**2010 loppu- ja 2011 alkuvuonna lapsettomuushoidoista plussanneet**

Tulin vaan nopeasti kysymään, lähinnä Pimpamilta ja Apsulta kun olette samoilla viikoilla menossa, että joko liikkeitä tuntuu?

Ite oon yrittäny joka päivä kuulostella, mutta en ainakaan vielä tunne mitään. Tai kupliihan mulla mahassa harva se hetki, mutta kun se on ihan normitilanne mulla niin en oo sieltä vielä erottanu vauvan aiheuttamia kuplia :)

-Hugsy
 
Hei, ilmoittautuisin mukaan tähän ketjuun. Ollaan vuosia toivottu esikoista ja lopulta pitkien hoitojen jälkeen tärppäsi ja olemme aivan onnemme kukkuloilla. Kovasti peukutellaan että pikkuinen jaksaisi loppuun saakka. Välillä iskee suuri epävarmuus mutta pääosin olen nyt luottavaisella mielellä kun ne maagiset 12 viikkoakin tuli täyteen. Viime viikon niskapoimu-ultrassa kaikki oli hyvin, turvotusta 0,9mm, iso helpotus sekin. :) Laskettu aika meillä on 15.8.

Minäkin olen varovasti alkanut haaveilla pitkästä kesävapaasta, jos vain työnantajalle sopii niin haluan pitää täydet neljä lomaviikkoa ennen mammavapaan alkua. Tiedättekö onko työnantajalla valta sanoa että ei saakaan pitää lomia vaan joutuu ottamaan rahana?

Näkyykö teillä jo maha? Mulla ei paljoa kai näy (miehen mielestä näyttää vain siltä että olisin hieman lihonut), mutta se tuntuu kyllä erilaiselta kuin "tavallisesti lihoneena". Semmoiselta jotenkin kovalta, vähän kuin olisi joku tiukka vesi-ilmapallo siellä sisällä (eikä sitä normaalia pehmyttä läskiä. ;)). Olen miettinyt pitäisikö tässä kohta housuostoksille mennä, voikohan se masu pullahtaa esiin niin yllättäen että jonain aamuna ei olekaan töihin päällepantavaa...?

Mun pitäisi varmaan myös mennä hierojalle, niskakivut on vaivanneet jo monta viikkoa, ja välillä yltyy tosi kipeäksi. Olen yrittänyt itsekseni jumppailla ja venytellä ja käyttää kauratyynyä ja välillä myös voltaren-geeliä, mutta ei tunnu olo paljon helpottuvan. Eli niskanhoitovinkkejä otetaan vastaan mielellään! :)

Apsu, millaista "häirintää" sä olet töissä siis kokenut tuosta raskaudesta? Onko työkaverit vaan liian innoissaan, vai jotain ikävämpää? Mä en ole vielä töissä edes kertonut raskaudesta, kohta varmaan pitäisi.

Pirpana, mulla on ollut koko tämän raskauden ajan erilaisia kipuja alavatsalla. Alussa enemmän menkkamaisia ja vähitelleen muuttuneet kokonaan repäisykivuiksi tai semmoisiksi pistäviksi/viiltäviksi kivuiksi. Mullakin kivut ovat lähes yksinomaan oikealla puolen, mikä on ollut outoa. Ennen varhaisultraa epäilin sen vuoksi kohdunulkoista, mutta kyllä se pikkuinen ihan keskellä kohtua majailee. Uskon että ovat ihan viattomia kohdun kasvukipuja, ja näillä viikoillahan sen kohdun on myös tarkoitus siirtyä ylemmäksi, ehkä sekin jossain tuntuu. Sullahan tuota venymistä ja muuta on sitten kaksin verroin kuin meillä yksösiä odottavilla, eli ei ihme jos kivistää. Tsemppiä sulle ultran odotteluun, eiköhän ne toisetkin sydänäänet sieltä löydy!

Uivelo, meidän neuvolassa (Helsingissä) sanottiin että niskaturvotus voidaan mitata 10+0 - 13+6 välillä. Yleensä nt-ultra pyritään tekemään rv 11. Onpa näissä käytännöissä tosiaan eroja!

Anelmalle isot pahoittelut keskenmenosta. Hirveän surullista, en tiedä miten itse selviäisin... :(

SiljaTii 12+4
 
Viimeksi muokattu:
Tervetuloa mukaan SiljaTii :wave:
Mulla kävi masun kanssa just noin, viime viikolla rv 15+jotain.. Yhtenä aamuna se oli niin selkee pömppö, ettei enää olis mennyt lihoomisen piikkiin. En ollut töissä kertonut kuin pomolle ja ihan pokkana laitoin äippävaatteet päälle, nehän vielä korostaa mahaa :D Omat housut menis vieläkin, mutta iltapäivästä kiristelee sen verran etten viitsi vauvaa kiusata tai itseäni..

Hugsy, mä luulen tunteneeni vauvan. Maanantaina töissä tuntui hassu paine alavatsalla, aivn kuin joku olis tunkenut sieltä ulos päin. No kauhee kiire ja meno, enkä sen kummemmin kiinnittänyt huomiota. Illalla kun makailin selälläni sängyssä, alavatsalla oikealla puolella tuntui kovempi möykky, toinen puoli oli ihan pehmeä. Vauva tais olla just siinä, kun mieskin tunsi sen mönkimisen kädellään. Nyt sitten ei mitään tuntunut eiliseen asti , mutta illalla taas uudestaan. Kyllä sen niitä täytyy olla.

Nyt hakemaan pikku neitiä hoidosta.. Nauttikaa viikonlopusta :heart:
 
Siljatii Meillä pomo siis kiukuttelee äitiyslomista kesälomista ja palkasta. Ihan siis kunnon huutamalla käytyjä keskusteluja oli koko alkuviikko. Olin jo lähdössä hakemaan supistusten takia saikkua, kun joku ihme tapahtui ja sainkin minulle kuuluvan palkkalisän ja kaikki on taas hyvin. Huoh kun helpotti! Vähän kyllä jännittää mitä tässä ehtii tapahtua ennen mammista! Se onneksi kesälominen alkaa jo 19.5.

Käsittääkseni kesälomiakaan ei voi keneltäkään evätä, eli kyllä ne pitäisi saada pitää lomakaudella ennen äitiyslomaa. Nehän on ihan lakisääteisiä asioita! Mä vähän toivoin, että oisin osan voinut myydä, niin olisi saanut hoitovapaata ajatellen jemmaan rahaa!

hugsy en ole tuntenut liikkeitä vaikka makaan aina iltaisin sängyllä odottaen. Neuvolassa tänään sanottiin että seuraavan 2-4 viikon sisällä ne pitäisi tunnistaa. Olisi kyllä ihana jo niitä tuntea!

Täällä käyty tänään neuvolassa. Sikiön syke oli 156-159 ja hirmuiset bileet siellä oli meneillään. Mieletöntä kuulla elon ääniä! Kaikki muutenkin hyvin neuvolassa ja ensi keskiviikkona olisi ensimmäinen perhevalmennus. Se on vaan todella hankalaan aikaan, kun pitäisi meidän koiratkin käyttää lenkillä ennen ja se tarkottaisi taas lisää poissa oloja töistä. Noh eiköhän siitäkin selvitä!

Ihanaa viikonloppua kaikille!
 
Pirpanalle tsemppiä maanantaiseen ultraan. Mulla on ainakin ollut nivusissa ajoittain kipuja, noi sunkin kivut kuulostavat musta ainakin ihan normaaleilta. Toivottavasti toisellakin pikkusella olis kaikki hyvin. Ja varmaan onkin kun ei mitään vuotojakaan ole ollut.

Tervetuloa mukaan SiljaTii. Tosta mahan näkymisestä. Musta tuntuu että mulla on näkynyt maha ihan melkein plussauksesta asti. Alkuun se ehkä taisi olla jotain hyperiin viittaavaa turvotusta kun munasoluja punktioitiin aika reilusti. Äitiyshousuja oon joutunu käyttämään jo jonkin aikaa kun normifarkut ei mene lähellekään kiinniasti. Meillä on töissä yksi jonka raskaus on yli puolenvälein ja ollaan vertailtu mahoja niin tää mun turvotusmaha kyllä näyttää paljon isommalta. Työhousutkin jouduin jo vaihtamaan kokoa isommiksi ja kohta ei mene työtakkikaan enää kiinni. Töissä oon huomannut että maha on saanut katseita, mutta kukaan ei ole vielä suoraan kysynyt mitään. Kun ne työvaatteet kuitenki aika hyvin peittää. Meillä on puolentoista viikon päästä töissä sellanen tilaisuus johon mennään omissa vaatteissa tiedän että siellä viimeistään selviää kaikille että oon raskaana, vaikka en vielä haluiskaan. Np ultrakin on vasta siitä seuraavana päivänä. Olis ihan kauheeta jos np ultrassa selviäisikin ettei kaikki olekaan hyvin ja työkaverit joita on montakymmentä kaikki jo tietäis. Eilen yritin epätoivoisesti miettiä miten saisin mahan piiloon, mutta ei oikein auta löysätkään vaatteet enää. Oisko kellään antaa hyviä vinkkejä?

Mulla on vieläkin kokoajan kauhea pelko että tässä ei hyvin käy. Voikun menis muutama viikko äkkiä niin ehkä tää olokin siitä varmistuu jos/kun päästään sen np ultran yli. Ensiviikolla olis vielä tarkoitus yrittää ennen np ultraa ensimmäistä kertaa kuunnella neuvolassa sydänääniä. Toivottavasti kuuluis.

Mansikkainen 10+3
 





La........................Nimimerkki...............Monesko lapsi
18.7......................Apsu...........................1.
18.7......................Hugsy.........................1.
18.7......................pimpam10....................2.
4.8........................kukka73......................1.
8.8........................uivelo.........................1.
9.8.......................Pieni Tähtönen...............5.
9.8........................Danita.........................1.
15.8......................SiljaTii.........................1.
15.8......................SJL..............................2.
16.8......................Krisse-72......................2.
17.8......................Mammy........................3.
31.8......................Mansikkainen79..............4.
3.9........................pirpana74.....................1.
6.10......................Smirg...........................1.
 
Viimeksi muokattu:
Tervetuloa joukkoon SiljaTii!

Mansikkainen: Mulla oli kans ihan kunnon turvotusmaha jo alusta asti, itseasiassa eka vauvautelu tuli vkolla 6+! Käytin töissä pitkää huivia kaulassa, ja mustaa tunikaa, ne hämäs aika hyvin.

Mä oon ajatellu että pitäisin joskus toukokuun alussa viikon kesäloman ja säästäisin loput lomaviikot jos pomolle vaan käy. Voisin pitää ne sitten mahdollisen isäkuukauden aikana ja silti jäis vielä normilomat kun palaa takas töihin. Vaikka onhan tässä vielä aikaa miettiä näitä..

-Hugsy ja Bebe rv 16+5
 
Mitä Pirpanan ultraan kuului? Toivottavasti kaikki hyvin!

Mansikkainen, mä olen tutkinut noita "mahanpeittämisvinkkejä", ja itselläni ehdottomasti toimivin ainakin tässä vaiheessa on sellainen yhdistelmä että lantiokorkuiset farkut, niihin leveä vyö, ja sitten löysähkö paitapusero sinne farkkujen sisään, siten että jättää vähän pussille siihen vyön yläpuolelle. Kaiken päälle löysä neuletakki/jakku joka jätetään auki (jolloin ei mahan kohta näy sivulta päin). Tässä vaiheessa mulla toimii hyvin ilman tuota neuletakkiakin, näytän ihan tavallisen hoikalta kun katse kiinnittyy lähinnä tuohon lantioon. Eli jos sä löydät jostain matalat normifarkut mitä pystyisit vielä käyttämään sen tapaamisen ajan, niin voisi ehkä toimia. Tai sitten kokeile semmoista että mammafarkkujen päälle iso paitapusero, jonka päälle lantion kohdalle (juuri mahan alapuolelle) leveä vyö tai huivi, jolloin saat siihen masun kohdalle paidasta kätevän "pussin". Värinä musta on paras (siis paidan ja jakun väriksi), se peittää parhaiten. Eli mun neuvo on että lantion kohdalle jotain vartalonmyötäistä katseenvangitsijaa, jolloin katseet ei kohdistu niin paljoa siihen kriittiseen kohtaan lantion yläpuolelle. :)

Suurikokoiset löysät tunikat (missä ehkä rimpsuja, rusetteja, tms lisäkettä) on ihan hyviä peittämään jos ovat tarpeeksi ilmavaa/liehuvaa kangasta, mutta voi saada ihmiset miettimään mitähän siellä alla on, jos sellaisia ei ole aiemmin normaalisti käyttänyt.

Kaikkein eniten mun mielestä maha näkyy noissa tämänhetken muodin mukaisissa pitkissä vartalonmyötäisissä trikoisissa paidoissa jotka jatkuu lantion päälle (jotka paljastaa pienenkin pömppömahan, about kaikki näyttävät niissä raskaana olevilta jos ei ole ihan laiha maha ;). Nehän on varmaan niitä kivoimpia paitoja käyttää sitten kun raskaus on pidemmällä eikä enää salaisuus.

Apsu, hyvä että töissä asiat selkisi. Ihan kauhea tuo sun pomon suhtautuminen! Miten se voi noin käyttäytyä, siis törkeetä.

Mä olen menossa niskavaivojen vuoksi tänään työterveyslääkärille. Tuntuu siltä että loputon panadolien syönti ei ole hyväksi (varsinkin kun ei ne kunnolla edes auta).

Mukavaa viikon alkua kaikille! T Silja 13+0
 
Silja: Ihania vinkkejä, käytännöt toteutus ei vaan onnistunu. Jotenkin ku on tottunut käyttämään aika ihonmyötäsiä vaatteita niin ei löydy edes niin isoa paitapuseroa jossa menis napit kiinni mahan kohdalta. Just kokeilin läpi noi. Iso ,ennen muka löysä, neulekin näyttää tältä... Ihan kun olis jalkapallon nielaissut :confused:

Aijaa.com - 7459862.jpg


Mansikkainen 10+5
 
Viimeksi muokattu:
Mansikkainen, no voi hitsi. Joo noi pitkät neuleet on kans pahoja, niistä näkyy tosi selkeesti ellei ne jää ihan löysäksi. Parempi vaihtoehto melkein ois joku paksu neule mikä päättyy about sille korkeudelle missä on housujen vyörärö...et se ikäänkuin katkaisee sen pullottavan mahan...mut sit ei voi paljon käsiä nostella tai napa näkyyy. ;)
Mites oisko sun miehellä tai jollain kaverilla tai äidillä isompi paitapusero jota lainata...? Joku ihan perusmallihan käy ja sit siihen vyö ja villatakki päälle.

Sain fysioterapiaa lääkäristä, eli toivottavasti saadaan niska kuntoon. Ainakaan mikään omatoimijumppa ei ole yhtään auttanut, päinvastoin.

Uivelo, ai sulla on olo noin selkeästi parantunut, mahtavaa. Oispa mullakin odotettavissa jokin piristysruiske tällä viikolla. Pahoinvointi on kyllä jonkin verran jo helpottanut mikä on ihanaa. Mut väsymys on vielä kova. Ja välilä semmoinen outo apea/masentunut mieli. Milloin se toinen kolmannes siis virallisesti oikein alkaa??
 
Tervetuloa sakkiin SiljaTii :wave:
Ultrassa käyty tänään ja tuomisina hyviä ja huonoja uutisia. Aavistus siitä ettei kaikki ole hyvin piti paikkansa. Toinen pikkuinen oli lakannut kehittymästä viime viikolla ja oli eloton. :(
Onneksi A-vauva oli kuitenkin terhakka tapaus, vastasi viikkoja kooltaan ja oli normaalisti kehittynyt. Niskaturvotuskin näytti normaalilta. Vauveli huiskutteli äidille ja pyöriskeli kohdussa hyvinvoivan näköisenä. :)
Kätilö oli toiveikas sen suhteen ettei toisella vauvalla ole mitään hätää vaikka kaksonen onkin menehtynyt. Kuulemma tämä on tavallista, että näin voi käydä. Ja lääkärihän varoitteli etukäteen varautumaan tähän mahdollisuuteen jo alkuraskauden ultrassa vaikka siellä kaikki olikin hyvin ja molemmilla kaksosilla oli sykkeet ja koot vastasivat viikkoja.
Nyt vain odotellaan alkaako menehtynyt vuotamaan pois vai jääkö sinne. Soittelen neuvolaan huomenna ja kysyn lisäohjeita.
Joku etiäinen minulla oli tämän asian suhteen. En uskaltanut mennä tuonne monikkopalstalle keskustelemaankaan kun pelkäsin että ultrassa saan huonoja uutisia...

Hugsy, jos poistelet tuolta listalta mun kohdalta kaksoset pois.
Pitäkää peukkuja, että toinen vaavi pysyy sisällä ja kaikki menee hyvin! Pelottaa miten käy.

