35 -vuotiaat ja sitä vanhemmat odottajat
- Viestiketjun aloittaja vaaka-70
- Ensimmäinen viesti
Löysin netistä laskurin. ja tulos oli aika järkyttävä
Ikään perustuva Downin oireyhtymän taustariskit;
alkuraskaudessa 1:30 ja loppuraskaudessa 1:100
Mulla la on muuten 5.5.2008.
Ikään perustuva Downin oireyhtymän taustariskit;
alkuraskaudessa 1:30 ja loppuraskaudessa 1:100
Mulla la on muuten 5.5.2008.
Heissan taas kaikille :wave:
Tervetuloa uusille munkin puolesta.
Mun laskettua aikaa voi siirtää eli olis nyt 5.3.2008.
En ihmettele jos vielä jotain mulkkausta tapahtuu rakenne ultrassa
kolmen viikon päästä. Joka käynnillä sitä on ainakin ihmetelty =)
Tämä oli tälläinen pika moikkaus käynti..
Strömsö ja epeli 18+0
Tervetuloa uusille munkin puolesta.
Mun laskettua aikaa voi siirtää eli olis nyt 5.3.2008.
En ihmettele jos vielä jotain mulkkausta tapahtuu rakenne ultrassa
kolmen viikon päästä. Joka käynnillä sitä on ainakin ihmetelty =)
Tämä oli tälläinen pika moikkaus käynti..
Strömsö ja epeli 18+0
Vappuvauvan äiti, samoja lukuja minäkin hämmästelin. Kävin yksityisellä ekan kolmanneksen seulassa (niskaturvotus + veriseula) ja sen mukaan riski oli 1:10 000, mutta pelkästään iän puolesta 1:140! Gyne (Hiilesmaa) kuitenkin oli sitä mieltä että koska seulan riskiluku on noin pieni lapsivesitutkimusta ei tarvitse tehdä nyt, sitten jos rakenneultrassa on jotakin poikkeavaa, voi sen tehdä silloinkin.
Marraskuu -07
*Viivin..........1.11.......2. lapsi..LUS
*Pömppöli ... 7.11..... 4. lapsi. LuAS.
*Apassin kyynel...19.11...3.muksu. TAYS
Joulukuu -07
*Meirami.......2.12.......2. lapsi..KYS
Tammikuu -08
*Minneli........27.1........3.lapsi..KYS
Helmikuu -08
*Äippä70......1.2........ 1.lapsi..KSKS
*Mielikki.......21.2.........5.lapsi.TAYS
*Viipukka.... 23.2........ 2.lapsi. KYS
*Mai68..........28.2.......1.lapsi..Falun sairaala...Ruotsi
Maaliskuu -08
*Hexodus.......5.3. (Enkelipoika 03/07)..1.lapsi...KOS
*Strömsö...... 5.3.......1.lapsi..K-HKS
*Eulis........... 21.3.......2.lapsi..NKL
*Vaaka-70.....29.3......1.lapsi..KSKS
Huhtikuu -08
*Bettina........10.4......3. ja 4.lapsi..Englanti
*Tanja72.......11.4......7.lapsi..Nkl
*Puella..........22.4......4.lapsi..OYS
Toukokuu -08
*vappuvauvan äiti..5.5....2.lapsi...TAYS
*Ronya Royce....15.05.....2.lapsi...QCCH London[/quote]
Tervetuloa Ronya Royce =)
Kiitos päivityksestä Meirami.
Mulla on eka ultra vasta 30.10 siihen asti jännittää kovasti. Toivottavasti siellä ei ole mikään tumpelo-hotisu. Ajattelin nimittäin, että pitäiskö sitä käydä kuitenkin yksityisellä varmuuden vuoksi tulosta vielä tzekkaamassa..
Mulla on eka ultra vasta 30.10 siihen asti jännittää kovasti. Toivottavasti siellä ei ole mikään tumpelo-hotisu. Ajattelin nimittäin, että pitäiskö sitä käydä kuitenkin yksityisellä varmuuden vuoksi tulosta vielä tzekkaamassa..
