**3-kYMPPISET ENSIKERTALAISET, vol.3**

Toivottavasti Viljaliinan silmät näkivät oikein! Toiveita herättämään, että mä kanssa ekan haamujen haamun sain sillä Mammaksi ei herkällä ja kipaisin sitten saman tien hakemaan apteekista herkemmän testin, johon sitten tuli jo paljon selvempi viiva pari tuntia myöhemmin. Mies ei meilläkäään saanut kuviteltua siihen ekaan testiin mitään viivaa, mutta siinä herkässä hänkin sen näki selvästi. Eli meillä ainakin kyse taisi olla ihan vain siitä, että miehellä kun ei ollut kokemusta noiden testien tihrustelusta ja puhtaista negatikuistakaan, niin ei osannut hakea niin onnetonta viivaa.
 
Heippa teille kaikille!
Oma napa:kp22/28 ja loppuviikolla testailen ellei tätiä näy kylään.
Olin lauantaina lassilassa mll:n järjestämällä kirpputorilla ja löytyi muutama vaate sieltä valmiiksi mitä menin etsimään sinne.
Miten teillä muilla on mennyt?
:hug: voimahaleja kaikille tädin yllättämille todella valtavasti!
Peukkuja kaikille piinassa oleville!
Olen vapaapäivällä työstä ja pitäisi siivota,mutta laiskuus vaivaa,jos täti eksyy kylään loppuviikosta,niin se saa kyllä aikaan siivousvimman heti mulla,joten odottelen tässä miten käy.
Mulla otettiin toukokuulla hormooniverikokeet ja ultrattiin kohtu ja munasarjat ja nyt kun tiedän,että kaikki on ok,niin olo on todella helpottunut,mutta se on tämä ikä joka ei tee helpoksi sitä lapsen saamista vaan kestää kauemmin,mutta valan teihin muihinkin uskoa,että kyllä me vielä kaikki saamme omat pienet vauvat,uskokaa minuun!
Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille!
 
Hei vaan tähänkin pinoon pitkästä aikaa. Lueskelemassa olen kyllä käynyt aktiivisesti juttujanne, mutta enpä ole saanut aikaiseksi mitään kirjoittaa. Onnittelut Kummille ja toivotaan, että päästään kunnolla onnittelemaan myös Viljaliinaa. :flower: Pidän peukut pystyssä ettei se haamujen haamu ollut vain näköharha.

Täällä on gitten lailla tänään siivouspäivä tiedossa. Virun kotona flunssassa, joka onneksi on nyt jo helpottamaan päin. Täytyy yrittää vähän edes imuroida. :| Hyvä kuulla gitte, että menet positiivisella mielellä eteenpäin. Toivon sinullekin pikaista plussausta.

Tämä kuumeilupuolen palsta on paljon aktiivisempi kuin tuo odotuspuoli. Johtunee varmaan siitä, että kuumeilu etenee tietyissä sykleissä ja odotus menee sitten vaan tasaista vauhtia eteenpäin. Minäkin elelen nyt kovin rauhaisaa aikaa, kun alkujännitys on poistunut. Maha kasvaa vauhdilla, mutta muita oireita ei ole. :) Viikko sitten kävin rakenneultrassa, jossa todettiin kaiken olevan oikein hyvin. Vauvat ovat oikein energisiä ja kovia liikkumaan. :heart: Ultran mukaan meille on tulossa kaksi suloista epäidenttistä tyttöä. :heart: :heart:

Peukut kaikille jännäilijöille, Kati 231 ja muut!
Kesäistä viikon alkua kaikille! :flower:
 
Aurinko paistaa ja mieli korkealla B)
Vaikkakin työpäivä edessä...viime viikon lomailin! Mutta taas jään lomapätkälle perjantina, joten ihan kiva...
Oma napa 10/26 menossa ja ovista odotellaan...puputeltu on kyllä varmuuden vuoksi ja treenailtu :LOL:
Kun vaan huomaisi oviksen, oletan että se keskiviikon tuntumassa on.
Haamuilijoille plussan vahvistumista toivon!!!!
Nyt työt kutsuu!!!!
 