Yritän sulatella pettymystä ja ajatella sillä tavalla, että näin oli tarkoitus käydä. Että ihmiselle ei anneta enemmän kannettavaksi kuin hän jaksaa kantaa.... Minua ei ollut sitten tarkoitettu kaksosten äidiksi.
Onhan kaksosraskaus aina riski. Parempi menetys näin alussa, kuin sitten myöhemmin tai vaikka menettää pieni keskosvauva tai molemmat. Ja menehtynyt pikkuinen ei näyttänyt vielä vauvalta niinkuin eläväinen sisarensa. Siksi kai tämän jotenkin kestää. Se oli vain semmoinen pikkuinen möykky jolla ei ollut vielä käsiä eikä jalkojakaan kunnolla. Ei ollut eläjäksi hänestä. :'(
Surullisen toiveikkaana odottavissa tunnelmissa, mitäpä tässä muutakaan voi tehdä...

Muuten turvotukseksi luulemani pömppö olikin sitten vauvamasua. Kohdunpohja on jo navan kohdalla ja masu pullottaa jo reippaasti. Täälläkin alkaa peittelyhommat!

Pirpana ja Vauhtiveikko rv 10+2
 
Pirpana, voi miten surullinen uutinen toisen vauvan osalta. :( Otan osaa.
Mutta olet varmasti oikeassa että menetys on helpompi tässä vaiheessa kuin myöhemmin. Jaksu ja haleja sinulle! Ja paljon paljon onnitteluja että toinen pikkuinen on niin pirteässä kunnossa!
 
Pirpanalle suuresti jaksamista ja postiivista energiaa pirteälle kaksoselle!

Meitä tuntuu olevan täällä useampi niska/päänsärkyongelmainen. Oma särky helpotti viikoksi fysioterapeutti ystävän ja hierontojen avulla, mutta palasi taas eilen kiusaamaan. Tuntuu niin inhottavalta syödä lääkkeitä, kun ei kuitenkaan ole varma olo niiden vaikutuksesta sikiöön! Toinenkin neuvolatäti kyllä sanoi että buranaa voi ottaa sinne viikoille 24-26 asti. Tänään taas onneksi hieronta, josko se auttaisi!

Eilen oli tasan 23 viikkoa laskettuun ja 23 päivää rakenne ultraan. Toivottavasti tämä muutama viikko menisi mahdollisimman nopeasti!

apsu 17+1
 
Pirpanalle hali ja jaksamista menetyksen takia. :hug: Onneksi toisella oli kaikki hyvin. Muokkasin listan.

Musta tuntuu että tunsin tänään ensimmäiset liikkeet. Tuntui siltä kun kaksi kuplaa ois puhjennu mahassa ihan peräkanaa samassa kohdassa. Ja nyt illallakin on tuntunut möyrimistä mahassa. Tän on kyllä pakko olla nyt niitä liikkeitä!! Ihanaa! :heart:
 
Minäkin tunsin eilen ekat liikkeet! Hassua, että sattui sekin hugsyn kanssa samalle päivälle! Olin siis hierottavana kun tunsin pieniä tönäysyjä vasemmasta laidasta. Ilmeisesti hierottava sitä oli niin rentoutunut, että herkemmin tunsi liikkeetkin!
 
Pirpanalle pahoittelut toisen vauvan menetyksestä. :hug: Varmasti tuntuu kauhealta kun joutuu lapsettomuuden lisäksi vielä tollaistakin kokemaan. Toivottavasti loppuraskaus kuitenkin sujuisi hyvin.

Hugsy ja apsu, varmasti ihanaa kun liikkeitä alkaa tuntumaan. Siinä vähenee huolikin vauvan voinnista, kun tuntee päivittäin sen liikkeitä. Voikun itsekin olisi jo noin pitkällä.

Mulla oli tänään neuvola, ei saatu sitten sydänääniä doplerilla kuulumaan. Mulla oli varmaan niin huolestunut ilme, että terkka sitten lähti hakemaan ultraa ja siellä se pikkuisen näkyi sykkeineen, ja heitteli kuperkeikkoja. Onneksi.

Mansikkainen 11+1
 
Kiitos kaikille myötätunnosta. Tuo kaksosen menehtyminen on nostanut isot huolet mielen päälle.
On alkanut pelottaa meneekö toinenkin vauva kesken. :( Ei auta vaikka ultrassa kaikki olikin hyvin maanantaina toisella pikkuisella ja oksennan edelleen aamuisin ja etovaa oloa on pitkin päivää... Silti pelottaa ihan hirveästi. Johtuen myös siitä, että aletaan olla samoilla viikoilla kuin vuosi sitten kun sikiö menehtyi. Tuolloin siis keskenemeno huomattiin vasta ultrassa 13+3. Sikön koko vastasi viikkoja 11+3. Se oli siinä mielessä traumaattinen kokemus, koska oltiin jo ns "turvallisilla viikoilla" ja olin jo ehtinyt huokaista helpotuksesta kun mitään vuotoja ei näkynyt. Pahoinvointikin loppui niinkuin tavallista kun 12 vkoa tuli täyteen. On sellainen tunne ettei voi yhtään luottaa oman kehon kykyy kantaa lasta, nyt kun toinen kaksosistakin meni kesken. Pelottaa onko minussa kuitenkin joku vika minkä vuoksi on vaikea tulla raskaaksi ja tulee keskenemenoja...
No, ei kai tässä auta kuin ottaa päivä kerrallaan ja toivoa että pikkuien elinkelpoinen ja yrittää luottaa kuitenkin...
Onneksi huomenna on ylimääräinen neuvola jossa TOIVOTTAVASTI kuullaan sydänäänet.
Pitäkää peukkuja, että pikkuinen on jaksaa sinnitellä. Tämän menetystä en enää kestäisi! :(

Ihanaa, Mansikkainen, kun ultrassa kaikki oli hyvin!