Monennellako viikolla olet? Onko sua ultrattu vielä ollenkaan?Alkuperäinen kirjoittaja vappuvauvan äiti:
Itse olen aina ollut sen verran vauhko, että ellei meillä neuvolassa aina ultrattais olisin kyllä käynyt alkuraskauden ultrassa ykstyisellä, tarkistamaas, että masussa on elämää ja vauva oikeassa paikassa. En halua pelotella, mutta ystävälläni kaksi tuulimunaa, jotka selvis vasta rv 12-13 ultrassa :'(
Meillä ei np-ultraa rv 12 ja rakenneultraa tarjota, joten ne ole käynyt yksityisellä. Tosin luotan enemmin lääkäriin, alan spesialistiin enemmän kuin terveyskeskuslääkäriin saati kätilöön, vainoharhainen kun olen :ashamed:
Noita ultratutkimuksiahan pitää tehdä satoja vuodessa, että niihin harjaantuu ja näin pienessä kunnassa, jossa lapsiakin syntyy vuodessa alle sata, se on mahdotonta. Mutta kaalliiksi se tule, kun on tällainen hermoilija. Vuoden 2010 mennessä kuntien pitää ostaa kaikille ultrat äitipolilta.
Monennellako viikolla olet? Onko sua ultrattu vielä ollenkaan?Alkuperäinen kirjoittaja vappuvauvan äiti:
Itse olen aina ollut sen verran vauhko, että ellei meillä neuvolassa aina ultrattais olisin kyllä käynyt alkuraskauden ultrassa ykstyisellä, tarkistamaas, että masussa on elämää ja vauva oikeassa paikassa. En halua pelotella, mutta ystävälläni kaksi tuulimunaa, jotka selvis vasta rv 12-13 ultrassa :'(
Meillä ei np-ultraa rv 12 ja rakenneultraa tarjota, joten ne ole käynyt yksityisellä. Tosin luotan enemmin lääkäriin, alan spesialistiin enemmän kuin terveyskeskuslääkäriin saati kätilöön, vainoharhainen kun olen :ashamed:
Noita ultratutkimuksiahan pitää tehdä satoja vuodessa, että niihin harjaantuu ja näin pienessä kunnassa, jossa lapsiakin syntyy vuodessa alle sata, se on mahdotonta. Mutta kaalliiksi se tule, kun on tällainen hermoilija. Vuoden 2010 mennessä kuntien pitää ostaa kaikille ultrat äitipolilta.
Monennellako viikolla olet? Onko sua ultrattu vielä ollenkaan?Alkuperäinen kirjoittaja vappuvauvan äiti:
Itse olen aina ollut sen verran vauhko, että ellei meillä neuvolassa aina ultrattais olisin kyllä käynyt alkuraskauden ultrassa ykstyisellä, tarkistamaas, että masussa on elämää ja vauva oikeassa paikassa. En halua pelotella, mutta ystävälläni kaksi tuulimunaa, jotka selvis vasta rv 12-13 ultrassa :'(
Meillä ei np-ultraa rv 12 ja rakenneultraa tarjota, joten ne ole käynyt yksityisellä. Tosin luotan enemmin lääkäriin, alan spesialistiin enemmän kuin terveyskeskuslääkäriin saati kätilöön, vainoharhainen kun olen :ashamed:
Noita ultratutkimuksiahan pitää tehdä satoja vuodessa, että niihin harjaantuu ja näin pienessä kunnassa, jossa lapsiakin syntyy vuodessa alle sata, se on mahdotonta. Mutta kaalliiksi se tule, kun on tällainen hermoilija. Vuoden 2010 mennessä kuntien pitää ostaa kaikille ultrat äitipolilta.
Monennellako viikolla olet? Onko sua ultrattu vielä ollenkaan?Alkuperäinen kirjoittaja vappuvauvan äiti:
Itse olen aina ollut sen verran vauhko, että ellei meillä neuvolassa aina ultrattais olisin kyllä käynyt alkuraskauden ultrassa ykstyisellä, tarkistamaas, että masussa on elämää ja vauva oikeassa paikassa. En halua pelotella, mutta ystävälläni kaksi tuulimunaa, jotka selvis vasta rv 12-13 ultrassa :'(
Meillä ei np-ultraa rv 12 ja rakenneultraa tarjota, joten ne ole käynyt yksityisellä. Tosin luotan enemmin lääkäriin, alan spesialistiin enemmän kuin terveyskeskuslääkäriin saati kätilöön, vainoharhainen kun olen :ashamed:
Noita ultratutkimuksiahan pitää tehdä satoja vuodessa, että niihin harjaantuu ja näin pienessä kunnassa, jossa lapsiakin syntyy vuodessa alle sata, se on mahdotonta. Mutta kaalliiksi se tule, kun on tällainen hermoilija. Vuoden 2010 mennessä kuntien pitää ostaa kaikille ultrat äitipolilta.
