Voihan F***
pääsin kirjoittamisessa hyvään vauhtiin, sitten kävin klassinen moka ja painoin jotain nappia ja kaikki hävisi. Arhg!!!
Uusi yritys siis.
Kiitos vakuutuskommenteistanne! Olin vähän ajatellut, että sellainen syntymän jälkeen otettava riittäisi, kun alun mahdolliset vaivat kuitenkin saa varmaan aika hyvin julkisella puolella hoidettua. Eikös aluksi pidä olla yhteydessä synnytyssairaalaan ja pikkuvauvan kanssa voi kai Helsingissä mennä suoraan lastenklinikalle. Mutta en ollut sitä niin ajatellut, että mahdolliset esiin tulevat sairastelut rajoittavat sitten vakuutuksen kattavuutta, joten täytyy tuota vielä miettiä. On tosiaan
Hoppis vähän tylsää maksaa vielä verojen päälle vakuutuksestakin, mutta minkäs teet jos ei terveyskeskuksissa jonottelu oikein innosta
Hoppis mietit tuota matkalle lähtöä. Taitaisit olla tuolloin suunnilleen samassa vaiheessa kuin minä nyt. Itse olin siis tällä viikolla Aasiassa ja nyt on 4vrk:n sisään kaksi reilut 10h kestävää lentoa takana. Kaikkihan riippuu hirmuisesti voinnista tuossa kohtaa, mutta minulla ei ainakaan mitään ihmeellisempiä ongelmia ilmennyt. Asiaa tietty helpottaa se, että kun olin työmatkalla eikä ollut omista rahoista kyse, niin pystyin matkustamaan siellä tilavammalla puolella
Tärkeää on varmasti se, että pystyy liikkumaan ja oikomaan itseään lennon aikana, kasassa paikallaan istuminen ei varmasti tekisi hyvää. Samoin ahkera juominen ja sopivin välein syöminen sekä mukavat vaatteet ja tukisukkikset varmasti auttavat. Eli rohkeasti vaan matkaan :wave: Tuo reissu kuulostaa niin ihanalle, että olen edelleen ihan kade
Tylsää kun teillä
AdAstra oli tuollainen hassusti kommentoinut lääkäri ultrauksessa : / Jotenkin näitä ultrakokemuksia kuunnellessa on tullut sellainen olo, että lääkärit useammin kommentoivat jotenkin tökerösti, kun taas kätilöt ovat selvästi tunneälykkäämpää porukkaa, ainakin keskimäärin. Eiköhän uskota, että miehesi tulkinta kommenttiin liittyen oli oikea ja toivottavasti seuraavassa ultrassa näkyvyys on taas sitten parempi!
Team Uttisella kanssa nätti masukuva ja tuossa ei ainakaan ollut valaan piirteitä havaittavissa
Ihanat matkatuliaiset teillä ja kyllähän siellä lastenhuoneessa pitää koristeluakin olla, jos ei sitten päälle tulisikaan
Tosi kiva tilanne, kun tuuraaja on tiedossa ja siirtymän pystyy hoitamaan rauhassa. Minulla ei ole ollenkaan noin onnellinen tilanne, vaan seuraaja vielä ihan hakusessa ja perehdytys jäänee aika heikoksi, hmph :O No, eipä kai ole tarkkaan ottaen sitten minun ongelmani.
Neela onnea todennäköisestä tytöstä =) Ja tietty siitä, että vauva näytti olevan kunnossa! Toivottavasti tuo istukka vielä siirtyisi! Parhaillaan raskaana olevalla siskollani on ihan sama tilanne ja hänelle oli sanottu, että onneksi vain 1,5% odottajista istukka pysyy loppuun asti kohdun suulla. Siitä ollaan puhuttu, että on kyllä onnekasta kun nykyään tuo pystytään näkemään jo ultrassa ja varautumaan tarvittaessa tilanteeseen etukäteen, eikä sitten ole mitään turhia riskejä. Hurjaa, että tuollaiseen on vielä aika vähän aika sitten pahimmillaan länsimaissakin (ja tietty varmaan edelleen kehitysmaissa) jopa kuollut äitejä, kun tuleekin synnytyksessä ongelmia. Tällasista jutuista tulee aina mieleen, miten onnekkaassa asemassa ollaan näinkin hyvän terveydenhuollon kanssa!
