35v+ odottajat, vol 2
- Viestiketjun aloittaja nevi
- Ensimmäinen viesti
"pitkästä"aikaa pikakurkkauksilla täällä ja voi itku, diddlinalle voimahali :hug: .
Itselläni on huomenna neuvola ja kyllä se sydänäänien kuuntelu aina pikkuisen jännittää kun ei liikkeitä vielä tunne, tai muutenkaan vauvan olemassaoloa...
En taas ehtinyt muita kuulumisia lukea mutta elän edelleen toivossa että siihenkin aikaa ehkä jo tänäänkin löytyy
, mutta nyt mansikat odottaa hilloamista, pakastusta ja tietysti napostelua, slurps
:heart: 14+0 :heart: (siis Apua, miten viikot rientää )
Itselläni on huomenna neuvola ja kyllä se sydänäänien kuuntelu aina pikkuisen jännittää kun ei liikkeitä vielä tunne, tai muutenkaan vauvan olemassaoloa...
En taas ehtinyt muita kuulumisia lukea mutta elän edelleen toivossa että siihenkin aikaa ehkä jo tänäänkin löytyy
, mutta nyt mansikat odottaa hilloamista, pakastusta ja tietysti napostelua, slurps :heart: 14+0 :heart: (siis Apua, miten viikot rientää
)
anjamarita....39v....ensimmäinen....la 22.07.2008....tyttö tulossa NKL
säihke....36v....kolmas (t-01, p-03)....la 19.08.2008
Äiti-66....41v....neljäs (t-98, p-00, t-05)...la.21.08.2008
sarppa70....37v....ensimmäinen....la 01.11.2008
Kisse....37v....neljäs (t-00, p-01, p-07)....la 20.11.2008 TAYS
TeSuLah....41 v....kolmas (p-03, t-06)....la 25.11.2008 SeKS
Czarina....40v....ensimmäinen....la 26.11.2008....poika tulossa TAYS
minnihiiri68.... 39v.... ensimmäinen.... la 28.11.2008....tyttö tulossa PS
leeloo....36v....ensimmäinen....la 2.12.2008 KÄT
nevi....40v....viides (t-89, p-92, t-95, t-06+lainat-93)....la 23.12.2008 K-HKS
akkamänty....40v....la 26 tai 27.12.2008 TAYS
janttu672....35v....ensimmäinen....la 02.01.2009
tuttelitar....39v....kuudes (p-97, t-98, p-05, p-06, t-07)....la 13.01.2009
nokko....36v....kolmas....la 20.1.2009
lilli70....38v....ensimmäinen....la 21.01.2009
Miina70....kolmas (p-94, p-96).... syntynyt :heart: tyttö :heart: 17.06.2008
ansku71....kolmas (p-01, p-06).... syntynyt :heart: poika :heart: 18.06.2008
Menetyksen kokenut;
:hug: diddlina :hug:
Eilinen hurahtikin lähes kokonaan Korkeasaaren reissussa. Tarkoitus oli kyllä vain olla pari tuntia, käydä tervehtimässä lainatyttöä ja ehtiä vielä puuhata kotonakin. Jotenkin vaan kaikkeen menee niin paljon aikaa, enkä sitten kotona jaksanutkaan kuin pötkötellä sohvalla loppuillan :ashamed:
Kivaa kyllä oli ja neiti 2v nautti sydämensä kyllyydestä eläinten katsomisesta. Rattaat oli, taas kerran, ihan turhaan mukana. Joku himokävelijä on tulossa tuosta meidän nuorimmaisesta
Ainoa miinus oli ostamamme pöllölelu, jonka saumat aukesivat jo samana iltana :/ Pitäisiköhän ihan laittaa valitusta menemään. Tuo meidän neiti ei ole edes kovin kovakourainen lelujensa kanssa (paitsi jos kyseessä on paperi ) Muutama viikko siiten Särkänniemestä ostettu delfiinipehmo on vielä ihan hyvässä kunnossa. Ja niin on muuten yli 10 vuotta sitten toiselle lapsellekin ostettu pehmo.
Tänään olikin sitten toinen neuvolakäynti ja hoitaja kyseli pitäisikö meidän mitata hemoglobiiniarvoa. Sitä ei oltukaan vielä kertaakaan otettu. En kyllä ollut huolissani, kun arvoni ovat koko ikäni olleet hyvät. Nytkin tuli luvuksi 146. Punnitustakaan ei ollut, mutta kävin sitten itse tarkistamassa tilanteen. Kolmisen kiloa oli tippunut, mitä odotinkin. Jotenkin ei vaan mikään ole maistunut, eikä vatsaankaan tunnu paljoa mahtuvan. Minulla vaan on niin paljon tuota lähtöpainoa, että ei haittaisi vaikka paino laskisikin tasaisesti koko raskauden ajan.
Verenpaine oli hyvä; 128/79 ja :heart: -äänet jumpsuttivat 150 vauhtia =)
Hurjan vilkas oli pikkuinen. Kolmeen kertaan hävisi pikkuinen anturan alta
Seuraavaksi on rakenneultra 11.8 ja sitten elokuun loppupuolella kolmas neuvolakerta.
Puuttuvaa ensimmäisen kolmanneksen lääkärikäyntiäkin hoitaja ihmetteli. Sovittiin että jääköön väliin. Se oli oma toiveeni, kun ei kerran ole mitään ongelmia. Ja hoitajakin oli samaa mieltä.
Kovin omanapaa tällä kertaa ja nyt jo kutsuu sauna. Tai oikeastaan ei ole kiire saunaan, vaan pesulle ennenkuin pesuhuoneessa kuumenee liikaa. En ole oikein saunaihmisiä ja etenkin kesällä en siedä kuumaa ollenkaan. Niinpä pitääkin saunapäivinä livahtaa äkkiä ekana pesulle, ennenkuin siellä on kuuma kuin Saharassa.
Mukavaa alkanutta viikko :wave:
Nevi ja Vilttitossu rv 17+0
Kivaa kyllä oli ja neiti 2v nautti sydämensä kyllyydestä eläinten katsomisesta. Rattaat oli, taas kerran, ihan turhaan mukana. Joku himokävelijä on tulossa tuosta meidän nuorimmaisesta
Ainoa miinus oli ostamamme pöllölelu, jonka saumat aukesivat jo samana iltana :/ Pitäisiköhän ihan laittaa valitusta menemään. Tuo meidän neiti ei ole edes kovin kovakourainen lelujensa kanssa (paitsi jos kyseessä on paperi
) Muutama viikko siiten Särkänniemestä ostettu delfiinipehmo on vielä ihan hyvässä kunnossa. Ja niin on muuten yli 10 vuotta sitten toiselle lapsellekin ostettu pehmo.Tänään olikin sitten toinen neuvolakäynti ja hoitaja kyseli pitäisikö meidän mitata hemoglobiiniarvoa. Sitä ei oltukaan vielä kertaakaan otettu. En kyllä ollut huolissani, kun arvoni ovat koko ikäni olleet hyvät. Nytkin tuli luvuksi 146. Punnitustakaan ei ollut, mutta kävin sitten itse tarkistamassa tilanteen. Kolmisen kiloa oli tippunut, mitä odotinkin. Jotenkin ei vaan mikään ole maistunut, eikä vatsaankaan tunnu paljoa mahtuvan. Minulla vaan on niin paljon tuota lähtöpainoa, että ei haittaisi vaikka paino laskisikin tasaisesti koko raskauden ajan.
