35 -vuotiaat ja sitä vanhemmat odottajat

Ansku71, en ole vielä itkuhälytintä ostanut. Huomenna jos selviän kaupunkiin, käyn Markantalosta kyselemässä tuosta Dorosta lisätietoja, saako sitä viedä ulos ja kauanko akun pitäisi kestää. Kyllä tuo kolme tuntia on lyhyt aika, jos ei ne ulkona pitempään kestä. Hobby Halli myy tuosta Dorosta ns karvalakkimallia, missä ei ole noita lisähienouksia, mutta voisi siis oikein hyvin ajaa varsinaisen asian itkuhälyttimenä. Monen tuttuni mielestä koko itkuhälytin on ihan turha kapistus, mutta itse ajattelen kaksikerroksisessa asunnossa asuvana, että pystyn paremmin keskittymään omiin hommiini, kun ei tarvi koko ajan juosta vauvaa katsomassa. Mutta onneksi jokainen saa hankkia ne tarvikkeet, joita itse pitää tärkeinä. Vaaka-70 40+3 edelleen
 
Ja viestiä pukkaa edelleen. Ansku ja Miina, otitte esille todella tärkeän asian, mistä ei edes ole kovinkaan helppo puhua tuttujen kanssa. Minua on myös raskauden alusta asti vaivannut vauvan menettämisen pelko ja kuten tuolla aikaisemmin kirjoitin, on tätä vauvaa tehty pitkään ja harkiten. Pelko on ehkä jopa pahentunut näillä viimeisillä viikoilla ja yhden yön valvoin kokonaan, kun en tuntenut vauvan liikkeitä enkä silloin vielä tiennyt mihin olisi pitänyt ottaa yhteyttä. Minulla oli kuitenkin neuvola-aika samalle päivälle ja siellä sydänäänet kuului hyvin ja terveydenhoitaja tunsi vauvan liikkeet vaikka itse en tuntenut vieläkään, varmaan olin niin paniikissa. Mutta kyllä siinä yön tunteina ehti ajatella jos vaikka mitä, kamalat itsesyytökset, että mitä olin syönyt ja olenko ollut liian paljon liikkeellä. Sitten sitä miettii, että mihin kaikki hankitut tavarat laittaa, uskaltaako yrittää uutta raskautta, miten voin palata töihin kesken kaiken jne.... Muutamalle tutulle olen maininnut tästä pelosta ja olen saanut vastauksen, että elä nyt hulluja puhu, tietysti kaikki on kunnossa. Mutta miksi sitä ei voi itse uskoa, kyllä mulla pelko pysyy siihen asti kunnes saan vauvan syliin ja nään että kaikki on hyvin ja varmaan vielä sittenkin pelkään, mitä vielä voi tapahtua, kätkytkuolema esim. Neuvolassa sanottiin, että tietyssä määrin tämä pelko on normaalia ja jokaisen odottavan äidin mielessä, mutta jos se alkaa liikaa häiritä elämää ja yöunia, on paras hakea ammattiapua.

Olen huomannut, että mieskin on suhtautunut varauksella tähän odotukseen, jo heti alussa kun menimme ekaan ultraan raskausviikolla 10, mies arveli, ettei siellä kuitenkaan mitään vauvaa ole tai ei ainakaan oikeassa paikassa. Ja vaikka viikolla 21 käytiin yksityisellä rakenneultrassa, niin ei sekään riitä vakuuttamaan että kaikki on hyvin. Epävarmuudesta ja asunnon muutostakin johtuen, hankimme vauvalle tavaroita vasta ihan nyt viimeisinä viikkoina, jos kuitenkin tapahtuu jotain ikävää. Meidän on vaan niin vaikeaa uskoa, että meille voisi tapahtua joskus jotain hyvääkin.

