Mä jotenkin kyllä ymmärrän ap:n viimeisimpien viestien ajatukset ihan täysin. Mehän tehtiin aikoinaan neitin isän kanssa sellainen ratkaisu, että juhlimisien jälkeen ei ollut kotiin pääsyä: mä siis tavallaan sanouduin irti siitä tilanteesta, että joutuisinkin huomaamaan ettei tulekaan ollenkaan, tai että tulisi ihan äärimmäisen huonossa jamassa, tai että kaverinsa soittaisivat että nyt saisit tulla kantamaan tms. Elettiin siis kokolailla niin, että kun mies meni, lähti selvinpäin ja tuli selvinpäin, vaikka siihen kännäämiseen olisi mennyt viikko (ikinä ei siis mennyt, mutta jos olisi mennyt ) siinä välissä ei kotiin ollut mitään asiaa. Juuri siksi että en kestänyt sitä epävarmuutta, mielummin olin tietämättä mitään. Toinen vaihtoehto olisi ollut valinta: joko minä tai reissut, mutta sitä ratkaisua en uskaltanut silloin vielä vaatia. Loppujen lopuksi se olisi ehkä ollut kuitenkin parempi.