Täällä tikutellaan. Vaihdoin rfsu:n testiin. Ne vaan tuntuvat hankalilta. Tuo neljä tuntia pissaamatta on jotenkin ärsyttävää... Mulla on pissahätä jo pelkästä ajatuksesta... Donna sylkitestiä ajattelin tilailla, jos tässä kierrossa ei tärppää, mutta nehän ovat näköjään loppu tai vedetty pois myynnistä tuolta Mammaksin sivuilta... Ehkä mä kuitenkin tilaan lisää noita halpoja netti tikkuja ja tyydyn haamuihin...

Ystävältä tuli aamulla viestiä, että oli tullut lähtö synnyttämään... Jännityksellä odottelen, että kumpikohan sieltä tulee...
 
Viljaliina Mäkin sain ensimmäiseen testiin (kp25)haamujen haamuun. Siitä se sitten vahvistui. Toivottavasti lähipäivinä pääsisi jo onnittelemaan ihan oikeasti :flower:
Gittellemyrskisiä plussatuulia, josko vaikka nyt?

Ja tietysti kaikille muillekkin kuumeilijoille, olisi jo aika saada kunnon plussa-aalto, vai mitä?
 
Tulin pitkästä aikaa tänne kertoilemaan kuulumisia, kun en ole tänne aikoihin kirjoitellut. Mullakin peukut ja varpaat pystyssä Viljaliinan puolesta, onpa jänskää! =)

Itselläni ei muuta uutta kuin että sain mammaksin ovistikkuun kolme päivää tikuteltuani vahvan plussan. Se antoi taas uskoa tähän hommaan, ainakin siis ovuloin :)

Kaikille oikein paljon plussapuhureita, jännityksellä seuraan täällä teijän kaikkien tilannetta. :whistle:
 
Heippa teille kaikille!
Oma napa:kp23/28 ja tein testin äsken ja haalea plussa tuli että raskaana ollaan.Rinnat on valtavan kipeet ja oksettaa kaikki hajut,meille tulee helmivauva,olen todella onnellinen,mutta en oikein vielä uskalla siirtyä odottavien puolelle,joten olen täällä.Ei tätä usko millään pelko on,että menee kesken.
Miten teillä muilla on mennyt?
 
Paljon onnea, Gitte, mahtavia uutisia! :flower:

Täällä puolestaan ei mene ihan yhtä lupaavasti - tein äsken mammaksin herkemmän testin, eikä siinä nyt näkynyt edes haamun haamua. Taisivat toiveikkaat silmäni nähdä viimeksi väärin... Täti antaa kyllä edelleen odottaa itseään, että sikäli toivoa on. Alan kuitenkin kallistua sille kannalle, että ovulaatio on vaan ollut myöhässä ja kierto on siksi pidempi tällä kertaa.

Peukkuja kaikille, kyllä tämä tästä vielä plussaputkeksi muuttuu =)
 
Onnea Kirsi/Gitte! Paljon! :) Toivotaan, että kaikki jatkuu hyvin ja pitkä odotus vihdoin palkittaisiin. Ja Viljaliinalle niin kanssa toivon, että saisit uudestaan viivan testiin hahmottumaan. Pidän täällä peukkuja teidän kaikkien puolesta.

Mulla on ylihuomenna rakenneultra ja sitä tässä malttamattomina odotellaan. Maha on alkanut vihdoin kasvamaan ja kasvanutkin sitten hetkessä paljon. Omista housuista/hameista enää menee päälle muutama, jotka on matalampaa mallia. Mahan päälle tulevia turha edes yrittää päälle. Viimeisen viikon ajan ollut pieniä merkkejä potkuistakin ja vähitellen alan uskomaan, että ne jännät mahatuntemukset iltaisin sängyssä tosiaan olisivat niitä. Vielä ovat todella hentoja ja tosiaan tuntuvat ainostaan iltaisin sängyssä, kun oikein kuulostelee ja malttaa odotella. Odotan niin, että tuntemukset tästä vahvistuisivat varsinkin siksi, että mieskin pääsisi ne tuntemaan.
 
