkeen pitelinkin sitten oksennusta koko loppupäivän ja vain lähinnä makasin. Vielä tänäänkin on vähän alamahassa kipua, joten rauhallisesti on otettava. Mutta, liikutaan ja jumpataan sitten taas, kun se on turvallista, eihän tämä tauko onneksi niin kauaa kestä. Tosin, tavoistaan on ollut vähän vaikea ja haikeakin luopua, siitä pienestä lihaskireydestä ja hyvänolon tunteesta, jonka kunnon hikiliikunta saa aikaiseksi, mutta toisaalta, onhan tämä onnellista =), kun syy on tämä, voisihan olla, että kyseessä olisi esim. vakava sairaus. Ei, kyllä tämä menee ja onnelliselta tuntuu näinkin. On vaan niin erilaisia raskauksia, mitä olen vuosien varrella esim. työkavereitteni odotuksia seuraillut, kun ovat enemmän ja vähemmän mahansa kanssa voineet huuhaltaa....... niin yksilöllisiä ovat raskaudet.
Ai niin, painoa oli tämän päivän neuvolapunnituksessa tullut lähtöpainosta lisää 2 kg, josta olen tyytyväinen. Olen kyllä tuntenutkin, että primperan -kuurin aloitettuani olen voinut syödä ihan normaalia määriä, tosin ei kovin monipuolista ruokaa, kun moni ruokalaji vieläkin tuntuu vastenmieliseltä eikä mene alas.
Sade ja tuuli piiskaavat ulkona puita ja ikkunaa, mies nukkuu vieressä työväsymystään, tytärpuoli soittaa huoneessaan marakassia ja laulaa levyltä Fröbelinpalikoita. Ihan tarpeeksi on aurinkoa ja lämpöä täällä suunnalla, ulkosäästä huolimatta =)
Ainiin, jännitän anjamaritan puolesta......huh, mitähän siellä......
-akkis-