<3 kesäkuun kullannuput 2013 <3 toukokuussa

Ihanaa äitienpäivää kaikki nykyiset ja tulevat äidit!

Omaa napaa... Uskon vahvasti, että Vauva oli n vuorokauden rt, mutta on nyt kiepsahtanut takaisin pt. Hikka tuntui alhaalla, potkut siellä missä pitääkin, ja pepunkin uskon tunnistaneeni. Nyt taas potkut tuntuu lantiossa, ja sepä onkin inhottava tunne, viiltelee suoraan hermoihin. Mutta positiivisina ajatuksina 1) kerran kiepsahtanut (tai siis kaksi, ees ja taas) voi hyvin kiepsahtaa uudestaan, ja 2) ei harmita, ettei ulkokäännös onnistunut - jos kääntäminen ois onnistunut niin ois voinu olla ihan turhaa - kieps kieps kieps...

Äitiyslomaa ei erota arjesta näin kotiäitinä, mutta oon alkanu delegoimaan kaiken mahdollisen fyysisen muille, kun olo on niin vaikea koko ajan. Pää painaa palleaa ja kylkiluita. Supistaa. Särkee. Vali vali!

 

Ihanaa äippäpäivää :flower:

Täällä kanssa pinna kireellä ja aika usein ihan turhasta. Johtunee hormoneista, kömpelyydestä, kivuista jne.. you know . Tänään menny kaikki vähän reisille, pieleen, v*tuiks.. ja nyt sitten tuikkii aikalailla sisäreisille ja tuntuu, kuin joku/jotain vaan tulee ihan just tuolta alapäästä läpi :O. Todella hankala ja kipeä olo. Vihlaisut reisille niin teräviä, että pysäyttää ja älähdän joka kerta, tuleevat aaltomaisesti, aina vähän taukoa. Sit tuntuu, että välillä on kestosupapri päällä, kun ei millään laukee ja sattuu. Vähän katto kaupan täti äsken kun yritin kassalle päästä vaappumaan. En muista tällaista sisäreisien tuikkimista aiemmista raskauksista, on ihan uutta mulle, enkä tiiä mitä pitäs ajatella näistä . Muilla?? Sanoinkin miehelle äsken, kun sai viimein moottoripyöränsä fiksailtua ajokuntoon, että kato puhelintas välillä, tää varmaan syntyy kohta.. ihan spontaanisti tuli tokastua.. mut enpä usko. Mutta kyllä tässä ihan lopun edellä ollaan, siitä olen satavarma .
Ja mun mielestä ei ole väärin valittaa, jos on hankalaa. Kaikille tämä varmasti toivottua on, mutta joiltakin se kuuluisa hehku puuttuu ja läpi raskauden voinut olla hankalaa. Onhan se ihan luonnollista, että käy psyyken päälle; masentaa ja mieliala heittelee vuoristorataa. Minusta ihan hyvä, että uskaltaa sanoa ääneen. Ja täällä huomaa pian, että ei ole yksin eikä mitenkään outo. Mun puolesta jokainen saa valittaa tai hehkuttaa niin paljon kun lystää


Nelli&Rusina 35+5 :heart:

 

laivalta kotiuduttu..reissu meni hyvin..kaikki päivitteli kuinka alhaalla mun maha on..joo se siis laskeutui toissapäivänä,mutta miks jo nyt???? aina ennen laskeutunut 1-2 vk ennen synnytystä...siis ihan oikeesti mun maha on kadonnut..rv 34+5

 

Todellakin pitää saada valittaa, ja tää on just paras foorumi siihen, kun kaikki on samassa veneessä!

Nelli, mulla kanssa tulee reisiin sellaisia vihlauksia, kuin nopea suonenveto ja kramppi yhtä aikaa. Taitaa johtua siitä, kun vauva potkii/vääntää itseään ja osuu johonkin hermoon? (äärest epätieteellinen diagnoosi taas) Ja välillä on tosi pitkiä supistuksia, suht kivuttomia mutta tosi epämiellyttävän tuntuisia.

