<3 kesäkuun kullannuput 2013 <3 toukokuussa

heisu Anteeksi, nyt minä oon sekottanu pienessä päässäni asioita. Oon jostain lukenu, että Oulaskangas on yks niistä seuraavista lakkautusuhan alla olevista ja jostain syystä vetäny johtopäätöksen, että ois jo. Toivottavasti siellä pysyykin synnäritoiminta!
 
Huomenta :wave:

Jokohan Kristis on saanut vauvan syliin?? Mikähän on häpimaman tilanne, monesti mielessä.. sen verran tuntu siellä suppailevan äitienpvä-vkl:na ;)

Minä yritän tässä pakkailla sairaalakassia, pää lyö ihan tyhjää! Vauvan kotiutumisvaatteet+tutit, imetysliivit, liivinsuojat, siteet, alusvaatteet, hygieniakamat.. mitähän sit? Kun en tiiä missä vaatteissa sitä ite mahtuu olemaan sitten, huoh.. Laitan jotkut löysät kollarit ja löysän t-paidan ja pitkähihasta. Ja mies osaa kyllä kantaa loput mitä tarvii. Hitto, kerran kun olen itse potilas, niin tasan käytän sairaalan kamoja niin monessa, kun vaan pystyn :D. Mutta tänään se lääkäri.. palailen sen jälkeen sit =). Ai hitto, mulla on käymättä verikokeissa!! Joudun aikaisemmin keltaisen vauvan vuoksi nyt uudestaan johonkin spr:n veriryhmä kokeeseen.. en kyl tajuu miksi, sehän otettiin eka neuvolakäynnillä :O. Onks muita saman kohtalon saaneita? Pitääkin iha kysyä, mikä tarkotus sillä on. Sit ku muistas pyytää valmiiks jo reseptin panadolista..

Aurinkoista päivää kaikille ihanaisille.. kuka lähtee seuravaksi synnyttään =)?? Nyt onkin jännää tulla tänne kattelee kuulumisia, kun alkaa olee jo hyvät viikot kaikilla ;)

Nelli&Rusina 36+1 :heart:
 
  • Tykkää
Reactions: Juliet83
Kristis iiikkkk! Ihanaa, nyt niitä vauvoja alkaa sit syntymään :heart: kyllä tätä on odotettu!!! Tsemppiä ihan älyttömästi synnytykseen ja toivotaan, et lähtee käynnistymään hyvin ;)

Itsekin kovasti toivon, et poitsu syntyis kesäkuun puolella, et sais sit jo heti heinäkuussa lapsilisiä :D

BF & poitsu 34+2
 
  • Tykkää
Reactions: Juliet83
Kristis Tsemppiä synnytykseen! Ajatelkaapa, että toukokuun puoliväliin saakka mentiin, ennenkuin eka vauva tulee pinoon! Aivan mahtavaa!

Kyllä sitä varmasti tulisi hieman enemmän liikuttua, jos "vain" hengästyttäisi tai pissattaisi tai näillä viikoilla supistaisi. Ensimmäinen puolisko piti vältellä liikkumista, ettei supistaisi, sitten oli viikko, jolloin pystyin kävelemään pari kilometriä ja sen jälkeen liitokset ovat olleet siinä kunnossa (varsinkin si-nivel selässä polttaa), että postilaatikolle meno (300m) riitti. Kolmeen viikkoon en ole päässyt enää sinnekään, autokatoksen kohdalla jo (60m) selkä aloittaa polttelun. Istualteen hyvällä tuolilla lantio kestää yläkropan painon, mutta jos paino välittyy lantion kautta jaloille, niin voi jestas! Onneksi tämä helpottaa synnytyksen jälkeen ja ohi se on joulun tienoilla. Syyskuussa jo haaveilen voivani kävellä vaunujen+seisomalaudan kanssa niin reippaasti kerholle, että esikoinen voisi pyöräillä edellä. Varmaa se ei kyllä ole.

Tarvikkeista Minä opetin miehen keittämään tutit ja pullot ja ollessani laitoksella, mies on keittänyt ne valmiiksi. Silloin kun kaukalo ja vaunut ekalle ostettiin, en pehmusteita pessyt, vasta käytön päätyttyä. Pesen ne ihan koneella käsipesuohjelmalla. Nyt toisen jälkeen jouduin pesemään jopa kuomun kankaat ja sepä olikin operaatio. Tai siis lähinnä sen kankaan takaisinpujotus niihin kaikkiin pinnoihin.