Tsemppiä kaikille tasapuolisesti :heart:

Pirpana + vauhtiveikko 10+5
 
Pirpana, miten sulla meni siellä neuvolassa? Toivottavasti kaikki on hyvin! :hug:

On ihan ymmärrettävää, että olet huolissasi, etenkin kun sulla on aiempia huonoja kokemuksia ja nyt vielä tämä. Luulen että muutenkin lapsettomuushoidoilla plussanneilla on enemmän huolia raskausaikana, kuin normaalisti raskautuneilla. Mulla ainakin on ajoittain aina sellainen olo, että voiko tää tosiaan olla totta, että nyt ollaan raskaana :confused: Aina jos joku arvo tai mitta tai muu ei ole keskiarvojen kohdilla, alan miettiä että onko jotain vialla. Niinkuin tänään kun neuvolassa mitattiin eka kerran sf-mitta ja se oli 15cm, eli yläkäyrällä. Tietysti aloin miettiä että mitä se nyt tarkoittaa.. Se on vaan yritettävä ottaa päivä kerrallaan. Helpommin sanottu kuin tehty ;)

Mutta, mulla siis tosiaan oli tänään neuvola ja kaikki oli hyvin :) Syke kuului hyvin, vaikka vauveli yritti karkuun dopplerin alta. :heart: Syke oli 134 ja se sf-mitta oli tosiaan 15cm. Ei siis ihme että todella näytän raskaana olevalta :) Hemoglobiini oli mulla tipahtanut 102:een vaikka olen pari viikkoa syönyt rautaa. Olen vaan tyhmästi ottanut sen aina aamupalan yhteydessä, ja juonut siis samalla maitoa, joka ehkäisee raudan imeytymistä. Nyt täytyy suorittaa uudelleenajoitus :D Verenpainekin oli nyt ihan hyvä ja laskenut vähän, kun aiemmin oli melko rajoilla.

Nyt sitten seuraava etappi on rakenneultra, joka on mulla 7.3. Silloin on 21+0. Siis parin viikon päästä olen puolessa välissä :O

Mikäs teillä muilla on muuten asumistilanne? Kyselen ihan mielenkiinnosta, kun itse asutaan kaksiossa ja näillä näkymillä tähän jäädään niin pitkään ennenkuin löydetään meidän unelmatalo. Omakotitaloa ollaan metsästetty jo puoli vuotta, mutta vielä ei ole napsahtanut sopivaa kohdalle. Tai no yksi oli, mutta sen ehti joku muu napata. Meillä onneks tähän asuntoon mahtuu makkariin vauvansänky ja sit täytyy ostaa joku lipasto vauvan vaatteille, kun säilytystilaa on tosi vähän. Kylppäriin mahtuu hoitopöytä jos sellainen hankitaan. Ainoa ongelma on meidän talon hissi, joka on sellainen 50-luvun vieteriovimalli, sinne ei mitään isoja vaunuja saa. Oon vähän katellu noita Teutonia Fun-vaunuja, niissä saattais mitat olla sopivat.

Huh, tulipas pitkä sepustus, kun kerrankin vapaapäivänä oli aikaa :)
 
Viimeksi muokattu:
Pirpanalle suuren suuri halaus :hug: Huolesi on todellakin ymmärrettävää, paljon kurjia kokemuksia taustalla. Toivon niin, että tästä edes kaikki sujuu hyvin :heart:

Liikkeet on tuntuneet ainakin viikon verran nyt päivittäin ja selvästi liikkeiksi tunnitettavasti. Välillä niin pontevia potkuja, että käteen asti tuntuu. Mieskin pääsi pari kertaa kokeilemaan.

Meillä on sairasteltu kunnolla. Ensin pari viikkoa sitten tyttö oli kuume-flunssassa ja kun hän parantui minä sairastuin. Nyt sitten neiti alkoi oksentamaan tiistai illalla, vajaassa vuorokaudessa oli hällä ohi. Minä sitten oon oksennellut viime yön ja tän aamun. Ei yhtään kivaa :x Mitään en ole uskaltanut vielä syödä. Pikkusen jaffaa ja mustikkakeittoa juonut.. Kiva pika dieetti ens viikon neuvolaan..

Me asustellaan just sellasessa unelmatalossa :heart: Itse rakennettiin (no osittain) Ja vuoden verran ollaan tässä asuttu. Omakotitaloon sopeutuminen oli mulle aika pitkä prosessi, ikäni kerrostalossa asuneena. Nyt oon tottunut ja tykkään meidän miljööstä kovasti. Ihana paikka kasvattaa lapset!

Kävin lukemassa vau.fin raskauskiekosta.. Niin nyt 18. raskausviikolla meidän muruset on jo 17cm pitkiä :O Mä oon jotenkin aatellut, että sellasia 10 senttisiä.. Kyllähän sitä o masullakin saa kokoa olla, että pienen on hyvä uiskennella :heart:

Ihanaa viikonloppua!
 
Pirpana: Pahoittelut kaksosen menettämisestä :flower: Melkein ehdin jo tänne sännätä onnittelemaan tuplaonnesta. Toivotaa kuitenkin, että toisella sitkeällä sissillä on kaikki loistavasti ja saat oman nyytin kainaloon :heart:

Mähän siis plussasin syksyn 2010 hoidoista - taustalla hoitoja, endo ja 4 alkanutta raskautta - ja odottelen nyt tyttöä ja poikaa rv 27+0. Kommentoisin tuota hoito- ja lapsettomuustaustaa ja sen suhdetta raskauteen. Mun raskaus on ollut kaikkea muuta kuin "onnellista odototusta". Ensin pelkäsin keskenmenoa, koska eihän meillä mikään voi onnistua ja ennenkin on mennyt pieleen. Pelästyin myös hirveästi, kun joskus rv 8-10 karsea 24/7 pahoinvointi hellitti ja jopa välillä poistui ja voitte arvata vaan, mitä heti mietin. No, itse asiassa pahoinvointi tuli entistä pahempana takaisin ja sitä kesti jonnekin rv 16-17 ja vielä puolivälissäkin kärsin aamuisin etovasta olosta. Mulla tuli myös tosi aikaisin kivuttomia harjoitussuppareita jo rv 15, joskin sitä osoittain selittää kuulemma kaksosraskaus. Puolivälissä alkoivat myös kovat selkä- ja liitoskivut.

Tästä huolimatta ehdin nauttia raskausajasta peräti muutaman viikon, kunnes tuli kunnolla takapakkia. Sain rajun äkillisen verenvuodon ilman mitään ennakkovaroituksia ja sen myötä päädyin täyslepohoitoon Naikkarille 3 viikoksi. Kävi ilmi, että toisella vauvalla on etinen istukka, joka voi aiheuttaa kunnon verenvuotoa ilman mitään ennakkovaroituksia ja jopa istukan irtoamisen. Lisäksi havaittiin, että toiselta vauvalta myös tihkuu lapsivettä. Hässäkkä sai myös aikaan kivuliaita supistuksia. No, siellä sitten makasin sairaalassa, olin iv-tipassa infektiovaaran varalta - siis lapsiveden tihkuminen kertoo, että sikiö vaarassa saada infektion - ja sain supistuksia ehkäisevää lääkettä ja vielä varmuuden vuoksi kortisonipiikit vauvojen keuhkojen kypsymistä vauhdittamaan. Lääkäri puhui jo keskoshoidosta ja kiireellisestä sektiosta. Viikkoja oli tuolloin tasan 23+0. Tällä hetkellä välitöntä ennenaikaisen synnytyksen riskiä ei ole, mutta olen täyslevossa kotona enkä saa tehdä mitään muuta kuin maata, maata ja maata. Mihinkään muualle ei ole asiaa kuin sairaalaan kontrollikäynneille. Lääkärit on kyllä varoitelleet, että tilanne voi milloin hyvänsä muuttua äkillisesti ja joudun sairaalaan tosi matalalla kynnyksellä.

Näiden kuluneiden viikkojen ajan olen taas ehtinyt märehtiä lapsettomuutta, keskenmenoja, hoitoja ja nyt uutena murheena mahdollista keskosuutta ja siihen liittyiviä riskejä. Ja kieltämättä mieliala on ollut melko kielteinen ja katkera, kun mikään ei voi koskaan mennä "niin kuin oppikirjoissa". Tuntuu jotenkin kohtuuttomalta, että en saa nauttia raskaudestakaan kuten muut, vaan pelko on takaraivossa koko ajan. Se, mikä muille raskaana oleville on normaalia, on mulle vain haavetta. Ei puhettakaan edes siitä, että pääsisin kauppoihin hypistelemään niitä ihania pieniä vaatteita tai saisin mitenkään valmistella kotona vauvojen tuloa, koska mitään ei saa tehdä! Kaikki raskauteen liittyvä kiva menee mun ohi! Ahdistaa myös se, miten rapakuntoon menen, kun joudun olemaan lepohoidossa ja kun vielä edessä todennäköisest sektio, niin olen varmaan ihan raato kun vauvat syntyvät. Suoraan sanottuna olen kokenut tämän raskauden tosi traumatisoivana kokemuksena ja päässä pyörii vain yksi kysymys: mikä ihme vika mussa on, kun edes yhtä raskautta onnistu normaalisti viemään läpi ja olemaan "normaali odottaja". Ulkopuolisten on kauhean vaikea ymmärtää - he vain kehottavat katsomaan leffoja, shoppaamaan netissä jne. Joo joo, mutta ei se ole sama kuin se, että saa elää normaalia elämää, liikkua, valmistella kotia, kyläillä kavereilla jne. Sen sijaan kotonaolo ja kaikki rajoitukset vain muistuttavat siitä, että jokin on pielessä ja pahasti! Siksi meille ei ole ostettu mitään vauvatavaraa - emme uskalla, kun menetyksen pelko on niin suuri!

Toivon, että kukaan ei tästä mun vuodatuksesta nyt pelästynyt liikaa ja hei ihan oikeasti yrittäkää nauttia raskaudesta! Halusin vain sanoa sen, että ymmärrän paremmin kuin hyvin sen, että hoidoissa käyneet ja lapsettomuudesta kärsineet todellakin kokevat raskauden eri tavoin ja erityisesti silloin, kun sitä helpotuksen ja onnellisen odotusajan aikaa ei saakaan kokea vaan on aina "poikkeava" ja "riski". Ymmärsiköhän kukaan nyt tästä sekavasta sepostuksesta....
Anyway, voikaa paksusti!

Vadelmaunelma & tyttö ja poika rv 27+0
 
Viimeksi muokattu:
Suuri :hug: Pirpanalle. Varmasti toisen vauvan menetys on suuri, kun on asennoitunut jo kaksosten tuloon. Ihanaa, että toinen voi hyvin ja on eloa täynnä :heart:

Hygsu kivoja neukku kuulumisia sinulla. Aika alas hemoglobiini oli sulla tosiaan mennyt. Mullakin toisessa raskaudessa humahti hemppa alas, taisi mennä 98 ja onneksi rautatabletit auttoivat nopeaa. Muissa raskauksissa olenkin sitten ollut tarkka raudan kanssa, ettei hemppa menisi liian alas. Nyt en ole vielä rautaa aloittanut mutta varmaan pian joudun, kun aina se on laskenut siinä rv 16+ tienoilla. Viimeksi se oli 124 rv 12+1 eli aika alhainen jo valmiiksi. Tosin ei mulla ole koskaan ollutkaan paksu veri.
Itse olen yleensä ottanut rautatabletit sillain, että kun syön niin odotan tunnin ja otan raudan appelsiinimehun tai veden kanssa ja taas odottelen pari tuntia ennen kun alan syömään. Viime raskaudessa otin myös purkista lisäksi c-vitamiinia (auttaa rautaa imeytymään), kun ei niin millään rauta-arvot lähteneet nousuun vaikka rautatabletit olivatkin käytössä : /

Sitten kysymys, Mitä vitamiineja teillä on käytössä?? en muista onko tätä jo kysytty :confused:
Itse käytän raskaus multivitaa ja lisäksi kalsiumtabletin. Kohta alkaa rautatabletit ja lisäksi c-vitamiini. Jonkin verranhan tuossa multivitassakin on c-vitamiinia mutta ei varmaan riitä mun tarpeisiin :D ei ainakaan parivuotta sitten riittänyt..

(.) rakenneultra on mulla 22.3 ja menispä nyt tooosii äkkiä nuo viikot.
Liikkeitä tunnen päivittäin, tosi pikkuisia poksahduksia :heart: odotan niin innolla, kun liikkeet vahvistuvat. Sitten loppuraskausajasta on ihana taas katsoa kun maha tärähtelee ja keinahtelee vauvan liikkeistä :heart:
Me asutaan ihan tilavasti omakotitalossa. Neliöt riittänee hyvin vielä viidennellekin lapselle. Tavaraa vaan alkaa olemaan aika runsaasti... Taitaa olla jälleen inventoinnin aika. Ennen vauvan syntymää täytynee käydä tavarat läpi :) kummasti kyllä sitä tavaraa kertyy, varsinkin kaikkee vauva tavaraa :D

Hyvää viikonloppua kaikille!!!

Pieni Tähtönen ja Pikku Viitonen 14+3
 
Viimeksi muokattu:
Huh vadelmaunelma, miten rankkaa sinulla on ollut ja on. Toivottavasti nyt pikkuiset pysyvät siellä turvassa vielä jonkin aikaa ja kasvavat ja vahvistuvat. :heart:
Voimia ja jaksamista sinulle sinne leposohvalle! Aika varmaan matelee...

Tietyllä lailla olen itse alun pettymyksen jälkeen helpottunutkin, kun odotan nyt vain yhtä vauvaa. Kaksosraskauden riskejä ei voi vähätellä vaikka useilla raskaus sujuukin hyvin. Luulen, että olisin hermoillut vielä enemmän jos raskaus olisin jatkunut kaksosraskautena.
Nyt on kaikin puolin turvallisempaa pienellä kasvaa ja kehittyä. :)

Kävin tosiaan siellä neuvolassa. PITKÄN ajan kuluttua neuvolantäti sai lopulta vauvan sydänäänet kuuluviin. Ehdin jo hätääntyä ja alkaa itkemään, ja käydä ajatuksissa läpi miten istun taas siellä naistentautienpolin vessassa punnaamassa pikkusia ulos. :(
Luojan kiitos äänet vihdoin virtsarakon tyhjentämisen jälkeen kuuluivat. Etsimiseen meni varmaan 10 minuuttia ja ne minuutit tuntuivat ikuisuudelta! Sain ensi viikon keskiviikoksi uuden ajan ihan vain mielenrauhan saamiseksi. Th ymmärsi huoleni, kun kuitenkin on pitkä lapsettomuustausta, se keskenmeno ja nyt toisen pikkuisen menehtyminen tässä. Äänten kuuleminen rauhoitti onneksi mieltä ja luulen selviäväni ensi keskiviikkoon asti. :)

Ihanaa Hugsy ja Pimpam kun tunnette jo liikkeet. Niitä odotellessa ;)

Pirpana ja vauhtiveikko 10+6
 
Pirpana pahoitteluni toisen pikkuisen menetyksestä. :hug:

Asumistilanne Me asutaan omassa rivitalokolmiossa. Viime kesänä muutettiin, joten meillä vielä remontoinnit vaiheessa. Pitäisi tuo isompi makuuhuone (nyt romuhuoneena) remontoida meidän makuuhuoneeksi, kun sinne vain mahtuu pinnasänky. Tuo pienempi makuuhuone, missä nyt nukutaan, niin siitä sitten aikanaan remontoidaan lastenhuone :heart: Elikkäs maalausta ja tapetointia tiedossa, odotan innolla :D

Uivelo Olikos sullekkin ensimmäinen tulossa. Mulle on ja vaikka miten oon yrittänyt kuulostella, niin mitään liikkeitä en oo tuntenut. Joten kateellisena muille, täälläkin liikkeitä odotellaan :)
Mulla on myös istukka etuseinässä, ja heikommin kuuluu dopplerilla sydänäänet. Eilen kävi hyvä tuuri, kun pitkästä aikaa kuului tosi kovasti äänet hetken aikaa, oli pikkuinen hyvissä asemissa ilmeisesti..

Vitamiineista Syön pelkästään kalkkitabletteja, joissa d-vitamiini mukana. Ja joo, muistan ottaa sen tabletin ehkä kolme kertaa viikossa, kun kerran päivässä pitäsisi :ashamed:

Jokos kaikki on töissä kertonut raskaudesta? Miun olis pakko kertoo nyt viikon sisään, kun haluan kuitenkin kesäloman pitää ennen äitiyslomaa ja nyt hankitaan jo kesäsijaisia..
En vaan yhtään vielä haluais kertoo, kun vasta syksyllä aloitin tuolla työpaikassa. Työkaverit varmasti juoruilee, että heti hankkiutunut paksuksi kun vakipaikan saanut...

Ihanaa, kun on ollut aurinkoista viime päivinä!

Danita ja pikkuinen 14+5
 
Hugsy, me asutaan vanhassa kerrostalossa jossa ei hissiä lainkaan, eli vaunut jäävät pyörävarastoon ja vauva kannetaan kopassa kotiin. Onneksi ei ole monia kerroksia kavuttavana. :) Mä olen miettinyt Hartan-vaunuja, niistä olen kuullut paljon kehuja ja on mun mielestä kivoja kuoseja. Haluan mahdollisimman isopyöräiset vaunut, kun meidän nurkilla ei paljon talvikunnossapitoa näköjään ole, ja haluan päästä myös metsäpoluilla ja hiekkarannoilla eteenpäin. Se fun on kyllä kiva malli, yhdellä kaverilla on ja ovat olleet tyytyväisiä. Ne etupyörät on vähän pienet mutta ihan riittävät jos kulkee kunnon teillä. En tiedä onko sisämitat eri malleilla ja merkeillä suunnilleen samat, mutta jotenkin se fun näyttää jo hieman ahtaalta sille 9kk lapselle talvivaatteissa, vaikka lapsi on keskivertokokoinen. Mut ehkä ne kaikki rattaat on about samaa mitoitusta...

Kuulostaa ihan riittävältä jos teillä on makuuhuoneessa tilaa sängylle ja kylppärissä hoitopöydälle. Kyselin monilapsisilta perheiltä vinkkejä, ja kuulemma kätevin vaihtoehto olisi sellainen että sekä hoitotaso että kaikki vauvan vaatteet+tarvikkeet kylppäriin, jos vaan mitenkään mahtuu. Muuten pitää aina vaatteita vaihdettaessa roudata niitä tai vauvaa edes takaisin. Kun eihän sitä vauvaa voi jättää hoitopöydälle yksikseen köllöttämään sillä välin kun hakee puhtaita vaatteita. Täten ei myöskään vauvan pyykkejä tarvitse kuljetella pitkin asuntoa. Me ajateltiin että tehdään pyykki/siivouskomerosta (joka on kylppärissä) vauvan kaappi, ja siivouskamat saa muuttaa toisaalle, ja meidän pyykeille hankitaan nätti kori makuuhuoneeseen (kun siellähän me vanhemmat puetaan ja riisutaan). Hoitotaso tulisi pesukoneen päällä olevan työtason päälle (vaikka se ei ole kuin 60cm syvä, mutta se on nyt riitettävä). Meillä makuuhuoneet on aika kaukana kylppäristä, jos olisi ihan vieressä niin voisi ehkä harkita viedä vauvaa aina erikseen puettavaksi toisaalle.

Vadelmaunelma, voi harmi että sulla tullut noin pahoja vastoinkäymisiä raskauden kanssa. Voin vain kuvitella miten turhauttavaa loputon makailu onkaan, ei mullakaan hermo kestäisi. Se otti jo koville kun monta viikkoa makasin kaiket illat pahoinvoivana sohvalla enkä mitään jaksanut tehdä työpäivän jälkeen, olin ihan mega tylsistynyt jo siitäkin. Ja sulla vielä koko ajan pelko läsnä siitä mitä seuraavana hetkenä tapahtuukaan. Onneksi sun vauvat ovat nyt toistaiseksi pysynyneet kiltisti kohdussa, 27 viikkoa on jo paljon. Kovasti tsemppiä ja kärsivällisyyttä lähetän sulle, ja voimia kasvuun pikkuisille.

Tähtönen, mä olen ottanut beroccaa, kalsiumia ja d-vitamiinia. Neuvolassa ei ohjeistettu mitään muuta "pakolliseksi" kuin d-vitsku, 10 mg. En tiiä pitäiskö hankkia niitä raskausvitamiinejakin, ehkä sitten kun berocat loppuu...

Pimpam, me saatiin neuvolasta semmoinen kirjanen jossa on viikoittain ne vau.fi-selostukset, ja enemmänkin kerrotaan vauvan ja äidin tilanteesta. Eikö sitä jaetakaan kaikissa neuvoloissa? Me luetaan sieltä joka viikko miehen kanssa tulevan viikon "tapahtumat", siitä on tullut semmoinen hauska sunnuntai-aamun rituaali.

Danita, mä olen kertonut esimiehelle. Muut ei tiedä, ja ovat niin kohteliaita että en tiedä uskaltavatko kysyä vaikka huomaisivatkin mahan kasvavan...no, varmaan joku ennen pitkää jotain töksäyttää. ;) Mulle ei varmaan ainakaan heti hankita sijaista, meillä pystyy aika joustavasti toisissa toimipisteissä ihmiset tuuraamaan.

Olen miettinyt tuota dopplerin hankintaa, toisaalta tekisi mieli mutta toisaalta pelottaa jos en löydäkään sydänääniä, kuinka stressaavaa tästä raskaudesta sitten tulisikaan. Eikä mulla riitä kärsivällisyys puolta tuntia niitä etsiskellä, olisin ihan paniikissa varmaan jo muutaman minuutin päästä. Onko teillä siis monilla sellainen ja kauanko on kestänyt sydänäänien löytäminen?

Muuten mikä se sf mitta oikein on? Meillä on kyllä neuvolakäyntejä tosi hintsusti, ensikäynti oli rv9 ja seuraava vasta rv22! Ajattelin kyllä soittaa sinne ja kysellä mikä mun hemoglobiini yms oli, kun olen niin kammottavan väsynyt koko ajan. Meillä on siis rakenneultrakin ennen tokaa neuvolakäyntiä (rv19).

Mahtuuko teille vielä normivaatteet? Mulle menee vielä kaikki, paitsi sellaiset hyvin istuvat suorat työhousut joissa on korkeampi vyötärö, niissä ei mahdu nappi kiinni. Useimmat on onneksi lantiomallia. Mut alkaa olla kyllä masulla vähän ahdasta. Toisaalta kokeilin mammafarkkuja ja ne on aivan liian isot vielä. En tiedä mitä siihen "välikauteen" keksisi... Mun maha näyttää siltä kuin olisin ihan tavallisesti lihonut, ei siis mitään pientä sievää tiukkaa kumpua, vaan maha on paisunut myös ylävatsan kohdalta. Turvotusta se siis vaan kaikki lienee. Ja NESTETTÄ, mulla on ihan koko ajan jano, ja juon varmaan 5 litraa päivässä (enkä syö mitään suolaista). En tiedä onko sekään normaalia??!?
 

Yhteistyössä