3 kk vanha yökylässä?

Ei viitsisi hei kauheen traagisesti kertoilla kuinka kamalia traumoja jää pieneen vauvaan jos äiti joutuu jonkin aikaa olemaan äidistä erossa. Tuntuu hirveeltä kun oma vauva joutui olemaan kaksi vikkoa keskolassa... Jos yön ero olisi vauvalle jotenkin kohtalokasta niin kaikki keskoset olisivat kyllä varmaan sitten jotenkin tosi traumaattisia. En siis osaa vastata siihen minkä ikäisenä on ok viedä vauva hoitoon koska sellaista yhtä oikeaa vastausta ei ole ja kun itselle ei tule mieleenkään viedä vauvaa hoitoon piiiiitkään aikaan johtuen alun kamalasta ikävästä mutta jokainen äiti tekee itse päätöksen siitä ja yhtä ainoaa oikeaa vaihtoehtoa ei ole tässäkään asiassa. Mielipiteitä saa vaihtaa, sitä vartenhan nämä palstat ovatkin mutta siten ettei loukkaisi tai kovasti pelottelisi ketään.

Jonskis, ei ollut tarkoitus pelotella mutta mielestäni tuo artikkeli oli kuitenkin hyvä. Kuten tuohon toiseen viestiini kirjoitin, niin on tilanteita, että erossa on pakko olla mutta ei se silti tarkoita siihen että siihen pitää normaalissa tilanteessa pyrkiä (pitkään eroon nimittäin). Mielestäni oli vaan hiukan edesvastuutonta neuvolan tädiltä sanoa, että ero tekee vauvalle hyvää... jokainen äiti saa toki tehdä oman lapsensa kanssa niin kuin haluaa mutta ei mielestäni sellaista pitäisi suosituksena antaa. Siis jos neuvolassa ylipäätään noin on sanottu...

 

Jep, kyllä mäkin oon siitä samaa mieltä ettei se usean vuorokauden ero vanhemmista mikää suositus ole, aika outoa tosiaan. Yks yökyläily sillon tällön on eri asia kun viikon reissu. Ja jos ihan pienen vauvan vanhemmat tahtoo hetken olla yksin/kaksin niin voihan hoitoon viedä vaikka päiväksi eli aamusta iltaan kun eikös yö oo aina vähä herkempää aikaa vauvalle? Toki yks yö sillon tällön ei varmaan mitään pahaa saa aikaseks... Ja tietysti jos on väsynyt niin nukkuminen toki onnistuu paremmin yöllä B) Tälle äidille tuo vauvan sairaalassa olo aiheutti traumoja, jotenkin on vieläkin kauheen herkkä siksi vaan ajattelin ettei tuoreet äidit nyt kauhulla ajattele aiheuttaneensa vauvalleen mitään yhden yökyläilyn kautta. :heart:

 

Minä olisin jättänyt vauvan yökylään jo 3kk:n iässä, jos olisi ollut turvallinen hoitopaikka tiedossa. Juuri siihen aikoihin vauvallamme oli muistaakseni pahimmat iltaitkuajat. Minullekin olisi ollut kova paikka jättää vauva hoitoon yöksi.

Tosiasiassa siihen aikaan se olisi ollut hankalaa ihan jo siitä syystä, että maito nousi vauvan ollessa n. 3kk niin voimallisesti aina öisin, että oli suoranainen helpotus kun nousin yöllä imettämään.

Muuten olenkin sitten Mansku72 kanssa aika lailla samoilla linjoilla. Eniten pisti silmään kirjoituksista, että yöhoitoon lapsiaan vieviä äitejä pidettiin erityisen nuorina. Uskon oikeasti, että nuorempana olisikin voinut olla helpompaa olla lapsen kanssa kotona siinä mielessä, että oli paljon vähemmän itseen kohdistuvia vaatimuksia ulkopuolelta.

Olen myös mennyt (päivä)töihin lapsen ollessa vielä vauva, koska tässä tilanteessa muu ei olisi ollut mahdollista. Meille tuli hoitaja kotiin aina siksi aikaa, kun olin poissa. Työni ajoittuivat vaan päiville, että siinä mielessä poikkean alkuperäisestä otsikosta.

