<3 kesäkuun kullannuput 2013 <3 toukokuussa

Jos mäkin sitten poksuisin että poks 37+0! Nyt kun miettii että vielä maks viisi viikkoa niin tuntuu tosi pitkältä ajalta mutta sitten taas toisaalta enää viikko ja ollaan siellä +- 2 viikkoa lasketun ajan ympärillä millon suurin osa vauvoista syntyy... Se tuntuu tosi hurjalta :D Lähipiiri ei tunnu oikeen hokaavan ettei tää välttämättä synny just sinä laskettuna päivänä vaan vaikka jopa aikasemmin.

Hirmu jännä ensi viikko tulossa meille :)
 
  • Tykkää
Reactions: *Elba* ja Hööpi
Mun vatsanahka on jo niin kireellä, että edes hyttysenpistosta ei nouse paukamaa vaikka kuinka raapisi :D

MiiJane pienokaisen painoarvio raskausviikolla 36 oli 3,35 kg. Painoa on seurattu sen takia, että esikoinen oli iso eikä alatiesynnytys onnistunut. Nyt arvio että laskettuna-aikana 4 kg ja toiveissa alatiesynnytys.
 
  • Tykkää
Reactions: Naene
Symppihali Aamukaste! Tuttuja ajatuksia tuon painon kanssa etenkin.

Ja mulla on joku tolkuton tankkaustarve tullu viel tähän loppuun. Ihan koko ajan vois jotain mässyttää ja annoskoot on ainakin tuplaantuneet, ellei triplaantuneet alusta. Mä kun kuvittelin, et mahan painaessa ei mahtuis suuria määriä, olinpa taas väärässä..

Siivousprojektia jatkoin, sain jopa lattiat pestyä. Siivousta vain hidastaa, kun joka päivä pitäis imuroida, ja sit oon yleensä jo niin rikki, hiessä ja voipunut, et jää kaikki "ylimääräinen".
 
Oon tässä muutamana päivänä miettiny et onks täällä mahassa oikeesti muka vauva. En vaan jotenkin "ymmärrä" miten mun mahan sisään muka mahtuis vauva vaikka kuinka mietin ja mittanauhan kanssa ihmettelen esim. pään kokoa. Tuntuu vaan koko ajan vieläkin siltä että tuolla mahassa olis pieni katkaravun näköinen kaveri eikä jo vauvaksi kehittynyt oikea ihminen. Kai synnytyksessä tai sen jälkeen jotenkin sitten tän kaiken vasta tajuaa :LOL: toivottavasti! Onko muilla ollut vastaavia ajatuksia?
 
  • Tykkää
Reactions: kärhö
Elba kyllä on, täällä!! Vaikka on tuolla vatsalla kokoa niin ei sitä jotenkin tajua että siellä on ihan sellainen kohta nelikiloinen kaveri jolla on pää ja raajat ja niiden välilläkin massaa. Hurja homma! Mitä jos sieltä tulee joku jota pitää tosi vieraana? Vai onko se heti niinkun tuttu tyyppi. Voinko mä unohtaa sitä kaikkialle? Kaikkea sitä miettii :)
 
  • Tykkää
Reactions: *Elba*
Ehtoota

Kyllä alkaa olemaan tukalaa vähän kaikilla. Sympatiat täysin niille, keillä voimattomuus on valtoimenaan. Tuosta osastolle jäämisestä joku mainitsi.. mulle ihan kehotettiin, että menee synnärin kautta huilaamaan, jos tulee paha uupumus, koska muuten ei jaksa synnyttää. Harkitkaa, eiköhän tuo ole ihan yleinen käytäntö ympäri maata.

Ensi viikkon on kyllä jännä. Mähän saan olla ajtkuvaan naputtamassa etusivulle uusia päivityksiä =). (Ja mä niin toivon Mikaelin listan pitävän paikkaansa!! :D).

Mun olo on eilisestä lähtien ollut erilainen, mutta mitään synnytyksiä tässä ei kyllä ole kuulunut :(. Tänään meni yhtäkkiä voimat ja makasin ihan raatona 2-3h ja kävin kusella vartin välein :O. Sanoi eilen se terapaeutti, että lähtee nesteet kiertoon, että teki sen sitten vasta tänään? Raivostuttavaa oli enkä tajua mistä sitä kusta riitti?! Siinä kun makasin, supisteli harvakseltaan, mutta nekin erilaisia kuin aiemmin, MUTTA MISSÄ NE TEHOT |O??? Kun siitä virkosin, käytiin grillillä vetää sellanen kanahöttö (mausteinen :D) ja sen jälkeen otin ja menin trampoliinille! Siinä mä "pompin" (en hypännyt vaan vähä ku reisijumppaa nytkytteliun) ja toivoin, että Rusina roikkus napanuorastaan siinä verkolla, mutta ei :LOL:. Saunassakin sanunoin kun aekanen ukko! Tuolla alapäässä ja kohdunsuulla on tosiaan ihan uudenlaisia tuntemuksia ja välillä supistelee niin pirun kovasti, että tulee jo hieman fiilistä, että joko.. mutta se säännöllisyys puuttuu. Josko tästä kuitenkin pääsis joskus synnyttään.. kun ei yliajalle menis, ei kestäs!

Sisaruksen ja vauvan yhteiselosta ootte kirjoitelleet.. Mä oon sitä mieltä, että mitä pienempi sisarus, sen helpompaa tulee olee. Ei ne kauaa muista olleensa pienimpiä/ainuita =). Tytöillä 1v7kk ikäeroa ja tosi hyvä oli! Ovat kuin kaksia olleet aina. Kyllähän sitä uhmaa varmasti tulee ja sekin on minusta ihan tervettä lapselta, onhan se iso asia, kun tulee vauva, joka vie äitin huomion lähes täysin. Itellä ainakin tulee nytkin sellanen tunne, että kun mahdollisuus on, haluaa hirmuseti tehdä muiden lasten kaa kaikkee ja antaa aikaansa, ehlkä enemmän mitä ennen vauvaa.
 
"Luettu 43 656 kertaa"

Onpas meillä aktiivinen ketju ainakin väijynnän osalta. :D Mut niin se kai viimemetreillä tuppaa olemaan. Toukokuiset hyvänä kakkosena. (Kuukausipinoista siis)

Kylläpä nukuin hyvin, ihanaa! Eikä tarvinnut vessaankaan kuin kerran. Samalla reissulla kaivoin vierastyynyn halikaveriks, tänän asti oonkin selvinnyt ilman tukityynyjä.
 
  • Tykkää
Reactions: Hööpi ja kärhö
Täällä tänään 36+0 POKS POKS!

Huoh. Kyllä se vaan jotenkin helpottaa oloa lukea muidenkin kärsimyksistä ;)
Siis joo, täälläkin on voimat vähissä. Enimmäkseen mulla tuon käsihelvetin takia, nyt sentään joillain teistä on tuota puutumista, mutta kellään ei taida olla sitä samanlaista kamalaa hermosärkyä? Kahdelta lääkäriltä nyt asiasta kysynyt, kumpikaan ei ollut aiemmin kuullut vastaavasta, mutta kuulemma ei voi tehdä mitään asialle. Tietenkään ei :mad:

Täällä ei mitään merkkejä vielä lähestyvästä synnytyksestä. Se yksi ainut kipeä supistus oli tuossa viikko sitten, harkkasuppareita on ollut ihan hemmetisti läpi raskauden, mutta mitään ne ei ainakaan ole saaneet aikaan. Ja tuo poika nyt tuntuu olevan niin tyytyväinen oloonsa tuolla kohdussa, tuskin hänelläkään on mikään kiire tulla pois. Se hieman ojentelee raajojaan välillä, muuten nököttää paikallaan ja joskus tooooosi harvoin saa jumppakohtauksen. Muuten joutuu usein tökkimään masua, että hei oletko sinä vielä siellä?? Aika hiljainen tapaus..

Naene kyllä se vauva voi alkuun tuntua aika vieraalta tyypiltä. Mä rakastuin saman tien esikoiseen syntymän jälkeen, olin aivan taivaissa, mutta kyllä se silti aika vieraalta tuntui ja tutustuminen kävi hiljalleen. Mutta musta se tutustuminen on ihanaa aikaa :heart: Eikä sitäkään kannata säikähtää, jos ei heti tunne mitään vauvaa kohtaan, on ilmeisesti aika yleistä että käy niin. Joskus lukenut äideistä, joilla se rakastamisen tunne tulee vasta kuukausien päästä, mikä tuntuu itsestä tosi oudolta, koska itte olin saman tien ihan hulluna omaan vauvaani. Toivottavasti tämän seuraavan kanssa käy samalla tavalla..

Hei tuosta perätilatarjonnasta vielä.. Oliko se Eulalie kun sitä murehti? Mulla kävi esikoisen kanssa niin, että olin päivää ennen synnytystä tarjonta-ultrassa, jolloin vauva oli väärässä asennossa eli tulossa jalat edellä. No, seuraavana päivänä synnytys käynnistyi ja menin synnärille, jossa jälleen ultrattiin asento, vauva olikin sitten synnytyksen käynnistyttyä nostanut jalat ylös ja tulossa peppu edellä :) Tsemppiä sinne oikean asennon löytymiseen!

Ja kiitos kaikille tsemppauksesta, ihana saada tukea tässä puolison lasten hoito-asiassa.. Mä mietin, että olenko ihan hirviö kun en jaksaisi niitä täällä viimeisillä viikoilla. Mutta tuli kyllä niin paljon parempi mieli, kun luki teidän vastauksia aiheesta, kiitos! :flower: Ja kyllä ne lapset taitaa olla tulossa tuossa parin viikon päästä tänne viikoksi, oh no.. Mä näen jo itseni, siivoomassa hulluna niiden jälkiä ja tiuskimassa niille, kun ne metelöi, sotkee ja tappelee. No, ei voi mitään. Blääh. On vaan niille lapsillekin kurjaa sellainen.

Linneat 36+0
 
Linneat mulla on ollu käsisärkyä, etenkin ranteissa ja hiirikäsi on pahempi. Googlailin vähän ja mulla on kai toi rannekanavan oireyhtymä. Kipee on, etenkin aamuisin. Mutta ei sille mitään voi. Välillä putoo tavarat kädestä kun käsi ei yhtäkkiä toimikaan. Ärsyttävä vaiva.
 