Mä olen pihalla!!Siis onko mulla tänään vasta ovulaatio???mä luulin että se oli viime viikolla, tai siis mennään viime viikkoon...tikuttelin ke lähtien, ei mitän tullu, vasta loppuviikkoa kohden taisi tulla todella hailakka viiva. päätin vielä eilen tikuttaa ja vähän paksunpi viiva, mutta tänään tuli kunnon viiva??mulla ensi viikon ke tai to alkaa menkat, mutta näin myöhaäinen ovis, vai onko myöhäinen?onko muilla ollut myöhään tikkujen perusteella ovis?Itse en kyllä oikeen oireita tunnista, vatsaan kyllä vähän nippaa, mutta limoista ei tietoakaan ollut aikoihin....joskus kun ei ollu vielä vauvahommat mielessä niin ihmettelinkin niitä outoja limoja, en tienny ovisjutuista mitään, eli silloin mulla oli muttei enää....mihin ne on kadonnut.....
Niin ja sitä vielä kun laskureiden mukaan viime to olisi olut hedelmällisin päivä, niin eihän me sillon pupuiltu, eli kumpaakohan nytten uskoa, kai tänään täytyy varoiksi pöllytellä
 
Annie, siitä kirjekuoresta voi laittaa kyseisen viestin kirjoittaneelle henkilölle yksityisviestin, siis tavallaan sähköpostin tämän palstan sisällä. Yksityisviestin näkee vain se yksi henkilö. Siksi sitä kirjekuorta ei itsellä näy (ei itselle kannata hirmusti privaatteja postitella :) ). Omat yksityisviestit voi käydä tarkastamassa tuolta sivun ylä-oikeastareunasta, kun on kirjautuneena sisään.

Tuizu luulenpa että sulla on sitten nyt se ovulaatio - toivottavasti kuukautisesi eivät ala ensi viikolla jotta luteaalivaihe muodostuu tarpeeksi pitkäksi! Tai siis toivottavasti ne eivät ala ollenkaan ;)
 
Todella mahtavaa kuulla hyvistä uutisistasi!!! Onnea tosi paljon! Olemme kaikki iloisia puolestasi! =)

Toivotaan, Viljaliina, sinullekin edelleen plussatuulia. Jos vaikka kuitenkin...

Itselläni oudot tuntemukset senkuin jatkuvat. Jotenkin tuntuu vahvasti siltä, että täti olisi tulossa kylään... Taisin sekoilla aikaisemmin jotain tosta testaamisesta eli testaan "lääkärin määräyksestä" siis vasta sunnuntaina. Siihen asti täytyy koittaa sitkutella.
 
Hei

En ole kirjoittanut tänne kuin kerran aiemmin, mutta nyt tulee.... Koko kotimatkan olin NIIIN lohduttautunut siitä ajatuksesta, että on jokin paikka, mihin purkaa pahaa mieltäni. Luulen, että te ymmärrätte.. Kenellekään live-ystävälleni (paitsi miehelleni) ei tulisi mieleenikään puhua tästä, nimittäin lapsen yrittämisestä ja siitä, miltä tuntuu, kun lasta ei kuulu...

Taustana kerron, että ennen rakkaan mieheni tapaamista minulla oli yli 14 vuotta kestänyt suhde, joka ei koskaan ollut niin hyvä, että siihen olisi voinut toivoa lapsia. Ei minun eikä silloisen miehen mielestä. Vauvakuume minulla on kyllä ollut jo yli kymmenen vuotta (erosta on nyt kolme vuotta, erotessamme olin jo yli kolmenkymmenen). Silloin satutti joka kerta, kun joku kertoi vauvauutisia tai vietti häitä tms (emme menneet naimisiinkaan, koska suhde ei ollut niin hyvä).

Silloisen suhteen aikana kuulin lukemattomia kertoja kommentteja siitä, miten minun kyllä pitäisi mennä naimisiin ja hankkia lapsia. Ihmiset osaavat sanoa tosi suoraan ja törkeästikin, että jos et tee nyt lapsia, jäät ilman. Tällaisia kommentteja biologisen kellon tikittämisestä kuulin jo alle 25-vuotiaasta saakka. Vauvakyselyt alkoivat jo siinä 20-vuotiaana. Pahimpia kyselijöitä ja kommentoijia ovat olleet toinen veljistäni (lopetti onneksi jossain vaiheessa eroni tienoilla) sekä monet työkaverit.

Muistan edelleen monet kommentit vuosienkin takaa ihan sanasta sanaan, sen verran kipeää ovat tehneet.

