**3-kYMPPISET ENSIKERTALAISET, vol.3**

Minulta myös onnittelut!

En ole moneen viikkoon palstaillutkaan, mutta nyt kun uhkaavasti lähenee tuo ensikäynti klinikalla, niin tuli taas tänne ikävä. Luin tuota pari sivua sitten ollutta keskustelua hoidoista ja olen ihan päästäni pyörällä, inssit ja ivffät.....Kaipa se ensi viikolla alkaa miullekin avautumaan, sikäli että meille nyt jotain toivoa annetaan. Kun vaan pääsi alkuun ÄKKIÄ! Mulla on varmaan kierron ihan alkupäivät menossa käynnin aikana, onkohan se huono asia? Siis tutkimusten kannalta, eikös ne yleensä jotain tutki jo ensikäynnin yhteydessä? Väestöliiton klinikalle olemme siis menossa.
Tsemppiä kaikille!
Bantsku

 

Hei Bantsku

Me käytiin Väestöliitossa ensikäynnillä viime kiertoni ensi päivinä (kp8). Mikä päivä sinulla on menossa? Jos 3-5, ehkä aloittavat tutkimukset jo tässä kierrossa. Minun piti odottaa seuraavaan = tähän kiertoon, koska hormonit katsotaan verestä kp 3-5 välillä (siis vain yhtenä päivänä). Ja ultra tehdään (kai kierrosta riippuen) n. kp9-10.

Ekalla kerralla mieheltä tutkittiin kivekset ja minulle tehtiin normaali sisätutkimus sekä ultra. Lisäksi meitä haastateltiin esitäytetyn kaavakkeen pohjalta.

Oletteko menossa Helsinkiin? Jos, niin minkä niminen lääkäri teillä on (päästäänkö saman lääkärin hoiviin)?

Meille jäi tuosta ekasta käynnistä ihan mukava olo .

 

Kuten otsikkokin sanoo, olen ollut hieman alamaissa tän päivää ultrakäynnin jälkeen. Ultrassa nyt kp11 ei näkynyt yhdenkään munarakkulan lähteneen enemmälti kasvamaan, vaikka takana on 6 pistosta Puregonia, vaan ainoastaan näkyi useita pieniä muniksia. Siihen lääkärini sitten totesi, että tämän ja aikaisempien ultrien perusteella hän olisi melko varmasti diagnosoimassa mulle PCO:n. Se selittäisi pitkät ja epäsäännölliset kierrot, ongelmat oviksen suhteen ja tuollaisen ajoittain ultrassakin havaitun ketjumaisen muodostelman munarakkuloita, vaikka mun hormoniarvot ovatkin olleet ihan normaalit. Että mua ottaa päähän :headwall: . Lähinnä mua hirvittää tää epätietoisuus PCO:n suhteen eli kuinka vaikea sitä oikeasti on tästä raskautua. Olen jotenkin jäänyt siihen käsitykseen, että jos on PCO, niin raskautuminen on todella vaikeaa. Korjatkaa, jos olen väärässä. Mielelläni kans kuulisin PCO-laisilta kokemuksistanne lääkityksen ym. suhteen. Mulle kaikkien näiden muiden lääkkeiden lisäksi määrättiin nyt Glucophage 500 mg- merkkinen metformini. Tuntuu tosi vaikealta "pumpata" itseensä näitä lukuisia lääkkeitä, kun normaalisti en ole juuri mitään käyttänyt. Nyt sitten on Puregon + Pregnyl + Lugesteron + Metformin (ja välillä oli Terolut). Jännittää jo etukäteen näiden uusimpien lääkkeiden vaikutus, kun niillä nimenomaan on huonon olon tekevä sivuvaikutus.

Ai niin, sain kans lisäksi Berex-merkkistä B-vitamiinia lääkärin määräämänä. Se kai sisältää juuri foolihappoa. Kun lääkärin kanssa tuli puheeksi monivitamiinit ym., hänen mukaansa kyllä hyvin voi monivitamiinitablettien lisäksi (mulla Multitabs raskaus) ottaa jotakin foolihappovalmistetta.