 

Uskotko joka sanan mitä neuvolan täti sinulle kertoo?
Väitätkö että neuvolan täti on aina oikeessa?
Hyppäisitkö kaivoon tai hylkäisitkö lapsesi jos neuvolan täti sanoisi sinulle että se on lapsellesi parasta?
Haloo, oma järjenkäyttö on sallittua!
Näyttää nykypäivänä ihmiset liikaa uskovan neuvolan täteihin ja pitävän niitä jumalina. Onhan ne jotkut ihan päteviä mutta toi mitä teidän neuvola tantta sanoi niin huh huh taidat sinä olla ainoa neuvola tantan lisäksi joka tohon uskoo että 7kk ikäisen vauvan pitäisi oppia olemaan muidenkin ihmisten kanssa ja olla vanhemmistaan erossa 5 vuorokautta.
Ja tekstistäsikin kävi vielä ilmi että olet iloinen kun loman pitäisi olla aktiviteetti loma että vauva ei ole kokoajan mielessäsi. Siis täh, et edes halua ajatella vauvaasi loman /eron aikana. Olitkohan ihan kypsä saamaan lapsen?
Jos matkustelu kiinnostaa enemmän olisit jättänyt lapsen hankkimatta!! Etkä halua uskoa tota kaksplussan artikkelia minkä elinan äiti tähän laittoi koska taidat tajuta itsekin tekeväsi väärin ja itsekkäästi mutta et voi enää myöntää sitä.

Valitettavasti tässä maailmassa on liikaa vanhempia jotka ajattelevat ensin itseään ja sitten vasta pientä lastaan!! :headwall: :headwall: :headwall:

Aika samoilla linjoilla siinä mielessä, että lapsi ei todellakaan ole sellainen, jonka voi laittaa syrjään silloin kun haluaa omaa aikaa tms. Ei munkaan mielestä ole kypsää äidin ajattelua, että jatketaan entistä elämäntapaa lapsen vauva-aikana... Vanhemman lapsen ollessa kyseessä onkin sitten jo toinen juttu. Muutaman vuoden ikäiselle lomareissun pituinen aika vanhemmista on ihan kivaa vaihtelua, mutta vauva ei sellaista eroa osaa käsitellä. Vaikka kaikki päällisinpuolin meniskin hyvin, en hetkeekään usko siihen etteikö se jättäis vauvaan jälkiä.

Yhden yön erosta en tuomitse, on kuitenkin tapauskohtaistakin, mutta 5 päivän matkasta en voi olla tuomitsematta. Itsekästä on tuollainen mun mielestä eikä moinen ajattelu / toiminta sovi vauvan äidille. Matkoja voi tehdä myös vauvojen kanssa, jos on reissuun päästävä... Se vain on sitten hieman erilaista, mutta niin on muukin elämä ja siihen tosiasiaan luulisi sun olevan jo sopeutunut.

 

meillä neiti ei oo vieläkään ollu kotoaan pois yhtään yötä..ja viikko sitte ekaa kertaa oltiin miehen kans pitempään pois kotoo..mummo ja pappa oli vahtimassa ku neiti nukku
eikä vielä kävis mielessäkää että laittasin neitin yöksi jonnehi muualle..ei vielä pitkään aikaan..vaikka ottajia kyllä oli

 

Pitäisköhän meidän työssäkäyvien äitien ja isien jättää työmatkatkin väliin, ihan irtisanoutua työstä, että voisi olla koko ajan lapsen vieressä? Aika harvalla taitaa onnistua. Meillä ainakin molemmilla vanhemmilla on päivien ja viikkojenkin työreissuja maailmalle, joten sen vauvan kanssa jatkuva 24 h yhdessä olo ei vaan onnistu. Tuo kotiäitien kiihkoilu meitä toisella tavalla lapsensa hoitavia kohtaan voisi jo loppua. Täällä ei tosiaan pidetä neuvolantätiä jumalana, eikä ketään muutakaan. Kirkosta erottu aikaa sitten. Millainenhan toiminta/ajattelu sopii vauvan äidille? Jatkuva kotona nyhvääminen ja katkeroituminen oman elämän puutteesta? Tervemenoa vaan tuota rataa, meillä ainakin jatkuu harrastukset, matkat ja työt vauvan tulosta huolimatta. Noista kiihkoilijoiden tarjoamista tutkimuksista. Itselläni on tutkijan koulutus ja tiedän, että "tutkimus" ei vaadi kovinkaan laajaa pohjaa, jos 16 tapausta riittää tutkimuksen aiheeksi. Joten tutkimuksia tulee ja menee, eletään me tätä elämää. Miten muuten musta tekee huonon äidin se, että yritän loman aikana olla ajattelematta vauvaa? En myöskään työpäivien aikana ajattele vauvaa vaan niitä töitä. Olempa sitten täysillä mukana kun olen vauvan kanssa. Mitenhän sen vauvan elämään vaikuttaa mitä äiti ajattelee poissaollessaan? Pikkasen joillakin alkanut jo lapsenhoito viirata päässä...

