35v+ odottajat, vol 2

Ai niin, mitähän tuolle anjamaritalle kuuluu..... ? On jo jännät paikat sielläpäin!

 

Heipä hei =)

tässä sama teksti kuin 3kymppisten ekakertalaisten pinossa.

Kun perjantaina menin sinne äippäpolille kontrolliin niin ottivat minut osastolle verenpaineen seurantaan. olin siellä 2 vrk ja pääsin nyt aamulla kotiin.
Sanoivat että jos alapaine pysyy alle 100 niin ok. Seuraan sitä nyt kotona ja ensiviikolla pitää käydä 2 kertaa neuvolassa. Pissa on pysynyt puhtaana eikä ole päänsärkyjä ym.

Äitipolin kuulumiset
Saran kokoarvio eilen 3700g
perä/jalkatarjonta
rv 41+0 (29.7.) sektioon, jos ei synny ennen sitä.
kohdunsuu sormelle auki ja kanavaa 1cm.
ei supistuksia, ei lima vuotoja

Sara perä/jalka tarjonnassa, lääkäri teki sisätutkimuksen ja sanoi että täällähän tuntuu jalka. Sitten ultrasi alakautta ja näytti monitorilta, sieltä näkyi peppu ja yhden jalan varpaat ihan selvästi.

Tiistaina vielä anestesia lääkärin tapaaminen ja sit kuulemma olisi hankittava sellaiset täyspitkät tukisukat ennen leikkausta.

Toivon suuresti että että syntyisi ennen sektiopäivää oma-aloitteisesti.

anjamarita ja Sara 39+5

 

anjamarita....39v....ensimmäinen....la 22.07.2008....tyttö tulossa NKL

säihke....36v....kolmas (t-01, p-03)....la 19.08.2008

Äiti-66....41v....neljäs (t-98, p-00, t-05)...la.21.08.2008

sarppa70....37v....ensimmäinen....la 01.11.2008

Kisse....37v....neljäs (t-00, p-01, p-07)....la 20.11.2008 TAYS

TeSuLah....41 v....kolmas (p-03, t-06)....la 25.11.2008 SeKS

Czarina....40v....ensimmäinen....la 26.11.2008....poika tulossa TAYS

minnihiiri68.... 39v.... ensimmäinen.... la 28.11.2008....tyttö tulossa PS

leeloo....36v....ensimmäinen....la 2.12.2008 KÄT

nevi....40v....viides (t-89, p-92, t-95, t-06+lainat-93)....la 23.12.2008 K-HKS

akkamänty....40v....la 26 tai 27.12.2008 TAYS

janttu672....35v....ensimmäinen....la 02.01.2009

tuttelitar....39v....kuudes (p-97, t-98, p-05, p-06, t-07)....la 13.01.2009

nokko....36v....kolmas....la 20.1.2009

lilli70....38v....ensimmäinen....la 21.01.2009

Seranzu....37v....kolmas (p-94, t-97)...la 27.02.2009 HYS










Miina70....kolmas (p-94, p-96).... syntynyt :heart: tyttö :heart: 17.06.2008

ansku71....kolmas (p-01, p-06).... syntynyt :heart: poika :heart: 18.06.2008





Menetyksen kokenut;

:hug: diddlina :hug:

 

Hei kaikki :wave:

Täällä tauti jyllää vieläkin. Veto on aivan veks, eikä mitään jaksaisi tehdä. Miesrukka hoitaa kodin, lapset ja vielä keittiöremppaakin. Ihan tälläseksi en kesälomaa kuvitellut :/

Paljon olette tässä välissä ottaneet hyviä aiheita esiin. Ihan ensimmäiseksi; Tervetuloa Seranzu :flower: Lisäsin sinut listaan, toivottavasti meni tiedot oikein. Ilmoittele jossain vaiheessa synnytyssairaalasi, niin laitan senkin esille. Kuinkas muuten Tallinnan reissunne sujui? Siellä ei olekaan tullut käytyä 10 vuoteen.

Sinulle anjamarita toivoisin osaavani lähettää oikein kunnon napakoita supistussäteitä, mutta paremman puutteessa muistutan kultaisesta kolmen ässän neuvosta; siivous, sauna ja seksi siis

Lilli70 voi miten oikein kirjoititkaan; Ollaan kaikki ihan reteesti omanapaisia!
Tottahan se on, jos ei nyt, niin milloin sitten? Pohditaan ja kummastellaan oireita/oireiden puuttumista. Ollaan huolissaan, jopa pelätään välillä. Mietitään jaksamista ja tulevaa elämää. Välillä itketään, ollaan raivoissaan.
Mutta...nautitaan myös =) Lohdutellaan toisiamme, lähetellään virtuaalihalauksia. Hyväksytään toisemme ja erilaiset näkemyksemme.