Vauvan vaatteille järjestimme viikonloppuna tilaa omaan vaatekaappiimme, mutta vielä ovat pesemättä. Siivoan ensin vaatehuoneen ja otan lopuksi sen perältä pienimmät vaatteet kopastaan pesuun ja silitykseen. Vaipat tosiaan ovat valmiina kaapissa nuoremman käyttäjän jäljiltä, pienimmät kuoret pitää vain kaivella esille. Mies kokoaa pinniksen tyttöjen kanssa, kun olen laitoksella, äitiyspakkaukseen petaan taas vauvalle petin valmiiksi ja kopan kansi päälle estämään pölyyntymistä. Me olemme nostaneet pakkauksen pinnasänkyyn ja kohottaneet reilusti kopan pää-päätä peittorullalla, jotta pienen olisi helpompi hengittää ja pulaututtaisi vähemmän. Kohoasentohan on paras ratkaisu refluksiin nukkuessa.

Raskauteen kyllästyminen on ensimmäistä kertaa elämässäni totta. Haluaisin pystyä jo tekemään edes jotain. Kuten kuorimaan perunat muusiin seisten. Tai imuroimaan. Tai pesemään ikkunat. Ihmeitä en siis haluaisi. Toisaalta nautin suunnattomasti, sillä tämä on meidän viimeinen (suunniteltu) vauva ja km-taustallani yllätysvauva on erittäin epätodennäköinen, jos ehkäisyäkin käytetään. Potkuja tulee ikävä ja tätä möyrimistä, mutta olenpa saanut kolmasti elämässäni tuntea elämän ihmeen sisälläni. Ei sitä unohda kuulemma koskaan.

muoks. nelli Täällä toinen, joka joutuu antamaan uuden putken verta. Esikoinen oli keltainen, toinen ei. Kuulemma myös o-veriryhmäni nostaa riskiä uusintakeltaiseen vauvaan. Koitan vältellä sitä juomalla synnytyksen jälkeen paljon ja antamalla vauvalle paaaaljon ihokontaktia ensimmäisinä päivinä, jotta söisi. Esikoinen oli alusta saakka untelo vauva, jota piti herätellä syömään ja minä ensikertalaisena olin vain onnellinen, kun sain nukkua yöllä neljä tuntia putkeen ennen vauvan herättämistä syömään. Toista en antanut ekan viikon aikana olla yli kolmea tuntia rintaa, etten uudestaan joutunut viemään vauvaa takaisin sairaalaan ja tulemaan itse kotiin. Se oli kauheaa niissä hormonihuuruissa.
 
Viimeksi muokattu:
tillukas Mulla kanssa tunteet raskaudesta ristiriidassa.. toisaalta tämä masu on ihana, potkut ihania ja jotenkin raskaus vaan niin hienoa.. mutta sitten tämä kypsyminen tähän kömpelyyteen, kipuiluun ja kaiken tekemisen ylivoimaisuuteen ottaa jo niin paljon aivoon, että olisi ihan valmis synnyttämään. Äsken kun laitoin nuo vauvan vaatteet sairaalakassiin, tuli kyllä niin herkkä olo.. ei siihen kauaa enää mene, ja on se sitten niin pieni, ihana, oma, rakas!!!! :heart:

MUOKS! Kiitti tillukas infosta. Mulla toinen vauva oli keltainen ja kans vähä huonosti söi, tai siis mulla ei tainnu tulla maitoa juuri olleskaan sairaalassa ja meni sit kolmantena päivänä keltaseks, vuorokausi riitti kaapissa. Mutta se oli kamalaa ja itkin koko 24h siinä vieressä kun säälitti.. ne hormonit. Kolmas söi heti ja maitoa tuli hyvin. Mulla vaikuttaa imettämiseen täysin mun psyykkinen olotila. Kahdesta ekasta ahdisti sairaalassa ja jotenkin olin vähän "uutuuden huumassa" enkä oikein osannut ehkä toimia ja paljon ohjailtiin, mikä tuntui, että sairaala omistaa mun vauvat (TAYSissa). Kolmannesta niin varma olo jotenkin, että vire hyvä ja hanat aukes heti =). Uskon aj toivon, että nytkin voisi olla ennemmin niin, kuin että mikään mua ahdistaisi. Toivotaan ainakin! Mäkään en halua sairaalaan kaappihoitoo lastani, en niissä hormoneissa tai muutenkaan.
 
Viimeksi muokattu:
MiiJane oletko kokeillut närästykseen Gavisconia? Se on ainakin ainut mikä mulla auttaa, renniet tms ei auta ollenkaan.

