3 kk vanha yökylässä?

Meillä on poika 5kk eikä ole ollut vielä yökylässä. Jos itselläni ja miehellä olisi totaalinen uupumus, niin en epäilisi antaa hoitoon yöksi. En näe siinä pahaa että vauva on turvallisessa paikassa muutaman tunnin, jonka suurimman osan nukkuu. Vaihtoehto olisi sekin että jos haluttais yhdessä mennä, niin hoitaja tulisi kotiin. Vielä ei tarvetta ole tullut, ollaan käyty kumpikin erikseen että toinen on pojan luona.

Itse olen miettinyt sitä että miten sitten kun lapsi on 3v ollut kotona äidin kanssa, ei juurikaan hoidossa päivisin tai öisin, ja tulee aika mennä päiväkotiin tms.? Miten onnistuu vieraiden lasten kanssa syöminen, nukkuminen ja lelujen jakaminen yms.? Ja yleensäkkin oleminen vieraiden ihmisten kanssa? Jos lapsi oppii turvaamaan äitiin/isään niin onko se sitten traumatisoiva kriisi kun vanhempi ei olekkaan lohduttamassa? Sen ikäinen ymmärtää toki enämpi jne..

Mitä pahaa on siinä jos "hoitaa" parisuhdetta? Eikö puolison kanssa saisi haluta aikaa kahdestaan ilman lasta muuta kuin tunnin illalla kun lapset ovat nukkumassa? Meille ainakin tekee hyvää silloin pysähtyä ja miettiä mitä meillä on ja mitä se kaikki merkitsee? Ravintolassa syödessä, kaukana lapsesta, se on helpompi ajatella kuinka rakas, tärkeä ja korvaamaton toinen on. Ja mitä se puoliso merkitsee jne. Minulla on joskus ihan huono omatunto kun tuntuu että kaikki menee mieheni edelle, on pakko siivota, laittaa ruokaa, pestä pyykkiä ja treenata koiria. Miehestä se ei tunnu mitenkään kummalliselta, mutta minusta tuntuu välillä pahalta. Mieheni on yrittäjä joka tekee pitkää päivää viikosta toiseen, ei aikaa pojan tai minun kanssa ole todellakaan liikaa. Mutta hetki vauvauinnissa tai syömässä tai lenkillä saa kummasti jaksamaan.

Sääliksi käy niitä wannabe mutseja jotka henkensä kaupalla tekevät kaiken itse, ilman apuja ja helvetinmoinen paine takapuolessaan. Sitten romahtavat ja uupuvat niin että joutuvat joko hoitoon, tappavat itsenä tai lapsensa sairauden pohjalla. Toivottavasti jokainen älyää pitää sen maalaisjärjen mukana ja miettii ihan oikeesti että kumpi nyt on tärkeempää, tahraton koti vai hetki leikkipuostossa jne.. Ja pyytäkää sitä apua, ennen kun on liian myöhästä!

 

Sääliksi käy niitä wannabe mutseja jotka henkensä kaupalla tekevät kaiken itse, ilman apuja ja helvetinmoinen paine takapuolessaan. Sitten romahtavat ja uupuvat niin että joutuvat joko hoitoon, tappavat itsenä tai lapsensa sairauden pohjalla. Toivottavasti jokainen älyää pitää sen maalaisjärjen mukana ja miettii ihan oikeesti että kumpi nyt on tärkeempää, tahraton koti vai hetki leikkipuostossa jne.. Ja pyytäkää sitä apua, ennen kun on liian myöhästä!

Huh, mitä tekstiä. Toivottavasti tämä pino ei tuohon suuntaan mene kun kuitenkin on niitä oikeasti masentuneitakin äitejä jotka eivät esim. saa hoitoapua vaikka haluaisivat - tai on muita esteitä asiaan. Haluaisin vain vielä korostaa, että mitä vikaa on niissä äideissä jotka ihan oikeasti haluavat olla vauvansa kanssa, eivät ole puhki, eivät väsyneitä tai mitään muutakaan negatiivista - jotka eivät vain jostain syystä halua viedä pientä vauvaansa yökylään. Jotenkin tuntuu ironiselta että ne äidit tuntuvat saavan syyt niskoilleen. Jokainen ottaa sitä omaa aikaa jos haluaa ja usein toinen vanhemmista hoitaa silloin vauvaa. Ja jos sitä omaa aikaa ei halua, niin sitten ei halua. Ja jos jotkut haluavat bilettää ja olla kahdestaan miehen kanssa, niin silloin ne bilettävät. Kannattaa kuitenkin muistaa se vauvankin etu eikä vain vanhempien etu. Aika pitkä matka on tuosta bilettämishalusta siihen, että romahtaa ja masentuu ja tappaa lapsensa jos ei jätä vauvaa hoitoon kuten edellinen kirjoittaja kirjoittaa... huh.

