3-kymppiset ensimmäistä odottavat

Hei! Minäkin liityn tänne aikuisten ihmisten seuraan Tätä meidän esikoista tehtiin pitkään ja hartaasti - ja loppujen lopuksi tämä kaveri ilmoitti tulostaan täytenä yllätyksenä siinä vaiheessa, kun oltiin koko asiassa jo annettu periksi. Täytenä yllätyksenä tuli kyllä myös aivan tolkuton pahoinvointi, joka voisi kohta alkaa jo hellittää. Raskaus on muutenkin ollut aika haastava kipuineen ja vuotoineen, niin että täydestä sydämestä voimia kaikille teille muille, jotka olette hankaluuksia kokeneet!

Heh, täällä on kaikki hankinnat vielä tekemättä. Kesäkuun alussa on rakenneultra, ja jospa sen jälkeen uskaltaisi...

Minervan 18+5

 

Tervetuloa tänne "aikuisten" joukkoon

Isosti tsemppiä pahoinvoinnin kanssa! Mulla se alkoi helpottaa juuri noilla viikoilla. Äkkiä huomasin, että parempia päiviä alkoikin olla enemmän kuin huonompia, ja nyt viikoilla 26+3 pahoinvointi nostaa päätään enää ehkä kerran kahdessa viikossa, oksentaa ei ole tarvinnut enää viikkokausiin.

Täällä valtaa alaa kaikenlaiset loppuraskauden vaivat, närästykset, ummetukset ja turvotukset. On tää raskaus hehkeetä aikaa Mutta palkinto on onneksi mitä parhain.

 

Aurinkoista päivää kaikille!

Liityn mielelläni tähän ryhmään vaikkakin näin alkuun enemmän taustalle. Olen itse 34-v ja mies 44-v, omalla kohdalla vauva on esikoiseni.
En varmaan pääse kommentoimaan kaikkien kuulumisia ihan lähiaikoina mutta toivotan kaikille onnellista odotusta!

Muistakaa ottaa rauhallisesti: sain juuri töissä todistaa hieman harmillisia tapahtumia kun toinen odottaja joutui sairaslomalle ja sisään osastolle jo kuudennella kuulla kun kilttinä ihmisenä yritti olla se reippain. Nauttikaa siis niistä hetkistä kun voi suosiolla antaa hommia muille ja ottaa tarjottua apua vastaan!

Yksi syy taustailuun on edellisen odotuksen päättyminen keskenmenoon. Tätä odotusta seurataan siis jännityksellä ja koti- doppleria lukuunottamatta kaikki hankinnat tehdään vasta kun lapsi on sylissä. Totesimme miehen kanssa, että olemme kaksi mestari-shoppaajaa joten saamme hyvin varmasti tarvittavat vaatteet ja tykötarpeet kasaan kohtuullisen nopeasti. Luotan myös siihen, että kun mies sai nuorena nyt jo 20-vuotiaan "lapsen" ja onnistui silloinkin, saa hän kasata tavaroista suurimman osan.

BabyElephantille ja muillekin pk-seutulaisille tiedoksi, että mekin asumme Helsingissä olisi kiva tavata jossain vaiheessa!

Hauskaa loppuviikkoa kaikille, toivon teille ihania kävelylenkkejä ja hyviä vointeja!

Kettuska 17+6

 

Kiitos, Raida! Ilahduttaa aina kuulla, että muutkin ovat selvinneet pitkistä pahoinvoinneista! Ja nyt ei tosiaan viikkoon ole ollut sellaisia ihan kammottavia päiviä, eli pitäkäähän peukkuja! Tosin sen sijaan kävin tänään otattamassa lisää labroja, mutta jos sieltä jotain taas löytyy, niin ne ovat onneksi antibiooteilla hoidettavia asioita - vaikkei niitä tietenkään mielellään nyt käyttäisi. Huh, joskus kyllä tuntuu siltä, että tämä raskaus on sellainen stressinhallinnan testi (kun koko ajan joku huolestuttaa), että oksat pois...

Kettuska ja muut pääkaupunkiseutulaiset, sieltä kirjoittelen minäkin.

 

Ohhoh, täällähän alkaa olla ihan vilskettä Tosi kiva, että uusia tulee! Lueskelen mielelläni toisten kokemuksia, vaikka oma kirjoittelu aina vähän unohtuukin.. Tervetuloa siis viimeisimmille!

Kettuska: Ymmärrän tuon varovaisuuden kyllä. Meillä oli taustalla vuoden verran lapsettomuushoitoja ennen ensimmäistä plussaa (tämä kaksosraskaus siis), enkä uskaltanut hankkia äitiysvaatteitakaan ennen np-ultraa vaikkei mikään oma meinannut enää mahtua päälle. Ja muutenkin kaikki hankinnat aloitettiin rakenneultran jälkeen, sitä ennen en uskaltanut edes katsella netistä mitään vauvanvaatteisiin tms. liittyvää! No rakenneultran jälkeen sitten pistimme hösseliksi ja nyt on käytännössä kaikki isot jutut hankittu. Välillä tulee vieläkin mieleen esmes vaunuja ihastellessa, että olimmekohan liian ajoissa.. Jostain se epäluulo aina hiipii paikalle.

Täällä ollaan nyt kotona toista päivää! Tiistaina vielä kotiinlähtötarkastuksessa lääkäri näki vähän rusehtavaa vuotoa emättimessä, mutta sen jälkeen siitä ei enää ole ollut havaintoa. Syytä ei siis koskaan löytynyt, luultavasti johtui vaan siivousvimman aiheuttamasta limakalvoärsytyksestä. Mulla kovettui tuo kohtu/vatsa entisestään (se on seistessä koko ajan ihan tosi kireä) sairaalassaolon aikana ja kotiin päästessä oli tosi tukala olla. En voinut istua kuin reilussa takakenossa, ruokakin piti syödä lautanen tuossa rintojen päällä Hiivin kotona aina paikasta toiseen ja huomasin, että pelkkä puhuminen siinä hiipiessä aiheutti jonkinlaisia supistuksia! Tätä jatkuvaa kovuutta parikin lääkäriä pohti siellä sairaalassa, kun miettivät että onko se supistusta vai ei. Mut tulivat siihen tulokseen, että kohdussa vaan on niin ahdasta, että on sen takia jatkuvasti kireällä. No enivei, nyt nuo puhuessa/nauraessa/yskiessä tulleet lisäkiristykset olivat kyllä jo varmasti jonkinlaisia supistuksia, koska tunsin niiden alun ja lopun. Olin ihan epätoivoinen, etten kestä jos tätä jatkuu viimiset 3kk! Mut onneksi jo eka yö omassa sängyssä helpotti tilannetta ja olo on jo ihan ookoo. Illalla olin taas niin 'kireänä', että mies oli sitä mieltä että työkykyinen en kyllä enää ole. Mut tänään olo on taas paaaaaljon parempi! Katsotaan nyt sitte ens viikolla kuinka työnteon käy. Käyn nyt ainakin yrittämässä. Epäilen et vauvojen asennot myös vaikuttaa paljon tuohon kuinka paljon kiristää. Toinen kun oli kääntynyt myös raivotarjontaan ja potki just tuonne kylkiluihin..

Kerroin osastolla myös siitä tissikivusta ja lääkäri kopeloi tuon rinnan. Ei löytänyt mitään, sanoi vaan et selvästi on raskaudesta tiivistynet rinnat. Epäili johtuvan siitä, mut jos pitkään(?) jatkuu tms. niin sitten toki tutkitaan. Ajattelin seuraavassa ultrassa (2 viikon päästä) mainita kyllä asiasta taas, on meinaan niiiiiin kipeä juttu! Yöllä aina vessaan lähtiessä on pakko hampaiden välistä sihistä pari kirosanaa, kun polttelee niin paljon! Sitä ihan pelkää eikä haluaisi nousta ylös..

Eli raidan sanoin: on tää raskaus hehkeetä aikaa Mut lopputulos palkitsee! Äsken tuli ihan tippa silmään kun herra A kiemurteli mun kämmenen alla..

Tilulilu 26+6

 

Kiva kuulla Tilulilu sinun kuulumisia Mietin jo, miten sairaala-aika on jatkunut. Hyvä kun pääsitte kotiin! Ota nyt rauhallisesti. Jos noin kiristelee kovasti niin pois töistä sitten ja kotiin lepäilemään. Vauvat on kaikkein tärkeimmät!

Välillä tulee vieläkin mieleen esmes vaunuja ihastellessa, että olimmekohan liian ajoissa.. Jostain se epäluulo aina hiipii paikalle.

Mä taas olen ollut tosi tyytyväinen, kun tehtiin hankinnat jo heti siinä pahimpien pahoinvointien helpotettua. Nyt kun maha jo painaa, jalat turpoaa ja muutenkin on tukalaa niin en todellakaan jaksaisi pyöriä jossain vaunukaupoilla! Voi keskittyä kesällä mökkeilyyn, ottaa vastaan isovanhemmilta virkatut ja ostellut vaatelisäykset ja pestä jo olemassa olevia vaatteita ja vaippoja kaikessa rauhassa.

Niin meille tulee siis kestovaipat käyttöön Mulla on niitä jo iso arsenaali. Pyritään 100 % kestoiluun mutta voi tietysti olla että alussa ja sitten matkoilla ja muissa erikoistilanteissa tulee käytettyä kertiksiä.

Terveisin raida 26+5

 

Tervetuloa kaikille!

Tilulilu, miten menee? Koetahan oikeasti ottaa rauhassa, ei ole järkeä tehdä töitä jos se yhtään aiheuttaa tukalan olon.

Tuohon aiempaan pyöräkeskusteluun piti lisätä, että mäkään en ole koskaan nähnyt tuollaista Raidan esittelemää mallia. Sen sijaan meillä haaveillaan tällaisesta:

http://livingcph.dk/wp-content/uploads/2014/10/christiania.jpg

Mies siitä aluksi alkoi puhua, mutta minäkin sitten innostuin ajatuksesta. Eivät vaan ole mitään edullisia... Ja mähän en ole koko keväänä uskaltautunut pyörän selkään, mutta kovasti tekisi mieli jo.

Täällä edelleen jokseenkin tasaista. Ei juurikaan supistele ja liikkeelle pääsee. Joskus on vaikea löytää mukavaa lepoasentoa. Jaksan ihan hyvin niin, että teen vähän jotain, sitten taas lepään ja jonkun ajan päästä touhuan taas. 4 viikkoa mahdolliseen käynnistykseen, alkaa jo jännittää...

Eliza Day ja tytöt 34+0

 

Mie oon niin onnellinen! Tuun tänne teidän joukkoon, sillä tein just plussatestin! Ikää on siis 34 vuotta, sekä miulla että miehellä. Taustalla on erittäin ärhäkkä endometrioosi, johon haetaan rauhoittumista raskaudella ja toki se raskauden lopputulos on myöskin hyvin toivottu.

Ensi viikolla siis pitäisi vasta alkaa menkat ja kp 1 olisi pitänyt soittaa hormonipolille IVF-hoitojen aloittamiseen liittyvästä lääkityksestä. Uskallan olla kuitenkin tästä jo varovaisen varma, sillä pari kuukautta sitten tein kp 29/28 hyvin haalean plussatestin ja se meni kesken viikolla 4+6. Nyt on kuitenkin vasta ilmeisesti menossa 3+6 ja jo tuli vahvempi, siis erittäin selvä viiva testiin. Siksi ryntäsin heti tänne mukaan. Odottelen miestä auton korjauksesta kotiin ja ajattelin käydä nukkumaan vasta kun saan sille kerrottua uutiset. Pakko siis jonnekin purkaa tätä tunneryöppyä.

 

Laskettu aika on siis oletetusta ovulaatiosta 5.2.17. Aiempien endoleikkausten takia tiedän jo nyt, että miulle tullaan tekemään sektio ja ilmeisesti ainakin näissä tapauksissa se tehdään viikolla 38. Siis tammikuun lopulla kai tämä veikkonen meinaa kiljaista ensimmäiset karjuntansa.

 

Tervetuloa uusille!

Tuossa pidinkin hieman taukoa kirjoittelussa, kun on ollut niin hektistä.

Jännityksellä luin Tilulilun kuulumisia. Onneksi nyt kaikki hyvin!

Odotukseeni kuuluu hyvää. Perjantaina käytiin yksityisellä varhaisultrassa tai miksikä sitä nyt sanotaan. Mainiossa paikassa tyyppi majaili pieni sydän sykkien. <3 Olipa se tunteellinen hetki!

Tilulilun tissikipu kuulosti tutulta. Mulla ei noin kovaa, mutta etenkin aamulla ja ylösnoustessa ja toisessa rinnassa lähinnä. Muutoin oireina etova olo aamulla heti kun silmänsä avaa. Helpottaa kun juo jotain raikasta, esim. gefilusjuoman. Aamulla myös suussa se maku vahvasti mitä viimeksi syönyt illalla. Yäks.
Huomaa myös, että makuaisti hieman muuttunut. Ei tee mieli jotakin tai maistuu erilaiselta kuin yleensä. No, salmiakkia tekisi mieli, kuten aina. Ootteko olleet totaalikieltäytyjiä vai sallineet itsellenne vähän? Itse olen jonkin verran syönyt, etenkin ihan aluksi.

Aurinkoista sunnuntaita! Nautitaan raskaudesta!

7+2

 

Onpa kiva lukea täältä hyviä uutisia! Onnea Piinamiina, siellä on varmaan jo ihanat uutiset kerrottu!

Täällä vaan etoo edelleen, mutta loppuu se viimeistään lokakuussa Mun makuaisti elää edelleen ihan omaa elämäänsä, mutta ehkäpä sekin joskus normalisoituu. Jenifer, itse en ole salmiakkia syönyt, mutta en siitä kyllä muutenkaan kauheasti välitä. Lakritsia sen sijaan tekisi mieli, mutta ilmankin selvitään. Ainoa asia, jota oikeasti kaipaan, on kahvi. Hoksasin olevani raskaana, kun yhtenä aamuna aamukahvi ällötti Mieli ei tee vieläkään ja haju ällöttää edelleen, mutta se vaan voisi auttaa niin ihanasti väsymykseen ja päänsärkyihin...

Hyviä vointeja kaikille!
Minervan 19+4

 

Onpa kiva lukea täältä hyviä uutisia! Onnea Piinamiina, siellä on varmaan jo ihanat uutiset kerrottu!

Täällä vaan etoo edelleen, mutta loppuu se viimeistään lokakuussa Mun makuaisti elää edelleen ihan omaa elämäänsä, mutta ehkäpä sekin joskus normalisoituu. Jenifer, itse en ole salmiakkia syönyt, mutta en siitä kyllä muutenkaan kauheasti välitä. Lakritsia sen sijaan tekisi mieli, mutta ilmankin selvitään. Ainoa asia, jota oikeasti kaipaan, on kahvi. Hoksasin olevani raskaana, kun yhtenä aamuna aamukahvi ällötti Mieli ei tee vieläkään ja haju ällöttää edelleen, mutta se vaan voisi auttaa niin ihanasti väsymykseen ja päänsärkyihin...

Hyviä vointeja kaikille!
Minervan 19+4

Uutiset on tosiaan kerrottu. Hyvinhän tuo asian otti.
Miun on vaan välillä vaikea käsittää et tässä ollaan raskaana. Onneks tein testin jo etuajassa, koska muutenhan mie hyppisin nyt jo seinillä. Keskiviikkona testaan vielä varmistuksen ja sit varaan ajan varhaisultraan juhannusviikolle. Sen jälkeen vois alkaa kertomaan läheisimmille ihmisille.

 

Tervetuloa kaikki uudet, onnea Piinamiina! Olen huonosti käynyt lukemassa, mutta vertaistuki on paikallaan, aina kun kerkeää Kiva kuulla että Kettuska olisi kiinnostunut tapaamaan jossain vaiheessa, kannatetaan!

Hyvä Tilulilu että selvisit säikähdyksellä! Kävit vähän hakemassa touchia sairaalaelämästä, ehkä synnyttämään meno ei tunnu yhtä kolkolta enää

Raida kyselit tulevasta asuinpaikasta: Suomessa ollaan ajateltu asua. Jenkeissä asuttiin jo vuosi yhdessä, mutta ilman työlupaa se on mahdottoman kallista, säästöillä elelyä, eikä miehen palkalla elä koko perhe siellä. Siksi mies tulisi tänne jossain vaiheessa, voi olla että vähän soutamista ja huopaamista olis alkuun ja voisihan sitä yrittää vähän matkustaa vauvankin kanssa (esim. viettää pari kk. siellä äitiyslomaa jos mies ei vielä ole päässyt tänne). Vakaa tilanne on kuitenkin tavoite, ei jatkuva reissailu. Olen ehtinyt reissata ja asua ulkomailla riittävästi, kahdestaan se on ollut helppoa, vähällä on selvinnyt ja riskejäkin on voinut ottaa. Vakaampaa ja pysyvämpää kotia on tosin kaivannut jo vuosia.

Ihanaa kun pahoinvointi on alkanut helpottaa! Tiedän olevani onnekas kun (lievää) pahoinvointia oli vaan siinä vkoilla 5-8. Nyt 10+4 ja pieni vatsa alkaa vähitellen muodostua, turvotusta on kiloittain, NT-ultra ensi viikon pe, ei malttaisi millään odottaa!

 

Miusta on tosi hämmentävää, ettei edes tässä vaiheessa voi hallita tai kontrolloida omia tarpeitaan. Just ennen nukkumaankäymistä join huomaamatta 7 dl sitruunavettä. Syömisen tarve ei varoita etukäteen, mut silti siitä ei kannata myöhästyä, koska se kostautuu järkyttävällä krapulalla. Yöunet on pinnallisia ja lyhyitä. Mie en oikeesti ole voinut edes kuvitella, miten hämmentävää on olla ensimmäistä kertaa ensimmäisiä viikkoja hämmentävän vahvasti raskaana. Jotenkin mie kuvittelin, että on korkeintaan vähän paha olo ja nukkuu tavallista sikeämmin. Miten kersa voi valvottaa jo ennen kuin maha vaikeuttaa asennon vaihtamista?

 

piinamiina, mulla on valitettavasti raskaus aiheuttanut unettomuutta ihan alkuraskaudesta asti eli kyllä se hyvinkin on mahdollista ja todella ikävä raskausoire. Nyt kolmannen kolmanneksen pyörähdettyä alkuun tilanne on vain pahentunut ja olen joutunut ottamaan saikkupäiviä töistä, että saan nukkua edes päivällä. Odotan lomaa /äitiyslomaa kuin kuuta nousevaa... mutta jos käy liian raskaaksi töissä niin sitten jään saikulle jo etukäteen.

raida 28+0

 

piinamiina, mulla on valitettavasti raskaus aiheuttanut unettomuutta ihan alkuraskaudesta asti eli kyllä se hyvinkin on mahdollista ja todella ikävä raskausoire. Nyt kolmannen kolmanneksen pyörähdettyä alkuun tilanne on vain pahentunut ja olen joutunut ottamaan saikkupäiviä töistä, että saan nukkua edes päivällä. Odotan lomaa /äitiyslomaa kuin kuuta nousevaa... mutta jos käy liian raskaaksi töissä niin sitten jään saikulle jo etukäteen.

raida 28+0

Tää on se hetki, kun kaduttaa yrittäjäksi lähteminen. Ois niin kiva, jos voisi vain heittäytyä saikulle. Toisaalta saman asian kanssa painii moni työntekijäkin. Eilinen meni ihan kiukutellessa ja masentuneena matkaillessa. Tänään taidan ottaa kirjan kauniiseen käteen ja lukea niin kauan että uni yllättää. Vaikka koko päivän. Jollain tämä väsymys on saatava edes hetkeksi poikki.

Miulla painoi eilen varmaan kemiallisen raskauden taakka harteita. Se meni kesken kierrosta laskettuna 4+6. Nyt miulla on hedelmöitymisestä laskettuna 5+0, kierrosta laskettuna 4+5. Jotenkin kun selvisi eilisestä, niin on taas helpompi uskoa hyvään. Uusi raskausviikko on mieltä piristävä asia.

Mie en kyl tajua tuota miestä. Meillä on pakko tehdä remontteja alta pois ennen tyypin syntymistä. Mies ei kuitenkaan oo vähäisimmässäkään määrin kiinnostunut remonteista. Aikaisemmin ku oon ottanut asian puheeksi, niin se vaan tokaisee et johan tässä on mennyt monta lomaa taloa remontoidessa. Että olisi kiva tehdä jotain muutakin. Miuta vaan kovasti kauhistuttaa ajatus, että tällaisessa talossa pitäisi pärjätä pienen lapsen kanssa silloinkin kun on aivan puhki ja haluaisi heittää pyyhkeen kehään. Jotenkin pitäisi saada motivoitua tuo mies, mutta miten ihmeessä sen teen? (Retorinen kysymys)

piinamiina 5+0

 

Tuunpa taas täyttämään palstaa. Eilen vedin järkyttävät kilarit keittiössä hyörimisen päätteeksi ja tänään aamupalaa tehdessä meinasi iskeä sama. Sit mie tajusin - luin ruokaa laittaessani listerialta suojautumisesta. Voi pyhät miten syömisestä voi tehdä vaikeaa ihan vain noudattamalla perusohjeistusta! Kaikki raakana syötävä on pestävä huolellisesti, myös marjat on huuhdottava. Kasvikset on pestävä huolella sekä ennen että jälkeen kuorimisen. Leikkuulauta ja muut välineet on pestävä aina huolella, jos siinä on käsitelty raakaa ruoka-ainetta (siis mitä hel..., kasviksiakinko??) ja suositusten mukaan välineet on pestävä myös jokaisen raa'an ruoka-aineen käsittelyn välissä.

Kun tähän ottaa mukaan vielä kaikkien ruokien kuumentamiset, pehmeiden juustojen välttelyn, monipuolisen ruokavalion ja tekee kaiken tämän mielenmyllerryksen ja mahdollisen pahoinvoinnin keskellä, niin miten voi olla mahdollista että tässä maassa on yhtään täysipäistä vanhempaa tai tervettä lasta?

Kertokaa työ pitemmälle ehtineet, miten työ ootte selvittäneet tän ruokahärdellin? Eihän raskaus ole sairaus ja nyt on hygieenisempää kuin ikinä. Miten tää voi nyt olla näin vaikeaa?

 

Täällä on taas vietetty hiljaiseloa kotona - siis silloin kun ei ole asioitu neuvolassa/terveyskeskuksessa/sairaalassa. Huhhuijaa, nyt kun pahoinvointi ehkä mahdollisesti alkaa vähän helpottaa, niin täällä on taas vuodellut ja supistellut. Mitään akuuttia hätää ei onneksi ole, niin että nyt vaan seuraillaan ja pitää levätä kotona. Alkaa kyllä olla nämä sisäseinät jo nähty...

Piinamiina, en väitä, ettei tuo ruoan kanssa säätäminen olisi välillä haastavaa... Itse olen kumminkin yrittänyt olla ihan tolkuttomasti stressaamatta siitä, ja mullahan tuota syömistä on tosi paljon määrittänyt ihan pahoinvointi. Mutta jotenkin olen ajatellut, että harvoinpa sitä muutenkaan tulee multaista ruokaa syötyä tai raa'an kanan jälkeen käsiteltyä leikkuulaudalla jotain muuta. Pehmeitä juustoja en kyllä syö.

Minervan 20+4

 

Täällä on taas vietetty hiljaiseloa kotona - siis silloin kun ei ole asioitu neuvolassa/terveyskeskuksessa/sairaalassa. Huhhuijaa, nyt kun pahoinvointi ehkä mahdollisesti alkaa vähän helpottaa, niin täällä on taas vuodellut ja supistellut. Mitään akuuttia hätää ei onneksi ole, niin että nyt vaan seuraillaan ja pitää levätä kotona. Alkaa kyllä olla nämä sisäseinät jo nähty...

Piinamiina, en väitä, ettei tuo ruoan kanssa säätäminen olisi välillä haastavaa... Itse olen kumminkin yrittänyt olla ihan tolkuttomasti stressaamatta siitä, ja mullahan tuota syömistä on tosi paljon määrittänyt ihan pahoinvointi. Mutta jotenkin olen ajatellut, että harvoinpa sitä muutenkaan tulee multaista ruokaa syötyä tai raa'an kanan jälkeen käsiteltyä leikkuulaudalla jotain muuta. Pehmeitä juustoja en kyllä syö.

Minervan 20+4

Mie otin ehkä tuon ruoan kanssa ylikierroksia. Aion ehkä vastakin leikata kurkun ja tomaatin samoilla vehkeillä. Kävin tosin ostamassa muutaman uuden leikkuulaudan. Saa sit työntää ne suoraan tiskikoneeseen käytön jälkeen.

Onko selvinnyt, mikä se siulla supistelee ja vuotelee?

 

Joo, epäilen vahvasti, että vihannekset eivät saastuta toisiaan

Tällä meidän beibillä on kaikki hyvin, kohdussa ja istukassa samoin. Vuoto liittyy ilmeisesti kohdunkaulassa jostain syystä olevaan limaan, ja on periaatteessa kai vaaratonta, kunhan pysyy melko pienenä ja satunnaisena. Supistukset sen sijaan on toistaiseksi mysteeri. Tulehduksia etsitään vielä, huomenna pitäisi käydä otattamassa viimeiset labrat. Jos nekin on puhtaat, niin sitten vaan ensin toivotaan, että loppuvat itsestään, ja toisena vaihtoehtona sitten palataan sairaalaan lisätutkimuksiin. Voi että, kun saisi välillä vaan vähän nauttia tästä raskaudesta! Välillä mietin, että olisiko tämä ollut helpompaa parikymppisenä, mutta eipä kai

 

Joo, epäilen vahvasti, että vihannekset eivät saastuta toisiaan

Tällä meidän beibillä on kaikki hyvin, kohdussa ja istukassa samoin. Vuoto liittyy ilmeisesti kohdunkaulassa jostain syystä olevaan limaan, ja on periaatteessa kai vaaratonta, kunhan pysyy melko pienenä ja satunnaisena. Supistukset sen sijaan on toistaiseksi mysteeri. Tulehduksia etsitään vielä, huomenna pitäisi käydä otattamassa viimeiset labrat. Jos nekin on puhtaat, niin sitten vaan ensin toivotaan, että loppuvat itsestään, ja toisena vaihtoehtona sitten palataan sairaalaan lisätutkimuksiin. Voi että, kun saisi välillä vaan vähän nauttia tästä raskaudesta! Välillä mietin, että olisiko tämä ollut helpompaa parikymppisenä, mutta eipä kai

Mie oon miettiny ihan samaa. Kun tätä on saanut tekemällä tehdä (onneks tärppäsi kuitenkin nopeesti), niin tulee tosi tietoiseksi kaikesta siitä miten ite voi tämän tyriä. Ja sit yrittää kuitenkin löytää sen keskitien, että tekis kuitenkin mahollisimman paljon niitä turvallisia asioita. Äsken kävin hakkaamassa halkoja. Varsin hyvä keino agression purkamiseen.

 

Piinamiina: Mun on nyt ihan pakko "pelotella", että kun mulla kaikkien keskenmenojen ja kemiallisten jälkeen tuli melko aikaisessa vaiheessa vahva viiva raskaustestiin, niin kaksosiahan se sitten enteili. Ja nälkä oli kova silloin alkuvaiheessa ja nyt taas lopussa.

Mulla on vähän huonosti hoitunut ruokahärdelli. Ensin luin ohjeita väärin ja katsoin, että pehmeitä juustoja saa syödä, jos ne on pastoröidusta maidosta tehty. Sen jälkeen päätin olla syömättä ainakaan ulkomaisia pehmeitä, mutta unohtelin koko ajan. Ihan olen syönyt esim. Creme Bonjourin ja Violan tuorejuustoja... Alkuvaiheessa taisin kerran maistaa ilmakuivattua kinkkua, salmiakkia olen syönyt pari kertaa pienen määrän, vieraisilla en kehdannut kieltäytyä espanjalaisista mansikoista tehdystä kakusta ja mitä vielä. Oman kanalan munista tehtyä kakkutaikinaa olen maistellut raakana. Ainoa mistä olen pitänyt kiinni, on kieltäytyminen kylmäsavu- ja graavilohesta. Kun niissä on mielestäni ihan todellinen listerian vaara. Mutta joo, kai sen muualtakin voi saada jos on tarpeeksi huono tuuri.

Mäkin ymmärrän niin, ettei samoilla välineillä saa käsitellä raakaa lihaa ja raakoja kasviksia - sehän on ihan tavallinenkin ohje.

Minervan: Toivottavasti kurjat oireet loppuisivat! Hyvä kun olet seurannassa kuitenkin.

Täällä ei vielä merkkejä tyyppien syntymisestä, hyvä niin. Lantiossa rupeaa kyllä tuntumaan ahtaalta. Huomenna taas ultraan.

Eliza Day ja tytöt 35+1

 

Piinamiina: Mun on nyt ihan pakko "pelotella", että kun mulla kaikkien keskenmenojen ja kemiallisten jälkeen tuli melko aikaisessa vaiheessa vahva viiva raskaustestiin, niin kaksosiahan se sitten enteili. Ja nälkä oli kova silloin alkuvaiheessa ja nyt taas lopussa.

Mulla on vähän huonosti hoitunut ruokahärdelli. Ensin luin ohjeita väärin ja katsoin, että pehmeitä juustoja saa syödä, jos ne on pastoröidusta maidosta tehty. Sen jälkeen päätin olla syömättä ainakaan ulkomaisia pehmeitä, mutta unohtelin koko ajan. Ihan olen syönyt esim. Creme Bonjourin ja Violan tuorejuustoja... Alkuvaiheessa taisin kerran maistaa ilmakuivattua kinkkua, salmiakkia olen syönyt pari kertaa pienen määrän, vieraisilla en kehdannut kieltäytyä espanjalaisista mansikoista tehdystä kakusta ja mitä vielä. Oman kanalan munista tehtyä kakkutaikinaa olen maistellut raakana. Ainoa mistä olen pitänyt kiinni, on kieltäytyminen kylmäsavu- ja graavilohesta. Kun niissä on mielestäni ihan todellinen listerian vaara. Mutta joo, kai sen muualtakin voi saada jos on tarpeeksi huono tuuri.

Mäkin ymmärrän niin, ettei samoilla välineillä saa käsitellä raakaa lihaa ja raakoja kasviksia - sehän on ihan tavallinenkin ohje.

Minervan: Toivottavasti kurjat oireet loppuisivat! Hyvä kun olet seurannassa kuitenkin.

Täällä ei vielä merkkejä tyyppien syntymisestä, hyvä niin. Lantiossa rupeaa kyllä tuntumaan ahtaalta. Huomenna taas ultraan.

Eliza Day ja tytöt 35+1

Aika hauskaa kun otit tuon puheeksi. Käytiin tänään katsomassa miehelle lava-autoa, jota se ei kuitenkaan kelpuuttanut. Siinä ei ollut kuin kaksi istuinta ja sanoinkin miehelle kotimatkalla, että mitä jos ostaisi auton vasta juhannuksen jälkeen ihan vaan siltä varalta, että varmistuu että mahassa on vaan yksi tyyppi. Kun meillä on suvussa kuitenkin noita kaksosia...

Miulla on ollut mansikoihin hirmuinen himo jo pari kuukautta. Mie olen siis syönyt ihan surutta espanjalaisia mansikoita. Nyt ne ehkä jää jo syömättä. Kala on miullekin selkeä no no. Vähän harmittaa, kun nyt on kasvamassa niin paljon satoa omassa maassa, että jos nyt listerian pelossa jää ne syömättä. Aika hankala on esim. jokaisesta pienestä salaatinlehdestä pestä huolellisesti joka mutka.

 

Hei vaan kaikille

Täältä ilmottautuisi yksi kolmekymppinen esikoista odottava myös. La on tähän tietoon 2.1, katsotaan tuleeko np-ultrassa muutosta, kun kierto on ollut pidemmän puoleinen.

Toistaiseksi tässä on tullut kärsittyä varsinaisesta kestokrapulasta kohta kuukauden ajan. Onneksi ei nyt joka päivä ole tarvinnut oksentaa, mutta melkein.. Syömisien suhteen oon ollut vielä melko rennosti, toki perus hygienian tiedostaen enkä kylmäsavu tai graavikalaa ole syönyt. Mutta esim. salmiakkia tai lakritsaa on mennyt kylässä muutamia karkkeja. Lähipiiri tulis epäileväiseksi, jos salmiakin suuri ystävä olis yhtäkkiä täysin nollalinjalla. Salamia tekisi kyllä kovasti mieli (kuten kaikkea suolaista ja rasvaista), mutta täytyy malttaa odottaa ensi vuoteen.

Baby Elephant, pk-seudulla asustelen minäkin!

 

Heipähei!

Minä oon yrittänyt pitää noissa ravintosuosituksissa jonkinlaisen rentouden. Esim. tuo salaatin peseminen - ei jokaisesta salaatinmutkasta kannata stressiä ottaa Ennen raskautta en koskaan pessyt salaatinlehtiä! Ellei nyt näkyvää multaa ollut. Enkä oo koskaan mitään pöpöjä saanut. Toki kerta se on ensimmäinenkin. Mut oon muutenkin ollut aina aika 'joustava' mm. noiden parasta ennen -päivämäärien kanssa jne. Sen suhteen on ollut pakko tsempata raskauden aikana. Mut tuossa joskus pari kk sitten söin surutta säkillisen turkinpippureita, ihan tietoisena suosituksista Mansikanhimoisena oon nyt kelpuuttanut espanjalaiset mansikatkin, pestyinä tietty. En kyl ymmärrä miksi niitä ostan, kun ei ne oo edes hyviä. Pitäis vaan malttaa odottaa suomalaisia versioita..

Muistan kyllä, että alkuraskaudessa näitä asioita tuli mietittyä enemmänkin. Silloin sitä halusi ahmia kaiken mahdollisen tiedon suosituksista. Ja vaikka nyt sitä tietoa sitten jo on, alkaa sitä jotenkin huomaamatta suodattelemaan.. Toki ne ekat raskauskuukaudet olivatkin ne ns. tärkeimmät, sikiön kehityksen kannalta Et ehkä silloin onkin se oikea hetki ottaa ohjeet pilkuntarkasti Myöhemmin voi sitten vähän joustaa!