 

Pitäisköhän meidän työssäkäyvien äitien ja isien jättää työmatkatkin väliin, ihan irtisanoutua työstä, että voisi olla koko ajan lapsen vieressä? Aika harvalla taitaa onnistua. Meillä ainakin molemmilla vanhemmilla on päivien ja viikkojenkin työreissuja maailmalle, joten sen vauvan kanssa jatkuva 24 h yhdessä olo ei vaan onnistu.

Molempienko on samaan aikaan välttämätöntä olla työmatkalla? Työnantaja ei yhtään jousta ja huomioi lapsiperhettä? Aika kärjistetysti... Ei kukaan edellytäkään, että molemmat vanhemmista ois paikalla vuorokauden ympäri, vaan kyse oli siitä, ettei vauvan tarvi olla pitkää aikaa erossa molemmista vanhemmistaan samaan aikaan.

Eikä ole lapsen hoito alkanu viirata päässä... Oma elämä ja työt jatkuu kyllä, mut hieman erilaisina. Mulla vaan sattuu olemaan lapsimyönteinen asenne.

 

Pitäisköhän meidän työssäkäyvien äitien ja isien jättää työmatkatkin väliin, ihan irtisanoutua työstä, että voisi olla koko ajan lapsen vieressä? Aika harvalla taitaa onnistua. Meillä ainakin molemmilla vanhemmilla on päivien ja viikkojenkin työreissuja maailmalle, joten sen vauvan kanssa jatkuva 24 h yhdessä olo ei vaan onnistu. Tuo kotiäitien kiihkoilu meitä toisella tavalla lapsensa hoitavia kohtaan voisi jo loppua. Täällä ei tosiaan pidetä neuvolantätiä jumalana, eikä ketään muutakaan. Kirkosta erottu aikaa sitten. Millainenhan toiminta/ajattelu sopii vauvan äidille? Jatkuva kotona nyhvääminen ja katkeroituminen oman elämän puutteesta? Tervemenoa vaan tuota rataa, meillä ainakin jatkuu harrastukset, matkat ja työt vauvan tulosta huolimatta. Noista kiihkoilijoiden tarjoamista tutkimuksista. Itselläni on tutkijan koulutus ja tiedän, että "tutkimus" ei vaadi kovinkaan laajaa pohjaa, jos 16 tapausta riittää tutkimuksen aiheeksi. Joten tutkimuksia tulee ja menee, eletään me tätä elämää. Miten muuten musta tekee huonon äidin se, että yritän loman aikana olla ajattelematta vauvaa? En myöskään työpäivien aikana ajattele vauvaa vaan niitä töitä. Olempa sitten täysillä mukana kun olen vauvan kanssa. Mitenhän sen vauvan elämään vaikuttaa mitä äiti ajattelee poissaollessaan? Pikkasen joillakin alkanut jo lapsenhoito viirata päässä...

Etköhän se ole sinä joka kiihkoilet... no mutta eiköhän tämä 1 yö vrs 5 yötä ole jo puitu - ovat täysin eri asioita.

Noista työmatkoista vielä vähäsen. Joo, varmasti moni tekee reissutyötä. Myös minä itse ja minun alaiseni. Ei ole silti kertaakaan tullut edes mieleen että tiimistäni kukaan pienen vauvan äiti reissaa viikon työmatkaa. Kyllä se äitiyslomakin on onnistuttu järjestämään niin kyllä sitä pystyy senkin jälkeen järjestelemään asioita. Kerran eräs tiimini nainen halusi lähteä imetysaikanaan ulkomaille kursseille ja hänen vauvansa ja miehensä lensivät tässä tapauksessa mukaan. No, tämä ei varmasti aina ole mahdollista. Mutta eikös teilläkin joko äiti tai isä ole kotona jos toinen lähtee työmatkalle? Jos sekä äiti että isä ovat samanaikaisesti viikon työmatkalla, on se jo harvinaisen huonosti organisoitu. Eihän sitä tuolla periaatteella pääsisi synnyttämäänkään...

 

Pitäisköhän meidän työssäkäyvien äitien ja isien jättää työmatkatkin väliin, ihan irtisanoutua työstä, että voisi olla koko ajan lapsen vieressä? Aika harvalla taitaa onnistua. Meillä ainakin molemmilla vanhemmilla on päivien ja viikkojenkin työreissuja maailmalle, joten sen vauvan kanssa jatkuva 24 h yhdessä olo ei vaan onnistu.