 

Tää ketju on mennyt ihan väärään suuntaan siitä ensimmäisestä kysymyksestä. Kaikilla on oma mielipide asiaan ja oma kanta ja kokemus. Mun mielestä on kyllä tyhmää yleisesti kysyä asiasta, mutta ainakin kirsuli on saanut keskutelua aikaiseksi.

Tuskinpa ketään täytyy alkaa haukkumaan tai arvostelemaan sen takia, että haluaa mennä ja mitäpä muiden meneminen muille kuuluu ja tuskin se on arvostelun arvoinen asia... Jokainen taplaa tyylilään... :attn:

 

Miksi on tyhmää kysyä??? Ei ole tyhmiä kysymyksiä tällainen palstahan on juuri kysymyksiä varten, ei tunnu kivalta vastata jonkun aloittamaan ketjuun että kylläpä aloittaja kysyy tyhmiä. Kuka sen sitten päättää mitä täällä saa kysyä ja mitä ei? Ketju meni asian vierestä siksi että jotkut haluavat julistaa kuinka itse eivät vie pientä hoitoon ja kuinka kamalaa on jos joku toinen vie. Sitä ei aloittaja kysynyt vaan kaipasi kokemuksia niiltä ketkä ovat vieneet 3kk ikäisen yökylään. Miksi siis on pakko vastata tähän kysymykseen sivun sepustuksella siitä, kuinka "minä en ainakaan ikinä veisi..." Ikäänkuin julistaakseen kuinka "minä olen hyvä äiti ja se joka vie pienen lapsen yöksi hoitoon on joko teini tai muuten vaan kypsymätön äidiksi." Pahoittelen aloittajalle että itsekin olen täysin aiheen vierestä ketjuun kirjoittanut mutta eiköhän täältä haeta vertaistukea ja muiden kokemuksia eikä haukkuja. Asiat voi ilmaista niin kovin monella tavalla.

 

Tiedän, et palsta on vertaistukea varten ja sitä tarvitaan aina. Itsekin olen täältä paljon kysellyt muiden kokemuksia vertaillakseni omia ja hyötyä on ollut.

Kirsuli, kun itse olet valmis viemään lapsesi hoitoon, niin sitten viet. Ei kannata muiden kommenteista ja neuvoista ottaa itseensä ja kuvitella, että on jotenkin huono ihminen, kun haluaa jotain muutakin elämältä joskus, kuin lapsien seuraa, hoitoo, kodin siivousta, pyykinpesua, ruoan laittoa, imettämistä, syöttämisä, vaipan vaihtoa, nukuttamista, nukumatta olemista ja jne...
Kun siltä tuntuu, niin viet lapsen hoitoon.
Mä en ainakaan oo itse sellaista tyyppiä, että jaksasin vuoden verran kököttää kotona lapsien kanssa, ilman aikuisten seuraa ja omaa aikaa... Nostan niille hattua, ketkä jaksaa... E

Niin ja itse imetän vielä ja siitä ei ole haittaa ollut... Pumppasin illalla, yöllä ja aamulla maidot pois ja maidon tulo on jatkunut normaalisti...

 

Hohhoijaa tekstiäs.. en jaksais enempiä enää,mut sen verran sulle viä, että miksi aattelet et ne jotka ei vie PIENTÄ VAUVAA yökylään, veisivät sen sitten 3vuotiaana tai 1v kuten joku sanoi,vasta???? voihan se olla vaikka 6kk iässä, tosin mieluiten just et omassa kodissa hoitaja, taikka 8kk, 1v/sen jälk. se nyt ei vierastamiseen vaikuta mitenkää ettäkö 3kk ois yökyläs, vierastaminen tulee jokatapaukses useimmille jossain vaiheessa... ja joku siä sanoi et voi voi kun lapset ei sit tapaa muita kuin vanhempiaan jne, miksei tapaisi??? kai sitä nyt muita ihmisiä tapaa muullakin lailla kuin yökyläilemällä!? meillä ainakin tapaa jatkuvasti isovanhempia ja tuttavia. viä tosta et joku olettaa et sit masennutaan ja romahdetaan kun hoidetaan ite lapsia,hmm,haloo,ei se nyt aina niin mee vaikka teillä tuntuis et teille kävis niin jos hoitaisitte.. elinan äidinkans aika samoilla linjoilla tässä.. kyllä mä ainakin varmasti pyytäisin apua jos tuntuis etten jaksa enää..

