35+ Lapsettomat

Lääkäri soitti ja kertoi olleen kyseessä ilmeisesti kemiallinen raskaus. Viikon päästä uudestaan verikokeeseen, toteamaan onko arvo laskenut entisestään.

 

Voi itku, Sintu! Mahtavasti jaksat kuitenkin ylläpitää toivon liekkiä ja suuntautua tulevaan - luin tuolta toisesta ketjusta. Haluaisin oppia jotain tollasesta asenteesta. Lekurit sanoo mitä sanoo, ei olis eka kerta kun luonto yllättää nekin.

 

Voi itku, Sintu! Mahtavasti jaksat kuitenkin ylläpitää toivon liekkiä ja suuntautua tulevaan - luin tuolta toisesta ketjusta. Haluaisin oppia jotain tollasesta asenteesta. Lekurit sanoo mitä sanoo, ei olis eka kerta kun luonto yllättää nekin.

Minä vaan satun olemaan tällainen perus-positiivinen luonne, ei sen kummempaa.

Nyt jos tämäkin hoito menee mönkään, niin tätä lasta ei vaan ollut vielä tarkoitettu syntyväksi...
Silloin kun tuntuu pahalta hoidon epäonnistuminen, yritän siinäkin nähdä jotain positiivista...
... ehkäpä alkiossa/ alkioissa oli jotain vikaa kun eivät pysyneet matkassa, silloin onkin parempi että tulevat pois...
TOP-alkiotkaan eivät ole välttämättä täydellisiä?

 

Minä vaan satun olemaan tällainen perus-positiivinen luonne, ei sen kummempaa.

Nyt jos tämäkin hoito menee mönkään, niin tätä lasta ei vaan ollut vielä tarkoitettu syntyväksi...
Silloin kun tuntuu pahalta hoidon epäonnistuminen, yritän siinäkin nähdä jotain positiivista...
... ehkäpä alkiossa/ alkioissa oli jotain vikaa kun eivät pysyneet matkassa, silloin onkin parempi että tulevat pois...
TOP-alkiotkaan eivät ole välttämättä täydellisiä?

Olet ollut mielessä, olen pahoillani!!Positiivinen asenteesi auttaa Sinua eteenpäin. Jaksamista!!!!:hug:

 

Alaselän kipuilu vaan jatkuu, varsinkin istuminen pitemmän aikaa yhdessä paikassa tukalaa.

 

Olen ainakin ollut raskaana, koska raskaustesti näyttää vielä tänäänkin haamuviivaa, nyt siis pp18.
Testi tehty Apteekin omalla raskaustestillä. Eikö tuon viivan pitäisikin olla jo vahvempi, jos olisin raskaana?
Tässäpä kuvaa testistä:
Aijaa.com - haamu pp18 - 8275736.jpg

Jätän lääkkeet pois vasta perjantaina, jolloin siis veritesti ja lopullinen tilanteeni varmistuu...

 

Tältä näyttää tämän päiväisen raskaustestin tulos. Tein testin heti ku tulin töistä ja pissa ehti olla rakossa noin 2,5 tuntia.
Aijaa.com - pp19 ja rv5 - 8281390.jpg

 

Sintu Onnittelut
Onpa täällä tapahtunut paljon! Pitää alkaa taas aktiivisemmin lueskelemaan teidän kuulumisianne.
Itse olen jo päässyt sairaalasta kotiin. Laparoskopia meni ihan ok, munasarjat saatiin siivottua, mutta samalla selvisi, että suolistossa on syviä endopesäkkeitä, joita ei nyt lähdetty leikkaamaa. Vaatisi suuremman operaation. Nyt sitten vain ivf:ään heti elokuun loppupuolella ja paras hoito olisi raskaus, elikkä ei muuta kuin odotan taas piikittelyjen alkua

 

Tämän päiväisessä veritestissä hCG-arvoni oli kyllä noussut, mutta hitaanlaisesti. Viikon aikana siis 43:sta 194:ään. Ensi torstaina taas uusi veritesti, jolla taas seurataan miten tämä raskaus etenee.
Kyllä minua pidetään jännityksessä ihan viimesen päälle...
Luultavasti alkio on kiinnittynyt ainakin viikkoa myöhemmin kuin olisi pitänyt eli minulla onkin nyt siis rv5+2:n sijasta menossa vasta rv4+2 tai jotain sinnepäin.

 

:kiss: Heips kaikille!

Sintu74, valtavan isokokoinen onnitteluhalaus plussasta! Oon salaa seurannut sun edesottamuksia ja täytyy sanoa että saippuasarjat kalpenee sun jännitysnäytelmäsi rinnalla!!! Et tiedäkään kuinka kovasti toivon et raskautesi jatkuis ihan loppuun asti onnellisten tähtien alla. Jospa pikku kyytiläisesi on hieman hidas hämäläinen?

hemuliinille kanssa plussaonnittelut!

moto76, onpas mukava kuulla sinustakin, ja hienoa että laparoskopiassa on saatu poistettua endoa. Nimenomaan sieltä mistä se olis haitannut lapsensaantia. Nyt vain pikaisiin paranemisiin ja plussajunan kyytiin.

Mun on pakko kommentoida Polkan sydäntäraastavaa tekstiä. Tuntui kuin olisit kirjoittanut omasta elämästäni, niin tutuilta kaikki fiilikset tuntui. Välillä on möyritty epätoivon alimmissa syövereissä, ja tosiaan tuo ystävien kaikkoaminen ympäriltä on vain entisestään syventänyt sitä epätoivoa. En tiedä onko sitä itse karkoittanut ihmisiä ympäriltään, mutta kyllä joissain tapauksissa on vaan vaistonnut ettei joiltain ystäviltä/tuttavilta vaan oo saanut sellaista tukea ja ymmärrystä mitä kuvitteli. Sitten sitä yhtäkkiä huomaakin eristäytyneensä lapsettomuuden kuplaan. Onneksi on tämän palstan kaltaisia paikkoja, jossa on ihmisiä jotka todella tajuavat sen tuskan mitä läpikäyt. Itse en olisi pärjännyt ilman tätä vertaistukea joten siitä jättikiitos kaikille!
Olin about kahdeksan kuukautta sitten ihan samanlaisissa fiiliksissä kuin sinä, enkä silloin olisi ikipäivänä voinut kuvitella tätä tilannetta missä nyt oon. Mulla auttoi kun sain saikkua ja lähetteen mielenterveystoimistoon, ja jutella näistä asioista psykologin kanssa. Pikku hiljaa tilanteeni helpotti ja katkeruuteni hellitti. Tuo mitä kirjoitit viimeksi, ettei tarvii esittää superonnellista toisten vauvaonnen edessä, on ihan totta ja tervettä itsekkyyttä. Tee mitä tahansa suojellaksesi omaa psyykeäsi. Ei se oo kenenkään onnesta pois.

).( Pakko kertoa näistä omista ahdistuksista. Tasan kaksi viikkoa plussauksesta. Edelleen mulla on pakkomielle tehdä raskaustesti joka toinen päivä... Joo, mä oon hysteeris-neuroottinen mutta keväinen kemiallinen raskaus jätti pelon päälle. Nyt alkaa onneks se pelko hellittään, kun testiviivat sen kun vahvistuu. Jos nyt uskaltais lopetella tuon testailun..?
Seuraava neuroottisen kauhun kohde on alkuraskauden ultra Tays:issa. Ne on nyt kolmen viikon lomalla eli pulju on kiinni. Ultra-aika sattuupi juuri siitä syystä ajoittumaan tietenkin millekkäs muulle päivälle ku mun 40-vuotispäivälle. Mulla on ihan hirveä muisto kahden vuoden takaa, kun keskenmeno todettiin alkuraskauden ultrassa. Tietenkin pelkään että sama tilanne toistuu, enkä osaa ajatella että nyt tulis kaikkien aikojen synttärilahja (mieheni sanoin). Aiemmin luulin että pystyisin ees jotenkin nauttimaan tästä alkuraskaudesta, mutta yllätyksekseni pääni on täynnä kauhukuvia kaikesta mikä voi mennä pieleen. En uskalla mennä tuonne plussanneiden palstallekaan joten tulin marisemaan tänne, anteeksi. Toivottavasti en pahoittanut kenenkään mieltä.

 

:kiss: Heips kaikille!

Sintu74, valtavan isokokoinen onnitteluhalaus plussasta! Oon salaa seurannut sun edesottamuksia ja täytyy sanoa että saippuasarjat kalpenee sun jännitysnäytelmäsi rinnalla!!! Et tiedäkään kuinka kovasti toivon et raskautesi jatkuis ihan loppuun asti onnellisten tähtien alla. Jospa pikku kyytiläisesi on hieman hidas hämäläinen?

