Epa_88: Voi Ei1 Toi on todella ikävää kuulla noin pitkällä! Valtavasti voimia surutyön tekemiseen :hug: Oon tosi pahoillani teiän puolesta. Mä puhuin avoimesti asiasta kaikille, se autto ainakin mua ja sain todella paljon vertaistukea tutuiltakin ihmisiltä. Näistä asioista vaan ei puhuta tarpeeksi avoimesti (mun mielestä). Kuten Gabrielle sanoi meistä saa vertaistukea, ja anna itsellesi lupa surra, jottei suru keräänny sisällesi. Jos suru tuntuu liian vahvalta kannattaa hankkia ulkopuolista apua, yksin ei kannata jäädä.
Tää mimmi aikoo kans juosta varhaisultraan tarkistamaan tilanteen vaikka mun kkm tapahtu vasta 14+5. Mut en toista kertaa oota noin pitkälle et saa kuulla ikäviä uutisia.
T84: mäpä taidan tietää mitä teillä tehdään tänään
Pitäkää oikein hauskaa. Täällä pidetään peukkuja d
b
Täällä on taas ihan ihme meiningit menossa. Oon koko viikon ollu itkuherkkä, maanantaina tosiaan itkeskelin autossa ku kuulin Jenni vartiaisen biisin Missä muruseni on. Sit oon muutenki ollu vähän turhan herkällä koko ajan. Tänään tuli iso itku ku tuttu kertoi et niille on tulossa poikavauva, sillä on viikot about samassa missä ite nyt olisin jos kkm ei olis tapahtunu. En mä normisti viime viikkoina oo itkeny jos näkee vauvamasuja, vauvoja, kuulee raskausuutisia yms. Muutenki oon ollu superpositiivisella tuulella, nyt mennään taas ihan toista ääripäätä. Mitähän tää nyt taas sit on??? Liekkö sit täti tulossa ja siks oon herkemmällä tuulella, tiiä häntä. Outoa on
-Memelisa-