Tapasin rakkaan mieheni pian eroni jälkeen ja nyt, reilut 2½ vuotta ensitapaamisen jälkeen, olemme naimisissa ja olen onnellisempi kuin koskaan aiemmin. Vauvakyselyt taukosivat hetkeksi eroni jälkeen, mutta alkoivat taas kihlautumisen aikoihin. Silloin en enää niistä niin pahastunut, sillä mieli oli ihan erilainen, kun tiesin, että molemmat haluamme lapsia ja pian. Minulle oli kuitenkin jostain syystä tärkeää, että menisimme ensin naimisiin. Se olikin helppo tapa vastata kyselijöille: Ei lapsia ennen naimisiinmenoa.

Emme mieheni kanssa jaksaneet odottaa ihan naimisiinmenoon saakka vaan aloitimme vauvaprojektin jo paria kuukautta ennen häitä. Yrityksen aloittamisesta on jo puoli vuotta, eikä lasta edelleenkään kuulu.

Olen töissä päiväkodissa, tavallisesti isojen puolella mutta nyt poikkeuksellisesti alle 3-vuotiaiden ryhmässä. Olen oikein erityisen huolellisesti välttänyt vauvoille lepertelyä ja kertonut työkavereille ohimennen terassisiideristä ja viikonloppuna juodusta punaviinistä (työpaikalla kiersi alkusyksystä huhu, että olen yrittänyt jo pitkään tulla raskaaksi- se ei siis pitänyt paikkaansa). En siis ole antanut mitään aihetta raskausepäilyihin. Olen kyllä huomannut, että vyötärönseutuani tarkkaillaan. Ei tunnu kivalle.

Nyt sitten viimein siihen asiaan, mistä tänään pahoitin mieleni.

Yks kaks ruokapöydässä (kun autettiin pieniä syömään) työkaveri kysyä pamautti, että koskas teille tulee lapsia. Vastasin siihen että enpä tiedä. Toinen työkaveri säesti jo vastatessani että "kohta sulla rupeaa biologinen kello olemaan niin paljon, ettei niitä lapsia ehkä niin vain enää tulekaan". Toinen vielä lisäsi, että on tarkkaillut minua häistä saakka.

En voinut vastata, mitä sylki suuhun tuo, sillä siinä oli paljon pieniä korvia sekä pari 6-vuotiastakin kuuntelemassa. Vastasin, että eipä niitä lapsia kai kaikille tule ihan sormia napsauttamalla. Ja jatkoin, että olen täysin kyllästynyt tähän puheenaiheeseen, koska olen kuunnellut kyselyjä ja neuvoja jo 15 vuotta. Ottivat asian hyvin kevyesti ja juttelu jatkui näennäisen leppoisaan sävyyn. Sanoin vielä, että nuo asiat ovat sellaisia, mitä itse en ikinä kysy keneltäkään, koska koskaan ei voi tietää toisen tilannetta ja kerroin, miltä tuntui, kun erotouhuni ollessa pahimmillaan minua neuvottiin (erosta tietämättä) useaan otteeseen menemään naimisiin ja hankkimaan lapsia. Naiset jatkoivat juttuaan ikään kuin he eivät olisi sanoneet mitään typerää!

Toinen naisista kyllä muisti sitten, että olen puhunut siitä, että en tykkää moisista kyselyistä. Ei nimittäin ollut ensimmäinen kerta, kun vastasin noille(kin) naisille tuolla tavalla. Heistä siinä vain näköjään ei ole mitään väärää, että neuvotaan muita lapsiasioissa. Ja työkavereissani, entisissä ja nykyisissä, nuo kaksi eivät ole mikään poikkeus! Heitä on paljon.

Kun on kantanut lapsenmentävää paikkaa sydämessä ja sylissä jo monta vuotta ja ikää on 34 vuotta (pian 35), on kyllä HYVIN tietoinen biologisen kellon tikittämisestä ilman, että joku kertoo sen. Olen ollut niin kovin tietoinen siitä jo monen monta vuotta. Suurin pelkoni on nimenomaan se, olenko odottanut liian kauan. Vaikka toisaalta olen todella hyvilläni siitä, etten saanut lasta huonoon suhteeseen. Mutta jospa minun ja mieheni olisi pitänyt alkaa yritys heti, kun meistä tuntui, että haluamme yhteisen lapsen, eikä odottaa, kunnes olemme naimisissa..