Molempienko on samaan aikaan välttämätöntä olla työmatkalla? Työnantaja ei yhtään jousta ja huomioi lapsiperhettä? Aika kärjistetysti... Ei kukaan edellytäkään, että molemmat vanhemmista ois paikalla vuorokauden ympäri, vaan kyse oli siitä, ettei vauvan tarvi olla pitkää aikaa erossa molemmista vanhemmistaan samaan aikaan.

Eikä ole lapsen hoito alkanu viirata päässä... Oma elämä ja työt jatkuu kyllä, mut hieman erilaisina. Mulla vaan sattuu olemaan lapsimyönteinen asenne.

Myy-80 onnistuikin tuossa kiteyttämään juuri saman ajatukseni kanssani :flower:

 

Joo-o, täälläkin kyllä vauva reissaa kotimaassa mukana. Tosiaan lapsen 1,5 vuoden ikään asti on jompi kumpi vanhemmista hänen kanssaan, pois lukien tuo yksi 5 päivän reissu ja joitakin viikonlopun kisamatkoja. Tuomioiden jakoa kiihkoilijat jatkakoon.

 

Millainenhan toiminta/ajattelu sopii vauvan äidille? Jatkuva kotona nyhvääminen ja katkeroituminen oman elämän puutteesta? Tervemenoa vaan tuota rataa, meillä ainakin jatkuu harrastukset, matkat ja työt vauvan tulosta huolimatta.

Tuo kertoo jo mielestäni aika paljon omasta asenteesta äitiyteen.

Minulle "oma elämä" on tässä elämänvaiheessa vauvan tarpeiden asettaminen omieni edelle enkä ole katkeroitunut koska tällainen asioiden tärkeysjärjestys ei ole tullut yllätyksenä.

Ennen vanhaan tosiaan perheet olivat isoja ja niihin kuului useampi sukupolvi saman katon alla, vauva oli oman perheen hoidossa vaikka sitä ei aina äiti hoitanut.
Vastasyntyneet laitoksella ovat ehkä erossa äideistään mutta vierihoitoon kannustetaan koska sen on todettu edistävän äidin ja lapsen välistä kiintymyssuhdetta ja maidonnousua.
Keskoslapset on eri asia, ne stressaantuvat herkästi liioista ärsykkeistä mutta mikäli äiti kykenee paikalle, häntä kyllä kannustetaan lapsen voinnin mukaiseen vuorovaikutukseen ja läheisyyteen. Vauvalle pyritään kuitenkin tarjoamaan turvallisuudentunnetta keskoskaapissa enemmän kohtua muistuttavilla olosuhteilla..
Ja miksi edes verrata pakon sanelemia elämää ylläpitäviä tapahtumia omiin valintoihin perustuviin? Vauvan eloonjäämisen kannalta välttämätön ero on hieman eri asia kuin omaan itsekkyyteen perustuva valinta?!

 

:headwall: Että tällanen ketju...

Itse en ole 4kk tyttöä antanut yökylään vielä,mutta enpä koe olevani siinä asemassa että voisin tuomita niitä jotka ovat.Olen ajatellut että sitten kun tulee tarve olla yötä pois niin mummo/muu hoitaja tulisi meille että olisi tytölle tuttu ympäristö ja niin ehkä helpompaa.

Tässä tulee taas ilmi se että kuinka erilaisia lapsia ja vanhempia on.Toiset tarvii hiukan enemmän omaa aikaa pysyäkseen järjissään,eikä se kenestäkään tee huonoa vanhempaa!Mun mielestä vanhemmuutta ei mitata sillä kuinka usein lapsi on hoidossa.Mielestäni vanhempi joka myöntää tarvitsevansa apua ja näin ollen antaa sillon tällöin lapsensa yhdeksi yöksi hoitoon että saa ladattua akkuja voi olla paljon parempi vanhempi kuin sellainen joka väkisin on päättänyt pärjätä omillaan ja sitten väsyneenä saattaa romahtaa täysin.Meille alusta asti toitotettiin neuvolassa että pyytäkää ajoissa apua,ettei lapsi rikki mene jos yhden yön on muualla hoidossa.

Muistan kuulleeni sanonnan että lapsi voi niin hyvin kun vanhemmat omassa parisuhteessaan.En tiedä allekirjoitanko täysin,muta voihan tossa jotain perää ollakkin.Näin ollen yhteinen aika on todella tärkeää silloin tällöin.