Tuolla aikaisemmin oli keskustelua oviksen aikaan pupuilusta. Meille ainakin sanottiin, että oviksen aikaan ihan hyvin voi vaikka joka päivä harrastaa seksiä, jos siltä tuntuu. Niin kuin monet muutkin jo sanoi, tuo joka toinen päivä on todettu sitä varten, jos simpoissa/tuotannossa on jotakin vikaa, ettei laatu olisi tarpeeksi hyvää, jos joka päivä olisi. Normaalitilanteessa se kuitenkin onnistuu. Tärkeintä kai on se, että vähän ennen ovista olisi jo valmiina tavaraa odottamassa ja sitten h-hetkellä simppoja saataisiin lisää. Nehän tosiaan elää sen 2-3 pv.

Tsemppiä vaan kollektiivisesti kaikille piinailijoille, tulosten odottajille, hoidoissa aloittaneille ja meille muille epätoivoisille...

 

Täällä yritän ovista bongata...mutta vielä ei saa kuin haamun aikaan...ovuloinkohan ollenkaan...mulla on kai nyt oviskipuja ollut pari päivää, niin viimeistään ylihuomenna odotan plussaa...välillä on vaan niin olemattomat kivut että vaikeeta!
No pupuilua joka toinen päivä, niin eiköhän ole ainakin tyrkyllä simppoja
Mulla on kp 10 ja luulen että ovis on noin kp 12 jos normi kierto...
Zemppiä kaikille tasapuolisesti!
Kyllä välillä tuntuu että voiko tämä olla näin vaikeeta!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! No voi...
Vaikka vasta viides yk menossa, niin meinaa epätoivo vallata...mutta pitää vain zempata ja rukoilla........
Mutta kiva että ei ole yksin vaan olette te ihanat palstalaiset!!!!

 

Kati231 :hug:
Mulla on hyvä ystävä jolla myös PCO ja raskautuminen oli heille tosi vaikeaa. Sen sijaan, että heillä olisi lähdetty hoitamaan pco:ta, niinkuin sinulla, tehtiin monen monta turhaa inssiä ja koeputkihedelmöitystä (en muista hienoja lyhenteitä ). Viimeisen eli kolmannen koeputkihedelmöityksen jälkeen lääkäri vasta ehdotti taukoa hoidoissa ja määräsi metformiinia. Ystäväni ehti käyttää metformiinia kaikki 3 kuukautta ennenkuin plussa pärähti testitikkuun, joten toivoa on. Musta kuulostaa jotenkin tosi fiksulta, ettei teille lähdetty heti tekemään noita raskaita hoitoja vaan keskitytään enemmänkin siihen PCO:n hoitoon.
Ystäväni ainakin kertoi että metformiinista tuli huono olo alkuun, mutta se tasoittui jo parissa viikossa.
Toivottavasti tämä uusi hoitosuunta tuo toivotun lopputuloksen mahdollisimman pian.
Voimia !

 

Kati231
Mulla on kanssa yhtenä epäilynä, että mulla olisi PCO. Sehän on kai suhteellisen yleinen syy siihen miksi kierrot on pitkiä ja epäsäännöllisiä. Oon kuitenkin lukenut, että PCO:ta on hyvin monen tasoista, lievästä vakavampaan. Valitsin itseasiassa lapsettomuusklinikalta lääkärinkin, joka on erikoistunut nimenomaan PCO-potilaisiin. Kun toin lääkärille ilmi omat epäilykseni PCO:sta, hän lohdutteli, että nykyään lääkitykset tehoavat PCO:hon aika hyvin... ja minähän olen ollut jo kerran raskaana. Omasta kohtalostani kuulen kuitenkin vasta viikon kuluttua kun veritestien tulokset tulevat. Mitattiinko sinulta muuten veren insuliiniarvot? PCO-potilailla on kuulemma insuliini arvot yleensä koholla.

Minua lähinnä pelottaa se, että hormonilisien ansiosta PCO:sta kärsivillä on suurentunut riski monikkoraskauksiin.