Ainoa hyvä puoli tämänpäiväisessä oli, että näinä päivinä ovat otollisimmat ajat pienen ihmisen alkaa kasvaa, jos on alkaakseen tässä kierrossa. Mieli siis oli kohtuullisen hyvä ennen tuota episodia. Mutta jos olisi ollut kuukautisten aika, en ehkä olisi pystynyt esittämään tavallista siinä työkavereiden ja hoitolasten edessä. Ja juuri aamulla mietin, miten tässä kuussa pystyn ottamaan rennosti ja melkeinpä unohtamaan koko "olenkohan jo liian vanha"-stressin.

Miten ihmiset VOIVAT olla niin ilkeitä?! (Tai tyhmiä?)

Kiitos, kun sain purkaa pahaa mieltäni.

T.Kuumetta (miten ne kierrot lasketaan, meillä takana jo 8 pettymystä, siis kahdeksat kuukautiset yrityksen aloittamisen jälkeen- onko nyt siis yhdeksäs kierto menossa? Nyt kiertopäivä 14/ noin 25..)
 
Nyt, kun mieli on vähän rauhoittunut (kävin miehen kanssa kävelyllä ja poimin jättiläiskimpun lupiineja), halusin palata takaisin onnittelemaan kaikkia plussan saaneita :)! Jotenkin niistä tulee tällä palstalla tosi hyvä mieli :).
 
kuumetta: :hug: Tuo on niin raivostuttavaa kun ihmiset kokevat oikeudekseen kommentoida lapsiasioita tuohon sävyyn! Ja varsinkin kun olet asiasta jo maininnut, niin luulisi jo tajuavan pitää suunsa kiinni. On tosi ajattelematonta heittää noita kommentteja varsinkin ns. iäkkäämmille lapsettomille, koska todennäköisyys sille, että lasta on jo jonkun aikaa toivottu, on kaiketi suurempi... Ihmiset vaan eivät ajattele omaa napaansa pitemmälle.

Me onneksi säästyttiin pahemmilta vihjailuilta ja kommenteilta, tosin minun äiti kyllä joskus jo vuosia sitten ehdotteli että vauvaa pitäisi ruveta tekemään, mutta kun hänelle tarpeeksi napakasti ilmoitti että tämä asia nyt ei kuulu kellekään muulle, niin lopetti kyselynsä. Tuo vajaa vuosi, mikä meillä yrittäessä meni, saatiin onneksi olla rauhassa eikä tuollaisia tilanteita tullut mitä tuossa kuvasit.

Toivon sinulle ja muillekin tähän ketjuun vauvaonnea mahdollisimman pikaisesti!! Ja onhan täällä taas ollutkin tosiaan kivoja plussauutisia, Gitte tulikin jo tuonne odotuspuolelle :) Viljaliinako sitten seuraavana...? Peukkuja!
 
:'( :hug: :ashamed:

Kyllä nuo ihmiset on ajattelemattomia! Toivottavasti pikkuhiljaa pääset tuonkin keskustelun yli, pahimmasta pahasta olosta pois.

Minulle itselle tuli ylläri viikonloppuna, tyttöjen iltaa vietettäessä yksi ihan läheisistä kavereista kysyi "koskas te teette niitä lapsia". Oli aika lähellä, etten purskahtanut itkuun siihen paikkaan, mutta sain naamioitua saunaveden hakuun mutinat "eipä sitä osaa vielä sanoa" tjsp. En kyllä ollut yhtään varautunut tuohon aiheeseen, kun tuntuu että kaikki ovat jo luopuneet ajatuksesta Tiila + kultsi = lapsi.

Joten tuosta näkökulmasta ymmärrän hyvin tunteesi, Kuumetta, mutta tokikaan en osaa kuin kuvitella miten raastavaa täytyy olla toistuvasti vastailla noihin tiedusteluihin - saatika että työskennellä lasten parissa! Ihana kuulla tarinasi, luulenpa että vakka on nyt kantensa löytänyt sinun ja miehesi kohdalla. Kaunis tarina vaikka kipeillä taustoilla.