Meirami; mulla on nyt rv 9.
Eli np-ultra on viikolla 13 ja rakenneultra on sitten joskus viikolla 20.
Eli np-ultra on viikolla 13 ja rakenneultra on sitten joskus viikolla 20.
:wave: Nostetaanpa taasen listaa.
Ja onnea uusille tulokkaille!
Täällä sitä vaan mahaa kasvatellaan. Lääkäri tosiaan sanoi viimeisessä neuvolassa, jos lapsi alkaa syntyä niin tervemenoa vaan synnärille, vauva on valmis. Eli plussan puolella ollaan =)
Oikein hyvää viikonloppua!!!
-viivin jas kaveri 36+1 -
Ja onnea uusille tulokkaille!
Täällä sitä vaan mahaa kasvatellaan. Lääkäri tosiaan sanoi viimeisessä neuvolassa, jos lapsi alkaa syntyä niin tervemenoa vaan synnärille, vauva on valmis. Eli plussan puolella ollaan =)
Oikein hyvää viikonloppua!!!
-viivin jas kaveri 36+1 -
Hei teille kaikille!
38v. olen ja ensimmäistä lasta odottelemme rv 9. Aika arkana kuitenkin eli en hirmuisesti uskalla vielä tuulettaa. Takana on nimittäin inhoja lapsettomuushoitoja ja raskaita epäonnistumisia.
Luin koko pinon ja olen oikein onnellinen, että se perustettiin. "Vanhojen" tutkimukset, tuntemukset ja ilmaisutavat osuvat lähemmäs.
Olo on ollut järjetöntä väsymystä lukuunottamatta ihan siedettävä. Mielenmyllerrykset sitävastoin rankempia. Olen ollut niin kauan työorientoitunut, että luopuminen ja muutospelko nostavat päätään.
Kuinka teillä muilla? Onko lapsen saaminen teille luonteva ja pelkästään onnellisia tunteita herättävä juttu?
Kyseleepi,
juulia
38v. olen ja ensimmäistä lasta odottelemme rv 9. Aika arkana kuitenkin eli en hirmuisesti uskalla vielä tuulettaa. Takana on nimittäin inhoja lapsettomuushoitoja ja raskaita epäonnistumisia.
Luin koko pinon ja olen oikein onnellinen, että se perustettiin. "Vanhojen" tutkimukset, tuntemukset ja ilmaisutavat osuvat lähemmäs.
Olo on ollut järjetöntä väsymystä lukuunottamatta ihan siedettävä. Mielenmyllerrykset sitävastoin rankempia. Olen ollut niin kauan työorientoitunut, että luopuminen ja muutospelko nostavat päätään.
Kuinka teillä muilla? Onko lapsen saaminen teille luonteva ja pelkästään onnellisia tunteita herättävä juttu?
Kyseleepi,
juulia
Juulia tervetuloa joukkoon mukaan.
Lapsen saaminen .... no vielä tossa 32-v olin aivan varma etten lapsia haluakkaan, enkä erityisen lapsirakas ole vieläkään (lukuun ottamatta omaa kullannuppua
) tai lapsirakas... siis en osaa olla vieraiden lasten kanssa rennosti sitä siis tarkoitan, en toki lapsia vihaa, ettei kukaan sellasita käsitystä saa. Elämänmuutosten jälkeen alkoi jossain takaraivossa kyteä pikkuhiljaa aikoinaan ajatus jos sittenkin meillekkin lapsi ja nyt siis toinen tulossa. Eka syntyi kun olin 35-v (oikeastaan juurikaan yrittämättä) ja nyt tää pikkukakkonen kun olen 38-v. Keskenmenon jälkeen varsinkin tämä toinen on oikein toivottu. Ekassa raskaudessa muistan kuinka ajattelin miten tulen toimeen pikkuisen kanssa kun ei ollut vauvoista mitään kokemusta. Pelotti kieltämättä. Sitten ajattelin miten pystyn työn ja lapsenhoidon järjetämään. Kaikkea mahdollista sitä tuli kelattua mielessä. Mutta hyvinhän nuo ovat sujuneet =) Ihan kelvollinen äiti minusta on tullut (joskus vähän liikaakin höösään, ainakin itsestä tuntuu :snotty: )
Kyllähän nämä tuntemukset ovat jokaisella erilaisia luonteista, elämäntilanteista yms. riippuen luulen minä.