Neuvolassa kehotettiin tekemään liikelaskentaa ja merkitsemään vauvan liikkeet ylös kaavakkeeseen. Liikkeitä lasketaan tunnin ajan, jolloin vähintään kymmenen liikettä pitäisi tuntua. Vauva kun kuulema liikkuu 3-50 kertaa tunnissa, jotkut jopa yli 100 kertaa. Vauvoilla on myös 20-40 minuutin lepovaiheita. Ja hikkaliikkeitä ei lasketa. Laskennan voi tehdä mihin aikaan tahansa. Jos vauva liikkuu paljon, ei tarvi koko tuntia laskea vaan kaavakkeeseen merkitään lyhyempi aika. Minun kohdalla on käytännössä mennyt sillä tavalla, että vauva saattaa tosiaan liikkua harvakseltaan eli tunnissa tuntuu keskimäärin kuusi liikettä Toisinaan ne 10 liikettä tuntuu jo vartin sisällä. Eilen sain laskettua kuuteen ja nukahdin kesken kaiken. Mutta paljon ajatukset pyörii vauvan liikkumisen ympärille ja vähän väliä kädet hakeutuu vatsalle tunnustelemaan. Jos liikkeitä ei tunnu, kehoitettiin nopeasti lähtemään synnytysvastaanotolle sydänäänikontrolliin ja muistutettiin, ettei yhtään turhaa käyntiä ole. Ennemmin siis liian aikaisessa vaiheessa vaikka olisikin ns. turhaa kuin liian myöhään, jolloin ei voitaisi enää tehdä mitään.

Tämä raskausaika kun muutenkin herkistää, niin en ole pitkään aikaan pystynyt lukemaan kokemuksia lapsensa menettäneistä. Todella surullista, että teillekkin Miina on käynyt niin.

Mutta toivotaan, että kaikki menee parhain päin ja saadaan terveet vauvat syliin. Terveisin Vaaka-70 ja edelleenkin 40+3

 
Kävin tiistaina neuvolassa ja kaikki oli hyvin, jopa vauvan sydänäänet kuuluivat. Sellainen hauska, pehmeä ja nopea pompotus :heart: Eka ultra on 17.4. ja sen jälkeen varmaan sitten olisi tarkoitus kertoa vauvasta lapsille. Meillä 9 v. alkaa kohta jo huomata, sillä mulla on maha ihan selvästi muuttanut muotoaan... Ehkäpä kolmas raskaus alkaa näkyä aikaisemmin.
Vaaka70, sulla on edelleenkin jännät paikat - ellet ole sitten jo lähtenyt synnyttämään. Missä sairaalassa synnytät?
Tuttuja ovat nuo raskauden aikaiset pelot mullekin, etenkin tokassa raskaudessa pelkäsin ettei vauva ole terve. Tuntui, että näin kaikkialla sairaita ja vammaisia lapsia ja ajattelin, että mua sillä tavalla valmistellaan siihen, että oma lapsi ei ole terve. Synnytin sitten kuitenkin melkein 10 pisteen, täysin terveen tytön.
Miina70, lapsen menettäminen johonkin sairauteen on varmasti kamalinta mitä vanhemmille voi tapahtua. Varmasti asia, joka on elämässänne aina. Itse olen menettänyt äitini aika nuorena. Äiti kuoli syöpään, kun oli itse reilu parikymppinen. Etenkin eka raskaus oli mulla sellainen, että ajattelin koko ajan äitiin liittyviä asioita - kunpa äiti eläisi ja voisin kysellä häneltä omaan vauva-aikaani liittyviä asioita jne. Toinen raskaus oli jo helpompi ja tietenkin aikakin tekee tehtävänsä, äidin kuolemasta tulee kesällä jo 15 vuotta.
Katariina 71 rv 9+4
 
Täällä sitä edelleen odotellaan vauvaa syntyväksi. Viime yönä supisteli jo tosi lupaavasti ja vauva liikkui levottomasti monta tuntia, mutta kun aamuyöstä nukahdin, niin sen jälkeen ei taas mitään. Huomenna on taas neuvola aikaa ja kuulee sitten miten edetään. Vointi on kyllä vaihteeksi taas ihan hyvä, joten siinä mielessä ei mitään kiirettä. Meillä oli tuossa pari päivää yövieraita ja tuli vähän enemmän touhuttua, niin siitä olen vähän väsynyt enkä ole koneellekaan ehtinyt. Huomenna alkaa taloyhtiön puolesta remontti, tapettien vaihtoa ja sellasta, joten hyvin joutais sen aikana sairaalassa olemaan ettei sitten tarvis vauvan kanssa tulla remontin keskelle. Mutta kun ei niihin kumpaankaan voi itse vaikuttaa millään tavalla.

Katariina 71: Keski-Suomen keskussairaalaan olen menossa synnyttämään, kun se aika lopulta joskus koittaa. Mutta lupaan ilmoitella, kun jotain tapahtuu.

vaaka-70 41+1
 
Täällä viikot 27 ja liitoskivut vaivaa. Samoin supparit. Huomenna lekuriin mars. Onko muut joutuneet sairaslomalle, kuinka pitkäksi aikaa? Vähän masentaa että näin varhaisessa vaiheessa on näin kenkku olla...
 
Katariina71; Hienoa että kaikki oli hyvin ekassa neuvolassa. Onko teillä tuolloin 17.4 se niskaturvotuksen mittaus ja veriseula vai meinaatteko mennä niihin?

Mulla kans vaivoja alkaa tulemaan, en meinaa saada henkeä, hengittäminen on tosi raskasta. Vauva ilmeisesti painaa keuhkoja ja palleaa. Olo on kuin norsulla. Tämä on kyllä tosi inhottavaa. Onko teillä muilla ollut näitä ongelmia ja onko mitään tehtävissä?

Ystävälläni oli liitoskipuja. Liikkuminen näytti niin tuskalliselta että teki pahaa katsoa, toivottavasti vain niiltä välttyisi.

Pitäis kai alkaa pikkuhiljaa laittelemaan jotain vauvaa varten, vaunut olemme vasta ostaneet, kaikki muut on hankkimatta. Meillä on myös on remontti ja päätin että vasta sitten kun se on valmis niin alan keskittymään vauvan tuloon. Tuo remppa vaan näyttää kestävän ja kestävän =)
 
Miina70: Aion mennä sekä np-ultraan (joka on siis 17.4.) ja veriseulaan, jonka ajankohta määritellään ultran yhteydessä. Aiemmissa raskauksissa en käynyt tuossa veriseulassa, mutta nyt aion mennä.
Mulla alkuraskauden "vaivoina" hirveä väsymys ja etova olo. Vähän kauhulla odotan noita loppuraskauden olotiloja, huh! Jaksamista Miina70 ja Jane70 :hug:
Ja Vaaka70:lle onnea tulevaan synnytykseen, jonka täytyy jo olla TOSI lähellä!!!
 
=) juu, toisista se tulee tässä iässä isovanhempia, toisista äitejä. Minua pari vuotta vanhemmasta ystävästäni tulee mummi samoihin aikoihin kun minulla on laskettu aika.

Jokohan vaaka70 on jo mennyt laitokselle, onnea matkaan! Kohta on vauveli kainalossa!

miina70 rv31+3
 
Voikun olisi jo LA lähellä...tuntuu niin masentavalta kun alkaa veto olla veke vaikka viikkoja vielä jäljellä. Jouduin senverran paljon perustelemaan sairaslomaani lääkärille kun hän meinasi yhtä viikkoa vaan että purskahdin itkuun. Minkäs teet, jo viikkoja olen iltaisin kärsinyt kauheasti selkäkivuista ja nyt liitoskivut ja kipeät supparit päälle...Myös sietämätön kuumuus vaivaa....
No olihan tässä välissä ne pari hyvää odotuskuukautta. Ihmettelen vain että miten naiset ylipäätään voi odottaa/synnyttää niin monta lasta ja tietenkin näillä ikälukemilla (37) tuntuu kyllä ihmeelliseltä! Ei tämä nuorena ollut tällaista (tai aika kultaa muistot tosipahasti).

Meillä alkaa olla aikas paljon hankittu vauvaa varten. Tuttipullot yms. pikkujutut kyllä puuttuu vielä ja hoitopöytä. Viime viikolla ostettiin sattarirattaat ja saatiin sänkykin. Kroppani puolesta olisin jo valmis vauvaan mutta yritetään nyt kärvistellä kuitenkin että pikkuinen kasvaisi isoksi ja vahvaksi.
 
Vaaka-70 täällä vielä edelleen mahansa kanssa valvoo :wave: Nyt on viikot 41+4 ja huomenna, torstaina meno äitipolille yliaikaiskontrolliin. En kyllä toivo, että synnytystä alettais vieläkään käynnistellä, aina parempi, kun vauva päättäis ja sais aikaiseksi itse tulla. Nythän nää äitipoli käynnit on parin päivän välein synnytykseen asti ja neuvolaan mennään seuraavaksi vasta vauvan kanssa.

Olen viettänyt pari päivää hiljaiseloa palstalta, kun on taas ollut ongelmia sivuille kirjautumisessa. Eilinen päivä menikin remontin merkeissä, minun tehtäväksi tosin siinä jäi seuran pitäminen remontin tekijälle ja välillä keitellä kahvia sekä ihastella työn edistymistä.

Jane70: katsoin omaa neuvolakorttia ja minulla nuo liitoskivut ja myös kivuliaat supparit oli viikolla 28, jolloin olin reilun viikon sairauslomalla ja lepo olikin ainoa asia mikä auttoi. Neuvolalääkäri tosin ehdotti, että jäisin jo kokonaan pois töistä äitiyslomaan asti, mutta itse halusin mennä kokeilemaan töihin. Ja oikein hyvin jaksoin vielä monta viikkoa käydä töissä ja tehdä muutonkin. Hassua, että tammikuussa meidän vauva teki kovasti tuloaan maailmaan ja nyt kun olis aika, ei meinaa tulla millään. Tuo sairausloma asia on aika kummallinen, itse olisin eniten tarvinnut lomaa raskauden alussa, kun raju pahoinvointi kesti viikolle 21, mutta silloin sitä ei saanut millään, edes neuvolasta saatikka työterveydestä. Sitten kun itse tunsi olonsa jokseenkin työkuntoiseksi, sairauslomaa tyrkytettiin joka välissä, niin että lopulta jäin töistä pois viikkoa ennen varsinaista äippäloman alkua. Sen jälkeen vointini onkin ollut vallan mainio ja voin sanoa nauttineeni raskaudesta vasta noin viikolta 32 alkaen. Edelleen siis vointi hyvä vaikka yliajalla mennään. Joten ihan mahdollista ettei sinunkaan loppuraskaus yhtä tukalaa ole kuin nyt näyttää. Toivottavasti saisit kuitenkin levättyä juuri nyt. Minä kun tällä iällä, siis 37 v. esikkoa odotan, niin en osaa sanoa mitä raskaus olisi nuorempana ollut, mutta loppujen lopuksi aika hyvin on nytkin mennyt. Kavereilla alkaa ollakin pari kymppiset lapset ja monella toinen kierros menossa uuden kumppanin ja vauvan merkeissä. Minulla edelleen sama mies, mutta eka vauva tulossa.

Mutta torstaita odotellaan, niin kuulee sitten onko kohdun suu auennut yhtään ja miten vauveli masussa jakselee.

vaaka-70 41+4
 
Vaaka-70 täällä vielä edelleen mahansa kanssa valvoo :wave: Nyt on viikot 41+4 ja huomenna, torstaina meno äitipolille yliaikaiskontrolliin. En kyllä toivo, että synnytystä alettais vieläkään käynnistellä, aina parempi, kun vauva päättäis ja sais aikaiseksi itse tulla. Nythän nää äitipoli käynnit on parin päivän välein synnytykseen asti ja neuvolaan mennään seuraavaksi vasta vauvan kanssa.

Olen viettänyt pari päivää hiljaiseloa palstalta, kun on taas ollut ongelmia sivuille kirjautumisessa. Eilinen päivä menikin remontin merkeissä, minun tehtäväksi tosin siinä jäi seuran pitäminen remontin tekijälle ja välillä keitellä kahvia sekä ihastella työn edistymistä.