Verenpaine oli hyvä; 128/79 ja :heart: -äänet jumpsuttivat 150 vauhtia =)
Hurjan vilkas oli pikkuinen. Kolmeen kertaan hävisi pikkuinen anturan alta
Seuraavaksi on rakenneultra 11.8 ja sitten elokuun loppupuolella kolmas neuvolakerta.
Puuttuvaa ensimmäisen kolmanneksen lääkärikäyntiäkin hoitaja ihmetteli. Sovittiin että jääköön väliin. Se oli oma toiveeni, kun ei kerran ole mitään ongelmia. Ja hoitajakin oli samaa mieltä.
Kovin omanapaa tällä kertaa ja nyt jo kutsuu sauna. Tai oikeastaan ei ole kiire saunaan, vaan pesulle ennenkuin pesuhuoneessa kuumenee liikaa. En ole oikein saunaihmisiä ja etenkin kesällä en siedä kuumaa ollenkaan. Niinpä pitääkin saunapäivinä livahtaa äkkiä ekana pesulle, ennenkuin siellä on kuuma kuin Saharassa.
Mukavaa alkanutta viikko :wave:
Nevi ja Vilttitossu rv 17+0
Kiitos :flower:
Lähdettiin sittenkin yöllä TAYSin päivystykseen, jossa pääsin kahden tunnin odottelun jälkeen lääkärille ja myöhemmin itse niin halutessani naistentautien vuodeosastolle loppuyöksi. Kohtu oli tyhjentynyt hyvin itsekseen, lääkäri ultrasi ja teki vielä puhdistuksia. Sanoi paikkojen olevan kunnossa ja saamme alkaa yrittää lasta ekojen normaalien kuukautisten jälkeen.
Maanantai-illalla klo 22 kaverini oli saanut esikoistyttönsä samaisessa sairaalassa.
Lähdettiin sittenkin yöllä TAYSin päivystykseen, jossa pääsin kahden tunnin odottelun jälkeen lääkärille ja myöhemmin itse niin halutessani naistentautien vuodeosastolle loppuyöksi. Kohtu oli tyhjentynyt hyvin itsekseen, lääkäri ultrasi ja teki vielä puhdistuksia. Sanoi paikkojen olevan kunnossa ja saamme alkaa yrittää lasta ekojen normaalien kuukautisten jälkeen.
Maanantai-illalla klo 22 kaverini oli saanut esikoistyttönsä samaisessa sairaalassa.
Hei taas - mäkin ilmoittaudun pitkästä aikaa.
voi Diddlina, otan osaa ja toivon teille molemmille voimia uuteen yritykseen! Täytyy taas muistuttaa itselleen, että mikään ei oo varmaa ennen kuin vauva on sylissä ja senkin jälkeen saa loppuelämänsä huolehtia, kaatuuko se pyörällä huomenna jne. Mutta siis päivä kerrallaan mennään...
Mua melkein hävettää tunnustaa, että edelleenkin voin mainiosti, kun jokaisella tuntuu olevan kaikenlaista oiretta. Kaikkeen olin varautunut ja lisäksi vielä sen takia, kun ikääkin on jo riittävästi, mutta ihmeen tasasta tää on ollut. Pahoinvointia en ole vieläkään saanut aikaiseksi, mutta kun nyt mietin, niin itkupilli musta kyllä on tullut. Vetistelin oikeen urakalla mm. kun tudorsissa anne boleyn mestattiin - siis haloo se nyt menee jo vähän överiks totesin itsekin... mutta yhtään jos on telkkarissa mitään herkempää tai vastoinkäymisiä niin meikä on heti tippa linssissä.
Np-ultra on tehty ja siinä menikin tovi ennen kuin vaavi suostui kääntymään sivuittain. Maaniteltiin oikeen urakalla ja ultrattiin sisäisesti ja ulkoisesti ja lopulta kätilö haki kokeneemman rouvan kehiin, joka sai mitat heti katsottua. Tuli tuon ekan kanssa vähän vääntöä siitä, miten iäkäs tämä pieni oikein on: varhaisultrassa vkot oli 8+1 mutta mitat 7+3 ja tämä täti väitti, että vaikka päivät oli nyt 12+4 niin mitat on jo reilusti yli 13 vkoa - jolloin veriseulaa ei ois kannattanu enää tehdä. No minä siihen, että tiän aika tarkalleen hedelmöitysajankohdan, johon hän, että ei sitä voi tietää ja minä siihen, että kai nyt yhdynnällä yleensä JOTAIN yhteyttä on siihen hedelmöitysajankohtaan... =) Mutta enivei pikkuinen ponnisteli ihanasti kohdun seinästä toiseen eestaas niska litteänä tuijotettiin miehen kanssa ihan hypnoottisesti sitä ruutua.
Nyt vaan kärvistellään ne tulokset ensi viikkoon ja sitten aionkin tulla jo vähitellen kaapista. Varovasti ollaan kerrottu lähimpien lisäksi parille kaverille, mutta ei vielä töissä. Oon ihaillut vatsamakkaroitani jo pitkään tätä ennenkin ja varmaan joku laukasee töissä, että joo me ollaanki jo kateltu silleen sun mahaa.. jos niin sanovat niin mä potkasen! Tämä on LÄSKIÄ eikä mitään vauvamahaa! Tai odottaisiko sen rakenneultran syyskuun alussa. Kauheeta, kun haluais kertoa jo kaikille, mutta vähän vielä haluais odottaa, että on päässyt kaikista seuloista läpi ensin. Ja jälleen, sittenkään ei voi tietää varmasti mitään. Notta ehkä minä sitten kohta jo kolkuttelen kaapinovea.
Nyt koittaa uniaika, hyviä vointeja teille kaikille! Ootte tosi ahkeria kirjottajia!
Lilli
voi Diddlina, otan osaa ja toivon teille molemmille voimia uuteen yritykseen! Täytyy taas muistuttaa itselleen, että mikään ei oo varmaa ennen kuin vauva on sylissä ja senkin jälkeen saa loppuelämänsä huolehtia, kaatuuko se pyörällä huomenna jne. Mutta siis päivä kerrallaan mennään...
Mua melkein hävettää tunnustaa, että edelleenkin voin mainiosti, kun jokaisella tuntuu olevan kaikenlaista oiretta. Kaikkeen olin varautunut ja lisäksi vielä sen takia, kun ikääkin on jo riittävästi, mutta ihmeen tasasta tää on ollut. Pahoinvointia en ole vieläkään saanut aikaiseksi, mutta kun nyt mietin, niin itkupilli musta kyllä on tullut. Vetistelin oikeen urakalla mm. kun tudorsissa anne boleyn mestattiin - siis haloo se nyt menee jo vähän överiks totesin itsekin... mutta yhtään jos on telkkarissa mitään herkempää tai vastoinkäymisiä niin meikä on heti tippa linssissä.
Np-ultra on tehty ja siinä menikin tovi ennen kuin vaavi suostui kääntymään sivuittain. Maaniteltiin oikeen urakalla ja ultrattiin sisäisesti ja ulkoisesti ja lopulta kätilö haki kokeneemman rouvan kehiin, joka sai mitat heti katsottua. Tuli tuon ekan kanssa vähän vääntöä siitä, miten iäkäs tämä pieni oikein on: varhaisultrassa vkot oli 8+1 mutta mitat 7+3 ja tämä täti väitti, että vaikka päivät oli nyt 12+4 niin mitat on jo reilusti yli 13 vkoa - jolloin veriseulaa ei ois kannattanu enää tehdä. No minä siihen, että tiän aika tarkalleen hedelmöitysajankohdan, johon hän, että ei sitä voi tietää ja minä siihen, että kai nyt yhdynnällä yleensä JOTAIN yhteyttä on siihen hedelmöitysajankohtaan... =) Mutta enivei pikkuinen ponnisteli ihanasti kohdun seinästä toiseen eestaas niska litteänä
tuijotettiin miehen kanssa ihan hypnoottisesti sitä ruutua. Nyt vaan kärvistellään ne tulokset ensi viikkoon ja sitten aionkin tulla jo vähitellen kaapista. Varovasti ollaan kerrottu lähimpien lisäksi parille kaverille, mutta ei vielä töissä. Oon ihaillut vatsamakkaroitani jo pitkään tätä ennenkin ja varmaan joku laukasee töissä, että joo me ollaanki jo kateltu silleen sun mahaa.. jos niin sanovat niin mä potkasen! Tämä on LÄSKIÄ eikä mitään vauvamahaa! Tai odottaisiko sen rakenneultran syyskuun alussa. Kauheeta, kun haluais kertoa jo kaikille, mutta vähän vielä haluais odottaa, että on päässyt kaikista seuloista läpi ensin. Ja jälleen, sittenkään ei voi tietää varmasti mitään. Notta ehkä minä sitten kohta jo kolkuttelen kaapinovea.
Nyt koittaa uniaika, hyviä vointeja teille kaikille! Ootte tosi ahkeria kirjottajia!
Lilli
Hei!
nevi: Sinullahan aurinkoisia uutisia oli, kiva juttu =) Ja tuo hemoglobiini! Minulla lähtöhb toukokuun alussa oli 136 ja kesäkuun 10. oli "enää" 126. Ensi viikolla neuvola, katsotaan, miten on käynyt. Olen kyllä syönyt yhtä Multivita raskaus -tablettia päivässä, toista en ole alas yleensä saanut, ja satunnaisesti ottanut myös rautatablettia, mutta kuitenkin jännittää, kun on välillä tuo ruokailu ollut niin yksipuolista.
Sitten..... voi olla, että nyt tartun ´punaiseen vaatteeseen´ jonkun mielestä, kun puhun niin toisarvoisia, mistä seuraavaksi kirjoitan. Viime päivinä olen huomannut, että olen selvästi kehittymätön vartaloni suhteen, tämä tuli mieleeni, kun luin painosi laskusta. Minä olen koko aikuisikäni ollut huolissani siitä, etten vaan kauheasti lihoisi, lähtölukemani toukokuussa oli 64 kg, pituus 171cm. Nyt kun en ole päässyt entiseen malliin liikkumaan, olo on ollut usein löllö ja lössö, sellainen plösö. Aluksi minua ei häirinnyt pieni mahan kasvaminen, mutta viime päivinä, kun vatsa on vähän lisääntynyt (ei se vieläkään iso ole, kun olen noita odottajien masukuvia katsonut), on alkanut tulla pieni hätä, että palaankohan entisiin mittoihin takaisin, tällainen löllökö olen lopun ikääni jne. Toivottavasti kukaan ei nyt pahastu tai ajattele, että ärsyttävä akka, sillä en yleisesti pidä hoikkuutta kauneusihanteena, ONNELLISTA IHMISTÄ kylläkin, mutta omaan vartalooni suhtautuminen on ollut aina aika negatiivista. Nyt kun en pysty sitä mitenkään kontrolloimaan (oksentelu, usein kova nälkä, mutta ei voi syödä mitä haluaisi jne.) ruualla tai liikunnalla, alkaa olla hiukan epävarma olo. Ulkokultaista, moni ajattelee, ja mielelläni heittäisin moisen ajatusmaailman nurkkaan, mutta ei sitä noin vain voi. Samalla se on myös ristiriitaista, koska kovasti toivon ja rukoilen, että kaikki menisi hyvin ja vatsani kasvaisi, jopa nopeammin, mitä se nyt on tehnyt. Että tällaista :ashamed:
Palautus vain Korkeasaareen, eihän noin nopsaan pääasiassa lapsille tarkoitetun pehmolelun pitäisi rikki mennä.
Huomenna menen gynekologille ja sekin jännittää. Puhun noista pahoinvointilääkkeistä, mutta kun tuntuu, että siitä huolimatta jännittää. Ja itkettää. Kyllä voi olla ihmisellä vaikea luonne, ja tämä raskausherkkyys, kun ´kaikesta´ pitää niin isolla volyymilla huolestua. Mutta niinhän ne sanovat, mm. Lilli edellä, että sellaista se lasten kanssa aina on, huolia riittää jatkuvasti....... Sanokaahan konkarit, joilla lapsia jo on, onko se niin? Ärsyttävää tällainen herkkyys, kun nytkään ei pitäisi olla mitään syytä, mutta kun joku painaa ja huolettaa, kuitenkin....... Ja nyt tuli mieleen diddlina ja millaisia tunteita hän ehkä käy parhaillaan läpi, ja tuntuu niin .... no kyllä te tiedätte. Kun on taas kaikesta niin itkuolo Parasta kaiketi lopettaa ja lähteä vähän levolle, sen verran negatiivisia alkavat ajatukset olla. Jäi sitten tuo tiskivuorikin tuonne korjaamatta, en sitäkään jaksanut..... ok, älkää heittäkö tomaateilla, menen jo
-akkis-
nevi: Sinullahan aurinkoisia uutisia oli, kiva juttu =) Ja tuo hemoglobiini! Minulla lähtöhb toukokuun alussa oli 136 ja kesäkuun 10. oli "enää" 126. Ensi viikolla neuvola, katsotaan, miten on käynyt. Olen kyllä syönyt yhtä Multivita raskaus -tablettia päivässä, toista en ole alas yleensä saanut, ja satunnaisesti ottanut myös rautatablettia, mutta kuitenkin jännittää, kun on välillä tuo ruokailu ollut niin yksipuolista.
Sitten..... voi olla, että nyt tartun ´punaiseen vaatteeseen´ jonkun mielestä, kun puhun niin toisarvoisia, mistä seuraavaksi kirjoitan. Viime päivinä olen huomannut, että olen selvästi kehittymätön vartaloni suhteen, tämä tuli mieleeni, kun luin painosi laskusta. Minä olen koko aikuisikäni ollut huolissani siitä, etten vaan kauheasti lihoisi, lähtölukemani toukokuussa oli 64 kg, pituus 171cm. Nyt kun en ole päässyt entiseen malliin liikkumaan, olo on ollut usein löllö ja lössö, sellainen plösö. Aluksi minua ei häirinnyt pieni mahan kasvaminen, mutta viime päivinä, kun vatsa on vähän lisääntynyt (ei se vieläkään iso ole, kun olen noita odottajien masukuvia katsonut), on alkanut tulla pieni hätä, että palaankohan entisiin mittoihin takaisin, tällainen löllökö olen lopun ikääni jne. Toivottavasti kukaan ei nyt pahastu tai ajattele, että ärsyttävä akka, sillä en yleisesti pidä hoikkuutta kauneusihanteena, ONNELLISTA IHMISTÄ kylläkin, mutta omaan vartalooni suhtautuminen on ollut aina aika negatiivista. Nyt kun en pysty sitä mitenkään kontrolloimaan (oksentelu, usein kova nälkä, mutta ei voi syödä mitä haluaisi jne.) ruualla tai liikunnalla, alkaa olla hiukan epävarma olo. Ulkokultaista, moni ajattelee, ja mielelläni heittäisin moisen ajatusmaailman nurkkaan, mutta ei sitä noin vain voi. Samalla se on myös ristiriitaista, koska kovasti toivon ja rukoilen, että kaikki menisi hyvin ja vatsani kasvaisi, jopa nopeammin, mitä se nyt on tehnyt. Että tällaista :ashamed:
Palautus vain Korkeasaareen, eihän noin nopsaan pääasiassa lapsille tarkoitetun pehmolelun pitäisi rikki mennä.
Huomenna menen gynekologille ja sekin jännittää. Puhun noista pahoinvointilääkkeistä, mutta kun tuntuu, että siitä huolimatta jännittää. Ja itkettää. Kyllä voi olla ihmisellä vaikea luonne, ja tämä raskausherkkyys, kun ´kaikesta´ pitää niin isolla volyymilla huolestua. Mutta niinhän ne sanovat, mm. Lilli edellä, että sellaista se lasten kanssa aina on, huolia riittää jatkuvasti....... Sanokaahan konkarit, joilla lapsia jo on, onko se niin? Ärsyttävää tällainen herkkyys, kun nytkään ei pitäisi olla mitään syytä, mutta kun joku painaa ja huolettaa, kuitenkin....... Ja nyt tuli mieleen diddlina ja millaisia tunteita hän ehkä käy parhaillaan läpi, ja tuntuu niin .... no kyllä te tiedätte. Kun on taas kaikesta niin itkuolo
Parasta kaiketi lopettaa ja lähteä vähän levolle, sen verran negatiivisia alkavat ajatukset olla. Jäi sitten tuo tiskivuorikin tuonne korjaamatta, en sitäkään jaksanut..... ok, älkää heittäkö tomaateilla, menen jo -akkis-
Diddlina :hug: :hug:
Tulin just neuvolasta, oli kyllä niin rutiinikäynti kuin olla voi, kestikin vain vajaat puoli tuntia. Mulla on kun kaikki mennyt niin hyvin, ei ole mitään vaivoja tai oireita eikä oikein mitään kysyttävääkään, joka askarruttaisi mieltä
Painoa oli tullut 410 g / vko, mutta enpä ole tuosta huolissaan, koska koko raskauden aikana paino on noussut yhteensä vain 1,5 kg alkulukemista.
RR oli 115/69 ja Hb 119, rautakuurille jouduin vaikka tuo hemppa ei olekaan raskauden aikana laskenut.
Vaavin syke oli 150 ja liikkeet ++, vaikka minä itse en vielä niitä liikkeitä tunnekkaan. Sf-mitta oli 18 cm. Ihmettelin että se on keskiarvokäyrän yläpuolella kun masu on vielä niin mahdottoman pieni, mutta kaipa se johtuu vaan siitä taaksepäin kallistuneesta kohdusta.
-minnihiiri68 + vaavi rv 20+5
Tulin just neuvolasta, oli kyllä niin rutiinikäynti kuin olla voi, kestikin vain vajaat puoli tuntia. Mulla on kun kaikki mennyt niin hyvin, ei ole mitään vaivoja tai oireita eikä oikein mitään kysyttävääkään, joka askarruttaisi mieltä
Painoa oli tullut 410 g / vko, mutta enpä ole tuosta huolissaan, koska koko raskauden aikana paino on noussut yhteensä vain 1,5 kg alkulukemista.
RR oli 115/69 ja Hb 119, rautakuurille jouduin vaikka tuo hemppa ei olekaan raskauden aikana laskenut.
Vaavin syke oli 150 ja liikkeet ++, vaikka minä itse en vielä niitä liikkeitä tunnekkaan. Sf-mitta oli 18 cm. Ihmettelin että se on keskiarvokäyrän yläpuolella kun masu on vielä niin mahdottoman pieni, mutta kaipa se johtuu vaan siitä taaksepäin kallistuneesta kohdusta.
-minnihiiri68 + vaavi rv 20+5
diddlina! Voimahali sinne päin
:hug:
Näin taas viime yönä mukavan unen, kun sellainen pieni mustavalkoinen käärme puri meidän pikkumiestä silmään ja nakkasi siitä oikein palasen pois.... :|
Anoppikin kävi näyttäytymässä pitkästä aikaa ja kerroin, että olemme ostaneet auton niin siihen tietenkin sanoi, että kamalan kallis ja naama oli sen näköinen, että HUH HUH! Jotenkin en tajua tollasta käytöstä, kun luulisi jokaisen vanhemman haluavan lapsellensa kaikista parasta maailmassa, mutta nämä molemmat mieheni vanhemmat ovat samasta puusta veistetty ja kateellisia omalle lapsellensa....
Muistan, kun ostimme tämän uuden asunnon missä asumme parhaillaankin niin muutimme tähän kahden lapsen kanssa 64 neliön rivarikämpästä ja tässä on nyt neliöitä 113. Anoppi ei auttanut edes siivouksessa eikä muutenkaan ja olimme asuneet tässä viikon tuli käymään ja ensimmäiset sanat olivat, että ON JOLLAIN VARAA!! Eli taas tuli piikikäs kommentti ja me saimme tämän kämpän vielä halvalla ja arvo on noussut 5 vuodessa 80 000 euroa....