No joo tulipahan taas oikein sepustus, toivottavasti sait edes jotain selkoa sekavasta tekstistä.
Mutta oikein hyvää viikonloppua kaikille jos en tänne ehdi eksymään enne kuin huomenissa illalla. Nyt tytön kanssa torille ja puistoilemaan kauniiseen syysaamuun.
viivin+kaveri 36+2
Lapsen saaminen .... no vielä tossa 32-v olin aivan varma etten lapsia haluakkaan, enkä erityisen lapsirakas ole vieläkään (lukuun ottamatta omaa kullannuppua
) tai lapsirakas... siis en osaa olla vieraiden lasten kanssa rennosti sitä siis tarkoitan, en toki lapsia vihaa, ettei kukaan sellasita käsitystä saa. Elämänmuutosten jälkeen alkoi jossain takaraivossa kyteä pikkuhiljaa aikoinaan ajatus jos sittenkin meillekkin lapsi ja nyt siis toinen tulossa. Eka syntyi kun olin 35-v (oikeastaan juurikaan yrittämättä) ja nyt tää pikkukakkonen kun olen 38-v. Keskenmenon jälkeen varsinkin tämä toinen on oikein toivottu. Ekassa raskaudessa muistan kuinka ajattelin miten tulen toimeen pikkuisen kanssa kun ei ollut vauvoista mitään kokemusta. Pelotti kieltämättä. Sitten ajattelin miten pystyn työn ja lapsenhoidon järjetämään. Kaikkea mahdollista sitä tuli kelattua mielessä. Mutta hyvinhän nuo ovat sujuneet =) Ihan kelvollinen äiti minusta on tullut (joskus vähän liikaakin höösään, ainakin itsestä tuntuu :snotty: )Kyllähän nämä tuntemukset ovat jokaisella erilaisia luonteista, elämäntilanteista yms. riippuen luulen minä.
No joo tulipahan taas oikein sepustus, toivottavasti sait edes jotain selkoa sekavasta tekstistä.
Mutta oikein hyvää viikonloppua kaikille jos en tänne ehdi eksymään enne kuin huomenissa illalla. Nyt tytön kanssa torille ja puistoilemaan kauniiseen syysaamuun.
viivin+kaveri 36+2
Onnea Juuliallekin ja tervetuloa :flower: =)
Täytyy heti peesata tota viivinin kirjoittamaa tekstiä... ei ole tosiaan ollut itsestään selvää ajatuksena tämä lisääntyminen.....
Viimeksi kun positiivisen testin tein, oli se ensin vähän shokki meille kummallekin, mutta valmistautuminen asiaan alkoi heti. Päässä pyöri ja pyörii toki miljoonia asioita, mutta päällimmäisenä se, että niin ovat muutkin selviytyneet
Sitten kun kävi niin että poika menetettiin, tuntuikin ainoalta oikealta vaihtoehdolta, että yritämme uudestaan... ja samat ajatukset ne päässä nytkin on.. miten tämä etenee... ja mitä jos ja KUN meillä onkin kohta oikeasti nyytti sylissä...?? Mutta luonto on hoitanut asian onneksi niin, että vaikka tässä vaiheessa odotus tuntuu tooooosi pitkälle ajalle, niin tarpeeseen se tulee. Sitä ehtii mielessään valmistautua asiaan joka kantilta. Ystäväni sanoi jotenkin näin, että raskausajasta alkaa ne loppuelämän pelot, että onhan lapsella kaikki hyvin ja etteihän mitään pahaa vaan satu....
Eli eiköhän se kaikilla raskaanaolevilla ole sama juttu ja kuulunee asiaan tuo pohdiskelu. Ja nuo ah, niin ihanat hormonit hoitavat loput.
