Wabisabi, kuulostaa tosiaan ihan lupaaville nuo vihlaisukivut! Olisipas ne kiinnittymiskipuja!
Ja toisaalta ekavekara ja Sharlin, sekään ei merkkaa yhtään huonoa, ettei oireita vielä ole. Mä olen varma että kyllä niitä plussia tulevalla viikolla tulee!
ekavekara ja armi, niin kyllä se "pilvihöttöily" väkisinkin karisee, kun pettymyksiä toisensa perään tulee. Mä olen jutellut tästä oikein asiantuntijan kanssa, kun yksi sun toinen neuvoi mua olemaan stressaamatta, niin hoidot onnistuisi paremmin. Ihan kuin se olisi mun vika, jos hoidot ei onnistu, kun stressaan! Niin, tämä ammattiauttaja sanoi, että mulla on lupa olla pessimistinen hoitojen suhteen näin monen epäonnistumisen jälkeen ja väkisinkin tämä kaikki stressaa, eikä siitä enää pidä kantaa syyllisyttä ja paineita. Olisi hyvä löytää ellainen neutraali asenne, eli säilyttää toivo ja usko siihen, että voi onnistua, vaikka välillä tuntuukin että on jo etukäteen tuomittu epäonnistumaan.
Kun täällä aina puhutaan solujen määrästä, niin ymmärrän sen tuntuvat tosi kurjalta ja pettymykseltä, jos soluja tulee vain yksi tai kaksi tai muutama. On kaikista paskinta, jos ei pääse edes siirtoon. Mutta vaikka esimerkiksi mä kuulun näihin munijiin, joilta niitä aina tulee reippaasti, niin ei se mua juuri lohduta. Nimittäin kun on viljelty pitkään, ei ne vaan selviä, vaan tuhoutuu aina ajan mittaan yksi kerrallaan, vaikka vielä alussa olisi top-luokan alkioita. Paljon mutta paskaa laatua, eli ei tämäkään takaa mitään. Joskus jopa miettii, että olisi helpompaa, jos lapsettomuuteen olisi löytynyt joku syy, esimerkiksi ovuloimattomuus, silloin voisi hoitaa sitä. Mutta kun syytä ei ole löytynyt, ei ole mitä hoitaa. Ja sehän ei tarkoita samaa kuin että syytä ei ole. Sitä ei vaan osata tutkia. Esim. munasoluvikaa. Joskus mietin, että mulla on saattanut olla sellainen aina. Jo kaksikymppisenä exän kanssa jäi usein ehkäisyt pois, enkä koskaan tullut "vahingossa" raskaaksi, vaikka sitä silloin pelkäsin. Kuinka absurdilta se nyt tuntuukaan! Se että joskus veti jotain katumuspilelreitä jne!
iines, äkkiä ne viikot menee, on jo ihan ovella!
Nyt mä pyytäisin teiltä mielipideapua! Vaikka eilen tuntui paremmalta vähän aikaa, olin illalla jo aivan turvoksissa ja paino noussut 3 kiloa aamusta, vatsaa kivisti ja sama homma tänään, munasarjat on todella kipeät. Huomenna pitäisi olla siirto ja mä pähkäilen voiko sitä tehdä, jos mulla on taas lievä hyperi, tuntuu nimittäin ihan samanlaiselta kivulta. Mitä mieltä olette, pitäisikö lähteä äitiyspolille vai odotella huomiseen? Onko teillä muilla ollut vielä kovasti kipuja 2 päivää punktiosta? Vai oletteko jo silloin olleet toipuneet? Ei tule kuulonkaan, että poistuisin täältä mökistä minnekään kävelylle, kyläileen tms., sen verta kipeä olen.