Meillä onneksi on nukuttu yöt hyvin alusta asti joten tarvetta yöhoidolle ei ole ollut.Tyttö on sen sijaan ollut pari iltaa mummon hoivissa kun olemme miehen kanssa viettäneet sitä yhteistä aikaa.

 

Täälläkin yksi tiukkapipo. Mä oon sitä mieltä, että parisuhde kyllä hoituu vaikka yhteinen lapsi olisi omassa kodissaan. Yhdessä se lapsi on tehtykin, ja pitää siinä tekovaiheessa jo tietää, että vauvat ei aina anna vanhemmilleen yhteistä aikaa. Ja jos se 2keskinen aika on niin tärkeetä, ettei lapsi saa olla kotona, niin miksi tehdä lapsia.
Kyllä mäkin ymmärrän, että vauva viedään pakottavasta syystä hoitoon. Mutta mielipiteeni olen muodostanut, kun nähnyt läheltä yhden pariskunnan touhua. Lapsi oli 2 viikonloppua hoidossa jo ekan elinkuukautensa aikana. Ja siitä eteenpäin yhtä usein, ja kyllä sen lapsesta huomaa. Tosi rauhaton tapaus, pelkää näköjään koko ajan jäävänsä yksin. Itkee heti jos vanhemmat häipyy näköpiiristä. Ei siis enää luota siihen, että vanhemmat palaavat.
Tommoset tutut mummot on varmaan eri asia, jos lapsi on nähnyt niin paljon mummojaan, ettei vierasta tmv. Ja jos lapsen perusluottamus on kunnossa. Tällä tutulla lapsella näin ei ole. Lapsi on hoidossa milloin missäkin.

Oon aivan samaa mieltä,parisuhde on jo tosi surkealla pohjalla jos sitä pitää erikseen hoitaa kahestaan kerran viikossa!Mulla on tuo vauva(Jode tietääkin) 4kk:tta eikä oo käynyt mielessäkään viiä sitä kenenkään luo yöksi.Ja parisuhdetta voi hoitaa lastenkin kans,ei niitä pois tarvi sen takia viiä Pienetkin huomion osoitukset vaikka miehelle,pusu,halaus ym.sekin on parisuhteen hoitamista.Ja ymmärrettävää on(jokaisen vanhemman luulis tajuavan)että ei se aika välttämättä joka päivä riitä kunnolla toiselle jos on monta lasta huolehdittavana mutta aina kerkeää pusun tai halauksen antamaan =) Jos välttämättä tarvisin jonkun kattomaan vauvaa niin pyytäisin jonkun kattomaan tänne kotia sitä,en veis mihinkään.Ja ainoa syy miksi pyytäisin olisi että saisin ees yhen yön nukkua kokonaan,mutta ei mulla oo ainakaan vielä mitään sellaista tarvetta,jaksan ihan hyvin heräillä ja hoitaa ton pesueen

 

Ei tähän ketjuun tarvitse todistella omaa paremmuuttaan äitinä kuinka "minä kyllä jaksan" vaan kertoa ap:lle kokemuksia 3kk ikäisen vauvan yökylässä olosta JOS niitä on. Poistutaan me tästä ketjusta kenellä niitä ei ole, olisi pitänyt alunperinkin ymmärtää lukea ketjun otsikko mutta kun jostain se oman mieipiteen kertomisen tarve aina kummasti kumpuaa

 

Ei tähän ketjuun tarvitse todistella omaa paremmuuttaan äitinä kuinka "minä kyllä jaksan" vaan kertoa ap:lle kokemuksia 3kk ikäisen vauvan yökylässä olosta JOS niitä on. Poistutaan me tästä ketjusta kenellä niitä ei ole, olisi pitänyt alunperinkin ymmärtää lukea ketjun otsikko mutta kun jostain se oman mieipiteen kertomisen tarve aina kummasti kumpuaa

Siltäkö sinusta tuntuu että ne jotka jaksaa lapsensa hoitaa eikä vie vauvaa kenellekkään hoitoon on parempia?Minä oon ainakin ylpeä siitä että jaksan lapseni hoitaa ITSE ilman joka viikkoista vauvan yöhoitoon viemistä.Kyllä se pitää tuon ikäinen vielä ite jaksaa hoitaa,eriasia jos on koliikki tapaus tai muuten kova itkijä että tarvii oikeasti unta jos vauva on kova valvottamaan mutta ihan huvikseen pois kuskaaminen ilman mitään sen kummempaa järkevää syytä on pölijää minusta.Eikä kyse oo siitä että haluaisin näyttää olevani parempi kuin muut vaan ihan saaha äitit oikeasti miettimään mikä se on vauvalle parasta ihan pienenä vauvana.Ei se että viiään "outoon" paikkaan eroon vanhemmista vaikka kävis kuin usein jossakin mummolassa niin se ei oo ikinä sama asia kun oma koti.Kotona on tutut ja turvalliset äänet,hajut..KAIKKI.Minusta se on harmi että kaikki äidit eivät tajua tota juttua,tai sitten ne esittää vain tyhmää.. :headwall:

 

Omaa kannanottoani haluaisin tarkentaa että tarkoitin lähinnä niitä vuorokausia kestäviä molempien vanhempien poissaoloja...

 

Alkuperäiselle kirjoittajalle: uskaltaisin viedä 3kk ikäisen lapsen yöksi hoitoon, jos hoitaja on varmasti turvallinen ja luotettava sekä huolehtii lapsen tarpeista. Yhtenä edellytyksenä tietysti on, että lapsi suostuu juomaan puollosta, jos äiti ei ole paikalla imettämässä.

Olen hoitanut yön yli pientä vauvaa, kun vanhemmat olivat poissa. He lähtivät vasta kun vauva oli nukkumassa ja tulivat aamulla. Tälle vauvalle kelpasi tuttipullo, joten uskalsin ottaa homman vastaan.

Aika paljon täällä on puhuttu parisuhteen hoitamisesta. Sanon ihan suoraan, että meidän perheessä minulle riittää/riittäisi se arjen huomioiminen, mutta miehelle ei riitä alkuunkaan. Eli jos haluaisin oikeasti kuunnella myös mieheni mielipidettä, veisimme välillä vauvan esim. viikonlopuksi hoitoon.

 

ihan senverran vielä sulle,täytyy kysyä että tunnetko sä mut vai minkä perusteella ajattelet että menen vain olohuoneen ja lastenhuoneen väliä!?!?!?!? Tais osua arkaan paikkaan kun noin täytyy ossia ottaa??

mä elän tällä hetkellä arkea joka sopii tilanteeseeni, olen kotona 10kk:nkanssa, odotan kolmatta lasta,esikko osapvähoidossa koska jo 5v, miehenkanssa menee hyvin, välis tapellaan kuten kuvaan kuuluu ja useimmiten rakastetaan kuitenkin, käyn lenkillä ja uimassa itekseni ja kavereitani tapaan joka vko, lapsellisia kotona olijoita,sekä niitä jotka lapsettomia sinkkuja ja edelleen käyvät joka vloppu baarissa sekä niitä joilla lapsia ja töissä..
käyn kaupoilla,syömässä perheen tai miehen tai vain ystävänkanssa jne.. ja olen tyytyväinen tähän elämään!
ennen lapsia join joka vloppu ja bailasin kavereidenkanssa, tätä sain teinivuosinaki aivan riittävästi,se ei enää kiinnosta!olen myös ollut ns.itekseni 15vuotiaasta asti,tehnyt pikkurikoksia, ollut 2vuotta yh kun ensirakkaus loppui kun minua petettiin ja muutenkin oli monenlaista paskaa! voin sanoa että oon elämässä kokenut ihan riittävästi ja liikaakin ja nyt olen ennenkaikkea onnellinen ja tyytyväinen asemastani.. ja aikuiseksi kasvoin lapsenmyötä.

tottahan aina silloin tällöin baariinkin voi taas lähteä(sitten kun taas siihen mahdollisuus), mieluiten silloinkin miehen ja ystävienkans istutaan iltaa,saunotaan,pelaillaan ja sit käydään jossain. entiä mitä mun pitäisi mielestäsi tehdä? musta on just nyt ihanaa että mun elämäni on kotona oloa. olen myös tehnyt töitä, ja teen nytkin, hoidan lapseni, kotini, teen sapuskat, siivoilen äidille, myyn kosmetiikkaa jne.. mulla on aina ollut itsestäänselvyys että kun tulee lapsia, elämä EI OLE SAMANLAISTA kuin ennen!! kyllä siinä arvot ja asenteet pikkasen muuttui... silti on asioita mistä EN LUOVU, ei elämän tarvi olla VAIN äitiyttä,mutta pääosin kuitenkin.

tää ei kuulu tänne,laitoinvain siksi,että ottaa päähän ihmiset jotka luulevat toisten olevan jotain jonkin asian perusteella..

 

Ei ole ollut, enkä annakaan vielä.

