3 kk vanha yökylässä?

parisuhdetta voi alkaa hoiteleen kun pieni vähän isompi,esim lähempänä 1v.

Mun mielestä parisuhde vaatii jatkuvaa huolenpitoa, mut siihen riittää pienet asiat arjessa ja vaikka sitten pienet kahdenkeskiset hetket, jos tarvii lapsi siks aikaa hoitoon saada. Kokemuksesta sanon, ettei o helppo korjailla tilannetta, jos on suhteen hoitaminen jääny taka-alalle pitkäks aikaa... Siinä on monesti ero jo vahva vaihtoehto. (Onneks ei o tollanen tilanne nykysessä suhteessa. )

*Muoks* Lisään vielä, että en mäkään tarkota morkata ketään... Jokainen tekee niin ku parhaaks näkee.

 

No ymmärrän myös teitä Martza sun muut mutta esim meidän lapsellamme oli koliikki. Olimme todella väsyneitä. Emmekä olisi saaneet nukuttua jos tänne olisi tullut hoitaja koska poika huusi monta tuntia putkeen täyttä kurkkua. Ehkä se yksi kunnon nukuttu yö teki hyvää edes kerran kuussa. Ja olen sitä mieltä että iällä ei ole väliä minkälainen äiti on vaan sillä, onko valmistautunut äitiyteen. Ja se ei mittaa hyvää tai huonoa äitiyttä, viekö lapsensa pienenä hoitoon vai ei. Jos itse on tosi väsynyt, niin jaksaa olla parempi äiti jos saa nukkua edes hetken. Meidän poika ei ole ainakaan kärsinyt hoidossa olosta kerran kuussa. Nukkuu ja syö hyvin. Ei itkun itkua kuulu vaan on yhtä hymyä vain. =)

 

Ensiksikin: Jokainen tekee niinkuin itse parhaaksi näkee. Ei elämä ole aina niin mustavalkoista.

Meillä on 4 lasta. Esikoinen oli eka kerran yöhoidossa 7kk:n iässä, kakkonen 6kk:n iässä ja kolmas 7kk:n ikäisenä. Nelonen on vasta 4kk ja ei ole ollut vielä vieraalla hoidossa. On toki ollut minusta erossa, kun olen käynyt esim kaupassa tai lentopallossa pari tuntia. Enempää en ole vielä kaivannut. Isommat (nyt 6v, 3v ja 2v) ovat mummolassa suht usein yötä, kun haluavat sinne ja mummolan porukka pyytää heitä yökylään. Ja itelle se on lomaa, kun saa olla vain vauvan kanssa. Se on mihin vertaa. Tässä sakissa kun yksikin on pois, niin eron huomaa heti, saatikka jos kolme.

Meillä näin, jollakin muulla toisella tavalla. Jos jotakin olen lasten myötä oppinut, niin sen, että aina ei se oma tapa toimia ole se ainut oikea, vaan asioita voi tehdä monella tapaa. :flower:

 

Tapoja on monia, totta kyllä, eikä kuulu minulle miten muut tekevät, joten en sen enempää asioihin puutu Haluan myös kertoa miten meillä on toimittu lapsen kanssa.

Vielä ei olla jätetty poikaa ollenkaan ulkopuoliselle hoitoon. Kyllä lapsella olisi pari luotettavaa hoitajaa, mutta mä en siltikään luota tarpeeksi, että voisin jättää. Tietysti pelottaa myös se, miten vauva suhtautuisi, mutta eniten kyllä arveluttaa miten vieras osaisi hoitaa; mitä jos jotain sattuisikin, sitten saisin itseäni syyttää kun olen lapsen jättänyt. En uskalla jättää edes tunniksi, saati yöksi!

Miehen kanssa hoidetaan parisuhdetta silloin kun vauva nukkuu =) Ja muutenkaan, ei vauva mitenkään "häiritse" meidän suhdetta, miksi meidän pitäisi olla ilman häntä, kun hänet ollaan kerta saatu. Kauhea ikävä vaan tulisi.

Tosin ihan omaa aikaa on vanhemmankin saatava, sitä mieltä ollaan kyllä. Mies käy omissa harrastuksissaan, mulla omaa aikaa on tietystikin vähemmän, mutta esim. pitkä suihku ihan yksin ja rauhassa on luksusta =) ... Kerran olen ollut kotoa pois "viihteellä" kun poika oli4kk; lähdin kun olin saanut hänet nukkumaan ja palasin ennen aamuyön syöttöä(ei alkoholia). Nykyään tuo olisi kylläkin mahdotonta koska jos poika herää, niin isä ei voi auttaa, kun haluaa nähdä äidin.

Tulipas pitkä sepustus =) Muistakaa että en halua teidän muiden toimintatapoja kyseenalaistaa, vaan kertoa oman kantani.

 

Lapselle on hyvin tärkeää, että vanhemmat voivat hyvin. Jos vauva on yhden yön hoidossa jossain turvallisessa paikassa, ei jätä tälle traumoja vaikka se hankalaa olisikin. Jos yksi ilta ulkona ystävien tai miehen kanssa raskaana vauva aikana piristää äidin mieltä niin se ei voi olla kuin hyväksi lapselle. Luulen, että suurin osa meistä täällä kirjoittavistä äideistä on suht koht hyviä äitejä ja jokainen tehköön itselleen parhaimmalla tavalla. Toinen ei väsy vauva arkeen kun taas toinen voi olla aivan loppu samoissa oloissa. Eli turha tässä on kritisoida valintoja. Aloittaja kysyi kokemuksista.
Itse kerroin aikaisemmin lapseni olleen hoidossa 3 kk vanhana ja se ei mennyt ihan putkeen mutta voin sanoa, että lapseni voi vallan mainiosti ja tuskin, enään muistaakaan olleensa yhtä yötä pois kotoota. Rakkauden, huolenpidon, ja välittämisen määrä ratkaisee ja se että äiti on hyvässä kunnossa.

Kevättä odotellessa :hug:

 

kyllä,pari suhde vaatii toki aiemminkin hoitamista jos ei kaikki ole kondiksessa, muttei mielestäni ehkä siten että vauva viedään yökylään..... vaan tosiaan jokuseksi tunniksi johonkin, ja miksei sitä kotonakin pysty hoitamaan? kyllä mekin vloppuisin miehenkans nautitaan toisistamme kun lapset nukkuu, saunotaan,syödään,jutellaan,pelaillaan jotain,katotaan elokuvaa ja sekstaillaan.ihan riittää silloin kun pieni vaavi..

E-07, kuten sanoinniin ymmärrän just jos ON HYVÄ SYY,eli että syy ei oo vaan se et pääsee pitään hauskaa ym! kuten edellises kirjotuksessani sanoin, nukkua täytyy saada ja täten olla parempi vanhempi! tiän et on kamalaa kun uni on kortilla! ja olet oikeassa, iällä ei väliä vaan tosiaan se että on valmistautunut siihen äitiyteen(/isyyteen)..

 

Olen samoilla linjoilla Myy-80 kanssa, kyllä se parisuhde vaatii työtä, oli lapsi tai ei. Enemmän sitä kuitenkin tahtoo pitää välitä hyvinä kun on pieni lapsi. Onpahan toisesta tukea ja turvaa kun välit ovat kunnossa. Meidän neiti (nyt 4kk) oli ekaa kertaa hoidossa mummolla alle 2kk:n ikäisenä, isänpäivänä. Haluttiin miehen kanssa olla kahdestaan ja isänpäivälahjaksi mielestäni aivan mainio, antaa tuoreen isän nukkua kerrankin pitkään ja keskeyttämättä. Meidän tyttö on ollut hyvin vaativa tapaus niin alkoi muutenkin olla vanhemmilta paukut lopussa jatkuvan valvomisen ja huudon kanssa. Hyvin oli tytöllä ja mummolla mennyt, ja ei lapsi moisesta näyttänyt kärsivän tippaakaan. Mulla oli kamala ikävä kylläkin... Oltiin pari viikkoa sitten keilaamassa sunnuntaina ja veljeni oli hoitamassa tyttöä sen aikaa. Oltiin pois ehkä neljä tuntia ja silloin ku tultiin kotiin tuntui ettei tyttö ehkä ihan heti meitä tunnistanut. Yleensä hymyilee kuin aurinko, mutta silloin meni hetki että hiffasi mamman. Viikon kuluttua viikonloppuna tyttö menee jälleen mummolaan, me mennään lätkämatsiin ja katsomaan stand up komiikkaa. En mä vaan jaksais jos meillä ei miehen kanssa olis lainkaan yhteistä aikaa (muutoin ku mitä vauva nukkuu). Itse olen ollut muutamaan otteeseen ulkona, kuten mieskin. Vuiorollaan likkaa ollaan silloin kaitsettu. Kyllähän meidän vanhempienkin on pakko tehdä joskus omia juttujamme, vaikka meillä onkin pieni lapsi. Itse olen vaan väkisin yrittänyt löytää aikaa netittelylle, kitaransoitolle ja lukemiselle. Pakkohan se on, kuitenkin tahdon olla ja pysyä "minä itsenä", enkä vain äitinä.