 

Kiitos vastauksesta. Jotenkin helpompi mennä kun tietää mitä on odotettavissa. Mulla luultavasti kp4 käyntipäivänä. Aika huisilta tuntuu jos päästäisiinkin heti tositoimiin! Olisi ihanaa!
Lääkäri on Riitta Rönkä, sattuiko sama?
/Bantsku

 

Sain verikoetulokset ja olivat kaikki tosi hyviä. Hb oli 134. Olin pitänyt taukoa enkä ottanut Primaspania viikkoon, kun halusin tietää ihan oikean tuloksen. Lääkäri laittoi lähetteen lapsettomuustutkimuksiin. Hän kuitenkin lisäsi, että se ei mene kiireellisinä, mutta kai niihin hoitoihin pääsee puolenvuoden sisällä (mikä on hoitotakuussa). Hmmm... En tiennytkään, että on kaksi jonoa: kiireelliset ja ei-kiireelliset! Onko kenelläkään tästä mitään tietoa? Toivottavasti tämä nyt kuitenkin vähentää stressiä lapsenteosta, kun tietää, että jossain vaiheessa pääsemme sitten hoitoihin...

Iida-Liina. Olet tuonut ilmi pelkoa, että tulisi monikkoraskaus uudelleen. Koskeeko tämä pelko sulla myös kaksosten saamista, vai vielä useampia?

 

Aaargh...yritin jo kerran laittaa viestiä, mutta ei ilmeisesti onnistunut. Kati, ISO :hug: !! Voin hyvin samaistua tilanteeseesi..itselleni endometrioosi uutinen tuli täysin yllätyksenä ja pillahdin kesken ultran itkuun. Minulla on yksi tuttu, jolla on PCO ja hänellä on kaksi ihanaa lasta ja kolmas tulossa. Raskautuminen vain vei hieman pidemmän ajan. Jos olen ymmärtänyt oikein, niin PCO:ta on monen asteisena ja lievemmässä ei yleensä anneta edes mitään hoitoja tai muuta, vaan odotetaan luomu raskautta. Jos ajatellaan positiivisesti, niin hyvä että lapsettomuudelle löytyi nyt syy ja lääkärit tietävät tarkasti, miten edetä. Etkö sinäkin ollut yksityisellä klinikalla? Siellä edetään vauhdilla...Paljon tsemppiä ja :hug: ! Kyllä te aivan varmasti vielä saatte oman pienen nyytin!

 

Hienoa, että täältä aina löytyy rohkaisua -- niin kuin nyt Katille.

Mä malttamattomana soitin TAYS:iin ja kysyin, että mitä sillä ei-kiireellisellä oikein tarkoitetaan. Elikkä... heille lähes kaikki tapaukset tulevat ei-kiireellisinä. Kutsu tutkimuksiin tulee noin kuukauden sisällä ja ensimmäinen aika on noin 3-4kk päässä. TOSIN koska olen tamperelainen ja Tampereen kaupungin rahat ovat loppu, niin tamperelaisia potilaita siirretään ensi vuoden puolelle ilmeisestikin... Ei-tamperelaiset pääsevät nopeammin hoitoon...

 

Kiitokset, Pötkylä, Iida-Liina, Peppi ja Hannele lohdutuksesta! Olette kyllä ihania! Eiköhän tämä tästä, kun asiaan tottuu... Jotenkin vaan alkaa olla huumori lopussa, kun raskautumisesta tehdään vieläkin vaikeampaa. Ihan tarpeeksi vaikeaa se on jo ollut 1,5 v. ajan. Toivon todella, että nää metforminit alkaa tepsimään tähän vaivaan.

Iida-Liina, mulle ei ole tehty mitään veren insuliiniarvojen mittausta? Olisikohan se tarpeen... Eihän tää diagnoosi ole muutenkaan ihan 100 % varma, mutta viitteitä on kovasti siihen suuntaan. Toisaalta, ei kai sitä lääkitystä edes määrättäisi, jos ei PCO:sta olisi kyse... Mutta, kaipa tässä sitten voisi olla siitä lievästä tapauksesta kyse. Kiva kuulla, että meitä on muitakin saman vaivan kanssa pohtivia. Niin, tuosta monisikiöraskauden mahdollisuudesta vielä, että mulla samantien viime käynnillä lekuri totesi, ettei annostusta 50 iu nosteta yhtään mihinkään (vaikka niin alunperin puhuttiin) juuri monisikiöraskauden ja useampien rakkuloiden kasvamisen välttämiseksi.

