35v+ odottajat, vol 2
- Viestiketjun aloittaja nevi
- Ensimmäinen viesti
Maijamette, toivotaan parasta :hug: Rv 6 on tosiaan vielä niin aikaisessa vaiheessa, että älä menetä vielä toivoa :hug:
4-kerroksen väkeä, mulla raskausoireet alkoi vasta joskus rv 6 paikkeilla, joten ole ihan huoletta vaikkei mitään raskausoireita vielä olekkaan. Saattaa olla, että kohta toivot että niitä oireita ei koskaan olisi tullutkaan, pahoinvointi ja väsymys ei tosiaankaan ole mitenkään kivoja oireita...
Neeanäiti, hyvä että vauvalla on kaikki kunnossa ja onnittelut pikkuisesta tytöstä :heart: Varmaankaan lääkäri ei olisi sanonut mitään sukupuolesta, jos ei olisi ollut lähes varma.
Minä olen tänään vain lepäillyt. Tosin mulla meni monta tuntia kaupungilla, kun etsin juhlavaatteita. Täällä on vain yksi äitiysvaateliike ja siellä oli aivan kamalia vaatteita! Siis sellaisia mummoille sopivia kuoseja ja malleja, yök. No, onneksi löysin ihan tyylikkään mekon Lindexiltä. Mulla olis ollut kotona yksi nätti mekko, mutta se ei mahdu päälle rinnan kohdalta, on tuo rintavarustus suurentunut sen verran tässä odotusaikana
Mulla on flunssa tuloillaan, kurkku ja pää on kipeä ja nenäkin vuotaa jo vähäsen Kävin apteekissa hankkimassa rohtoja, vaikka niitä ei kovin paljon uskallakkaan käyttää. Onneksi nyt on olemassa Finrexinin rinnalla Panadol Hot, jota voi käyttää myös raskaana ollessa, kun se auttaa kurkkukipuunkin.
Taidankin tästä raahautua sohvalle, jos vaikka telkkarista tulisi jotain kivaa :saint:
Leppoisaa viikonlopun jatkoa kaikille :wave:
4-kerroksen väkeä, mulla raskausoireet alkoi vasta joskus rv 6 paikkeilla, joten ole ihan huoletta vaikkei mitään raskausoireita vielä olekkaan. Saattaa olla, että kohta toivot että niitä oireita ei koskaan olisi tullutkaan, pahoinvointi ja väsymys ei tosiaankaan ole mitenkään kivoja oireita...
Neeanäiti, hyvä että vauvalla on kaikki kunnossa ja onnittelut pikkuisesta tytöstä :heart: Varmaankaan lääkäri ei olisi sanonut mitään sukupuolesta, jos ei olisi ollut lähes varma.
Minä olen tänään vain lepäillyt. Tosin mulla meni monta tuntia kaupungilla, kun etsin juhlavaatteita. Täällä on vain yksi äitiysvaateliike ja siellä oli aivan kamalia vaatteita! Siis sellaisia mummoille sopivia kuoseja ja malleja, yök. No, onneksi löysin ihan tyylikkään mekon Lindexiltä. Mulla olis ollut kotona yksi nätti mekko, mutta se ei mahdu päälle rinnan kohdalta, on tuo rintavarustus suurentunut sen verran tässä odotusaikana
Mulla on flunssa tuloillaan, kurkku ja pää on kipeä ja nenäkin vuotaa jo vähäsen
Kävin apteekissa hankkimassa rohtoja, vaikka niitä ei kovin paljon uskallakkaan käyttää. Onneksi nyt on olemassa Finrexinin rinnalla Panadol Hot, jota voi käyttää myös raskaana ollessa, kun se auttaa kurkkukipuunkin.Taidankin tästä raahautua sohvalle, jos vaikka telkkarista tulisi jotain kivaa :saint:
Leppoisaa viikonlopun jatkoa kaikille :wave:
MARRASKUU 2008
sarppa70....37v....ensimmäinen....la 01.11.2008
Kisse....37v....neljäs (t-00, p-01, p-07)....la 20.11.2008 TAYS
Neeanäiti....41 v....kolmas (p-03, t-06)....la 25.11.2008 SeKS
Czarina....40v....ensimmäinen....la 26.11.2008....poika tulossa TAYS
minnihiiri68.... 39v.... ensimmäinen.... la 28.11.2008....tyttö tulossa PS
JOULUKUU 2008
leeloo....36v....ensimmäinen....la 2.12.2008 KÄT
nevi....40v....viides (t-89, p-92, t-95, t-06+lainat-93)....la 23.12.2008 K-HKS
akkamänty....40v....ensimmäinen....la 26 tai 27.12.2008 TAYS
TAMMIKUU 2009
janttu672....35v....ensimmäinen....la 02.01.2009
tuttelitar....39v....kuudes (p-97, t-98, p-05, p-06, t-07)....la 13.01.2009
sini-sissi....35v....toinen....la 15.01.2009....poika tulossa
nokko....36v....kolmas....la 20.1.2009
lilli70....38v....ensimmäinen....la 21.01.2009
HELMIKUU 2009
bonbon....36v....toinen (t-07)....la 06.02.2009
mantana....40v....toinen (t-04)....la 06.02.2009 KHKS
riitu68....40v....toinen (p-06)....la 16.02.2009
nimiko....36v....ensimmäinen....la 17.02.2009
prilli....37v....kolmas (-01, -02)....la 25.02.2009 VAS
Seranzu....37v....kolmas (p-94, t-97)....la 27.02.2009 HYS
päivänkakkara67....41v
HUHTIKUU 2009
Lis69....39v....toinen (p-07)....la 07.04.2009
mimuli....neljäs....la 08.04.2009
Ninu....39v....la 08.04.2009
TOUKOKUU 2009
maijamette....38v....toinen (t-04)....la 01.05.2009
4-kerroksen väkeä....35v....neljäs (-00, -01, -03)....TAYS
TOUKOKUU 2008
vappuvauvan äiti....toinen.... :heart: syntynyt tyttö 04.05.2008 :heart:
KESÄKUU 2008
Miina70....kolmas (p-94, p-96).... :heart: syntynyt tyttö 17.06.2008 :heart:
ansku71....kolmas (p-01, p-06).... :heart: syntynyt poika 18.06.2008 :heart:
HEINÄKUU 2008
anjamarita....ensimmäinen.... :heart: syntynyt tyttö 25.07.2008 :heart:
ELOKUU 2008
säihke ....kolmas(t-01, p-03).... :heart: syntynyt poika 12.08.2008 :heart:
Äiti-66....41v....neljäs (t-98, p-00, t-05)... :heart: syntynyt poika 20.08.2008 :heart:
Menetyksen kokeneet;
:hug: diddlina :hug:
:hug: Lumi-Marja :hug:
:hug: Rouva Pikkumyy :hug:
Hei pitkästä aikaa.
Meinasin jo alkaa nukkumaan, mutta nälkä ei antanut periksi ja oli pakko vähän syödä. Syönnin jälkeen ei sitten voi ainakaan pariin tuntiin mennä unille ja sittenkin taidan jäädä alkuyöksi nojatuoliin.
Hienoa, Neeanäiti, että kaikki on kunnossa! Vähän sellaista jotenkin uumoilinkin, koska suvussasi vähäinen painonnousu on ollut yleistä
Maijamette: Olen täysin samaa mieltä muiden kanssa eli olet niin aikaisessa vaiheessa, että syke ei välttämättä vielä näy. Ymmärrän kyllä tunteesi, negatiivinen olo vie hyvin äkkiä positiivisista aatoksista voiton, mutta odota vielä muutama päivä ja mene sitten taas ultraukseen. Kuten muutkin myös minä pidän peukkuja kovasti pystyssä puolestasi, voimia sinulle!
4-kerroksen väkeä: Raskauksia tuntuu olevan niin erilaisia, joillakin oireet alkavat heti, joillakin myöhemmin. Joskus on niinkin, ettei koko aikana tunnu juuri lainkaan mitään oireita, minulla on nimittäin kaksi työkaveria, jotka näin sanoivat sinne asti kun jäivät äitiyslomalle eikä senkään jälkeen kuulemma ollut tuntunut mitään ikävää. Toisella kuulemma supistelikin vasta ensimmäistä kertaa kun pitikin sitten jo lähteä sairaalaan. Kadehdittavia tuollaiset raskaudet, sillä allekirjoitan minnihiiri68:n sanat täysin: "Saattaa olla, että kohta toivot että niitä oireita ei koskaan olisi tullutkaan, pahoinvointi ja väsymys ei tosiaankaan ole mitenkään kivoja oireita..."
Oma elämä ok, tosin voimia tuo alkuviikko vei. En todellakaan voinut käsittää, että miesgynari on miehelleni noinkin epänormaaleja reaktioita aiheuttava peikko: oli sitä mieltä, ettei suhteemme ehkä voi jatkua, koska olen toisen miehen "kopeloima" , ja että tiesin, ettei hän halua minun menevän miesgynarin tutkittavaksi ja kuitenkin menin ts. etten mitenkään ottanut hänen ajatuksiaan huomioon. Pelästyin hänen kovuuttaan suunnattomasti, hän vaikutti mielipiteessään niin varmalta ja ehdottomalta etten voinut kuvitellakaan, ettei hän olisi tarkoittanut mitä sanoi. Nyt ongelma on selvitetty, tosin asiasta on maanantain ja tiistain katastrofin jälkeen keskusteltu aivan mielettömät määrät eikä syyttä! Ei tuollaisen syyn takia saisi tässä tilanteessa suhteen poikkimenolla uhata, sen olen kyllä monisanaisesti hänelle keskusteluissamme ilmoittanut, meillä kun muuten tuntui olevan kaikki niin kunnossa ja suorastaan "täydellistä". No, nyt on asia selvitetty, en jaksa vatvoa sitä sen enempää, oli tuo alkuviikko niin hullua ja energiaa vievää.
Olen pähkäillyt hirmuisesti vaunujen kanssa, ts. millaiset olisivat talviaikaan näillä sorateillä parhaat, lumessa ja tuiskussa. Vaikeaa on, voi herttileijaa!! Yhdet minua miellyttävät vaihtoehdot ovat Teutonia Prestiget, mutta se hinta, voi jessus!!! Miehen mielestä hinta ei ole ongelma, mutta minä taas olen periaatteesta vastahankainen maksamaan noin himputin paljon vaunuista, varsinkaan kun en ole varma, käytänkö esim. koskaan turvaistuimen kiinnitysmahdollisuutta vaunurunkoon.... Tänään kun kävin eräässä lastentarvikeliikkeessä, vanha alaselkävaivani ilmaantui yhtäkkiä. Eräisiin vaunuihin kumartuessani tuntui kuin puukkoa työnnettäisiin alaselkään ja jalat meinasivat mennä alta. Tunne toistui vielä kerran. Siksi alkoi mietityttää, että nämä nykyajan yhdistelmä ovat yllättävän matalalla, jos on selkä "kipusena" ja kumartuminen tekee tiukkaa.... Täytyy siis vielä miettiä, onneksi on aikaa.
Jaahas, josko sitä lähtisi kirjaa lukemaan. Pyykkikonekin pyörii vielä. Omakotitalossa on se hyvä puoli, että voi pestä pyykkiä tähän aikaan yöstä pelkäämättä naapurien häirintää
Hyvää yötä kaikille!
-akkis-
Meinasin jo alkaa nukkumaan, mutta nälkä ei antanut periksi ja oli pakko vähän syödä. Syönnin jälkeen ei sitten voi ainakaan pariin tuntiin mennä unille ja sittenkin taidan jäädä alkuyöksi nojatuoliin.
Hienoa, Neeanäiti, että kaikki on kunnossa! Vähän sellaista jotenkin uumoilinkin, koska suvussasi vähäinen painonnousu on ollut yleistä
Maijamette: Olen täysin samaa mieltä muiden kanssa eli olet niin aikaisessa vaiheessa, että syke ei välttämättä vielä näy. Ymmärrän kyllä tunteesi, negatiivinen olo vie hyvin äkkiä positiivisista aatoksista voiton, mutta odota vielä muutama päivä ja mene sitten taas ultraukseen. Kuten muutkin myös minä pidän peukkuja kovasti pystyssä puolestasi, voimia sinulle!
4-kerroksen väkeä: Raskauksia tuntuu olevan niin erilaisia, joillakin oireet alkavat heti, joillakin myöhemmin. Joskus on niinkin, ettei koko aikana tunnu juuri lainkaan mitään oireita, minulla on nimittäin kaksi työkaveria, jotka näin sanoivat sinne asti kun jäivät äitiyslomalle eikä senkään jälkeen kuulemma ollut tuntunut mitään ikävää. Toisella kuulemma supistelikin vasta ensimmäistä kertaa kun pitikin sitten jo lähteä sairaalaan. Kadehdittavia tuollaiset raskaudet, sillä allekirjoitan minnihiiri68:n sanat täysin: "Saattaa olla, että kohta toivot että niitä oireita ei koskaan olisi tullutkaan, pahoinvointi ja väsymys ei tosiaankaan ole mitenkään kivoja oireita..."
Oma elämä ok, tosin voimia tuo alkuviikko vei. En todellakaan voinut käsittää, että miesgynari on miehelleni noinkin epänormaaleja reaktioita aiheuttava peikko: oli sitä mieltä, ettei suhteemme ehkä voi jatkua, koska olen toisen miehen "kopeloima" , ja että tiesin, ettei hän halua minun menevän miesgynarin tutkittavaksi ja kuitenkin menin ts. etten mitenkään ottanut hänen ajatuksiaan huomioon. Pelästyin hänen kovuuttaan suunnattomasti, hän vaikutti mielipiteessään niin varmalta ja ehdottomalta etten voinut kuvitellakaan, ettei hän olisi tarkoittanut mitä sanoi. Nyt ongelma on selvitetty, tosin asiasta on maanantain ja tiistain katastrofin jälkeen keskusteltu aivan mielettömät määrät eikä syyttä! Ei tuollaisen syyn takia saisi tässä tilanteessa suhteen poikkimenolla uhata, sen olen kyllä monisanaisesti hänelle keskusteluissamme ilmoittanut, meillä kun muuten tuntui olevan kaikki niin kunnossa ja suorastaan "täydellistä". No, nyt on asia selvitetty, en jaksa vatvoa sitä sen enempää, oli tuo alkuviikko niin hullua ja energiaa vievää.
Olen pähkäillyt hirmuisesti vaunujen kanssa, ts. millaiset olisivat talviaikaan näillä sorateillä parhaat, lumessa ja tuiskussa. Vaikeaa on, voi herttileijaa!! Yhdet minua miellyttävät vaihtoehdot ovat Teutonia Prestiget, mutta se hinta, voi jessus!!! Miehen mielestä hinta ei ole ongelma, mutta minä taas olen periaatteesta vastahankainen maksamaan noin himputin paljon vaunuista, varsinkaan kun en ole varma, käytänkö esim. koskaan turvaistuimen kiinnitysmahdollisuutta vaunurunkoon.... Tänään kun kävin eräässä lastentarvikeliikkeessä, vanha alaselkävaivani ilmaantui yhtäkkiä. Eräisiin vaunuihin kumartuessani tuntui kuin puukkoa työnnettäisiin alaselkään ja jalat meinasivat mennä alta. Tunne toistui vielä kerran. Siksi alkoi mietityttää, että nämä nykyajan yhdistelmä ovat yllättävän matalalla, jos on selkä "kipusena" ja kumartuminen tekee tiukkaa.... Täytyy siis vielä miettiä, onneksi on aikaa.
Jaahas, josko sitä lähtisi kirjaa lukemaan. Pyykkikonekin pyörii vielä. Omakotitalossa on se hyvä puoli, että voi pestä pyykkiä tähän aikaan yöstä pelkäämättä naapurien häirintää
Hyvää yötä kaikille!
-akkis-
Huomenta kaikille tasapuolisesti! :wave:
Nyt täytyy heti pyytää anteeksi että jouduitte odottamaan kuulumisia taas... kävi nimittäin niin, että isikandidaatti sai kun saikin vapaata, matkusti reilut 700 km ja ilmestyi keskiviikkoaamulla Tampereelle, joten tässä on ollu ihan välttämätöntä välttää netissä "roikkumista" kun piiiitkästä aikaa on ollut ukko maisemissa; hän lähti eilen illalla, joten nyt voi taas "juoruta" hyvällä omallatunnolla
Ultraus oli harvinaisen hätäinen ja "vasemmalla kädellä" suoritettu, sillä äitipolin ultraava lääkäri oli järkyttävän myöhässä, mutta tärkeimmät asiat sain toki kuulla eli poikkeamia ei löytynyt ja masuasukki oli kasvanut hurjasti ja ottanut kiinni normikäyrät mikä viittaa siihen, että istukka toimii loistavasti tällä hetkellä.
Suurin 16-trisomian istukkamosaiikin aiheuttama ongelma tällä hetkellä olisi ollut kasvun hidastuminen viikon 24 jälkeen, joten nyt näyttää sille, että trisomia on vaan osassa istukkaa eikä haittaa sen toimintaa, sillä "jätkä" oli päinvastoin kasvanut reippaasti rv 21-28!
Vielä on toki mahdollista että istukka sanoo sopimuksensa irti, mutta nyt on tilanne kuulemma se, että vauva pärjää mitä suurimmalla todennäköisyydellä jos hän päättää tulla ulos, joten mihinkään ylimääräiseen stressiin ei sen puolesta ole aihetta ja hyvä niin - jo tässä onkin stressattu lähes tauotta 22/3 2008 alkaen!
Akkikselle sen verran, että vei "jalat suusta" todetessasi että tästä on tulossa suhteenne koetinkivi... Niin kävi meilläkin ja olin varsinkin ensimmäiset 3 kk henkisesti atomeina miehen käytöksen takia, sillä hän oli puolestaan sitä mieltä, että mitään vauvaa ei ole olemassa ennen kuin se on syntynyt ja kun hän kuuli istukkamosaiikista, hän totesi, että mitään vammaista lasta ei tähän maailmaan sitten synnytetä!
Meillä on käyty voimakastakin sananvaihtoa ja olin passittamassa häntä "mäelle" monen monituista kertaa, sillä totesin että lapsi ei tarvitse isää joka ei häntä selkeästikään rakasta kun ei ole yhtään kiinnostunut ja että pärjään kyllä lapsen kanssa yksinkin taloudellisesti, joten en suostu MIHINKÄÄN peehen miehen taholta vain siksi, että nyt aikuisella iällä saan vihdoin vauvan. Vauva on tärkein!
No, kummasti se ukonkin mieli vaan muuttui, kun sain raahattua hänet mukaan ultraan ja sen jälkeen hänen maailmaansa ei ole muuta mahtunutkaan; jokaikinen päivä hän kysyy vointini ja vauvan potkut ja jauhaa kuulemma kaikille kyllästymiseen asti siitä, miten elämme sitten kun vauva on syntynyt. Ei uskoisi että on sama mies, joka miltei painosti minua hankkimaan raskauden keskeytystä, ei ikinä!
Okei, me emme näe toisiamme joka päivä eli helppo siinä on ehkä esittää kiinnostunutta pitkän matkan takaa, mutta itse näen asian niin, että kun näkee harvoin niin herkemmin toteutuu "poissa silmistä, poissa sydämestä" - koen että miehen täytyy olla jo aika tosissaan, jos viitsii hankkia 200 euron puhelinlaskut ja maksaa matkat Suomeen joka kuukausi, MUTTA se ei tarkoita sitä, että hän olisi suhtautunut tähän raskauteen tai minuun aina läheskään asiallisesti - ei edes silloin kun asuimme vielä yhdessä :/
Meilläkään ei ole vielä sanottua, miten asiat tulevat menemään. Tuntuu että mies intoilee tällä hetkellä enemmän kuin minä ja minä puolestani jarrutan asioita, sillä haluan nähdä miten asiat menee. Hän on itketyttänyt minua niin monta kertaa, että nyt mietin todella tarkkaan mitä omalta ja lapsen elämältä haluan. En suostu mihinkään, mihin ei ole pakko...
Aurinkoista sunnuntaipäivää kaikille!
Czarina & Lilliputti rv 28+4
Nyt täytyy heti pyytää anteeksi että jouduitte odottamaan kuulumisia taas... kävi nimittäin niin, että isikandidaatti sai kun saikin vapaata, matkusti reilut 700 km ja ilmestyi keskiviikkoaamulla Tampereelle, joten tässä on ollu ihan välttämätöntä välttää netissä "roikkumista" kun piiiitkästä aikaa on ollut ukko maisemissa; hän lähti eilen illalla, joten nyt voi taas "juoruta" hyvällä omallatunnolla
Ultraus oli harvinaisen hätäinen ja "vasemmalla kädellä" suoritettu, sillä äitipolin ultraava lääkäri oli järkyttävän myöhässä, mutta tärkeimmät asiat sain toki kuulla eli poikkeamia ei löytynyt ja masuasukki oli kasvanut hurjasti ja ottanut kiinni normikäyrät mikä viittaa siihen, että istukka toimii loistavasti tällä hetkellä.
Suurin 16-trisomian istukkamosaiikin aiheuttama ongelma tällä hetkellä olisi ollut kasvun hidastuminen viikon 24 jälkeen, joten nyt näyttää sille, että trisomia on vaan osassa istukkaa eikä haittaa sen toimintaa, sillä "jätkä" oli päinvastoin kasvanut reippaasti rv 21-28!
Vielä on toki mahdollista että istukka sanoo sopimuksensa irti, mutta nyt on tilanne kuulemma se, että vauva pärjää mitä suurimmalla todennäköisyydellä jos hän päättää tulla ulos, joten mihinkään ylimääräiseen stressiin ei sen puolesta ole aihetta ja hyvä niin - jo tässä onkin stressattu lähes tauotta 22/3 2008 alkaen!
Akkikselle sen verran, että vei "jalat suusta" todetessasi että tästä on tulossa suhteenne koetinkivi... Niin kävi meilläkin ja olin varsinkin ensimmäiset 3 kk henkisesti atomeina miehen käytöksen takia, sillä hän oli puolestaan sitä mieltä, että mitään vauvaa ei ole olemassa ennen kuin se on syntynyt ja kun hän kuuli istukkamosaiikista, hän totesi, että mitään vammaista lasta ei tähän maailmaan sitten synnytetä!
Meillä on käyty voimakastakin sananvaihtoa ja olin passittamassa häntä "mäelle" monen monituista kertaa, sillä totesin että lapsi ei tarvitse isää joka ei häntä selkeästikään rakasta kun ei ole yhtään kiinnostunut ja että pärjään kyllä lapsen kanssa yksinkin taloudellisesti, joten en suostu MIHINKÄÄN peehen miehen taholta vain siksi, että nyt aikuisella iällä saan vihdoin vauvan. Vauva on tärkein!
No, kummasti se ukonkin mieli vaan muuttui, kun sain raahattua hänet mukaan ultraan ja sen jälkeen hänen maailmaansa ei ole muuta mahtunutkaan; jokaikinen päivä hän kysyy vointini ja vauvan potkut ja jauhaa kuulemma kaikille kyllästymiseen asti siitä, miten elämme sitten kun vauva on syntynyt. Ei uskoisi että on sama mies, joka miltei painosti minua hankkimaan raskauden keskeytystä, ei ikinä!
Okei, me emme näe toisiamme joka päivä eli helppo siinä on ehkä esittää kiinnostunutta pitkän matkan takaa, mutta itse näen asian niin, että kun näkee harvoin niin herkemmin toteutuu "poissa silmistä, poissa sydämestä" - koen että miehen täytyy olla jo aika tosissaan, jos viitsii hankkia 200 euron puhelinlaskut ja maksaa matkat Suomeen joka kuukausi, MUTTA se ei tarkoita sitä, että hän olisi suhtautunut tähän raskauteen tai minuun aina läheskään asiallisesti - ei edes silloin kun asuimme vielä yhdessä :/
Meilläkään ei ole vielä sanottua, miten asiat tulevat menemään. Tuntuu että mies intoilee tällä hetkellä enemmän kuin minä ja minä puolestani jarrutan asioita, sillä haluan nähdä miten asiat menee. Hän on itketyttänyt minua niin monta kertaa, että nyt mietin todella tarkkaan mitä omalta ja lapsen elämältä haluan. En suostu mihinkään, mihin ei ole pakko...
Aurinkoista sunnuntaipäivää kaikille!
Czarina & Lilliputti rv 28+4
Huomenia,
Akkis: kiva, että teillä tilanne on nyt ok. Mulla on muuten aikanaan olleet Teutonia merkkiset yhdistelmävaunut ja ne olivat kyllä hyvät (ja kalliitkin jo silloin). Nyt olen alustavasti katsellut Gesslein merkkisiä yhdistelmiä, joissa oli mm. vaihdettavat etupyörät erikseen kaupunkiin ja maastoon. Mutta mulla on todella pitkä aika vaunujen hankintaa, mutta mukava niitä on näin monien vuosien jälkeen tutkailla.
Czarina: onnittelut hyvistä uutisista. Itsekin olen monesti nyt miettynyt, että tämä stressi vauvan hyvinvoinnista jatkuu varmaan vielä pitkään. Olen vielä sellaista varaudu pahimpaa tyyppiä ja kaivan esille kaikki, mikä voi mennä mönkään. Mutta sinä olet jo hyvillä viikoilla, joten nyt voit nauttia raskaudestasi.
Neean äiti: kiitti tuosta tonnikala vinkistä. En ollut ajatellut sitä ollenkaan. Neuvolan listalla se ei ole kielletty ja googlettelin vähän asiasta. KTL suosittelee raskaana oleville kala-aterioita kahdesti viikossa, mutta vain iso silakka ja hauki taisi olla ei -suositeltavien listoilla. Samoin helistin.fi terkkari ei kieltänyt tonnikalaa satunnaisesti. Mutta sitten jostakin luin, että EU taisi suositella joidenkin kalojen poistamista raskaana olevien ravinnosta ja tässä listassa oli tonnikala. Itse en juuri noiden raskasmetallijäämien vuoksi kalaa enää syö niin usein, joten nyt vaihdan varmuuden vuoksi tonnikalan muuhun. Kinkkusalaattiateria maistui myös. Tonnikalapihvi on myös hyvää, mutta nyt se jääköön.
Nyt menen puuron keittoon. Luumut ja puuro ovat tehneet ihmeitä vatsalleni - voin niitä kyllä suositella.
Kaikille mukavaa sunnuntaita,
Akkis: kiva, että teillä tilanne on nyt ok. Mulla on muuten aikanaan olleet Teutonia merkkiset yhdistelmävaunut ja ne olivat kyllä hyvät (ja kalliitkin jo silloin). Nyt olen alustavasti katsellut Gesslein merkkisiä yhdistelmiä, joissa oli mm. vaihdettavat etupyörät erikseen kaupunkiin ja maastoon. Mutta mulla on todella pitkä aika vaunujen hankintaa, mutta mukava niitä on näin monien vuosien jälkeen tutkailla.
Czarina: onnittelut hyvistä uutisista. Itsekin olen monesti nyt miettynyt, että tämä stressi vauvan hyvinvoinnista jatkuu varmaan vielä pitkään. Olen vielä sellaista varaudu pahimpaa tyyppiä ja kaivan esille kaikki, mikä voi mennä mönkään. Mutta sinä olet jo hyvillä viikoilla, joten nyt voit nauttia raskaudestasi.
Neean äiti: kiitti tuosta tonnikala vinkistä. En ollut ajatellut sitä ollenkaan. Neuvolan listalla se ei ole kielletty ja googlettelin vähän asiasta. KTL suosittelee raskaana oleville kala-aterioita kahdesti viikossa, mutta vain iso silakka ja hauki taisi olla ei -suositeltavien listoilla. Samoin helistin.fi terkkari ei kieltänyt tonnikalaa satunnaisesti. Mutta sitten jostakin luin, että EU taisi suositella joidenkin kalojen poistamista raskaana olevien ravinnosta ja tässä listassa oli tonnikala. Itse en juuri noiden raskasmetallijäämien vuoksi kalaa enää syö niin usein, joten nyt vaihdan varmuuden vuoksi tonnikalan muuhun. Kinkkusalaattiateria maistui myös. Tonnikalapihvi on myös hyvää, mutta nyt se jääköön.
Nyt menen puuron keittoon. Luumut ja puuro ovat tehneet ihmeitä vatsalleni - voin niitä kyllä suositella.
Kaikille mukavaa sunnuntaita,
Hitsi pilli kun kirjoitin jo pitkän sepustuksen ja taas painoin jotakin väärää nappia ja kaikki kirjoittamani levisi taivaan tuuliin. Voi penteles sentään myöskin sitä, että autoni takakumista löytyi nyt aamulla reikä, oli nimittäin aika tyhjä kun aamulla asian havaitsin ja minun oli tarkoitus käydä tänään vesijuoksemassa (uimahalli vajaan 20 km:n päässä). Miehellä on oma auto ja hän on töissä koko tämän päivän ja hänellä autonsa siellä. Tästä läheltä ei kulje sunnuntaisin linja-autoja, lähin menee n. 5 km päästä "joskus ja jouluna" näin sunnuntaisin, taksia en viitsi maksaa, tulisi vesiopolskinnalle liikaa hintaa enkä viitsi perheellisiä tahi muuten parisuhteessa olevia tuttaviani vaivata sunnuntaina moisella kuljetuspyynnöllä. Mutta onneksi on mahtava keli olla ulkona, joten käynpä sitten kävelyllä ja vaikka itsekseni saunassa keskellä päivää, rentouttaahan sekin.
Ihanaa, Czarina, että ultrakuulumisesi olivat noin mahtavia :hug: Niinkuin itsekin totesit pahin stressi varmasti lähti pois Oletko muuten jo uskaltanut tehdä mitään vauvahankintoja? Minähän kun olen ollut niin pelokas, etten ennen viime viikonloppua ole uskaltanut edes ajatella mitään tavaroita, mutta viikko sitten vaunuasiat ihan väen väkisin tunkivat mieleen eivätkä näytä poistuvan, ennenkuin olen tehnyt jonkinlaisen päätöksen. Eilen tosin iltapäivällä totesin, ettei vauva ole tänään potkinut niin paljon kuin joinakin päivinä, tai sitten en vain ole huomannut asiaa, aina potkut eivät ole yhtä kovia kuin jotkut toiset, ja tietenkin jo ehdin ajatella, että nyt saan heti rangaistuksen kun olen vähän pohtinut vaunuja ja eilen aamupäivällä katselin myös vauvatuotteita huutonetistä. Viime viikolla nimittäin vaunuja miettiessäni sain vähän taas muistutusta siitä, miltä "entinen" elämä tuntui, kun pystyi nauttimaan senhetkisistä asioista, ettei ollut tulevaisuuden suhteen yhtään varauksellinen, oli iloinen ja onnellinen ilman kummallisia ajatus-ja tunnepeikkoja. Välillä nimittäin on jo tottunut tuohon alitajuiseen pelkoon niin että oikein joskus miettii, osaako sitä enää koskaan nauttia samalla tavoin elämästään kuin ennen raskautta, edes hetkittäin sillä tavoin hiukan huolettomasti. Toivoa sopii, etten ole vielä niin elämääni elänyt, etteivätkö sellaiset tunteet vieläkin löytyisi, koska alitajuinen pelkääminen on aika ja välillä hirmuisenkin kuluttavaa.
Czarina: Ymmärrän, jos et voi täysin luottaa mieheesi vieläkään, koska tuollainen mustavalkoisuus (ensin jyrkkä negatiivisuus, sitten yltiöpositiivisuus) vähentää turvallisuuden tunnetta suhteessa. Vaikka olemme asiaa vatvoneet juurta jaksain, on vähän vieläkin sellainen epävarmuuden tunne, että jos joskus käykin samalla tavoin ja hän on ihan tosissaan. Mutta, vaikka näitä vauva-asioita murehdinkin enemmän kuin lääkäri määrää, tätä aikuisihmissuhdetta en jaksa turhaa murehtia, nyt nautin taas siitä, että tilanne on tasaantunut ja ajattelen, että tunsin mieheni jo ennen tuota episodia, tunsin, miten hän on sitoutunut ihmissuhteeseen ja ottaa asioista vastuuta, rakastaa minua jne, joten jos ei mitään merkkejä esiinny, pieni epäilys hänen mustavalkoisuudestaan ja julmasta jyrkkyydestään hälvenee pikkuhiljaa pois. Czarina, tällä iällä ymmärtää ( ja yleensä jo paljon nuorempanakin, riippuu tietenkin myös ihmisestä) , ettei ihmissuhteita noin vain rakenneta, että ne vaativat sitä avioliittolupauksen tahtoa tehdä töitä suhteen eteen, varsinkin vaikeina hetkinä. Tällä iällä on jo niin kovat panokset, ettei elämän täysi romuttaminen ja uudelleen järjestäminen tule äkkiseltään mieleen, sitä on valmis ensin taistelemaan vaikka kuinka pitkään ennenkuin luovuttaa, ellei sitten jotakin ihan radikaalia satu (esim. väkivalta). Tämä edellinen vuodatus siitä syystä, että lapsuuden ajoilta hyvä ystäväni, 40-v lapseton naisihminen, oli jopa sitä mieltä, että minun olisi ehkä parempi jättää mieheni moisen uhkailun vuoksi, että eihän tuollaiseen voi luottaa, jos vaikka jatkossakin tulee samanlaista kuraa niskaan yhtäkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta, että epäilyksessä eläminen on raskasta eikä kannata. Mutta niinkuin jo totesin, en minä jaksa turhaan epäillä ja tietoisesti odottaa, josko vielä joskus tulisi vastaavaa, kun ei aiemminkaan ennen maanantain ultraa ole tuollaista esiintynyt. Toisaalta, onhan tuo synnytyskin vielä edessä ja siellä tulee niitä mieslekureitakin vastaan. Täytyy nyt tulevina viikkoina tarkasti jutella miehen kanssa tuosta synnytykseen valmistautumisesta, sillä enhän minä miestäni miellyttääkseni omaa tai vauvan henkeä halua uhata. Aion jutella asiasta pelkopolilla käydessäni.
Nyt menen imuroimaan. Meillä on mennyt tämä netissä roikkuminen viime päivinä sellaiseksi, että aina kun istun tähän tuoliin, chihumme inuaa syliini ja siinä hän nukkuu kerällä niinkauan kunnes lähden koneen äärestä pois. Eli chihun kanssa emme siis kantoliinaa tarvitse , hän ratkaisi asian itse näin
-akkis-
Ihanaa, Czarina, että ultrakuulumisesi olivat noin mahtavia :hug: Niinkuin itsekin totesit pahin stressi varmasti lähti pois
Oletko muuten jo uskaltanut tehdä mitään vauvahankintoja? Minähän kun olen ollut niin pelokas, etten ennen viime viikonloppua ole uskaltanut edes ajatella mitään tavaroita, mutta viikko sitten vaunuasiat ihan väen väkisin tunkivat mieleen eivätkä näytä poistuvan, ennenkuin olen tehnyt jonkinlaisen päätöksen. Eilen tosin iltapäivällä totesin, ettei vauva ole tänään potkinut niin paljon kuin joinakin päivinä, tai sitten en vain ole huomannut asiaa, aina potkut eivät ole yhtä kovia kuin jotkut toiset, ja tietenkin jo ehdin ajatella, että nyt saan heti rangaistuksen kun olen vähän pohtinut vaunuja ja eilen aamupäivällä katselin myös vauvatuotteita huutonetistä. Viime viikolla nimittäin vaunuja miettiessäni sain vähän taas muistutusta siitä, miltä "entinen" elämä tuntui, kun pystyi nauttimaan senhetkisistä asioista, ettei ollut tulevaisuuden suhteen yhtään varauksellinen, oli iloinen ja onnellinen ilman kummallisia ajatus-ja tunnepeikkoja. Välillä nimittäin on jo tottunut tuohon alitajuiseen pelkoon niin että oikein joskus miettii, osaako sitä enää koskaan nauttia samalla tavoin elämästään kuin ennen raskautta, edes hetkittäin sillä tavoin hiukan huolettomasti. Toivoa sopii, etten ole vielä niin elämääni elänyt, etteivätkö sellaiset tunteet vieläkin löytyisi, koska alitajuinen pelkääminen on aika ja välillä hirmuisenkin kuluttavaa.Czarina: Ymmärrän, jos et voi täysin luottaa mieheesi vieläkään, koska tuollainen mustavalkoisuus (ensin jyrkkä negatiivisuus, sitten yltiöpositiivisuus) vähentää turvallisuuden tunnetta suhteessa. Vaikka olemme asiaa vatvoneet juurta jaksain, on vähän vieläkin sellainen epävarmuuden tunne, että jos joskus käykin samalla tavoin ja hän on ihan tosissaan. Mutta, vaikka näitä vauva-asioita murehdinkin enemmän kuin lääkäri määrää, tätä aikuisihmissuhdetta en jaksa turhaa murehtia, nyt nautin taas siitä, että tilanne on tasaantunut ja ajattelen, että tunsin mieheni jo ennen tuota episodia, tunsin, miten hän on sitoutunut ihmissuhteeseen ja ottaa asioista vastuuta, rakastaa minua jne, joten jos ei mitään merkkejä esiinny, pieni epäilys hänen mustavalkoisuudestaan ja julmasta jyrkkyydestään hälvenee pikkuhiljaa pois. Czarina, tällä iällä ymmärtää ( ja yleensä jo paljon nuorempanakin, riippuu tietenkin myös ihmisestä) , ettei ihmissuhteita noin vain rakenneta, että ne vaativat sitä avioliittolupauksen tahtoa tehdä töitä suhteen eteen, varsinkin vaikeina hetkinä. Tällä iällä on jo niin kovat panokset, ettei elämän täysi romuttaminen ja uudelleen järjestäminen tule äkkiseltään mieleen, sitä on valmis ensin taistelemaan vaikka kuinka pitkään ennenkuin luovuttaa, ellei sitten jotakin ihan radikaalia satu (esim. väkivalta). Tämä edellinen vuodatus siitä syystä, että lapsuuden ajoilta hyvä ystäväni, 40-v lapseton naisihminen, oli jopa sitä mieltä, että minun olisi ehkä parempi jättää mieheni moisen uhkailun vuoksi, että eihän tuollaiseen voi luottaa, jos vaikka jatkossakin tulee samanlaista kuraa niskaan yhtäkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta, että epäilyksessä eläminen on raskasta eikä kannata. Mutta niinkuin jo totesin, en minä jaksa turhaan epäillä ja tietoisesti odottaa, josko vielä joskus tulisi vastaavaa, kun ei aiemminkaan ennen maanantain ultraa ole tuollaista esiintynyt. Toisaalta, onhan tuo synnytyskin vielä edessä ja siellä tulee niitä mieslekureitakin vastaan. Täytyy nyt tulevina viikkoina tarkasti jutella miehen kanssa tuosta synnytykseen valmistautumisesta, sillä enhän minä miestäni miellyttääkseni omaa tai vauvan henkeä halua uhata. Aion jutella asiasta pelkopolilla käydessäni.
Nyt menen imuroimaan. Meillä on mennyt tämä netissä roikkuminen viime päivinä sellaiseksi, että aina kun istun tähän tuoliin, chihumme inuaa syliini ja siinä hän nukkuu kerällä niinkauan kunnes lähden koneen äärestä pois. Eli chihun kanssa emme siis kantoliinaa tarvitse
, hän ratkaisi asian itse näin -akkis-
Noista vauvatarvikehankinnoista... rehellisyyden nimissä on sanottava, että ennen rv 24 en uskaltanut hankkia mitään vaikka olinkin käynyt ultrassa monta kertaa siihen mennessä, mutta sen jälkeen on pikkuhiljaa huusholliin ilmestynyt kaikkea baby-sitteristä pinnikseen ja bodyistä pulloharjaan. Okei, näkyvillä eivät ole vieläkään, mutta ovat jo vaatehuoneessa eli näen ne joka päivä... enkä saa paniikkikohtausta =)
Epäilin pitkään, että en koskaan oppisi nauttimaan tästä raskaudesta, mutta yllättäen olen huomannut höpöttäväni masulle ja nautin suunnattomasti kun pikkumies potkii vatsassa vaikka välillä tekee suorastaan kipeää. Tiedän että asiat on aikalailla kunnossa kun vatsassa rytyytetään ja siksi pientä paniikkia aiheuttaa minullakin se, jos en tunne liikkeitä joka päivä, vaikka tiedänkin että on normaalia ettei liikkeet välttämättä tunnu vuorokauteen. Pikkasen pitää katsokaas jostakin vauhkoilla kun on kerran makuun päässyt
Se on niin totta, että näin 4-kymppisenä varsinkin esikoisen saanti kyseenalaistaa monen monituista juttua niin parisuhteessa, kuin elämänarvoissa yleensäkin. Akkiksella kävi hiukan kuten minulla - vakaa parisuhde, ei ammatillisia paineita ja jossakin joku katsoi että nyt on aika sekoittaa emännän pää raskautumisella ja HUPS, pian alkaa todellisuus lyömään vastoin kasvoja ja lujaa.
Aivan ensimmäisenä kyseenalaistetaan se, kuinka tosissasi haluat vauvan - oletko valmis läpikäymään henkisen helvetin jännittäessäsi, onko vauva terve vai ei ja mietit painajaisissasi kaikki raskauden keskeyttämisestä vammaisen lapsen synnyttämiseen ja kun selviät jotakuinkin tervejärkisenä siitä rumbasta, saatat huomata että joku muu juttu klikkaa enemmän tai vähemmän, kuten meidän tapauksessa parisuhde.
Ymmärrän hyvin että parisuhdetta ei niin vaan laiteta telakalle, vaikka toinen olisikin välillä oikein megatörppö, vaikka ymmärrän toki senkin että joku saattaa äkkiä sanoa, että jätä miehesi. Ei miestä tarvitse töppäilyn takia jättää, mutta kissa pitää mielestäni nostaa pöydälle ja asiat pitää selvittää; aikuisen miehen on opittava ajattelemaan loppuun asti ennen kuin alkaa ulkailemaan jättämisellä ja silloin hän tarvitsee vähän "äidin kädestä"
En minäkään ole pystynyt ukkoa jättämään, vaikka olen monen monituista kertaa polttanut hihani hänen satunnaiseen ääliömäisyyteen, joista mustasukkaisuus ei ole ollut ihan pienin tekijä. Meillä on raivottu esim. minun entisistä poikaystävistä - kun hän ei yhtään tykkää siitä että joku muukin on minuun koskenut... voi vihne sentään... ihan niin kuin maailmassa olisi montakin 4-kymppistä neitsyttä, jotka tietää miten "mies toimii" ja osaavat olla sinut itsensä kanssa seksuaalisesti... ihan vaan vaikka kirjoja lukemalla!
Kyllä tämä elämä on joskus mielenkiintoista, ei voi muuta sanoa, mutta ihanaa tässä on se, että vaikka välillä läpikäy kunnon helvetin niin toisena hetkenä elämä on aivan mahtavaa. Itse suhtaudun koko tähän raskausrumbaan jo niin, että tämän on tarkoitus KASVATTAA niin minua kuin lapsen isääkin ja kaikki itkut ja hampaiden kiristykset on tarpeen. Meistä tulee toivottavasti toisiamme ja ennen kaikkea itseämme kohtaan entistä rehellisempiä mikä on tarpeen, että meistä tulisi kunnon vanhempia. Itsekeskeisyys väistyy takaa-alalle kun huomaa, että vauva se meidän karusellia pyörittää eikä mikään muu ja vanha, ehkä hieman pintaliitoinenkin elämä jää minulla ja ukolla taka-alalle. Kukapa olisi uskonut vielä vuosi sitten? On tämä vaan niin merkillistä aikaa =)
Czarina & Lilliputti rv 28+4
Epäilin pitkään, että en koskaan oppisi nauttimaan tästä raskaudesta, mutta yllättäen olen huomannut höpöttäväni masulle ja nautin suunnattomasti kun pikkumies potkii vatsassa vaikka välillä tekee suorastaan kipeää. Tiedän että asiat on aikalailla kunnossa kun vatsassa rytyytetään ja siksi pientä paniikkia aiheuttaa minullakin se, jos en tunne liikkeitä joka päivä, vaikka tiedänkin että on normaalia ettei liikkeet välttämättä tunnu vuorokauteen. Pikkasen pitää katsokaas jostakin vauhkoilla kun on kerran makuun päässyt
Se on niin totta, että näin 4-kymppisenä varsinkin esikoisen saanti kyseenalaistaa monen monituista juttua niin parisuhteessa, kuin elämänarvoissa yleensäkin. Akkiksella kävi hiukan kuten minulla - vakaa parisuhde, ei ammatillisia paineita ja jossakin joku katsoi että nyt on aika sekoittaa emännän pää raskautumisella ja HUPS, pian alkaa todellisuus lyömään vastoin kasvoja ja lujaa.
Aivan ensimmäisenä kyseenalaistetaan se, kuinka tosissasi haluat vauvan - oletko valmis läpikäymään henkisen helvetin jännittäessäsi, onko vauva terve vai ei ja mietit painajaisissasi kaikki raskauden keskeyttämisestä vammaisen lapsen synnyttämiseen ja kun selviät jotakuinkin tervejärkisenä siitä rumbasta, saatat huomata että joku muu juttu klikkaa enemmän tai vähemmän, kuten meidän tapauksessa parisuhde.
Ymmärrän hyvin että parisuhdetta ei niin vaan laiteta telakalle, vaikka toinen olisikin välillä oikein megatörppö, vaikka ymmärrän toki senkin että joku saattaa äkkiä sanoa, että jätä miehesi. Ei miestä tarvitse töppäilyn takia jättää, mutta kissa pitää mielestäni nostaa pöydälle ja asiat pitää selvittää; aikuisen miehen on opittava ajattelemaan loppuun asti ennen kuin alkaa ulkailemaan jättämisellä ja silloin hän tarvitsee vähän "äidin kädestä"
En minäkään ole pystynyt ukkoa jättämään, vaikka olen monen monituista kertaa polttanut hihani hänen satunnaiseen ääliömäisyyteen, joista mustasukkaisuus ei ole ollut ihan pienin tekijä. Meillä on raivottu esim. minun entisistä poikaystävistä - kun hän ei yhtään tykkää siitä että joku muukin on minuun koskenut... voi vihne sentään... ihan niin kuin maailmassa olisi montakin 4-kymppistä neitsyttä, jotka tietää miten "mies toimii" ja osaavat olla sinut itsensä kanssa seksuaalisesti... ihan vaan vaikka kirjoja lukemalla!
Kyllä tämä elämä on joskus mielenkiintoista, ei voi muuta sanoa, mutta ihanaa tässä on se, että vaikka välillä läpikäy kunnon helvetin niin toisena hetkenä elämä on aivan mahtavaa. Itse suhtaudun koko tähän raskausrumbaan jo niin, että tämän on tarkoitus KASVATTAA niin minua kuin lapsen isääkin ja kaikki itkut ja hampaiden kiristykset on tarpeen. Meistä tulee toivottavasti toisiamme ja ennen kaikkea itseämme kohtaan entistä rehellisempiä mikä on tarpeen, että meistä tulisi kunnon vanhempia. Itsekeskeisyys väistyy takaa-alalle kun huomaa, että vauva se meidän karusellia pyörittää eikä mikään muu ja vanha, ehkä hieman pintaliitoinenkin elämä jää minulla ja ukolla taka-alalle. Kukapa olisi uskonut vielä vuosi sitten? On tämä vaan niin merkillistä aikaa =)
Czarina & Lilliputti rv 28+4
Czarina: Allekirjoitan kaiken, mitä kirjoitit raskausajan kasvattavasta kokemuksesta. Sanoit: "Meistä tulee toivottavasti toisiamme ja ennen kaikkea itseämme kohtaan entistä rehellisempiä" ja tuohon haluan lisätä, että itselläni toivon SUVAITSEVAISUUDEN lisääntymistä. Olen jo huomannutkin, että olen tämän mullistavan kokemuksen myötä saanut erilaista näkökulmaa moneen elämässä esiintyvään asiaan. Olen nimittäin elämäni aikana ainakin omien ajatuksieni tasolla monesti ollut hyvinkin jyrkkä, en välttämättä sanonut mitään esim. töissä, kotosalla kylläkin olen antanut liiankin usein paukkua, mutta sitäkin enemmän olen ajatuksissani tuominnut " miten ihminen ei tajua" / " miksi se tekee noin" yms. Kesän kuluessa kun oli aikaa ajatella, olen ristinnyt monta kertaa käteni, etten esim. töissä ole juurikaan antanut mielipiteitteni jyrkällä äänensävyllä paukkua vaikka olen välillä eri tavoin ajatellutkin tai monesti olen jättänyt mielipiteeni kokonaan sanomatta, nyt ymmärrän, että olisin ollut äärettömän julma, jos olisin käyttäytynyt toisin, oikein puistattaa, kun ajattelenkin, millaisia tuntemuksia sanomisistani olisi jollekulle seurannut.
Saattaapi olla, että te jo lapsia omistavat ette (enää) tällaisia mieti, olette joko tietoisesti tai tiedostamattanne käyneet nämä asiat läpi aikapäiviä sitten. Itse olen kyllä äärettömän onnellinen, että olen "joutunut" / päässyt tällaiseen tilanteeseen ja joutunut kyseenalaistamaan näkemyksiäni monesta elämän asiasta ja ennenkaikkea itsestäni. Moni asia aiemminkin elämässäni on kasvattanut minua, tottakai, raskaus on kuitenkin ollut jotenkin hyvin ainutlaatuinen koulu enkä pienimmässäkään määrin voi sanoa, että olisin katunut hetkeäkään, päinvastoin.
Että tällaista sunnuntaipäivän pohdintaa Nyt jatkan siivoamista, oli huusholli päässytkin jo aika pölyiseksi.
Saattaapi olla, että te jo lapsia omistavat ette (enää) tällaisia mieti, olette joko tietoisesti tai tiedostamattanne käyneet nämä asiat läpi aikapäiviä sitten. Itse olen kyllä äärettömän onnellinen, että olen "joutunut" / päässyt tällaiseen tilanteeseen ja joutunut kyseenalaistamaan näkemyksiäni monesta elämän asiasta ja ennenkaikkea itsestäni. Moni asia aiemminkin elämässäni on kasvattanut minua, tottakai, raskaus on kuitenkin ollut jotenkin hyvin ainutlaatuinen koulu enkä pienimmässäkään määrin voi sanoa, että olisin katunut hetkeäkään, päinvastoin.
Että tällaista sunnuntaipäivän pohdintaa
Nyt jatkan siivoamista, oli huusholli päässytkin jo aika pölyiseksi.Hurja rehkimisviikonloppu alkaa onneksi kallistua iltaan.
Enää pitäisi antaa iltapala tuolle nuorimmaiselle, hakea esikoinen töistä ja viedä samalla vähän tavaraa UFF-laatikkoon.
Kellari on parissa päivässä 'kuoriutunut esiin' kaiken turhan roinan alta. Osa kamasta odottaa laatikoissa hinnoittelua ja kirppikselle menoa ja osa lahjoituksiin menossa.
Kovin hankalakin pino siellä olisi; vanha TV, stereot, rautaa, lasia jne. Mihinköhän ihmeeseen ne veisi?
Akkamänty ja Czarina ovatkin käyneet syvällisiä keskusteluja. Mielenkiintoista lukea ajatuksianne. Te olette molemmat niin erilaisessa elämänvaiheessa kuin minä, vaikka ollaankin samanikäisiä ja odotellaan vauvoja =)
Tottahan se on että aika, kokemukset ja erilaiset tapahtumat kasvattavat ja muokkaavat meitä ihmisinä. Mutta ei me taideta millään elämän osa-alueella tulla valmiiksi Jopa monet raskaus-, vauva-aika- ja kasvatusasiat vaivaavat yhä mieltäni, vaikka kokemusta jo jonkinverran on. Myös parisuhdeasiatkin tuntuvat välillä (22v jälkeen) olevan ihan 'lapsenkengissä' :/
Czarina Onnittelut vielä hienoista ultrakuulumisista :flower:
Minnihiiri68 Toivottavasti flunssa eilen vain säikytteli sinua =)
Huomiseen :wave:
Nevi ja Vilttitossu rv 24+5
Enää pitäisi antaa iltapala tuolle nuorimmaiselle, hakea esikoinen töistä ja viedä samalla vähän tavaraa UFF-laatikkoon.
Kellari on parissa päivässä 'kuoriutunut esiin' kaiken turhan roinan alta. Osa kamasta odottaa laatikoissa hinnoittelua ja kirppikselle menoa ja osa lahjoituksiin menossa.
Kovin hankalakin pino siellä olisi; vanha TV, stereot, rautaa, lasia jne. Mihinköhän ihmeeseen ne veisi?
Akkamänty ja Czarina ovatkin käyneet syvällisiä keskusteluja. Mielenkiintoista lukea ajatuksianne. Te olette molemmat niin erilaisessa elämänvaiheessa kuin minä, vaikka ollaankin samanikäisiä ja odotellaan vauvoja =)
Tottahan se on että aika, kokemukset ja erilaiset tapahtumat kasvattavat ja muokkaavat meitä ihmisinä. Mutta ei me taideta millään elämän osa-alueella tulla valmiiksi
Jopa monet raskaus-, vauva-aika- ja kasvatusasiat vaivaavat yhä mieltäni, vaikka kokemusta jo jonkinverran on. Myös parisuhdeasiatkin tuntuvat välillä (22v jälkeen) olevan ihan 'lapsenkengissä' :/ Czarina Onnittelut vielä hienoista ultrakuulumisista :flower:
Minnihiiri68 Toivottavasti flunssa eilen vain säikytteli sinua =)
Huomiseen :wave:
Nevi ja Vilttitossu rv 24+5
maijamette Kävin vielä vartavasten katsomassa ultrakuvaa joka otettiin huhtikuun alussa ja olin silloin viikolla 7+1 ja siihen oli lääkäri kirjoittanut, että sydämensyke ei vielä erotu! Älä murehdi vaikkei sykettä vielä näy, koska yleensä sanotaan, että se alkaa sykkimään noin 7 viikolla, mutta toki yksilöllisiä eroja löytyy....
Kisse ja Hipsukka 29+3 :heart:
Kisse ja Hipsukka 29+3 :heart:
Huomenta naiset :wave:
Melko harmaana alkoi tämä viikko. Pitäisi saada tuota pihaa pikkuhiljaa syys/talvi kuntoon, mutta ei tuonne harmauteen kovasti huvita mennä.
Kuinkas pinomme alkuraskauden kanssa kamppailevat pärjäävät? Lis69, mimuli, Ninu ?
Entäs tuoreet äidit? Miina70, ansku71, anjamarita, säihke, Äiti-66 ? Kuinkas vauvat jakselevat? Syövätkö, nukkuvatko hyvin? Joko nimiasiat on mietitty? Kastajaiset/nimiäiset pidetty? Olisiko kenties uusia kuvia ihailtavaksi?
Nevi ja Vilttitossu rv 24+6
Melko harmaana alkoi tämä viikko. Pitäisi saada tuota pihaa pikkuhiljaa syys/talvi kuntoon, mutta ei tuonne harmauteen kovasti huvita mennä.
Kuinkas pinomme alkuraskauden kanssa kamppailevat pärjäävät? Lis69, mimuli, Ninu ?
Entäs tuoreet äidit? Miina70, ansku71, anjamarita, säihke, Äiti-66 ? Kuinkas vauvat jakselevat? Syövätkö, nukkuvatko hyvin? Joko nimiasiat on mietitty? Kastajaiset/nimiäiset pidetty? Olisiko kenties uusia kuvia ihailtavaksi?
Nevi ja Vilttitossu rv 24+6
Nevi:onpa kiva karvaturri - valppaan, viisaan ja lempeän näköinen!
Neuvolakuulumisia:
melkein pari tuntia meni lappujen täytössä ja muussa. Sydänääniä kuunneltiin, mutta kunnolla eivät kuuluneet, vaikka terkka sai lukemat 150-180 hetkellisesti näytölle, niin ehkäpä se Taimi siellä porskuttaa näin nimipäivänsä kunniaksi.
Pissatesti näytti veren osalta sen alhaisimman plussan ja se taisi mut eniten pelästyttää. Huomenna vien oikein kunnon näytteen labraan. Olenkin nyt googlettanut kaikki virtsasairaidet aina syöpiin asti - kiva toi google. Tosin näyte seisoi ainakin tunnin verran ja jostakin luin, että yli 30 seissut näyte voi liuskatestissä antaa plussan veren osalta. No huomenna vien labraan uuden näytteen. Keskiviikkona sain sitten ajan neuvolalekurille vatsavaivojen vuoksi, siis närästys yms. Jospa jotakin lääkettä voisi käyttää. Samalla varmaan selviää tuo virtsajuttu. Hemppa oli ainakin hyvä - 146. Ummetukseen sain suosituksen kokeilla luumunektaria.
Meidän suhde on jo noin parikymmentävuotta kestänyt ja lapsiakin on tullut, joten tämä raskaus ei oikeastaan mitenkää sitä muuta - paitsi tietty tekee meidän nuoremmiksi mieleltämme, uskon niin. Uskon, että vauvan kanssa osaisin nyt nauttia ja ottaa rennommin kuin ns. hulluina vuosia, jolloin jaloissa pyöri kolme pientä. Mutta toki, jos tämä olisi ensimmäinen, varmastikin asiat voisivat olla kovin erilaisia. Suurinta huolta minulle nyt aiheuttaa vauvan terveys - huolta, jota en niin kantanut nuorempana, kun ne tuli vaan ne vauvat.
Minä olen aina ollut (ja koko meidän perhe) eläinrakas ja meillä on aina ollut kissoja. Lapset ja kissat ovat hyvin sopineet yhteen, eikä toksoplasmoosista ole milloinkaan kehitetty hysteriaa, ei neuvolassa tai kotona. Tosin kissamme ovat sisäkissoja. Koirankin ottaisin mielelläni, mutta kissa sopii paremmin laiskan ihmisen kaveriksi. Tosin me kyllä kaikki ulkoillaan paljon, joten ehkä se koirakin menis mukana.
Mukavaa maanantaina!
Neuvolakuulumisia:
melkein pari tuntia meni lappujen täytössä ja muussa. Sydänääniä kuunneltiin, mutta kunnolla eivät kuuluneet, vaikka terkka sai lukemat 150-180 hetkellisesti näytölle, niin ehkäpä se Taimi siellä porskuttaa näin nimipäivänsä kunniaksi.
Pissatesti näytti veren osalta sen alhaisimman plussan ja se taisi mut eniten pelästyttää. Huomenna vien oikein kunnon näytteen labraan. Olenkin nyt googlettanut kaikki virtsasairaidet aina syöpiin asti - kiva toi google. Tosin näyte seisoi ainakin tunnin verran ja jostakin luin, että yli 30 seissut näyte voi liuskatestissä antaa plussan veren osalta. No huomenna vien labraan uuden näytteen. Keskiviikkona sain sitten ajan neuvolalekurille vatsavaivojen vuoksi, siis närästys yms. Jospa jotakin lääkettä voisi käyttää. Samalla varmaan selviää tuo virtsajuttu. Hemppa oli ainakin hyvä - 146. Ummetukseen sain suosituksen kokeilla luumunektaria.
Meidän suhde on jo noin parikymmentävuotta kestänyt ja lapsiakin on tullut, joten tämä raskaus ei oikeastaan mitenkää sitä muuta - paitsi tietty tekee meidän nuoremmiksi mieleltämme, uskon niin. Uskon, että vauvan kanssa osaisin nyt nauttia ja ottaa rennommin kuin ns. hulluina vuosia, jolloin jaloissa pyöri kolme pientä. Mutta toki, jos tämä olisi ensimmäinen, varmastikin asiat voisivat olla kovin erilaisia. Suurinta huolta minulle nyt aiheuttaa vauvan terveys - huolta, jota en niin kantanut nuorempana, kun ne tuli vaan ne vauvat.
Minä olen aina ollut (ja koko meidän perhe) eläinrakas ja meillä on aina ollut kissoja. Lapset ja kissat ovat hyvin sopineet yhteen, eikä toksoplasmoosista ole milloinkaan kehitetty hysteriaa, ei neuvolassa tai kotona. Tosin kissamme ovat sisäkissoja. Koirankin ottaisin mielelläni, mutta kissa sopii paremmin laiskan ihmisen kaveriksi. Tosin me kyllä kaikki ulkoillaan paljon, joten ehkä se koirakin menis mukana.
Mukavaa maanantaina!
Heips, kaikille!! :wave:
nevi ihana koira teillä, mutta enpä varmaan ole teitä "bongannut" kartsalla... B)
Ihana kisut anjamaritalla :wave:
Meillä on kisuja ja myös vielä yksi musta; joten vauva + kisut elämä tosi tuttua! Karvaa riittää, kun vanhempia ovat jo karvakääröt ja ihan mielelläni saattelimme alkukesästä yhden taivaan kotoon. :ashamed:
Hyvin on kuitenkin mennyt, vaikka kissoilla myös vähän ärhäkkää luonnettakin löytyy.
Omaa masuasiaa... viime viikolla kävin neuvolassa ja sydänäänet kuuluivat hienosti! Kaikki oli ok, ja nyt vaan odottelemme kolmen viikon päästä olevaa ultraa! Hemoglobiini oli 129 eli ei vielä mitään rautalisän tarvetta. Kunhan tässä muistaisi syödä sopivasti ja verensokeria seuraan. Insuliinia joudun nostamaan, kun aamusokeri ei meinaa millään laskea. :ashamed:
Päivä kerrallaan ja töihinkin on aina jaksettava. Masua välillä supistelee, kun joudun kumartelemaan ja pukemaan pikkuisia; mutta ohimenevää. Muutenkin kohtu työstää tulevaa ja kunhan muistaa välillä levätä. =)
NeeanÄiti tunnistin kyllä sinut ja vanhan nikkisi tuolta harmaiden muistisolujen joukosta! Vai tyttöä teille lääkäri meinasi, senhän näkee sitten kumpi syntyy.
Meillä ei niin väliä ole ja aion tulevaan ultraan mennessä sanoakin, ettei saa vahingossakaan lipsauttaa arveluja ultraaja!! Meistä on ihana olla loppuun asti pienessä jännnityksessä.
Vauvalle on nyt vaunutkin ja ilmeisesti toisetkin tulossa... apua niihin kohta hukutaan taas... Koroketta katsellaan tytölle, jotta saadaan istuin uuden päällisen tekijälle korjaukseen! Jeps, mutta nyt taidan kupin sumppia surauttaa, kun vauvakin liikkuu siihen malliin jo, että kaffetauko! Nyt olen kyllä vähentänyt kahvia eli ei aikoja, mutta kuppi kerrallaan vaan! Ennen meni 2-3 mukillista mukavasti. =)
Ihanaa syyspäivää ja paljon aurinkoa! Kaikille tsemppiä ja jo synnyttäneille ONNEA HURJASTI!!! :flower: :wave:
mantana ja Pikkuinen "Toivo" rv 18+3 :heart:
nevi ihana koira teillä, mutta enpä varmaan ole teitä "bongannut" kartsalla... B)
Ihana kisut anjamaritalla :wave:
Meillä on kisuja ja myös vielä yksi musta; joten vauva + kisut elämä tosi tuttua! Karvaa riittää, kun vanhempia ovat jo karvakääröt ja ihan mielelläni saattelimme alkukesästä yhden taivaan kotoon. :ashamed:
Hyvin on kuitenkin mennyt, vaikka kissoilla myös vähän ärhäkkää luonnettakin löytyy.
Omaa masuasiaa... viime viikolla kävin neuvolassa ja sydänäänet kuuluivat hienosti! Kaikki oli ok, ja nyt vaan odottelemme kolmen viikon päästä olevaa ultraa! Hemoglobiini oli 129 eli ei vielä mitään rautalisän tarvetta. Kunhan tässä muistaisi syödä sopivasti ja verensokeria seuraan. Insuliinia joudun nostamaan, kun aamusokeri ei meinaa millään laskea. :ashamed:
Päivä kerrallaan ja töihinkin on aina jaksettava. Masua välillä supistelee, kun joudun kumartelemaan ja pukemaan pikkuisia; mutta ohimenevää. Muutenkin kohtu työstää tulevaa ja kunhan muistaa välillä levätä. =)
NeeanÄiti tunnistin kyllä sinut ja vanhan nikkisi tuolta harmaiden muistisolujen joukosta!
Vai tyttöä teille lääkäri meinasi, senhän näkee sitten kumpi syntyy. Meillä ei niin väliä ole ja aion tulevaan ultraan mennessä sanoakin, ettei saa vahingossakaan lipsauttaa arveluja ultraaja!! Meistä on ihana olla loppuun asti pienessä jännnityksessä.
Vauvalle on nyt vaunutkin ja ilmeisesti toisetkin tulossa... apua niihin kohta hukutaan taas... Koroketta katsellaan tytölle, jotta saadaan istuin uuden päällisen tekijälle korjaukseen! Jeps, mutta nyt taidan kupin sumppia surauttaa, kun vauvakin liikkuu siihen malliin jo, että kaffetauko! Nyt olen kyllä vähentänyt kahvia eli ei aikoja, mutta kuppi kerrallaan vaan! Ennen meni 2-3 mukillista mukavasti. =)
Ihanaa syyspäivää ja paljon aurinkoa! Kaikille tsemppiä ja jo synnyttäneille ONNEA HURJASTI!!! :flower: :wave:
mantana ja Pikkuinen "Toivo" rv 18+3 :heart:
:wave: Pitkästä aikaan
Väsyttää aina vaan... Loppuukohan tämä koskaan? Pikkuinen asukki tuntuu olevan hyvin rauhallinen tapaus. Toki liikkeet tuntuvat jo ihan hyvin, mutta suurimman liikehdinnän on tähän mennessä aiheuttanut yöllinen tekstiviestin saapuminen sekä hammaslääkärissä käyminen.
Tässä meidän lemmikkejä... Ihan kaikki eivät kuvassa ole.
Väsyttää aina vaan... Loppuukohan tämä koskaan?
Pikkuinen asukki tuntuu olevan hyvin rauhallinen tapaus. Toki liikkeet tuntuvat jo ihan hyvin, mutta suurimman liikehdinnän on tähän mennessä aiheuttanut yöllinen tekstiviestin saapuminen sekä hammaslääkärissä käyminen.Tässä meidän lemmikkejä... Ihan kaikki eivät kuvassa ole.
Heissan!
Viime viikosta ja miehen työmatkasta Ruotsiin selvittiin - ei välttämättä kunnialla, mutta selvittiin kuitenkin. Tunsin itseni todelliseksi supersankariksi, kun yhtenä iltana seisoin julmetussa vesisateessa kolme tuntia urheilukentän laidalla vaunujen kanssa. Kannustin esikoista ja huolehdin, että hän oli oikeaa lajia suorittamassa oikeaan aikaan. Samalla yritin pitää 5-vuotiaan kutakuinkin kurissa ettei päässyt sotkemaan koko kisoja. Myhäilin itsekseni, että mieheltäni olisi mennyt hermot puolessa tunnissa
Lemmikkejä tuntuu olevan aikas monella! Meillä on yksi vanha kissaherra. Poika kävi nappaamassa kuvan kissasta, katsotaan osaanko laittaa tähän hänen valokuvaustaidettaan.
Ristiäiset meillä on sunnuntaina. Kummiasia on hoidossa, ja kaipa se nimikin (tosin onhan tässä vielä päiviä aikaa muuttaa mielensä). Anoppi tuntui kauhistuvan nimivalintaamme, mutta se toisaalta antaa vaan lisää potkua asiaan =) Ihan perinteinen nimi, mutta ei kovin yleinen.
Räkätauti alkaa pikkuhiljaa helpottamaan. Vauva vielä krohisee jonkun verran, mutta parempaan päin mennyt sekin. Yöt menevät melko mukavasti kolmen tunnin syöttöväleillä. Tosin monesti viideltä aamulla poika on pirteä kuin peipponen eikä oikein ymmärrä, kun äiti ei ole juttutuulella.
Oikein paljon tsemppiä kaikille odottajille :flower:
Säihke ja poika huomenna 4 vkoa
Viime viikosta ja miehen työmatkasta Ruotsiin selvittiin - ei välttämättä kunnialla, mutta selvittiin kuitenkin. Tunsin itseni todelliseksi supersankariksi, kun yhtenä iltana seisoin julmetussa vesisateessa kolme tuntia urheilukentän laidalla vaunujen kanssa. Kannustin esikoista ja huolehdin, että hän oli oikeaa lajia suorittamassa oikeaan aikaan. Samalla yritin pitää 5-vuotiaan kutakuinkin kurissa ettei päässyt sotkemaan koko kisoja. Myhäilin itsekseni, että mieheltäni olisi mennyt hermot puolessa tunnissa
Lemmikkejä tuntuu olevan aikas monella! Meillä on yksi vanha kissaherra. Poika kävi nappaamassa kuvan kissasta, katsotaan osaanko laittaa tähän hänen valokuvaustaidettaan.
Ristiäiset meillä on sunnuntaina. Kummiasia on hoidossa, ja kaipa se nimikin (tosin onhan tässä vielä päiviä aikaa muuttaa mielensä). Anoppi tuntui kauhistuvan nimivalintaamme, mutta se toisaalta antaa vaan lisää potkua asiaan =) Ihan perinteinen nimi, mutta ei kovin yleinen.
Räkätauti alkaa pikkuhiljaa helpottamaan. Vauva vielä krohisee jonkun verran, mutta parempaan päin mennyt sekin. Yöt menevät melko mukavasti kolmen tunnin syöttöväleillä. Tosin monesti viideltä aamulla poika on pirteä kuin peipponen eikä oikein ymmärrä, kun äiti ei ole juttutuulella.
Oikein paljon tsemppiä kaikille odottajille :flower:
Säihke ja poika huomenna 4 vkoa
Kiitos teille kaikille! Saapa nähdä nyt sitten kumpi tulossa, ei ole yhtään väliä, molempia on jo. Halusin vaan saada vaatteista esim. vaaleanpunaiset pois, jos poika varmistuis tai tytön vaatteet esille. Tila-ahtaus meinaa olla jo varastossa, kun on niin paljon vauvan vaatteita ja pieniksi jääneitä.
Mä taisin nostaa tänään ruokakasseja jotenkin huonosti auton peräkontista pois, kun iski aivan mahdottomana selkäkipu ja tämä istuminenkin tuottaa tuskaa. :|
Tähän asti selkäkivuilta säästytty, nyt ei meinaa millään kipu laantua. Yritin varovasti venytellä, ei auta.
Illanjatkoja teille kaikille!
Halusin vaan saada vaatteista esim. vaaleanpunaiset pois, jos poika varmistuis tai tytön vaatteet esille. Tila-ahtaus meinaa olla jo varastossa, kun on niin paljon vauvan vaatteita ja pieniksi jääneitä. Mä taisin nostaa tänään ruokakasseja jotenkin huonosti auton peräkontista pois, kun iski aivan mahdottomana selkäkipu ja tämä istuminenkin tuottaa tuskaa. :|
Tähän asti selkäkivuilta säästytty, nyt ei meinaa millään kipu laantua. Yritin varovasti venytellä, ei auta.
Illanjatkoja teille kaikille!
mimuli vai että valppaan, viisaan ja lempeän näköinen
Noh...onhan tuo kai niitäkin. Rotu on englanninspringerspanieli (ylösajaava lintukoira) ja siitä on kerrottu meille, että noin viisi vuotiaana (nyt 3,5v) alkaa pennun elkeet rauhoittua.
Ei ole kyllä kertaakaan tarvinnut lasten puolesta pelätä. Agressiivisuus ja dominointi on ihan vieraita käsitteitä. Mutta se valtava 'rakkauden' määrä Isäntä on koirulin ehdoton 'oma kulta', jonka joka askeleesta pitää olla selvillä. Mutta kaikki muutkin ihmiset, tuntemattomatkin, käyvät paremman puutteessa. Meille ei siis kukaan pääse huomaamatta kylään. Jokainen vieras saa kunnon tervetuliaishypyt, -halaukset ja -nuolut. Arvaatte varmaan, ettei meillä käy paljoakaan vieraita
Tuolla listassa ei lukenutkaan isompien lastesi syntymävuosia. Tuleeko teille nyt isokin ikäero kahden nuorimman väliin?
Suloiset kissat teillä anjamarita =) Etenkin tuo tummanharmaa-väritys on aivan upea.
mantana me ulkoillaan enimmäkseen metsissä tuon koiran kanssa. Ei ihan ole 'salonkikelpoinen' keskustaan
Hienoja neuvolakuulumisia, harmi tuo insuliini
Täällä samoissa väsyneissä tunnelmissa janttu672 Minäkin olen ihmetellyt miten tämä väsymys vain jatkuu ja jatkuu. Muistelen, ettei näin ole ollut edellisissä raskauksissa. Tämä keskivaihe on ollut sellaista hyvin energistä ja reipasta aikaa.
Vai ei kaikki kisulit ole edes kuvassa? Montakos heitä on?
Hienoa säihke kun olet ylpeä itsestäsi
Kyllä me naiset vaan välillä ollaan aikas sankareita :attn:
Suloinen kissa teilläkin, hienon kuvan poikasi otti =)
Hyvä kun alkaa flunssat helpottamaan. Ei ole tuo vauva-aika parasta aikaa sairastaa
Voi, voi Neeanäiti selkääsi :hug: Toivotaan että olisi vain jokin tosi nopeasti ohimenevä kipupiikki 'tähän tarvittais taas se paljon kaivattu peukut pystyyn-hymiö'
Nevi ja Vilttitossu rv 24+6
Noh...onhan tuo kai niitäkin. Rotu on englanninspringerspanieli (ylösajaava lintukoira) ja siitä on kerrottu meille, että noin viisi vuotiaana (nyt 3,5v) alkaa pennun elkeet rauhoittua.
Ei ole kyllä kertaakaan tarvinnut lasten puolesta pelätä. Agressiivisuus ja dominointi on ihan vieraita käsitteitä. Mutta se valtava 'rakkauden' määrä
Isäntä on koirulin ehdoton 'oma kulta', jonka joka askeleesta pitää olla selvillä. Mutta kaikki muutkin ihmiset, tuntemattomatkin, käyvät paremman puutteessa. Meille ei siis kukaan pääse huomaamatta kylään. Jokainen vieras saa kunnon tervetuliaishypyt, -halaukset ja -nuolut. Arvaatte varmaan, ettei meillä käy paljoakaan vieraita Tuolla listassa ei lukenutkaan isompien lastesi syntymävuosia. Tuleeko teille nyt isokin ikäero kahden nuorimman väliin?
Suloiset kissat teillä anjamarita =) Etenkin tuo tummanharmaa-väritys on aivan upea.
mantana me ulkoillaan enimmäkseen metsissä tuon koiran kanssa. Ei ihan ole 'salonkikelpoinen' keskustaan
Hienoja neuvolakuulumisia, harmi tuo insuliini
Täällä samoissa väsyneissä tunnelmissa janttu672 Minäkin olen ihmetellyt miten tämä väsymys vain jatkuu ja jatkuu. Muistelen, ettei näin ole ollut edellisissä raskauksissa. Tämä keskivaihe on ollut sellaista hyvin energistä ja reipasta aikaa.
Vai ei kaikki kisulit ole edes kuvassa? Montakos heitä on?
Hienoa säihke kun olet ylpeä itsestäsi
Kyllä me naiset vaan välillä ollaan aikas sankareita :attn:
Suloinen kissa teilläkin, hienon kuvan poikasi otti =)
Hyvä kun alkaa flunssat helpottamaan. Ei ole tuo vauva-aika parasta aikaa sairastaa
Voi, voi Neeanäiti selkääsi :hug: Toivotaan että olisi vain jokin tosi nopeasti ohimenevä kipupiikki 'tähän tarvittais taas se paljon kaivattu peukut pystyyn-hymiö'
Nevi ja Vilttitossu rv 24+6