 

kyllä,pari suhde vaatii toki aiemminkin hoitamista jos ei kaikki ole kondiksessa, muttei mielestäni ehkä siten että vauva viedään yökylään..... vaan tosiaan jokuseksi tunniksi johonkin, ja miksei sitä kotonakin pysty hoitamaan? kyllä mekin vloppuisin miehenkans nautitaan toisistamme kun lapset nukkuu, saunotaan,syödään,jutellaan,pelaillaan jotain,katotaan elokuvaa ja sekstaillaan.ihan riittää silloin kun pieni vaavi..

Parisuhde vaatii hyvänä säilyäkseen jatkuvaa hoitamista, ei vaan silloin kun ongelmia alkaa ilmaantua. Mutta onhan noi mitä mainisit tuossa juuri sitä suhteen hoitamista... Pienillä arkisilla asioilla sitä suhdetta hoidetaan ainakin meillä. Keskustelulla, yhdessä saunomalla, yhdessä syömällä, hetkillä tv:n ääressä lähekkäin, pupuilulla yms. Ja jos jatkuvasti noilla pienillä jutuilla suhdettaan hoitaa, niin varmasti jaksamistakin riittää paremmin kun jaksaa sitten olla toisensa tukena eikä niitä pahoja solmuja edes pääse syntymään. Toki aina ei o noin yksinkertasta ja jotkut vaatii noissakin asioissa enempi.

Tää nyt meni otsikon ulkopuolelle... Pahoittelen.

*Muoks* Lisään vielä, että sitte välillä kun pääsee messuille, leffaan tai vaikka ulos syömään kaksin, niin se on kyllä luksusta. Toki sellasiakin hetkiä on tärkeetä saada... Ei elämä ihan pelkkää vanhemmuutta ole, vaikka se oleellinen osa onkin

 

Mitähän ihmettä se yökylä voisi haitata? Eikös vauva yleensä yöllä vielä nuku, joten tärkeintä lienee, että joku aikuinen huolehtimasta perustarpeista? Onko sitten äiti, isä, mummo, pappa vai naapuri?
Meillä ei ole ollut lapsi vielä yökylässä, mutta jos tarvetta olisi ollut niin olisi varmasti ollut. Äidin kanssa on ollut kaksin päiviä ja samoin isän kanssa kaksin päiviä kun toinen vanhemmista työhommissa. Poika nyt 3,5 kk. 7 kk iässä meidän on tarkoitus olla 5 yön reissussa miehen kanssa ja mummo tulee kotiin hoitamaan vauvaa. Kysyttiin neuvolassa aiheesta ja kokenut (yli 30 v kokemus) neuvolatäti sanoi vaan, että hyvää tekee kaikille tuollainen ero. Lapsi tottuu muihin ja oppii luottamaan, että vaikka vanhemmat lähtevät pois, niin tulevat takaisin. Voipi kyllä itkettää itseä ja ikävä tulla, mutta onneksi on aktiivilomasta kyse, joten tekemistä ja ajattelemista pitäisi riittää.
Meillä tosin vauva on tottunut jo alusta asti siihen, että äiti ei koko ajan pyöri ympärillä, vaan hoidot on menneet isän kanssa tasan. Vauvan ollessa 3 kk itse läksin työelämään takaisin ja isä jäi kotiin. Silloin kävin näitä asioita läpi ja tajusin, että suurin ongelma on mulla tuosta erosta olosta. Vauva nukkuu ja leikkii suurimman osan ajasta jonka olen pois. Isä on hänelle yhtä tärkeä ja huolehtii varmasti hienosti(kuten mummot ja muut). Itseäni parina ekana päivänä itketti ja etenkin kun taas tavattiin vauvan kanssa, hän ei varmaan ollut edes huomannut, että "tärkeä" äiti oli päivän pois. Isän kanssa sen verran hauskaa.

Tuo äitien uhrautuminen ja marttyyriys alkaa olla taaksen jäänyttä elämää. Joo, täällä on vanhemmilla ikää lähes 40 v ja kaivattu esikoinen on kyseessä. Työn ja harrastuksen vuoksi on poissaolot vauvan luota, ei minkään "uloslähtemisen". Naurettaa tuo joidenkin kiihkoilijoiden syyllistäminen, ihan kuin he vain osaisivat hoitaa lapsiaan omalla erinomaisella "läheisriippuvaisella" tavallaan, pah!

 

ja ehkä juuri oma "omatunto" olisi suurin este,ongelma jos veisin hänet famulle yöksi.(asuu siis naapurissa,kasvattanut 2 poikaa ja ollut töissä päiväkodissakin joskus)

 

Itse en veisi pientä vauvaa hoitoon yön ajaksi, mutta tientenkin se on jokaisen oma asia miten toimii vauvansa kanssa. Meillä on kaksi vanhempaa lasta tämän 4kk vauvan lisäksi eikä kumpikaan ole ollut yökylässä ennen kolmen vuoden ikää, mutta mehän ollaankin ensi kesänä miehen kanssa oltu yhdessä 20 vuotta...eli parisuhdettakin ollaan hoidettu vaikkei lapsia ole rahdattu pois kotoa yöksi....

 

Mitähän ihmettä se yökylä voisi haitata? Eikös vauva yleensä yöllä vielä nuku, joten tärkeintä lienee, että joku aikuinen huolehtimasta perustarpeista? Onko sitten äiti, isä, mummo, pappa vai naapuri?
Meillä ei ole ollut lapsi vielä yökylässä, mutta jos tarvetta olisi ollut niin olisi varmasti ollut. Äidin kanssa on ollut kaksin päiviä ja samoin isän kanssa kaksin päiviä kun toinen vanhemmista työhommissa. Poika nyt 3,5 kk. 7 kk iässä meidän on tarkoitus olla 5 yön reissussa miehen kanssa ja mummo tulee kotiin hoitamaan vauvaa. Kysyttiin neuvolassa aiheesta ja kokenut (yli 30 v kokemus) neuvolatäti sanoi vaan, että hyvää tekee kaikille tuollainen ero. Lapsi tottuu muihin ja oppii luottamaan, että vaikka vanhemmat lähtevät pois, niin tulevat takaisin. Voipi kyllä itkettää itseä ja ikävä tulla, mutta onneksi on aktiivilomasta kyse, joten tekemistä ja ajattelemista pitäisi riittää.
Meillä tosin vauva on tottunut jo alusta asti siihen, että äiti ei koko ajan pyöri ympärillä, vaan hoidot on menneet isän kanssa tasan. Vauvan ollessa 3 kk itse läksin työelämään takaisin ja isä jäi kotiin. Silloin kävin näitä asioita läpi ja tajusin, että suurin ongelma on mulla tuosta erosta olosta. Vauva nukkuu ja leikkii suurimman osan ajasta jonka olen pois. Isä on hänelle yhtä tärkeä ja huolehtii varmasti hienosti(kuten mummot ja muut). Itseäni parina ekana päivänä itketti ja etenkin kun taas tavattiin vauvan kanssa, hän ei varmaan ollut edes huomannut, että "tärkeä" äiti oli päivän pois. Isän kanssa sen verran hauskaa.

Tuo äitien uhrautuminen ja marttyyriys alkaa olla taaksen jäänyttä elämää. Joo, täällä on vanhemmilla ikää lähes 40 v ja kaivattu esikoinen on kyseessä. Työn ja harrastuksen vuoksi on poissaolot vauvan luota, ei minkään "uloslähtemisen". Naurettaa tuo joidenkin kiihkoilijoiden syyllistäminen, ihan kuin he vain osaisivat hoitaa lapsiaan omalla erinomaisella "läheisriippuvaisella" tavallaan, pah!

Hei, olin ajatellut pysytellä erossa tästä keskustelusta mutta tämä viesti oli kyllä sen verran oudosti kirjoitettu että pakko on kommentoida. Ehkäpä se oli tuo pah -loppukaneetti huonon neuvon perään joka oli viimeinen niitti

Mutta siis itse aiheeseen: Mansku72 oletko ihan tosissasi että neuvolassa on sanottu että 7kk ikäinen oppii luottamaan siihen että vanhemmat tulevat takaisin ja että 5 päivän ero tekee hyvää... tätä en voi uskoa. 5 päivän ero tuossa vaiheessa tekee ihan varmasti hyvää vanhemmille (tai niille, jotka niin haluavat) mutta se ei voi tehdä hyvää vauvalle. Mielestäni noin pitkä ero tehdään vain ja ainoastaan vanhempien itsekkyydestä. Tuon ikäinen vauva ei voi vielä tajuta että äiti tulee takaisin. Miksiköhän myös nykyisin on tehty suositukset että vain tunti per ikäkuukausi saisi äiti (tai isä ) olla vauvasta erossa? Suositus lienee melkoisen tiukka mutta uskoisin perustuvan silti tutkittuihin seikkoihin. Ja vaikka siitä hiukan joustaisikin niin on aika pitkä matka silti tuohon 5 päivään. Mutta jokainen tyylillään, en silti voi olla kommentoimatta että älkää nyt ihmeessä noin pitkää eroa suositukseksi antako! Tuo 1 yö on ihan eri asia. Itse en ole jättänyt reilun 8kk ikäistä tyttöäni vielä yöksi hoitoon, siihen ei ole oikeastaan tullut vielä tarvetta/halua mutta ehkä pikkuhiljaa voisin yhdeksi yöksi tytön jättää hoitoon. En silti kritisoi niitä jotka haluavat yhdeksi yöksi vauvansa hoitoon jättää - hoitaakseen sitten parisuhdettaan tai ihan vain muuten itsekkäistä syistä mutta mielestäni 3kk vauva on silti melko pieni. Toisaalta siinä vaiheessa ei ole vielä eroahdistusta jolloin hoito voi mennä paljon kivuttomammin kuin esimerkiksi yli puolivuotiaan hoitoon jättäminen.