Äitienpäiväklassikkona syötiin parsaa ja hollandaise-kastiketta. Pakko kehua, että sain keiteltyä kastikkeen ilman, että meni kokkareiksi! Mutta mitään terveysruokaa tuo ei ole. Neljä munankeltuaista, 200 g voita... Sitruunan ansiosta maistuu ihanan raikkaalle, huh miten petollista! Onneks tää mahan kasvatus sulattaa pahimmat... Ehkä

 

Moikka pitkästä aikaa! Olen kirjoitellut tuolla yli 35 puolella mutta käynyt täälläkin ahkerasti lukemassa teidän kuulumisia

Epparihaavakokemus mulla ekasta leikattiin kahteen otteeseen pyllyyn asti. Puudutettiin hyvin ennen kuin ommeltiin..ei sattunut oikeestaan lainkaan. Muistaakseni suihkutettavalla puudutteella. Kesti kaksi viikkoa parantua. Mä olin tosi tarkka puhtaudesta ja kosteudesta. Joka kerta kun kävin vessassa millä tahansa tarpeella huuhdoin käsisuihkulla ja kuivasin koko komeuden hiustenkuivaajalla! Mulla toimi. En muista mistä ton vihjeen sain. Haava on tosi siisti. Ei huomaa vaikka onkin ihan karvaton kaveri
Nyt en tiedä miten tuohon leikkaamiseen suhtautuisi..toisaalta repeämän ompelu voi olla hankalampaa (ei niin siisti) toisaalta mitä jos leikkaavat suotta..hmm.. Mulla on jotenkin kova luotto noihin kätilöihin vaikka ihan kaikki ei synnytyksessä mennytkään putkeen. Mut uskon että niillä on rautanen ammattitaito. Kumpa vaan ei synnärillä olisi ihan kaamee kiire.

Mulla ollut kanssa aikamoista painetta alapäässä ja semmonen olo että menkat alkaa. Jotain suppareitakin tullut ja kovia pistoksia kyljissä ja selässä. Edellisessä lääkäritapaamisessa tuli tuomio ottaa ihan iisisti. Ei nosteluita eikä pinnistyksiä. Kohdunsuu oli pehmeä ja joku muukin kommentti siinä rivillä oli jota en ihan käsitä. Reunasta auki? Enooikinäkuullu. Täytyy kysyä ens viikon terkkakäynnillä selvennystä.

Terkkuja kaikille
Mustikka ja pikkuinen 36+3

 

Tässä on tosi hyvä parsaohje. Mäkin aina tuolla Hollandaise-kastikkeella syönnyt, mutta tämä oli iloinen uusi tuttavuus.

Lattemamma

 

Mulla on myös tuota elsellin mainitsemaa kömpelyyden ja itseinhon tunnetta. Tunnen itseni niin suureksi, ettei tee ees mieli liikkua missään ihmisten ilmoilla. Oon syönyt koko raskauden ajan niin epäterveellisesti ja liikkunut vähän, niin olen onnistunut keräämään hirveästi selluliittia ympäri vartaloa..

Äitiysloma alkaa mulla virallisesti 15.5. Nyt olen ollut jo pari viikkoa kesälomalla. Ajan saan kulumaan 2,5 vuotiaan kanssa puuhaillessa, pihaa hoitaessa, isoa taloa siivotessa... Lisäksi käydään avoimessa päiväkodissa välillä. Vauvan vaatteet on pesemättä, vaunut ja turvakaukalo siivoamatta jne. Luulen, että kiire vielä tulee tässä loppuvaiheessa saada kaikki valmiiksi.

Nyt oltiin koko perhe mökillä monta päivää. Oli ihanaa, kun siellä ei ole peilejä ollenkaan ja saatiin olla ihan omissa oloissa koko aika =)

Dynamite ja pikku-Telle 34+4

 

Ai että olipas mahtava äitienpäivä. luulin ettei mies muista mitenkään, mut olin aivan väärässä. mut en oo kuullukkaan et parsa jotenki liittyy äitienpäivään?? vaikka muuten ihan sivistynyt olenki.
lauantaina alko äitiyslomaki joka ei tosiaan vaikuta oikein mitenkään elämään näin kotiäitinä.
mulla närästys alkaa olemaan samaa luokkaa et sankon kans saa yrittää nukkua. :/ onko muilla ollut semmosta tuikkivaa tosi kovaa kipua alapäässä?! mitä tää on?? huomenna ultra , ehkä jopa viimenen..
tsemppiä niille kellä vauva ei rtssa, ite pelkään synnytystä ihan sairaasti ja tuo vaan lisäis entisestään pelkoa, en osaa ajatella siitä mitään positiivista muuta ku et tietenkin työn palkinto on maailman paras. <3 tuotakaan ei kaikille voi sanoa ääneen niin sanon täällä. en osaa kuvitellakaan että kokis synnytyksen jotenkin voimaannuttavana tai muuta vastaavaa mulle se on vaan sairaalloinen kidutus hetki ennen sitä vauvelia..

 

Ai kamala!! huomaa että synnytys lähenee. Menin eilen repimään alapään karvoitusta ja erehdyin peilin kanssa touhuilemaan kun en muuten nähnyt, siis toi toosahan on aivan turvonnut! On ku kiimasen koiran torttu ja tissit vuotaa joka päivä, nännit niiiin kipeet ja ja ja..

Meinasin sit unohtaa kokonaan tän päivän synnärille tutustumisen, saas nähä onks sielkään mitään järkevää. Keskiviikkona ois vika neuvolalekuri ja se tosi laadukas ultraus

Nyt koirien kanssa ulkoilemaan!

Elba & nonparelli 35+5 :heart:

 

Amanda, ei ne sen kummemmin liitykään, kuin sesongin ja saatavuuden puolesta Eli "ennen vanhaan" usein ekat parsat sai kaupasta vasta äitienpäiväksi, nykyäänhän niitä tuodaan etelä(mmä)stä jo hyvissä ajoin aikaisemmin.

Mustikkasuu, näistä "kun minä olin nuori"-muisteloista päästäänkin tuohon ikäjuttuun, on täälläkin tälläisiä 35+ tapauksia. Ainakin minä!

MiiJane, huipun näköinen resepti! Pakko kokeilla heti!

Synnärille tutustuminen oli mun mielestä paras valmistautuminen kaikesta. Ei siksi, että sillä jotain suurta uutta informaatioarvoa olis ollu. Mutta se, että tiesi minne on menossa ja oli käynyt siellä ennenkin, tuntui musta tosi hyvältä. Että menee "tuttuun paikkaan", kun synnytyksen aika on.

 

^ meillähän tuo tutustuminen on kättärille, mihin ei edes välttämättä päästä kun h-hetki koittaa. Senkin puolesta voi olla aivan turha käynti

 

Ihana äitienpäivä vietetty, ulkona käytiin syömässä koko uusioperheen voimin ja lahjaksi sain mitä toivoinkin.. Jännä sana tuo uusioperhe, eipä se enää n. 15 vuoden kokemuksella näetsen kovin uudelta tunnu..=)

Eulalie ja Mustikkasuu, täällä myös ikää riittävästi, yli 35 mennään..

Täälläpäin ei päässyt ollenkaan tutustumaan moduuli rakennukseen, jossa synnytetään, Harmi sinänsä, nyt piti tyytyä vain ajamaan rakennuksen ohi..:ashamed:

Nyt kutsuu neuvola :wave:

Mikaela. ja Pikkuruinen 35 + 5

 

Itse tunnen itseni ikälopuksi, täytän "piakkoin" 37vee. Muutama kaveri on raskaana samaan aikaan, mutta silti tuntuu, että tämä on ainoa vertaistukipaikka, missä nimellä, iällä, koolla eikä ammatillakaan väliä. Tarkoitan, että tukea saa ihanasti samoilla viikoilla kärvistelijöiltä.

Hassua myös saada miehen kanssa ensimmäinen yhteinen lapsi, ehdinhän sitä jo parkua neljä pitkää vuotta. Meillehän saa tulla toinen, jos on tullakseen. Aion imettää pitkään ja tiedostan, että tämä pikkuinen saattaa jäädä meidän ainoaksi.

 

Moikka kaikille piiiitkästä aikaa.

En tosiaan ole kirjoitellut pitkään aikaan mutta lukemassa olen käynyt.

Aika monella on jos jonkinnäköistä "kremppaa", tsemppiä niihin. Mä olen välttynyt aika hyvin kaikelta, jalat nilkasta alaspäin ovat vain järjettömän turvoksissa.