Pötkylä, joo hyvä asia on tosiaan se, että hoidettavana ollaan ja että maltilla mennään kaikessa eteenpäin. Mua vaan mietityttää kovasti se, että kun olen lukenut monien PCO-laisten käyttävän clomeja erilaisin annostuksin, niin ovatko clomit tähän jotenkin parempi hoitomuoto kuin hormonipistokset??? Oletko sä kuullut? Onhan tietyllä tavalla pistokset tehokkaampia kuin clomit, mutta yleisempää taitaa olla kuitenkin clomi-hoito.

Peppi, yksityisellä tosiaan käydään. Onneksi on ihana ja asiantunteva lääkäri hoitamassa. Seuraavan kerran sinne siis ultraan nyt pe.

Hannele, tosi huippua, että testitulokset olivat hyvät - onnittelut siitä! Tavallaanhan nää täntyyppiset jutut on kai sairaaloille ns. ei-kiireellisiä, vaikka meille kaikille tosi kiireellisiä.

 

Harmi, että kati sait huonoja uutisia. Toivottavasti "täsmälääkitys" alkaisi tepsiä. Mullahan on kanssa jo kahdessa ultrassa nähty "helminauhamaista" muodostelmaa munasarjoissa, mutta PCO:ta ei ole vielä(kään) diagnosoitu, kun ei ongelmaa kiertojen pituudessa ja ovulaatiokin tapahtuu. Taidan olla jonkinlainen "lievä" PCO-tapaus kumminkin, samoin kuin Iida-Liina taisi olla.

Kiva, että Hannele sulla oli veriarvot kunnossa. Toisaaltahan se on myös ärsyttävää, kun kaiken pitäisi periaatteessa olla kunnossa mutta vauvaa ei silti kuulu.

Oletteko muuten pitempään täällä palstailleet huomanneet, että Emma on saanut pojan?!! Käyn aina välillä tuolla odottajien puolella ja bongasin eilen tuon uutisen. Pianhan siellä alkaa putkahdella enemmänkin tältä palstalta siirtyneiden vauvoja. Kivaa!! En jotenkin osaa yhtään olla kateellinen, sen verran optimisti kuitenkin edelleen olen sen suhteen, että minunkin vuoroni vielä koittaa.

 

Kati, mulla ei oikeasti ole hajuakaan onko clomit hyvä hoito PCO:hon, mutta esim tällä ystävälläni käytössä oli terot parissa ensimmäisessä metformi kierrossa. Hoitokäytäntöjä on mun käsittääkseni lähes yhtä monta kuin on lapsettomuuteen perehtyneitä lääkäreitäkin, mutta näin maallikkona toi sun lääkitys tuntuisi todella tehokkaalta. Pistoksillahan tosiaan voidaan varmistaa kaikkein tehokkaammin munasolun kypsyminen ja irtoaminen. Ja eikös sullakin ollut terot tasoittamassa kierron pituutta?

Toivon hirvittävän hartaasti että kaikki te saisitte sen plussan mahdollisimman pian :hug:

 

Muhun aina välillä syksyisin iskee neulomisvimma. Käsitöihin kuitenkin tartun keskimäärin joka kolmas vuosi. Nyt kuitenkin käsiini osui aivan ihana vauvan peiton virkkausohje. Uskon siihen, että meille vielä vauva tulee ja päätin näin ollen opetella virkkaamaan. Eilen ostin langat ja nyt on jo kaksi ruutua kasassa (luonnonvalkoista ja vaaleankeltaista -- keskellä ruusu). Tämä oli eka kerta kun uskaltauduin "omalle vauvalle" tekemään jotain konkreettista. Toivotaan, että plussa tulee, ettei viltti jää käyttämättä ja päädy lopulta lahjaksi...

 

Kiitti, Pötkylä ja Merilintu kokemuksistanne!

Juu, kyllähän me Emma muistetaan. Aloitettiin itse asiassa samaan aikaan yritys 03/2006, siitä vaan hyvin muistan. Kävinkin Emmaa onnittelemassa tuolla odottajien puolella. Niin se aika vaan kuluu...

