Kiitos kaikille onnitteluista! :hug:
Nyt vasta ehtii istahtaa koneelle...huh sentään, on tää taas ihanaa, mutta kiireistä aikaa nää ensimmäiset päivät kotiin tultua
Päästiin kotia heti, kun vauva tuli 3vrk:tta ja lastenlääkärin tarkistus ok. Nyt on kunnon babyblues päällä....väsyttää,itkettää ja naurattaa :heart: onneksi kotona saa nukuttua paremmin, sairaalas aina niin huonoa tuo nukkuminen.
coffeebreakille Onnittelut hyvistä ultrakuulumisista! Onneksi kaikki hyvin
Orchid voimia sinne loppurutistukseen!! Kyllä se sieltä pian
Ai niin
Marilyn ei tiedetty vauvan sukupuolta, jännitystä loppuun asti
en itse aavistellut yhtään kumpi olis, mut loppua kohden viimeiset päivät jotenkin ajattelin, että poika on =) ihana kyllä on ja aivan saman näköinen veljiensä kanssa!!
synnytystä nopeesti vielä...eli sillon ma aamuna tuntui vähän jotain outoa, tuli pari tuntuvampaa supistusta, mutta ajattelin, että oon nukkunut niin lonkat ja selän kipeäksi ettei kai tää mitään meinaa.
Siinä sit aamupäivä meni omaa oloa seuratessa ja jännittyneenä oli odottavainen olo. Joskus 10 aikaan ajattelin et kyllä täs harvakseltaan tulee supistuksia ja sellaista lupaavaa tunnetta mikä ollut joka kerta kun synnytys alkaa. Mulla ei supistukset tunnu mitenkään kamalan kipeiltä....enemmän epämiellyttäviltä ja se tunne kun lantio alkaa venyä painaa ikävästi lantioo,alamahaa ja alaselkää. Puolenpäivän maissa alkoi tulla 10-15min. välein se tunne ja sanoin miehelle, että lähetään nyt pian hiljakseltaan ajelemaan (tunnin ajomatka sairaalaan) ja otan varuiksi kaikki mukaan
Lähettiin noin klo 13 ja matkalla niitä supistuksia tuli 6-10min. välein, mutta ajattelin ettei neoo tarpeeksi tehokkaita kestoltaan....eivät kestänyt oppikirjan sääntöjen mukaan minuuttia vai mitä niiden nyt pitäs kestää. Niitä tuli kyllä tiuhaan, mutta osa ei kovin tuntuvia ja osa taas lupaavia ja olin varma että ei lähdetty turhaan sairaalaan. Sairaalassa oltiin 14 aikoihin, 4cm kohdunsuu auennut ja laitettiin käyrille puoleksi tunniksi. Siitä sitten lähdettiin saliin ja kävelin/suihkuttelin ees taas sielä salissa. Supistuksia tuli ja se paineen tunne oli jo valtava. En halunnu silti mitään puudutuksia, kun halusin liikkua. Joskus viiden maissa alkoi oleen jo epämiellyttävä olo ja hälytin kätilön.....no vasta 5cm, mut edistyy edistyy. Sitten kätilö ehdotti tuohon epämiellyttävään paineen tunteeseen kalvojen puhkaisua ja kohdunkaulapuudutetta, jotka sitten otin/sain. Kalvojen puhkastua ja sen puudutteen laitettua seisoskelin ja odoteltiin....eipä siinä kauan mennyt kun alkoi ponnistuttaa ja meninki sängylle ja sai alkaa punnaamaan . Se puudute auttoi ehkä hieman, tai sitten se kalvojen puhkaisu vei sen enimmän tunteen pois. Ponnistus tuntui ällöttävältä ja repivältä, mutta kaikki voimat ja ajatus pian saan vauvan rinnalle sain voimaa ja 5min. vauva oli sylissä :heart:
Tosi hyvät fiilikset jäi eikä tullut repeämiä. Vauva oli heti virkeä tapaus ja suloinen pieni mies :heart:
Nyt ei muuta, palailen taas kun ehtii....Voikaa kaikki hyvin!! :hug:
Delila ja ihana pikkuinen mies :heart: