<3 Kesäkuun Kullannuput 2013 <3 *huhtikuussa*

Mä kyllä mielelläni otan oksitosiinia muodossa tai toisessa. Synnytyksen jälkeisessä euforiassan mua ei ainkaan paljon hoitohenkilökunnan toimet kiinnosta, kun vauva vie kaiken huomion. Esikoisen synnytyksen jälkeen mun kohtu ei alkanut supistumaan ja viisi tuntia synnytyksen jälkeen nousin pienten nokosten jälkeen ylös ja verenvuoto oli valtavaa. Peräaukkoon tungettiin lääkettä, tippa laitettiin (kanyylinoli jo valmiina) ja mahaa runnottiin voimalla. Tennispallon kokoisia hyytymäpaakkuja tuli vielä viisi päivää synnytyksen jälkeen. Istukka tuli synnytyksen yhteydessä normisti ulos.
Nää on näitä, kumpi onpienempi paha. Varautua pahimpaan, vai toimia vasta kun tilanne on kriittinen. Kyllähän synnytyssairaalassa kuunnellaan synnyttäjän toiveita tosi hyvin, tai mua on ainakin kuunneltu, mutta eihän sitä voi kaikkea tietää kysyä/toivoa. Mutta jos joku asia askarruttaa, kannattaa kysyä tai käskeä miehen huolehtia synnytyksen aikana, jos ei luota omaan muistiinsa.

Tänään hikkailu on tuntunut vähän alempana ja liikehdintä erilaiselta, mutta ei tuo vieläkään raivossa ole. Eilen oli maha tosi kipea ja olo tuskainen, tänään helpompi. Ilmeisesti vähän vaihtanut asentoa.

Jippii, on viikonloppu. Toiseksi viimeinen, jonka jälkeen tarvitsee koota itsensä töihin. Istuminen alkaa olla tuskaisaa monilla tuoleilla. Omalla työtuolilla pystyn hyvin istumaan ja monta tuntia pitääkin vielä istua, että saa pöydän tyhjäksi.

Nyt lähden hellittelemään tyttöjä. Mites ne puput?

 

Mulla tänään ekat kivuliaat menkkamaiset jomotukset alavatsalla. Onks nekin jotain supistuksia?

Tosta istukan irtoamisesta voisin kertoa mitä oli käynyt yhdelle naiselle kuka kävi meidän perhevalmennuksessa kertomassa synnytyskertomuksensa. Eli hänellä ei saatu vuotavaa istukkaa irtoamaan ollenkaan ja joutui siis hätäsektioon istukan vuoksi. Mun mielestä aika perseestä että eka oot saanu ähellettyä pirpanan ulos alakautta ja sitten vielä leikataan mahakin auki. Siinä on varmaan kipee olo mut eipä sille mitään voi, jos noin käy. Se mies (ensikertalainen) oli vielä jätetty vauvan kanssa yksin sinne veriseen huoneeseen tunniksi, josta kätilö sitten oli ohjannut toiseen huoneeseen mihin hänet "unohdettiin" vielä 3 tunniks. Oli kuulemma jätkä vähän pihalla mitä sen vauvan kanssa tehdään

 

Moi :wave:

Oon miettinyt synnytystä viime aikoina todella paljon. Mitä kivunlievitystä, kauanko synnytys kestää, mihin sairaalaan päästään/joudutaan, mistä esikolle hoitaja jne jne... Noh, ehkä kaikki järjestynee.
Esikon synnytyksessä oli 9cm auki kun päästiin laitokselle. Silloin ei ehtiny muuta saada kuin ilokaasua. Mutta sitten supistukset lopahtikin ihan totaalisesti ja sain oksitosiinitipan käteen, minkä koin vain positiivisena asiana, koska sillä vauhditettiin synnytys jatkumaan ja poitsun synnyttyä jälkeisetkin tuli nopeasti ja säästyin isoilta vuodoilta.
Nyt astetta viisaampana, jos on yhtä nopea avautuminen, pyydän paraservikaalin tai pudendaalin... tai sitten en :saint: viimeksi eivät edes ehdottaneet pudendaalia :kieh:
Meiltä on saman verran matkaa niin Hyvinkäälle kuin kättärillekin synnyttämään, toiveissa on kättäri, mutta jos sinne ei mahdu niin varuiksi käytiin eilen ajelulla tsekkaamassa, miten löydetään Hyvinkäälle(normaalisti sinne päin ole ikinä mitään asiaa).

