No niin, nyt on hetki hengähtää ja vähän kertoilla meidän kuulumisia. Olen tosiaan loistanut poissaololla, jonkin verran olen taustaillut, mutta myönnän, että oon ihan pudonnut kärryiltä ja jotenkin multa meni ohi jopa teidän kesätapaaminen ja sen jälkimainingit. Itse olin silloin häissä, jep jep ja saatiin sieltä ruokamyrkytys, että sellaset häät sitten...
Tuntuu, että lyhyessä ajassa on tapahtunut vaikka millä mitalla - aika arkisia asioita kuiteskin. Minä sain vihdoin sen paljon puhumani projektin loppuun ja nyt on työt suurimmaksi osasi ohi, mitä nyt jotain pientä pitää vielä tehdä. Huh ja puh! Jo oli aikakin! Mut kyllä siinä niin vaan kävi, että äitiysloma tai vanhempainvapaa, jos eksakteja ollaan, kerkis loppumaan ennen projektia. Viimeiset kaks kuukautta olen aivan hikihatussa vääntänyt aamuvarhaisesta yömyöhään hommia. Koko perheeni on ollut suurena apuna vahtimassa Vienaa. Tosin on Vienalle tämä musta kapistus tässä sylissä jo aika tuttu laite...
Nyt on tosi helpottunut olo. Mä kestin tämän ajan, pystyin hoitaan lapsen ja työn. Sulaa hulluutta, mutta onpahan nyt takataskussa kunnollinen oman alan työkokemus ja näyttäisi käyvän juuri niinkun toivon: tämä taitaa poikia jatkoa eli uuden projektin ensi vuodelle. Eli kyllä kannattakin. Ja täytyy nyt tähdentää, että jos lapsi olis tästä päivääkään todella kärsinyt, niin olisin kyllä varmasti lopettanut hommat siihen. Joku voi kyllä olla eri mieltä, tekeekö hyvä äiti näin... :ashamed:
Vienalle, meidän aurinkoiselle, kuuluu hyvää. Kahdeksan kuukautta ja lähes viikko plakkarissa, ja kahden kuukauden aikana ovat tulleet ekat hampaat, lähdetty konttaamaan ja nyt parin viimeisen viikon aikana pystyynkin huojumaan. Eikä olisi hetkeäkään aikasemmin voinut tuo pystyyn nouseminen alkaa, nyt pitää olla koko ajan vieressä kytiksellä, ei olis siinä kirjottaminen todellakaan onnistunu. Ja nytkin, vaikka on aikaa olla vieressä, niin kovasti kaipaan sitä aikaa, kun ei tarvinnut joka hetki kytätä.
Kahteen kuukauteen on tosin sitten mahtunut myös kolme kuumetautia, joista viimisen tiesi sen, että meidän lomareissu Amsterdamiin peruuntui. Pakko oli jättää menemättä, kun ei kuumeista lasta voinut viedä lentokoneeseen. Nyt sitten sormet ristissä ootetaan, että vakuutusyhtiö ei keksi mitään pientä printtiä tms ja korvaa koko reissun, niin kuin pitäisi. Vähän harmittaa, mutta jotenkin lapsen etu menee nykyään aina edelle, joten tähänkin pystyy suhtautumaan aika kypsästi.
Heräsin muuten teidän juttuja lukiessa siihen todellisuuteen, että ei meilläkään ole sitä pottaa vielä... vois olla kyllä otollista kokeilla, kun Vienalla on sellainen jännä tapa, että ei kakkaa lähes ollenkaan vaippaan, vaan 97 %:n varmuudella lattialle. Siitä ois neiti kyllä helppo nostaa aina potalle, kun alkaa vääntämään.
Oli mulla kommentoitavaakin, mutta joudun selaan nyt taaksepäin, että muistan. Tästä tuliskin taas jo marathon-viesti.