Lohtuhalaus sinulle vielä :hug: ja isosti pidän peukkuja: jospa se päivä piankin koittaisi, jolloin pääsisit vastaamaan "Nyt.".
 
Sinulle Kuumetta kyllä ihmiset osaavat olla typeriä :kieh:

On nyt ihan pakko kertoa hieman omia kokemuksia aiheesta!
Itse olen nyt raskaana ja ikää tulee marraskuussa 32. Mm. töissä olen saanut kuulla biologisesta kellosta yms. jo monta vuotta ja vaikkei itsellä juuri sillon vauvakuumetta ollutkaan niin se kyllä ärsytti suunnattomasti.
Mutta kaiken huippu oli naapurin juoruämmä (sori, rumasti sanottu :saint: )
Hän vuosien varrella udellut ja tokaissut, että mitäs te nyt vaa noita koiria hyysäätte vaa ruvetkaa vauvan tekoon. Sanoin aina suorat sanat mutta ystävällisesti. Mutta tässä taannoin kun hän taas tuli vastaan lenkkipolulla (yleensä vaihdan suuntaa...) miehensä kanssa ja tokas, että ompas se hyvä, että vihdoin sinäkin tajusit alkaa lasten tekoon. Voihan v.... ku alko v.......n ja melkein huusin hänelle, että eiköhähän se ole jokaisen oma asia millon sen vauvan tekee vai saako ollenkaan. Hänellä ei varmaan käynyt mielessäkään että olisi voinu olla arka paikka, tyhmä ämmä!!! Hänen mies oli ihan nolona vieressä..

Mutta tsemppiä teille yritykseen ja jätä omaan arvoon noin typerät ihmiset!!!

Ja kaikille muillekkin tsemppiä yritykseen ja mukavia kesäpäiviä toivotellen tellervo
 
Täytyy kyllä peesata edellisiä kirjoittajia. Minunkin mielestäni se on kerta kaikkisen törkeää lähteä utelemaan ja kommentoimaan tuollaisia asioita, jotka vaan eivät missään määrin kuulu heille!

Olen samaten 34 v. ja ekaa lasta ollaan yritetty jo kohta 15 yk:n verran. Sukulaisten ja kaverien taholta on ollut onneksi aika "hiljaista" tuollaisten heittojen suhteen, mutta duunissa olen pari kertaa joutunut kuuntelemaan tuollaisia kommentteja. Pahimpia ovat olleet tilanteet, kun joku nuorempi työkaveri on tullut siellä käymään pienen vauvansa kanssa. Kyllä siitä ovat sitten keski-ikäiset naiset ja miksei erään kerran miehetkin saaneet "vettä myllyyn" ja kommentoineet joitain tasoa "varo vaan, ettei suhunkin tartu" tai "kati ei taida uskaltaa mennä lähemmäs, ettei vaan vauvakuume tartu" tai "koskas on sun vuoro". Mä oon vaan kerta kaikkiaan kypsä ton tasoisiin kommentteihin, että jonain päivänä varmaan on lähellä, että sanoo suorat sanat. Olen kyllä kuitenkin ajatellut, että minun lapsettomuuteni ei vaan ole kenenkään muu asia kuin minun itseni, joten se ei kuulu kellekään muulle.

Ai niin, eräs tuttuni myös joskus tokaisi kaveriporukassa (jossa kaikilla on lapsia tänä päivänä), että "olkaa onnellisia, kun teidän ei tartte aina miettiä, mitä voisi tehdä/minne mennä tms.". Tuo kommentti ehkä loukkasi kaikkein pahiten. :'( Siihen oli vaan pakko sanoa, että mieluummin pohdiskelisin tuollaisten ongelmien kanssa kuin että kärsisin lapsettomuudesta... No, tulipahan taas tilitettyä.

Tsemppiä joka tapauksessa sinulle, Kuumetta. Sen vaan sanon, että kun alkaa ikää olla tämänkin verran, kannattaa hakeutua ajoissa tutkimuksiin, eikä jäädä vain yksin asian kanssa. Nykylääketiede voi auttaa ongelmassa, josta ei itsellä olisi edes tietoa, hyvinkin pian. Me lähdettiin hoitoihin tuon 12 yk:n jälkeen.
 

Yhteistyössä