Mielestäni mummo tai muu lähisukulainen on silloin vasta lähes verrattavissa esimerkiksi isään, jos tämä mummo tms asuu samassa taloudessa ja on vauvan kanssa tekemisissä päivittäin paljon (kuten entisaikoihin). Muuten mielestäni vauvalle ei ole tarpeeksi tuttu sellainen henkilö joka tapaa vauvaa usein mutta ei esimerkiksi joka päivä. Ja tällaisen henkilön luokse hoitoon jättäminen ei voi ikinä olla sama asia kuin oman vanhemman hoidossa oleminen.

Tuosta parisuhteen hoitamisesta; tässä ketjussa jotenkin painotetaan sitä ihan kauheasti. Meillä parisuhdetta kyllä hoidetaan ihan päivittäisessä arjessa ja usein esim. sen jälkeen kun vauva on saatu nukkumaan. Ei sitä aina tarvitse ajatella "joko-tai" tilannetta ja ikään kuin sillä "varjolla" jättää vauva (yö )hoitoon. Jos haluaa omaa aikaa tai muista itsekkäistä syistä olla kahdestaan miehen kanssa, niin vauva hetkeksi hoitoon. Me esim. käymme lisäksi leffassa, syömässä etc ulkoilemassa pari tuntia mutta emme ikinä sen pidempään. Mutta ei kai sitä tarvitse mielestäni niin kauheasti mainostaa "parisuhteen hoitamisena" - ikään kuin se olisi ainut hyväksyttävä syy hoitoonjättämiselle... normaalia arkea kai pienet erot ovat, pitkät taas eivät...

Mutta oheisessa Kaksplussan artikkelissa on aika hyvin kirjoitettu siitä kuinka pieni vauva ei osaa eroa ymmärtää - ahdistus saattaa jäädä jopa traumamuistoiksi vauvan kehoon.

http://www.kaksplus.fi/vastaanotto/?articleID=2652

 

ja harva tietää mitä siellä toisessa perheessä käydään läpi ja kuinka rankkaa siellä mahd. on.
En minäkään saattaisi viedä vastasyntynyttä hoitoon, päivällä tietty tunniksi-pariksi mutta en yöksi vielä. Mutta omasta kokemuksesta voin sanoa, kun olen 5v, 4v. ja 3kk lasten äiti, arki on aika vaikeaa. Varsinkin kun itse en ole kunnossa henkisesti Silloin on enemmän kuin tarpeen tuki ja lastenhoito-apu.
esim. Sitä minä en ymmärrä että viedään vauva hoitoon, jotta pääsisi vaikka ryyppäämään.. :/

 

Tutkimustuloksia löytyy ja mielipiteitäkin varmasti yhtä paljon kuin erilaisia vauvoja. Meillä poika tosiaan 4kk ja melkein kerran viikossa mummolla yötä. Mutta ei siksi, että vanhemmat saisivat vain huvitella ja hoitaa parisuhdettaan vaikka välillä sitä omaa yhteistä aikaakin tarvitseekin. Sairastuin itse synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja hoitopaikka mummon luona on ollut enemmän kuin lottovoitto. Olen itse päälle 30 vuotias ja lapsen hankkiminen oli pitkään harkittua. Työskentelemme myös molemmat mieheni kanssa kasvatusalalla, joten ymmärrämme kyllä nämä eroahdistus ym. asiat. Juttelin kuitenkin juuri ennen joulua erään sosiaalipuolen perhetyöntekijän kanssa ja hän sanoi, että he työssään äitien kanssa tarkoituksella ns. boikotoivat Kaksplussan kaltaisia lehtiä, sillä niissä annetaan artikkeleilla usein liian mustavalkoinen kuva lapsen hoidosta. Jokainen äiti kuitenkin tuntee lapsensa parhaiten ja tietää ja näkee mikä on tälle hyväksi tai haitaksi. Meillä poika hihkuu onnessaan mummon ja papan nähdessään ja ei millään lailla näy minkäänlaisia ahdistuksen tai vastaavan merkkejä yökylässä tai sen jälkeen. Nukkuu hyvin, syö hyvin ja on muutenkin tasapainoisen oloinen ja iloinen. Jos parisuhteen hoitoa painotetaan liikaa, niin miksi näen työssäni, kuinka valtavasti pienten lasten vanhempia päätyy avioeroon???

 

vaikkapa vain 50 vuotta sitten oli lapset pakko jättää jo pieninä hoitoon, muuten ei tultu toimeen taloudellisesti kun työt jäi tekemättä. ai juu, toinen vaihtoehto oli tietenkin laittaa vauva koriin, kori maitokärryyn ja kärryjen kanssa parin kilsan päähän lypsylle. mutta kyllä silloin oli pakko toisinaan turvautua vieraan hoitoon tai jättää taapero leikkikehään yksin (täysin ilman valvontaa!), jotta sai työt tehtyä. näin ovat isovanhempani kertoneet. ja ovatko ne muutenkin kovia kokeneet ikäluokat sitten jotenkin huonommassa jamassa henkisesti kuin nykynuoret. tutkimusten mukaan, käsittääkseni, nuorten tilanne on huonompi kuin koskaan. varmasti lapselle merkitsee enemmän henkinen läsnäolo kuin fyysinen... minä en usko, että yksi vanhemman poissaolo lasta vahingoittaa, eri asia, jos poissaolo on toistuvaa.
mutta juu, omaa pirpanaani en yöksi jättäisi muiden hoitoon, en edes isukin, sen myönnän kova ikävä oli jo kun jouduin jonottamaan pari tuntia terveyskeskuksen labraan! himputin aamuruuhkat joka puolella...

 

Kiva, että joku muukin samoilla linjoilla. Tuntuu, että lapsen sijaan eroahdistusta kokevat enemmänkin äidit. Ja jos joku uskaltautuu poikkeamaan normista syyllistetään tätä huonona äitinä.

 

siis se on erittäin ikävä juttu jos tuo äitien uhrautuminen jne alkaa olla "taaksejäänyttä elämää".. toivottavasti tämä "muoti-ilmiö" että heti töihin vaan ja sama kuka sitä vauvaa hoitaa, menisi ohi pian.. enkä sanonut ettäkö tässä mielestäni olis vain KAKSI VAIHTOEHTOA!? joko se että heivaa vauvaa yökylään huvinvuoksi tai se että on aina hänen lähellään eikä koskaan voi lähteä mihkään.. on olemassa asioita siltä väliltä, mutta asiahan nyt vaan on niin, että vauvalle se vanhempi, erityisesti äiti, on tärkeä ja sitä hän nyt tarvii melko pitkälle saakka... en alle 6kk ikäistä kovin jättäisi hoitoihin.. itekin silloin esikon ollessa 5kk pystyin jättämään 1yöksi kun hän nukkui 12h joka yö ja lähdettiin kotoa illalla kun oli menossa nukkumaan ja tultiin yöksi kotiin tosiaan. mutta nyt voisin ajatella tuon 10kk ikäisen jättäväni joskus yöksikin,harvemmin kumminkin.. ite olen tyytyväinen siihen,että olen vielä sen verran vanhanaikainen,etten esim pystyisi 9kk ikäistäkään viemään kokopvähoitoon vaan mielestäni sen ikäisen paikka on kotona äidinkanssa.. ja tasa-arvoakaan en kannata täysin,osittain kyllä,mutten ainakaan haluaisi mieheni olevan meidän talon neiti joka hoitaa lapset,tekee kotityöt ja minä sitten kävisin vaan töissä tai huoltasin autoa tm.. mut taas siihen oon tyytyväinen että miesKIN hoitaa lapsia ja osallistuu siivouksiin ym..

parisuhteesta täytyy huolehtia,tai on hyvä huolehtia,huono ilmapiiri ei ole hyväks kellekään perheenjäsenelle,mut en ymmärrä miks se parisuhde aina olisi menossa huonoon suuntaan jos ei sitä nyt niin hoida ja hoida.. arkiset jutut on tärkeimpiä, ja silloin tällöin se kahdenkeskinen aika, mutta mielestäni sitten kun lapset ovat sopivas yökyläily-iässä..

sori ap:lle että mennyt keskustelu sinne sun tänne, kuten monet keskustelut täällä =)

 

mansku 72:lle oli tuossa edellisessä kommenttia, sori en haltsannut tuota lainaamista!!