Täällä menee hyvin, väsyttää tosin vieläkin. Eilen nousin kai jo ennen ysiä, mutta tänään nukuinkin puolillepäiville |O toki muutama vessakäynti mahtui yöhön.
Huomenna on neuvola ja keskiviikkona JO rakenneultra!! Huih, miten nää viikot onkin vierinyt! Jänskättää kyllä jo se ultra, mutta ainakin liikkeeitä tuntuu, joten eiköhän siellä kaikki silleen kunnossa ole.. Toivottavasti! :heart:
Mukavaa sunnuntaita kaikille! Ja hyvää vointia loppurutistukseen viivin!
Hexodus ja masumöyrijä 18+4
Täytyy heti peesata tota viivinin kirjoittamaa tekstiä... ei ole tosiaan ollut itsestään selvää ajatuksena tämä lisääntyminen.....
Viimeksi kun positiivisen testin tein, oli se ensin vähän shokki meille kummallekin, mutta valmistautuminen asiaan alkoi heti. Päässä pyöri ja pyörii toki miljoonia asioita, mutta päällimmäisenä se, että niin ovat muutkin selviytyneet
Sitten kun kävi niin että poika menetettiin, tuntuikin ainoalta oikealta vaihtoehdolta, että yritämme uudestaan... ja samat ajatukset ne päässä nytkin on.. miten tämä etenee... ja mitä jos ja KUN meillä onkin kohta oikeasti nyytti sylissä...?? Mutta luonto on hoitanut asian onneksi niin, että vaikka tässä vaiheessa odotus tuntuu tooooosi pitkälle ajalle, niin tarpeeseen se tulee. Sitä ehtii mielessään valmistautua asiaan joka kantilta. Ystäväni sanoi jotenkin näin, että raskausajasta alkaa ne loppuelämän pelot, että onhan lapsella kaikki hyvin ja etteihän mitään pahaa vaan satu....
Eli eiköhän se kaikilla raskaanaolevilla ole sama juttu ja kuulunee asiaan tuo pohdiskelu. Ja nuo ah, niin ihanat hormonit hoitavat loput.
Täällä menee hyvin, väsyttää tosin vieläkin. Eilen nousin kai jo ennen ysiä, mutta tänään nukuinkin puolillepäiville |O toki muutama vessakäynti mahtui yöhön.
Huomenna on neuvola ja keskiviikkona JO rakenneultra!! Huih, miten nää viikot onkin vierinyt! Jänskättää kyllä jo se ultra, mutta ainakin liikkeeitä tuntuu, joten eiköhän siellä kaikki silleen kunnossa ole.. Toivottavasti! :heart:
Mukavaa sunnuntaita kaikille! Ja hyvää vointia loppurutistukseen viivin!
Hexodus ja masumöyrijä 18+4
Terve ! Mä jouduin 2 kertaa rakenneultraan.Vararavinnon eli ylipainon takia
ensin ei nähnyt kunnolla.Nyt oli niin näki muuten hyvin mutta ei vauvan
sydämen rakennetta ei sumun vuoksi näkynyt kunnolla.
kohdunpohjan korkeus 16 cm.painoarvio 21+5 ja sikiön syke 150.
Nyt olis rv noin 23+1.Terveydenhoitaja lohdutti mua ja sanoi ei toi ole vakavaa.
Mut miksi merkitsevät ja sanovat viikon jälessä kun kaikki muuten on hyvin. :ashamed: Lääkäri sanoi tekevänsä myöhemmin uudestaan jotta näkis sydämen rakenteen paremmin :'( Mua oikeen pelotaa vaikka hoitaja sanoi ei syytä huoleen.vauva on muuten ok.n kokoinen .
Onnea juuliallekkin ja tervetuloa joukkoon minunkin puolesta !! :flower: :hug:
ensin ei nähnyt kunnolla.Nyt oli niin näki muuten hyvin mutta ei vauvan
sydämen rakennetta ei sumun vuoksi näkynyt kunnolla.
kohdunpohjan korkeus 16 cm.painoarvio 21+5 ja sikiön syke 150.
Nyt olis rv noin 23+1.Terveydenhoitaja lohdutti mua ja sanoi ei toi ole vakavaa.
