Mun on nyt pakko vähän oma napailla, muustakin kun nyt näistä yrityksistä.
Mä oon kauheen väsyny, nukun huonosti ja sit jos nukun, niin saatan nukkua helposti vuorokauden putkeen. Muutto on 10pv päästä ja stressaan sitä ihan älyttömästi. Ja sit ku tuo mies tekee yöt töitä, niin mä aina pelkään kaikkea mahollista. Ikinä ei tiiä, mitä noissa vartijan hommissa Helsingin yössä tapahtuu. Varsinkaan näin viikonloppusin...
Nään harvemmin unia ja viimeyönä näin ensimmäisen painajaisen moneen vuoteen. Mies vaan hävis, eikä siitä ollu 20v päästäkään mitään kuulunu tai löytyny. Ja minä olin jumahtanu elämässä paikoilleni ja odotin kokoajan miestä kotiin. Oli sit pakko laittaa viestiä miehelle heti ku heräsin ja kysellä miten töissä menee. Yleensä vastaa tosi nopeesti, nyt olin huolesta melkein suunniltaan, kun vastausta ei 2h kuulunu. Meinasain jo alkaa soittamaan, et onko jotain käyny kunnes vastaus tuli. Onneksi oli vain selvittämässä poliisien kanssa jotain pahoinpitelyä. Ja tiedän, että tän yön stressaan ton unen takia. :headwall:
Miks tää naisena oleminen on tällästä? Miks mun pitää huolehtia toisesta niin paljon, et pelkään kokoajan et jotain sattuu enkä saakkaan miestä aamulla viekkuun nukkumaan? Tää on jotenkin niin turhauttavaa itelle, ku toinen vakuuttaa vapaalla ja töissä, ettei mitään käy. Ja jos kävis, niin mä oon listalla eka, jolle soitetaan.
Anteeksi, oli pakko vähän päästä avautumaan. Tällä hetkellä toi työputki tuntuu niin pahalta. Varsinki, ku toinen on ihan törkeen väsyny... :'(
Mä oon kauheen väsyny, nukun huonosti ja sit jos nukun, niin saatan nukkua helposti vuorokauden putkeen. Muutto on 10pv päästä ja stressaan sitä ihan älyttömästi. Ja sit ku tuo mies tekee yöt töitä, niin mä aina pelkään kaikkea mahollista. Ikinä ei tiiä, mitä noissa vartijan hommissa Helsingin yössä tapahtuu. Varsinkaan näin viikonloppusin...
Nään harvemmin unia ja viimeyönä näin ensimmäisen painajaisen moneen vuoteen. Mies vaan hävis, eikä siitä ollu 20v päästäkään mitään kuulunu tai löytyny. Ja minä olin jumahtanu elämässä paikoilleni ja odotin kokoajan miestä kotiin. Oli sit pakko laittaa viestiä miehelle heti ku heräsin ja kysellä miten töissä menee. Yleensä vastaa tosi nopeesti, nyt olin huolesta melkein suunniltaan, kun vastausta ei 2h kuulunu. Meinasain jo alkaa soittamaan, et onko jotain käyny kunnes vastaus tuli. Onneksi oli vain selvittämässä poliisien kanssa jotain pahoinpitelyä. Ja tiedän, että tän yön stressaan ton unen takia. :headwall:
Miks tää naisena oleminen on tällästä? Miks mun pitää huolehtia toisesta niin paljon, et pelkään kokoajan et jotain sattuu enkä saakkaan miestä aamulla viekkuun nukkumaan? Tää on jotenkin niin turhauttavaa itelle, ku toinen vakuuttaa vapaalla ja töissä, ettei mitään käy. Ja jos kävis, niin mä oon listalla eka, jolle soitetaan.
Anteeksi, oli pakko vähän päästä avautumaan. Tällä hetkellä toi työputki tuntuu niin pahalta. Varsinki, ku toinen on ihan törkeen väsyny... :'(