Vielä olisi 6 työpäivää jäljellä, 8.5 siivoan pöydän ja luovutan avaimet, sitä odotellessa Alkaa olla mieli jo ihan muualla kuin työjutuissa... Muuten olen ollut ihan työkykyinen, mutta viime viikolla flunssa+oksennus-paskatauti pakotti melkein viikon saikulle :x

Joko teillä muilla on vauvakamat ja sairaalakassit mallillaan? Meiltä puuttuu vaunut ja kaikki vauvan vaatteet on pesemättä. Sairaalakassia en ole ajatellutkaan, en jotenkin sisäistä sitä faktaa, että tää syntyy ihan oikeasti viimeistään kahden kuukauden kuluttua.

Kananugetti ja Pötkylä rv32+5

p.s Pupuvauvoja odotellessa :heart:

 

En ole pakkaillut sairaalakasseja tai mitään muutakaan vielä. Tulin just kolmen päivän työmatkalta ja pikkasen väsyttää. Viel pitäis viikonloppu jaksaa painaa, maanantaina sitten kampaaja ja lymfa.. Mhhhh.=)

Supistuksia tulee ja menee päivittäin. Vielä en ole erityisen huolissani. Mulle tuli tossa parin päivän työmatka vielä ihan siihen kun äippäloma alkaa eli 35 viikolle.. Nyt mietin että uskaltaaako lähteä. Olisi oman uran takia tosi olennainen juttu. Ei ole lentomatka tms kun kolmen tunnin automatka ja pari yötä. Itse en uskaltaisi ajaa ni ehkä sitten julkisilla.

Mulla on vielä toukokuu aika härpäkkää siis. Jotenkin kadehdin teitä jotka ootte jo kotona ja lomilla. Itse ei jaksais enää yhtää mut oon ammatillisesti melko ahne ja nää jutut olis mulla sitten eessä äippäloman jälkeen jokatapauksessa. Ja niin kauan kun vauva voi hyvin ni kait sitä voi itteää vähä "piiskata". En tiedä. Kauheen ristiriitaiset tunteet. Toisaalta mulla on sellanen tunne et tylsistyn sit kotona kauheesti. Toisaalta odotan vaan et sais jäädä kotiin.

Tulevaisuus pelottaa. Miten mun työpaikan käy? Onko vauva terve? Miten synnytys menee? Entäpä yöheräämiset sun muut. Pelottaa lukea noita juttuja menehtyneistä äideistä ja vauvoista. Yöllä herää pissimisen ohella miettimään kaikkea hölmöä. Onneksi vauva on liikkuvainen ja se rauhottaa.

Tuulentyttö ja Pompula 31+2

 

Ai niin, vappumunkkivinkit: Tarpeeksi löysä taikina, hyvä kohotus sekä lämpömittari paistorasvalle.
Täytyykin lisätä taikina-aineet ostoslistalle

 

Myöhäisehtoota savosta :wave:

Istukasta, oksitosiinista yms. ootte kirjoitellut. Mä en oikeen osaa ees ajatella ja stressata sellasia, kaipa ne kaikki tollaset laittaa, jos tarvis on. Joku kirjotti hyvin vauvan syntymän jälkeisestä euforiasta, että ihan sama, mitä touhuaavat. Mullakan ei tosiaan ole ollut mitään ongelmia jälkeisten syntymisessä ja kohdun supistumisessa.. kaitpa siksi en osaa stressata. : /

Hatunnosto kaikille töissä olojoille, ei tulis itellä yhtään mitään (eikä ole tullutkaan helmik. alusta asti). Ja naene, sulle eritoten onnea äippäloman alkamisesta, jos sä vähän nyt osaisit ottaa jo iisimmin

Minä myötäelän täällä meidän puputin olotiloja. Tuolla se läähättää ja makaa pitkillään, välillä persuustaan nostelee ylemmäksi. Sitä varmaan oikeesti supistaa. Isäntä heittikin, että kohta se ampuu limatulpan . Että ootellaan ootellaan.. Sehän se oiskii, kun lisättäs tiedot tonne eka sivulle . Jos se nyt meinaa synnyttää oikeesti, niin lupaan, että infot tulee

Itellä ollut taas ihan mukavasti touhua päivässä, jotain ihme energiaa pukkaa . Lasten kanssa lähinnä touhuillut pihalla.. koitin muuten tytön jopoa. juu, ei vissii tarvii ajella pyörällä, Rusina parka tarvii kypärän, kun pää hakkaa satulaan . Eikä se minustakaan kivalta tuntunut! Kyllähän tämä kaikki liikkeellä olo tuntuu, mutta olen kasassa eilisen pihansiivouksen jälkeen, niin ei tämä täältä mihinkään ennen aikojaan synny. Teen just, mitä kärsin ja haluan =).