 

ainiin,voinmanskulle vielä kertoa että olen ollut alkamassa malliksikin mutta jäänyt tänne tuppukylään jonkin muun ollessa tärkeämpää et tiän varmaan jotain muodista,mutta en oikeestaan ole siitä kovinkiinnostunut, en halua olla samanlainen kuin iso osa. ja harrastan viä laulamista,kirjoittamista,piirtämistä ym kun ehdin joten en vain makaa sohvalla.ja meikkaankin ja tukkaa värjään ettenehkä ole ihan perus mamma niinkuin oletit vain siks että tykkään hoitaa lapsiani ja olla heidän lähellään jne.

 

mä alotin lukee tätä ketjua ja olin ihan leuka auki et miten jokaisesta kommentista löytyy et on hyväksyttävää antaa lapsi hoitoon ihan muutamien viikkojen ikäisenä.. mut onneksi ketju sit muuttu sen verran et meikäläinenkin on samalla linjalla jo sitten..

meillä ei poika ole ollut hoidossa yhtään tuntia vieraalla ihmisellä.. ja vieraalla ihmisellä tarkoitan siis kaikkia muita paitsi isää ja äitiä(sisarukset). meillä poika on 2kkja reilu viikko päälle,eikä mulle tulisi mieleenkää antaa häntä hoitoon.. jos minun on pitänyt jossain päästä käymää on isi ollu pienen kans ja toiste päin.. ja mielestäni tuo parisuhteen hoito on juu huono syy tuohon hoitoon laittoon.. meillä ainakin parisuhde pysyy ihan hienosti kunnossa vaikka vauva tässä onkin.. kyllä meillä on lähekkäin soffalla löhöilty koko porukalla,ei siinä lasta hoitoon ole tarvinnu hoitaa et voi puolison kanssa syödä hyvin ja olla vaan ja katsella telkkua..

ja tosiaa samaa mieltä edellä olevien kans olen et kyllä parisuhteen hoitoon pitä sihan muutaman tunnin yhdessä olo riittää kun vauva on ihan pieni vielä.. jos on meno vaihde päällä ni miksi on pitänyt se pieni ihminen siihen saada?

 

Mielenkiintoinen keskustelu tämä. Luin ketjun juuri ennen neuvolaan lähtöä ja piti nyt tänne tulla kirjoittamaan, kun tosiaan näitä neuvolan terveydenhoitajia on "joka lähtöön", tietysti, ihmisiähän hekin vain ovat. No, kyseessä oli siis 1-vuotis neuvola ja terveydenhoitaja kysyi olenko jo töissä. Vastasin, että en jolloin hän katsoi minua suoraan sanoen kuin halpaa makkaraa. Sanoin, että loppuvuodesta aikaisintaan on työhön paluu ajankohtainen. Hän pudisteli päätään ja sanoi, että ymmärtää toisen lapsemme, ekaluokkalaisen puolesta, että helpottaa kun olen kotona, mutta ei muuten kyllä... Kysyi sitten, että kai vauva setää yökylässä on ollut? Ja, että kyllä sitä täytyy tottua olemaan hoidossa.

Hänen kantansa tuli kyllä harvinaisen selväksi, eli tukea kotihoidon puolesta ei tullut ja yökylässäkin pitäisi käydä. No, itse en kuulu "kiihkoilijihin" kumpaakaan suuntaan eli kliseisesti sanon, että jokainen tehköön niinkuin parhaaksi näkee ja kokee, parhaamme me suurin osa äideistä kuitenkin pyrimme tekemään eikä enempää voi vaatiakaan. Itse en ihan pientä vauvaa pystynyt hoitoon laittamaan ja yhä se on todella vaikeaa. Harvoin hoitoa silti tarvitsemmekaan, kun saan omaa aikaa tarpeen mukaan isän ollessa lasten kanssa. Silti mielestäni on myös hienoa ja todellinen rikkaus omata läheiset v'lit isovanhempiin, kaikilla lapsille ei sellaisia ole ja itse kyllä arvostan kovasti sitä miten tärkeitä ja rakkaita isovanhemmille lapsemme ovat ja päinvastoin, tosin kuopus ei nyt vielä niin läheiseksi ole päässyt ikänsä puolesta kuin esikoinen. Jatkuvasti tai säännöllisesti emme hoitoon halua lapsia laittaa, vaan pääosin hoitaa hänet itse ja viettää yhdessä koko perhe sitä laatuaikaa, mutta tilanteita on, jolloin yökyläily on ihan paikallaan. Tämä vuosikkaamme on nyt 2 kertaa ollut mammalla yötä ja hyvin on mennyt.