 

Kiitos merilintu tilannepäivityksestä tänne puolelle, ja Katille kiitokset onnitteluista

Tosiaan meillä tuhisee nyt reilun viikon ikäinen poikavauva kotona :heart: Synnytys meni hyvin, sektiolla hän syntyi koska oli perätilassa enkä halunnut sitä alakautta yrittää. Laskettuun aikaan mulla oli vielä yli kaksi viikkoa aikaa, joten valmistelut olivat vielä hieman puolitiessään, mutta hyvin on päästy alkuun.

Toivotan teille kaikille tsemppiä kuumeiluun ja piinailuun! Kyllä mä vahvasti uskon että kaikkien teidänkin aika vielä koittaa

 

 

Hei taas.

Täällä mennään tylsästi kiertopäivää 18/29. Täällä seurailen omaa napaani ja pohdin, että jos jotain on ovulaation aikaan tapahtunut, niin siellä se mollukkaa etsii parhaillaan paikkaa kiinnittyä. Ja tunnustelen oloani, että oliskos jotain oireita, vaikkei niitä vielä pitäis edes olla Lämmöt ei ole noussut tippaakaan yli 36 asteen.. Mun on siis ainakin kauheen vaikea olla ajattelematta tätä aihetta ja kuulostelematta omaa oloani monta kertaa päivässä. Viime kierrossa olin kauhean optimisti kun oli lämmöt korkeella, väsytti jne ja sitten ei kuitenkaan mitään tapahtunut. Nyt on jostain syystä pessimistisempi fiilis. Tai fiilikset menee ihan vuoristorataa kun toisaalta olen kauhean innoissani ja varma, että tottakai meille vauva tulee, silti samalla pelkää että entä jos ei vieläkään..

Vähän aikaahan tässä on mennyt, mutta tekee mieli kysyä teiltä pidempään tahkonneilta, että onko asia ollut koko ajan mielessä vai onko teillä ollut esim. kauhea alkuinnostus ja tämä malttamaton odotus ja sitten fiilis ja odottava tunne laimenee kun aikaa kuluu eikä asioita ajattele enää niin jatkuvasti? Vai miten se on mennyt...

Hannele. Mun piti kysyä sulta, että miten ootte päätynyt hakeutumaan tutkimuksiin nyt. Tai siis tulkitsin, että olette aloittaneet yrityksen tän vuoden alussa? Mistä tuli fiilis, että hakeudutte tutkimuksiin ennen kuin tuo "suositeltu" vuoden yritysaika on täynnä? Tää saatto olla tuolla jossain palstan viestissä, mut en heti löytänyt.

Katille voimia. Toivottavasti jaksat edes hetkittäin uskoa, että diagnoosin kautta on mahdollisuus parempaan tulokseen kuin niin, että asiat olis ihan epäselviä edelleen.

Voimia ja aurinkoista viikonloppua kaikille omissa vaiheissaan!

 

Kyllä se on jännää vuoristorataa tosiaan tää vauvantoivominen!!! Loppukierrosta aina toiveet pilvissä ja menkkojen aikaan taas mennään alamäkeen ja kovaa!!!
Nyt on kyllä kerrankin niin selkeet oviskivut että varmaakin ovuloin...masua kolme päivää nippaillut ja testikin eilen lähes yhtä vahvaa viivaa näytti...testaan vielä huomenna ja ylihuomenna...sitten saa jouluun asti testit olla niin päätin!!!
Onnea Emma ja vauva!! :heart:
Hannele: Mun pitäsi neuloa mun meihelle sukat...Hän on villasukkien suurkuluttaja!!!
Mulla on välillä ulkopuolinen olo, kun en oikein ole selvillä nosita hoidoista kun on oma yritys vasta kolme kuukautta kestänyt...mutta oppiapahan samalla jostin noista...vaikka ei vielä itse noita sillain ajattele...
toivon että talven aikana luomusti tärppää!!!
Mutta taatusti hengessä mukana
=)
Ihanaa kun on muitakin "vanhempia" yrittäjiä...kun tuntuu että niin monilla ystävillä on jo lapset!
Mukavaa viikonloppua kaikille!!!! Mullakin on vapaa viikonloppu ja huomenna shoppailemaan miehen kanssa! Mun mies on kova kierteleen kauppoja...ja yhdessä useinmiten shoppaillankin!!! ja sitten käydään ulkona syömässä samalla!!!

