juulialle haleja :hug: :hug:
Toivottavasti kaikki olisi kuitenkin hyvin!!
Se valitettavasti on totta, että tietyille asioille me ei voida mitään. Mulle sanottiin just viime ultrassa, että geenejä me ei voida valita, muuten voidaan vaikuttaa ainoastaan syömällä terveellisesti, ulkoilemalla ja lepäämällä riittävästi ja loppu tosiaan on jossain ylemmissä käsissä. Voimia tuleviin viikkoihin!!
Puellalle Onnea hyvistä ultrakuulumisista :flower:
ja tervemenoa vaatekaupoille
SaaraX - ONNEA plussasta!!! :flower:
Tässä pinossa on varmasti enempi vähempi epätodellisia olotiloja...!
Me otettiin viime raskaudessa alku hissukseen, ei huudeltu kauheemmin, ennenkun masu alkoi selkeesti näkymään. Sittenkin oltiin skeptisiä ja varpaillaan, et kattellaan kuinka tässä käy... Noh, meille tuli se pahin kokemus kaikista eli esikoisemme menetettiin viikolla 28+0.
Kun sen jälkeen kuitenkin uskallettiin yrittää uudelleen, mietittiin keskenämme, että tehdään nyt kaikki toisin! Mennään heti ekan ultran jälkeen vaunukaupoille ja huudellaan kaikille ympäri kyliä
..no joo, ei tosiaan olla niin tehty, eikä vieläkään mitään olla hankittu... saadaan kyllä kaikki kasaan nopeastikin, jos tarve vaatii, mutta muutoin ostetaan vaatteitakin sitten vasta joskus 30+ viikon jälkeen tai jotain...
Niin, siis mun pointti tässä oli se, että menetys sattuu joka tapauksessa, on siihen varautunut tai ei!!! Tai tulee se heti tai vasta myöhemmin. Mä koitan ajatella sen niin, että tällä tulokkaalla on oikeus rentoon mammaan, eikä sen tarvii ressata mun peloista! Joten koitan vaan rentoutua ja ajatella, että kaikki menee nyt hyvin. Muuta neuvoa en osaa antaa. Paitsi tietysti ne itsestäänselvyydet eli terveelliset elämäntavat ja se riittävä lepo... ja se tulee automaattisesti tän väsymyksen takia
(ja Multi-Tabsin raskausvitamiinissa on tärkeää foolihappoa muiden vitamiinien lisäksi *mainostaa*)
Onnellista raskausaikaa toivottelen! =)
Kissosista,
Strömsö ja
eulis - kiva kuulla, että muillakin on karvanaamoja kotona
Meillä on tommonen töpöhäntäinen pitkäkarvainen koiramainen "sekarotuinen" kissa, jossa on jotain manxia tai/ja persialaista ja mitä lie... persoonallinen otus kun mikä ja meidän vauva toistaiseksi :heart: kova tyttö juttelemaan, seuraa aina jalan vieressä ja juttelee samalla
(sitäkin saa sitten myöhemmin varoa, jos vaavelia kantelee ja kissonen jaloissa pyörii, niinku toi tekee..) mutta uskon kyllä kans tohon, että tää varmasti ensin on vaan kauhuissaan nyytistä!! Eikä varmasti ihan viereen uskalla tulla! Mut sitä vauvansänkyä on mietitty, että vaikka kissa ei sinne varmaan olekaan menossa, jos siellä joku tuhiseva pieni ihminen on, niin toisko joku verkko siihen sängyn päälle kuitenkin mielenrauhan..? Noh, täytyypi sitten kattella, kun on ajankohtaista..!
Oon itte kasvanut eläinten keskellä ja mulla oli koira toistakymmentä vuotta ja nyt toi pienempi otus, niin jotenkin ne vaan kuuluu elämään. Ja tuleepi allergeenit ja eläinten ja elämän kunnioitus kaupan päälle...
Semmossia tähän palaan. Nyt on kai aika herätä ja alkaa touhuumaan kotia muuttokuntoon :headwall:
Voikaapa hyvin ja paksusti
(Strömsö - täällä kans jo ihan kiitettävä pötsi... mulle ei varmaan kohta mahdu edes mun mammahousut!!!!! |O )
Hexodus ja masumöyrijä 20+4