Jonkinasteista kipua on välillä kyljellään maatessa alavatsan vasemmalla puolen, ihan kuin puukolla lyötäisi. Joskus kipu tuntuu alaselän vasemmalla puolen. Selkäkipu muistuttaa ihan kuukautisten aikaista selkäkipua, mitä tämä voisi olla? Mulla kun ei ole kokemusta supistuksista (paitsi kivuttomista), niin kysyisin että muistuttavatko supistukset kuukautiskipuja?

Äitiyslomalla olen nyt toista viikkoa, jo oli aikakin, väsymys on nimittäin aivan järjetön. Monet kerrat mietin että pitäisikö käydä lääkärin kanssa juttelemassa että onko vauvalle jotain haittaa mun väsymyksestä, itsestä ei nyt niin väliä (olen muutenkin huono saamaan unta ja nukkumaan kokonaisia öitä), mutta sitten olen ajatellut että varmaan aika moni kärsii väsymyksestä loppuraskaudessa ilman että siitä koituisi lapselle haittaa. Nyt on ihanaa kun voi mennä päikkäreille silloin kun haluaa. Sitä olisin kaivannut kesken työpäivän.

Meillä on perjantaina Kättäriin tutustuminen. Menen sinne innolla mutta kyllä harmittaa jos ei sinne päästäkään. Pitää laittaa Jorvi, Hyvinkää ja Porvoo valmiiksi navigaattoriin jos joudutaan johonkin niistä. Ärsyttää muutenkin se että ensisynnyttäjille yleensä priorisoidaan perhehuoneet ja nyt me menetetään se optio koska kukaan ei varmaan saa perhehuonetta. Pikkuasioita, mutta olisin halunnut että mies olisi mukana öisinkin.

Huomenna on toinen neuvolalääkäri. Th sanoi että lääkäri tekee synnytystapa-arvion, mutta onko se oikeasti niin? Siis että se tehdään automaattisesti? Mä en kyllä muutenkaan luottaisi tuon lääkärin tekemiin arvioihin, ekalla kerralla hän ei edes tiennyt missä asennossa vauva on, epäili perätilaa koska niin oli aiemmin ultrissa kirjattu (tämä lääkäri ei siis ultraa). Kaksi viikkoa lääkärin jälkeen th tutki että selvä rt. No, odotukset eivät ole kovinkaan korkealla lääkärin suhteen. Mua ei ole aiemmin pelottanut synnytys ollenkaan mutta näitä juttuja lueskeltuani on alkanut pelottaa vietävästi vauvan koko, mahdolliset repeämät ja eppari. Haluaisin päästä kunnon kokoarvioon mutta koska ei ole riskitekijöitä (ei radia) niin en usko että pääsen. Lisäys: Vauvan koko pelottaa siksi koska mun vatsa on ihan järkyttävän suuri ja painoa on tullut paljon. Olen herkutellut paljon joten olin todella yllättynyt että sokerirasituksen arvot olivat alle raja-arvojen.

Synnytystoivelistasta. Tehdäänkö se ihan oma-aloitteisesti ja annetaan kätilölle kun mennään synnyttämään vai onko siitä joku "virallisempi" lomake olemassa? Jotkut ovat suositelleet märkää kuumaa rättiä jota kätilö pitää välilhan kohdalla, se voi ehkäistä repeämiä. Se on ihan ehdoton minkä haluan. Myös katetrointi. Epiduraali ja ilokaasu on myös toivelistalla. Muusta en sitten tiedä. Ja eräs kaveri neuvoi että pitää olla liikkeessä (kävellä) aina kun mahdollista, se helpottaa kipua. Siinä vaan pitää olla miehen koko ajan patistamassa kun itse voi lamaantua kivusta eikä lähteä liikkeelle.

Nostan hattua niille jotka kivuista huolimatta jaksavat touhuta arkiaskareita ja liikkua. Itse en pääse lyllertämään lähikauppaa pidemmäs ja jos mennään autolla johonkin tavarataloon jossa voi vierähtää pidempikin aika kierrellessä, olen loppupäivän ihan toimintakyvytön ja makaan vain sohvalla. Painoa on kertynyt jo mukavat 20kg.

Meillä on muuten aika onnekas ketju ollut mitä tulee keskenmenoihin ja seulontahälytyksiin. Yksikin km on liikaa, mutta mielestäni meidän ketjussa niitä on ollut todella vähän verrattuna muihin. Eikä kellään ole tainnut seulat hälyttää, ainakaan muistaakseni. Vielä ei ole vauvoja syntynyt vaikka joillain on syntynyt jo rv 30 tietämillä. Toivottavasti loppuun saakka menee yhtä hyvin

Aivan uskomatonta, musta tulee äiti kuukauden sisällä (toivottavasti ei mene yliajalle )!

Ruska ja Sisu 35+4

Mulla oli kyllä vielä jotakin muuta juttua mutta en nyt vaan muista mitä...

 

Hei kuinka pitkä se isyysloma nyt on, se joka alkaa syntymästä ja voidaan pitää samaan aikaan äidin kanssa? YMMÄRTÄÄKÖ kukaan tuota KELAn sivujen jäätävää lässytystä? Suomeksi, kiitos. Multa loppuu kärsivällisyys yrittäessä tulkita tuota paskatekstiä. Ammattini puolesta paskatekstin pitäisi aueta sillä siunatulla sekunnilla mutta tämä on aivan liian haastavaa paskatekstiä jopa mulle.

 

Naene Mun miehen palkanlaskijan mukaan se on 18 päivää ml. lauantait. Eli kolme viikkoa on se joka ei vähennä äidin lomaa.

 

Mulla on painoa kertynyt nyt kotivaa'an mukaan 14kg ja olen nyt painavampi kuin esikon odotuksessa. Nestettä tosta on ainakin kilo, sillä toissapäivänä puntari näytti sen verran vähemmän, ja sitten äitienpäivän iltana sukulaiskierroksen ja mässyttelyn jälkeen tosiaan nuo kauhistuttavat lukemat. Ahdistaa. Esikosta kertyi 16-17kg ja jotain sellaista on nytkin odotettavissa. Viimeks putoskin tosi nopeasti, mut kiinteiden aloituksessa tuli takas 2,5kg ja lopulta viimeiset 5kg oli niin tiukassa, että lopulta 4kiloa oli "ylimääräistä" kun taas plussasin. Että jos tästäkin jää taas 5kg sinnikkäästi kummittelemaan, niin sit onkin jo lähes 10kg enemmän kuin haluaisin..

Muistan tääl lukeneeni, että nuo kohdunsuulla tuntuvat ilkeät vihlaisut saattaisivat kertoa jotain paikkojen kypsymisestä? Supistuksia mulla ei nyt ole ollut juurikaan, mut noita todella inhottavia vihlaisuja sitten illasta saakka senkin edestä.

Lisäks poju mylläsi eilen todella kipeesti, olin jo varma, että ainakin käväs perätilassa kun kylkiluiden alla tuntui kova motti ja lantiossa työnnettiin terävästi kohti lonkkaa.

Mulla kävi viel niin, et torstainen neuvolalääkäri peruuntui sairastumisen takia ja nyt mun pitäis sitten itse soittaa arvauskeskukseen ja varata aika yleislääkärille. Hoitaja viel painotti, et muistan vaatia lääkäriä, joka on tehnyt raskausseurantaa. Mä nyt edelleen harkitsen, menenkö koko tutkimukseen kun just 2,5viikkoa sitten olin Mehiläisessä. Ainoa syy mennä olis tuo, jos alkaa tuntua perätilalta. Mut kuten täälläkin on todettu, niin ilman ultraa moni lääköri ei erota päätä persiistä, niin en kyllä keksi mitä mä tuosta käynnistä viisastuisin. No, mietin vielä.

Neminka (just tänään tarkistin) 35+4!

 

Oh joy, Neminka jos pitää vielä lääkäriä vaihtaa kesken kaiken. On muuten aika osuva tuo että lääkäri ei erota päätä persiistä. Kumma kun th erotti heti

Ai niin, kahdella viime th-käynnillä mukana on ollut sama opiskelija, joka on kyllä niin avuton kuin vaan voi olla. Kukaan ei ole seppä syntyessään mutta tää on kyllä niin kauhea sählä ettei tosikaan. Mittas ensimmäisellä kerralla sf-mitankin viisi senttiä isommaksi kuin th eikä saanut sydänääniä kuuluviin millään vaikka th sai heti. Mulle tuli muutenkin epämukava olo hänen läsnäollessaan. En haluaisi ollenkaan kertoa hänelle asioita. Toivottavasti ei ole enää ensi kerralla.