Mä olen sitten varmaan se "ärsyttävä" toiminnallinen odottaja, kun lenkkeilen ja treenaan koiria edelleen päivittäin, ja muutenkin touhuan edelleen paljon. Iskiashermo on pahasti krampissa, mutta koska siihen auttaa parhaiten nimenomaan liikunta, on ollut pakkokin pysyä liikkeessä.
 
Iltapäivälehtien uutisista, ja myös näistä vauva-aiheisten lehtien, omaa verenpainetta nostaa "näin ehkäiset raskausdiabeteksen". Mielellään ehkäisisin joo! Mutta kaikki ne itsestäänselvyydet terveellisestä ruoasta ja liikunnasta on jo käytössä jokapäiväisessä elämässä raskaana ja ei-raskaana. Et kiitti vaan tyhjästä. Paitsi mielikuvasta, että tää on jotenkin itseaiheutettua ja oma vika.

Muutenkaan ei nyt ole mikään päivistä parhain, että tähän kauheesti valitusta kaikesta (voitte vaan kuvitella aiheet, the usual), ja sitten tsempit kaikille joita särkee, ahdistaa, kyllästyttää, on vaivalloista jne. Ootte paras vertaistuki!

Nyt pitää juosta (vertauskuvallisesti) pomppimaan uhmaisen esikoisen tahdissa.
 
TIllukas ei mullakaan kovin suuret liikuntasuoritukset enää onnistu. Minusta tahdin hiljentäminen loppua kohti on muutenkin ihan hyvä, jos omaa kroppaa kuuntelee niin ei voi pahasti mennä metsään. Käveltyä saan vielä puolisen tuntia päivässä ja sitten mulla fysioterapeutin jumppaohjeet selälle koska se leikattu, niin täytyy nyt raskauden aikana olla sen kanssa varovainen, ettei joudu uuteen leikkaukseen sitten kun vauva saatu kainaloon.. |O Joten selkäkivut ymmärrän kyllä hyvin, silloin kun ne pahana, ei kyllä lenkkeillä tai touhuta paljon muutakaan..

Esikoinen oli myös keltainen, joten jouduin uuteen verikokeeseen ja unelias oli myös 3h välein herättelin syömään.. Esikoisesta maito ei noussut ollenkaan itsekseen vaan jouduin sitä pumppaamalla stimuloimaan, sitten vasta rupesi maitoa tulemaan.Mietinkin, että uskaltaisinko synnytystapa arvion jälkeen, varsinkin jos saan käynnistyspäivän, alkaa varovasti jo pumppailla rintoja, että maitoa sitten tulisi kun vauva syntyy.. Onko kukaan tehnyt näin? Minulla siis saatetaan käynnistää tuon selän takia, ettei tule liikaa rasitusta sille ponnistettaessa. Tosin esikoinen oli 2850g kun syntyi vk:lla 37+5, joten tuskin tästäkään kovin suurta saadaan..

Kuulumisia odotellaan Häpimama ja Kristis :wave:

Mikaela. & Pikkuruinen 36 + 0 POKS ?
 
Dynamite Kiitos, määkin tykkään noista vaunuista! :heart: En ole katunut päätöstä, ainakaan vielä.... :LOL: Ovat kyllä niin kätevät, kun menee pieneen tilaan, niin mahdutaan sitten koirineen autoon jos tarve vaatii! Niin ja voittehan te ostaa vaikka tuon pelkän ratasosan, sit kun vaavi vähän isompi, ei tulisi niin kalliiksi... ;)

Liikkumisesta Kaikki sympatiat niille joille liikkuminen tuottaa suurta tuskaa. Itselläkin se on hieman jo hidastunut, mutta vielä pystyn kuitenkin koiria käyttämään 1-2km lenkillä päivittäin! Vaikka en kyllä kivuton ole minäkään ja liitoskipuja sekä alaselänsärkyä tulee, mutta ei niin voimakkaana etten niitä kestäisi... Podin huonoa omaatuntoa, kun salikortti piti laittaa tauolla "jo rv 26" juuriki noiden lehtikirjoitusten takia! :( Mutta nyt olen päässyt jo yli siitä... :)

nelHM Minä veikkaisin, että sinusta otetaan vasta-aine verikoe uusiksi... Joskus vasta-aineita voi uodostua myös myöhemmässä vaiheessa raskautta vaikkei alussa olisikaan! Valohoitoon joutuminen on kyllä kurjaa ja usein joutuu vanhempia rauhoittelemaa, varsinkin jos joutuu lastenosastolle kun vauva ei jaksa syödä... Itse yritän rauhoitella ajatuksella, että se on helppo ja kivuton hoito ja vauva ei siitä kärsi! Moniin muihin juttuihin verrattuna... Mutta hormoonit tekee kyllä varmasti tepposen! Ja voin olla ihan varma, että jos oma vauva joutuu valohoitoon saati sitten lastenosastolle eroon minusta, niin itku tulee!!! :D

Täällä kans mietitään kovasti syntyykö pieni kesäkuun vai heinäkuun puolella... :) Kuukautisten mukaanhan laskettu aika oli 25.6., mutta uä:ssä siirtyi 2.7. Jännäksi menee! :heart: Mies tuossa on todennut, että juhannuksena olisi hyvä pitää varpajaisia! ;) Taitaa olla oma lehmä ojassa, kun muuten ei voi juhannusta juhlia.... :LOL:
 
Huomenta!
Jospa tänään parempi päivä kuin eilen. Lounastapaaminen ja neuvola, onpahan jotain tekemistä niin aika menee nopeammin! Ja aurinkokin paistaa! Pääsee puutarhaan kattelee jos siellä vois jotain tehdä!

Onko kellään kokemusta amppelimansikoista? Tuleeko niistä paljon satoa? Kun ei musta
taida olla tekemään mansikkamaata, ja mies on työmatkalla..

Kristis ja häpimama! Joko vauvoja syntynyt? :heart:

Miehet saivat kokea miltä synnyttäminen tuntuu &#8211; Kokelaiden hymy hyytyi hetkessä | Vivas

Tuossa hauska video, naurattaa vielä mut.. Apua :D vieläköhän saisin keisarinleikkauksen?! Jospa linkki toimii ku en osaa tätä ipadia oikeen käyttää linkityksiin, nakkisormi :)

Hei muuten, mulle tuli päätös siitä äitiysrahasta, ja siinä oli et vanhempainraha haetaan sit erikseen.. Ni pitääkö se siis hakea vai eikö se menny siinä samassa sekin hakemus?!

Juliet, mulla la 26.6. Juhannusvauvaa kaikki veikkaa, mut itestä tuntuu et menee varmaan heinäkuun puolelle, ku pelkään synnytystä niin paljon ni et varmasti saan synnyttää mahd. ison vauvan.. :D
 
  • Tykkää
Reactions: *Elba* ja Juliet83
Tänään on voimat poissa. Ärsyttävää, kun mitään ei voi suunnitella ja missään ei ole logiikkaa. Viime yönä sain nukuttua pitkästä aikaan koko yön (vessareissu ja jatkuva kääntyily tietysti kuuluivat kuvioon) ilman pidempää valvomista. Nyt olo on ihan pökkeröinen ja mieli tekisi käydä päiväunille.
Viime yönä ei närästänyt pitkästä aikaan, samaa kama söin/join eilen kuin muutenkin. Ei ennakoitavuutta silläkään saralla. Ehkä mua kontrollifriikkiä vain valmistellaan vauvan mukanaan tuomaan yllätyksellisyyteen, koska ei hänenkään uni- ja mahakipurytmeissä luultavasti tule olemaan mitään logiikkaa.

Meillä vauvojen ihonväri on tosi keltainen, vaikkei valohoidon tarvetta olekaan ollut. Neuvolan ensikäynneillä ovat miettineet, että pitäisikö bili-arvoja tarkistaa, vaikka olen kuinka vakuuttanut, että kyse vain multa peritystä pohjaväristä. (Ihan supisuomalainen olen, mutta iho taittaa keltaiseen ja ruskettuu tosi hyvin.)

Kyllähän se olisi kauheaa, jos vauva joutuisi lastenosastolle ja joutuisi olemaan pienestä erossa oli se syy sitten kuinka vaaraton. Mä en ainakaan osaa juuri olla 5 metritä kauempana vauvasta ensimmäisten viikkojen aikana. Liekö joku suojeluvaisto mulla tosi voimakkaana. Tai sitten itsekkäästi haluan vain ihailla aikaansaannostani koko ajan. Nyt vähän hirvittää, että kuinka hysteeriseksi meno menee tämän viimeisen kanssa.
Onhan se henkinen napanuora kasvanut luonnollisesti muidenkin kohdalla. Nyt vain tuntuu, etten halua menettää sekunttiakaan niin lyhyestä pikkuvauva-ajasta. (Muistuttakaa mua tästä kommentista, kun olen pari viikkoa valvonut koliikkivauvan kanssa;))
 
Viimeksi muokattu:
Heips! :wave:

Neuvolakuulumisia 36+4:
Paino 77,8 (yht. +17,5, jei... :ashamed:)
RR 122/71
Pissa puhdas
Sf 35 (edelleen kulkee keskikäyrän yläpuolella ihan käyrän suuntaisesti)
Tarjonta rt (pää ehkä vielä vähän liikkuu, mutta on aika alhaalla)
Syke +
Liikkeet ++

Streptokokkinäyte otettiin ja höpöteltiin synnytyksestä. Kaikki siis paperilla ok.. Muuten kyllä alkaa olemaan aika hankalaa. Olo on koko ajan kuin olis moukarilla hakattu vyötäröstä alaspäin. Liitokset vihloo ja rasituksesta supistaa heti, joten mitään kovin raskasta ei tarvi edes yrittää tehdä. Onneksi esikoinen on muutamia päiviä viikosta vielä hoidossa niin saan hissukseen täällä kotona paikat kuntoon vauvaa varten. Muuten ei kyllä tulis mitään.

Tänään ostin kaupasta vaippoja, pari purkkia korviketta varalle, vanupuikkoja ja -lappuja, hoitoöljyä ja -voidetta, itselle super+++night-siteitä ja liivinsuojia. Alkaa olemaan kaikki hankittuna. Tänään ajattelin viritellä sänkyyn kosteussuojan, jos menee yöllä vedet niin ei mene patja pilalle. Kaukalonpääliset pesin koneessa ja niistä tuli kuin uudet ja kotiinlähtövaatteita yritin valkata vauvalle, mutta en millään osaa päättää, mitä pakkaisin :D Sairaalakassia sitten varmaan myöhemmin. Sinne tulee niin paljon kaikkea, mitä tarvitsen päivittäin, että tulee varmaan viime tipassa pakattua. Pakkaseen varmaan vois tehdä jotain ruokaa, hmmm... kukas se kyseli, että miten saa ajan kulumaan. Mulla ainakin loppuu aika kesken!

rockstone & mini 36+6

poksun etukäteen huomiselle täysaikaisuudelle 37+0 !!!!! *poks*****
(vaikka mun neuvolantädin mukaan se oliskin vasta 38+0... : /)

 
Limperi Sinä et ole ärsyttävä, vaikka pystytkin liikkumaan, mutta se on ärsyttävää, kun media ei kunnolla edes mainitse sitä mahdollisuutta, ettei odottaja pystykään liikkumaan. Minusta on hämmästyttävää, jos joku pystyy liikkumaan täysin entiseen tapaan raskauden loppuun saakka. Hidastaminen ja liikunnan määrän väheneminen on minusta aivan normaalia ja se esimerkiksi viikonlopun artikkeleissakin ymmärrettiin. Mutta meitä, jotka emme todellakaan pysty liikkumaan raskauden aikana, ei ole olemassa, olemme vain laiskoja. Minä olen se huono ja laiska äiti, kun en kestä sitä kipua, joka jalkojen päällä olosta tulee, vaikka kipu on niin kova, että se vie jalat alta ja alan itkemään. Ja siinä vaiheessa kävelty matka on siis noin sata metriä. Katsos kun itse olen tähän tilaan itseni saattanut, niin pitää ne kivutkin kestää nurisematta ja niistä välittämättä. Siltä ainakin tuntuu, kun lukee neuvolan ohjelehtisiä, nettiä tai lehtiä. Onneksi neuvolantätikin ei syyllistä, vaan näkee, etten vaan pysty liikkumaan. Täti vaan kauhistelee joka kerta sf-mittaa ottaessaan, kun häpyliitosta ei löydy, kun se on ihan velli-pehmeää.

Onneksi meidän ryhmässämme ymmärretään niin liikkuvia kuin liikkumattomiakin. Ja joka junaan löytyy vertaiskumppani :) On ihanaa olla raihnainen, kun joku muukin on, mutta ihan samalla tavalla on ihanaa kuulla, että jollain odotus on vaivatonta, että tästä voi joku oikeasti nauttiakin. Odottakaas, kun päästään synnyttämään. Jos esimerkiksi oma synnytykseni menee kuten edellinen, pääsette ihmettelemään sitä, miten joku voi ihan oikeasti nauttia synnytyksestä. Minä ihan oikeasti odotan innolla synnytystä, nuoremman synnytys oli sellainen flow-kokemus, että oksat pois! Vieläkin vain muistelemalla saan endorfiinit jylläämään kehossani.
 