Mun puolella on 9 lasta ja meillä mun vanhemmat jaksavat iloita kaikkien lasten saavutuksista elämässä yms.
:hug:
Näin taas viime yönä mukavan unen, kun sellainen pieni mustavalkoinen käärme puri meidän pikkumiestä silmään ja nakkasi siitä oikein palasen pois.... :|
Anoppikin kävi näyttäytymässä pitkästä aikaa ja kerroin, että olemme ostaneet auton niin siihen tietenkin sanoi, että kamalan kallis ja naama oli sen näköinen, että HUH HUH! Jotenkin en tajua tollasta käytöstä, kun luulisi jokaisen vanhemman haluavan lapsellensa kaikista parasta maailmassa, mutta nämä molemmat mieheni vanhemmat ovat samasta puusta veistetty ja kateellisia omalle lapsellensa....
Muistan, kun ostimme tämän uuden asunnon missä asumme parhaillaankin niin muutimme tähän kahden lapsen kanssa 64 neliön rivarikämpästä ja tässä on nyt neliöitä 113. Anoppi ei auttanut edes siivouksessa eikä muutenkaan ja olimme asuneet tässä viikon tuli käymään ja ensimmäiset sanat olivat, että ON JOLLAIN VARAA!! Eli taas tuli piikikäs kommentti ja me saimme tämän kämpän vielä halvalla ja arvo on noussut 5 vuodessa 80 000 euroa....
Mun puolella on 9 lasta ja meillä mun vanhemmat jaksavat iloita kaikkien lasten saavutuksista elämässä yms.
Neuvolassa oltu taas toistamiseen tällä viikolla verenpaineen takia
RR sama kuin ma
pissa puhdas
painoa -600g kahdessa päivässä
turvotus +
kohdunpohjankorkeus 40!!!!
vauvan sykkeet 140 ja liikkeet ++
Perjantaita odotellaan kun äitiyspolin kontrolli, jospa jotakin edistystä sitten siellä nähtävillä kun on ultra ym. Omassa kropassa ei tunnu mitään tapahtuvan.
Vois nyt edes muutama supistus joskus tulla, huoh
anjamarita ja Sara 39+1
RR sama kuin ma
pissa puhdas
painoa -600g kahdessa päivässä
turvotus +
kohdunpohjankorkeus 40!!!!
vauvan sykkeet 140 ja liikkeet ++
Perjantaita odotellaan kun äitiyspolin kontrolli, jospa jotakin edistystä sitten siellä nähtävillä kun on ultra ym. Omassa kropassa ei tunnu mitään tapahtuvan.
Vois nyt edes muutama supistus joskus tulla, huoh
anjamarita ja Sara 39+1
Heissan kaikki.
Ihan ensinnäkin hurjasti halauksia ja pahoitteluni diddlina!
Olen tässä arponut, että uskallanko ilmoittautua, kovasti olen ketjua tätä ja muitakin lukenut ja elänyt hangessä mukana. Ensin tuolla lapsettomuus puolella ja nyt täällä odotuspuolella.
Kun jotenkin taikauskoinen pelko jos ilmoittaudun, niin tulee varmasti km... Hullua juu tiedän.
No nyt kuitenkin rohkaistun..
Meikäläisellä siis ikää 37v ja viikkoja 7+ (nuo päivät joka laskurissa eri, samoin neuvolassa ja naistenklinikalla) laskettuaika neuvolan mukaan 27.2. Kaksi muksua ennestään -94 synt poka ja -97 tyttö.
Eilen olimme ultrassa ja siellä näkyi kuin näkyikin pieni toukka ja syke, ultran mukaan viikot olisi tänään 7+2.
Lomalla olen, onneksi pahaolo täälläkin ja suunnaton väsymys, kaupassa käyn ja sitten päiväunille. Pelottaa oikein että miten väsy sitä on kun työt alkavat 28.7....
Kyselisin että oletteko kaikki menneet veriseuloihin ja siitä sitten punktioon? Minua kun se punktio nimenomaan pelottaa... Noiden aikaisempien kanssa skippasin koko veritestin, kun koen ettei sitä takeita saa terveestä lapsesta. Synnytyksessä voi sattua jotain ja niin edelleen.
Nuohan saattaa vaikka 15v joutua onnettomuuteen ja vammautua, siis ihan milloin vain.
Luotan siihen että luonto hoitaa, niinkuin tuolla joku aijemmin totesikin.
Kärvistelyä tämä alkuraskaus... Mielessä km varmaan joka hetki, wc pitää vahtia paperia jne. :headwall: Kyllä sitä on pöljä...
Ystävä sai km vko 13 ja sitten näitä tosi surullisia tarinoita riittää täällä sivustoilla. Olisi varmaan viisain olla lukematta mitään...
Onnelliset ne jotka ei suo ajatustakaan km mahdollisuudelle.
He. Sitten km riskin jälkeen voikin ruveta pelkäämään liikkeiden loppumista ja kaikkea muuta mahdollista. :headwall: :headwall: :headwall:
Tälläistä omaa napaa..
Ihana tämä 35v odottajat, kun ei nyt ole tuttavapiirissä samassa tilanteessa oikeastaan ketään. Toivon että kelpaan mukaan, kaikista peloistani huolimatta...
Ihan ensinnäkin hurjasti halauksia ja pahoitteluni diddlina!
Olen tässä arponut, että uskallanko ilmoittautua, kovasti olen ketjua tätä ja muitakin lukenut ja elänyt hangessä mukana. Ensin tuolla lapsettomuus puolella ja nyt täällä odotuspuolella.
Kun jotenkin taikauskoinen pelko jos ilmoittaudun, niin tulee varmasti km... Hullua juu tiedän.
No nyt kuitenkin rohkaistun..
Meikäläisellä siis ikää 37v ja viikkoja 7+ (nuo päivät joka laskurissa eri, samoin neuvolassa ja naistenklinikalla) laskettuaika neuvolan mukaan 27.2. Kaksi muksua ennestään -94 synt poka ja -97 tyttö.
Eilen olimme ultrassa ja siellä näkyi kuin näkyikin pieni toukka ja syke, ultran mukaan viikot olisi tänään 7+2.
Lomalla olen, onneksi pahaolo täälläkin ja suunnaton väsymys, kaupassa käyn ja sitten päiväunille. Pelottaa oikein että miten väsy sitä on kun työt alkavat 28.7....
Kyselisin että oletteko kaikki menneet veriseuloihin ja siitä sitten punktioon? Minua kun se punktio nimenomaan pelottaa... Noiden aikaisempien kanssa skippasin koko veritestin, kun koen ettei sitä takeita saa terveestä lapsesta. Synnytyksessä voi sattua jotain ja niin edelleen.
Nuohan saattaa vaikka 15v joutua onnettomuuteen ja vammautua, siis ihan milloin vain.