 

Tigrita, -ennenvanhaan talossa on asunut muitakin kuin vanhemmat ja lapset..joten hoitaja on tavallaansieltä aina löytynyt.. ja isommat sisarukset ovat kattoneet pienempien perään.. kummassakin on hyviä ja huonoja puolia, ennenvanhaa kasvatukses ja nykypvän.. mutta kakarathan tänä pvänä on yllättävän "kauheita",turhan monet, eikä vanhempia paljoakaan arvosteta.. mielestäni vanhemmilla tulis olla aikaa niille lapsille, eikä niin että tv tai tietokone toimisi lapsenvahtina. njoo, nyt mä lakkaan tän jauhamisen. kyllähän näistä väitellä vois kaikki, mielipide-asioita kuitenkin.

 

Mutta siis itse aiheeseen: Mansku72 oletko ihan tosissasi että neuvolassa on sanottu että 7kk ikäinen oppii luottamaan siihen että vanhemmat tulevat takaisin ja että 5 päivän ero tekee hyvää... tätä en voi uskoa. [/quote]


Juu, ihan tosissaan ollaan. Olen selvinnyt ilman mustia silmänalusia, liikakiloja, valvottuja öitä, hermojen menetystä ja synnytyksen jälkeistä masennusta. Teen ihan vaativaa ja vastuullista työtä. Tiedän kyllä mitä kirjoitan. Neuvolavisiitistä on ihan viikon verran aikaa, joten muistikaan ei pätki.

Pikkasen kannattaisi avartaa sitä maailmaa, tuo uhrautuja äitien aika on ohi. Hyvinvoivien vanhempien lapsetkin voivat hyvin.
Nämä kaksplussat ja muut "naistenlehdet", nyt kirjoittavat mitä kirjoittavat, artikkeleita ja tutkimuksia riittää. Yksi sellainen ei ole koko totuus. Suomi on niitä harvoja maita jossa vanhemmilla mahdollisuus olla kotosalla palkan edestä lasta hoitamassa. Onko mukamas kaikki muut maailman lapset "traumamuistoisia" vauvoja? Harvassa maassa kun vanhemmat voi tuollaisia aikoja olla vauvan kanssa samassa huoneessa? Ja joku tuossa mainitsikin ajan Suomessa ennen vanhaan, ei sitä omassakaan lapsuudessa ole ollut vanhempainvapaita, vieraiden hoitoon on menty muutaman kuukauden iässä. Onhan vastasyntyneet joissakin sairaaloissakin erossa vanhemmista? Millä se selitetään?

 

Niin, meillä on kyllä vauva yökylässä jne. Mutta ei häntä tulla myöskään viemään koskaan päivähoitoon. Hoitaja palkataan kotiin noin puolentoista vuoden iässä, jolloin vanhemmilla loppu mahdollisuus olla hänen kanssaan. Joten se siitä "uhrautumisesta". Haloo Martza, mitä tiedät muodista ja ilmiöistä kun sitä sohvan ja lastenhuoneen väliä matkaat?

 

Ei viitsisi hei kauheen traagisesti kertoilla kuinka kamalia traumoja jää pieneen vauvaan jos äiti joutuu jonkin aikaa olemaan äidistä erossa. Tuntuu hirveeltä kun oma vauva joutui olemaan kaksi vikkoa keskolassa... Jos yön ero olisi vauvalle jotenkin kohtalokasta niin kaikki keskoset olisivat kyllä varmaan sitten jotenkin tosi traumaattisia. En siis osaa vastata siihen minkä ikäisenä on ok viedä vauva hoitoon koska sellaista yhtä oikeaa vastausta ei ole ja kun itselle ei tule mieleenkään viedä vauvaa hoitoon piiiiitkään aikaan johtuen alun kamalasta ikävästä mutta jokainen äiti tekee itse päätöksen siitä ja yhtä ainoaa oikeaa vaihtoehtoa ei ole tässäkään asiassa. Mielipiteitä saa vaihtaa, sitä vartenhan nämä palstat ovatkin mutta siten ettei loukkaisi tai kovasti pelottelisi ketään.

 

"Jos äiti joutuu oleaan äidistä erossa" Heh, osataan kirjoittaa... Tarkoitin siis jos vauva joutuu olemaan äidistä erossa

 

Uskotko joka sanan mitä neuvolan täti sinulle kertoo?
Väitätkö että neuvolan täti on aina oikeessa?
Hyppäisitkö kaivoon tai hylkäisitkö lapsesi jos neuvolan täti sanoisi sinulle että se on lapsellesi parasta?
Haloo, oma järjenkäyttö on sallittua!
Näyttää nykypäivänä ihmiset liikaa uskovan neuvolan täteihin ja pitävän niitä jumalina. Onhan ne jotkut ihan päteviä mutta toi mitä teidän neuvola tantta sanoi niin huh huh taidat sinä olla ainoa neuvola tantan lisäksi joka tohon uskoo että 7kk ikäisen vauvan pitäisi oppia olemaan muidenkin ihmisten kanssa ja olla vanhemmistaan erossa 5 vuorokautta.
Ja tekstistäsikin kävi vielä ilmi että olet iloinen kun loman pitäisi olla aktiviteetti loma että vauva ei ole kokoajan mielessäsi. Siis täh, et edes halua ajatella vauvaasi loman /eron aikana. Olitkohan ihan kypsä saamaan lapsen?
Jos matkustelu kiinnostaa enemmän olisit jättänyt lapsen hankkimatta!! Etkä halua uskoa tota kaksplussan artikkelia minkä elinan äiti tähän laittoi koska taidat tajuta itsekin tekeväsi väärin ja itsekkäästi mutta et voi enää myöntää sitä.

Valitettavasti tässä maailmassa on liikaa vanhempia jotka ajattelevat ensin itseään ja sitten vasta pientä lastaan!! :headwall: :headwall: :headwall:

 

Mutta siis itse aiheeseen: Mansku72 oletko ihan tosissasi että neuvolassa on sanottu että 7kk ikäinen oppii luottamaan siihen että vanhemmat tulevat takaisin ja että 5 päivän ero tekee hyvää... tätä en voi uskoa.

Juu, ihan tosissaan ollaan. Olen selvinnyt ilman mustia silmänalusia, liikakiloja, valvottuja öitä, hermojen menetystä ja synnytyksen jälkeistä masennusta. Teen ihan vaativaa ja vastuullista työtä. Tiedän kyllä mitä kirjoitan. Neuvolavisiitistä on ihan viikon verran aikaa, joten muistikaan ei pätki.

Pikkasen kannattaisi avartaa sitä maailmaa, tuo uhrautuja äitien aika on ohi. Hyvinvoivien vanhempien lapsetkin voivat hyvin.
Nämä kaksplussat ja muut "naistenlehdet", nyt kirjoittavat mitä kirjoittavat, artikkeleita ja tutkimuksia riittää. Yksi sellainen ei ole koko totuus. Suomi on niitä harvoja maita jossa vanhemmilla mahdollisuus olla kotosalla palkan edestä lasta hoitamassa. Onko mukamas kaikki muut maailman lapset "traumamuistoisia" vauvoja? Harvassa maassa kun vanhemmat voi tuollaisia aikoja olla vauvan kanssa samassa huoneessa? Ja joku tuossa mainitsikin ajan Suomessa ennen vanhaan, ei sitä omassakaan lapsuudessa ole ollut vanhempainvapaita, vieraiden hoitoon on menty muutaman kuukauden iässä. Onhan vastasyntyneet joissakin sairaaloissakin erossa vanhemmista? Millä se selitetään?[/quote]

Täytyypi olla tuo neuvolan täti hiukan ohjeissaan sekaisin... sorry vaan. En ymmärrä näitä keskusteluja "kuinka ennen vanhaan on tehty sitä ja sitä". Kehitystä on tapahtunut maailmankeskuudessa joka saralla ja vain jämähtänyt roikuu vanhassa siksi kun aikaisemminkin on niin tehty. Mutta tässä asiassa entisajan olot ovat joka tapauksessa olleet niin erilaisia että vertaaminen turhaa.

Oletko ikinä miettinyt sitä, että tuo sinun mainostama "uhrautuja äiti" voi olla ihan onnellinen ja tyytyväinen äiti - ja sitä myös ihan omasta halustaan Eikä vauva ainakaan silloin voi huonosti - päinvastoin. Turha syytellä muita omista menohaluistaan ja omasta itsekkyydestään. Sinä voit toimia toki miten haluat mutta olen edelleen sitä mieltä että 7kk ikäiselle vauvalle ei tee hyvää olla erossa vanhemmistaan 5 päivää - se, että sinä teet niin, ei todellakaan tarkoita sitä, että se olisi suositeltavaa muille.

Ja kyllä, vauvat joutuvat pakon sanelemina olemaan äidistään erossa (esim. sairaus, masentuminen, kuolema tms) mutta ei se siltikään tarkoita sitä, että siihen pitää normaaleissa olosuhteissa pyrkiä - siis pitkäaikaiseen eroon. Parin tunnin erot ovat arkipäivää.

Ja vielä tuosta entisestä vanhempainvapaasta - sen vielä ymmärrän joten kuten, että ennen ja esim. nykyisinkin vielä monessa muussa maassa vauvat laitetaan edelleen hoitoon 3-4kk ikäisinä päivähoitoon mutta ei se siltikään tarkoita sitä, että vauvat ovat monta vuorokautta erossa vanhemmistaan.