kärhö Mä olen joskus kasvatellut amppelimansikoita ja ainakin mulla tekivät hyvin mansikkaa... :) Sit olen ostanut amppelimansikan taimia ja laittanut parvekelaatikkoon, niistä vasta marjaa tulikin! :D Toki tarvitsevat aurinkoisen kasvupaikan ja säännöllisen kosteuden. Mä laitoin vielä silloin tällöin kasteluveteen lannoitetta, mutta ei se vaikeaa ole... ;) Toki vähän kastelun puolesta sitoo enemmän kuin avomaamansikat! Mulla nyt pieni mansikkamaa, joka pitäis uusia, kun puskat menny niin huonoon kuntoon. Jaksaiskohan tänään repiä ne irti... ;) Tai sitten minäkin laitan sen amppelimansikan ja annan huonojen puskien rehottaa!!! :LOL:

Rockstone Mä en ole edes tajunnut, että omaan sänkyyn pitäis laittaa kosteussuoja... :ashamed: Vauvansänkyyn olen kyllä sellaisen ostanut. Pitääkö tässä nyt lähtee sellasta ostamaan... Eihän tuo kiva olis jos patjat menis vaihtoon, kun lapsivedet sinne menis!
 
Tänään iski kauhee ahdistus että mä nyt sit oon tohon mieheen loppuelämäni sidoksissa tän lapsen kautta. Saisko tän viel palauttaa?! :LOL: no vitsi vitsi, onneks oli ohimenevää. Jänniä ajatuksia vaan välillä tulee vaikka ollaan teineistä asti pyöritty yhdessä.

Ja sitten lääkäri kuulumisia :)

Sain kuin sainkin vti estolääkkeen vaihdettua raskauden ja imetyksen aikana sopivaksi. Lääkäri kirjoitti heti kun otin puheeksi, eli tääkin oli taas sen vitun tädin omaa paskapuhetta ettei heillä kirjoitella plaa plaa..

Painoa muka tullut noin 1 kg/vk, nyt en kyllä usko enää tohon lääkärin vaakaan tai ainakin se heittää sen tädin+meidän omaan vaakaan verrattuna. Niin oli viime käynnilläkin, lääkärikäynnillä hurja nousu ja jälkeisellä terkkarikäynnillä ei juuri mitään.
RR 114/74
pissa puhdas
sf 30
tarjonta rt
syke napakka +
liikkeet ++
painoarvio nyt noin 2600g. Ei saanut otettua päästä kunnolla mittoja kun pää niin alhaalla. Sanoi että voi heittää alakanttiin kun ei saa kunnolla mittaa korvasta korvaan. Se mulla särähti korvaan kun laski arvioidun syntymäpainon ja sanoi että hieman keskiarvoa pienempi olis, arvio hieman alle tai noin 3,5kg..siis täh?! minkä kokoinen on nykyään keskikokoinen vauva?? neljäkiloinen vai? huh..
Ei tuosta ultrasta kyllä vieläkään kauheesti selvää saanut, selkärangan tunnistin :D kuulemma yhä tytöltä näyttää :)
Kohdunsuu pehmentynyt mutta kiinni, lyhentynyt 3cm:stä 1,5cm:iin. Vauvan pää tuntuu heti ja kohdunsuu jää pään taakse "piiloon"

Nyt on taas verinäyte annettu eli ne vasta-aineet taas stekataan ja kai kokonaisverenkuva myös. Oli kyllä niin ammattitaitoinen verinäytteenottaja etten edes pistoa tuntenut! Jes, kerrankin hyvä kokemus :)
 
Kristiksellä alkaa varmaan jo olemaan nyytti sylissä tai ainakin urakka meneillään :) hui kohta se on edessä meillä jokaisella! Ihanaa lukea jokaisen viimetipan heipat ja sitten vihdoin se kauan odotettu uutinen! :heart:

vaivoista ja vaivattomuudesta esikoisen aikana olin loppuun asti elämäni kunnossa! Meni yli la:n 9 pvä, käytiin yliaikaiskontrollissa josta sitten lähdettiin lenkille. Juoksin ylämäkeä ylös ja alamäkeä alas! Synnytys käynnistyi seuraavana aamuna säännöllisillä supistuksilla.
Seuraava raskaus olikin täysin toista luokkaa! Olin suorastaan hormoonihirviö! Läski ( omasta mielestäni) ruma ja kömpelö. Liitoskivut alkoivat jo ennen 20viikkoa ja lopulta en enää pystynyt kävellä kunnolla en nostamaan jalkoja irti maasta ja viimeiset 2 viikkoa valvoin yöt kun kaikki asennot sattuivat. Kylkeä en pystynyt kääntämään ilman miehen apua. Synnytys käynnistettiin monien pienten syiden takia rv 39+.
Kolmas raskaus oli jälleen täysin oireeton ja vaivaton.
Tämä raskaus vaivaa jonkin asteisilla liitoskivuilla, supisteluilla, närästyksellä ym asiaan kuuluvilla häiriötekijöillä...
Niin ne radkaudetkin voivat olla erilaisia! Ja synnytyksestä palautumiset!!