ja ap nyt on varmasti jo alussa saanut riittävät vastaukset, tuskin häntä haittaa jos täällä ihmiset puivat mielipiteitään näistä asioista, kaikki ketjuthan täällä näyttäis sivuraiteille menevän... =)

 

Mua kummastuttaa, kun tuntuu että joillain éi ole enää minkäänlaisia alkeellisiakaan käytöstapoja. Mikä oikeus täällä on muiden arvostella toisia ihmisiä, joita edes ei tunne? Kyllä jonkin verran nyt pitäisi aikuisten ihmisten osata ajatella nenäänsä pidemmälle; tehkää niinkuin parhaaksi näette, ja antakaa toisten myöskin tehdä.

 

Lukaseppas Martza tuo mun kirjotukseni nyt ihan ajatuksella läpi ennen ku laitat sanoja mun suuhun.. Tuo kysymykseni 3v hoitoon menosta ei liittynyt mitenkään yökyläilyyn vaan siihen että miten sellainen lapsi reagoi lapsilaumaan? On ihan eriasia vierailla ystävillä jolla on vaikka 4 lasta kun mennä päiväksi tarhaan jossa on 15 lasta. Kysyin että miten ne ovat sopeutuneet? Ihan mielenkiinnosta ja kokemuksia hakien? Tuskin kukaan saa lastaan eristettyä niin ettei sillä ainuttakaan leikkikaveria ole, haloo! Tuskinpa kukaan haluaakaan!

Puheeni väsyneistä wannabe mutseista perustuu ihan omaan kokemukseeni. Mutta sanoinko että kaikki ovat? No en. Joten opetelkaapa lukemaan ihan koko teksti kokonaisuutena eikä vaan poimimaan sieltä kuvittelemansa piikit. Tarkoitukseni ei ollut halveksia niitä jotka uhraavat kaikkensa lapsille, taivas vieköön minä antaisin vaikka molemmat jalkani poikani vuoksi! Tarkoitus olisi että ihmiset heräisivät ajattelemaan ihmisiä ymrärillään, onko sielläkin ihmisiä jotka ovat jo kuilun partaalla ja romahtamis pisteessä kun eivät jaksa? Minun kaveripiiristä löytyy ja olenkin koittanut kaikkeni tukea ko. äitiä, ohjata pyytämään apua- neuvolasta kun ei ole muuta saanut kuin paskaa niskaan! Jokainen saa aivan taatusti apua, tällaisessa yhteiskunnassa EI VOI jäädä avun ulkopuolelle, jos ei halua. Kaikki eivät vaan halua sanoa ääneen että tarvivat apua ja haluavat. Sitten saa osaksi halveksuvia katseita ja piikikkäitä kommentteja: "kyllä sitä jaksaa jos vaan haluaa ja mikä äiti se sellanen on joka ei omastaan voi huolehtia"

Jatkuvasti on lööpeissä että isä/äiti tappoi itsensä tai lapsensa riidan, väsymyksen päätteeksi! Että ihan tekaistu tuo minun väitteeni ei ollut, vai? Minä nostan hattua niille äideille jotka jaksavat olla niin täydellisiä kuin jokainen nyt voi kohdallaan olla! Eli jokaiselle äidille!

 

Lukaseppas Martza tuo mun kirjotukseni nyt ihan ajatuksella läpi ennen ku laitat sanoja mun suuhun.. Tuo kysymykseni 3v hoitoon menosta ei liittynyt mitenkään yökyläilyyn vaan siihen että miten sellainen lapsi reagoi lapsilaumaan? On ihan eriasia vierailla ystävillä jolla on vaikka 4 lasta kun mennä päiväksi tarhaan jossa on 15 lasta. Kysyin että miten ne ovat sopeutuneet? Ihan mielenkiinnosta ja kokemuksia hakien? Tuskin kukaan saa lastaan eristettyä niin ettei sillä ainuttakaan leikkikaveria ole, haloo! Tuskinpa kukaan haluaakaan!

