Huomenta ja kivaa alkanutta viikkoa!
Lennis, mäkin kuvittelin saavani lapsia nuorena - ajatus oli, että alle kolmekymppisenä olisi kaksi lasta. Mutta silloin parisuhdetilanne ei ikinä ollut sellainen, että lapsen tekeminen olisi ollut mahdollista. Tapasin nykyisen avomieheni vasta alle kaksi vuotta sitten ja alusta asti oli selvää, että tuo on sellainen mies, jonka kanssa ne lapset tehdään ja loppuelämä ihmetellään yhdessä. Ja uskoakseni tunne oli ja on molemminpuolinen. Jo tästä olen todella iloinen.
Mutta eikös ole aika hienoa, että sillä sun miehen lääkityksellä ne siimahännät saadaan taas toimintakuntoon! Jospa jo kevään edetessä joku virkistyisi niin, että uisi mestoille?
Odottavan aika on pitkä, mutta onhan se aina parempi, kun on jokin konkreettinen asia, jota hoitaa. Omasta mielestä sellaisen kanssa on helpompi elää kuin täydellisen tietämättömyyden ja epävarmuuden. Ja tämän ajan voi sitten käyttää harjoitteluun, niin on pian tekniikkakin hiottu huippukuntoon!
Tilulilu, mä en ole täällä edes kamalan pitkään ollut, mutta olen kokenut, että moni on niin samalla aaltopituudella, että erittäin mielelläni jatkaisin teidän kanssa vauvaprojektia. Nyt vaan viivoja tikkuun kaikille! :heart:
Miten muuten sun kivut - onko hellittäneet jo?
Oma olo on edelleen epävarma ja ei oikein voi uskoa, että nyt kävisi hyvin. Aamulla testasin kaapissa olleella herkällä testillä ja kyllä siihen viiva tuli. Mutta menkat ei vieläkään ole ns. myöhässä, joten ainakin loppuviikkoon odottelen maltillisesti, ennenkuin uskallan olla varma ettei kyse ole biokemiallisesta. Oireet on edelleen ihan minimissä; vain pientä rintojen arkuutta ja turvotusta. Ja se vv jatkuu.
Testi, DPO15
MelodyPop, 33v., kp 28/28-31, DPO15, yk2
