Riina72:lle koiran hankinnasta: Mieheni oli reissutyössä esikoisen syntymän aikaan, ja meillä on koira. Asumme omakotitalossa, mutta teetimme kylpyhuoneremontin esikoisen ollessa 9 kk ja muutimme remontin alta vuokrakaksioon kerrostaloon.
Mieheni oli kotoa pois n. 2 vkoa kerrallaan ja noin puolet työpäivistä kaiken kaikkiaan. Hoidin sekä koiran että lapsen sillä aikaa. Vielä se jotenkuten sujui kun asuimme kotona, saatoin päästää koiran aamupisuille takapihalle ja koira jaksoi isomman hädän kanssa noin kymmeneen aamulla, kun sain pojan syötettyä, puettua ja rattaisiin. Aamupäivällä ja kello 17 aikoihin tehtiin pitkät lenkit, ja iltapisut hoituivat sitten myös takapihalla, ei tarvinnut enää miettiä, miten pojan saa puettua ja rattaisiin nukkumaanmenon aikoihin (20-21).
Kun olimme kerrostalossa --- elämä oli ajoittain todella vaikeaa. Joinain aamuina heräsin ennen kuutta, ja hikipäässä kävin pikalenkin koiran kanssa ja pelkäsin hulluna, että poika herää yksin aamulla huutamaan lenkin aikana. Edellinen lenkki oli tehty joskus kello 19 aikoihin, eikä koira olisi millään jaksanutkaan pidempään. Joskus taas poju heräsi niin aikaisin, että oli pakko syöttää puurot, hoitaa aamukakit ja pukeminen ennen kuin pääsin koiran ja pojan kanssa ulos, ja siitä hyvästä koira oksenteli pitkin asuntoa tai ei jaksanut pidättää niin kauaa. Ja kyseessä silloin 5-vuotias uroskoira. Jos jätin pojun puurotta ja menimme ulos, armoton raivokänkkä iski lähes heti vaunuihin nostettaessa, kun nälkä oli niin kova.
Pentu kakkii ja pissii sisälle noin puoli vuotta kotiintulon jälkeen, ja senkin jälkeen vahinkoja sattuu melko usein, varsinkin jos aamulenkit venähtää myöhäisen liikkeellelähdön takia. Rivari tai omakotitalo helpottaa huomattavasti, jos pennun voi laskea aidatulle alueelle heti herättyään tai myöhään illalla tekemään tarpeensa. Ryömivää / konttaavaa lasta ja kuivaksiopettelevaa pentua en vapaaehtoisesti ottaisi samaan aikaan, suuhun mennee kikkareet lattialta, ja vaatteet on märkinä pisulammikoista.
Oman jaksamisen kannalta saattaa olla hyvä lykätä vielä pennun hankintaa hieman. Oma lukunsa on sitten vielä se tapakasvatus vuoden ikäisestä lähtien, joka vaatii sen 100-200 toistoa, ja paljon huomiota...
Jaksamisen mukaan siis. Itse en ottaisi pentua kun on vauva, vasta kun lapsi menee hoitoon, ja syö aamupuurot yms. hoitopaikassa. Jos itse aloittaa työnteon samalla, osittainen hoitovapaa mahdollistaa lyhyemmät työpäivät - pieni pentu ei jaksa heti alusta asti 8 h yksinäisyyttä.
Tuo on vähän tenkkapoo tuo koiranhankinta. "Parasta" ajoitusta koiranhankintaan saattaa olla vaikea löytää. Mutta nyt on kivaa kun poju ja koira leikkivät keskenään, ja mieskin vaihtoi hommia, niin ei tarvitse kakkosen (ja esikoisen 1 v 10 kk!) miettiä että miten ihmeessä sitä pääsee ajoissa ovesta ulos. Koirat on jees
- töitä vaan teettävät (nekin)
LK