Puheeni väsyneistä wannabe mutseista perustuu ihan omaan kokemukseeni. Mutta sanoinko että kaikki ovat? No en. Joten opetelkaapa lukemaan ihan koko teksti kokonaisuutena eikä vaan poimimaan sieltä kuvittelemansa piikit. Tarkoitukseni ei ollut halveksia niitä jotka uhraavat kaikkensa lapsille, taivas vieköön minä antaisin vaikka molemmat jalkani poikani vuoksi! Tarkoitus olisi että ihmiset heräisivät ajattelemaan ihmisiä ymrärillään, onko sielläkin ihmisiä jotka ovat jo kuilun partaalla ja romahtamis pisteessä kun eivät jaksa? Minun kaveripiiristä löytyy ja olenkin koittanut kaikkeni tukea ko. äitiä, ohjata pyytämään apua- neuvolasta kun ei ole muuta saanut kuin paskaa niskaan! Jokainen saa aivan taatusti apua, tällaisessa yhteiskunnassa EI VOI jäädä avun ulkopuolelle, jos ei halua. Kaikki eivät vaan halua sanoa ääneen että tarvivat apua ja haluavat. Sitten saa osaksi halveksuvia katseita ja piikikkäitä kommentteja: "kyllä sitä jaksaa jos vaan haluaa ja mikä äiti se sellanen on joka ei omastaan voi huolehtia"

Jatkuvasti on lööpeissä että isä/äiti tappoi itsensä tai lapsensa riidan, väsymyksen päätteeksi! Että ihan tekaistu tuo minun väitteeni ei ollut, vai? Minä nostan hattua niille äideille jotka jaksavat olla niin täydellisiä kuin jokainen nyt voi kohdallaan olla! Eli jokaiselle äidille!

Jos nyt kuitenkin ihan itse luet oman viestisi rauhassa läpi ja mietit sen sanomaa. Kyllä sinun sävysi oli ikävä ja syyttävä. En usko että olen ainut joka sen niin luki. Omasta mielestäni oli jokseenkin asiatonta vetää lapsen tappamiset tähän mukaan (vieläpä kiihkoavalla tyylillä ) mutta toki sinullakin on oikeus kirjoittaa. Mutta kuten joku tuossa jo totesi, välillä taitaa ihmisillä unohtua käytöstavat kokonaan.

Mutta joo, tosiaan on tässä ketjussa menty asian vierestä ja jo siitä vierestäkin pitkälle metsään. Mutta ehkäpä sekin annettakoon keskustelupalstoilla anteeksi - niinhän näissä tuppaa menemään ja missään ei kai kielletä että keskustelu rönsyilee.

 

Meillä on melkein 4 kuukauden ikänen neiti, enkä kyllä uskaltais vielä jättää yöksi hoitoon. Appivanhemmat jo ottais mielellään yöhoitoon,mutta en vielä halua, kun neiti vierastaa jo vähäsen ja imetän vielä.Kerran on kyllä ollu 2 kuukautisena pari tuntia omilla vanhemmilla hoidossa, kun asuvat lähempänä kun appivanhemmat. Mutta tämä asiakin on semmonen, että kukin tekee niinkun itsestä parhaalta tuntuu =)

 

Tea84, ihan hyvin sopeutui 3 vuotias tarhaelämään. Sanoipa vielä parin viikon jälkeen, että ei saa tulla niin aikaisin hakemaan että ehtii iltapäivästäkin ulkona leikkiä Hoksaat sen itsekin sitten kun lapsesi lähentelee 3 ikävuotta että silloin se leikkikaverin kaipuu alkaa olemaan. Siihen asti riittää mainiosti äidin, isän ja muiden läheisten seura.

Ja tuskinpa me lapsiamme aletaan lahdata vaikka ei niitä yökylään halutakkaan ihan pienenä jättää! Älä yleistä yhden tuttavasi kokemuksen perusteella.

 

Kiitos Mammoliino!

Tarkoitukseni ei ollut syyllistää eikä yleistää, mutta en nyt viitsi ihan joka lauseen jälkeen kirjoittaa että tämä on minun mielipiteeni ja tällaisesta on kokemusta! Luulisi sen olevan selvää aikuisille ihmisille muutenkin..

Aikaisempien kirjoitusten perusteellahan minä olen huono äiti kun haluan mieheni kanssa yhteistäkin aikaa ja ihmettelin mitä kummallista on jos haluaa"hoitaa" parisuhdetta. Samalla tarjota mummulle tai tädille tähtihetken pojan kanssa kun miehen kanssa käydään lenkillä.. :headwall:

Hienoa on että ihmiset viitsivät kysymyksiin vastata ja mielipiteensä sanoa, vaikka se nyt eri olisikin kuin muilla! Eikä mua haittaa ainakaan että keskustelu rönsyää, eipähän tarvi jokaisesta asiasta uutta alotusta tehdä! :flower:

 

en mä jaksa. josko tosiaan miettisit noita asioita sitten kun lapsesi isompi niin näet paremmin miten ne lapset muuttuu ja mitä ne tarvii.. ei ne nyt mitään tarhaa tartte vauvasta alkaen.. eikä ne mitään miljoonaa muksua ympärilleen tarvi ennen ku eskari/koulu-iässä, aina parempikin kun lapsia on vaikka 5 niin saa sitä yksilöllistä huomiookin paremmin. meiän esikko on ollut pph:lla sen mitä on ollut ja lisäks kerhossa missä enemmän lapsia ja kotona ja kyläs tavattu eri lapsia. hyvin menee hällä muidenkanssa,jakamiset ym, perus nahistelua tulee pikkusiskon tavaroista ja omistaan välillä,kuten varmaan kaikilla sisaruksilla..

 

tealle siis edellinen

 

Olen jostakin lukenut, että vierastaminen (josta tässä ketjussa on puhuttu) kertoo luottamuksellisen suhteen syntymisestä. Eli jos lapsi vierastaa, se on ihan tervettä ja lapselle on syntynyt luottamuksellinen suhde äitiinsä (tai varsinaiseen hoitajaansa).

Ei nyt liittynyt ketjun otsikkoon, sori =)

 

näköjään tätä juttua moni miettii ja se monia kiinnostaa.harmi että tulee erimielisyyksiä.taidampa lykätä risteilyn myöhempään tänä vuonna. :x

 

vielä tuohon kotihoitoasiaan, joka putkahti esiin Tea84 kirjoituksessa.. itse olen lapseni kotona hoitanut ja ainakin oman kokemuksen perusteella juuri lapsen ikä 2,5-3v tuo mukanaan sosiaalisen vaiheen ja ryhmässä toimiminen tapahtuu ihan itsestään. siinä vaiheessa lapsella on omaa halua olla "iso" ja itsenäinen, välillä irtaatua jo omastakin halusta vanhemmistaan. eli ei meillä ainakaan kotihoito ole tehnyt lapsesta tynnyrissä kasvaneen oloista. =) osaa käyttäytyä hyvin muiden seurassa, hallitsee perus käytöstavat ja on reipas vieraassakin seurassa. Tietysti välilä voi nahinaa tulla leluista tms. mutta minusta se kuuluu lasten maailmaan enkä usko, että kotona hoidetut kinastelee sen enempää/vähempää kuin pienestä asti päivähoidossa olleet. asiaan vaikuttaa kuitenkin se minkälaista ohjausta näissä tilanteissa lapsi saa riippumatta siitä onko kotona vai ei. jos kotona kaikki olisi sallittua, tulisi varmasti vieraassa paikassa ongelmia kun rajat tulisivat siellä ensimmäistä kertaa vastaan.

 

kuten jo aiemmin kirjoitin, niin muiden mielipiteistä ja tavoista ei kannata välittää. Teet niin kuin parhaaksi näet. Itse vein tytyn yökylään 3 kk:n ikäisenä ja olisin aiemmin mennyt risteilyllä käymään, mut aattelin että jos tuleekin jotain, niin oon aika jumissa laivalla, joten ensimmäinen yökyläily tapahtui nin, että oli lähellä...
Nyt kun tyttö on oppinut tissin lisäksi myös syömään pullosta, niin voin sen hyvillä mielin hoitoon jättää.
Oli pakko opettaa, kun tiedä jos jotain tapahtuu... Esim eilen jorvissa käymässä..
Taitaa jäädä viiskymppiset viikonloppuna väliin

