3-kymppiset ensimmäistä odottavat

Täällähän olikin hurjan paljon luettavaa ja jänniä kuulumisia monella.

Kiinnostaisi tietää, miten Eliza Day voi ja miten meni? Ymmärrettävää kyllä, ettet ole vielä tänne ehtinyt. Toivottavasti kuuluu hyvää.

Piinamiina, onnea ultrakuulumisista. <3

Missä vaiheessa muuten kerroitte raskaudesta läheisille?

12+2
Miss

 

Mie oon kertonut tilaisuuden tullen. Varhaisultran jälkeen uskaltaa kertoa perheille ja varmaan sit tokalla kolmanneksella muille.

Miulla oli melkoinen juhannus. Noidannuoli iski alaselkään lauantaina ja se vei kävelykyvyn ja konttauskyvynkin mentyä lähdettiin ambulanssilla sairaalaan. Eilen pääsin itsekseni jo jaloilleni ja pääsin sairaalasta kotiin. Nyt konkkaan kotona kävelysauvan varassa ja yritän pitää pahoinvoinnin kurissa, koska kaikki yskiminenkin sattuu aivan sairaasti ja pöntölle kumartuminen on silkka mahdottomuus.

Miuta myös kiinnostaa Eliza Dayn kuulumiset.

 

Huh piinamiina, olipa sulla kurja juhannus Toivottavasti voit jo paremmin!

Eliza Dayn kuulumisia jännätään täälläkin

Mä kerroin lähimmille raskaudesta varhaisultran jälkeen (esim. tulevat isovanhemmat), muille sunnilleen viikoilla 12-13. Mulla oli niin kova raskauspahoinvointi, että oli ihana helpotus kertoa töissä oikea syy mun kalpeuteen ja sairaslomiin, eikä valehdella jotain epämääräistä migreenistä.

Lantionpohjan lihasten treenaamista oon tehnyt koko raskausajan, kun harrastan sellaisia lajeja (pilates ja äitiysjooga), joissa niitä kovasti painotetaan. Treenaus on ihan hyvä juttu, ja synnytyksen jälkeen (varsinkin alatiesynnytys) lihakset olisi hyvä yrittää löytää ekan kerran 24 tunnin kuluessa. Aktivoinnin ei tarvitse olla mitään isoa jumppaa, kunhan koittaa löytyvätkö ne vielä.

Ja synnytyksen aikana taas on tosi tärkeää pystyä rentouttamaan lantionpohjan lihakset, koska se helpottaa synnytystä. Niiden rentouttaminen on siis myös tärkeää! Lantionpohjan lihakset ovat yhteydessä leuan lihaksiin, eli jos puret leukoja, todennäköisesti jännität myös lihaksia. Kannattaa koittaa pitää leuat rentoina vaikka päästämällä jotain ääniä supistusten aikana

Mä treenaan lantionpohjan lihaksia esim. sängyssä ennen nukahtamista hengityksen tahdissa, esimerkiksi jokaisella uloshengityksellä jännitän lihakset, sisäänhengityksellä rentoutan, ja toistan n. 5 kertaa. Viimeisellä kerralla kiinnitän erityistä huomiota siihen, että lihakset jäävät rennoiksi ja teen vaikka jonkun rentouttavan hengitysharjoituksen. Toinen mitä oon tehnyt, niin harjoittanut lihaksia illalla hampaidenpesun aikana, silleen on helpompi muistaa asia. En treenaa joka päivä, mutta useamman kerran viikossa kuitenkin. Niitä lihaksia voi treenata myös liikaa!

Esimerkiksi semmoista mun treenirutiiniin kuuluu. Vieläkin pääsin pyörällä töihin, muutama päivä enää jäljellä! 1.7. koittaa vapaus Ajatukset on jo täysin kesälomassa ja vauvassa, ei jaksais enää mitään muuta.

Terveisin raida 31+2

 

Piinamiina, onpa sinulla ollut aikamoinen juhannus! Toivottavasti vointi on jo parempi!

Eliza Dayn kuulumisia minäkin odottelen.

Meillä oli viime viikolla np-ultra, jossa kaikki vaikutti olevan mallillaan. Matkassa oli yksi varsin vilkas pikkuinen, jalat ja kädet vispasi ihan mahdottomasti. Ultran jälkeen kerrottiinkin nyt juhannuksen aikana tuleville isovanhemmille, omille sisaruksille ja lähimmille ystäville. Töissä jouduin esimiehille kertomaan jo melkein heti plussattuani, että tietävät sijoittaa pois riskihommista. Muutoin tuskin ilmotellaan sen kummemmin asiasta, jos joku suoraan kysyy, niin toki kerrotaan. Tai sitten saavat odottaa että näkyy selvästi

 

Piinamiina, onpa sinulla ollut aikamoinen juhannus! Toivottavasti vointi on jo parempi!

Eliza Dayn kuulumisia minäkin odottelen.

Meillä oli viime viikolla np-ultra, jossa kaikki vaikutti olevan mallillaan. Matkassa oli yksi varsin vilkas pikkuinen, jalat ja kädet vispasi ihan mahdottomasti. Ultran jälkeen kerrottiinkin nyt juhannuksen aikana tuleville isovanhemmille, omille sisaruksille ja lähimmille ystäville. Töissä jouduin esimiehille kertomaan jo melkein heti plussattuani, että tietävät sijoittaa pois riskihommista. Muutoin tuskin ilmotellaan sen kummemmin asiasta, jos joku suoraan kysyy, niin toki kerrotaan. Tai sitten saavat odottaa että näkyy selvästi

Valitettavasti olo on edelleen varsin kurja. Pystyn kävelemään muutamia askeleita, mutta lääkeannoksen pienentäminen kotiutuksen yhteydessä tuntuu eilistä kipeämpänä selkänä. Asiaa ei auta myöskään kova pahoinvointi. Olo on _todella_ surkea.

 

Voi piinamiinaa! Ihan kuin pelkässä raskaudessa ei olisi tarpeeksi kestämistä! Hurjasti paranemista sinne! Itsellä koira kiskaisi siten, että alaselästä liikahti varmaan joku nivel sen verran, että kävely oli hankalaa viikon verran. Vieläkin sivuliikkeessä tai uidessa se sama kohta tuntuu ja kyllä oli surkea olo. Vaikka tuo minun juttunihan ei ollut mitään sun juttuun verrattuna.

Mä siis koko ajan seurailen teidän kirjoituksianne, mutta olen toooooodella harvoin tietokoneella niin ei tule kirjoiteltua itse.

Synnytystä on nyt tullut enemmän mietittyä, kun se alkaa lähenemään ja alkaa olemaan viimeiset hetket meidän pienen pojan kääntyä. Epäilen suuresti, että kääntymiset jää tekemättä, joten sektioonhan sitä ollaan sitten suuntaamassa. Huomenna taitaa olla tuomiopäivä sen osalta.

Eliza Day:n kuulumisia olen myös minä odotellut kovasti! Toivottavasti siellä on kaikki ihan todella hyvin!

Jumppailut on mun osalta jäänyt kyllä hyvin vähälle. Joskus havahdun siihen, että sellaistakin olisi syytä harjoittaa, mutta sitten en taas muista koko asiaa..

Omasta olosta sen verran, että vatsa alkaa olemaan reippaasti tiellä ja jos erehdyn olemaan aktiivinen yhden päivän aiheutuu siitä kahden päivän kivut. Mun kivut sijoittuu ihan tuohon sukuelimen reunoille, siis sinne jalkojen juureen. En ole kuullut, että muilla kivut olisivat siellä. Vaihdoin nukkumisen sellaiseen korkeaan ilmapatjaankin, kun se helpotti lonkkakipua ja unet sentään on sen jälkeen maittaneet. Kävely on hidasta, mutta toisaalta pystyn vielä itse tekemään aika paljon asioita ja koska ollaan jo näin hurjan pitkällä, pidän itseäni vielä suht hyväkuntoisena. Neuvolassa hemppa oli 112, mutta koska ei ole mitään oireita, niin en ala vieläkään ottamaan rautaa.

Tsemppiä kaikille ja kirjoitelkaahan kuulumisia! Niin kovin mieluusti ne luen aina ennen nukkumaanmenoa

Merope ja pirpanat 35+2

 

Onpa taas kivoja ultrakuulumisia! Ja Piinamiinalle onnittelujen lisäksi pikaista toipumista, voi kurjuus...

Koska täällä ei paljon muita lihaksia voikaan treenata, niin lantionpohjan lihaksia sentään Välillä on ollut kyllä häntäluu niin kipeä, että ei ole oikein onnistunut, mutta nyt on sekin vaiva hellittänyt, kun ei ole pakko istua pitkiä aikoja. Koitan treenailla pienen hetken päivittäin aina kun satun muistamaan. Pilateksessa on onneksi jo aikaisemmin nuo lihakset hyvin löytyneet ja niiden treenaamiseen ehtinyt tottua.

Meillä kerrottiin raskaudesta aika laajalla aikavälillä. Läheisimmille ystäville varmaan heti plussan jälkeen, mutta laajemmin sitten np-ultran ja seulatulosten jälkeen. Alunperin olin ajatellut, että ei hiiskahdetakaan ennen kuin on riskiviikoista selvitty, mutta toisaalta siihen saakka olisi pitänyt sitten keksiä joku selitys sille jatkuvalle pahoinvoinnille, enkä ollut ihan niin luova Ja toisaalta ajattelin asian niin, että elämä ei kuitenkaan ole enää samanlaista, kävi tässä hyvin tai huonosti, ja läheisimpien ihmisten kanssa haluan ne asiat kuitenkin jakaa.

Voikaa hyvin!!

Minervan 23+5

 

Piinamiinalle toivottelen pikaista paranemista. Olipa kurja tuuri ja että vielä juhannuksena. Toivottavasti olosi pian kohentuu!

Täällä jännitetään ensi maanantain nt-ultraa. Toivottavasti saamme hyviä uutisia. Ainakin jatkuneesta pahoinvoinnista päätellen masuasukki voi hyvin. Jotenkin aina välillä iskee huoli, että mitä pikkuiselle kuuluu ja selviääkö hän. Niin kovasti häntä on odotettu ja odotetaan!! <3 <3

Lantionpohjan lihaksia treenailen joka päivä mm. vessassa istuessa. Tähän opasti neuvola th.

11 + 4

Muoks. 12 -> 11. Olen innoissani mennyt jo laskuissa sekaisin.

 

Täällä ollaan ja kaikki on hyvin! Aika haipakkaa vain ollut perjantaista alkaen.

Tytöt syntyivät juhannusaattona klo 21.30 ja 22.10. Painoa oli A:lla vajaa 2,5 kg ja B:llä vähän yli, pituudet 45 ja 46 senttiä. Eli kokoero oli lopulta aivan maltillinen. Aivan terveitä pikkutyyppejä, ja nyt olemme jo kotona opettelemassa syömisrytmiä. Ja kaikkea muutakin.

Synnytys tosiaan käynnistettiin torstaina cytotec-lääkkeellä, koska kohdunkaulaa oli vielä jäljellä, vaikka se olikin pehmeä ja vähän auki. Ekat annokset eivät saaneet aikaan kuin vähäisiä supistuksia, mutta perjantain tupla-annos johtikin pian lapsiveden menoon ja kovempaan supisteluun.

Kuinka tarkkaan haluatte kuulla? Olin sikäli myönteisesti yllättynyt, että synnytys ei ollut niin hirveää kuin kuvittelin ja kaikki meni tosi hyvin. Kaikkeen ei tietenkään voi itse vaikuttaa, ja tässäkin tapauksessa esim. vauvat olivat ihanteellisessa asennossa. Loppuvaihe oli rankka, kun supistukset eivät olleet oikein riittäviä kovasti venyneen kohdun takia. Mutta siitä selvittiin. Kivunlievityksenä käytin ilokaasua ja epiduraalipuudutusta, jonka otin kätilön suosittelemassa vaiheessa. Se oli tosi hyvä ratkaisu, rentoutti muttei vienyt kaikkea tuntoa pois.

Ja vauvat ovat ihania! Synnyttäneiden osastolla en tykännyt olla, koska yöt menivät siihen, että vuorotellen syötin kumpaakin, annoin lisämaitoa, vaihdoin vaippoja, lohdutin kitisijää tai tytöistä otettiin verikokeita sokeriarvojen seurannan vuoksi. En nukkunut juuri yhtään. Miehet eivät saa olla osastolla yötä eikä hoitajista juuri ollut apua, vaikka heiltä kehotettiin sitä pyytämään. Siksi tulin tosi mielelläni kotiin, sillä tytöt ehtivät kuitenkin oppia imemään ihan hyvin. Nyt syötellään 3 tunnin välein, ensin rintaa ja jälkkäriksi korviketta, jotta verensokeri pysyy yllä ja vauvat kasvavat.

Eliza Day ja tytöt kohta 4pv

 

Hurjan paljon onnea Eliza Day koko teidän perheelle!! Mahtavaa että kaikki meni niin hyvin. <3

 

Hienoja uutisia, Eliza Day! Valtavasti onnea pienistä ihanuuksista! Ja kiva, että olette jo päässeet kotiin!

 

Ihania uutisia Eliza Day ja suuret onnittelut koko perheelle!

Mulla alkoi lopulta kesä/äitiysloma!!! Oon niiin helpottunut. Tänäkin aamuna heräsin viideltä, mutta kohta pääsen maalle lepäämään ja viettämään kunnon rentoutuslomaa. En jaksais oottaa.

Vauvanvaatteiden pesu-urakka on aloitettu ja valitsin vauvalle kotiintuloasun Otetaan vauvanvaatteet, vaippoja ja turvakaukalo mukaan reissuun varmuuden vuoksi, kun palaillaan rv 34-35. Sairaalakassin pakkailua tässä samalla siis myös

Aurinkoista viikonloppua kaikille ja koettakaa selviytyä helteistä!

raida 31+6

 

Paljon onnea Eliza Daylle ja tsemppiä viime hetken rutistuksiin Merope ja Raida! Huomaan, että hormonit nostaa onnen tunteen ihan myötäilosta vaikka ei olla koskaan tavattu!

Tuo synnytys tuntuu itsestä kokoajan vaan hullummalta vaikka ennen raskautta siihen pystyi suhtautumaan enemmän tiedonhaluisesti kuin nyt. Kävimme jo neuvolan perhevalmennukset ja imetysjutut menivät aikalailla ohi koska vieläkin tuntuu epätodelliselta se, että kohta se on toivottavasti osa meidänkin elämää.

Valmennuksessa osa tulevista äideistä tiesi jo hyvinkin paljon omista toiveistaan synnytyksen suhteen. Itse toivon vaan ammattitaitoista sairaanhoitoa. Oletteko tehneet jo synnytys-toivelistan hoidosta?

Lantiopohjanlihaksista sen verran, että saimme jo lukiossa liikunnanopettajalta lämmitellä talvella bussia odottaessa tehden lantiopohjan harjoituksia. Tätä olen noudattanut säännöllisen epäsäännöllisesti ja sen lisäksi, että se on terveydelle hyväksi, treenaaminen oikeasti pitää ihmisen sisäisesti lämpöisenä talvella!

Intoa odotukseen kaikille! Ihania kesäpäiviä!

t. Kettuska 23+1

 

Hei vaan! Täällä yksi uusi kolmen kympin ylittänyt ensimmäistään odottava ilmoittautuisi matkaan mukaan

Olipa urakka lueskella nuita teidän kirjoituksia pitemmän ajan takaa mutta hauskaa tietyllä tavalla että parissa tunnissa ehtii raskauden alusta loppumetreille onnea kovasti Eliza Day!

Täällä on tänään käyty np-ultrassa ja siellä kaikki hyvin yksi kaveri matkassa ja viikot tänään 13+0 ja la 6.1. Parin vuoden yritys oli takana ennen kuin saatiin tämä kaveri ensimmäisellä icsi:llä alkuun.

Kovasti on ihmeteltävää ja pelottavaakin näin ensiraskaudessa

 

Oi onnea juhannustytöista Eliza Daylle ja kiva kun pääsitte nopeasti kotiin tutustumaan toisiinne ja kaikille uudenlaiseen elämään!

Ja raidalle (ja Kettuskalle) kiitos jumppavinkeistä -lantionpohjalihakset pääsi jo unohtumaan, mutta ehkä just sängyssä ennen nukkumaan menoa ois helppo muistaa.. Ja toi leuan jännittämisjuttu oli tosi hyvä, monta kertaa huomaa purevansa hampaita yhteen, mutta kun asian tiedostaa, on helppo ne myös vapauttaa - ainakin hetkeksi. Rautatabletit aiheuttaa vähän vatsavaivoja, niiden kanssa olen vähän niinkuin harjoitellut synnytystä varten, juurikin vaikka rentoutumalla ja ottamalla kivun vastaan.. Kummalliset huvit. Tosin taitaa olla aika pientä vääntöä vielä synnytykseen verrattuna

Piinamiinalle - ja mahdollisesti muillekin vaivaisille, hyvää paranemista! Ja lomalaisille rentouttavaa lomaa. Ja ihan kohta vauvat saaville onnea onnea tulevaan!

Ja mitäs tänne - ei oikein muuta kun kuuuumaa, vallan tässä sulaa.

T.Stellaria ja villi poikanen, viikoissa jo ihan sekaisin

 

Ihan nopsa päivitys - mun pienet toukat tekivät musta tänään äidin. Myöhemmin mahdollisesti lisäinfoa!

 

Onnea Eliza Day ja Merope! Kahdet kaksoset? Millä viikoilla olittekaan? Tsemppiä uuden elämänrytmin opetteluun!

Hyvin kaikki kuulostaa menneen ainakin Eliza Day:lla (toivottavasti molemmilla!) ja ihan hyvänkokoiset vauvat, toivottavasti ovat kaikinpuolin terveet! Haluan itsekin kotiin normalia elämää opettelemaan, heti kun vain pääsee, etenkin jos perhehuonetta ei saa.

Tervetuloa Narana85! Itsekin olen vm 85 ja la joulukuussa. Oletkohan pk-seudulta?

 

Meille tosiaan syntyi ensin poika 2290g ja 45cm ja sitten minuutin päästä tyttö 2480g ja 46 cm. Hurjan pieniltä vaikuttavat. Kaikki meni muuten hyvin, mutta leikkaus olikin isompi johtuen vuotavasta kohdusta. Me saadaan perhehuone huomenna ja nyt olen ainakin vielä yksin kahden hengen huoneessa.

 

Onnea Eliza Day ja Merope! Kahdet kaksoset? Millä viikoilla olittekaan? Tsemppiä uuden elämänrytmin opetteluun!

Hyvin kaikki kuulostaa menneen ainakin Eliza Day:lla (toivottavasti molemmilla!) ja ihan hyvänkokoiset vauvat, toivottavasti ovat kaikinpuolin terveet! Haluan itsekin kotiin normalia elämää opettelemaan, heti kun vain pääsee, etenkin jos perhehuonetta ei saa.

Tervetuloa Narana85! Itsekin olen vm 85 ja la joulukuussa. Oletkohan pk-seudulta?

Kiitos! oulun seudulta olen. Täällä kyllä kaipaisi myös kanssa odottajia. Tosin sain kyllä hienoja uutisia joku aika sitten, hyvä ystävä tulee vain kaksi kuukautta perässä

 

Täällä yksi joka on taustalla tiiraillut ja enemmän joulukuisten palstalla hillunut 30v esikoisen odottaja. Joulukuisissa väki on siirtynyt facebookin puolelle ja palsta melko hiljainen. Itse kun en kyseistä palvelua käytä niin täällä pyörin On ollut mukava lueskella ja vähän herkistyä toisten onnistuneista synnytyksistä Omaan on vielä mukamas niin pitkä aika että ei ole osannut sitä tilannetta ajatella. Nyt odottelen rakenneultraa ja toivotaan molemmat että pikkuinen vilauttaisi rohkeasti haaroväliään. Odottavan aika on pitkä ja tuntuu että edellisestä sydänäänien kuuntelusta neuvolassa on hirmu pitkä aika ja seuraavaan tarkastukseen, joka onkin lääkäri, on vähintään yhtä pitkä. Onkohan kaikki vielä hyvin, lyökö se sydän, tulisiko kohta potkuja, miksi maha ei kasva.. semmoisia mietti tää tuleva äippä.
Nipsunen+minioni 16+5

 

Tervetuloa uusille ja hirmusti onnea Meropelle ja pikkuisille

Seuraavana vuorossa taidetaankin olla minä ja Tilulilu Veikkaan Tilulilu että saat nyytit syliin ennen mua, luulen että mulla menee tuonne elokuun loppuun kuitenkin. Tosin näin unen jossa sain tietää, että vauva syntyy kuukauden etuajassa. Saa nähdä toteutuuko

raida 32+1

 

Voi mitä uutisia!! Onnea Eliza Daylle ja Meropelle ihan hurjasti! Ihana kuulla, että kaikki on mennyt hyvin! Kiva jos saatte Merope sen perhehuoneen, on varmaan mukavampaa hoidella kahta vauvaa omassa rauhassa.. Siinä kun sitä hommaa riittää ilmeisesti Mut ai että, oon niin onnellinen teidän äitiytyneiden puolesta!

Ja Raida tosiaan joo, me taidetaan olla seuraavat! Niiiiin vaikea käsittää, että mulla voi kohta olla kaksi nyyttiä vierellä! Vaikka nyt noista potkuista jo tyhmempikin tajuaa, että jotain elämää kohdussa on, niin tuntuu silti niin oudolta ajatukselta et siellä on MUN vauvat! Mut melkein joka päivä tulee mietittyä, et hetkenä minä hyvänsä ne voivat olla jo täällä mahan ulkopuolella.. Toki raskausviikkoja ois toivottavaa saada vielä vähän kasaan, mut aika turvallisilla vesillä tässä silti ollaan..

Mulla on nyt silleen ollu tosi hyvä olo, et liitoskipujen suhteen on ihan kivuton olo ollut jo ainakin viikon. Muuten onkin sitte alkanut selkä-/lantiokivut maatessa, yöt on aika vaikeita. Istuminen/seisominen auttaa, joten aika monesti tulee yöllä noustua vessaan tai muuten vaan kävelylle Ne kivut on sellaisia polttoja/kuukautiskipuja, mut koska ne loppuu heti kun nousee istumaan, en usko et ne on muuta kuin lihasperäisiä. Huomenna ultra, sittenhän se selviää jos jotain on alapäässä tapahtumassa

Toinen ongelma on myös tuo ahtaus tuolla kohdussa. Ja supistukset ponnistaessa. Eli on tosi vaikea kääntää kylkeä yöllä kun kohtu pullistelee joka suuntaan. On päätä, pyllyä, jalkaa.. Monta uloketta siellä täällä, joitten päälle on tosi epämukava kellahtaa. Kyllähän ne vauvat ns. väistää, mut ei se hyvältä tunnu. Sitäpaitsi kyljen kääntäminen, kurottelu, istumaan nouseminen yms. aiheuttaa aina supistuksen (ilmeisesti?), joka tuntuu paineena ihan tuossa kohdulla ja iholla (tuntuu et repeää) ja välillä pelottavan voimakkaana tuolla alapäässäkin. En voi muuta kuin voihkia kun tuntuu et vauva tulee jo synnytyskanavasta ulos! Et siinä mielessä odotan huomista vähän jännityksellä, kohdunkaulalle on saattanut jo tapahtua jotain.. Tai sitten ei. Normaaleitahan tälläset tuntemukset kai on tässä vaiheessa.

No enivei, nyt viime yönä luovutin ja siirryin sohvalle jo klo 1.00. Tässä sitä varmaan nukutaan loppuraskaus puoli-istuvassa asennossa (tulee vähemmän paineentunnetta kuin ihan vaakatasossa) ja tuulettimen lempeässä hyväilyssä

No se omista oloista!

Hurjasti taas viestejä tullut, en nyt osaa kaikille ehkä vastata!

Eeh.. Olin ihan varma et "ei kukaan muukaan niitä lantionpohjanlihaksia treenaa", mut pahasti näyttää siis siltä, et aika moni sen on muistanut! Pitänee itsekin nyt tsempata.. Oon aina välillä pari puristusta tehnyt, saa sillä ainakin hyvän omantunnon hetkeksi.

Piinamiina: Voi ei tuota selkää! Onneksi tuli tuossa alkuraskaudessa niin ei oo superhankala olo kun kaikki vaivat yhtä aikaa! Vaikka hankala tuo pelkkä noidannuolikin on, tiedän kokemuksesta... Toivottavasti olo on jo helpottanut!

Raida: Jeeeee!! Ihanaa lomaa sulle, oot niin sen ansainnut! Nautihan maaseudun rauhasta!

Tervetuloa kaikille uusillekin ja onnea ultrassa käyneille! Teitä on nyt niiiiin paljon, etten millään muista kuka oli missäkin vaiheessa..

Tilulilu 32+3

 

Moikka kaikille! Tulenpa tännekin, vaikka suurin osa aika pitkällä. Olen 34v ensimmäistä odottava pk-seutulainen, vasta menossa 5+1. Kolme vuotta yritystä takana ja kaksi niistä hoidoissa, ekasta pas:ista tärppäsi. Luin tästä ketjusta viimeisimmät sivut, onnittelut vauvoista!

Olisi loistavaa löytää täältä samassa elämäntilanteessa olevia joiden kanssa voisi ihan tavatakin. Mutta eipä mennä asioiden edelle, katsellaan pysyykö tyyppi matkassa vähän turvallisemmille viikoille ensin.

 

Täällähän on viikonloppuna tapahtunut! Valtavasti onnea Meropelle!! Toivottavasti sekä sinä että pienet jakselette hyvin! Ja uusille tervetuloa mukaan!

Nyt aletaan sitten jännittää seuraavien puolesta On se kyllä uskomatonta, miten nämä viikot kuluu! Alussa tuntui itsestä siltä, että ei ikinä päästä tänne asti - ja ylihuomenna on jo 25 viikkoa täynnä. Vaikka en edelleenkään todellakaan toivo, että tämä beibi syntyy vielä pitkään pitkään aikaan, niin jokaisen kuluneen päivän jälkeen on itsellä vähän turvallisempi olo. Ja vaikka nämä tyttösen villit kuperkeikat mahassa tekevät välillä melkein huonovointiseksi, niin on kyllä ihana tietää, että siellä voidaan mainiosti!

Näin niin kuin muuten tänne kuuluu vähän parempaa, jes! Monta päivää on ollut vaan kivuttomia supistuksia! Ei sillä, että ne olisivat erityisen hauskoja, mutta ainakaan niistä ei tarvitse olla samalla tavalla huolissaan. Elämä on yhtä sohvalla makaamista, ja välillä alkaa jo mielikuvitus loppua viihdykkeiden suhteen kesken, kun on koko päivän lukenut, pelannut, tehnyt käsitöitä, surffannut netissä ja katsonut Netflixiä. No, yleensä elämä on niin hektistä ja tulevaisuus varmasti senkin edestä, että kai tästä pitäisi yrittää nauttia - mutta on tämä kyllä välillä aivan järjettömän tylsää

Aurinkoisia päiviä!

Minervan 24+5

 

Onnea tuoreille äideille ja tervetuloa, IirisL ja Nipsunen!

Miulle ei jostain syystä ole viikkoon tullut ilmoituksia tältä palstalta. Oli kiva huomata, että täällä oli näin paljon kirjoituksia.

Reilu viikko on nyt mennyt selkää potiessa, tänään kävely sujuu välillä jo melkein normaalisti. Tosin aamullakin olen ottanut Panacodin, mutta ehkä loppuviikosta pärjää jo ihan ilman mitään (yeah, as if...). Pahoinvointi on kestoseuralainen, mutta onneksi ei ole torstain jälkeen tarvinnut oksentaa. Sairasloman ansiosta voin nukkua niin paljon kuin nukuttaa ja se auttaa miulla pahoinvointiin tosi paljon. Aamupalan jälkeen meni reilut kolme tuntia, ennen kuin pystyi nousemaan sohvalta.

Aika tuntuu menevän tosi nopeasti. Tänään huomasin, että maha on jo näkyvissä mammahaalareissakin. Viikonloppuna laskettiin anopin kanssa, että virallinenkin äitiysloma miulla alkaisi loppiaiselta, joten tuskin palaan joululomalta enää töihin. Noin 20 viikkoa menee vielä töissä, loput on enemmän tai vähemmän lomia ja vapaita.

Jenifer, miten meni ultrassa?

Raida ja Tilulilu, kuumeillessa mie luin tätä ketjua ja oon taustalla seurannut teidän odotusta. Uskomatonta, että teillä on h-hetki jo ihan lähellä! Siihen on hyvä peilata, että nopeasti tää omakin odotus menee.

Mie tajusin tänään liikennevaloissa seisoessani, että tästä eteenpäin vuodet ei ole ikinä enää toistensa kaltaisia. Kun on ehtinyt elää aikuisen ihmisen elämää vuosikaudet lapsettomana, ei vuosia erota toisistaan muut kuin asuinpaikka, työ tms. "Minä" on pysynyt muuttumattomana ja hallittuna. Ensi vuonna tähän aikaan miulla on liikennevaloissa takapenkillä tuhisemassa pieni poikanen, joka jyrää meidän maailman ja jonka vuoksi ollaan valmiita hakemaan kuu taivaalta. Miusta tuntuu uskomattomalta, miten hyvin miun mieskin osaa kuvitella uuden tilanteen. Yhdessä suunnitellaan kodin remonttien aikatauluja ja yhdessä katseltiin eilen miun alennusmyynnistä ostamiani pieniä vaatteita. Mie olen niin rakastunut meidän perheeseen, tähän uuteen tulokkaaseen ja meidän rosoisen täydelliseen elämään. Näin tän kuuluikin mennä.

Hormonihuuruissaan onnellinen

Piinamiina ja Pulla 9+0