Munkeista, siis hinkeistä : Onko teidän tissit ottaneet kasvuspurttia? Musta tuntuu, että nyt kasvaavat taas sitten alkuraskauden ja kylmä käy.. pelottaa, voiko rintatulehdus tulla vaikkei imetäkkään vielä, vissiin? Se on niin helvettiä enkä sitä tahdo! Täytyy varmaa joku loimi tohon ryntäisiin etsiä :headwall:. Ärsyttää jo valmiiksi kesällä ,mitä hittoa mä tungen tissien eteen?? Esikko on kesävauva ja tissit meinas paleltua, kun tuuli kävi ja oli +30C..

Pitää tästä lähteä nukkumaan ja jännätä taas, mitä pupulassa yön aikana tapahtuu, vai tapahtuuko mitään

 

Kotiuduttu ihanalta lomalta.

Iso-Iitakin masussa, vaikka neljässä päivässä käveltiinkin reilu 30km. Olisi enempikin kävelty, mutta mä olin varustautunut tosi huonoilla kengillä.

Ilmat suosi, tänään +26 astetta ja kierreltiin kaupunki kyllä tosi tarkkaan.

Huomenna enempi kommentointia, nyt pehkuihin.

 

Vappumunkkeja, NAMMMM, ajattelin myös pyöräyttää tiistaina loman alkamisen kunniaks Tais niistä viime vuonna tulla ihan hyviä, mut ensimmäiset oli aika tummia (onneks sokeri vaalentaa )...pitääpä siis harkita tuota lämpömittaria!!! Paljonhan sit sellanen hyvä paistoaste olis....!?

Kyllä itsekin ajatellut, että sitä supistavaalääkettä voisin mielelläni ottaa, kun kuitee niitä jälkisupistuksia tulee ja sit just todennäkösemmin verenvuotoa tulee vähemmän, ku saa nopeemmin sen supistumaan! Ja kun kohtu supistuu nopeemmin, ni sitä pienempi mahakin kotiin lähdettäessä ;D Ykskin tyttö joka pääsi 3. päivänä synnytyksestä kotiin, oli silloin kohtu 5 sormea navan alapuolella, eli melkee lähtökuopissaa, ni näytti kyllä mahakin siltä, ettei olis vasta raskaana ollutkaan!!

Täällä tosiaan nyt vihdoin se 16 viikon harjoitteluputki (orjatyövoimaleiri) ohi ja maanantain koulupäivän jälkeen pääsee ansaitulle lomalle B) aaaahhhhh! Ainut vaan et opparia pitäs silti täs vielä kirjotella ennen poitsun syntymää....et se siitä stressittömästä loppuodotuksesta

Mullakin alussa munkit/daisarit kasvoi vähäsen, mut nyt ei kyllä ole tapahtunut taas mitään :/ kaipa ne sit viimeistään kun maito toivottavasti nousee

Sairaalakassi ei kyllä todellakaan ole vielä pakattuna itse asiassa ei ole edes koko sairaalakassia! Ajattelin ostaa ehkä jonkun kivan uuden <3 Kovasti sitä ajattelee, että eihän sitä vielä tartte, et mammalomalla sit kerkee, mut eihän sitä koskaan tiedä..... Äiti käski jo pakata sen, kun oli nähnyt unta, että saan tässä ohan nyt just sen vauvan voi ei... Se ehkä stressaa vähän liikaa...etenkii oli ihan paniikissa sillo viikko sitte ku oksensin sen yön. Sen jälkeen mun olis pitänyt VAAN levätä koko loppuviikko, vaikka olin jo kunnossa se suuttu mulle ku pyysin lauantaina 3 ystävää kylään samahan se on istunko ja juttelen niiden kanssa, vai istunko ja tuijotan tölsyy voivoi tuota tulevaa mummoa!! Onko muiden vanhemmat samanlaisia?

Hyvää viikonloppua kaikille

BF & poitsu 31+5

 

Mulla kohtu on supistunut aina hyvin ja kotiin lähtiessä maha pienentynyt kivasti. Mulla on selvästi
jäänyt joku "trauma", en halua mitään ylimääräisiä toimenpiteitä synnytyksen aikana enkä sen jälkeen.
Kyllä mä oon ihan selvä ollut synnytyksen jälkeen ja muistan niitä toimenpiteitä vaikka se vauva on siinä.
Luonnonmukainen synnytys ilman ylimääräisiä hässäköitä on toiveena ja se on toteutunut kaksi kertaa ja toivon ettäö myös nyt kolmannen kerran. Käyn vielä siellä pelkopolilla jos sieltä osattais mua "auttaa".

 

Vappumunkkivinkki tulee täältäkin. Tee iiiiiiiso taikina ja paista se kokonaan. Pakasta lähes kaikki heti jäähdyttyään sokeroimattomina. Kun otat munkit pakastimesta ja ne ovat sulaneet, laita muutama munkki hetkeksi mikroon (meillä 750W maks. 8 munkkia 30s) ja sokeroi lämmenneet munkit. Aivan ihana vierasvara, kotimunkeilla saa vieraat tosi hyvälle tuulelle

 

Onnellinen<3 terveydenhoitaja mulle siitä napaverinäytteestä sanoi. Mää itseasiassa mietin tuota ultraanmenoviikkoa kans, mut aattelin, että ens viikolla soitan ja kysyn.

Viimenen perhevalmennuskerta oli vastasyntyneen hoitoa. Ensin oli tunnin kalvosulkeiset, jossa terkka vaan luki suoraan, mitä kalvoilla luki ja sen jälkeen katottiin kolme varttia imetysaiheista DVD:tä. En tiennykkään, että asiasta saa noin paljo materiaalia Video jäi vielä kesken, mitähän tärkeetä informaatiota sinne oli vielä piilotettu.. Mut joo, aika köyhä oli perhevalmennuksen anti.

Tärinöitä on ollu täälläkin ja oon tieten kuvitellu sen kuuluvan asiaan. Toivottavasti näin on.

Kestovaippoja oon hommannut vähän joka merkkisiä, että voi kokeilla. En kyllä revi ressiä siitä, jos mieli vetääki kaupan kertishyllylle.. Voihan sitä aina osa-aikakestoilla sitte.

Noita menkkamaisia kipuja mulla on aina välillä ollu kans ja oon miettiny kans että onko ne supistuksia vai mitä. Tuskin nyt kuukautiset ainakaan on tulossa

Synnytyksessä mua pelottaa eniten selkään laitettavat puudutteet eli spinaali ja epiduraali. Eli jos vaan mahollista, ni paikallispuudutteilla ja jollain luontaismenetelmillä mennään. Muuten en osaa kyllä pelätä ja ressata vaan oon aatellu, että ammattilaisethan siellä on töissä ja mulle kertovat, mitä pitää millonkin tehdä.

Sairaalakassia ei oo pakattu, pitääki alkaa miettimään, että mitä kaikkea sinne laittas. Mun pakkaamiset tuntien lähden sinne jonku kakskytkilosen matkalaukun kans ja tuon 90 prosenttia tavaroista takas kotiin käyttämättöminä Vauvan vaatteet alkaa olla pestynä, mutta lipasto, johon ne pitäis sijoittaa, ei jostain syystä itsekseen tyhjene vanhoista romuista..

Tissit on kasvanu täälläki taas. Yritin käydä kyselemässä paikallisista alusvaateliikkeistä imetysliivejä, ni yhessäkin liikkeessä niiden ainoan mallin suurin koko ei mennyt päälle nyt. Huoh. Kai mä sitte vedän ilman liivejä. Mun mielestä tuo tammikuussa hommattujen liivien 85E ei nyt vielä niiiin iso oo, että oisin jotenki friikki.

Mää kävin eilen intialaisessa jokikivihoidossa. Aivan ihana! Siinä toki piti alussa pötkötellä selällään ja sitte ku ois pitäny kääntyä mahalleen, olin kyljellään. Tommosta rentouden tasoa en muistanu ees olevan olemassa! Siellä huomas, miten jännittyny sitä kuitenki on.

kodehu 33+1

 

Sairaalakassista ja vauvan vaatteista En ole pakannut vielä, enkä pessyt vauvan vaatteita. Pitäisi vapun jälkeen ryhtyä toimeen.

Eilen lennolla oli sairaskohtaus ja vaikka sitä työtä tehneenä tottunut jos jonkinlaisiin lentoihin ja laskuihin, niin 1.40h Prahasta, lasku erittäin jyrkästi ja nopeasti laittoi varmaan painevaihtelun seurauksena kohtuni supistelemaan. Yöllä itkua tuhersin, että nytkö se alkaa -- kahden jälkeen tuli muutama tosi kipeä supistus, joihin heräsin ihan paniikissa. Aamun makoilin ja hengittelin rauhallisesti -- kipeitä supistuksia tuli selkään 10min välein -- loppuivat onneksi. En oikein uskalla nyt liikkua, ja pelkään ihan kamalasti, että synnytys on käynnistynyt. Koskaan aiemmin en ole tämmöistä pelkoa kokenut. Nuo nimittäin oli kipuasteeltaan synnytyssupistuksien kaltaisia.

Muuten Prahan reissu meni hyvin ja voin suositella kaikille paikkaa. Ilmat suosi ja muutenkin tykkäsin.

Vappumunkit jääneet syömättä. Maanantaina Jorviin keskustelemaan noista mun sokeriarvoista, ne kun ei ole kunnossa lääkkeistä huolimatta. Reissussa söin aina kunnon aamiaisen, mutta sitten lämmön seurauksena ei ollut yhtään nälkä. Join tuoreita smoothieita ja söin tosi minimaalisesti.

En oikein tiedä, olisko vauva joko poikittain tai siirtynyt raivotarjontaan. Hikotus tuntuu tosi alhaalla. Ja potkut hieman eri paikassa.

TisseistäTäällä oli alussa se kovin kasvuspurtti. B´sta isoon D´hen. Nyt minusta kasvua ei niinkään ole tapahtunut.

Miia ja Iso-Iita 32+3

 

Tuo mun beibi mihinkään ole kääntynyt. Heti illalla laittamani viestin jälkeen hikka tuntui taas samassa tutussa paikassa. Toiveunta vain, että tämä tajuiaisi kääntyä ja laskeutua ennen synnytystä! Ambulanssilla joutuu taas menemään, ei kiva.

Miijanelle rauhallista päivän jatkoa! Onneksi reissulla sait nauttia kivuitta! Mullakin aina muualla kuin kotona parempi olla. Koti on pahasta.

Hiustenlähtö. Mulla on aina synnytyksen jälkeen lähtenyt hiuksia valtavasti. Kampaaja suositteli hiuspohjaa aktivoivaa ainetta, jota siis hierottiin päänahkaan. Tiedä sitten sen vaikutuksesta. Mulla haivenia riittää, joten vaiva ei ollut kosmeettinen, vaan siivoustarvetta lisäävä.

 

Miijane mulla toi hikotus tuntuu todella alhaalla, siinä kohtaa missä vauvan peffa on. Oisko ollut fb:n puolella kun todettiin että hikka tuntuu yleensä vauvan selän kohdalla, mutta kaipa tämän vauvan selkä on jotenkin mun selkää kohti tai en edes tajua aina miten siellä ollaan... Mutta tosi alhaalla on tuntunut hikka ja perätilassa onpi! Toivottavasti sun supistukset nyt laantuu!!

Käännösyritys jos on tosiaan viikolla 36+, se on ihan kohta. Ja jos sinne pitää sairaalakamat ottaa jo mukaan niin morjens... Ukolla paloi äsken totaalisesti käämit listojen asennuksen yhteydessä ei tästä valmista tule. Juu ei ole sairaalakassia pakattuna eikä ole hankintoja tehty eikä ole lattiaa eikä ole listoja eikä ole mööpeleitä. Äitiysloma alkoi kyllä mutta en mä himassa viihdy niin pitkään kun ei ole edes niitä mööpeleitä. Joten oon ainakin seuraavat pari viikkoa sitten yliopistolla. Tosi inhottavaa sitten jos vauva syntyy eikä ole valmista. Ukko ajatteli että ei enää jatka noiden listojen kanssa vaan rupeaa maalaamaan jotain ovenkarmeja. Mä siihen että nyt ei maalata mitään ovenkarmeja! Ja onko ne listatkaan niin kiireellisiä! Lastenhuone nyt saatana valmiiksi vaan! Nyt se taisi mennä jatkamaan niiden helvetin listojen parissa ihan epätodellista jo tää remppatouhu, mä lähen kauppaan. Tuon ukolle oluen, yhden vaan, enempää en viitti kantaa