Ja Piinamiinalle lisää piinailtavaa: minäkin plussasin vahvahkon plussan DPO 10 ja kaksosethan siellä! Mut sehän on vaan ihana asia, että ei kannata jännäillä etukäteen Varsinki jos teillä suvussa jo kaksosia on, niin.. tervetuloa joukkoon

Minervan: Toivottavasti sulla jo loppuisi kaikki vaivat. Johan ihan pelkässä normiraskaudessakin voi olla tarpeeksi kärsittävää, inhottavaa kärsiä sen lisäksi vielä tuollaisista selittämättömistä vaivoista Mut toisaaltahan se on ehkä hyvä, että mitään merkittävää syytä ei oo löytynyt. Kaikki on siis hyvin kunnes toisin todistetaan?
Saattaa kyllä alkaa kotona lepäily tympimään jossain vaiheessa, vielä kun sulla on muutama viikko raskautta edessäpäin

Eliza Day: Vitsit oot jo pitkällä! Nää viikot menee ihan hurjaa vauhtia! Eiköhän sulla oo jo parin viikon päästä nyytit sylissä

Raida: Toooosi hyvä, että oot saanut töistä lepopäiviä! Niin se jossain vaiheessa vaan tulee se hetki, kun "kamelin selkä katkeaa" ja on tehtävä jotain. Toivottavasti oot saanut levättyä kunnolla

OmaaNapaa: Oon nyt sitten sairaslomalla äitiyslomaan asti! Oli töissä aika hankalaa, kun kiristeli edelleen niin paljon ettei voinut oikein puhua ja kävellä samaan aikaan. Ja vaikka tosissaan työ oli kevyttä istumatyötä 8h/pvä, ei se istuminen tätä mahan oloa helpottanut.. Se kuulostaa ehkä oudolta, mut mulle se ei ainakaan enää sopinut Mietin jo hirveästi miten perustelen tän toiveeni sille neuvolalääkärille, mut onneksi se oli turhaa. Sillä oli sairaslomatodistus suunnilleen valmiina kun vastaanotolle menin. Ihan vaan kaksosuuden ja tuon aiemman verenvuodon/osastolla olon vuoksi. Töitä ehtii tekemään myöhemmin ihan riittävästi, nyt on tärkeintä ottaa rennosti! Ihanan helpottava fiilis tuli.. Ja sitte loppuviikosta tulikin taas tosi kovat liitoskivut, ihan hyvä että olin saikulla.

..kunnes koitti lauantaiaamu ja kivut oli poissa! Oltiin kavereiden kanssa mökillä ja lähdin siitä sitten aamukävelylle keräämään kukkia ja valokuvailemaan. Kaskas, polvilumpio meni sijoiltaan (vanha tuttu vamma) ja kippasin kyljelleni ojaan. Onneks yks kaveri oli just juoksulenkillä ja nosti minut sieltä pienen mietinnän jälkeen ylös. Tuossa ojaan kaatuessani ilmeisesti iskin häntäluuni, joka on nyt murtunut tai todennäköisesti vain pahasti tärähtänyt. Ei kestä istua, ei oikeen kävellä. Selällään ei voi maata ollenkaan (voi lonkkaparat kun on pakko olla koko ajan kyljellään!!) ja eteenpäin ei voi taivuttaa. Eli en saa lattialta mitään ylös jne. Et silleen, sairaan hyvin menee?! Polvi on paketissa, eikä luonnollisesti mene koukkuun. Pyrstöä koskee ja vihloo niiiiiin paljon, että tänäänkin herättyäni ensimmäinen sana oli eräs v:llä alkava kirosana. (En oo yleensä kiroilijatyyppiä ) Mut että onneks oon sairaslomalla! Ja onneksi ne liitoskivut loppui, tai sitte en vaan tunne niitä enää tän toisen kivun vuoksi. Tissikipukin loppui viime viikolla, jesjes! Oon nyt rasvaillut noita rintoja enemmän, oisko sitten oikeasti ollut siihen vanhaan arpeen liittyvää kiristystä vaan. Ihan sama, onneksi loppui

Kunhan tuo häntäluu nyt paranisi nopeasti ihan vaan synnytystä ajatellen! Saattais olla, että tää tyttö ei suostuisi ponnistamaan...

Muthei, kurjuuden maksimoimiseksi sain myös sen odotetun raskausdiabetesdiagnoosin! Kaikki arvot oli koholla. Että sillä lailla. Nyt sitten mittailen arvoja 6x päivässä. Ovat kyllä olleet kunnossa kaikki, kun olen noudattanut niitä ravintosuosituksia. Et jospa tää hoituisi tällä, eikä tarttis säätää insuliinien kanssa.

Sori pitkät löpinät. Harvoin kun kirjottelee, niin kuulumiset kasautuu. Kaiholla luen sitä kahden viikon takaista viestiäni, jossa olin elämäni kunnossa

Mitäs teille muille kuuluu? Meropen fiilikset nykyään?

Tilulilu 28+3