Mielestäni silti olisi vaikeampi jättää lapsi hoitoon koko päiväksi, jolloin hän on hereillä paljon pidempään, kuin että menisi illalla yöhoitoon ja kotiin haetaan aamulla, jolloin hän on nukkunut suurimman osan ajasta. Eri asia tietysti jos vauva heräilee öisin.

 

luojan kiitos että on vielä muitakin jotka ajattelee näin.. siis en halua ketään myöskään mollata tm mutta anteeksi, tuli tunne, että näiden äitien ikä on ehkä jotain alle 20v?? todella sen ymmärtää että kun on valvottanut vauva tosi pahasti niin sehän on pakko jotain tehdä,eihän sellanen väsynyt vanhempi sille vauvallekaan hyväksi ole, mut just et sitten edes kotiiin tulee tämä auttaja,ja vasta kun isänkanssa (jos kuvioissa on), vuoroteltu hoidon ja nukkumisten suhteen ym, ja mummu,jos on tosiaan ns vakiokalustoa/joka pväinen läsnäolija on ok, mutta siltikään en veisi mihkään vaan se mummu saisi olla meillä. sitä en misään nimessä ymmärrä jos vauva on PIENI ja viedään hoitoon HUVITTELUN TAI PARISUHTEEN HOITAMISEN vuoksi, sitten ois ehkä kannattanut lasten tekoa lykätä sopivampaan ajankohtaan. eikös parisuhtees pitäis olla tietoinen siitä miten paljon vauva sitoo vanhempia itseensä ja tarvitsee heitä kokoajan, parisuhdetta voi alkaa hoiteleen kun pieni vähän isompi,esim lähempänä 1v..näin olen myöskin lukenut neuvolalehtisistä,lapsikirjoista ym ettei vauva tosiaankaan ymmärrä miksei äiti(/isä) olisikaan paikalla vastaamassa tarpeisiin!! tuntuu ihan kauheelta.. en halua ketään loukata,mutta ihan mielestäni tämä mielipide on melko terve lapsen kannalta... itekkin haluan elämältä toki muutakin kun lastenkans oloa 24h/vrk aina vaan mutta kun on pieni vauva, ei tee ees mieli mihkään! paitsi itekseen vaikka tunnin lenkille tm jolloin isä on lapsenkanssa. kans katoin tota et "neiti käyttäyty oikein nätisti".. hohhoijaa..

Joo, oon ihan TÄYSIN SAMAA MIELTÄ!!!

 

Ei oo ollut noin pienenä hoidossa enkä kyllä antaiskaan.
On kuulemma suositus ihan iän mukaan että kuukausissa menee se "aikaraja" miten kauan pienen vauvan olis hyvä olla erossa äidistä,siis vain sen ajan sais olla. esim. 1kk ikänen yhden tunnin ja 2kk kaks tuntia,kolmekk kolme tuntia jne. eipä tuo kyllä kaikilla edes onnistuis,mutta onpahan kuulemma vain joku suositus.pieni vauva unohtaa äkkiä äidin ja vanhempansa :/ mutta jokainen tietysti tyylillänsä minä en itse anna vielä esikkoakaan kellekkään yökylään joka on 2v :ashamed:

 

Tere kirsuli

Mä vein tytön hoitoon mieheni siskolle 3 kk:n ikäisenä ja hyvin meni. Jääpä ihmisten vierastelu vähäiseen, kun näkee muitakin, kuin vaan minua, miestä ja veljiään. Molemmat pojatkaan ei oo ketään vierastellut, kun on kyläilemässä ollut 3 kk:n iästä asti, että jos siltä tuntuu, niin vie vaan hoitoon. Meillä menee taas lapset vkonloppuna hoitoon, kun on pyöreät vuodet bileet... Ja mä ainakin tarviin omaa aikaa ja aikuisten seuraa aikuisten oikeesti. Istun päivät himassa lapsien kanssa ja kyläilen lapsien kanssa ja teen kaikkea lapsien kanssa, niin omaa aikaa kaipaan aina silloin tällöin. Ei kannata mitään omantunnon tuskia ottaa siitä. Jos jotkut haluaa pitää lasta vuoden ikään asti kotona ja koittaa sen jälkeen viedä hoitoon jonnekkin, niin onnea vaan. Varmasti on kamala huuto ja meteli, kun joutuu vasta silloin eroon vanhemmista.... Sorry vaan...
Ja ei se ikää katso, jos joskus kotoonta pois haluaa ja juhlimaan... Ite 27 wee ja nautin jo valmiiksi tulevasta viikonlopusta, että pääsen BAILAA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!