Huh...taitaa kuume olla taas nousussa :ashamed:


akkamänty kuinka gynekäynnillä sujui?
Kyselit, pitääkö paikkaansa että omista lapsistaan on koko elämänsä huolissaan.
Omalta kohdaltani voin sanoa, että Kyllä pitää!
Kaikkia tunteita mahtuu tottakai äitiyteen, mutta kaksi on minusta ylitse muiden; huoli ja rakkaus. Enkä osaa sanoa mistä toinen alkaa tai toinen loppuu. Sen verran kuitenkin olen 19 vuoden aikana oppinut että rakkaus on aina himpun huolta voitolla
( jos pitäisi listata tunne nro kolme, olisi se ehdottomasti; syyllisyys , kaikkien äitien seuralainen)

janttu672 Toivottavasti on olosi jo kohentunut

Rauhaisaa sunnuntai-iltaa teille kaikille



Nevi ja Vilttitossu rv 17+5

 

Kiitos tulotoivotuksista nevi ja mutkin. Koitahan Nevi tulla kuntoon.

Huuih ompa jännät paikat anjamarita Voisiko pikkuinen vielä kääntyä siellä itseksen?
Niin ettei tarvitse sektiota tehdä, vai tehdäänkö se sitten joka tapauksessa?

Tiedot oli ihan oikein. Synnytyssairaala on hyvinkää, olisiko lyhenne HUS? En muista..

Tallinnassa oli oikein mukavaa. Me on jo muutamana kesänä tehty perheen kanssa reissu sinne, kun muksut noin isoja. Nyt olimme Viruhotellissa.. Tosi hyvä valinta muksuja ajatellen myös. Me repäisimme ja vuokrattiin hotellin sauna ja pieni uima-allas vain meidän perheelle 1.5h. Oli oikeasti aika luxusta sunoa ja pulikoida altaassa. Allas niin pieni ettei siinä oikein uida voinut, mutta lillutella kyllä ja muksut kyllä pulas 11v ja 14v. Sitten syötiin tosi hyvin vanhassa kaupungissa ja nukkumaan mentii 23 kaikki.. Aamulla kello herätti 10, eli aikamoiset unet koko porukka. Aamupala oli tosi ruhtinaallinen ja eikun kaupungille... Kyllä kelpasi ilmankin puolesta. Takaisin päin otettiin sitten hytti, kun se päivä 10-17 on kuitenkin siellä aika rankka käppäillä. No eihän nää muut ollu edes väsyneit, mutta mamma kyllä nukkui tunnin päiväunet.
Saapi nähdä miten ensi kesänä, kun on pikkuinen nyytti... Toisaalta sellainen on aika helppo mukana, varsinkin jos imetys sujuu.
Naureskelimme, että sitten alkaakin Puuhamaa kuviot taasen...
Nämä vanhemmat, kun ei niin piittaa enää, viimekesänäkään eivät minnee huvipuistoihin vinkuneet. Tänä kesänä oltiin sitten Särkänniemessä... Meitä hirvitti ranneke hinnat ja kun eivät edes kovin moneen härveliin menneet, siellä onneksi on delfiinit sun muut katsottavana.

Tälläistä...

 

oho tuli lihavoitua... ei ollut tarkoitus

 

Ihanan kuuloinen reissu teillä Seranzu =)
Me ollaankin sitten 'naapurukset'. Terveiset vaan Rixusta :wave:



Nevi ja Vilttitossu rv 17+5

 

Huuih ompa jännät paikat anjamarita Voisiko pikkuinen vielä kääntyä siellä itseksen?
Niin ettei tarvitse sektiota tehdä, vai tehdäänkö se sitten joka tapauksessa?

Ei Sara kuulemma mahdu enää kääntymään. Mutta suunnitelma on että jos syntyy ennen 29.7. päivää annetaan tulla perätilassa alakautta (tietenkin jos ongelmia tulee, sektio valmiudessa), lantiossa on kuulemma runsaasti tilaa noin 4 kg vauvalle jonka Sara painaa sitten sektiopäivän lähellä.

 

Seranzu, tervetuloa joukkoon :wave:

Seranzu, minä kävin veriseulassa, mutta jo ennen sitä olin päättänyt että vaikka seulan tulos olisi mikä tahansa, niin mihinkään punktioon tai muuhun lisätutkimukseen en halua. Veriseulan avulla halusin vain saada tiedon siitä onko kaikki ok vai ei ja sen tuloksen perusteella sitten valmistautua tulevaan. Onneksi kuitenkin seulan tulos oli normaali eikä rakenneultrassakaan ollut mitään poikkeavaa

Mulle gynekologin sukupuolella ei ole mitään väliä, olen käynyt sekä miehen että naisen vastaanotolla. Eikä tuo mieskään ole koskaan mitään kommentoinut tuohon sukupuoliasiaan, joten eipä sillä taida olla hänellekään väliä, kysessä on kuitenkin ammattilainen, joka tekee sitä työkseen. Ja sitä paitsi sukupuolesta välittämättä, se gynellä käynti on ainakin mun mielestä joka kerta ihan yhtä epämiellyttävää

Lilli70, minä harrastin jumppaa ja kuntosalia hyvinkin aktiivisesti ennen raskaaksi tulemista, mutta jo alkuraskaudessa jäi jumpat aika vähiin jatkuvan pahoinvoinnin vuoksi. Minä olen kuitenkin päättänyt olla stressaamatta siitä, etten pysty enää käymään samalla tavalla jumpassa enkä ole enää yhtä hyvässä / timmissä kunnossa kuin aikaisemmin. Olen päättänyt nauttia tästä raskaudesta ja kuunnella omaa kehoa, käyn lenkillä vain silloin kun se tuntuu hyvältä

Vau-kirja luin muuten että suoria vatsalihaksia ei tässä vaiheessa enää saisi treenata, vatsalihas on normaalisti noin 2 cm pituinen ja raskauden aikana se venyy jopa yli 15 cm pitkäksi. Eli jättäkäähän ihan suosiolla se vatsalihasten treenaaminen vähemmälle, siitä saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä synnytyksessä.

Nevi, pikaista paranemista sulle :wave:

Hui, Anjamaritalla on "lähtö lähellä". Tsemppiä :wave: Toivotaan että kaikki menee hyvin eikä perätilasta tulee mitään ongelmia.

Minä kävin eilen vähän kantamassa harkkoja meidän rakennustyömaalla Olis ehkä kannattanut jättää väliin, eilisiltana ja vielä nytkin vähän alavatsassa vihloo. Toivottavasti menee kohta ohi, luulen kuitenkin ettei tässä mitään hätää ole, ne harkot oli vaan reilut 10 kg painoisia.

Huoh, vielä kaksi viikkoa kesäloman alkuun. No, eiköhän se aika ihan nopsasti mene

 

Mukavaa maanantaita kaikille
Viikonloppu takana, lauantaina olimme luontoa ihailemassa Teijossa. Tulikin useampi tunti oltua ihan kokonaan ulkosalla. Eilen olimme koko porukalla äitini luona käymässä (eikä tuntunut ilahtuvan tulevasta mummoudestaan) ja lähdimme sitten siskoni ja hänen miehensä kanssa pienelle ulkoiluretkelle vesisateeseen Onneksi metsänkeskellä ei kovin paljoa sadetta huomannut.
Tänään onkin sitten jälleen mahaan sattunut ihan samaan tapaan kuin mahataudissa. Ehkä pari grillimakkaraa lauantaina ei tehnyt kovin hyvää...

 

anjamarita Mulle tehtiin viime syksynä suunniteltu sektio, kun kaksi aikaisempaa synnytystä kestäneet molemmat melkein 20 tuntia ja toinen syntyi käsi kaulalla ja toinen käsi poskella ja muutenkin molemmissa oli paljon erilaisia ongelmia.

Eli jos joudut sektioon muista huulirasva (huulet kuivuvat), yskänpastilleja (jos kovasti yskittää ettei satu masuun) siinä ne tärkeimmät mitä tuli mieleen
Itselläni on molemmat alatiesynnytykset olleet ihan kamalia ja imukupilla on molemmat napattu maailmaan, en ole pystynyt istumaan enkä kävelemään kunnolla 2 viikkoon, mutta sektio oli helppo enkä kärsinyt edes kivuista kovin paljoa sen jälkeen ja ihanaa pystyin istumaan heti.....

Kovasti jännitti, mutta turhaan ja kaikki meni hienosti....

 

Ilmoittaudun mukaan joukkoonne.
Olen 36v. ja la olisi 6.2.09 (jos sinne asti päästään).
Olo on ollut plussauksesta lähtien todella sekava.... kerronpa hieman taustaa:

Viime syksynä saimme esikoistyttäremme. Raskausaika meni loistavasti, terve "kympin tyttö" syntyi, arki lähti rullaamaan hyvin. Tyttö oli kiltti ja helppo, jos näin voi sanoa. Sitten tapahtui se pahin, tytömme menehtyi :'( Alle vuorokaudessa kaikki oli ohi, hoidoista huolimatta.
En voi vieläkään käsittää että miksi meidän lapsi, miksei se voinut olla vaikka naapurin lapsi...
Vieläkin olen katkera, välillä en tiedä kenelle ja välillä koko elämälle!

Jotenkin sitä on selvinnyt päivän kerrallaan.
Miehen kanssa päätettiin että uusi vauva saa tulla jos on tullakseen.
Varma olin että ainakin vuosi menis ennenkuin raskautuisin, vaan ei mennyt, ei...
Nyt on tosiaan niin sekavat fiilikset. Välillä olen tosi onnellinen välillä taas "välinpitämätön".

Ens viikolla olisi nt-ultra, saa nähdä mitä siellä selviää...

Tää oli nyt tälläinen lyhyt ja sekava kuvaus. Ehkä myöhemmin toivottavasti tulee selvempää tekstiä!
Ja naiset muistakaa: Pitää uskaltaa elää! (kaikesta huolimatta)

Bonbon+matkustaja 11+2 (?)

 

No jopas on ainakin täällä hämeessä sateinen päivä. Tosin, minua ei ole ollenkaan haitannut tämän kesän viileys, koska muulloinkin astmaatikkona kovilla helteillä hengittäminen on aina tukalampaa ja pahoinvoinninkin kesti paremmin viileämmillä keleillä.


Kiitos, nevi, kysymästä, kaikki ok gynekäynnillä muuten, paitsi oma mies . Siitä olen jo sen verran vaahdonnut myös täällä, että antaapi olla, katse eteenpäin ja käsitelköön mies ongelmansa issekseen. Tänään kävin neuvolassa ja hemoglobiini oli laskenut selvästi. Toukokuun puolivälissä hb oli 139, kesäkuun 11. päivä 127 ja tänään 118 eli retaferia täytyy alkaa nappailemaan. Tosin olen 100 mg:n retaferia jo kohta kolme viikkoa ottanutkin, mutta täytyy jatkaa, ettei liian alas pääsisi. Kyllä ruokavaliolla näyttää siis olevan kovasti osuutta asiaan, ainakin itselläni, kun kesäkuu meni melkein pelkästään viilillä ja rahkalla. Mutta nyt vähän huolettaa tuo nopea lasku.... aina pitää jostakin huolehtia


Huolehtimisesta puheenollen....... vastasit, nevi, kysymykseeni eikä kyseinen totuus tuntunut ollenkaan pahalta: huolehtiminen ei siis koskaan lopu, ok =) . No, onhan tässä jo 40 vuotta saanutkin lähestulkoon pelkkää omaa napaansa yleensä vain tuijottaa, että olen tuon vastuun jo varmasti ansainnut ja suurella onnentunteella myös valmis siihen eli suurella, kuplivalla onnella ja ilolla odotankin sitä. Näin nämä päivät ovat erilaisia, ihanat hormoonit ja mielialavaihtelut !!!
Kun aikuisiällä on elänyt joko yksin tai kahden aikuisen yhteiselämää, joskus olo on ollutkin vähän tyhjä, kun on vain itsensä "kannettavanaan". Toki täytyyhän toinenkin osapuoli huomioida, mutta hänkin on omillaan kaikinpuolin toimeentuleva aikuinen, joten vähän liian "helpolta" elämä on tuntunut joskus. Toisaalta, onhan se helppoa, lapseton elämä, huoletonta, jos on itse ja kumppanikin terve, ja esim. rahansa voi aina sijoittaa vain itseensä, voi hemmotella ja hankkia ylimääräisiä asioita ja tavaroita itselleen, vaikka todellisuudessa niitä ei oikeasti aina edes tarvitsisi, huoletonta se on ja siinä kai sellaisen elämän positiivisuus. Mutta, niinkuin mielestäni aina, kaikissa asioissa on vähintään kaksi puolta ja ainakin minä olen tuntenut ajoittain, ettei itsensä hemmottelu ja vain itsensä ajatteleminen oikein täytä elämää, elämä tuntuu jo liiankin huolettomalta ja helpolta. Jo tytärpuoli on tuonut sisältöä elämääni eri tavoin kuin jos viettäisimme uusiomieheni kanssa kaiken aikamme vain kahdestaan. Toisaalta sitten äitipuolin rooli on välillä aika raadollinen ja itselleni vähän satuttavakin, kun on vain se ´puolikas´, ei mitenkään kokonainen, kun miettii lapseen ja häntä koskevien asioiden hoitoa kohdistuvaa vastuuta, päätöksenteko- ja vaikutusvaltaa.


Minnihiiri68: Minäkin olen ollut innokas liikkuja ennen raskautta, mutta eipä montaa päivää mennyt plussauksesta ja saivat kaikki kovasykkeiset touhut jäädä, pahoinvointi piti siitä huolen. Nyt kun pahin oksennusolo näyttäisi olla voitettua kantaa, en voi edelleenkään, koska parin tunnin kaupunkireissunkin jälkeen huono olo palaa ja eilisen vesijuoksusession (juoksin 60 min) jälkeen pitelinkin sitten oksennusta koko loppupäivän ja vain lähinnä makasin. Vielä tänäänkin on vähän alamahassa kipua, joten rauhallisesti on otettava. Mutta, liikutaan ja jumpataan sitten taas, kun se on turvallista, eihän tämä tauko onneksi niin kauaa kestä. Tosin, tavoistaan on ollut vähän vaikea ja haikeakin luopua, siitä pienestä lihaskireydestä ja hyvänolon tunteesta, jonka kunnon hikiliikunta saa aikaiseksi, mutta toisaalta, onhan tämä onnellista =), kun syy on tämä, voisihan olla, että kyseessä olisi esim. vakava sairaus. Ei, kyllä tämä menee ja onnelliselta tuntuu näinkin. On vaan niin erilaisia raskauksia, mitä olen vuosien varrella esim. työkavereitteni odotuksia seuraillut, kun ovat enemmän ja vähemmän mahansa kanssa voineet huuhaltaa....... niin yksilöllisiä ovat raskaudet.

Ai niin, painoa oli tämän päivän neuvolapunnituksessa tullut lähtöpainosta lisää 2 kg, josta olen tyytyväinen. Olen kyllä tuntenutkin, että primperan -kuurin aloitettuani olen voinut syödä ihan normaalia määriä, tosin ei kovin monipuolista ruokaa, kun moni ruokalaji vieläkin tuntuu vastenmieliseltä eikä mene alas.


Sade ja tuuli piiskaavat ulkona puita ja ikkunaa, mies nukkuu vieressä työväsymystään, tytärpuoli soittaa huoneessaan marakassia ja laulaa levyltä Fröbelinpalikoita. Ihan tarpeeksi on aurinkoa ja lämpöä täällä suunnalla, ulkosäästä huolimatta =)


Ainiin, jännitän anjamaritan puolesta......huh, mitähän siellä......

-akkis-

 

Moi tännekin!

Koko päivän on satanut kaatamalla, ja on jouduttu lasten kanssa pysymään sisällä. Kysyy äiskän hermoja aina välillä

anjamarita, meillä ollaan myös perätilassa. Eikä kääntyminen/kääntäminen tulle onnistumaan, koska tyyppi on lyönyt päänsä jumiin istukan ja kohdunseinämän väliin. Perjantaina olen menossa käymään TAYSiin perätilaraskauden vuoksi, ja siellä sitten keskusteltaneen synnytystavastakin. Olen edelleen kahden vaiheilla. Meillä ollaan ihan täydellisessä perätilassa eli lapsi tulisi sieltä kaksinkerroin linkkuveitsenä.

Toisaalta sektio pelottaa kovasti, kun siitä ei ole kokemusta, toisaalta pelottaa alkaa kaksinkerroin olevaa lasta punnertamaan ulos ja pelätä että jääkö jumiin vai ei. No, toivottavasti perjantai tuo vastauksia.

Kävin ykistyisellä ultrassa viime viikolla, kun kunta ei loppuraskauden ultraa tarjoa. Painoarvio oli silloin noin 2600 g eli ei ihan valtavan kokoista vauvaa pitäisi kai olla tulossa.

Säihke ja pikkupossu

 

Tervetuloa mukaan joukkoomme bonbon :wave:
Teidän menetys on niin suuri ettei sanoja löydy
Laitoin sinulle yksityisviestin.

Seranzu meillä sama juttu veriseulan kanssa kuin Minnihiiri68:lla. Tuloksesta riippumatta ei oltu menossa muihin tutkimuksiin. Meilläkin seulan tulos normaali ja nyt odottelemme rakenneultraa.

Oletteko Minnihiiri68 uutta kotia rakentamassa? Tuo harkkojen kanniskelu kuulosti aikamoiselta :/ Sinulla voikin muuten olla tänä kesänä paras loma-aika Jostain luin että lämpimät kelit olisivat vasta tulossa.

Tuohon kissen listaan anjamaritalle mahdollisen sektion varalle lisään ehdottomasti kuivatut luumut. Sektioin jälkeen ei ole pahemmin lihaksia joilla pytyllä ponnistaa

akkamänty täälläpäin Hämettä ei ole satanut koko päivänä. Aurinkokin pilkahdellut välillä.

säihke Minulla on yksi alatiesynnytys ja kolme sektiota takana ja peesaan kisseä. Hyvin on mennyt. Onhan se iso leikkaus ja joka kerran on kovasti jännittänyt.
Molemmissa synnytystavoissa on omat 'hyvät' ja 'huonot' puolensa. Ja jokainen synnyttäjähän kokee tilanteet erilailla. Suunnitellussa sektiossa on sekin hyvä puoli, että siinä tulee harvemmin yllätyksiä vastaan.