Kyllä tämä on ollut sellaista toivon ja epätoivon vuoristorataa... : /

Toivottavasti torstain veritestissä arvot ois noussu jo sitä luokkaa kun pitäisi ja saataisiin varattua se ensimmäinen ultra-aikakin.

Kun lueskelin sinun testailleen ahkerasti, tuli itsellenikin mieleen, että pitäisikö tehdä vielä 1 apteekin testi ennen torstain verikoetta. Haluttaa nähdä onko se viiva vahvistunut...

Eniten minulla tällä hetkellä aiheuttaa huolta noiden hCG-arvojen hidas nouseminen ja se, onko "masukkia" matkassa vai ei...

 

Hei kaikille, pitkästä aikaa. Löydyn tuolta taustalta, odottelemassa IVFfää nro 5...ja tulin vain kertomaan kannustukseksi muille, että olen yllättäen plussannut LUOMUNA aivan äskettäin ja nyt jännään pysyykö pienokainen kyysissä. Uskomatonta.

Jos täällä nyt on joku, joka minut muistaa, yritin vaikka mitä yrttejä ja akupunktiota, väkisin hoitoa hoidon perään, kunnes sitten sairastuin melko vakavasti ja olen ollut poissa pelistä ja vahvalla lääkityksellä nyt jo yli vuoden. Olo kuitenkin parani maaliskuisen sairaalareissun jälkeen ja olen ollut siitä niin onnellinen, että varmaan jokin kivi putosi sydämeltä tai stressi hellitti tai mitä nyt ikinä, että sain tosiaan elämäni ensimmäisen plussan (tai oikeastaan 3 kpl, eri testeillä). Vähän pelottaa, kun mulla on ollut hedelmöityksen aikaan sikiölle haitallinen lääkitys, mutta ilmeisesti riski on pienempi nyt kun lääkkeet saatiin vaihdettua ennen 6. vkoa.

Lähinnä halusin siis tulla sanomaan, että minua on turha enää keikuttaa tuolla listoilla, ja toivottamaan kaikille kovasti onnea yrityksissä. Jos jonkin neuvon nyt antaisin, sanoisin, että relatkaa ja hoitakaa muut vaivat kuntoon, niin ilmeisesti se siitä sitten sujuu luonnostaan...:heart:

 

Hei kaikille, pitkästä aikaa. Löydyn tuolta taustalta, odottelemassa IVFfää nro 5...ja tulin vain kertomaan kannustukseksi muille, että olen yllättäen plussannut LUOMUNA aivan äskettäin ja nyt jännään pysyykö pienokainen kyysissä. Uskomatonta.

Jos täällä nyt on joku, joka minut muistaa, yritin vaikka mitä yrttejä ja akupunktiota, väkisin hoitoa hoidon perään, kunnes sitten sairastuin melko vakavasti ja olen ollut poissa pelistä ja vahvalla lääkityksellä nyt jo yli vuoden. Olo kuitenkin parani maaliskuisen sairaalareissun jälkeen ja olen ollut siitä niin onnellinen, että varmaan jokin kivi putosi sydämeltä tai stressi hellitti tai mitä nyt ikinä, että sain tosiaan elämäni ensimmäisen plussan (tai oikeastaan 3 kpl, eri testeillä). Vähän pelottaa, kun mulla on ollut hedelmöityksen aikaan sikiölle haitallinen lääkitys, mutta ilmeisesti riski on pienempi nyt kun lääkkeet saatiin vaihdettua ennen 6. vkoa.

Lähinnä halusin siis tulla sanomaan, että minua on turha enää keikuttaa tuolla listoilla, ja toivottamaan kaikille kovasti onnea yrityksissä. Jos jonkin neuvon nyt antaisin, sanoisin, että relatkaa ja hoitakaa muut vaivat kuntoon, niin ilmeisesti se siitä sitten sujuu luonnostaan...:heart:

Onnittelut luomuplussasta ja kovasti nyt toivon että pikkuinen pysyisi matkassa loppuun saakka. :flower:

 

Kyllä tämä on ollut sellaista toivon ja epätoivon vuoristorataa... : /

Toivottavasti torstain veritestissä arvot ois noussu jo sitä luokkaa kun pitäisi ja saataisiin varattua se ensimmäinen ultra-aikakin.

Kun lueskelin sinun testailleen ahkerasti, tuli itsellenikin mieleen, että pitäisikö tehdä vielä 1 apteekin testi ennen torstain verikoetta. Haluttaa nähdä onko se viiva vahvistunut...

