Ai kuinka mukava kuulla, etten ole ainut malttamaton. Googlettelin tänään tietoa, että monentenako päivänä/viikkona tapahtuu mitäkin.. Saas nähdä milloin on pakko tehdä ensimmäinen testi, vaikka tietää tasan tarkkaan, että negahan sieltä tulee. Menettekö muuten veritesteihin vai testaatteko apteekin tms testillä? Minä en saanut mitään ohjetta, joten apteekin kautta poikkean joku päivä. Olemme myöskin kunnallisella puolella hoidossa. Olen ollut ihan tyytyväinen saamaamme palveluun. Ainoastaan lääkäreiden vaihtuminen ja ainainen kiire välillä vähän harmittaa. Tietoa kyllä saa, jos osaa kysyä, mutta harmillisen usein unohtaa jonkun asian kysyä jännitykseltään, eikä lääkäriä enää sen jälkeen saa langan päähän. Hoitajat kyllä vastaavat ja ovatkin muuten superihania, mutta heidän välityksellään on kommunikoitava lääkärin kanssa. Onko teillä muillakin näin?
Me olemme päätyneet olemaan kertomatta vanhemmillemme ja sukulaisillemme. Olemme jo niin vanha pari ja lisäksi aikas vanhoja, joten eivät enää edes kysele "no, milloinkas teille.." ja saamme olla aivan rauhassa. Muutama luottoystävä tietää. Lisäksi päädyin kertomaan töissä tilanteestani, sillä työni luonteen vuoksi se oli aika välttämätöntä. Halusin myös olla reilu työnantajaani kohtaan, joka on aina ollut minulle todella reilu. Hetkeäkään en ole katunut kertomistani. Kaikki joille asia "vuodettiin" ovat olleet tosi hienotunteisia (ovat muuten kaikki miehiä) ja mahdollistaneet pääsyni hoitoihin.
Kaveripiirissä kaikilla pariskunnilla on lapsia (se on tämä ikä?) ja osa odottaa parhaillaan. Olen onneksi pystynyt olemaan onnellinen heidän puolestaan ja osallistumaan heidän onnenhetkiinsä mm kummitädin roolissa. Toivonkin, ettei tämä asia muutu ajan kuluessa. Tietenkin niitä hetkellisiä surun vihlaisuja on ollut ja varmasti tulee olemaan..