Kesäkuiset 2025 ☀️

Neuvolan täti soitti tänään ja mun ensimmäinen käynti on 20.11. Kävin tänään verikokeessa varalta mittaamassa hcg:n, se oli nyt 1289. 🥹 Tämä siis siksi kun mulla jäi elokuussa menkat väliin, silloin tehdyt testit, myös hcg näytti negaa. Syyskuussa tuli normimenkat. Ensi viikolla täytyy käydä uudelleen, jotta voidaan todeta raskauden normaali etenemä. Ehkä täytyy vakavasti harkita sitten siellä varhaisultrassakin käymistä, sen verran kiinnostelisi se asia.

Kuinkas sulla oli noita viikkoja kuukautisista laskettuna? Mulla aika tosiaan jo 25.10. Meneepä ensikäynti inhottavan pitkälle sinulla. Taas itselläni ei olisi niin mitään kiirettä vielä neuvolaan.

 

Kuinkas sulla oli noita viikkoja kuukautisista laskettuna? Mulla aika tosiaan jo 25.10. Meneepä ensikäynti inhottavan pitkälle sinulla. Taas itselläni ei olisi niin mitään kiirettä vielä neuvolaan.

Niin menee mulla on nyt 5+2 kk laskettuna ja hCG:n perusteellakin. Alkuvkosta kun neuvolaan soitin sieltä sanottiin että 3-4 vkon päästä on eka käynti, mutta sehän menikin viiden viikon päähän. Varasin varhaisultran yksityiseltä 31.10., sillon on 7+2.

 

Hei vain! Ajattelin ensin, että liityn mukaan jengiin vasta, kun aikaa on kulunut tarpeeksi, mutta nyt koen tarvitsevani vertaistukea.

34v. kolmen lapsen äiti, vanhin 11v, kuopus eskarilainen.
Nyt neljättä lasta haaveiltu kesästä saakka eli omalla mittapuulla ei juuri mitään. Keskenmeno kuukausi sitten (la olisi ollut toukokuun lopulla) viikolla 5+3 ja siitähän oli tarkoitus sitten odotella rauhassa yhdet kuukautiset välissä vähintään, kunnes ovulaatio yllätti seuraavana päivänä, kun peitto oli heilunut. Lääkäri mainitsi, että odottaminen on suositeltavaa, mutta kun hcg oli jo negatiivinen, niin ei ollut enää mikään pakko..
Meillä on lapsettomuustaustaa (esikoinen hoidoilla) ja kaksi keskenmenoa (toinen V 2017 ennen kuopusta) sekä useita kemiallisia. Nyt vaan dpo12 viiva on niin selkeä ja vahva, että on typerän luottavainen olo tähän raskauteen.

Elämässä on tällä hetkellä aika paljon menossa, talo myynnissä, tontti hankittuna ja talon rakentaminen ajatuksissa ja sitten ajateltiin vielä tähän saumaan, että jottei olisi liian helppoa rakentaa talo, niin kokeillaan, jos saataisiin siihen vielä vauva.

Lapsettomuus ja keskenmenot ovat kyllä jättäneet jälkensä, mutta tässä kohtaa ei kannata alkaa ahdistumaan. Keskenmenolle, kun ei itse mitään voi, on vaan pysyttävä mukana menossa ja toivoa parasta

Laskettu aika keskenmenon mukaan olisi nyt 30.6. Olen kyllä hautoja, joten eiköhän tämä heinäkuulle mene. Kaikki synnytykset ovat käynnistetty erinäisistä syistä RV 39-41+4.

Neuvolaan soittelen varmaan parin viikon päästä ja yritän kinuta varhaisultraa kunnalliselta puolelta. Jos ei sitä saa, niin eiköhän me yksityiselle sitten mennä, koska en kestä aikaa odottaa nt ultraan asti, mikäli kohtu olisikin tyhjä tai vauva väärässä paikassa..

 

Niin menee mulla on nyt 5+2 kk laskettuna ja hCG:n perusteellakin. Alkuvkosta kun neuvolaan soitin sieltä sanottiin että 3-4 vkon päästä on eka käynti, mutta sehän menikin viiden viikon päähän. Varasin varhaisultran yksityiseltä 31.10., sillon on 7+2.

