Heipähei!
Minä oon yrittänyt pitää noissa ravintosuosituksissa jonkinlaisen rentouden. Esim. tuo salaatin peseminen - ei jokaisesta salaatinmutkasta kannata stressiä ottaa
Ennen raskautta en
koskaan pessyt salaatinlehtiä! Ellei nyt näkyvää multaa ollut. Enkä oo koskaan mitään pöpöjä saanut. Toki kerta se on ensimmäinenkin. Mut oon muutenkin ollut aina aika 'joustava' mm. noiden parasta ennen -päivämäärien kanssa jne. Sen suhteen on ollut pakko tsempata raskauden aikana. Mut tuossa joskus pari kk sitten söin surutta säkillisen turkinpippureita, ihan tietoisena suosituksista
Mansikanhimoisena oon nyt kelpuuttanut espanjalaiset mansikatkin, pestyinä tietty. En kyl ymmärrä miksi niitä ostan, kun ei ne oo edes hyviä. Pitäis vaan malttaa odottaa suomalaisia versioita..
Muistan kyllä, että alkuraskaudessa näitä asioita tuli mietittyä enemmänkin. Silloin sitä halusi ahmia kaiken mahdollisen tiedon suosituksista. Ja vaikka nyt sitä tietoa sitten jo on, alkaa sitä jotenkin huomaamatta suodattelemaan.. Toki ne ekat raskauskuukaudet olivatkin ne ns. tärkeimmät, sikiön kehityksen kannalta
Et ehkä silloin onkin se oikea hetki ottaa ohjeet pilkuntarkasti
Myöhemmin voi sitten vähän joustaa!
Ja
Piinamiinalle lisää piinailtavaa: minäkin plussasin vahvahkon plussan DPO 10 ja kaksosethan siellä!
Mut sehän on vaan ihana asia, että ei kannata jännäillä etukäteen
Varsinki jos teillä suvussa jo kaksosia on, niin.. tervetuloa joukkoon
Minervan: Toivottavasti sulla jo loppuisi kaikki vaivat. Johan ihan pelkässä normiraskaudessakin voi olla tarpeeksi kärsittävää, inhottavaa kärsiä sen lisäksi vielä tuollaisista selittämättömistä vaivoista
Mut toisaaltahan se on ehkä hyvä, että mitään merkittävää syytä ei oo löytynyt. Kaikki on siis hyvin kunnes toisin todistetaan?
Saattaa kyllä alkaa kotona lepäily tympimään jossain vaiheessa, vielä kun sulla on muutama viikko raskautta edessäpäin
Eliza Day: Vitsit oot jo pitkällä! Nää viikot menee ihan hurjaa vauhtia! Eiköhän sulla oo jo parin viikon päästä nyytit sylissä
Raida: Toooosi hyvä, että oot saanut töistä lepopäiviä! Niin se jossain vaiheessa vaan tulee se hetki, kun "kamelin selkä katkeaa" ja on tehtävä jotain. Toivottavasti oot saanut levättyä kunnolla
OmaaNapaa: Oon nyt sitten sairaslomalla äitiyslomaan asti! Oli töissä aika hankalaa, kun kiristeli edelleen niin paljon ettei voinut oikein puhua ja kävellä samaan aikaan. Ja vaikka tosissaan työ oli kevyttä istumatyötä 8h/pvä, ei se istuminen tätä mahan oloa helpottanut.. Se kuulostaa ehkä oudolta, mut mulle se ei ainakaan enää sopinut
Mietin jo hirveästi miten perustelen tän toiveeni sille neuvolalääkärille, mut onneksi se oli turhaa. Sillä oli sairaslomatodistus suunnilleen valmiina kun vastaanotolle menin. Ihan vaan kaksosuuden ja tuon aiemman verenvuodon/osastolla olon vuoksi. Töitä ehtii tekemään myöhemmin ihan riittävästi, nyt on tärkeintä ottaa rennosti! Ihanan helpottava fiilis tuli.. Ja sitte loppuviikosta tulikin taas tosi kovat liitoskivut, ihan hyvä että olin saikulla.
..kunnes koitti lauantaiaamu ja kivut oli poissa! Oltiin kavereiden kanssa mökillä ja lähdin siitä sitten aamukävelylle keräämään kukkia ja valokuvailemaan. Kaskas, polvilumpio meni sijoiltaan (vanha tuttu vamma) ja kippasin kyljelleni ojaan. Onneks yks kaveri oli just juoksulenkillä ja nosti minut sieltä pienen mietinnän jälkeen ylös. Tuossa ojaan kaatuessani ilmeisesti iskin häntäluuni, joka on nyt murtunut tai todennäköisesti vain pahasti tärähtänyt. Ei kestä istua, ei oikeen kävellä. Selällään ei voi maata ollenkaan (voi lonkkaparat kun on pakko olla koko ajan kyljellään!!) ja eteenpäin ei voi taivuttaa. Eli en saa lattialta mitään ylös jne. Et silleen,
sairaan hyvin menee?! Polvi on paketissa, eikä luonnollisesti mene koukkuun. Pyrstöä koskee ja vihloo niiiiiin paljon, että tänäänkin herättyäni ensimmäinen sana oli eräs v:llä alkava kirosana. (En oo yleensä kiroilijatyyppiä
) Mut että onneks oon sairaslomalla! Ja onneksi ne liitoskivut loppui, tai sitte en vaan tunne niitä enää tän toisen kivun vuoksi. Tissikipukin loppui viime viikolla, jesjes! Oon nyt rasvaillut noita rintoja enemmän, oisko sitten oikeasti ollut siihen vanhaan arpeen liittyvää kiristystä vaan. Ihan sama, onneksi loppui
Kunhan tuo häntäluu nyt paranisi nopeasti ihan vaan synnytystä ajatellen! Saattais olla, että tää tyttö ei suostuisi ponnistamaan...
Muthei, kurjuuden maksimoimiseksi sain myös sen odotetun raskausdiabetesdiagnoosin!
Kaikki arvot oli koholla. Että sillä lailla. Nyt sitten mittailen arvoja 6x päivässä. Ovat kyllä olleet kunnossa kaikki, kun olen noudattanut niitä ravintosuosituksia. Et jospa tää hoituisi tällä, eikä tarttis säätää insuliinien kanssa.
Sori pitkät löpinät. Harvoin kun kirjottelee, niin kuulumiset kasautuu. Kaiholla luen sitä kahden viikon takaista viestiäni, jossa olin elämäni kunnossa
Mitäs teille muille kuuluu?
Meropen fiilikset nykyään?
Tilulilu 28+3