Jane70: katsoin omaa neuvolakorttia ja minulla nuo liitoskivut ja myös kivuliaat supparit oli viikolla 28, jolloin olin reilun viikon sairauslomalla ja lepo olikin ainoa asia mikä auttoi. Neuvolalääkäri tosin ehdotti, että jäisin jo kokonaan pois töistä äitiyslomaan asti, mutta itse halusin mennä kokeilemaan töihin. Ja oikein hyvin jaksoin vielä monta viikkoa käydä töissä ja tehdä muutonkin. Hassua, että tammikuussa meidän vauva teki kovasti tuloaan maailmaan ja nyt kun olis aika, ei meinaa tulla millään. Tuo sairausloma asia on aika kummallinen, itse olisin eniten tarvinnut lomaa raskauden alussa, kun raju pahoinvointi kesti viikolle 21, mutta silloin sitä ei saanut millään, edes neuvolasta saatikka työterveydestä. Sitten kun itse tunsi olonsa jokseenkin työkuntoiseksi, sairauslomaa tyrkytettiin joka välissä, niin että lopulta jäin töistä pois viikkoa ennen varsinaista äippäloman alkua. Sen jälkeen vointini onkin ollut vallan mainio ja voin sanoa nauttineeni raskaudesta vasta noin viikolta 32 alkaen. Edelleen siis vointi hyvä vaikka yliajalla mennään. Joten ihan mahdollista ettei sinunkaan loppuraskaus yhtä tukalaa ole kuin nyt näyttää. Toivottavasti saisit kuitenkin levättyä juuri nyt. Minä kun tällä iällä, siis 37 v. esikkoa odotan, niin en osaa sanoa mitä raskaus olisi nuorempana ollut, mutta loppujen lopuksi aika hyvin on nytkin mennyt. Kavereilla alkaa ollakin pari kymppiset lapset ja monella toinen kierros menossa uuden kumppanin ja vauvan merkeissä. Minulla edelleen sama mies, mutta eka vauva tulossa.

Mutta torstaita odotellaan, niin kuulee sitten onko kohdun suu auennut yhtään ja miten vauveli masussa jakselee.

vaaka-70 41+4
 
Sori kun tuli sama pitkä viesti kahteen kertaan, mut kun taas netti pätkii, niin klikkasin uudelleen lähetys nappia ja kas vain, viesti oli kuitenkin lähtenyt, vaikka yhteys välillä katkesi. Kyllä tekniikka on ihmeellistä :kieh:
 
Tsemiä Vaaka70, yleensä se synnyttämään lähtö tulee kuitenkin ihan puskista eli ei mitään tuntemuksa ja sit vaan alkaa supparit (sen kyllä huomaa) tai vesi lähtee.

Oli lohduttavaa kuulla tuo tarinasi että ehkä tämä on vain tällaista hetkellistä kitumista....
Mä käytin alkuraskaudessa kaikki ylityötuntini pois kun olin kanssa aikas väsynyt/pahoinvoiva en jotenkin ees kehdannut/tajunnut saikkua kysyä. Sitten myöhemmin terveydenhoitaja sanoi ettei siihen olisi kannattanut tunteja käyttää vaan olisi pitänyt pyytää sairaslomaa...no joo.myöhäistä jo silloin.

Näille sivuille en myös minä kaikkina iltoina ole päässyt...ruuhkaa vissiin.
 
Täällä raskausviikkoja 37+3. Lupasin ilmoitella miten synnytystapa-arviossa sovittiin. Sektiopäiväksi tuli 24.4 joten mulla on enää 2 viikkoa raskautta jäljellä! =) Vauva arvioitiin viimeviikon keskiviikkona 3 kg:ksi, ja jos laskee 200g/viikko siitä tulis noin 3,6kg vauveli. Ihana uusi juttu on, että nykyään isä voi laittaa vauvan paitansa alle vierikosketukseen siksi aikaa kun olen heräämössä. Surullista etten muista kunnolla hetkiä kun saan vauvan rinnalle leikkauksen jälkeen noin minuutiksi. Sen takia olenkin nyt innoissani isän osuudesta. Olisi kamala maata heräämössä, jos oma vauva parkuu koko 2 tuntia jossain yksin.

Olen kiinnittänyt huomiota, kun jotkut nuoret äidit kyselevät pastoilla kannattaako imettää, jos pelkää rintojen menevän pilalle. Kummallisia juttuja :ashamed: Imettämisessä kun voi mennä niin moni asia pieleen, jotkut eivät saa imetettyä vaikka haluaisivat. Olen sektiosta huolimatta imettänyt lapsiani Esikoista yksi vuotiaaksi ja toista 1o kk:tta ja täysimetyksellä 6kk:tta. kumpaakin. Se antaa luottamusta, että niin yritän nytkin. Ikinä en ole miettinyt miltä rinnat on näyttäneet. En ole kyllä laihduttanut imetysaikana, vaan vasta sen jälkeen, ihan tavalliselta rinnat näyttää ehkä tuntuvat pehmeämmiltä nyt 37 vuotiaana. Mieheni mielestä kauneinpia näkyjä on lasta imettävä äiti. Mutta on siinä hommaa ja sitoutuminen vauvaan on tosi tiivistä. Silti odotan läheisyyttä joka imettämisestä seuraa suhteessa vauvaan. jokainen tehköön omat ratkaisunsa, ja lähipiirissä huomannut kuinka vaikeaa se voi olla kun ei voikkaan imettää. Tsemppia kaikille odottaville ja ihania positiivisa ajatuksia vauvoista! =)