 

Huh huh. Alle kuukausi laskettuun aikaan! :O

Joku kyseli miten saada aika kulumaan äitiyslomalla. No mulla tuntuu, että aika tulee loppumaan kesken. Joka päivä keksin jotain uutta siivottavaa... kaappien järjestämistä, ikkunoiden pesua, saunan pesua, varastojen järjestämistä, pihahommia. Heti jos virtaa löytyy enempi (kuten tänään) niin tulee lähettyä uimahalliin uimaan tai sit kaupoille yms. Sit niinä päivinä kun kroppa hajoilee, niin ihanaa saada lekotella pihalla tai katella Netflixistä leffoja. Siis niin mielellään jo lähtisin synnyttämään, MUTTA niin ihana nauttia vaan tästä omasta ajasta :heart:

Synnytys kyllä tuppaa pyörimään mielessä koko ajan. Ei tarvi kun lähteä pidemmälle kävelylenkille, niin johan rupeaa miettimään, että entä jos nyt menis vedet jne =)

Ite laitoin sairaalan esitietolomakkeeseen, että toivoisin kykeneväni synnyttämään ilman epiduraalia. Kaikkee muuta kivaa oonkin sit valmis kokeilemaan Muuutta enpä hirveenä viitti suunnitella koko asiaa, koska tiiä mitä siellä sit tulee tapahtumaan. Ja kunhan lopputuloksena on oma pikkunen syliin, niin oon valmis vähän ja vaikka mihin

Nyt alkaa täälläkin olla ekoja kertoja sellanen olo, että maha on tiellä ja häiritsee vähän kaikkea tekemistä. Sen takia uiminen onkin ihanaa, kun tuntee ittensä keposeks ja ketteräks

Me ei olla nykyisellä pesukoneella (2 vuotta vanha) käytetty muuta kun Lumme pesuaineita, jotka on zeoliitittomia. Ei kyllä varmaan silti ois haitaksi vähän puhistella konetta...

Ite oon kans pessy KAIKKI vauvan tekstiilit. Lähinnä sillä ajatuksella, että kaikki mitä vauva saattaa suuhun työntää tai olla suoralla ihokosketuksella.

Huomenna olis sit lääkärikäynti. Saas nähä mitä siellä selviää...

 

Kyllä se naisen kroppa ja mieli on niin ailahtelevainen. Juuri kun eilen olin lyömässä hanskat tiskiin, niin tänään on ollut virtaa kuin pienessä kylässä, eikä mahakaan ole häirinnyt menoa. (Appiukko kyllä kysyi käydessään, että onko la varmasti oikein, kun olen niin valtava. Jestas, että lämmitti mieltä. Mutta muutama litra mustikoita ja kasvimaankääntö oikeuttanevat yhten ajattelemattomaan kommenttiin. )

Mullakin ikää on jo 38. Viime äitiyslomalla olin tiiviimmin tekemisissä mua melkein kymmenen vuotta nuoremman äidin kanssa. Tuntuu, että tässä iällä ei ole enää niin suurta väliä. Yhteinen elämäntilanne/mielenkiinnon kohde riittää yhdistämään. Vieläkin kuopuksemme ovat erottamaton parivaljakko.

Supistuksista. Esikoisessa mulla ne tuntuivat pelkästään selässä ja miehen hieronta auttoi paljon. Kuopuksesta oli samanlaista kuin menkkakivut ja tuntuivat alavatsalla, enkä keksinyt mitään muuta mikä niihin olisi auttanut kuin epiduraali. Mulla ei ainakaan ole ollut mitään synnytystoivelistaa, kätilö on kysellyt alussa toiveet ja kysellyt mielipidettä tiettyihin asioihin. Varmaan hyvä kirjoittaa paperille tai kertoa miehelle, ettei h-hetkellä unohdu. Eiköhän netistä löydy joku lomakekin aktiivisen synnytyksen sivuilta tms. (En ole katsonut yhtään).