Tänään mulla on ollu jotenki outo olo... Eilen illalla tuntui että tää vauva tulee persuksesta ulos! Sellanen paine oli että hyvä kun kävellä pystyi. Yöllä näin unta että meni vedet ja heti alkoi supistaa kovasti. Aamulla holahti housuihin jotain vaaleanpunertavaa limaa ja vatsaa juilinut aamun ei kuitenkaan supistellut mutta jännää juilimista alavatsassa... :confused: outoa....?? Vauva oli myös pari päivää sitten tosi levoton! Siis meinas oikeasti tulla tuosta vatsasta läpi! Ja nyt eilen ja tänään ollut hyvinkin rauhallinen.... Saas nähdä mitä tää oikeen on??

Mä oon ihan kade niille joilla jo kaikki vauvaa varten valmiina! Meillä ei ole mitään vielä!! Kohta tulee kiire jos tätä tahtii jatkaa tätä valmistelua :D

Nyt ruuan laittoon ja jos ottais pikku tirsat kun lapsetkin meni päikkäreille :)

Vauva uutisia odotellessa:

Sitkeäsissi & muru 35+4
 
Täh, mun kaikki kolme lasta saaneet valohoitoa bilirubiiniarvojen takia ja ei multa ole mitään verta sen takia otettu. :-S Sanottiin vaan, että tod.näköisesti tämäkin sitten on keltainen..

Mulla vähän synkemmät päivät. Mies tosiaan kävi Norjassa. Sai yöpyä itse rakentamassaan talossa. Talo niinkään ei haitannu, mutta mies jätti sinne kaiken lasten takia. Nyt sitten omien muistojen katseleminen seiniltä ym. Teki aika tiukkaa. Ex ei ottanut mitään seiniltä pois, jopa uuden hääkuvan vierellä oli heidän kuvansa.. No, uutta miestä toi ei kai haittaa, mikä musta outoa.
No mun mieshän tosiaan menetti kaiken ja kiltteydessään halusi taata lapsille hyvät oltavat ja muistoja hänestä. Ihan järkevää.
No, reissu meni ok ja tappeluilta vältyttiin, MUTTA mun mies sekos. Sai jonkin sortin burn outin (työnarkomaani). Äsken ambulanssi haki sen. Puhui tappavansa itsensä Iineksen syntymän jälkeen jne. Oli ihan outo, puhui sekavia ja ei reagoinnut muhun. Soitin sen veljelle ja kyselin reissusta. Kuulemma olivat ihmetelleet juuri kaikkia noita maalauksia ja valokuvia, mitä mieheni tehnyt sinne ennen eroa. Talossahan hän ehti asua alle kuukauden, koska emäntä kärähti suhteesta.

Ihan kamalaa oli lähettää rakas ihminen hoitoon.. Ei itketä, kai mä oon shokissa..

Sorry, kirjoitusvirheet, kirjoitan kännykällä..
 
Viimeksi muokattu:
MJ Ei tässä elämässä kyllä koskaan tiedä, mitä tapahtuu. Olet varmaan kyllä shokissa, kun noin tyynesti kirjoitat asiasta. Toivottavasti miehesi tokenee pian. Voimia kovasti hankalaan tilanteeseen :hug:

Juliet Ostin omaan sänkyyn siis ihan päivittäistavarakaupasta Helmi-kertakäyttösängynsuojia, 5 kpl/pkt. Olen käyttänyt niitä lapsenkin sängyssä, kun pestävät suojat on ollut pesussa.
 
  • Tykkää
Reactions: Juliet83
MiiJane Vakava tilanne teillä. Mutta hyvä, kun miehesi pääsi hoitoon. Olet varmasti sokissa ja se suojelee sua hetken aikaa. Mutta saathan itsellesi jostain tukea ja seuraa, ettei tarvitse olla yksin nyt. Ei ole hyväksi sinulle, vauvalle eikä varmaan lapsillesikaan. Voimia paljon :hug:

Juliet83 Kiitos tiedosta. Kysyinkin asiaa neuvolasta ja samoin vastasivat. On vaan kuulemma harvinaista, että vasta-aineet kehittyisivät, mutta mahdollista.

Lääkärikuulumisia No sokerit plussalla -> rasitukseen (fuuuuuuk!!!), sinne siis rv 37+1. Turvotus jaloissa paha, painoakin +700g/vko. Vauvan pää kiinnittynyt nyt. Kokoarvioksi sanoi nyt 2.9-3kg ja lasketun tienoilla ois max. 3.5-3.6kg, eli normi vauva =). Kohdunkaula lyhentynyt ihan hieman, 2cm sai, mutta täysin pehmeä löllerö, sisäsuu kiinni. Lääkäri hyvin tyytyväinen tilanteeseen, että näin hyvin päästy pitkille viikoille. Sanoi, että kun säännöllisesti alkaa supistamaan, ei saa kauaa kotona katsella, koska tilanne kypsän oloinen ja avautuminen voi olla nopeaa. sanoi vaan, että jos voimai riittää, niin pidennä kävelylenkkejä ja touhua jaksamisen mukaan. Sekä lääkäri ja yks toinen th neuvolassa sanoivat, että mulla on kivasti vääriä kasvoilla aj olen niin pirteämmän näköinen, näinhan se on =)!
 
Miijane whoaa, käsittämätöntä miten paljon siellä koko aika tapahtuu. Tosi pelottavaa tuollainen varmasti! Toivottavasti sulla on tukea tilanteessa!! Jos ei ole niin koita vaikka saatua puhuttua jonkun kanssa koska todella tyynesti kirjoitat vaikka tilanne on varmasti järkyttävä.

Mulla on järkky väsymys jatkunut. Kuumetila laskenut mutta hirveä kurkkukipu tullut tilalle. Tää on nyt jatkunut 3 viikkoa, heti töistä lähtemisen jälkeen alkoi. Listeriatuloksilla näköjään kestää saapua mutta nyt en ole niin peloissani siitä koska vauva ei ole niin pelottavan vaisu enää. Kohta neuvola. Väsymys ei kuulu mun luonteeseen jotenkin millään lailla enkä näe että raskaus vaikuttaisi asiaan millään lailla joten pakotan itseäni hommiin. Huomenna pitäisi Ikeaan mennä ja varmaan menee ihan nuokkumiseksi koko reissu. Tasan 2 viikkoa lapsen syntymään, huih

Naene 37+1
 
Miijane jaksamista teille sinne. En oikein tiedä mitä muuta sanoa, olen järkyttynyt jo lukemastani.

nelli mullahan todettiin ekassa verikokeessa että vasta-aineet hieman koholla, olen ilmeisesti saanut niitä viime synnytyksen jälkeisestä verensiirrosta. Multa on otettu verikoe pääasiassa kerran kuussa läpi raskauden, joskus pari ylimääräistä. Vasta-aineet ei ole noussut enempää joten tää on riittänyt. Toivotaan ettei sullakin ole noussut, ilmeisesti negatiivisilla niitä muodostuu muuten herkemmin. Meillä vauva pääsee heti tehostetumpaan seurantaan. Tuo valohoito voi olla sitten meillä aika todennäköinen, ja mutta pahempaakin voi tulla eteen.

Toi miesten synnytys oli kyllä hauska. Mutta se sais kestää paljon kauemmin ja ne pitäis ennen tota vaikka syöttää ihan ähkyyn jotta ois tukala olo. Lisäksi sais olla ilman housuja ja joku ronkkis vähän väliä niiden vehkeitä. ;)

Tänään on ollut todella väsynyt päivä. Piristyin hieman vasta kun sain lapsen päikkäreille. Olin vähällä jo soittaa jollekin, että nyt nukun pystyyn, voisko joku hoitaa lasta.

Mulla tuli eilen hieman paniikki kun tajusin kristiksen viestin jälkeen että tää voi tulla täältä ihan kohta ulos. Meidän remontti on edennyt hyvin joten enään ei paljoa pölise. Mies sais luvan äkkiä tehdä suursiivouksen jotta sais lisää tehtyä valmisteluita. Cittarissa alkaa hintaralli, taitaa olla halpoja vaippoja, joten sinne siis vielä tekemään nuo viimeiset ostokset.
 
MiiJane sua/teitä koetellaan kyllä todella! Paljon voimia :hug: Kamala tilanne, mutta onneksi miehesi saa nyt hoitoa. Sekään ei ole nykyään itsestäänselvyys. Sulla on kyllä ollut kivinen raskausaika, kyllä kaikki vielä iloksi muuttuu! :heart:
 

Yhteistyössä