Mut miksi merkitsevät ja sanovat viikon jälessä kun kaikki muuten on hyvin. :ashamed: Lääkäri sanoi tekevänsä myöhemmin uudestaan jotta näkis sydämen rakenteen paremmin :'( Mua oikeen pelotaa vaikka hoitaja sanoi ei syytä huoleen.vauva on muuten ok.n kokoinen .
Onnea juuliallekkin ja tervetuloa joukkoon minunkin puolesta !! :flower: :hug:
Tervetuloa Juulia :wave:
Näin viimeyönä ihan ihme unta. Olin kaveriden kanssa sinkkuna baarissa ja raskaana :/ Ihan viimeisillään vielä ja kaikkialla oli ruuhkaa ja väkeä kauheasti. Oli jotenkin kamalan epätoivoinen olo olla baarissa ja vielä yrittää etsiä tosi tarkoituksella miestä.
Onneksi oli unta
Ei silti, nostan hattua kaikille niille jotka yksin
odottavat. Nykyään onneksi on paljon hyviä tahoja auttamassa yksin odottavaa.
Tylsän unen jälkeen onneksi mies pelasti aamun tuomalla aamiaisen vuoteeseen.
Mulla ollut vähän sama tilanne kun viivinillä.
En kanssa oikein voinut kuvitella itseäni lasten kanssa. Ne on ollut jotenkin pelottavia tähän asti. Ja vauvat varsinkin =)
Sitten se elämä vaan jotenkin alkoi muuttua, kun sopiva mies löytyi ja opiskelut sain vihdoin päätökseen. Jonkin aikaa ollaan jo yhdessä oltu ja viime vuoden elokuussa päätettiin aloittaa vauvaprojekti.
Tähän väliin mahtuu yksi keskenmeno nyt keväällä vk 8-9, joka aiheuttaa sen että nyt pelottaa vieläkin, vaikka aletaan olla lähellä puoltaväliä tässä raskaudessa.
Mulla iski torstaina ensimmäinen ikäkriisi, joka toivottavasti jäi samantien unholaan :snotty:
Onneksi omasta ystäväpiiristä moni on saanut tänä keväänä ensimmäisen vauvan. Ja heistä ei kukaan ole alle kolmikymppinen.
Se jotenkin auttoi taas suhtautumaan asioihin omalla tavallaan.
Se että niin moni tuttu on saanut vauvan auttaa myös siihen vauva jännitykseen. Ei pelota ollenkaan enään niin paljoa, kun on saanut harjoitella niiden kanssa seurustelua ja oloa.
Kummipoika varsinkin on huippu vauvacoutsaaja
Syntyi kanssa tänä kevänä. Huhtikuussa.
Vauvan vaatteita/tarvikkeita ei mitään olla vielä ostettu.
Varmaan sitten just ennen laitokselle lähtöä kurvataan kaupan kautta Sitten ehkä jo uskaltaa..
Ai niin. Vähän olen kade sulle Hexodus. Nyt jo rakenneultra. Mulla vasta tasan sinäpäivänä kun on viikko 21. Eli kolmisen viikkoa vielä pitäisi malttaa jaksaa. Onnea rakenneultraan sulle !
Tulipas juttua.....Strömsö ja epeli 18+4
Näin viimeyönä ihan ihme unta. Olin kaveriden kanssa sinkkuna baarissa ja raskaana :/ Ihan viimeisillään vielä ja kaikkialla oli ruuhkaa ja väkeä kauheasti. Oli jotenkin kamalan epätoivoinen olo olla baarissa ja vielä yrittää etsiä tosi tarkoituksella miestä.
Onneksi oli unta
Ei silti, nostan hattua kaikille niille jotka yksin
odottavat. Nykyään onneksi on paljon hyviä tahoja auttamassa yksin odottavaa.
Tylsän unen jälkeen onneksi mies pelasti aamun tuomalla aamiaisen vuoteeseen.
Mulla ollut vähän sama tilanne kun viivinillä.
En kanssa oikein voinut kuvitella itseäni lasten kanssa. Ne on ollut jotenkin pelottavia tähän asti. Ja vauvat varsinkin =)
Sitten se elämä vaan jotenkin alkoi muuttua, kun sopiva mies löytyi ja opiskelut sain vihdoin päätökseen. Jonkin aikaa ollaan jo yhdessä oltu ja viime vuoden elokuussa päätettiin aloittaa vauvaprojekti.