Kyllä yöt on sellaista tyynyshowuta, muttaloppu lähestyy... t. jättimahakas
 
Olen myös menossa sektioon ja tuli mieleen tuosta ehkäisystä loppuelämäksi, että tietääkö kukaan laitetaanko klipsit sektiossa jos niitä pyytää? Siis ikäähän on jo tarpeeksi ja lapsia 3 joten ei pitäisi siitä olla kiinni.

Täällä kans halaillaan tyynyjä..
 
Huomenta kaikille!

Mitä Vaaka70:lle sanottiin yliaikaiskontrollissa? Oletko vielä yhtenä kappaleena?

Minä seisoin eilen kaupassa vauvantavarahyllyn edessä ja katselin tuttipulloja ja tutteja. Siinäpä sitten tuli ongelma kun oli luonnonkumisia ja silikonisia, eikä mitään hajua mitä ostaa. Seisoin siinä varmaan puoli tuntia ja mietin, alkoi jo hävettämään yhdessä paikassa seisoskelu. Olen kyllä autuaasti unohtanut kaiken =) . En kyllä yhtään tiedä mitä eroa niillä on.

No, sain kuitenkin kirpparilta ostettua pari bodya ja hoitopöydän. Jotain sentään...

Meillä täällä -19 astetta pakkasta mutta onneksi aurinko paistaa upeasti, kyllä se ilmakin päivän päälle lämpenee..

Mukavaa päivää kaikille!!!

miina70, rv 31
 
Miinan kanssa samaa asiaa olen miettinyt noista tuteista...joku hämärä muisto on esikoisen ajalta että silloin oli luonnonkumiset käytössä mutta olikohan silloin silikonisia? :snotty: en kyl muista...
Viisaammat valaiskaa...

Pakkasta, apua meillä ensimmäiset krookukset puskee pintaan. Aivan ihanaa.
Mulla saikku varmaan jatkuu hamaan tulevaisuuteen koska tulee huono olo ja supistaa heti kun vähän joutuu rasittamaan itseään. Ja se on todella vähän....
Mä ajattelin pärjätä Ikean hoitopöytä-rimpulalla kunhan sen jaksaa joskus hakea. Samalla reissulla haen sitten vaatekaapin vauvalle.

Nyt viileään suihkuun, hikoiluttaako teitä muita?

T.ihmettelevä entinen vilukissa
 
Olin ihan samanlainen seisoessani lastenhoitotarvikkeiden hyllyn edessä kaupassa. Meni sormi suuhun. Olin säästänyt vanhat tuttipullot, olleet käytössä n. 7-6 v. sitten. Silikooni tutit olivat ihan ok. Mutta luonnonkumiset "sulaneita". Muistin, että käytin edellisillä lapsilla luonnonkumisia, ne on ekologisempia ja luonnontouotetta. Yksikään käytetty silikoonitutti ei maadu varmaan sataan vuoteen. Tietäisikö joku sitä rasvaa, jota laitetaan kipeisiin rinnanpäihin ( lampaanrasva?) sain laitokselta viimeksi. Mistähän voisi ostaa?
 
KUUKUNEN:Jep,mulla ollut myös käytössä lampaanrasvaa! =)
Saat sitä apteekista nimeltään LANSINOL.Se on sellainen pieni tuubi mutta TOOOSIII riittoisaa.
Voi muuten olla väärin kirijootettu toi rasvan nimi muutta aivan varmasti osaavat antaa oikeeta tuotetta kun kerrot käyttötarkoituksen!! :LOL:


Itselle tuli terveen vauvan lapsivesipunktiontulokset ja rakenneultrassa oli kaikki ok.
Nyt sitten nautiskelen viimeistä kertaa raskaana olemista!! =)

Äiti-66 RV21+2
 
Äiti66; Onneksi olkoon hienoista lapsivesitutkimuksen tuloksista!!! Varmaan ollut kauheaa odotella tuloksia. Minustakin tuntuu että tämän on meidän viimeinen vauva, perheen lapsiluku taitaa olla sitten täynnä, jotenkin haikea olo kuitenkin...