Naene 34+4

 

Kiva kiva, meidän neiti siis olisi edelleen peppu alhaalla. :O Just great! -NOT. En kyllä ole tuntenut kääntymistä, joten on joko peppu lantiolla tai poikittain. Tiedän, että on tavallaan väärinpäin, kasvot niin kuin ulospäin.. Mikä hieno nimitys sitten sille onkaan??
Tosiaan hikka tuntuu ihan alhaalla.. Missä teillä tuntuu hikka, keillä muksu raivotarjonnassa?

Otan iisisti tän päivän, en uskalla liikkua -- toisaalta eipä ole tarviskaan. Pienin muksu mummolassa ajamassa motocrossia (siellä pyörät muksuilla), tyttö kaverin synttäreillä ja poika skeittailee kavereiden kanssa. Tämä on just tätä, kun lumet sulaa -- kukaan ei ole kotona.

Naene oot kyllä rautarouva. Itsellä menis hermo. Kaiken oltava valmiina ja hankittuna hyvissä ajoin. Kai sitä sairaalakassin sisältöäkin olisi mietittävä -- itse siellä aina reilun viikon majailleena olen minimaalisilla tavaroilla. Jopa ne karseat reikäpöksyt ja isot siteet olen todennut kaikista parhaimmiksi alkupäivinä. Kai sitä voisi harjan, hammasharjan+tahnan ja pesuvehkeet pakata.

 

Mulla ei kyllä ole hajuakaan, miten päin tuo vauva on, mutta toivottavasti RT! Oikeaan yläreunaan, kylkiluiden alle, tuntuu säännöllisesti jotain töminää, minkä toivoisin tulevan kantapäistä. Lantiossa taas tuntuu kaikkea outoa möyrintää. Toiv pää! Hikkaa en ole tuntenut kovin montaa kertaa, ja potkutkin on jotenkin lepposampia kuin esikoisella. Jospa se tarkoittaisi vähän sävyisämpää luonnetta!?!


Vauvojen asennoista ja niihin vaikuttamisesta, jos englanti taipuu niin tää on vähän sekava, mutta mun mielestä kiinnostava saitti:
Spinning Babies Home

Taas mennään fiilispohjalta, eli ei mulla mitään oikeeta kompetenssia oo tota arvioida tai suositella, kunhan vaikutti maallikolle mieenkiintoiselta. Ja insinöörin aivoille tuntuu järkeenkäyvältä, eräänlaista mekaniikkaahan tää ihmisruumiskin on kaikkine liikkuvine osineen!

Munkeista, niistä syötävistä, en oo ennen tehnyt niin teettekö ihan pullataikinasta? Niin jossain neuvottiin. Ja kuinka löysää on löysä, Kananugetti? Ajattelin kokeilla tehdä, jos maltan itse olla syömättä. Sokeriarvot nimittäin ollu ok ruokavaliolla, onneksi. Mutta kyllä on ankaraa! Tarkat ruoka-ajat ja -aineet... Ootan jo pelkästään sitä, että saa syödä koska haluaa, ei tarttis ees pullaa saada. Oi aikoja...

 

Vauvan asennosta Mulla tossa keskellä vatsaa on kova pötkylä -- KOKO mahan leveydeltä -->viittaisi poikkitilaan.. Siihen ja olenkin arvellut, että polvet osuu tuohon ylävatsaan eli naama ulospäin olisi. Kyljissä ei oikein tunnu mitään..
Alhaalla tuntuu hikka ja jotain hipaisuja.

8.5 se selviää. Miehelle just sanoin, että pitäiskö sittenkin käydä vielä Brunolla. Mies ei oikein innostunut ajatuksesta.