Luotan siihen että luonto hoitaa, niinkuin tuolla joku aijemmin totesikin.
Kärvistelyä tämä alkuraskaus... Mielessä km varmaan joka hetki, wc pitää vahtia paperia jne. :headwall: Kyllä sitä on pöljä...
Ystävä sai km vko 13 ja sitten näitä tosi surullisia tarinoita riittää täällä sivustoilla. Olisi varmaan viisain olla lukematta mitään...
Onnelliset ne jotka ei suo ajatustakaan km mahdollisuudelle.
He. Sitten km riskin jälkeen voikin ruveta pelkäämään liikkeiden loppumista ja kaikkea muuta mahdollista. :headwall: :headwall: :headwall:
Tälläistä omaa napaa..
Ihana tämä 35v odottajat, kun ei nyt ole tuttavapiirissä samassa tilanteessa oikeastaan ketään. Toivon että kelpaan mukaan, kaikista peloistani huolimatta...
Diddlina, suuret pahoittelut ja voimia!
Täällä painitaan myös jatkuvien selkäsärkyjen ja liitoskipujen kanssa. Selkä on äitynyt jo niin pahaksi, että seisoessa tuntuu ettei keskivartalo kannata tätä mahaa, mikä on kieltämättä kasvanut aikasen suureksi. No, nyt ollaan jo voiton puolella, tänään viikkoja 20+2 joten jaksaahan tämän loppuajan vaikka miten jomottelisi.
Mulla on synnytyssairaala Kätilöopisto.
Olen ruvennut viime aikoina hieman katuen miettimään sitä, että en mennyt np-ultran yhteydessä siihen veriseulaan. Meillä oli niskaturvotus 1.3 ja nenäluu näkyi (viikot silloin 12+6), joten en halunnut mennä enempiin tutkimuksiin. Nyt sitten on ruvennut mietityttämään että tulikohan tehtyä virhe. Missään nimessä raskautta ei olisi keskeytetty ja lapsi on meille suunnattoman rakas kävi miten kävi, mutta jos vauvalla on jokin kromosomipoikkeavuus, olisi ehkä ollut hyvä tietää se etukäteen. Rakenneultrassakin kaikki oli onneksi kunnossa, joten täytyy nyt vain uskoa ja luottaa että kaikki on ok. Asia on vain mietityttänyt viime aikoina kovin..
Leeloo + Pötikkä rv 20+2
Täällä painitaan myös jatkuvien selkäsärkyjen ja liitoskipujen kanssa. Selkä on äitynyt jo niin pahaksi, että seisoessa tuntuu ettei keskivartalo kannata tätä mahaa, mikä on kieltämättä kasvanut aikasen suureksi. No, nyt ollaan jo voiton puolella, tänään viikkoja 20+2 joten jaksaahan tämän loppuajan vaikka miten jomottelisi.
Mulla on synnytyssairaala Kätilöopisto.
Olen ruvennut viime aikoina hieman katuen miettimään sitä, että en mennyt np-ultran yhteydessä siihen veriseulaan. Meillä oli niskaturvotus 1.3 ja nenäluu näkyi (viikot silloin 12+6), joten en halunnut mennä enempiin tutkimuksiin. Nyt sitten on ruvennut mietityttämään että tulikohan tehtyä virhe. Missään nimessä raskautta ei olisi keskeytetty ja lapsi on meille suunnattoman rakas kävi miten kävi, mutta jos vauvalla on jokin kromosomipoikkeavuus, olisi ehkä ollut hyvä tietää se etukäteen. Rakenneultrassakin kaikki oli onneksi kunnossa, joten täytyy nyt vain uskoa ja luottaa että kaikki on ok. Asia on vain mietityttänyt viime aikoina kovin..
Leeloo + Pötikkä rv 20+2
Tällä kertaa olen tuohtunut: kyse on miehestäni. Kirjoitin jo tuonne yli 30 ketjuun, sieltä voi tsiigata tarkemmin tuohtumukseni syyn. Mutta, laitan tännekin tiedustelua: onko gynekologin sukupuolella teille väliä? Entäpä onko gynekologin sukupuolella jotakin väliä miehellenne?
Nyt on kaiketi parempi, etten muuta kirjoita, olen vieläkin sen verran v..#¤%&..nut mieheni erään periaatteen johdosta, riideltiinkin asiasta aika monta tuntia illalla, joten jos ei raskaus väsytä, niin eilinen riita ainakin.
Tsemppiä kaikille loppupäivään!
Nyt on kaiketi parempi, etten muuta kirjoita, olen vieläkin sen verran v..#¤%&..nut mieheni erään periaatteen johdosta, riideltiinkin asiasta aika monta tuntia illalla, joten jos ei raskaus väsytä, niin eilinen riita ainakin.
Tsemppiä kaikille loppupäivään!
Moi!
Hei ihan ekaks ihanat naiset, eikös ollakin ihan reteesti omanapaisia ja huolissamme kaikesta MEILLE tärkeästä eikös joo. Tää on varmaan ihmisen omanapaisin aika, mitä kuvitella saattaa joten ollaan sitä nyt ihan koko rahan edestä. Mä ainakin oon
Akkamänty: Mä olen ollut on/off-jumppaaja 10 vuotta, sitä ennen ei tuntunu ainakaan linjojen takia välttämättömältä tehdä mitään. Nyt ahistaa pahasti, kun kunto on ihan kuralla ja lujaa kävelykin huohotuttaa, mutta takaraivossa paukkuu, että nyt on pakko saada kuntoa ylös, että sitten jaksaa ensinnäkin punnertaa vuorokauden ja seuraavat kuukaudet vielä päälle. Yritin tehdä vatsalihaksia eilen, mutta tuntui tosi piukeelta jossain tuolla bikinirajassa, joten lopetin. Alkuviikoilla väsytti niin, etten voinut kuvitellakaan mitään jumppa/lenkkiä, mutta nyt aloitan varovasti.
Seranzu: "Sitten km riskin jälkeen voikin ruveta pelkäämään liikkeiden loppumista ja kaikkea muuta mahdollista" juuri näin! Hetken huojennus tulee ultrissa jne mutta kyllä aika nopeesti keksii taas seuraavan huolen. Tässä kohtaa mua kyllä jo nauratti, kun tää on niin tragikoomista touhua
Niin ja hei: mun gynekologi ei todellakaan voi olla mies. Ostaisitteko itse auton henkilöltä, joka ei ole ikinä omistanut autoa??? Täytyypä lukea se juttusi A, koska taisi olla jokin toinen näkökanta miehelläsi..
Hei ihan ekaks ihanat naiset, eikös ollakin ihan reteesti omanapaisia ja huolissamme kaikesta MEILLE tärkeästä
eikös joo. Tää on varmaan ihmisen omanapaisin aika, mitä kuvitella saattaa joten ollaan sitä nyt ihan koko rahan edestä. Mä ainakin oon Akkamänty: Mä olen ollut on/off-jumppaaja 10 vuotta, sitä ennen ei tuntunu ainakaan linjojen takia välttämättömältä tehdä mitään. Nyt ahistaa pahasti, kun kunto on ihan kuralla ja lujaa kävelykin huohotuttaa, mutta takaraivossa paukkuu, että nyt on pakko saada kuntoa ylös, että sitten jaksaa ensinnäkin punnertaa vuorokauden ja seuraavat kuukaudet vielä päälle. Yritin tehdä vatsalihaksia eilen, mutta tuntui tosi piukeelta jossain tuolla bikinirajassa, joten lopetin. Alkuviikoilla väsytti niin, etten voinut kuvitellakaan mitään jumppa/lenkkiä, mutta nyt aloitan varovasti.
Seranzu: "Sitten km riskin jälkeen voikin ruveta pelkäämään liikkeiden loppumista ja kaikkea muuta mahdollista" juuri näin! Hetken huojennus tulee ultrissa jne mutta kyllä aika nopeesti keksii taas seuraavan huolen. Tässä kohtaa mua kyllä jo nauratti, kun tää on niin tragikoomista touhua
Niin ja hei: mun gynekologi ei todellakaan voi olla mies. Ostaisitteko itse auton henkilöltä, joka ei ole ikinä omistanut autoa??? Täytyypä lukea se juttusi A, koska taisi olla jokin toinen näkökanta miehelläsi..
Niinpä akkamänty
Meillä on neuvolalääkärinä mies ja usein myös Taysin naistentautien polilla ja etenkin synnytyksessä voi osua mies paikalle =)
Mieheni ei ole moksiskaan kumpaa sukupuolta lääkäri on kunhan on pätevä, mutta eipä ole ollut muutenkaan kovin kiinnostunut odotusaikana mistään vauvaan liittyvästä vaan sitten, kun on syntynyt...
Meillä on neuvolalääkärinä mies ja usein myös Taysin naistentautien polilla ja etenkin synnytyksessä voi osua mies paikalle =)
Mieheni ei ole moksiskaan kumpaa sukupuolta lääkäri on kunhan on pätevä, mutta eipä ole ollut muutenkaan kovin kiinnostunut odotusaikana mistään vauvaan liittyvästä vaan sitten, kun on syntynyt...
Suulakihalkio alkaa näkymään noin viikosta 24 alkaen, mutta vauvalla voi toki olla erilaisia syndroomia (harvinaisia) mitä selviävät synnytyksen jälkeen tai muutaman kuukauden iässä.
Itse olen ammattini puolesta aina pelko takapuolessa ennen vauvan syntymää enkä oikein pysty rentoutumaan ennen, kun vauva on sylissä ja lääkärin tarkistama synnytyksen jälkeen....
Kisse ja Hipsu 22+0
Itse olen ammattini puolesta aina pelko takapuolessa ennen vauvan syntymää enkä oikein pysty rentoutumaan ennen, kun vauva on sylissä ja lääkärin tarkistama synnytyksen jälkeen....
Kisse ja Hipsu 22+0
Lilli:
Sinun tyylisi sanoa asia alkoi naurattaa. Ymmärrän, hyvä näkökulma, vaikken ihan samaa mieltä olekaan.
Kisse: "Meillä on neuvolalääkärinä mies ja usein myös Taysin naistentautien polilla ja etenkin synnytyksessä voi osua mies paikalle =) "
Niinpä, Kisse, juuri tuota tarkoitin! Ex:nsä kanssa olivat vaatineet TAYS:ssa naislääkärin jokaiseen tutkimustilanteeseen, tosin olivat saaneet kuulemma kyllä kierojakin katseita osakseen, mitä en ihmettele senkuntiakaan, ihme touhua...... On siinä ollut lekureillakin naurussa ja ihmettelyssä pitämistä. No, olkoon mies sitten jossakin muualla, jos ei ego moista kestä, että vieras mies tutkii naisensa intiimejä paikkoja, minä en tässä asiassa tyyliäni muuta, se on varmaa kuin huominen päivä!!!
Ongelmansa mies saa pitää, aivan sama, ongelmansa kullakin, mutta eilen se välittyi minulle epäystävällisyytenä ja etäisyytenä, joten jos samaan tyyliin jatkaa, niin en ota häntä esim. rakenneultraan parin viikon päästä mukaan, rakenneultran tekee nainen. Kun on tämä soppa yhdessä keitetty, se myös syödään yhdessä ja kaikki tai ei mitään: joko mies kestää sekä mies- että naislekurit empaattisena kuin nallekarju tai sitten hoidan tämän homman ihan yksin.
Kiitos mielipiteistänne!
Sinun tyylisi sanoa asia alkoi naurattaa
. Ymmärrän, hyvä näkökulma, vaikken ihan samaa mieltä olekaan. Kisse: "Meillä on neuvolalääkärinä mies ja usein myös Taysin naistentautien polilla ja etenkin synnytyksessä voi osua mies paikalle =) "
Niinpä, Kisse, juuri tuota tarkoitin! Ex:nsä kanssa olivat vaatineet TAYS:ssa naislääkärin jokaiseen tutkimustilanteeseen, tosin olivat saaneet kuulemma kyllä kierojakin katseita osakseen, mitä en ihmettele senkuntiakaan, ihme touhua...... On siinä ollut lekureillakin naurussa ja ihmettelyssä pitämistä. No, olkoon mies sitten jossakin muualla, jos ei ego moista kestä, että vieras mies tutkii naisensa intiimejä paikkoja, minä en tässä asiassa tyyliäni muuta, se on varmaa kuin huominen päivä!!!
Ongelmansa mies saa pitää, aivan sama, ongelmansa kullakin, mutta eilen se välittyi minulle epäystävällisyytenä ja etäisyytenä, joten jos samaan tyyliin jatkaa, niin en ota häntä esim. rakenneultraan parin viikon päästä mukaan, rakenneultran tekee nainen. Kun on tämä soppa yhdessä keitetty, se myös syödään yhdessä ja kaikki tai ei mitään: joko mies kestää sekä mies- että naislekurit empaattisena kuin nallekarju tai sitten hoidan tämän homman ihan yksin.
Kiitos mielipiteistänne!
Niin tuota lääkäriähan ei niin vain valita.. Toivotaan, että pääsette sopusointuun miehen kanssa asiassa Akkamänty.
Mä ollut tänään ihan hirmu pirteä. B)
Sulatin pakastimen, siivosin pannuhuoneenja kannoimme sen täyteen puita poitsun kanssa, pesin vessan, tein tonnikalasalaattia ja hakkasin halkoja. Ja vielä kävin lenkillä koiruksen ja lasten kanssa.
Pakastimesta löytyi jouluinen pottuloota, sehän piti sitten paistaa ja ai että maistui hyvälle.