Tähän väliin mahtuu yksi keskenmeno nyt keväällä vk 8-9, joka aiheuttaa sen että nyt pelottaa vieläkin, vaikka aletaan olla lähellä puoltaväliä tässä raskaudessa.
Mulla iski torstaina ensimmäinen ikäkriisi, joka toivottavasti jäi samantien unholaan :snotty:
Onneksi omasta ystäväpiiristä moni on saanut tänä keväänä ensimmäisen vauvan. Ja heistä ei kukaan ole alle kolmikymppinen.
Se jotenkin auttoi taas suhtautumaan asioihin omalla tavallaan.
Se että niin moni tuttu on saanut vauvan auttaa myös siihen vauva jännitykseen. Ei pelota ollenkaan enään niin paljoa, kun on saanut harjoitella niiden kanssa seurustelua ja oloa.
Kummipoika varsinkin on huippu vauvacoutsaaja
Syntyi kanssa tänä kevänä. Huhtikuussa.
Vauvan vaatteita/tarvikkeita ei mitään olla vielä ostettu.
Varmaan sitten just ennen laitokselle lähtöä kurvataan kaupan kautta
Sitten ehkä jo uskaltaa..Ai niin. Vähän olen kade sulle Hexodus. Nyt jo rakenneultra. Mulla vasta tasan sinäpäivänä kun on viikko 21. Eli kolmisen viikkoa vielä pitäisi malttaa jaksaa. Onnea rakenneultraan sulle !
Tulipas juttua.....Strömsö ja epeli 18+4
Nosto :wave:
Hyvä että muillakin on ollut samoja ajatuksia kuin minulla :snotty: .
Nyt täällä ähkin ja vähkin tään mahan kanssa. Pehmentelee ja kypsyttelee paikkoja, kivoja pieniä säväreitä tulee silloin tällöin, mutta ei tää vielä synntystä ennakoi =)
Jos pientä iltapalaa ja unta.
viivin ja kaveri 36+3
Hyvä että muillakin on ollut samoja ajatuksia kuin minulla :snotty: .
Nyt täällä ähkin ja vähkin tään mahan kanssa. Pehmentelee ja kypsyttelee paikkoja, kivoja pieniä säväreitä tulee silloin tällöin, mutta ei tää vielä synntystä ennakoi =)
Jos pientä iltapalaa ja unta.
viivin ja kaveri 36+3
Hienosti kirjoitatte!
On huojentavaa kuulla ajatuksistanne. Ihmisten elämät kulkevat niin eri latuja ja oman riittävän hyvän ladun hiihtäminen tuntuu joskus umpihangessa rämpimiseltä. :snotty: Tulipas vertaus.
Olen ollut hieman paremmalla mielellä. Viikon päästä pääsemme ultraan Väestöliittoon, jolloin näemme elääkö alkio ja onko se oikeassa paikassa.
Ikuiseen huoleen varmaankin tottuu, mutta rankalta tuntuu.
Seuraavaksi sitten pelätään Downia ja muita iäkkyydestä johtuvia mahdollisia ongelmia. Mies onneksi tsemppaa ja rohkaisee, että kyllä tämä hyvin nyt menee. Paremmin kuin koskaan aikaisemmilla kerroilla. Alkiosta minä kuitenkin puhun vielä pitkään. En uskalla ajatella henkilökohtaisempaa suhdetta.
juulia
On huojentavaa kuulla ajatuksistanne. Ihmisten elämät kulkevat niin eri latuja ja oman riittävän hyvän ladun hiihtäminen tuntuu joskus umpihangessa rämpimiseltä. :snotty: Tulipas vertaus.
Olen ollut hieman paremmalla mielellä. Viikon päästä pääsemme ultraan Väestöliittoon, jolloin näemme elääkö alkio ja onko se oikeassa paikassa.
Ikuiseen huoleen varmaankin tottuu, mutta rankalta tuntuu.