Eniten minulla tällä hetkellä aiheuttaa huolta noiden hCG-arvojen hidas nouseminen ja se, onko "masukkia" matkassa vai ei...

Raskaana kunnes toisin todistetaan.
Valitan kännykkäni kameran huonoa kuvanlaatua, mutta tulos on aika yksiselitteinen:

Aijaa.com - 8305812.jpg

Luulisi jo torstain veritestissäkin hCG-arvon nousseen, kun kotitestilläkin tulee noin vahva viiva

 

Moi! Palaan nyt pitkän ajan jälkeen kertomaan kuulumisia. Kirjoittelin tänne viime vuoden alussa, kun olimme hoidoissa. Meille tehtiin monta monituista IVF-hoitoa, yhteensä 6. Yhden kerran raskauduin ja se oli kohduulkoinen. Hoitojen alusta alkaen on epäilty, että munasoluissani olisi jotain vikaa. Niinpä menimme lahjamunasolujonoon.

Tänä keväänä kävi niin onnekkaasti, että meille löytyi munasolun luovuttaja. Kaikki näytti hyvältä, minun ja luovuttajan kierrot menivät suunnilleen samaan tahtiin. Yhtäkkiä klinikalta kuitenkin soitettiin, että luovuttajan kuukautiset alkoivatkin ennen aikojaan, joten kiertomme ei enää täsmääkään. Meille annettiin kaksi vaihtoehtoa: odottaa uutta luovuttajaa tai lähteä mukaan tähän hoitoon siten, että alkiot pakastetaan ja kun minun limakalvoni olisi valmis, tehtäisiin pas-siirto. Halusimme lähteä tähän hoitoon mukaan, koska eihän tietäsi milloin seuraava sopiva luovuttaja löytyisi.

Minun kuukautiseni alkoivat jopa yhden päivän etuajassa. Sovimme lääkärin kanssa, että minä menen ultraan tarkistuttamaan limakalvon samana päivänä kuin luovuttajan punktio on (ja mieheni käy antamassa näytteen). Limakalvoni oli 6,6 mm ja rakenne oli hyvä. Niinpä todettiin, että alkion siirto voidaan tehdä kahden päivän päästä. Sain yhden top-luokan alkion kyytiini . Piinailuaika meni ilman mitään oireita. KU:n piinailuaikana minulla oli rinnat arat ja tällä kertaa ei mitään. Päätin tehdä raskaustestin päivän etuajassa, että saan testattua negan pois. Voi sitä ihmeen päivää: testi olikin positiivinen. Kävin klinikalla seuraavana päivänä veritestissä ja HCG-arvo oli hyvä: 334.

Kaikki kertomani tapahtui huhtikuussa ja siitä varsinainen piinailu sitten alkoikin. Kävin rv 6+6 varhaisultrassa tarkistamassa löytyykö pikkuinen oikeasta paikasta ja kuuluuko syke. Voi sitä onnen päivää, kun pienen pieni sydän sykki. Sen jälkeen kaikki on mennyt hyvin. Nyt on jo menossa rv 16+0. Vieläkään ei meinaa uskoa, että tämä on totta. Välillä on käynyt mielessä suru siitä, että lapsi ei ole saanut minun geenejäni. Onneksi hänessä on kuitenkin mieheni geenejä. Olen jo aikoinaan miettinyt, että haluaisin lapsen jollain keinolla, esim. adoptiolla. Olen siis pidemmän aikaa valmistautunut siihen, että lapsi voi olla oma, vaikka hänessä ei omia geenejä olisikaan. Olemme todella kiitollisia sille ihanalle luovuttajalle, joka tämän ihmeen meille mahdollisti. Nyt vain toivomme, että raskaus menisi loppuun saakka hyvin ja pikkuinen olisi terve.

Akupunktiosta on ollut keskustelua. Minä kävin viime vuonna ja alkuvuodesta akupunktiossa. Se rentoutti ja toi tosi hyvän olon. Kuukautiseni tulivat myös runsaammiksi. Silläkin on voinut olla oma vaikutuksensa raskautumiseen.

Toivon teille kaikille samanlaista ihmettä. Älkää antako periksi, vaan jatkakaa yrittämistä niin kauan kuin vaan voimia ja halua riittää.

Hyvää kesää ja onnistumista teille kaikille!

terkuin,
MariAnne rv. 16+0

 

Viimeperjantain veritestin tulos 194 oli tänään pompsahtanut 1168:n.
Ultra- aika varattuna 25.7, jolloin siis arvellaan olevan rv7 menossa.