 

Kyseli että laimeneeko innostus. Kyllä se ainakin minulla on laimennut tai enemminkin siitä on se positiivinen jännittäminen kadonnut ja tilalle on tullut vähän negatiivisempia tunteita. Epätoivo on kohdallani liian voimakas sana, mutta kyllähän sitä kovasti toivoi ja uskoi, että olisi ihan luomuna tärpännyt. Mutta nyt ensi viikolla siis klinikalle, ja sitten toivottavasti uudella innolla!
Hyvää viikonloppua kaikille,
Bantsku

 

Huomenta teille kaikille!
Oma napa:kp1/28 eli täti punainen tuli kylään tänä aamuna ja olo ei ole mukava,no pakko kestää.
Olen menossa katsomaan revyytä tänään komedia teatteri areenaan,tulee mukava ilta.
Miten teillä muilla on mennyt?
Peukkuja teille kaikille!

 

Kati231, pahoittelut huonoista uutisista ja voimia sinulle. Jospa diagnoosi olisi nyt kuitenkin avain raskautumiseen, kun se osataan ottaa hoidossa huomioon. :flower: Ja monelta tulikin jo onneksi viestejä, että ei PCO tee tilanteesta täysin lohdutonta.
Tässä lukiessa käy itsekin aina monia tunteita läpi, vaikkei samoja asioita olisikaan elänyt ja kokenut. Onneksi meillä on paikka, jossa jakaa kokemuksia ja tukea toisiamme.

Hannele-74, hienoa, että verikoetulokset olivat hyvät! Nyt vain toivotaan, että kutsu tutkimuksiin tulee pian ja asiat alkavat etenemään reippaasti. Kuukaudet tuntuvat niiiiin pitkiltä näiden asioiden kanssa.
Ja tuosta neulomisesta... Minäkin hypistelen välillä kaupassa lankoja, joista voisi tehdä vauvalle jotain. Toistaiseksi olen tyytynyt neulomaan villasukkia itselleni. Mutta oikeastaan voisihan sitä ihan hyvin neuloa vauvallekin. Kyllähän sitä täytyy ajatella positiivisesti, että joskus niille vauvan sukille ja peitoille on käyttöä.
Minua viehättää jostain syystä hirmuisesti pienet kengät, ja niitä joskus kaupassa katselenkin. Mieheni on jotenkin vähän taikauskoinen, sillä hän varovasti sanoi minulle, kun hypistelin kaupassa pienen pieniä kumisaappaita, että hänen mielestään mitään ei kannata hankkia etukäteen. Minä en ajattele, että siitä mitään haittaa unelmien toteutumisen kannalta olisi, vaikka unelmiaan vähän elääkin etukäteen. Se haitta siitä ainoastaan voi olla, että harmittaa sitten entistä enemmän, jos unelmat ei toteudu, jos niille on jo kovasti antanut aikaa ajatuksissaan. Mutta pitäähän sitä uskaltaa haaveilla!

Kiitos kaikille vitamiinivinkeistä! Niin ja pohdinnasta yhdyntätiheydestä ovulaation aikana. En ollutkaan ajatellut, että pupuilu joka toinen päivä antaa spermalle aikaa kehittyä. Olin vain miettinyt, että onko parempi, että siittiöt saa aina rauhassa pari päivää etsiä reittiään ja yrittää hoitaa tehtäväänsä, eikä heti tule uutta lastia perään sotkemaan kuvioita.

Emma75, onnea pienestä pojasta! =) :heart:

gitte, pahoittelut tädin saapumisesta! Onneksi sinulla on tiedossa illaksi mukavaa ohjelmaa, joka piristää mieltä.

Oikein mukavaa iltaa myös kaikille muille tasapuolisesti! =)

 

Moikka teille kaikille!
Oma napa:kp2/28 ja olo todella kamala,tuli juotua hieman liikaa eilen illalla revyyn jälkeen.Suosittelen muuten teille,menkää ihmeessä katsomaan komedia teatteri areenan revyytä lumikki ja älykääpiöt,sai nauraa vedet silmissä eilen illalla.

Miten te muute,käyttekö teattereissa?Mitä harrastatte vapaa-ajallenne?

Mukavaa viikonlopun jatkoa teille kaikille ja peukkuja kaikille teille!