Tässä tosiaan mennyt 4vko ihan maatessa... Olen ylpeä. Kuvotus on kuitenkin taustalla koko ajan. Huomaan, että touhuessa sitä ei niin huomaa.
Nyt kyllä melko väsy. Huomenna lähdetään Tallinnassa käymään koko porukka ja ollaan myös yötä siellä. Mukavaa. =)
Mä ollut tänään ihan hirmu pirteä. B)
Sulatin pakastimen, siivosin pannuhuoneenja kannoimme sen täyteen puita poitsun kanssa, pesin vessan, tein tonnikalasalaattia ja hakkasin halkoja. Ja vielä kävin lenkillä koiruksen ja lasten kanssa.
Pakastimesta löytyi jouluinen pottuloota, sehän piti sitten paistaa ja ai että maistui hyvälle.
Tässä tosiaan mennyt 4vko ihan maatessa... Olen ylpeä. Kuvotus on kuitenkin taustalla koko ajan. Huomaan, että touhuessa sitä ei niin huomaa.
Nyt kyllä melko väsy. Huomenna lähdetään Tallinnassa käymään koko porukka ja ollaan myös yötä siellä. Mukavaa. =)
Niinpä
Se naistentautien polilla on ettet koskaan tiedä kuka lääkäri tutkii "värkkiäsi"
mutta nyt päätin, että jos taas iskee raskausajan diabetes insuliinien kera haluan kaverini joka on siellä lääkärinä tutkivan minut....
Se alkoi kiinnostamaan, että onko miehesi suomalaista syntyperää, koska usein muslimimieheillä on niin ettei vaimon saa tutkia edes peruslääkärissä, kun naislääkäri, mutta jos miehesi on ihan suomalainen en ole koskaan törmännyt moiseen.....on ne tosiaan ihmetellyt siellä, kun tuntuu ettei ainakaan Taysissa parane pistää hanttiin missään asiassa nimim. viime syksynä jouduin itse "tappelemaan" sis.tauti lääkärin kanssa, kun halusi mut osastolle jo sunnuntaina päivällä ja olisin mennyt itse vasta maanantai aamuna, mutta lääkäri huusi naama punaisena ettei onnistu ja minä tyttö nieleskelin itkua....eli turhaan menin sunnuntaina ja olinkin oikeassa itse, mutta lääkärin arvovallalle ei sopinut eriävä mielipide asiasta =)
Hyvää ja aurinkoista viikonloppua kaikille!
Kisse ja Hipsu 22+1
Se naistentautien polilla on ettet koskaan tiedä kuka lääkäri tutkii "värkkiäsi"
mutta nyt päätin, että jos taas iskee raskausajan diabetes insuliinien kera haluan kaverini joka on siellä lääkärinä tutkivan minut....
Se alkoi kiinnostamaan, että onko miehesi suomalaista syntyperää, koska usein muslimimieheillä on niin ettei vaimon saa tutkia edes peruslääkärissä, kun naislääkäri, mutta jos miehesi on ihan suomalainen en ole koskaan törmännyt moiseen.....on ne tosiaan ihmetellyt siellä, kun tuntuu ettei ainakaan Taysissa parane pistää hanttiin missään asiassa
nimim. viime syksynä jouduin itse "tappelemaan" sis.tauti lääkärin kanssa, kun halusi mut osastolle jo sunnuntaina päivällä ja olisin mennyt itse vasta maanantai aamuna, mutta lääkäri huusi naama punaisena ettei onnistu ja minä tyttö nieleskelin itkua....eli turhaan menin sunnuntaina ja olinkin oikeassa itse, mutta lääkärin arvovallalle ei sopinut eriävä mielipide asiasta =) Hyvää ja aurinkoista viikonloppua kaikille!
Kisse ja Hipsu 22+1
Kisse: Mieheni on ehta suomalainen, savosta kotoisin!!! Vaikka ei saisi yleistää, niin jotenkin olen kuvitellut suomalaiset miehet tasa-arvoisiksi, mutta ei se suomalaisuus hyvää miehistä itsetuntoa näköjään takaakaan. Eilen illalla kun mies tuli töistä ja tänä aamuna, kun heräsi, oli ihan herttainen, mutta katsotaan tosiaan, otanko tuollaista pölvästiä matkaan rakenneultraan. Eihän sitä täydellistä miestä saa ja muuten tässä suhteessa olen kokenut saavani olla "vapaa" ihmisenä ja naisena. Tuollaisesta näkemyksestä tuli minulle vain heti sellainen tunne, että nyt naisen oikeuksia poljetaan. Kyllä minä työssäni olisin todella ihmeissäni ja vähän loukkaantunutkin, jos asiakkaani sanoisi, ettei halua asioida kanssani, koska olen nainen. Mutta tältä erää siis pahin sotapöly on tässä huushollissa laskeutunut, jatko onkin sitten mielenkiintoinen. Eihän minulla sinänsä mitään fyysistä hätää ole, luotan siihen, että minua hoitaa ammattilainen, ja se riittää, minua ei sukupuoli rassaa. Henkisesti vain olisi hyväksi, jos tuo toinenkin ´sopankeittäjä´ olisi empaattisena tukena jatkomatkalla(mme).
Taysista olen kuullut kaikenlaista, mutta kokemuksia ei juurikaan ole, paitsi tuo 1,5 viikon takainen gastroskopia ja siellä kaikki olivat todella mahtavia. Mutta onhan se iso talo, sinne mahtuu.....
Seranzu: Olotilasi kuulostaa ihanteelliselta, olen iloinen puolestasi. Mukavaa matkaa!
Nevi: Paranehan pian!
Lilli70: Meikku ei myöskään voi vatsalihaksia tehdä, kyllä kiristää nimittäin nopeasti bikinirajasta. No, enpä tällä hetkellä muutenkaan uskalla rehkiä, jos tuon pahanolon saisi taltutettua. Olen ollut kaksi päivää käyttämättä primperania enkä ole oksentanut, ei isoa pahanolontunnettakaan ole tullut paitsi äsken kaupungilla, mutta nythän olen jo kotona lepäämässä.
-akkis-
Taysista olen kuullut kaikenlaista, mutta kokemuksia ei juurikaan ole, paitsi tuo 1,5 viikon takainen gastroskopia ja siellä kaikki olivat todella mahtavia. Mutta onhan se iso talo, sinne mahtuu.....
Seranzu: Olotilasi kuulostaa ihanteelliselta, olen iloinen puolestasi. Mukavaa matkaa!
Nevi: Paranehan pian!
Lilli70: Meikku ei myöskään voi vatsalihaksia tehdä, kyllä kiristää nimittäin nopeasti bikinirajasta. No, enpä tällä hetkellä muutenkaan uskalla rehkiä, jos tuon pahanolon saisi taltutettua. Olen ollut kaksi päivää käyttämättä primperania enkä ole oksentanut, ei isoa pahanolontunnettakaan ole tullut paitsi äsken kaupungilla, mutta nythän olen jo kotona lepäämässä.
-akkis-