Hööpi googletin tuon rannekanavaoireyhtymän, kuulostaa aika veemäiselle. Mulla ei varmaankaan kyse siitä, mulla pahin kipu on sormissa, ranteessa ja kyynärpäässä, sellainen ihan sietämätön aaltomainen polte. Kivun aikana tekisi mieli huutaa hysteerisesti, että leikatkaa joku tämä käsi irti minusta. Ja tulee siis monta kertaa yössä ja kumpaankin käteen. Mulla lääkärit epäili molemmat, että kivun lähde on kaularangassa tai niskassa ja johtuu turvotuksesta. No, ei kai sillä väliä mistä lähtee, kun tieto ei auta itse kipuun millään tavalla.
Ei muuta hoitokeinoa kuin synnytys.

Onko kellään muulla muuten polvet reistailleet? Mulla ei polvet taho kestää tätä lisääntynyttä painoa, kaikki polvistumiset, lattialle menemiset ja sieltä nousemiset aiheuttaa kipua polvissa. Tosi kiva, kun lantiossa liitokset paukkuu ja särkee ja sitten vielä polvet menee.

Oikeesti, välillä tuntuu kuin koko kroppa pettäisi alta.
Esikoisen odotus ei ollut mitään tällaista, silloin oli niin helppoa ja kaikki oli vaan ihanaa. Tämä toinen odotus sen sijaan.... Ihan hirveetä kipua jatkuvasti.
 
  • Tykkää
Reactions: Hööpi
Todella tuttuja tuntemuksia täällä! Nuo henkiset jutut siis. Muuten olo on ihan ok, tosin ehkä se tieto että tää on todella loppusuoralla auttaa.

Ulkonäköpohdinnoista! Mulla on tosi rstiriitainen suhtautuminen itseeni: maha on ihana ja jokainen arpi ja kolhu rakastettu, mutta silti oon kuitenkin turhamainen, mietin miten tästä palautuu, miten nahka paranee, kilot lähtee jne. Onneksi mulla imetys karistaa kiloja ihan mielettömän hyvin. Joillainhan se pistää elimistön jotenkin säästöliekille.

Niille jotka miettivät alapäätä, repeämiä ja sen sellaista, niin muistakaa että sehän on kudosta jonka tehtävänä on sekä synnyttää että palautua ja korjautua ihan mielettömän hienosti! Vatsanahka voi olla vähän eri juttu... :) Itselleni on tässä tullut todella näyttävät raidat kylkeen joita ei ennen ole ollut, saa nähdä miltä näyttävät ei-pingotettuna :) Eli ristiriitaisissa tunnelmissa ollaan mitä tulee ulkonäköön!

Vauvaan rakastuminen, esikoisen kanssa kesti noin viikon, sitä ennen pidin sitä outona oliona vaikka tarve huolehtia siitä oli kyllä heti kova. Mutta olipas hyvä että tämäkin tuli puheeksi! Koska olen tässä itse kärsinyt noista ajatuksista, en vaan ole myöntänyt sitä. Nyt muistui mieleen millaista oli viimeksi, ja huh tämähän taitaa olla ihan normaalia!

Eilen istuttiin miehen kanssa illalla parvekkeella ihan rauhassa ja naurettiin että mitä me ollaan menty tekemään!?! Esikoinen oli siis about 2 vuotta todella huono nukkuja, eikä hiljainen koti illalla ole mikään itsestäänselvyys... No nyt alkaa olemaan, ja kohta tänne muuttaa uusi räyhääjä! Naurettiin että juodaan lasi viiniä ja pidetään kädestä ja nautitaan illan hiljaisuudesta sitten taas 2015... :D

Lähipiiri ei piinaa enää kun meillä tosiaan synttäripäivä tiedossa. Muistakaa että ne kyselee ja piinaa koska ne on ihan fiiliksissä ja innoissaan odottaa kovasti uutta pienokaista. Mullakin yksi ystävä tuossa soitti viime viikolla ja kysyi onko vauva jo syntynyt, nauroin sille että kuvitteliko se, että ois syntyny, eikä sille ois kerrottu? Ymmärsi itsekin, että oli vähän tyhmä kysymys. :)

Linneat kiitos ja ihanaa että noin kävi, oon kuullu muitakin vastaavia tapauksia ja toivossa eletään edelleen! Mutta aika käy vähiin, ja ellei tämä nosta jalkojaan ennen, niin tuskin ehtii synnytys alkamaan kun tosiaan huomenna on jo se sektioaika. Tarjonta ultrataan onneksi vielä just ennen operaatiota.

Mutta muuten oon huomannu ihmisillä kauhean tarpeen kertoa aina ne pahimmin pieleen menneet tarinat. Tosi positiivista. Onneks on niitäkin, jotka osaa sanoa kannustavia asioita ja positiivisia synnytystarinoita, niitä se enimmistö maailman synnytyksistä kuitenkin on!

Tsemppiä tytöt vaivoihin ja vaappumiseen!! Saa nähdä koska kykenen päivittämään huomisen lopputulemaa, mutta jos pari päivää on hiljasta niin älkää heti poistako mua ;)
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Babyfever1
Ranteista: Itsellä ei mitään vaivaa ole, mutta kaverilla jouduttiin leikkaamaan molemmat ranteet raskauden aikana. Hänellä tuli toi oireyhtymä heti alkuraskaudesta ja ranteet leikattiin niin, että oikea 2kk ennen LA:ta ja vasen 1kk ennen LA:ta. Hän silloin vain sanoi, että tilanne johtui raskaudesta, eli hänellä oli ilmeisesti jotain kremppaa niissä jo aikaisemmin mutta raskaus jotenkin altisti vielä enemmän tuolle. Hän sitä silloin vaan pohti ja kysyi lääkäriltäänkin, että jos kerran raskaudesta johtuu niin kai se menee pois kun vauva syntyy. Ei kuulemma mene, joten oli pakko leikata. Teillä tuskin kellään tilanne noin paha, ainakaan toivottavasti :)

( . ) Pitikin sitä viistotarjontaa pohtia niin paljon: kostoksi vauva on kääntynyt poikittain. En ymmärrä miten se vielä mahtuu! Mutta selkeästi se pää on yön aikana tuolta lonkasta kadonnut ja ilmestynyt tonne mun kylkeeni. Peffakin on laskeutunut kylkiluista tuonne toiseen kylkeen. Täällä muuten myös hiljainen vauva. Jumppatuokioita on harvakseltaan, ei edes joka päivä. Tökkimällä saan jotain liikettä aikaiseksi. Möyrintää tunnen kun siihen keskityn, mutta kun olen itse liikkeessä niin en tunne niitäkään. Asennonvaihdot ei edes tunnu miltään, huomaan vaan että joskus kaveri punkeaa selkäänsä kohti kylkeä ja joskus tuosta suoraan eteenpäin. Mahan muoto siis muuttuu välillä, mutta sitäkään en huomaisi jos en näkisi. Mulla on istukka ollut ylhäällä edessä, joten kai se blokkaa kaikki liikkeet aika hyvin. Hikka tällä kaverilla on usein ja siitä tiedän että elossa ollaan. Tai jos mies laittaa päänsä mahan päälle kuunnellakseen sydänääniä, niin ihan varmasti tuupitaan nyrkillä tai jalalla :D Kerran oikein etukäteen tunsin kun joku raaja lähti hakemaan taaksepäin vauhtia enkä tietysti ehtinyt (enkä halunnut) miestäni varoittaa asiasta, niin hän sai aika mojovan iskun suoraan korvaan :D

Nyt on muuten tasan kuukausi laskettuun päivään! Huih! :)
 
Mullaki on alkanu ranteet ja sormien alimmat nivelet oireilemaan. Ja kädet puutuu makuuasennossa. Samoin polvet.. Aamusin tuntuu, että kävelis jollain ilmatyynyillä, ku turvotus ilmeisesti leviää jalkapöydältä tuonne jalkapohjan puolelle.. Onneks se aika äkkiä muljahtaa takas jalkapöydälle, ni voi edes normaalisti kävellä. Närästys on hävinnyt kokonaan, hurraa.

Mut tänne kitinä autto, kiitos! Nukuin viime yönä 9 tuntia (vessatauoilla, tietty), mut nyt olis virtaa ja hyvä mieli. Kävin jo koirien kans mettälenkillä ja kun ne jostain kumman syystä tykkää kaikista ojista ja mutapaikoista ja paskassa kierimisestä, käytin ne kaikki suihkussakin. Ehkä mä oon taas ansainnu jäätelöä takapihalla :D

kodehu 37+2

MUOKS. Montako täyskuulasta tänne saatiin :D?
 
Moikkis =)

Ulkonäköpohdintaa Voisin peesata Eulalieta, hyvinkin samanlaiset on omat ajatukset.

Lähipiiri Sukulaiset ei kysele mitään, ei edes kummankaan vanhemmat. Kaverit taitaa odottaa vauvaa enemmän ja muutamia tekstareita on tullu mun voinnista, mut mua se ei haittaa, kiva vain kun kiinnostaa =).

(.) Siin minä nukuin viime yön, jos veskireissuja ei lasketa!! Hienoa! Aamusta kävin pojan kaa puistoilee ja lenkkeilee. Nyt taas hiipii se voimattomuus. Outo olo jatkuu, supistukset alkaa sattumaan aj välillä tuntuu, että on sellanen kestosupistus mikä ei vain laukea millään, mitä ne on? Alapäätä vihloo kun ois puukkoja rivissä tuolla toosassa. Lähe nyt pliis Rusina syntymään. Mä oon niin malttamaton ja odotan vauvaa kovasti!!!!!! Ei tässä voi mennä enää viikkoa kauempaa, sellaset on olotilat. Tai sitten on ihme!

Nelli&Rusina 37+5 :heart:
 
Mä kirjoitin pitkän tekstin ja kaikki hävis! PRKL!

Mä vetäsin äsken alkuraskaudessa pitämäni pöksyt jalkaan. Resori tiukka, mutta housut meni jalkaan. Nämä jäi Prahan reissulta pois, koska ei menneet polvia ylemmäksi. Tiistaina neuvola ja mietinkin, olisinko laihtunu 2-5 kiloa. Aatelkaa, sormuksetkin menee heittämällä sormiin, kun puolivälissä ne poistin.

Oon taas kiukunnu miehelle täällä.. Yritän painaa kuulemma liian kovaa hänen tyttärensä kohdalla asioita eteenpäin. Kyse siis siitä, että tämä 17.5vuotias on lähdössä 3 päiväksi Lahteen johonkin ihme Animetapahtumaan. On peruukit ym. hommattuna. Tänään mainitsin, että osoite, sotu ja puh.numero täytyisi opetella. Mies sai karseet raivarit, kun oon koko ajan neuvomassa. Niin, tällä tytöllä todettiin juuri Aspergerin syndrooma, ja musta nämä asiat on osattava ihan oman turvallisuuden takia.
Anteeksi, että avaudun, ei ole muutakaan paikkaa avautua tästä.
Mun 2-luokkalaisella oli jo läksyjä nuo opeteltavana.

Viikolla oli riita siitä, että kieltäydyin menemästä tytön vessaan ja huoneeseen, koska niitä ei ollut siivottu KUUKAUSIIN.. Tyttö sitten pesi ekaa kertaa elämässään vessan ja siivosi ohjauksessa myös huoneen.
Seuraava asia on tiskaus, ei ole suostunu vielä koskaan tiskaamaan.. Oikeasti itsellä paska olo, omat lapset kun ovat kovia auttamaan jne. Miehen tytön pitäisi kohta itsenäistyä, mutta koko elämä on lapsentasolla kaikissa normiasioiden opettelussa.
Ärsyttää!

Mä en yleensä kiukuttele, mökötä, mutta nyt en anna helvetti periksi.. Paapokoon tyttöään, mutta noilla eväillä ei elämässä pärjää. Jos mä saisin valita viskaisin pelit ja koneet mäkeen ja potkaisisin tytön ulos esim.kävelemään. Ja hankkimaan edes yhden kaverin.. Toisaalta on paha mieli, kun yritän auttaa ja potkia elämässä eteenpäin - mutta nyt rupee olemaan viimeinen hetki

Mullahan kahdella isommalla on ikäeroa 1.2kk. Kuopus syntyi kun nuo olivat 3 ja 4. Isommat on tosi läheisiä, varsinkin poika on aika kiinni isosiskossaan. En kokenut tuota aikaa raskaana, tosin ei miulla kamalasti ole muistikuvia.

Mä en usko tämän vauvan syntyvän ennen laskettua. Muut syntyneet 40+4 -4360g, 53cm, 40+2 - 5275g, 58cm ja kuopus 4460g ja 54cm 41+0.
Tämän painoarvio oli maaliskuun loppupuolella 1800g, mutta kolme viikkoa sitten vain 2600g (nyt 36+0). Hieman ihmetellyt, eikö vauva tosiaan kasva kuin 100g viikossa. Normihan on 200-250g/vko.
Ja onko tällä myn laihtumisella oikeasti isokin merkitys? Toivottavasti vauvan suhteen kaikki hyvin.

Sorry, kirjoitusvirheet. Mököttäjä kirjoittaa puhelimella..

Miia ja Iita 36+0 ----> 36+4 oikeasti

Ai juu.. Eilen heräsi epäily asennosta. Pikkuisen jalka meinasi tulla tuosta vasemmasta alamasusta läpi. Miten jalka voi olla pään kanssa samalla tasolla?? Paljon alempana kuin kylkiluu, ja pariin otteeseen näkyi ihan selkeästi jalka. Aika friikkiä..

Mä luopunut vadelmanlehtiteen juonnista, tulee jotenkin huono olo. Piimää tuskin juon enää koskaan, kuhan pikkuinen masun tällä puolella.

Ja vielä noista ulkonäköpaineista.. Vanhana syömishäiriöisenä yritän oikeasti pitää järjen päässä. Olen yleensä imettämällä saanut ylimääräiset kilot pois. Tosin silloinhan olen ollut lähempänä kolmeakymppiä kuin 40 vuotta (hui).Olen ostanut semmoisen kiristävän tuen, jonka pitäisi nopeuttaa palautumista. Ebaysta löytyy vaikka minkälaista mallia ja hintahaarukkaa.

Mä olen imettänyt kaikkien alkuhankaluuksien jälkeen (mm.paha rintatulehdus 4.5kk) kauan. Keskimmäistä jopa 1.5 vuotta.
Olemme myös sopineet, ettemme käytä ehkäisyä. Imetys toiminee tarpeellisena ehkäisynä, kuhan täysimetän. Ja eihän se ole sanottua, että koskaan enää raskautuisinkaan..

Meillä on ekat sukujuhlat heinäkuun alussa ja olen jo ostanut mekon sinne. :D Normisti olen 170cm pitkä ja painan n.60kg. Mutta nyt kun on tullut tuota painoa n.30kiloa -- tosin nythän laihtunut --niin on mulla aika tekeminen, etten ole ole mikään valas. Ja sen verran haluan näpäyttää miehen exää, että olisi parempi olla edes lähempänä 70kiloa kuin tätä painoa. ;)
Mullahan ei kestä nilkat tätä painoa. Olen joutunut olemaan kävelemättä, koska nilkat on niin kipeänä. Mitkään tuetkaan ei tunnu auttavan.

Tuosta sukulaisten kyselemisestä.. Mun äiti ei ole osallistunut olleskaan tähän raskauteen, ei ole kysellyt, eikä ostellut vaatteita (mitä yleensä tehnyt). Jotkut kaverit seurailee tosi ahkerasti mun päivityksiä fb´ssä, mutta ei onneksi kukaan soittele.
Muutenkin pojat odottaa tätä siskoa jo syntyväksi, varsinkin kuopus. Kysellyt, miltä tuntuu olla isoveli ja saako hän viedä tämän pikkuisen sitten Lintsille, kun itse on ameijassa. :D
Isosiskolle tämä on kova pala ja uhannutkin muuttaa isällensä. Toivottavasti mieli muuttuu.
Miehen lapset odottaa kanssa kovasti tätä tulokasta. Heillähän on Norjassa 3-vuotias sisar. Niin, miehen exhän oli sanonut miehen pojille, ettei tämä ole heidän sisar. No mies oli selventänyt asian sitten pojillensa, joten hekin nyt odottavat innoissaan.
Kyllä mä taas äsken mietin, että hulluko tässä on.. Oma elämä vasta taas tavallaan alkoi ja nyt vapaaehtoisesti koko rumba alkaa alusta. :) Toisaalta, tämä ollut yksi suurimmista haaveista elämässäni. Hullua ajatella, että nyt se toteutuu -- vihdoinkin. Toisaalta pelkään, että synnytyksessä sattuu jotain ja sitä olen tässä miettinyt öitä valvoessa.

Kylläpä tämä kirjoittaminen helpoittaa. Vastasin jopa miehen kysymykseen.. :D

On tämä ihana paikka, voi avautua aina mistä tahansa. :)
 
Viimeksi muokattu:
Kesähaave, loistava toi hyttysenpisto-juttu! Hah haa! Samalta tuntuu, onneks ei oo mikään pistäny...

MiiJane, kuulostaa mun mielestä välittämiseltä ja huolenpidolta! Eikä ollenkaan kohtuuttomalta jos kerran tyttö on lähdössä omin päin muualle useaksi päiväksi. Vapaudet ja vastuut, ja niiden tasapainottaminen. Huh haastetta!

Täällä esikoinen (2,5 v) istuu eteisessä vauvan turvakaukalossa, kiikuttelee itseään ja ilmoittaa olevansa vauva.... Äsken konttasi. :D Mutta kyllä mä muistan kun meidän tyttöä kannettiin tuolla samalla kopalla NKL:lta kotiin, ja jalat ylsi hädin tuskin turvavyön lukon ohi!

On muuten myös hämmentävää se, että missä se kaikki vauva on nyt tuolla mahassa, kun jotkut sitäkin tässä pohti! Itsekin ihmettelen, että 50 cm ja 3-pilkku-jotain kg on sykkyrällä tuolla jossain. Muistan kun esikoinen syntyi, ja "oikaisi itsensä", niin mun ajatus oli, että mistä ihmeestä tuo kaikki tuli? Täytti heti syli, vaikka hetkeä aikaisemmin oli ollut sellainen kompakti mahapaketti.

Sorry tälläiset pitkät ja haikeat menneiden muistelut, jotenkin tämän hetken tilanne on niin epätodellinen, että sitä vaan muistelee menneitä kokemuksia.

Jälleen kerran, ootte ihana vertaistukiryhmä! Ja kuka muu jaksaisi kuunnella/lukea näitä juttuja! (joku nähtävästi, jos tuo Neminkan laittama luku pitää paikkansa! Ois kiinnostava tietää myös unique visitors, mikä se nyt onkaan, eli kuinka moni eri ihminen tätä lukee. Itse tulee välillä käytyä montakin kertaa päivässä, enkä oo varmaan ainoa :) )
 
  • Tykkää
Reactions: *Elba* ja Hööpi
Tervetuloa Anniainen!

Se on sitten POKS 37+0! Vauva hei, nyt saa jo tulla :rolleyes:
Poika oli monta päivää melkein paikoillaan, rt ja selkä vasemmalla puolella mahaa, potkien oikealle. Tänä aamuna teki myllerrystä pitkään, luulen että siirtyi keskemmälle, selkä ulospäin ja aloitti ihanat kylkiluiden potkimiset...
Huomenna neuvolaan, uudelle tädille, ensimmäinen jäi itsekin äitiyslomalle. Toivottavasti on mukava.

Kyllä täälläkin on mietitty vauvaan rakastumista/kiintymistä. Ensinnäkin miten voi jotain toista ihmistä rakastaa yhtä paljon kuin esikoista? Toisekseen esikoinen on jo iso poika(7v), miten reagoi ja miten saan ajan jaettua tasapuolisesti... Onneksi on lapsilla isätkin, ettei tarvi kaikkea yksin miettiä...

Yleinen kommentti mun mahasta on ollut kauhistelu tulevan vauvan koosta(jättiläinen varmaan tulossa, paljonko on jo yliajalla jne...) vaikka maha kasvaa tasaisesti keskikäyrän ja yläkäyrän välissä sekä lääkärin mukaan alle nelikiloinen olisi tulossa. Todella mieltä ylentävää kuunnella |O
No, eilen kirpputorilla erään ventovieraan rouvan kommentti sai kyllä hymyn huulille, kun kehui kauniiksi ja tsemppasi kun vielä jaksan näillä viikoilla kävellä =)

MiiJane, ihan oikein olet toiminut miehen tytön suhteen. Mulla ei olisi hermo kestänyt noinkaan pitkään.
Mun työssä kohtaan paljon nuoria, 15-20 vuotiaita, ja mua henkilökohtaisesti ihmetyttää vuodesta toiseen nuoret, jotka tulee hoitamaan omia asioitaan, mutta sitten soittelevat äideille ja isille, että mikä mun hetu on. Tai mitä tarkoittaa kotikunta. Pahimmissa tapauksissa nää äidit ja isät on mukana ja täyttävät papereita ja hoitavat asioita lapsensa puolesta. Miten tuollaiset ikinä pärjää omillaan missään?

Kananugetti ja ihan sopivan kokoinen pötkylä 37+0 :)
 
MiiJane Minusta sinun suhtautuminen on myös välittämistä. Ja se, että miehesi on nyt hieman heikoimmilla, on hienoa, että koitat auttaa. Varmaan miettii asioita mielessään ja pian ymmärtää, että hyvää tahdot =).

Mä oon kans muistellu paljon noiden vauva-aikoja. Minusta imetys on mitä ihaninta ja siinä jotenkin saa vauvan niin omaksi että :heart:. Tarkoitus olisi nytkin täysimettää puoli vuotta ja sit vasta muuta ruokaa. Imetystä ois kiva jatkaa senkin jälkeen, mutta helpommin sitten mennyt, että kun saa muuta, siirtyy myös korvikkeisiin ja minäkin hieman vapaudun =). Saa nähdä miten nyt menee. Mä myös kuvittelen paljon, miltä se hetki tuntuu ja näyttää, kun ponnistan Rusinan ja kätilö sanoo: "onneksi olkoon, teille tuli tyttö/poika".. Miehen ilmettä, reaktioo, omia.. sitä hekteä, kun saa vauva rinnalle.. huhhuh :heart:. En todella malttaisi enää odottaa. Mutta asioilla on tapana järjestyä parhaalla mahdollisella tavalla, joten ei auta kun olla kärsivällinen. Mistä pääsen tähän olotilaani :snotty:. Tää on niin outo ja huono. Sen terapian jälkeen mennyt ihme väsymyksen ja pahoinvoinninkin parissa, supistelee ihan aamusta iltaan, mutta ilman mitään säännöllisyyttä. Kipeetä tekeevät todella, mutta ei! Tätäkö tää nyt on siihen asti, kun suostuu syntymään? Vähän jo kaduttaa koko v.terapiassa käynti.. Tosin, valmisteleeko se nyt paikkoja, onhan noiden suppareiden jo tehtävä tuolla alakerrassa jotain!?! Väsyttää ja tuskastuttaa.. mieskin ihan varpaillaan koko ajan ja toivoo todella että päästäs synnyttää.

Avautuminen täällä, huippujuttu =). Ja ihan sama jaksaako joku lukea vai ei, tulipahan taas päästeltyä. Minä ainakin luen kaikki tekstit, vaikka en kommentoikkaan kaikkia.. ei riitä muisti tuolla piässä kaikkeen :headwall:. Mutta, ajatuksissa olette ja nyt eletään kyllä niin jänniä aikoja.. täällä pitää käydä mointa kertaa päivässä kurkkimassa.. ja niin taitaa tehdä todella moni muukin =). HYVÄ ME!!!! :attn:

Ruetkeehan miettimään, kuka on seuraava pinon pitäjä, minä en jatka, koska tiedän, että sitten täällä on palsta retuperällä. Vauva kun syntyy, vähenee tää täällä olo väkisin.
 
Hei!

Pahoittelut, että tulen kuokkimaan teidän pinoon. Itse odotan elokuista vauvaa (vaikken ko. kuukausipinoon olekaan liittynyt).

Mutta tulin tuohon Linneatin vaivaan vain kommentoimaan, että ihan klassiselta rannekanavan oireyhtymältä nuo sinun vaivat kuulostavat. Minulla on kolmas pitkälle edennyt raskaus meneillään ja näissä kaikissa kolmessa olen siitä kärsinyt. Ensimmäisessä se oli kaikkein pahimpana, jolloin oli puutumisten lisäksi juurikin noita todella kivuliaita hermokipuja aina kyynärpäästä sormiin asti. Neuvolatäti ei ollut kuullutkaan vaivasta, mutta työterveyshuollossa vaiva todettiin ja söin osan raskaudesta panacodia noihin hermokipuihin.

Ja toisin kuin iitu85:n ystävälle oli sanottu, niin kyllä se rannekanavaoireyhtymä yleensä helpottaa (raskaudesta johtuessaan) parissa viikossa synnytyksen jälkeen. Itselläni loppuivat hermokivut synnytykseen ja loputkin oireet lähtivät parissa viikossa. Minua hoitaneet lääkärit olivat ehdottomasti sitä mieltä, että raskauden aikana ei lähdetä leikkaamaan missään nimessä.

Särkyihin ja puutumisiin voi auttaa, jos hankkii sellaiset rannetuet, joita pitää sitten mieluiten yötä päivää käsissä. Ne estävät ranteiden taittumisen -> hermo jää vähemmän puristuksiin ranteessa, jolloin kivut ja puutumiset hieman vähenevät.

*Poistun taas takavasemmalle. On vain niin ihana fiilistellä kohta synnyttävien juttuja, kun itsellä on vielä kymmenen viikkoa jäljellä.*
 
  • Tykkää
Reactions: kärhö ja Hööpi
Mua niin sieppaa, että mies on NIIN herkkänahkainen tämän asian suhteen. Mulla ei ole tarkoitus kiusata vaan oikeasti opettaa elämän perusasioita, opettaa naiseutta ja ihan normi perhe-elämää. Se, ei ole mun vika, että Norjassa asuessaan lapset sai pelata 24/7, olla omissa oloissaan ja kukaan ei puhunut taikka opettanut mitään.

Mun on oikeasti vaikea olla, kun mua syytetään kovuudesta JA JYRKKYYDESTÄ. Kuka nämä taidot opettaa, jos isä paapoo ja sanoo kaikki ajallaan? Aikooko tytär asua isänsä luona vielä 25-vuotiaana ja isä siivoo ja tekee ruoat -- herättää jopa kouluun. Ei mene mun päähän ja oon ennenkin tämän sanonut, ettei me voida hetkeen vielä yhteen muuttaa, koska tämmöinen ei olisi reilua mun lapsia kohtaan -- jotka tyhjentävät tiskikoneen, lajittelevat pyykkiä, imuroivat ja eivät saa pelata tuntia enempää päivässä. Ja he laittavat itselleen ruokaa, ja tiskit koneeseen ym..

Äsken mies kysyi, oonko masentumaan päin, kun oon niin vaisu ollut. Helvetti, en ole viikkoon syönnyt ja kädennostokin tuntuu vievän kaikki voimat. Unettomia öitä ja nyt olen valinnut syömättömyyden, jotta pystyn nukkumaan ilman oksentelua ja kamalaa närästystä.. Kävelemään en pysty, koska nilkka ei kestä.. AAAARGH!

Nyt lähden tytön kanssa keskustaan. Tanssiesitys alkaa vasta kuudelta, mutta lähdetään hyvissä ajoin. Ihan kivaa vaihtelua!
 
Täällä on myös tuttuja noi polvikivut ja jalkojen turvotus. Aamulla on jalat ku ilmatyynyt ja jalkapohjia pistelee kun lähtee liikkeelle :D Vessassa käynti on tuskaa kun polvet huutaa hoosiannaa pytylle kyykistyessä tai siitä noustessa. Ihan mummo-olo! :D
 
Nopeasti vain Eulalielle suuret tsempit huomiselle! Voi ihanuus, sä saat huomenna vauvan syliisi.

Miijanelle jaksamista kaikkeen. Uusperhekuvioissa on aina omat haasteensa ja ylisuojeleva/hemmotteleva isä-tytärsuhde ei varmaan kovin helppo paketti muutettavaksi.

Mulla on ollut tänään tosi vaikea olo. Luulenkin, että vauva on kääntynyt poikittain. Tänään ekan kerran tuntunut, että synnytys voi oikeasti käynnistyä lähiviikkoina.
Mies lähti kauppaan, kun mun teki mieli maustamatonta jugurttia. Miehellä on viime hetken paniikki vauvasta, kun pihaprojektit ei ole valmiina. Kai se miehelläkin joku kodinkunnostusinnostus iski, kun laskettuaika lähestyi.

Paino ja löllyvä olotila aiheuttavat täälläkin stresssiä. En ikinä ole ollut kovin timmissä kunnossa (suklaasyöppö...), mutta eniten häiritsee kömpelyys ja vetämättämyys. Normaalisti kuitenkin liikkunut säännöllisesti ja olo on ollut pirteä ja aktiivinen. Nyt kaikkea muuta.

Elselli37+1
 
Viimeksi muokattu:
Supistanut jo jonkin aikaa säännölliseen, tunnin kellottanut ja tulee 6-7min välein, alaselkän poltot ei häviää välillä. Sattuu ne, mutta ei niin kamalasti etten kestäs. Paskan ponnistuttanut jo useaan kertaan kovan supistuksen jälkeen/aikana, nyt sitäkään ei vaan enää tule, siis riitä! kaveri tuossa kylässä ja heitti vaan, että mistääs sä tiiä miltä luomu supparit tuntuu! No en tiedäkkään ja vasta nyt sen tajusin. Kuuluuko näiden sattua niin paljon että huudan kurkku suorana vai mitä? Ed. pessimistinen olo, mutta ekaa kertaan tää on säännööllistä.
 

Yhteistyössä