No ei ainakaan ole pitkä odottaa sitten sen jälkeen ekaa ultraa. Sanoinko ne mitään siitä että pitäisikö sitä varata etukäteen?

 

Hei vain! Ajattelin ensin, että liityn mukaan jengiin vasta, kun aikaa on kulunut tarpeeksi, mutta nyt koen tarvitsevani vertaistukea.

34v. kolmen lapsen äiti, vanhin 11v, kuopus eskarilainen.
Nyt neljättä lasta haaveiltu kesästä saakka eli omalla mittapuulla ei juuri mitään. Keskenmeno kuukausi sitten (la olisi ollut toukokuun lopulla) viikolla 5+3 ja siitähän oli tarkoitus sitten odotella rauhassa yhdet kuukautiset välissä vähintään, kunnes ovulaatio yllätti seuraavana päivänä, kun peitto oli heilunut. Lääkäri mainitsi, että odottaminen on suositeltavaa, mutta kun hcg oli jo negatiivinen, niin ei ollut enää mikään pakko..
Meillä on lapsettomuustaustaa (esikoinen hoidoilla) ja kaksi keskenmenoa (toinen V 2017 ennen kuopusta) sekä useita kemiallisia. Nyt vaan dpo12 viiva on niin selkeä ja vahva, että on typerän luottavainen olo tähän raskauteen.

Elämässä on tällä hetkellä aika paljon menossa, talo myynnissä, tontti hankittuna ja talon rakentaminen ajatuksissa ja sitten ajateltiin vielä tähän saumaan, että jottei olisi liian helppoa rakentaa talo, niin kokeillaan, jos saataisiin siihen vielä vauva.

Lapsettomuus ja keskenmenot ovat kyllä jättäneet jälkensä, mutta tässä kohtaa ei kannata alkaa ahdistumaan. Keskenmenolle, kun ei itse mitään voi, on vaan pysyttävä mukana menossa ja toivoa parasta

Laskettu aika keskenmenon mukaan olisi nyt 30.6. Olen kyllä hautoja, joten eiköhän tämä heinäkuulle mene. Kaikki synnytykset ovat käynnistetty erinäisistä syistä RV 39-41+4.

Neuvolaan soittelen varmaan parin viikon päästä ja yritän kinuta varhaisultraa kunnalliselta puolelta. Jos ei sitä saa, niin eiköhän me yksityiselle sitten mennä, koska en kestä aikaa odottaa nt ultraan asti, mikäli kohtu olisikin tyhjä tai vauva väärässä paikassa..

Onnea plussasta ja tervetuloa mukaan! Täällä taitaa nyt useammalla olla lapsettomuustaustaa eli vertaistukea on saatavilla. Juuri eilen mietin että kun meitä on tässä vain muutama ihminen kirjoitellutkin niin eiköhän se ihan oikeus ja kohtuus olisi että kaikilla menisi kaikki hyvin.

 

Tänään 4+2 ja viiva edelleen aika haalea. Näkee siis selvästi mutta on edelleen tosi hailakka. Pitäiskö vaan valmistautua että vuoto sieltä kohta alkaa?

 

Tänään 4+2 ja viiva edelleen aika haalea. Näkee siis selvästi mutta on edelleen tosi hailakka. Pitäiskö vaan valmistautua että vuoto sieltä kohta alkaa?

Onko yhtään vahvistunut aikaisemmista? En nyt vielä toivoa heittäisi, jos ei vuotoa ole. Toivottavasti ei alakaan.

 

Onko yhtään vahvistunut aikaisemmista? En nyt vielä toivoa heittäisi, jos ei vuotoa ole. Toivottavasti ei alakaan.

No ehkä pikkasen on vahvistunut. Toki tiedostan että on viikkoja vasta aika vähän mutta laittaa pikkasen mietityttämään kun ok aika haalea aina vaan

 

No ei ainakaan ole pitkä odottaa sitten sen jälkeen ekaa ultraa. Sanoinko ne mitään siitä että pitäisikö sitä varata etukäteen?

Ei puhunut mitään, sanoi että NIPTistä voidaan jutella sitten ekalla käynnillä. Tosiaan tuolloin eka käynnillähän mulla on jo 10+2 jos tyyppi pysyy matkassa. Täällä meillä on kyllä käytössä tuo Ipana-järjestelmä, minkä kautta voin laittaa viestiä sille mun th:lle. Ehkä täytyy kysyä tarkennusta.