Olo on tänään hieman koheentunut. Muksuista kolme on nyt samassa taudissa. Yhdellä kurkkua kutittaa, toinen valittaa valuvaa nenää ja kolmas tuntuu olevan ihan vetoveks. Onneksi itse jo jaksan vähän autella tuota miestä. Kyllä se tästä taas iloksi muuttuu =)


Nevi ja Vilttitossu rv 17+6

 

:wave: hei taas (tää on niin söpö tää heiluttajanaama!)

akkamänty: kuulostipa niin tutulta tuo sun kommentti, että elämä ilman lasta on täysin ok, mutta alkaa jossain vaiheessa tuntua tyhjältä. Mulla on mennyt todella kauan, että olen oikeesti alkanut haluta lasta. Osittain pitkän parisuhteen kiemuroiden takia, osittain vaan omaa epävarmuuttani. Sitten jossain vaiheessa aloin miettimään, että tässäkö tämä ihan oikeesti on: talous vankalla pohjalla, molemmilla duunit, joista tykätään, matkustellaan, tavataan kavereita, mutta niiiiiin monta iltaa tulee vaan istuttua telkkarin äärellä, että vallan yök. Aloin kaivata siis haastetta ja säpinää ja tunnetta, että mua oikeesti tarvitaan johonkin isompaan ja tärkeämpään tehtävään elämässä ja tietenkin se puristava tunne rinnassa aina, kun näin lapsia, pieniä tai isompiakin. Kaikki vieraat räkänokatkin alkoi näyttää jotenkin hellyyttäviltä. Me "yritettiin" parikin vuotta mutta kyllä niin laiskasti, että aloin jo tuskastua, että koko asia kaatuu meidän omaan saamattomuuteen. Eihän sitä hoitoihinkaan voi mennä ennen kuin on OIKEESTI yrittänyt ja tosissaan. Joten nyt tämä on ihanampaa, kuin mikään muu, mutta huolen määrä on aika iso. On loppujen lopuksi äärimmäisen helppoa pitää huolta vain itsestään.

Tänään mulla on ollut varsinainen tylsä ja suru ja eihuvita-päivä. Viikonloppuna tuli karjuttua siipan kanssa aika lujaa aivan triviaalista asiasta, eikä masuasukki varmana tykänny, että tuonneko hänen pitää kohta muuttaa. Tuli oikeen paha olo, kun aattelin, miten häjyä se voi sille tehdä. En nukkunut montaakaan tuntia kunnolla ja tänään töissä tuli kaikkea inhottavaa päälle. Yäk. Tuskastuin äitiinikin perinpohjin viikonloppuna, mutta siihen onneksi päti vanha konsti: kissa pöydälle eikä anneta pahan mielen jäädä jurppimaan ja myrkyttämään ystävyyttä. Hali vaan äitille Mutta aika aikaa kutakin, kun olen tähän asti ollut aina niin hilpeä, niin johan ootinkin jo jotain hormonimyrskyä! Pam!

Nevi tuo oli ihana tuo "making the decision...", luin monta kertaa ja joka kerta tuli tippa linssiin buaaaa

Mutta apetitin pakastettu ruusunmarjasose on kyllä ihanaa, parantaa kaikki haavat. Mulle syötettiin tätä tai jotain vastaavaa, kun olin pieni, tais olla ainoo helposti syötävä c-vitamiinin lähde siihen aikaan ja edelleen on hyvää. Taitaa vaan olla aika sokerista, mutta huihai...

 

Niinhän ne raskaushormoonit pistävät meitä välillä sekaisin Lilli70
Älä kovin pikkuisesta huoli. Hyvähän se on, että tottuu jo massussa vähän adrenaliinin makuun ja kovempiinkin ääniin. Ei tule tämä 'outo' maailma sitten niin yllätyksenä
Todennäköisesti saat sinäkin sitten häneltä aimo annoksen 'karjuntaa'.
Minulle taidettiin sitten syöttää suklaata pienenä lohdutusruokana. Sen verran automaattisesti kulkee tie suklaahyllylle :ashamed:

Mies pakertaa keittiörempan kanssa hiki hatussa. Ei olekaan ihan helppo homma saada siistiä jälkeä tälläisessä 50-luvulla 'tupakkiaskin takakanteen suunnittelussa' talossa. Tuon suunnittelujutun sanoi aikoinaan kiinteistönvälittäjä kun ei talosta löytynyt alkuperäisiä piirustuksia =) Kaikki sähkötyöt on meidän talossa vedetty seinien pinnoille eli seinät pitäisi aukoa jos haluaisi johdot siististi piiloon. Samoin lähes joka huoneessa on 'yksi pistorasia per huone'-aikakausi vieläkin voimassa. Pikkasen tuottaa päänvaivaa saada kaikille näille tuiki tarpeellisille kojeille virtaa.

Nyt pienintä hakemaan saunasta ja iltapalaa laittamaan.



Nevi ja Vilttitossu rv 17+6

 

:wave: Hei (Mustakin tuo ihana)

Bonbon ihan sanaton olen täällä. Valtavan pahoillani teitä kohdanneesta vauvan menetyksestä.

Kyllä on jotenkin jännää, että mieliala raskautuneena on niin oikukas.
Jotenkin kaiken kokee kovemmin.
Sain hirveän nauruhepulin naistenklinikalla odotushuoneessa, lukiessani vauvalehdestä juttua, jossa äitsykkä oli koittanut väkisin tuttia miehensä suuhun tunkea ja miesrukka tietysti pisti unissaan hanttiin... Ihan hävetti.. :snotty: Ei vain mahtanut mitään vedet silmissä nauroin.
Sitten toisaalta itken ihan hirveän herkästi kaikesta ihan pienestä. Tippa tulee linssiin mielenliikutuksesta tosi herkästi. Teillä muilla tuntuu olevan samaa liikkeellä.

Lilli ja akkamänty... Tuo tuntemus on jotenkin tuttu. Meillä tilanne se, että minulla kaksi lasta ja miehellä ei omia. Hän tuossa häärännyt pian 4v isäpuolen roolissa. Muksut jo isoja ja elämä jotenkin helppoa.. En kyllä edes ajatellut, että vielä tekisin lapsia.. No aikaa myöten sitä alkoi ajattelemaan, että olisihan se aika ihanaa.. Ja ehkäpä kovin erilaistakin, kuin silloin 22v ja 25vuotiaana, mieskin oli mikä oli. (Ex nytkin katkaisussa..) Järkytys olikin sitten, kun ei vauvaa ruvennut kuulumaan.. 1.5v yritystä. No oli aikakin inseminaatioon.. Ja yhtäkkiä olinkin raskaana. MIeletön tunne kyllä. =) Tietysti mies tässä asiassa se aloitteen tekijä. Kyllä sitä jokaiselle haluavalle soisi oman lapsen tuoman onnen, rakkauden ja sen huolen.
Ymmärrän kyllä senkin tietoisen valinnan ettei lapsia halua. Kurjinta on minusta tilanne, kun pariskunnalle ei lasta kuulu vaikka miten yritystä ja hoitoja. Kääntöpuolena taas nämä ns. sosiaalitapaukset joilla lapsia, mutta huostaanotettuna ja lisää pukkaa... Elämä on välillä kovin raadollista.

 

Hyvää huomenta :wave: (minäkin tykkään tätä hymiötä käyttää )

Kova yskä jatkuu, samoin aika vetämätön olo. Jokainen uusi päivä onneksi kuitenkin hieman edellistä parempi

Täälläpäin aika harmaa aamu, onneksi ei kuitenkaan satele. Loppuviikoksi taisivat eilen ennustella jo helteitäkin =) Tosin nyt kun tulee hiki jo parista askeleesta, sopii nämä hieman viileämmät kelit minulle oikein hyvin.

Mukavaa tiistaipäivää teille kaikille :flower:



Nevi ja Vilttitossu rv 18+0

 

HUOMENTA!!

Mökiltä on lauantaina kotiuduttu!Pyykin pesua ja siivoilua on nyt sitten kuulunu päivän ohjelmaan.

Eilen kävin neuvolassa.Kaikki oli taas kohdallaan.Terkkari sanoikin jottei mun tarvi olla kyll mistään huolissaan raskaana ollessaan.Kysyi jotta ollaanko paljon kuvattu mahaa kun sen mielestä mulla tosi ihananan mallinen maha.Onhan tää kyllä kieltämättä siisti maha kun mulla on normaalisti paino 53-55 kiloo niin ei ole kertynyt turhaa lämpökerrosta ympärille.Mutta voi kiesus tuota mahanahkaa sit taas synnytyksen jälkeen.. Ällöttää jo nyt kun ajattelinkin sitä löllyvää makkarakasaa....


Noista vatsalihaksista:Mulle on ainakin sanottu että ne pitäis olla kunnossa muttei sais olla taas mikään yli-trimmattu koska silloin taas vaikeuttaa synnytystä.Eikä niitä saa alkaa tekeen heti hullunlailla synnytyksen jälkeenkään.

Tänään tuli postis aika äitipolille,perjantaina klo 10.15.Jes,päästään lurkkaamaan nappulaa ja saadaan sitä painoarviota.

Tänään oon ajatellu mennä ullakolle kollaamaan vauvanvaatelaatikoita ja valkkaan sieltä pienempiä ja kun huomiseksi on luvattu hyvää säätä niin pesen ne vaatteet jotta saan sitte pihalla ne kuivattaa.