 

Jospa nämä wannabe kotiäidit nyt tosiaan antaisi meidän normaalia elämää vauvankin jälkeen jatkavien tosiaan jatkaa sitä elämää, ilman tuota syyllistämisen ja arvostelun aiheetonta tulvaa.
Ihan hyvä pointti nostaa esille lapsentappajakotiäidit jotka vain ja ainoastaa itse osaa olla niitä parhaita hoitajia ja ajaudutaan vielä taloudelliseen ahdingoon, kun pakko olla kotiäiti, vaikkei ois varaa. Siellä se on sitten se yksi ääripää.
Meillä on tosiaan lapsi jäämässä mummon hoitoon 6 ja 7 kk iässä ja uskotaan, että viihtyy mainiosti. Nytkin tuntuu, että oikein nauttii vieraista ja muiden sylissä olemisesta, näkee vanhempansa siten eritavalla.
Martzat ja Elinan "äidit" voi kiihkoilla rauhassa oman erinomaisuutensa puolesta, ettei kukaan muu voi hoitaa heidän lapsia, kun he ovat niin korvaamattomia ja lapsi saa traumoja jos he ovat pois omien ahtaiden ajatustensa kanssa.
Otan osaa lastenne puolesta, varmaan kaipaisivat hieman avartavampaa seuraa...

 

Meille toi vauva tuli ihan molempien halusta, eikä se tunnu mitenkään esteeltä. Me ollaan itte saatu valita perheenjäsenemme, ja vauva on yksi niistä. Eikä mua kyllä säälitä vauvan puolesta, ettei se 5kk ikään mennessä ole ollu hoidossa. Hyvin se tuntuu viihtyvän kotona. Vaan eipä taida hoidossa olleet vauvatkaan osata sanoa, olisivatko mieluummin olleet kotona.
Meidä elämä kyllä jatkuu lapsesta huolimatta. Tää elämä on nyt äidin ja isän elämää, eikä lapsettoman pariskunnan. Eikä mun ole "pakko" olla vauvan kanssa 24h! Jos on kotiäiti, niin ei se sitä tarkota. Mutta 5vrk onkin ihan eri juttu, vaikka Mansku72 ei mitään välimuotoa taida tietää.
Enkä mä väitä olevani mitenkään erinomainen siksi, että hoidan parisuhdetta ja lasta samaan aikaan, ilman että joku perheenjäsen viedään pois kotoa. Eikös se oo ihan normaalia?
Iik, vauva itkee, pitää pistää juoksuks...

 

Jospa nämä wannabe kotiäidit nyt tosiaan antaisi meidän normaalia elämää vauvankin jälkeen jatkavien tosiaan jatkaa sitä elämää, ilman tuota syyllistämisen ja arvostelun aiheetonta tulvaa.
Ihan hyvä pointti nostaa esille lapsentappajakotiäidit jotka vain ja ainoastaa itse osaa olla niitä parhaita hoitajia ja ajaudutaan vielä taloudelliseen ahdingoon, kun pakko olla kotiäiti, vaikkei ois varaa. Siellä se on sitten se yksi ääripää.
Meillä on tosiaan lapsi jäämässä mummon hoitoon 6 ja 7 kk iässä ja uskotaan, että viihtyy mainiosti. Nytkin tuntuu, että oikein nauttii vieraista ja muiden sylissä olemisesta, näkee vanhempansa siten eritavalla.
Martzat ja Elinan "äidit" voi kiihkoilla rauhassa oman erinomaisuutensa puolesta, ettei kukaan muu voi hoitaa heidän lapsia, kun he ovat niin korvaamattomia ja lapsi saa traumoja jos he ovat pois omien ahtaiden ajatustensa kanssa.
Otan osaa lastenne puolesta, varmaan kaipaisivat hieman avartavampaa seuraa...

Terve Mansku72, ajattelit sitten mennä henkilökohtaisuuksiin tuossa loukkaamisessa ja otat osaa lapseni puolesta... VAIKKA ET TUNNE MINUA TAI LASTANI. Suosittelisin sinua hiukan ajattelemaan mitä kirjoitat ja lopettaa tuo vauhkoominen.

Mutta paljastit juuri että et ole ainakaan minun viestäjäni lukenut, haluat vain mesota tällä palstalla ja haukkua muita Meidän vauva on olllut lukemattomia kertoja hoidossa parisen tuntia kun ollaan käyty miehen kanssa syömässä, leffassa tms ja lisäksi olen ollut yksinään myös omilla menoillani. Imetän ja vauvani ei ole ikinä juonut tuttipullosta joten yökyläilyt eivät ole tulleet kyseeseenkään, olisin niitä halunnut tai en. En ole tuominnut yhden yön yökyläilyä enkä todista omaa erinomaisuuttani sillä, etten jättäisi vauvaani hoitoon koska olen niin tehnyt... 3kk vauvaa en olisi silti ollut valmis viemään yöhoitoon, nyt +8kk ikäisen voisin jo viedäkin jos tarve tulisi. Vauva ei enää syö öisin. Silti olen sitä mieltä, että usein omille menoilleen voi mennä, jos toinen vanhemmista hoitaa vauvaa; ei sitä tarvitse aina viedä vauvaa hoitoon ollenkaan. Tämä on jokaisen perheen oma päätös, ja on aivan riippumaton siitä, kuinka hyvä äiti on tai ei.

Mutta minähän kirjoitin nimenomaisesti siitä, että älä jaa täällä palstalla ikään kuin suosituksia sillä, että neuvolan täti on sanonut. Kirjoitit alunperin seuraavasti 5 vuorokauden erosta, johon siis puutuin:

Kysyttiin neuvolassa aiheesta ja kokenut (yli 30 v kokemus) neuvolatäti sanoi vaan, että hyvää tekee kaikille tuollainen ero. Lapsi tottuu muihin ja oppii luottamaan, että vaikka vanhemmat lähtevät pois, niin tulevat takaisin.

Se, että sinä haluat jättää 7kk ikäisen vauvasi 5 vuorokaudeksi eroon kummastakin vanhemmasta, on sinun päätös, mutta se ei voi pitää paikkaansa, että lapsi oppisi luottamaan, että vanhemmat tulevat takaisin. Tuon ikäinen vauva ei ymmärrä 5 vuorokauden käsitettä eikä varmasti osaa tuota ajatella. Sinä teet kuten sinä haluat mutta älä kirjoita virheellistä tietoa lapsen luottamuksesta!

Ja kiitos, jos haluat haukkua ja mennä henkilökohtaisuuksiin niin yritä edes sen verran skarpata että vähän vilaiset mitä haukkumasi henkilö olikaan kirjoittanut...

Kuten tuossa edellinen kirjoittaja taisikin kirjoittaa, niin sinulla ei taida olla välimuotoa. Ehkäpä muutaman tunnin hoito tai 1 yön yökyläily riittää monelle, ei siinä tarvitse lasta 5 vuorokaudeksi laittaa eroon kummastakin vanhemmasta. Se, että teillä myös kummatkin vanhemmat joutuisivat samanaikaisesti useamman päivän työmatkalle, on epätodennäköistä pienen vauvan aikana. Itse olin sitä mieltä, että silloin on kyse huonosta organisoinnista.

Pahoittelen, että tuli toistettua samaa asiaa, mutta jospa nyt menisi oma kantani Manskulle perille.

 

Tää vetää kyllä sanattomaks :headwall:

 

menipäs tää ketju aika rajuks ja henk.kohtaseks keskusteluks..

 

ensinnäkin,jos yritit loukata, et onnistunut, huvittaa tuo kirjoituksesi. ja elinan äidinkans edelleensamoilla linjoilla mitä hän sulle kirjoitti.. lue tosiaan vähän tarkemmin nuo kirjoitukset ennenku yrität haukkua tuntemattomia ihmisiä.... täytyy sanoa että olet todella lapsellinen ja ahdasmielinen. ja kyl meidän esikoista hoitaa muutkin ku minä ja mies, vauvaa juurikaan ei kun ei ole tullut tarvetta! ja hänkään ei ole tuttia ennen 6kk ikää huolinut,tissillä mentiin.. mutta,anna palaa vaan jos sillä saat itelles paremman mielen.

 

lauantaina yöksi.Esikko menee myös 6 v.Uskoisin hyvin menevän (hoito ainakin hyvää) ja senverran monella on ollut tälläkin palstalla ja kaikilla vaan hyviä kokemuksia..... =)