 

Ei puhunut mitään, sanoi että NIPTistä voidaan jutella sitten ekalla käynnillä. Tosiaan tuolloin eka käynnillähän mulla on jo 10+2 jos tyyppi pysyy matkassa. Täällä meillä on kyllä käytössä tuo Ipana-järjestelmä, minkä kautta voin laittaa viestiä sille mun th:lle. Ehkä täytyy kysyä tarkennusta.

Kannattaa varmaan kysyä ettei kauheasti venyisi se ultra-aika.

 

Onnea plussasta ja tervetuloa mukaan! Täällä taitaa nyt useammalla olla lapsettomuustaustaa eli vertaistukea on saatavilla. Juuri eilen mietin että kun meitä on tässä vain muutama ihminen kirjoitellutkin niin eiköhän se ihan oikeus ja kohtuus olisi että kaikilla menisi kaikki hyvin.

No juuri näin Toivottavasti ainakin valtaosa on vielä kesäkuussa mukana vauvanodotuksessa

 

Tänään dpo13 pärähti sellainen leffaviiva testiin, etten ole ennen tuollaista näillä päivillä saanut! Huomennahan niiden kuukautisten pitäisi alkaa eli maanantaina vasta virallisesti myöhässä.

Eilen jo torkuin lähes koko päivän ja tänä aamuna heräsin huonoon oloon.
PMS oireita on, kaikki ärsyttää ja suututtaa, haluaisin vain olla yksin, mutta se ei nyt tässä perheessä oikein ole mahdollista ja töissäkin pitäisi käydä.
Rakkauspuuskissani eilen neuloin vauvalle villasukat ja lapsille valehtelin oikein sujuvasti, että työkaveri saa vauvan, niin heille neulon. Meni toistaiseksi läpi.

Raskausvitamiineja olen syönyt kesästä asti, mutta niitä on pakko ottaa vasta iltaisin, sillä niistä tulee muutoin huono olo. Se tuttua jo aikaisemmista raskauksista.


Oletteko muut ajatelleet missä vaiheessa julkistaa raskauden? Me ajateltiin kesällä, kun vauvaa alettiin yrittämään, että mahdollisimman pitkään pidetään omana tietonamme. Nythän olisi joulu hyvä aika kertoa, jos sinne asti saa sen vatsan pidettyä piilossa. Silloin olisi viikot 14 menossa (vasta).
Kukaan tuskin enää odottaa meiltä tälläsiä uutisia, sillä olen jo kuopuksen syntymän jälkeen puhunut, että hän oli meidän viimeinen vauva. Sen verran raskas oli raskaus- ja vauva-aika, etten enää pysty siihen. Vaan kuitenkin vuosien saatossa on harmittanut se, miten viimeisen vauvan vauva-aika meni ja haluaisin muiston sellaisesta seesteisestä ajasta (miten nyt talonrakennus antaa myöten)

 

No ehkä pikkasen on vahvistunut. Toki tiedostan että on viikkoja vasta aika vähän mutta laittaa pikkasen mietityttämään kun ok aika haalea aina vaan

Mä sain tosi vahvat viivat testiin 5+jotain. Tein testejä joka päivä ja tuntui siltä että viivat vahvistuvat tuskaisen hitaasti. Oli myös hankalaa erottaa onko edes vahvistunut. Se on kuitenkin hyvä merkki ettei viiva ole haalistunut kuitenkaan. En siis olisi vielä huolissaan

 

Tänään dpo13 pärähti sellainen leffaviiva testiin, etten ole ennen tuollaista näillä päivillä saanut! Huomennahan niiden kuukautisten pitäisi alkaa eli maanantaina vasta virallisesti myöhässä.

Eilen jo torkuin lähes koko päivän ja tänä aamuna heräsin huonoon oloon.
PMS oireita on, kaikki ärsyttää ja suututtaa, haluaisin vain olla yksin, mutta se ei nyt tässä perheessä oikein ole mahdollista ja töissäkin pitäisi käydä.
Rakkauspuuskissani eilen neuloin vauvalle villasukat ja lapsille valehtelin oikein sujuvasti, että työkaveri saa vauvan, niin heille neulon. Meni toistaiseksi läpi.