Toinen ihmettelyn aihe tuolla kaupoissa on rintapumput, voi jestas että niitä on monenlaisia. Silloin kun sain nämä vanhemmat lapset, yleisin pumppu oli sellainen jossa oli vain kaksi osaa, olipa kätevä käyttää ja pestä. Nyt noissa näyttää olevan montakymmentä osaa, mahtaa kulua aikaa ja vaivaa sen kasaamiseen. Tuo rintapumppu on sellainen mitä minä tulen tarvitsemaan. Mulla on lääkitys joka pitää aloittaa heti synnytyksen jälkeen ja niissä lääkkeissä on muutaman tunnin varoaika eli joudun lypsämään. Mutta olen päättänyt että imetän kuitenkin mahdollisimman pitkään mikäli vain oma terveys sallii.

Mulla on myös kokoajan kuuma, käyn pari kertaa päivässä suihkussa, lääh! Mielenkiinnolla odotan kesän imetysaikaa, silloin se vasta kuuma on, ainakin näin muistelen.

Varmaan jännää tuo ku tietää etukäteen sektiopäivän, eli sinä päivänä teidän vauva syntyy varmasti. Itsekin tulen tietämään etukäteen päivän jolloin synnytys käynnistetään mutta sehän ei välttämättä heti käynnisty.

Ääh, miksi en saa mitään taas aikaiseksi, koneen äärellä vaan istun =)

miina70 rv edelleen 31
 
Moikka,
Jospa minäkin liittyisin tänne odottajiin...
Olen 38-v, vm-70.
Loppu syksystä/alku talvesta tuossa yhtäkkiä huomasin, että eihän tässä ihan 2-kymppisiä enään ollakkaan (Mihin nuo vuodet onkaan sujahtaneet, kun itsestä tuntuu, että justhan tässä vasta 20 täytettiin??) ja nyt täytyisi varmaan vauva-asialle jotain alkaa tehdä, kun kerta kuitenkin toivomme ja haluamme vauvan/vauvoja. Eli aika oli sopiva. Siispä nyt ensimmäistä odotamme ja LA on 1.11.2008.
Kaikki on mennyt tähän asti oikein hyvin. 2 kertaa olen yksityisellä varhaisultrassa oman mielenrauhan takia käynyt, eka neuvola takana, ens vkolla eka kunnallinen neuvolalääkäri, ja 24.4 on sitten niskapoimu ultra. Tänään on menossa rv. 11+2.
 
moikka kaikille mammoille

siis kävin kokeilemassa töissä 5päivää ja kanava oli lyhentynyt vielä sentin 1.4 ja jäin sairaslomalle.
viime sunnuntaina olo oli sen verran kelju et mentiin mihen kans taas tarkistukselle ja oli sentin lyhentynyt :eek:
olin sit perjantaihin asti saikulla vuodelevossa ja nyt jatkan stä myös täälä kotona.
siis vessassa ja suihkussa saa käydä :ashamed:
perjantaina taas tarkistus ja parempi olla levossa ettei tarvii saikulla maata.
eikä mies annakkaan mun olla liikkeeellä.
hoitaa lapset ja kodin mieluummin kuin et lotta tulis keskosena maailmaan :heart:

tää täys lepo on tuttua mulle kun jo kolmas kerta mut silti ois kivempaa olla liikkeessä.

hikoilusta on ollu puhetta ja täällä on niitä kohtauksia on päivän mittaan useita.
itkuhälytin ostettiin tälle viimeisemmälle eli 2006 LILDilstä.
ihan toimiva .
vauva osa toimii verkkovirralla ja laitomme sen aina ikkunan väliin vaunun lähelle.

koska meille tulee taas tyttö en ole ostanut muuta tavaraa vauvalle kuin kaksostenrattaat.
tulee tuota ikäero n.1,6v
päästään sit rannal
le rattailla ja lenkille myös.

vauvan likkeistä on myös ollu puhetta tällä vikolla olen vasta paremmin tutenut niitä.
mut en varmaan sais joka tunti lähellekkään kymmentä.

nyt on myös ruvennut närästämään :kieh:

senttu ja lotta RV 28
 

Yhteistyössä