 

Moi!
Mäkin voisin vastata Vaahtokarkin kysymykseen siitä, miten tunnelmat on tässä pitemmän aikaa yrittäessä vaihdelleet. Mulla ainakin oli juuri tuo mainitsemasi kova alkuinnostus. Esitin itselleni, että olen sinut sen kanssa, ettei vähään aikaan tärppää mutta silti mulla oli takaraivossa omia takarajoja. Kyllähän meillä nyt puolessa vuodessa tärppäisi, viimeistään... Sen takia yk:t 4 - 6 oli aika pahat.

Puolen vuoden yrityksen jälkeen löysin tämän palstan, eli siihen asti olin kuitenkin aika huoleton ollut. OIkeastaan seuraava vaikeampi vaihe oli "virallisen" rajapyykin, vuoden lähestyessä. Nythän olen kastia "lapseton" (vaikkei mitään tutkimuksissa olekaan diagnosoitu) ja siihen porukkaan ei tietenkään kukaan haluaisi kuulua.

Nyt kun kaikki ns. omat psyykkaustakarajani on ylitetty, en oikein voi luottaa enää mihinkään. Siinä missä ennen ehkä juuri laskeskelin, minkä ikäinen olen kun vauva ehkä syntyy tms., nyt vain olen ja ihmettelen ja aika on samaa pitkää ja venyvää. Nyt ajattelen ennemminkin, että olenkohan puolen vuoden päästä raskaana. En anna itselleni lupaa jännätä menossa olevaa kiertoa. Toki asia pyörii mielessä koko ajan, siinähän se piina on. Mutta valitettavasti jonkinlainen peruspessimismi meinaa hyökätä, vaikka olenkin aiemmin itseäni optimistiksi sanonut. Haluan uskoa saavani lapsen, mutta siihen menevään aikaan olen alkanut suhtautua pessimistisesti (ehkä se on itsesuojelua).

Kesäloman pystyin olemaan niin, etten juurikaan ajatellut asiaa. Siirsin asian jatkotutkimuksiin asti ikään kuin hyllylle. Se oli todella rentouttavaa!

Tässäpä tämä. Täällä on kp muistaakseni 22/n.31 ja miltään ei tunnu. Paitsi että oviksen jälkeen on janottanut aivan älyttömästi, mutta niin on aina. Luulen, että se liittyy siihen, että ruuansulatus ylipäätään kiihtyy loppukierroksi. Olen usein lukenut tuolta raskausoireista juuri janon lisääntymistä, mutta sen jälkeen kun luin (ihan asiantuntijalähteestä), että mm. hormonaalisista syistä ruuansulatus kiihtyy (eli nälkäkin voi siksi olla loppukuusta enemmän), en ole tuohon "raskausoireeseen" luottanut. Toivon vain, että en enää ikinä joutuisi kokemaan niin kovia menkkakipuja kuin viimeksi. Se melkein pelottaa...Tuohon voisi tietysti joku todeta, että miten sitten kestän synnytyskivut, jos en menkkakipuja, mutta se on ihan eri asia. Sen kyllä kestää lopputuloksen takia, uskon niin.

Kiitos taas kun "kuuntelitte"! :kieh: Tulipa taas sepustettua...

Gittelle: Mäkin käyn aika paljon teatterissa. Lisäksi mulla on kausikortti salille, eli jumppailen ja ulkoilen. Bändien keikoillakin käyn silloin tällöin, koska musiikki on mulle tärkeä juttu.

 

Hei vaan kaikille! Mä oon ollut sairaslomaa viettämässä mökillä ilman nettiyhteyksiä ja nyt taas palannut yhteyksien pariin. Mulle tosiaan siirrettiin se ainoa hedelmöttynyt munasolu maanantaina ja sekin oli "noe nedsat kvalitet" joten ei mikään huippuyksilö, joten eipä taida tästätäkään tulla mitään. Nyt siis pp 6 eli piinapäivä 6. menossa eikä mitään tuntemuksia. Raskaustestin teen 8.10 mutta oon aivan varma että menkat alkaa ennen sitä, viimeksi alkoivat pp 9. Lueskelen huomenna enemmän tätä pinoa, tulin vaan nopeasti kertoon kuulumiset...Öitä!