Raskausvitamiineja olen syönyt kesästä asti, mutta niitä on pakko ottaa vasta iltaisin, sillä niistä tulee muutoin huono olo. Se tuttua jo aikaisemmista raskauksista.


Oletteko muut ajatelleet missä vaiheessa julkistaa raskauden? Me ajateltiin kesällä, kun vauvaa alettiin yrittämään, että mahdollisimman pitkään pidetään omana tietonamme. Nythän olisi joulu hyvä aika kertoa, jos sinne asti saa sen vatsan pidettyä piilossa. Silloin olisi viikot 14 menossa (vasta).
Kukaan tuskin enää odottaa meiltä tälläsiä uutisia, sillä olen jo kuopuksen syntymän jälkeen puhunut, että hän oli meidän viimeinen vauva. Sen verran raskas oli raskaus- ja vauva-aika, etten enää pysty siihen. Vaan kuitenkin vuosien saatossa on harmittanut se, miten viimeisen vauvan vauva-aika meni ja haluaisin muiston sellaisesta seesteisestä ajasta (miten nyt talonrakennus antaa myöten)

Jeeee onnittelut plussasta Ihanaa että pääsette yllättämään kaikki ja kokemaan tän kaiken vielä uudestaan.

Meillä tosi moni läheinen tiesi tällä kertaa meidän alkion siirrosta ja aikataulusta, kun niin monen kanssa oli ollut puhetta julkiselle puolelle hoitoihin siirtymisestä. Aika moni siis osasi kysyäkkin että miten kävi, joten jo sitä kautta on tullut kerrottua monelle. Enkä oikeastaan ole osannut kauheasti olla hiljaa muutenkaan. Joten oikeastaan kaikki ystävät ja perhe tietää. Toisaalta on ollut niin voimaannuttavaa jakaa tää ilo viimein läheisten kanssa kun niin kauan on ollut vaan surullista kerrottavaa tällä saralla. Mun erittäin läheinen ystävä on myös tasan viikko mua edellä. Mieletön ajotus!

 

Mä sain tosi vahvat viivat testiin 5+jotain. Tein testejä joka päivä ja tuntui siltä että viivat vahvistuvat tuskaisen hitaasti. Oli myös hankalaa erottaa onko edes vahvistunut. Se on kuitenkin hyvä merkki ettei viiva ole haalistunut kuitenkaan. En siis olisi vielä huolissaan

Joo ei oo haalistunut, tänään aamulla tuli vahvimmat viivat tähän asti vaikka ei vielä mitkään vahvat Toki mulla ei ole mitään hajua edes oviksesta joten voi olla että viikkoja on vähän vähemmän kuin kuukautisista laskettuna

 

Joo ei oo haalistunut, tänään aamulla tuli vahvimmat viivat tähän asti vaikka ei vielä mitkään vahvat Toki mulla ei ole mitään hajua edes oviksesta joten voi olla että viikkoja on vähän vähemmän kuin kuukautisista laskettuna

Juuri näin! Kuullostaa tosi hyvältä!! Onnittelut

 

Tänään dpo13 pärähti sellainen leffaviiva testiin, etten ole ennen tuollaista näillä päivillä saanut! Huomennahan niiden kuukautisten pitäisi alkaa eli maanantaina vasta virallisesti myöhässä.

Eilen jo torkuin lähes koko päivän ja tänä aamuna heräsin huonoon oloon.
PMS oireita on, kaikki ärsyttää ja suututtaa, haluaisin vain olla yksin, mutta se ei nyt tässä perheessä oikein ole mahdollista ja töissäkin pitäisi käydä.
Rakkauspuuskissani eilen neuloin vauvalle villasukat ja lapsille valehtelin oikein sujuvasti, että työkaveri saa vauvan, niin heille neulon. Meni toistaiseksi läpi.

Raskausvitamiineja olen syönyt kesästä asti, mutta niitä on pakko ottaa vasta iltaisin, sillä niistä tulee muutoin huono olo. Se tuttua jo aikaisemmista raskauksista.


Oletteko muut ajatelleet missä vaiheessa julkistaa raskauden? Me ajateltiin kesällä, kun vauvaa alettiin yrittämään, että mahdollisimman pitkään pidetään omana tietonamme. Nythän olisi joulu hyvä aika kertoa, jos sinne asti saa sen vatsan pidettyä piilossa. Silloin olisi viikot 14 menossa (vasta).
Kukaan tuskin enää odottaa meiltä tälläsiä uutisia, sillä olen jo kuopuksen syntymän jälkeen puhunut, että hän oli meidän viimeinen vauva. Sen verran raskas oli raskaus- ja vauva-aika, etten enää pysty siihen. Vaan kuitenkin vuosien saatossa on harmittanut se, miten viimeisen vauvan vauva-aika meni ja haluaisin muiston sellaisesta seesteisestä ajasta (miten nyt talonrakennus antaa myöten)

Meillä vähän sama. Raskaus oli tosi hankala pääosin järkyttävän närästyksen vuoksi. Pahoinvointi onneksi hellitti alun jälkeen. Nukuin alusta saakka vartin pätkissä. Vatsa kasvoi valtavaksi ja tuli liitoskipuja ja suoranaisesti masennustakin siitä paskasta olosta. Odotin vaan että vauva syntyy ja saan nukkua. Olin siis oikeasti niin väsynyt että nukahtrlinnkivuista huolimatta kesken synnytyksen. Jos oli minuutti ilman kipua, mä olin unessa.

Vauva olikin vaativa: ei nukkunut, huusi taukoamatta ja ne meidän hyvät tukiverkot hävisi kuin tuhka tuuleen. Eikä oikein siinä väsymyksessä edes osattu pyytää sitä apua. Poika alkoi nukkua paremmin vasta 2 ikävuoden jälkeen, itseasiassa viime kesänä. Tai valvoo edelleen paljon, herää jos ei olla vieressä, jne. Ei ole helppoa vieläkään, mutta helpompaa verrattuna entiseen. Siksikin kai ensimmäinen ajatus testin tekemisen jälkeen oli epätoivo. Istuttiin sohvalla (oltiin pojan kans valvottu juuri edellinen yö) ja melkein itku pääsi kun todettiin ettei vaan jakseta valvoa enää yhtään enempää.

Mutta hänen vauva-aika sanoin useasti miehelle että on mun mielestä kohtuutonta että mun todennäköisesti viimeinen raskaus ja viimeinen vauvavuosi menee näin. Olin tosi surullinen ja jopa katkera. Vaikka poikaa toki rakastan yli kaiken ja jos hän olisi erilainen niin ei olisi oma poika ollenkaan.

Koko raskausajan stressiä oli aivan valtavasti ja en tiedä josko sekin olisi vaikuttanut asiaan. Alusta asti hermo meni joka pikkuasiasta ihan totaalisesti muutenkin ja tuntuu ihan hullulta sanoa mutta ihan kuin hermosto olis ollut jotenkin jännittynyt ollut koko sen ajan. Eka plussa 10 vuoteen ja pelkäsin keskenmenoakin ihan hirveesti sen muun stressin päälle. Liikkeet alkoi tuntua vasta 22 tai 23 viikolla ja se tietysti vaan lisäsi huolta.

Toivon että tällä kerralla keho taas muistaa paremmin miten tää homma toimii ja olisi kaikin puolin helpompaa. Toistaiseksi ei närästystä ja saan nukuttua (olen nyt kaikkiaan kärsinyt 4 vuotta uniongelmista ja lääkitys piti tietysti lopettaa). Ensimmäinen onnistunut raskaus oli vaikea, toinen helppo. Kolmas taas vaikea sen tauon jälkeen.

Tänään ja eilen muuten ollut mieli matalalla ja epäilen onko mitään raskautta edes kuitenkaan missään muualla kuin testissä. Aika suorastaan matelee. Hyvä puoli on se, että maanantaina alkaa työt niin ei ole aikaa ajatella niin kauheesti kaikkea arjen keskellä. Jospa se aika siitä menisi vähän edes nopeammin.

 

Meillä vähän sama. Raskaus oli tosi hankala pääosin järkyttävän närästyksen vuoksi. Pahoinvointi onneksi hellitti alun jälkeen. Nukuin alusta saakka vartin pätkissä. Vatsa kasvoi valtavaksi ja tuli liitoskipuja ja suoranaisesti masennustakin siitä paskasta olosta. Odotin vaan että vauva syntyy ja saan nukkua. Olin siis oikeasti niin väsynyt että nukahtrlinnkivuista huolimatta kesken synnytyksen. Jos oli minuutti ilman kipua, mä olin unessa.

Vauva olikin vaativa: ei nukkunut, huusi taukoamatta ja ne meidän hyvät tukiverkot hävisi kuin tuhka tuuleen. Eikä oikein siinä väsymyksessä edes osattu pyytää sitä apua. Poika alkoi nukkua paremmin vasta 2 ikävuoden jälkeen, itseasiassa viime kesänä. Tai valvoo edelleen paljon, herää jos ei olla vieressä, jne. Ei ole helppoa vieläkään, mutta helpompaa verrattuna entiseen. Siksikin kai ensimmäinen ajatus testin tekemisen jälkeen oli epätoivo. Istuttiin sohvalla (oltiin pojan kans valvottu juuri edellinen yö) ja melkein itku pääsi kun todettiin ettei vaan jakseta valvoa enää yhtään enempää.

Mutta hänen vauva-aika sanoin useasti miehelle että on mun mielestä kohtuutonta että mun todennäköisesti viimeinen raskaus ja viimeinen vauvavuosi menee näin. Olin tosi surullinen ja jopa katkera. Vaikka poikaa toki rakastan yli kaiken ja jos hän olisi erilainen niin ei olisi oma poika ollenkaan.

Koko raskausajan stressiä oli aivan valtavasti ja en tiedä josko sekin olisi vaikuttanut asiaan. Alusta asti hermo meni joka pikkuasiasta ihan totaalisesti muutenkin ja tuntuu ihan hullulta sanoa mutta ihan kuin hermosto olis ollut jotenkin jännittynyt ollut koko sen ajan. Eka plussa 10 vuoteen ja pelkäsin keskenmenoakin ihan hirveesti sen muun stressin päälle. Liikkeet alkoi tuntua vasta 22 tai 23 viikolla ja se tietysti vaan lisäsi huolta.

Toivon että tällä kerralla keho taas muistaa paremmin miten tää homma toimii ja olisi kaikin puolin helpompaa. Toistaiseksi ei närästystä ja saan nukuttua (olen nyt kaikkiaan kärsinyt 4 vuotta uniongelmista ja lääkitys piti tietysti lopettaa). Ensimmäinen onnistunut raskaus oli vaikea, toinen helppo. Kolmas taas vaikea sen tauon jälkeen.

Tänään ja eilen muuten ollut mieli matalalla ja epäilen onko mitään raskautta edes kuitenkaan missään muualla kuin testissä. Aika suorastaan matelee. Hyvä puoli on se, että maanantaina alkaa työt niin ei ole aikaa ajatella niin kauheesti kaikkea arjen keskellä. Jospa se aika siitä menisi vähän edes nopeammin.

Toivon siis teillekin rentouttavaa raskausaikaa
Alkuraskaus kyllä matelee, pitää keksiä päiviin tekemistä, jos ei ole huono olo, niin saisi ajan kulumaan.

Ajattelin itse soittaa neuvolaan jo maanantaina, mikäli testi edelleen vahva. Meillä on kuopuksella kromosomipoikkeavuus (joka vuosien tutkimusten jälkeen toistaiseksi edelleen merkityksetön pieniä arjen haasteita lukuunottamatta), mutta huoli on tästäkin ja olemme ajatelleet, että jos mitenkään on mahdollista niin haluamme punktion tai vähintään jonkun hyvin tarkan verikokeen, missä vauvan mahdolliset kromosomipoikkeavuudet löytyy ajoissa. Se, miten pystyy sitten päätöksiä tekemään mahdollisten löydösten jälkeen on asia erikseen...

 

Mä yritän pitää tiedon omanani niin kauan kun mahdollista, mulla pelottaa myös sekä keskenmeno että mahdolliset poikkeavuudet. Edelleen muutenkin vaihtelee tunnetilat onnellisuudesta siihen että oon aivan kauhuissani. Eilen oli kiva päivä kun oli töiden ja harrastusten parissa muuta ajateltavaa koko päivän. Välillä on hieman etova olo ja väsyttää aika paljon, muita haasteita ei vielä ole ollut. Laitoin myös pyynnön th:lle aikaistaa sitä ekaa käyntiä että pääsisi sinne juttelemaan.