 

Viimeperjantain veritestin tulos 194 oli tänään pompsahtanut 1168:n.
Ultra- aika varattuna 25.7, jolloin siis arvellaan olevan rv7 menossa.

Onnea, aivan uskomattoman mahtava juttu!!!!

 

Mahtavaa Sintu! Nyt sit vaan tuonne odottajien puolelle meidän kanssa :wave:

 

Mahtavaa Sintu! Nyt sit vaan tuonne odottajien puolelle meidän kanssa :wave:

Jokohan sitä uskaltais vai pitäskö vielä oottaa tuo ultra... että näkee ihan livenä et tosiaan on raskaana?

 

Sintu74, sinne vaan odottajien puolelle meidän muiden jännittäjien kanssa. Suurin osa meistä on siellä enemmän tai vähemmän paniikissa odottanut ensimmäistä ultraa ja saanut siihen vertaistukea. Niin ja onnea

 

Sintu74, sinne vaan odottajien puolelle meidän muiden jännittäjien kanssa. Suurin osa meistä on siellä enemmän tai vähemmän paniikissa odottanut ensimmäistä ultraa ja saanut siihen vertaistukea. Niin ja onnea

Mie hyppäsin odottajien puolelle tuohon "Maaliskuun muruset 2012"-ketjuun.
LA alustavasti 7.3, mutta jos alkio myöhään kiinnittynyt, voi LA olla myöhemminkin.

 

Keskenmenoko?!

Yöllä klo 1 aikaan kävin pissalla, pönttöön lurahti verta... ei mitenkään paljon, mutta tarpeeksi jotta sen huomasin. Paperiin pyyhkiessä ihan verenpunaista. Laitoin siteen.
Kun seuraavan kerran heräsin klo 8 aikaan ja kävin vessassa, ei siteeseen ollut tullut mitään... pönttöön ei näkynyt eikä tuntunutkaan lorahtavan verta, mutta paperiin jäi kun pyyhin, ihan punaista verta... ei hyytymiä tms.
Minulla ei ole ollut mitään isompia vatsakipuja, mistä voisi päätellä keskenmenoa. Sellaista menkkamaista juilimista on kyllä ollut jo sen 3:n viikon ajan.
Yöllä huomasin sellaisenkin asian, että rinnat ovat entistä aremmat.
Mitähän tämä vuoto nyt mahtaa olla?! Huolestuttaa... : /

Sintu74 & masukki 6+4

 

Sintu, mulla kävi vähän samalla tavalla viikolla 5+5. Mä en olisi saanut rauhaa ellen olisi lähtenyt yksityiselle ultraan. Lopputulos oli tarkalla lääkärin paperin sanalainauksella "pieni hematooma toisen ruskuaispussin vieressä". Se vuoti verta, mutta loppuikin sitten siihen yhteen päivään. Sun oireet kuulostaa samantyyppiseltä. Tää vastaus on nyt vähän ehkä väärällä palstalla, sori naiset, mutta halusin Sintua auttaa.

 

Vuoto ei ole ainakaan lisääntyny, mutta ihan punaista tiputtelua on... ilmeisesti harmitonta jos tuollaisena pysyykin...

 

Vinkkinä teille joilla vielä hoidot edessäpäin ja nimenomaan 2 alkion siirtoja. Älkää ikinä antako periksi.
Vaikka kuukautisvuodon tapainen vuoto alkaisikin, voi silti toinen alkioista olla kiinnittynyt, ehkä myöhään... sen vuoksi kannattaa Lugesteronien käyttöä jatkaa pitempään kuin sen 2 viikkoa siirrosta.
Itselläni oli todella runsastakin vuotoa tuon 4:n vuotopäivän aikana 1.7- 4.7, silti jatkoin päättäväisesti Lugesteronien käyttöä... lääkärin mielestähän minulla oli kemiallinen raskaus tai varhainen keskenmeno, eikä hänen mielestään Lugesteronien käyttöä olisi ollut syytä jatkaa.
Jos olisin häntä kuunnellut, en ehkä olisikaan nyt raskaana.

Lugejen käytön lopetin siis vasta 14.7 (eli jatkoin vielä 13 päivää siitä kun "menkat" alkoivat), jolloin veritestissä arvo oli noussut tarpeeksi... eikä lääkärikään enää osannut sanoa mitään, varasi vaan uudestaan sen aikaisemmin perumansa ultra-ajan.