Seuraavaksi sitten pelätään Downia ja muita iäkkyydestä johtuvia mahdollisia ongelmia. Mies onneksi tsemppaa ja rohkaisee, että kyllä tämä hyvin nyt menee. Paremmin kuin koskaan aikaisemmilla kerroilla. Alkiosta minä kuitenkin puhun vielä pitkään. En uskalla ajatella henkilökohtaisempaa suhdetta.
juulia
Julia, onnittelut vauvauutisesta :flower:
Hexodus, tsemppiä ultraan, täälläkin sitä rakenneultraa odotetaan kun kuuta nousevaa..., 1.11 asti täytyy jaksaa..
Julia, sain esikoiseni hiukka alle 30-vuotiaana, en ollut ihan tyttönen silloinkaan, oltiin ehditty miehen kanssa olla yhdessä ja aviossakin jo usempi vuosi. Meillä molemmilla on myös pitkät opinnot takana. Toinen lapsi syntyi kun oli 33 v. nyt kun noita ajankohtia ajattelen niin aika nuorihan sitä vielä silloin olin, tässä iässä 39 v. on ajatusmaailmassakin jo ihan eri kuviot. Aina olen lapsista kovasti tykännyt ja usemmasta haaveillut, meillä mies on jarrutellut, siksi tämä iltatähtikin on vasta nyt tulossa. Kaveripiirissä meidän esikoinen oli ensimmäinen vauva enkä vauvojen kanssa ollut puuhaillut aikasemmin. Vauva oli kyllä tosi kiltti ja helppohoitoinen joten missään vaiheessa ei liian rankalta tai ahdistavalta tuntunut. Lisäksi olimme juuri muuttaneet ja samassa taloyhtiössä oli samanikäinen vauva jonka ädin kanssa tapasimme vähintään ulkoilun merkeissä joka päivä kun miehet olivat töissä.
Tässä raskaudessa on ihan oma tunnelmansa kun tiedän että tämä on viimeinen, vähän haikeakin olo, toki nuo kaikki kromosomijutut ja mut mietityttävät (siksi kävin ekan kolmanneksen seulassakin vaikkei se nyt mikään satavarma ole). Minulla on takana keskeytynyt km viime joulukuulta ja koko alkuraskaus meni sen uusiutumista peläten, vieläkin neuvolassa jännitän kuuluvatko sikiön sydänäänet vai ei. Kai se sitten niinkin on on että ikä tuo lisää tietoa ja tieto lisää tuskaa, toki kaikki riskitkin kasvavat iän myötä.
Hexodus, tsemppiä ultraan, täälläkin sitä rakenneultraa odotetaan kun kuuta nousevaa..., 1.11 asti täytyy jaksaa..
Julia, sain esikoiseni hiukka alle 30-vuotiaana, en ollut ihan tyttönen silloinkaan, oltiin ehditty miehen kanssa olla yhdessä ja aviossakin jo usempi vuosi. Meillä molemmilla on myös pitkät opinnot takana. Toinen lapsi syntyi kun oli 33 v. nyt kun noita ajankohtia ajattelen niin aika nuorihan sitä vielä silloin olin, tässä iässä 39 v. on ajatusmaailmassakin jo ihan eri kuviot. Aina olen lapsista kovasti tykännyt ja usemmasta haaveillut, meillä mies on jarrutellut, siksi tämä iltatähtikin on vasta nyt tulossa. Kaveripiirissä meidän esikoinen oli ensimmäinen vauva enkä vauvojen kanssa ollut puuhaillut aikasemmin. Vauva oli kyllä tosi kiltti ja helppohoitoinen joten missään vaiheessa ei liian rankalta tai ahdistavalta tuntunut. Lisäksi olimme juuri muuttaneet ja samassa taloyhtiössä oli samanikäinen vauva jonka ädin kanssa tapasimme vähintään ulkoilun merkeissä joka päivä kun miehet olivat töissä.
Tässä raskaudessa on ihan oma tunnelmansa kun tiedän että tämä on viimeinen, vähän haikeakin olo, toki nuo kaikki kromosomijutut ja mut mietityttävät (siksi kävin ekan kolmanneksen seulassakin vaikkei se nyt mikään satavarma ole). Minulla on takana keskeytynyt km viime joulukuulta ja koko alkuraskaus meni sen uusiutumista peläten, vieläkin neuvolassa jännitän kuuluvatko sikiön sydänäänet vai ei. Kai se sitten niinkin on on että ikä tuo lisää tietoa ja tieto lisää tuskaa, toki kaikki riskitkin kasvavat iän myötä.