Kun vauva jämähti perätilaan, mä olin ihan paniikissa epparista, mutta mitä enemmän olen kokemuksia netistä lukenut, sitä enemmän musta alkaa vaikuttamaan, että toipuminen siitä on yhtä yksilöllistä kuin synnytyksestä yleensäkin. Mulla on kyllä ehdottomana toiveena päästä kättärille, jotenkin luotan ison talon ammattitaitoon, varsinkin nyt kun nkl:nkin henkilökuntaa on keskitetty sinne. Se, ettei ensisynnyttäjät saa perhehuonetta on kyllä syvältä ja siitä saa olla pahoillaan. Meille ei sitä esikoisen aikana luvattu, mutta mies lähti saattamaan osastolle ja päästiin kuitenkin perhehuoneeseen, mikä oli pelastus, kun jouduin olemaan useamman päivän sairaalassa, kun raskausmyrkytyksen oire (proteiini pissassa) ei lähtenyt poistumaan.

Joo, ei ole munkaan luotto noihin terveysasemien lääkäreihin kovin vahva. Siksi olen tyytyväinen lähetteeseen äitiyspolille, vaikka syy ei niin riemullinen ole. Haluaisin ehdottomasti saada myös kokoarvion, vaikkeivat ne kovin hyvin ole paikkaansa pitäneetkään. Joku panikoinnin aihe mulla näköjään pitää olla koko ajan ja tällä hetkellä se on vauvan (yli-)paino.

Elselli 35+2

 

parsasta täällä on kanssa syöty parsaa muutama viikko. Mies alkaa jo kyllästyä kun sitä on joka paikassa. Lähinnä oon nauttinut sitä yksin hollandaisen kanssa. Se on kyllä hyvää myös vinegreten kanssa ja lisukkeeksi sopii tuo parmesan ja ilmakuivattukinkku, jotka kyllä molemmat on kiellettyjä . Oon välillä syöny iltapalaks melkein koko nipun yksin .

Täällä nuo yölliset supistukset vaan jatkuu. Ne tosiaan tuntuu myös hieman menkkajomotukselta, tosin siihen lisätään täällä sitten vatsan polttelua, viimeyönä poltteli myös alaselkä ja reidet. Suppareiden perusjuttu taitaa kuitenkin olla tuo vatsan kovettuminen.

Äippäloman kulumisesta, tosiaan tää kotiäidin "loma" on hieman erilainen. Ei tarvitse miettiä mitä tekee. Jos kaikki menee putkeen niin anoppi aloittaa esikoisen hoitamisen keskiviikkona. Tämän jälkeen varmaan nukun tässä terassilla koko päivän, väsyttää aivan mielettömästi. Tai sitten jos saan virtaa järjestelen loputkin kaapit. Jos ei olisi lasta ja olisi vaivattomampi olo, lähtisin kotipaikkakunnalle ja tapaisin kavereita. Viime äippälomalla kävin koulua vielä viikkoa ennen laskettua aikaa. Ai niin nyt olisi vieläkin ne loput kouluhommat, mikäli jaksaisi aloittaa .

Täällä on kyllä väsymyksestä huolimatta hyvät fiilikset koko ajan. On vaan niin ihanaa kun selkä ei ole kovin kipeä ja pystyy edes välillä vähän kotitöitä tekemään tai järjestelemään kaappeja. Ja tänään kuulin myös että meidän kylppärissä on vain vähän kosteutta, kuivuu itsekseen remontin aikana. Eli meidän remppa on valmis viimeistään kesäkuun ekalla viikolla! Vauva siis tervetullut heti sen jälkeen, ei tarvitse maata vikoja viikkoja jalatristissä sängyssä .

Kertooko toi paikkojen turpoaminen muka lähestyvästä synnytyksestä? Mä yritin kanssa eilen tehdä käsikopelolla harvennusta ja totta tosiaan paikat oli ihan turvoksissa.

 

Naene, oon tästä ennenkin meuhkannut... Kelan tekstit on niin vaikeita ymmärtää, että ne pitäis laskea omaksi salakielekseen! Tajuaakohan ne niitä itsekään? Mulla verenpaine nousee pelkästä ajatuksesta, että joutuu asioimaan ko tahon kanssa. Myös verkkopalvelut on niin jumissa välillä, että. Oli esim tosi rattoisaa yrittää hakea hoitovapaa-juttuja, kun systeemissä mulla ei näkynyt lasta ollenkaan. Kuitenkin lapsilisä maksetaan saman kiskan toimesta...

