Suurensuuret onnittelut amalia, jj-t, zikiziki, niinnu, sannismami, nellah ja gardenia vauvoista :flower: :heart: :heart: :heart: Kylläpäs olikin vauvoja tullut sitten viime käynnin =) Ja voipi olla että tälläkin hetkellä on moni omaa nyyttiään maailmaan saattamassa, melkoinen PITKÄperjantai kärvistellä
Vihdoin sitten omaa synnytysstooria. EIpä olekaan vasta kuin 11pv kulunut
Mutta ei sitä vaan ehdi kirjoitella tai edes käydä täällä entiseen malliin, niin tehokkaasti tuo pikkuinen vie äitin ja isän huomion :heart: Ja yöunet...
Meillä oli siis synnytyksen käynnistys sovittu 30.3. vauvan hitaan kasvun ja minun korkean verenpaineen takia. Niinpä kirjauduin klo 8 Kättärin päivystyspolille. Meitä oli 3 mammaa vierekkäin siinä huoneessa ja parit prostaglandiinit siinä aluksi laitettiin, joilla ei mitään tehoa, ei ensimmäistä supistusta (tosin eivät niitä aiheutakaan, pehmentävät vain kohdunkaulaa...) eikä juuri alapään tilannekaan kehittynyt. Pistin viestiä miehelle ja kavereille että joo, täällä ollaan loppuviikko. Mies tuli sitten viiden aikoihin töistä ja menin osaston tarjoamalle ruualle. Silloin alkoi ekat supparit, joita aluksi kuvittelin ruoansulatusvaivoiksi (mulla ei koko raskausaikana ollut kuin kovettumisia, ei kunnon supareita). Ruoan jälkeen lähdettiin kävelylle alakertaan ja sinä aikana supistukset alkoi napakoitumaan ja tuleen säännöllisesti. Olivat heti alusta kivuliaita ja kun alettiin puol kuus niitä kellottaan, tulivat 5min välein. Vartin päästä tulivat jo 4min välein, sitten vartin päästä 3min välein ja vartin yli 6 jo 2min välein. Siinä vaiheessa aloin oleen KIPEE ja TUSKAINEN ja soitin päivystyksen kätilöt paikalle. Ne kehotti lähtee alakertaan (4 kerrosta) kävelylle ja rentouttaan kroppaa. Olin että just, tuskin auttaa, mutta mennään nyt, kai ne tietää kun ammattilaisia ovat. Tämä kävelykeikka kesti yli 30min kun olin niin kipeä ja taukoja piti pitää niin rappusilla kuin tasanteilla. Takas sänkyyn pääsin seiskan aikoihin ja soitin taas kätilöt paikalle. Sanoivat että voisin vähitellen lähteä suihkuun ja ottaa jumppapallon käyttöön. Itkin ja purin hammasta ja ajattelin että jepjep, kokeillaan vaikka teki mieli vaan huutaa ja itkeä... Ennen suihkua kätilö teki sisätutkimuksen ja sanoi että 2cm auki, ihan hyä "alku". Suihkussa kestin puolisen tuntia, halasin kaakeleita, kirosin ja itkin penkillä, ja mieskin vähän ihmetteli että näinkö kivulias synnytyksen "alkuvaihe" (kuviteltiin että edessä vielä vuorokausi vastaavaa...) on. Sitten oli pakko palata sänkyyn ja kutsua taas kätilöt paikalle. Supistuksilla ei todella ollut enää alkua ja loppua, oli vain täysin sietämätöntä kipua ja lähes sietämätöntä kipua. Kätilöiden siinä miettiessä seuraavaa askelta huljahti klo 20 lapsivedet kerralla ja minä paruin ja huusin kivusta jo taukoamatta. Päättivät sitten alkaa varailla mulle paikkaa suoraan synnytyssaliin ja puoli ysiksi sinne pääsin, paareilla kun en lähimainkaan ollut enää kävelykunnossa tai ihan tajuissanikaan... Salissa sain sitten muutaman henkäyksen ilokaasua, joka sai mut taas tajuihini ja lopettamaan itkun ja huudon, mutta ihan hemmetin kipeä olin yhä. Synnytyskätilö tuli 20.40 saliin ja totesi, että herra jumala, olen ihan täysin auki jo. Mä kyselin epiduraalia tajuamatta että myöhäistä, kun koko aukeamishässäkkä oli jo takana ja kätilö siihen, että "jaa'a, voi olla ettei ehdi enää" (ei tietty ehtinyt, kunhan rauhoitteli mua) ja että "voi olla että sua alkaa kohta ponnistuttaan". Sitten irrotettiin masun päälliset sydän- ja supistuskäyrät ja pistettiin vauvan päähän se anturi. OLi ihan hiljaista ja pimeää, vain vauvan sydänäänet kuului käyriltä ja vitsit se oli maaginen hetki. Mies totesi että tuossa on meidän vauva, ihan lähellä ja pian sylissä. Sain voimia alkaa ponnistaan ja 3 ikuisuudelta tuntuvan minuutin kuluttua oli vauva maailmassa :heart: Siihen loppui kipu ja tuska ja tilalle tuli nöyrä hämmennys, että tässäkö tämä oli, olenko nyt äiti, onko vauva oikeasti syntynyt?
Vauvan sain heti rinnalle, pikkuinen itkevä söpöliini, joka rauhoittui siitä hyvin imemään. Vähän piti äitinkin itkeskellä onnesta :heart: Joo, että siinä mun synnytys, kokonaiskesto 4h, aukeamistahti parhaillaan 5cm/tunti ja ponnistusaihe 3min. Tuskallinen oli mutta ihanan nopea eikä missään vaiheessa ollut vaaraa vauvalla tai mulla. Mietinkin jälkikäteen että mä olen niitä naisia jotka olisi selvinnyt hengissä synnytyksestä keskiajalla ilman modernia lääketiedettä (ja vähän herkistyneenä itkin tällekin ajatukselle). Tikkejäkään en saanut kuin kolme ja ovat jo parantuneet. Koko alapää alkaa tuntua ihan entiseltään, mitä nyt vähän vuotaa vielä. Traumoja ei jäänyt eikä niitä kipujakaan enää muista... Mutta sen muistan kun kätilö sanoi että ensi kerralla lähdet sitten synnyttämään HETI kun tulee ekat supistukset, tosi harvoin kuulemma ensikertalaisen synnyttää näin vauhdilla ja arvio ensi kerrasta oi 2h
Pisteitä vauva sai 9 ja voi todellakin hyvin heti ensi hetkistä. Eka parkaisukin tuli kun pää oli ulkona mutta kroppa vielä synnytyskanavassa... Pieni on mutta virkeä, jäntevä ja reipas. Ja mitäs se pienuus haittaa, kyllähän sitä ehtii kasvaa.
Synnärillä totesin muuten hyödylliseksi Lansinohin (nännit kuivui kun vauva oli rinnalla 8h/pv), Myntonit (ai huusinko vähän kurkun käheeks synnytyksen aikana
) ja oman vesipullon, jota täyttää. Kaikki muu oli turhaa, no ehkä hammasharja, dödö ja shampoo oli ihan kivoja
Ja kamera + känny, mutta muutoin turvauduttiin vauvan kanssa täysin Kättärin vaatteisiin, vaippoihin ym. Jopa ne sairaalan sukat ja verkkoalkkarit oli ok, eipä sitä vaatteita jaksanut ajatella.
Vauva-arjesta vielä, niin uskomatonta tahtia muuttuu elämänrytmi vauvalla. Aluksi nukkui pääasiassa, mutta nyt ollaan hereillä jo kymmenisen tuntia päivässä. Ja imeminen on semmoista että 5-10min kunnon teholla ja sitten puolisen tuntia seurustelua
Myös ulkonäkö on muuttunut ja vauva on ihan kopio minusta pienenä, melkein enempi minun näköinen kuin minä itse
Hurjasti tsemppiä kaikille synnytyksiin ja sitä edeltäviin kärvistelyihin supistusten ja kipujen kanssa! Ihanaa vauvailua kaikille pikkuisensa jo saaneille ja kaikille tasapuolisesti aurinkoista ja rauhallista pääsiäistä!
t. manna + pirpana 11pv :heart: