Eipä se auta kuin surra. Kuunnella itseään, olla möllöttää, olla halittavana, tehdä sitä mikä tuntuu hyvältä. Ennen ekaa lasta meillä oli keskenmeno ja kokemus oli kamala. Läheisten tuki auttoi ja yhdessä sureminen. Kyllä sitä lapsen alkua muistelee edelleen, vaikka siitä on nyt 4 vuotta. Voimia! ❤️