Kristis Tsemppiä synnytykseen! Ajatelkaapa, että toukokuun puoliväliin saakka mentiin, ennenkuin eka vauva tulee pinoon! Aivan mahtavaa!
Kyllä sitä varmasti tulisi hieman enemmän liikuttua, jos "vain" hengästyttäisi tai pissattaisi tai näillä viikoilla supistaisi. Ensimmäinen puolisko piti vältellä liikkumista, ettei supistaisi, sitten oli viikko, jolloin pystyin kävelemään pari kilometriä ja sen jälkeen liitokset ovat olleet siinä kunnossa (varsinkin si-nivel selässä polttaa), että postilaatikolle meno (300m) riitti. Kolmeen viikkoon en ole päässyt enää sinnekään, autokatoksen kohdalla jo (60m) selkä aloittaa polttelun. Istualteen hyvällä tuolilla lantio kestää yläkropan painon, mutta jos paino välittyy lantion kautta jaloille, niin voi jestas! Onneksi tämä helpottaa synnytyksen jälkeen ja ohi se on joulun tienoilla. Syyskuussa jo haaveilen voivani kävellä vaunujen+seisomalaudan kanssa niin reippaasti kerholle, että esikoinen voisi pyöräillä edellä. Varmaa se ei kyllä ole.
Tarvikkeista Minä opetin miehen keittämään tutit ja pullot ja ollessani laitoksella, mies on keittänyt ne valmiiksi. Silloin kun kaukalo ja vaunut ekalle ostettiin, en pehmusteita pessyt, vasta käytön päätyttyä. Pesen ne ihan koneella käsipesuohjelmalla. Nyt toisen jälkeen jouduin pesemään jopa kuomun kankaat ja sepä olikin operaatio. Tai siis lähinnä sen kankaan takaisinpujotus niihin kaikkiin pinnoihin.
Vauvan vaatteille järjestimme viikonloppuna tilaa omaan vaatekaappiimme, mutta vielä ovat pesemättä. Siivoan ensin vaatehuoneen ja otan lopuksi sen perältä pienimmät vaatteet kopastaan pesuun ja silitykseen. Vaipat tosiaan ovat valmiina kaapissa nuoremman käyttäjän jäljiltä, pienimmät kuoret pitää vain kaivella esille. Mies kokoaa pinniksen tyttöjen kanssa, kun olen laitoksella, äitiyspakkaukseen petaan taas vauvalle petin valmiiksi ja kopan kansi päälle estämään pölyyntymistä. Me olemme nostaneet pakkauksen pinnasänkyyn ja kohottaneet reilusti kopan pää-päätä peittorullalla, jotta pienen olisi helpompi hengittää ja pulaututtaisi vähemmän. Kohoasentohan on paras ratkaisu refluksiin nukkuessa.
Raskauteen kyllästyminen on ensimmäistä kertaa elämässäni totta. Haluaisin pystyä jo tekemään edes jotain. Kuten kuorimaan perunat muusiin seisten. Tai imuroimaan. Tai pesemään ikkunat. Ihmeitä en siis haluaisi. Toisaalta nautin suunnattomasti, sillä tämä on meidän viimeinen (suunniteltu) vauva ja km-taustallani yllätysvauva on erittäin epätodennäköinen, jos ehkäisyäkin käytetään. Potkuja tulee ikävä ja tätä möyrimistä, mutta olenpa saanut kolmasti elämässäni tuntea elämän ihmeen sisälläni. Ei sitä unohda kuulemma koskaan.
muoks. nelli Täällä toinen, joka joutuu antamaan uuden putken verta. Esikoinen oli keltainen, toinen ei. Kuulemma myös o-veriryhmäni nostaa riskiä uusintakeltaiseen vauvaan. Koitan vältellä sitä juomalla synnytyksen jälkeen paljon ja antamalla vauvalle paaaaljon ihokontaktia ensimmäisinä päivinä, jotta söisi. Esikoinen oli alusta saakka untelo vauva, jota piti herätellä syömään ja minä ensikertalaisena olin vain onnellinen, kun sain nukkua yöllä neljä tuntia putkeen ennen vauvan herättämistä syömään. Toista en antanut ekan viikon aikana olla yli kolmea tuntia rintaa, etten uudestaan joutunut viemään vauvaa takaisin sairaalaan ja tulemaan itse kotiin. Se oli kauheaa niissä hormonihuuruissa.