 

Eilen alkoi yöllä vatsakipu ja jatkui aaltoillen pitkin päivää. Viime yönäkin heräsin kerran kipuun, mutta siten se laantui eikä nyt tunnu pahemmin. Aamulla vain huomasin pyyhkiessä ruskeaa tuhruvuotoa ja pelottaa nyt niin paljon. Soitin illalla päivystykseenkin, mutta ohjeisti vain ottamaan panadolia. Ahdistaa vain niin paljon nyt nämä ajatukset ja huominen töihin meno. Ultra on vasta iltapäivällä, onneksi jo huomenna. Pelonsekaisin tuntein sinnekin täytyy mennä ja valmistautua pahimpaan.
Sekin ahdistaa, jos menis kesken niin jouduttaisko taas vuosi odottaa, että päästäisiin hoitoihin.

 

Täällä aamulla ei juurikaan enää viivaa edes näkynyt joten luulen nyt että alan vaan odottelemaan vuotoa Vatsaakin jo särkee aikalailla joten luulen että kohta alkaa.

Toivon teille muille paljon tarrasukkia ja onnea matkaan

 

Eilen alkoi yöllä vatsakipu ja jatkui aaltoillen pitkin päivää. Viime yönäkin heräsin kerran kipuun, mutta siten se laantui eikä nyt tunnu pahemmin. Aamulla vain huomasin pyyhkiessä ruskeaa tuhruvuotoa ja pelottaa nyt niin paljon. Soitin illalla päivystykseenkin, mutta ohjeisti vain ottamaan panadolia. Ahdistaa vain niin paljon nyt nämä ajatukset ja huominen töihin meno. Ultra on vasta iltapäivällä, onneksi jo huomenna. Pelonsekaisin tuntein sinnekin täytyy mennä ja valmistautua pahimpaan.
Sekin ahdistaa, jos menis kesken niin jouduttaisko taas vuosi odottaa, että päästäisiin hoitoihin.

Mulla oli samanlainen päivä tasan viikko sitten sunnuntaina. Vatsaa jomotteli ja myös alaselkää poltteli ja särki voimakkaastikkin. Ekaa kertaa tuli myös ruskeaa tuhruvuotoa ja jopa pieni verinen klimppi. Olin aivan paniikissa ja soitin naikkarille. Sieltä rauhoteltiin, että on varsin normaalia eikä ole mitään syytä vielä pelätä pahinta. Kyselin myös ystäviltä ja monilla oli ollut samanlaisia päiviä raskauden aikana. Ruskeasta vuodosta ei kuulemma kannata huolestua. Mulle ei ton viime sunnuntain jälkeen ole ollut mitään.

 

Eilen alkoi yöllä vatsakipu ja jatkui aaltoillen pitkin päivää. Viime yönäkin heräsin kerran kipuun, mutta siten se laantui eikä nyt tunnu pahemmin. Aamulla vain huomasin pyyhkiessä ruskeaa tuhruvuotoa ja pelottaa nyt niin paljon. Soitin illalla päivystykseenkin, mutta ohjeisti vain ottamaan panadolia. Ahdistaa vain niin paljon nyt nämä ajatukset ja huominen töihin meno. Ultra on vasta iltapäivällä, onneksi jo huomenna. Pelonsekaisin tuntein sinnekin täytyy mennä ja valmistautua pahimpaan.
Sekin ahdistaa, jos menis kesken niin jouduttaisko taas vuosi odottaa, että päästäisiin hoitoihin.

Tulethan kertomaan mitä siellä näkyi? Toivottavasti kaikki olisi hyvin. Onneksi se ultra kuitenkin on jo huomenna.

 

Kiitos tsempeistä! Tiedän kyllä, että voi olla ihan normaaliakin ja kaikki hyvin. Tässä tilassa sitä vaan ottaa kaikki vähän herkemmin ja jää mieleen pyörimään. Täytyis vain saada ajatuksia johonkin muuhun.

 

Kiitos tsempeistä! Tiedän kyllä, että voi olla ihan normaaliakin ja kaikki hyvin. Tässä tilassa sitä vaan ottaa kaikki vähän herkemmin.

Nyt koitat ottaa tänään mahollisimman iisisti ja jotain pientä hemmottelua. Jotenkin uskon, että kaikki on hyvin.