 

Terveisiä Tallinnasta! Täällä ollaan nyt viikonloppua viettämässä, huomenna tullaan kotiin. Matka on ollut tosi paljon rankempi kuin mitä kuvittelin. Jalat turpoaa runsaan käveleminen takia ihan älyttömiksi pallukoiksi ja tulee tosi kipeiksi... Mukavaakin kuitenkin on ollut, tänään käytiin eläintarhassa ja oli tosi hauskaa nähdä leijonat, krokotiili ym eläimet aivan parin metrin päästä. Mutta on se vaan kiva päästä kotiin... Mieskin sanoi, että "on se niin kiva kun sä et oo tollanen normaalisti". Nytkin pojat lähti kahdestaan kaupungille kävelemään kun mun vaan on pakko lepuuttaa jalkojani.

kestovaippoja ei meillä haluta edes kokeilla. Tuntuu että pyykkiä on jo nyt ihan valtavat määrät, miten sitten kestojen kanssa? Hienoa, että muilla riittää intoa niihin

Mun vauvalla ei oo varmaan koskaan ollut hikkaa tai en ainakaan yhtään tiedä miltä se tuntuu. Liikkuu onneksi kyllä aika paljon, yleensä aina on iltaisin vilkkaimmallaan n. klo 19-23. Mullakaan ei oo mitään hajua, miten päin vauva on, jos jotain pitäis veikata, sanoisin että on RT. Viimeksi oli neuvolassa poikittain reilu viikko sitten, mutta en usko että on enää.

Naene se listojen laittaminen on oikeesti tosi vittumaista hommaa, tiedän kokemuksesta! Että tsemppiä vaan ukollesi, toivottavasti hommat etenee. Mulla ei kyllä hermot kestäisi tässä vaiheessa raskautta elää remontin keskellä, mutta sä vaikutat kyllä muutenkin ihan supernaiselta, kateeks käy!

BF kyseli omien vanhempien suhtautumisesta. Eipä oo tarvinnut omaa äitiä nähdä pahemmin tässä lähiaikoina. Ollaan nähty tän vuoden aikana ehkä kaks kertaa, ja äitini sentään asuu ehkä kilometrin päässä meidän kodista. Ei kyllä koskaan soitellakaan eikä mitään, äiti soittaa yleensä silloin kun tarvitsee jotain apua jossain asiassa. Ei siis olla mitenkään riidoissa, mutta onhan se surullista, miten vähän mummoa kiinnostaa 2,5 vuotiaan lapsenlapsensa ja tulevan vauvan asiat...

Dynamite ja pikku-Telle 32+3

 

Eulalie tsekkaa netistä ihan munkkien ohjeet, kyl se mun mielest jotenkii eroaa ihan pullataikinasta!!

Dynamite on kyl harmi, kun ei äitiäsi kiinnosta lapsenlapset kai sit tuollanen säätäjä-mummokin parempi on...

 

Vanhemmista Mun vanhemmat suhtautuu niin kylmästi tähän raskausteen, etten viitsi edes asiaa ajatella. Olen saanut heiltä epäasiallisia kommentteja ja oikeasti kahdenvaiheilla, kutsunko heitä edes ristiäisiin. Ikävää ja ollut minulle kova paikka, mutta en jaksa heidän antaa määräillä elämääni.. Kyllä he joskus tajuavat, kuinka törppöjä ovat..

 

Meillä on vanhemmat muuten olleet tosi jees raskaus-asian kanssa mutta mun isä on vissiin aika huolissaan yhdistelmästä koirat+vauva ja ilmaisee sen tosi typerästi. Tulee sellanen olo että se luulee että syötän sen muksun heti ekana päivänä koirille aamiaiseksi tai jotain. Se ei ole kivaa koska itseänikin huolettaa asia ja meinaan kyllä olla ihan super hyper varovainen ettei vaan käy mitään ikävää. Tiedän että mulle itselle tulee olemaan tosi raskasta jos muut ei tue mua tässä koira-asiassa vaan yrittää saada mua esim. luopumaan niistä vauvan takia. Eniten mua kyllä pelottaa vanhempien tanskandoggi ja miten se tulee suhtautumaan beibiin kuin mun omat 25 kg painavat hurtat. Mitä siinä vois muka tehdä jos sellanen jumalaton järkäle päättää tehä jotain vauvalle? Omani saan sentään omilla voimilla fyysisesti hallittua jos jotain tuliskin. Semmonen doggi ylettääkin joka paikkaan!

Olis muuten tosi tosi kivaa kuulla sitten jakautumisten jälkeen miten koirallisilla ihmisillä alkaa sujumaan. Meitä koiranomistajiahan oli täällä tosi monta.

 

Juu ajattelin itsekin ettei tuo listojen asentaminen tosiaan herkkua ole, ja kun miehellä palaa käämit niin kai se on oikeastaan aika harvinaista. Olisin ehdottanut että anna niiden listojen vaan olla, jatketaan toiste. Mun rooli listojen kanssa on melko olematon, teen kaikkea muuta mitä nyt keksin mikä ei vaadi kovia fyysisiä ponnisteluja. Mutta ukko soitti kaverilleen ja jätkät lörpötteli aikansa puhelimessa ja sitten tuo taas on jatkanut noiden listojen parissa. Kai ne soittaa toisilleen aina kun loppuu usko. Mun pitäisi itsekin soitella kavereille selkeästi useammin

 

Mun vanhemmilla on ollut aina kaksi saksanpaimenkoiraa (vaihtuneet vaan) ja ainakin niiden kanssa ei ole koskaan ole ollut mitään ongelmia -- vietetty paljon aikaa siellä, kun lapset olleet vauvoja.

Itsellä ei ole lemmikkejä, enkä ota. Miehellä on allergia ja olen liian laiska lemmikkien pitämiseen.

 

Meidän koiru kuoli just raskauden alettua, se täytti samana päivänä 3 vuotta. Mä olisin kyllä vähän pelännyt vauvan puolesta jos se olisi nyt elossa, oli niin kovakalloinen, vahva ja energinen koira, se oli melko suurikokoinen dobermanni. Iloinen toki, mutta niin eloisa. Mulla oli vähän väliä mustaa silmää, nenä vinossa jne kun meidän päät otti hittiä. Sillä oli niin kova kallo ettei tosikaan! Ikävähän sitä on mutta ei se olisi tehnyt elämää ainakaan helpoksi.

Vanhemmillani on koira, sellainen hentonen hönö setteri josta ei voi olla edes vauvalle mitään vaaraa. Meinaan tökkäistä vauvan vanhempieni lattialle pyörimään, hankkimaan itselleen pöpöjä Ja toivon ettei vauva ole allergikko sillä mieheni on koirille allerginen. Hän vaan siedättyy helposti.

Miehellä on massiivinen koirakuume, mulla ei. Olen sanonut että koira voi tulla sitten kun meillä on piha. Miehen mielestä pihaa ei tarvita. Mutta se olen minä joka sitä koiraa ulkoiluttaisi kuitenkin, enkä jotenkin ymmärrä miten se onnistuu kerrostalossa kun on lapsi joka ei itse osaa kävellä eikä pukea. Joten jos nyt suosiolla tauko koiranpidosta. Jaksamisia koiratalouksille sitten vauva-arkeen.

 

Meillä on sekaroituinen 9-vuotias vanha koira-akka :xmas: Neiti on niin kiltti ettei tee mitään vaikka joku istuu päällä ja repii hännästä(mitä nyt tietysti vältetään, mutta joskus näinkin päässyt käymään)... Mun vanhemmilla on 10-vuotias terrieri, joka myöskin ennemminkin vahtii ja suojelee lapsia :heart: Joten ei ainakaan näistä yksilöistä en ole minkään näköistä stressiä repinyt.

Mun vanhemmille tämä tulokas on lapsenlapsi nro 7 Yhtä innolla odottavat tätäkin niin kuin kaikkia muita! Loppuu vaan kohta seinätila mummulasta, kun on vuorattu lasten ja lastenlasten kuvilla. Meitä sisaruksia on 4, joista yksi ei ole vielä ehtinyt aloittaakaan lastentekoa

Mä teen (vappu)munkit aina pullataikinasta, sellaisesta että pysyy just kasassa. Sitten kunnon kohotus, pyöräytys munkeiksi ja uudestaan kohotus. Tälleen olen saanut kuohkeita. Joku kysyi paistolämpötilastakin, sellaiset 160-170 astetta muistaakseni on passeli. Mulla vaan on aina hankaluuksia pitää lämpö tasaisena.

Nämä omat munkit kasvoi alkuraskaudessa B -> D ja jos samanlailla nousee maito kuin esikoisesta, niin sit tuntuu ettei mitkään liivit riitä. Täytyy säästää pari alepan kassia tissipusseiksi