Mollis rohkea tai sitten uhkarohkea :/ Olen tottunut matkustamaan niin paljon, etten jotenkin osaa kauheasti pelätä, mutta kyllä nyt vähän hirvittää, että jos sitä sitten rohkeuttaan ja varomattomuuttaan vaarantaa pikkuisen elämän, niin miten voi oikein itsensä kanssa ollakaan
Vatsa on vieläkin sekaisin, mutta toivottavasti se on vaan mausteisemman ja erilaisen ruoan & aikaeron ja väsymyksen aiheuttamaa. Jos ei ala mennä ohi, niin sitten täytyy kai huolestua. Mutta eikös vatsaongelmia kai voi helpommin tulla raskauden aikana
eikös, jookos
Vielä on ainakin vauva mukana matkassa, sen verran ahkerasti tuntuu liikkuvan. Tuosta imetystyynystä sellainenhan odottikin minua eteisen tuolilla kun tulin kotiin aamulla! Ihana mieheni oli käynyt ostamassa doomoo-merkkisen jumboversion, jota oltiin vähän yhdessäkin katseltu. :heart: Olivat kuulemma kaupassakin kovasti kehuneet ja kyllä tämä mukavalle vaikuttaa. Nyt olenkin viettänyt koko päivän sängyllä tyynyyn nojaillen etätöissä (ja muuten vaan netissä..). Uskon, että viihdytään tämän tyynyn kanssa loistavasti
Tuohon Niken verkkariin innostuin oikeastaan mieheni juoksuharrastuksen innoittamana. Hän on viime vuodet juossut aika ahkerasti ja kesästä lähtien jo tutkinut kaikki mahdolliset juoksuratasmallit jne. Ajattelin sitten, että jos meidän poika kerran lähtee isänsä kanssa lenkille (mikä ihana ajatus!!! :heart
, niin pitäähän sitä kunnon varusteet olla
Tämän viikon matkaltakin ehdin ostaa yhden vaatteen. Pahoja merkkejä ilmassa
Olen aina vähän moitiskellut äitiystäviäni, jotka shoppailureissuillaan kiertävät vaan lastenvaateosastoja ja unohtavat itsensä. No mulla ei ole vielä edes lasta ja silti sorrun samaan
Engeli musta on hienoa, kun olet ottanut noin avoimen linjan. Me ollaan kanssa ystävien ja perheen kanssa puhuttu aika suoraan hoidoista, mutta puolitutuille ja töissä olen kyllä pitänyt suuni supussa. En ole ehkä halunnut, että muut alkavat miettiä projektin etenemistä ja myös olen halunnut nuolla haavojani mieluummin vain läheisten kanssa. On kyllä totta, että lapsettomuusasioissa on vielä valistettavaa ja valitettavasti ongelma taitaa olla vaan yleistymään päin, joten sikälikin se olisi hyvä tiedostaa.
Surullisena ja myötätuntoisena kuuntelen myös adoptiojonossa olevia tuttuja, joilla on muutaman vuoden prosessin jälkeen vielä vuosikausia odotettavana. Siinä on sitten hyvä joidenkin kommentoida, miten olisi kiva adoptoida omien biologisten lasten lisäksi
Toki on hienoa tarjota tarpeessa olevalle koti, mutta on sekin kyllä niin raskas tie. Meni vähän sivu aiheesta, mutta kokonaisuudessaan on tosiaan liian monelle itsestään selvää, että lapsia tulee kaikille ja suht helpostikin. Mahtavaa, kun olet
engeli löytänyt tuollaisen aarreaitan hankinnoille!
Synnytyksestä: En ole ajatuksissani vielä päässyt ihan tuohon asti. Ensi viikolla on eka perhevalmennus, mutta en tiedä onko synnytys vasta sitten myöhemmillä kerroilla. Joka tapauksessa kai tuokin alkaa vähitellen tulla ajatuksiin. Periaatteessa suhtaudun ihan positiivisesti ja uteliaana synnytykseen ja vaikken kipua mitenkään innolla odotakaan (eikä sitä kai osaa ihan etukäteen kuvitella
), niin en oikeastaan vielä ainakaan sitä kauheasti pelkää. Luotan siihen, että lääkitystä saa sitten, kun sitä tarvitsee. Sekin tuntuu ihan turvalliselta, kun synnytyssairaala on Naistenklinikka, niin siellä pitäisi olla ainakin valmiudet hoitaa mahdollisesti eteen tulevia ongelmia. Sen kyllä huomasin, että alkuraskaudessa telkkarista katsottu synnytysohjelma tuntui jotenkin eri tavalla ehkä jopa vähän ahdistavalta (siis niiden naisten kipu jne.) kuin ennen raskautta, kun nyt on sama itselläkin edessä. Kivaa ja rohkaisevaa kun sinulla
Millis on ollut noin positiivinen kokemus!
