3 vuotta kotona lapsen kanssa, huvittavaa miten jotkut väittävät ettei ole varaa

Mitäköhän huvittavaa siinä on? Minä olen varmaan tosi huono rahan käyttäjä, mutta ainakaan minulla -meitä on kaksi keskituloista asuntovelkaista- ei ole mahdollisuutta olla kolmea vuotta kotona.

No joko on liian iso velka tai sit oikeasti tosi tosi huono käyttämään rahaa, ja sinulle siis on tärkeämpää antaa asian olla näin, kuin tehdä sille jotain, jotta voisit viettää lapsesi kanssa aikaa?
 
Meillä ekan ja tokan kanssa pystyin, asuttiin vuokralla ja saatiin tukia.

Kolmonen kun syntyi (oli yllärivauva), olikin sitten isohko asuntolaina, josta oli juuri pidetty lyhennysvapaata opintojeni ajan. Ei voinut enää putkeen pitää, vaan piti lyhentää ja maksaa korot tietysti. Samaan syssyyn iski sitten vielä lama ja yrittäjämieheni työt vähenivät ainakin puolella. Oli kyllä ihan pakko mennä töihin kun kuopus oli 1,5v. Tai pakko ja pakka. Vaivalla remontoimamme asunto ainakin olisi lähtenyt alta jos en olisi mennyt. Tuon 1,5v ajankin söimme vain halpaa ruokaa ja vaatteet kirpparilta, ei lomamatkoja jne. Kun menin töihin oli molempien tilit noin 1000-2000 euroa miinuksilla normaalista elämisestä.
 
Kyse on monessakin tilanteessa arvo- ja priotisointikysymyksestä. En tiedä tuttavissani yhtään perhettä, joilla ei ihan oikeasti olisi varaa olla kotona sen 3 vuotta, mutta ovat sitä mieltä, ettei ole varaa. Toisin sanoen asuntolainaa ei haluta laittaa tarvittaessa lyhennysvapaalle, ei olla tarvittaessa valmiita tinkimään esim. Uusien vaatteiden tms. ostossa ym. Esimerkkejä riittää. Mieluummin mennään töihin (eräs ystävä laittoi päiväkotiin 9,5 kk ikäisen lapsen, koska ei HALUNNUT olla hoitovapaalla, että alkaa saamaan taas palkkaa) ja kerrotaan, kuinka maksetaan lainaa pois.

Itse olen ollut kotona reilut 2 vuotta, vielä vajaan vuoden olen lasten kanssa kotona. Meillä on asuntolainaa aika paljon, mutta olemme ihan reilusti ottaneet lyhennysvapaata, koska lainaa ehdimme maksamaan myöhemmin jälleen, aika lasten kanssa on mielestämme tärkeämpää kuin se, että laina olisi maksettu loppuun vuoden tai kahta aiemmin. Emmekä ole joutuneet tinkimään "elämänlaadussa".

Mutta ei siinä mitään, jokainen tekee valintansa omista lähtökohdistaan ja priorisoi asiansa sen mukaan. Silti olen sitä mieltä, että perustilanteessa (lapsen/lasten toinen vanhempi on työelämässä) jokaisella on mahdollisuus olla kotona lasten kanssa halutessaan. Kaikki sitä ei vain halua, mutta miksi aina pitää perustella rahalla? Eikö voi suoraan sanoa, että on mieluummin töissä, siitähän siinä usein on kuitenkin kyse.
 
Sitä tietää kasvaneensa aikuiseksi, kun tajuaa, etteivät kaikki pysty samaan kuin itse, eikä oleta sitä heiltä.

Kyllä se on kumma miten ihmismieli koittaa uskotella itselleen että ei pysty johonkin, mitä ei ole valmis edes yrittämään. Mistään ei voi luopua, kaikki mulle tänne heti ;)
Aikuiseksi kasvetaan jollain toisella tavalla ;)
 
Tiedätkö että hoitovapaankin voi jakaa? Ei sillä tarvitse toisen kokoajan olla ;)
Ei kyse olekkaan traumatisoinnista, vaan siitä että minä ainakin tahdon viettää aikaa lapseni kanssa, ja nähdä hänen kehittyvän. Sille en voi mitään jos sulle riittää vähempikin ;)

Joo riittää vähempikin. :D Jokainen tehköön niinkuin tykkää, mulle ja miehelleni mielekäs ja kehittävä työ on todella tärkeetä. Silti jos pitäisi valita unelmien työ tai lapset valitsisin lapset. Onneksi Suomessa voi saada molemmat.
 
[QUOTE="vieras";24135131] Kaikki sitä ei vain halua, mutta miksi aina pitää perustella rahalla? Eikö voi suoraan sanoa, että on mieluummin töissä, siitähän siinä usein on kuitenkin kyse.[/QUOTE]

No, meidän tilanteessa raha nimenomaan ratkaisee. Pakko lähteä tienaamaan vaikka HALUAISIN HOITAA LAPSENI ITSE!
 
[QUOTE="vieras";24135131]Kyse on monessakin tilanteessa arvo- ja priotisointikysymyksestä. En tiedä tuttavissani yhtään perhettä, joilla ei ihan oikeasti olisi varaa olla kotona sen 3 vuotta, mutta ovat sitä mieltä, ettei ole varaa. Toisin sanoen asuntolainaa ei haluta laittaa tarvittaessa lyhennysvapaalle, ei olla tarvittaessa valmiita tinkimään esim. Uusien vaatteiden tms. ostossa ym. Esimerkkejä riittää. Mieluummin mennään töihin (eräs ystävä laittoi päiväkotiin 9,5 kk ikäisen lapsen, koska ei HALUNNUT olla hoitovapaalla, että alkaa saamaan taas palkkaa) ja kerrotaan, kuinka maksetaan lainaa pois.

Itse olen ollut kotona reilut 2 vuotta, vielä vajaan vuoden olen lasten kanssa kotona. Meillä on asuntolainaa aika paljon, mutta olemme ihan reilusti ottaneet lyhennysvapaata, koska lainaa ehdimme maksamaan myöhemmin jälleen, aika lasten kanssa on mielestämme tärkeämpää kuin se, että laina olisi maksettu loppuun vuoden tai kahta aiemmin. Emmekä ole joutuneet tinkimään "elämänlaadussa".

Mutta ei siinä mitään, jokainen tekee valintansa omista lähtökohdistaan ja priorisoi asiansa sen mukaan. Silti olen sitä mieltä, että perustilanteessa (lapsen/lasten toinen vanhempi on työelämässä) jokaisella on mahdollisuus olla kotona lasten kanssa halutessaan. Kaikki sitä ei vain halua, mutta miksi aina pitää perustella rahalla? Eikö voi suoraan sanoa, että on mieluummin töissä, siitähän siinä usein on kuitenkin kyse.[/QUOTE]

Hyvin kirjoitit :)
 
Kyllä se on kumma miten ihmismieli koittaa uskotella itselleen että ei pysty johonkin, mitä ei ole valmis edes yrittämään. Mistään ei voi luopua, kaikki mulle tänne heti ;)
Aikuiseksi kasvetaan jollain toisella tavalla ;)

Joo, vissiin jäin lapseksi, kun kuopus oli 2v 9kk aloittaessaan päiväkodissa. Esikoinen oli sentäs yli 4v. Minä tiedän vanhempia, jotka ovat kovasti halunneet lapsia ja itkusilmin vievät lapsen hoitoon, koska varat eivät kerta kaikkiaan anna myöten jatkaa kotona. Ihmisillä on erilaisia töitä, voi olla, että esim. yrittäjä-äiti ei voi olla pitkään poissa tai perheellä on eri syistä runsaasti velkaa asuntolainan lisäksi tms. Aikuisuus on nimenomaan sitä, että ei tarvitse aina kaikkea kokea henk. koht. ja silti riittää ymmärtämystä toisillekin; ei sitä, että julistetaan yhtä ainoaa totuutta.
 
No joko on liian iso velka tai sit oikeasti tosi tosi huono käyttämään rahaa, ja sinulle siis on tärkeämpää antaa asian olla näin, kuin tehdä sille jotain, jotta voisit viettää lapsesi kanssa aikaa?

Velka on aika sopivan kokoinen ja lyhennysvapaalla. Mutta jos tulot tippuvat about 2000 €/kk, niin kerro mulle miten yhtälön ratkaisen. Menot on mitoitettu niin, että myös minun tuloni ovat osa tätä yhtenäistaloutta. Voisin kyllä kuvitella, että minun ainokaiselleni on melko tärkeää myös päästä ikäistensä seuraan oppimaan muitakin asioita, kuin mitä minä pystyn opettamaan. ;)
 
Miksi sä teet lapsia jos sysäät ne toisten hoidettavaksi? Eikö sua ittees kiinnosta, vai missä mättää?

No, katsos, kun joillakin vaikka voi olla oikeasti antoisa työurakin olemassa. Tai vaikka muuten vaan eivät viihdy vain kotona olipa siellä lapsia seurana tai ei. Tai jotkut voivat vaikka pitää sitäkin tärkeänä, että on kuitenkin mukava ja tilava koti, vaikka lapsi sitten "joutuisikin" päiväkotiin vähän sinun lastasi nuorempana. Sitä paitsi, ei ne päiväkoditkaan niiiiin kamalia paikkoja ole, jotkut ymmärtävät senkin.
 
Mä en oikeasti voi ymmärtää.

Siis sitä, että minkä takia jonkun muun ratkaisut kiinnostavat niin kovasti. Jos sanotaan että "ei ole varaa", se ei puhekielessä välttämättä tarkoita ettäkö perhe kuolisi nälkään jos tekisi tietyllä tapaa. Sen sijaan se voi tarkoittaa, ettei ole varaa koska elämä menisi ihan uusiksi monelta osin jos niin tekisi. Moni ei ole valmis niin suureen mullistukseen mitä se vaatisi. Se on heidän lapsensa. Ei päivähoito sentään ole mikään helvetti, tsiisus! Muistakaa että Suomen äitiysloma on kuitenkin ruhtinaallisen pitkä. Monessa maassa on vielä nykyäänkin ihan ok ja normaalia pistää 2 kk vauva hoitoon. Että vähän suhteellisuudentajua ja hieman kunnioitusta kanssaihmisiä kohtaan! Ällöttävää toisten asioiden sorkkimista. Eri asia olisi jos lasta kohtaan tapahtuisi rikos.

Olkaa hyvä ja menkää sinne pph:lle tai päiväkotiin katsomaan, ei se ole mikään pikkulasten kidutuskammio. Siellä on vähintäänkin ihan ok olot, joissain tapauksessa voisi sanoa että paremmat kuin kotona. Joo ja tiedän, se tärkeä kiintymyssuhde ja rauhalliset ensivuodet. Elämä on kuitenkin kokonaisuus ja musta on kuvottavaa että jotain tiettyä asiaa elämässä ruvetaan oikein ronkkimaan ja kauhomaan, kun se kokonaisuus voi olla oikein hyvä lapsen kannalta vaikka menisikin 10 kk päivähoitoon.
 
Suurempi perhekoko. Suuremmat asumiskustannukset. Enemmän muita kuluja. Eri vaatimukset elintasolle.

Siinä pari syytä siihen, miksi jotkut pärjää miehen 1300 €/kk palkalla plus kotihoidontuella, ja toiset taas ei.

No sinä voit ajatella asian noin, jos sinulle siitä parempi mieli tulee :)
Saat varmasti tarvittaessa muita tukia myös ;) Jos tahtoa riittää..
 
Sananvapaus täälläkin vallitsee. Saan minä ihmetellä. Enkä mä sua yksiöinyt mitenkään vastaamaan tähän kysymykseen, vai teinkö niin?

Se on ääliövapaus. Mä en tota äskeistä lausettani sanoisi kellekkään päin naamaa vaikka mieli tekisi, mutta en usko että sinäkään rupeat huutelemaan hiekkalaatikon reunalla toisille, siitä että kuka tahansa voi olla kotona sen 3 vuotta.

Sinunlaisesi hömelöityneet mökkihöperöiset kotiäidit aina rupeavat jossain vaiheessa pönkittämään omaa egoaan, kun luulevat olevansa jotenkin supermahtavia ja taitavia "onnistuessaan" jossain.
 

Yhteistyössä