Lopullinen synnytyspaikka jännittää täälläkin vähän, kun on tuo NKLn remontti. Saa nähdä minne sitä päätyy, tällä tuurilla.

Lapsen koko tietty mietityttää, etenkin RDn takia. Onneksi näytti ultrassa normaalilta, vaikka sf iso onkin. Kokoa ja synnytyksen sujuvuutta on tässä tullut tuon perätilan(kin) takia pohdittua. Ei kannata liikaa miettiä sitä vauvan painoa! Vaikuttavia tekijöitä yhtälössä ovat mm tarjonta, pään ympärys, lantion sisämitat ja muoto (jotka eivät ole lainkaan sama asia kuin ulkomitat), kudosten venyvyys ja joustavuus, se miten lantion liitokset pääsee joustamaan, jne jne jne. Eli ei mikään suoraviivainen juttu!

 

Tuisku mulla alapää ollu turvoksissa varmaan viimeset 6 viikkoa, joten ei nyt ihan lähestyvästä synnytyksestä enteile ainakaan mulla...

Mullakin melkein yöllä supistelee enemmän entä päivällä Jokseenkin tuntuu oudolta, mutta aina yöllä herätessä maha aivan kovana ja juilii kunnolla. Parhaimmillaan yöllä vessaan mennessä kaikki jalkojen verisuonet aivan koholla : /

 

Täällä ei mitään erikoista. Tylsä päivä, kävin miehellä ja nyt tulin tekemään muksuille ruokaa, mutta jokainen soitti vuoronperään, että tulevat vasta harkkojen jälkeen kuuden-seiskan aikaan. Haluavat olla kavereiden kanssa ulkona sitä ennen.
Kokeetkin on tehty tälle vuodelle, tosin valtakunnallisia on tuolla ala-asteen lopettavalla tytöllä vielä tällä viikolla, mutta minusta niihin on vaikea valmistautua, koska koko ala-asteen opetus nivoutuu niissä.

Mun nilkka rupee vihdoinkin olemaan parempi. Oli mukava kävellä.
Jorvista tuli taas soitto, arvot edelleen ylhäällä, joten aamuinsuliinia kohotettiin taas. :O

Huomenna neuvola, mielenkiinnolla odotan. Painoa ei ainakaan pitäisi olla tullut -- oksentelun ja huonovointisuuden vuoksi.

Tuosta synnytyksestä. Mä olen sen 5300g painoisen ja 38cm pipoisen lapsen synnyttänyt, joten tiedän, että aika iso mahtuu ja suht pienellä vaivalla, jos vain tarjonta on oikea.
Pojan hartioiden tulo sattui enemmän kuin pää, mutta jotenkin nyt olen rauhallisin mielin. Masu on pienempi kuin muissa raskauksissa, joten luottaisin tuohon lääkärin arvioon 4.3kiloisesta lapsesta.

Parsaa.. Nams, mä voisin elää sillä.

 

Täällä kanssa yksi, jolla alapää ollut turvoksissa pari kuukautta jo. Huomenna neuvola, jossa toivottavasti selviää vauvan asento. Menin sitten mielenkiinnosta katsomaan ne perätila synnytys videot youtubesta ja se viimeistään ratkaisi asian, että jos tämä vauva on pt, niin sektio ehdottomasti..Äitienpäivä vietettiin sairaalassa 11kk pojan saadessa la aamuna hengen ahdistuskohtauksen. Lääkittiin yön yli ja hengitysäänet paremmat jo su ja sieltä kotiin oman "piipun" ja lääkkeiden kanssa. Eipä se silti ole päivästä kiinni, äitienpäivä on jokapäivä .
Mulla alkanut päivittäin olemaan noita vihlailuja ja menkkamaista jomotusta, edelliskerralla muistaakseni alkoi vasta paljon myöhemmin. No lääkäri parin viikon päästä, jos siellä sitten selviäisi jotain.
Ihanaa kun on lämmintä ja puissa lehdet! Hikeä tosin jo pukkaa kivasti ja vielä olisi 1,5 kk odotus edessä. :|

Pe 33+5