AKKAMÄNTY:Mun vaki gyne on jo 70 vee MIES!! Eikä kyll ukolle oo väliä.Enkä kylläkään olis ukon takia naiseksi vaihtanut.Nyt pitäis alkaan kattelemaan uutta vaki-gyneä kun nykyinen lyö varmaan pian "pillit pussiin" ja lopettaa koko praktiikkansa.

NEVI:mukava kulla jotta olos alkaa pikkuhiljaa paranemaan.

Äiti-66 RV 35+5

 

Tiistaita :wave:
Täällä suunnallakin on ankea aamupäivä ollut, ulkona on harmaata ja märkää (ja monta kiukkuista kissaa, jotka eivät pääse märkään tarhaan joten yrittävät parhaansa mukaan saada minut päättämään toisin). Tälle viikolle riittää autoilua, huomenna pitäisi käydä Hyvinkäällä moikkaamassa veljen tyttöä ja sunnuntaina piipahdetaan Uuteenkaupunkiin. Muuten saankin tassutella kotosalla.

Jotain pientä liikkeentapaista (sitä perhostelua) tuolta massusta taitaa jo tuntua :heart: Tai sitten mielikuvitus liikkuu siellä Ekakertalaisena ei oikein osaa määritellä näitä perhosensiivenliikkeitä...

 

Sateista päivää täältäkin!
Tänään olisin voinut nukkua vaikka koko päivän, mutta pakko se oli sängystä nousta ja lähtee koiran kans lenkille. Kyllä tuolla vesisateessa sitten heräsi

Nyt se sitten iski, nimittäin närästys Ei kivaa, ei ollenkaan ja jos homma menee samalla mallilla kuin viimeksi, on rennie paras kaverini! Ilman sitä ei voi liikkua minnekkään
Onko teillä muilla ollut närästystä? Parhaat vinkit sitten kehiin...

Oon ihmeissäni seurannut tätä mun mahan kasvua! Maha on jo samaa luokkaa kuin viimeksi olessani 6:lla kuulla ja nyt mulla vasta menossa 11 vko
No, itteäni saan syyttää kun en oo paljon (lue: korkeintaan 2 kertaa) tehnyt / viitsinyt tehdä vatsalihaksille mitään! Saa nähdä millainen barbababa mä oon hetken päästä

 

Tervetuloa Bonbon mukaan joukkoon ja otan osaa menetyksenne johdosta! Meille syntyi pikkumies viime syyskuun alussa ja mietinkin jos jotain kamalaa olisi käynyt hänelle....naristeli ja kovasti oli hengitysvaikeuksia synnytyksen jälkeen ja joutui vastasyntyneiden teholle 4 päiväksi heti syntymän jälkeen....

Meillä on kanssa menetys tässä lähipiirissä, kun mieheni serkun vauva kuoli synnytyksen jälkeen viime tammikuussa ja siellä perheessä on vieläkin haavat auki asian suhteen....

Joskus elämä ei vaan ole oikeudenmukainen ja pienen vauvan ja yleensä lapsen menetys koskettaa eniten, kun heillä on vasta elämä edessä.....

Olen tänään menossa jalkahoitoon, kun sain viime kesänä työkavereilta lahjakortin lahjaksi, kun jäin vauvalomalle....

Meillä on pikkumiehellä varmaan taas korvatulehdus, kun itkee ja on rutunen koko ajan, mutta jälkitarkastus on vasta perjantaina....kesäaikana ei meinaa saada lääkärinaikaa kirveelläkään...

Kisse ja Hipsu 22+4

 

Hei taas kaikki!
Mietin muuten kauan aikaa, että kerronko meidän menetyksestä mitään...
Onhan tää tälläinen "iloinen palsta" mutta aattelin sitten että antaa mennä vaan, tämä asia kun kuuluu meidän elämään.
Kenellekkään en halua mitään ahdistusta tuottaa tms.
Elämä vaan ei aina ole oikeudenmukaista.

Nyt kun odotan taas, mietin että olenko ihan täysjärkinen, haluanko tosiaan kantaa huolta ja murhetta vauvasta? Mitä jos taas tapahtuu se pahin...
Ja kyllä haluan! Se on jotain niin uskomatonta mitä se pieni puolimetrinen käärö antaa vanhemmilleen!
Pitää vaan uskaltaa elää, kaikesta huolimatta! (Vaikeetahan se välillä on).

Paljon on mulla vielä tehtävää (pään sisällä) ennenkuin tämä maha-asukki pihalle tulee.
Mutta onneksi ne viihtyvät pitkän aikaa tuolla mahassa

Tämä nyt tällä kertaa ja yritän olla ahdistamatta teitä enää tällä asialla.

Pitäkää huolta itsestänne!

 

Niin joo, nevi en oo saanut sitä sun yksityisviestiä.
Pitääkö se jotenkin aktivoida käyttöön vai mitä?
Vai oonko mä tyhmä vai vaan idiootti....
terv. blondi