Ja viestiä pukkaa edelleen. Ansku ja Miina, otitte esille todella tärkeän asian, mistä ei edes ole kovinkaan helppo puhua tuttujen kanssa. Minua on myös raskauden alusta asti vaivannut vauvan menettämisen pelko ja kuten tuolla aikaisemmin kirjoitin, on tätä vauvaa tehty pitkään ja harkiten. Pelko on ehkä jopa pahentunut näillä viimeisillä viikoilla ja yhden yön valvoin kokonaan, kun en tuntenut vauvan liikkeitä enkä silloin vielä tiennyt mihin olisi pitänyt ottaa yhteyttä. Minulla oli kuitenkin neuvola-aika samalle päivälle ja siellä sydänäänet kuului hyvin ja terveydenhoitaja tunsi vauvan liikkeet vaikka itse en tuntenut vieläkään, varmaan olin niin paniikissa. Mutta kyllä siinä yön tunteina ehti ajatella jos vaikka mitä, kamalat itsesyytökset, että mitä olin syönyt ja olenko ollut liian paljon liikkeellä. Sitten sitä miettii, että mihin kaikki hankitut tavarat laittaa, uskaltaako yrittää uutta raskautta, miten voin palata töihin kesken kaiken jne.... Muutamalle tutulle olen maininnut tästä pelosta ja olen saanut vastauksen, että elä nyt hulluja puhu, tietysti kaikki on kunnossa. Mutta miksi sitä ei voi itse uskoa, kyllä mulla pelko pysyy siihen asti kunnes saan vauvan syliin ja nään että kaikki on hyvin ja varmaan vielä sittenkin pelkään, mitä vielä voi tapahtua, kätkytkuolema esim. Neuvolassa sanottiin, että tietyssä määrin tämä pelko on normaalia ja jokaisen odottavan äidin mielessä, mutta jos se alkaa liikaa häiritä elämää ja yöunia, on paras hakea ammattiapua.
Olen huomannut, että mieskin on suhtautunut varauksella tähän odotukseen, jo heti alussa kun menimme ekaan ultraan raskausviikolla 10, mies arveli, ettei siellä kuitenkaan mitään vauvaa ole tai ei ainakaan oikeassa paikassa. Ja vaikka viikolla 21 käytiin yksityisellä rakenneultrassa, niin ei sekään riitä vakuuttamaan että kaikki on hyvin. Epävarmuudesta ja asunnon muutostakin johtuen, hankimme vauvalle tavaroita vasta ihan nyt viimeisinä viikkoina, jos kuitenkin tapahtuu jotain ikävää. Meidän on vaan niin vaikeaa uskoa, että meille voisi tapahtua joskus jotain hyvääkin.
Neuvolassa kehotettiin tekemään liikelaskentaa ja merkitsemään vauvan liikkeet ylös kaavakkeeseen. Liikkeitä lasketaan tunnin ajan, jolloin vähintään kymmenen liikettä pitäisi tuntua. Vauva kun kuulema liikkuu 3-50 kertaa tunnissa, jotkut jopa yli 100 kertaa. Vauvoilla on myös 20-40 minuutin lepovaiheita. Ja hikkaliikkeitä ei lasketa. Laskennan voi tehdä mihin aikaan tahansa. Jos vauva liikkuu paljon, ei tarvi koko tuntia laskea vaan kaavakkeeseen merkitään lyhyempi aika. Minun kohdalla on käytännössä mennyt sillä tavalla, että vauva saattaa tosiaan liikkua harvakseltaan eli tunnissa tuntuu keskimäärin kuusi liikettä Toisinaan ne 10 liikettä tuntuu jo vartin sisällä. Eilen sain laskettua kuuteen ja nukahdin kesken kaiken. Mutta paljon ajatukset pyörii vauvan liikkumisen ympärille ja vähän väliä kädet hakeutuu vatsalle tunnustelemaan. Jos liikkeitä ei tunnu, kehoitettiin nopeasti lähtemään synnytysvastaanotolle sydänäänikontrolliin ja muistutettiin, ettei yhtään turhaa käyntiä ole. Ennemmin siis liian aikaisessa vaiheessa vaikka olisikin ns. turhaa kuin liian myöhään, jolloin ei voitaisi enää tehdä mitään.
Tämä raskausaika kun muutenkin herkistää, niin en ole pitkään aikaan pystynyt lukemaan kokemuksia lapsensa menettäneistä. Todella surullista, että teillekkin Miina on käynyt niin.
Mutta toivotaan, että kaikki menee parhain päin ja saadaan terveet vauvat syliin. Terveisin Vaaka-70 ja edelleenkin 40+3