Laitetaan tännekin tämä.
ANALYYSI: ŠTA BIH JA & Bluza (Osa 1)
Tein analyysin uusien kappaleiden Bluzan ja Šta bih jan sanoista, yhdessä analysoituna. En ole opiskellut kirjallisuustiedettä, enkä siten käytä juuri sen alan termistöäkään. mutta olen kirjoittanut runsaasti julkaistuja runoja, pari levytettyä biisiä (ei tunnettujen artistien), runokritiikkejä ja opettanut runojen kirjoittamista. Osaan myös vähän serbiaa mm. muun slaavikielitaitoni perusteella, toki joutunut nojautumaan muiden tekemiin käännöksiin (pääasiassa
https://www.tumblr.com/lila-ramonda/743867527776649216/šta-bih-ja-translation ja
https://lyricstranslate.com/en/joker-out-bluza-english ) ja voi olla, että teen virheellisiä oletuksia liittyen esim. aspektiin, idiomeihin ja rekistereihin. Analyysi perustuu vain tekstiin, koska musiikin tietämykseni ei riitä analysoimaan sitä puolta syvemmälle. Toki SBJ:stä voi sen verran sanoa, että kappaleen sydäntäsärkevät sanat ovat hieman "piilossa" serbiaa osaamattomille - se on sen verran rempseä, ettei sitä uskoisi noin angstiseksi.
On kiinnostavaa, että biisit ovat molemmat serbiaksi eivätkä sloveeniksi, kun aiemmin JO julkaissut yhteensä vain kaksi serbiankielistä biisiä (+ ASTP keikoilla). Bojan on sanonut Slovenian ja sloveenin tuntuavan kahlitsevilta kiltin pojan imagoon. (Yksi mahdollisuus toki on, että näissä biiseissä on sen verran balkanilainen/ex-Yug-rock -soundi, että siksi ne on haluttu tehdä Balkanin "de facto" -kielellä serbokroaatilla.)
SBJ on näistä huomattavasti henkilökohtaisemman oloinen teksti. Jotkut ovat yrittäneet sanoa, että se kertoo jonkun muun ihmisen tarinan, esim. Krisin kaipuusta tyttistään kohtaan, mutta itse en usko tähän ollenkaan. Voin uskoa, että se ei kerro Jerestä, vaikka tämä vaikuttaa minusta epätodennäköiseltä (ja esitän syitä miksi uskon näin, muitakin kuin shippilasit), mutta se vaikuttaa kyllä kertovan Bojanista itsestään, vaikka toki voi kertoa myös aiemmasta rakkaudesta.
SBJ:ssä on vahva eksistentiaalinen epätoivon vire. Kaikki on synkkää, ahdistavaa, yksinäistä ja loputonta, epätodellistakin. Ei ole kiinnekohtaa paikassa ja aikakin vääristyy täysin. Rakastetun ihmisen koko olemassaolokin tuntuu kaukaiselta ja vähän epätodelliselta. Hänellä on vain kasvot ja ääni (mutta ei esim. hymyä). Tulee tunne, että rakas tunnetaankin etenkin kasvojen ja äänen, ts. videopuheluiden kautta, on melkein tutumpi niin kuin koko kehonaan ja olemuksenaan. Kertoja ei edes osaa kaivata tämän kosketusta, halausta tai muuta, vain kasvoja ja ääntä. Ei tule todellakaan tunnetta, että tämä olisi esim. Ljubljanassa odottava tyttis/poikkis, jota näkee kyllä silloin kun ei ole kiertueella/Lontoossa jne. Tässä näen itse vahvan vihjeen Jereen, nimenomaan ihmisen jonka näkee harvoin eikä edes vaikka kerran kuussa.
Myös ylipäätään "Internet"-sanan käyttö on kiinnostavaa, koska näin klassisessa lyriikassa harvoin tehdään niin ja puhutaan ennemmin puhelimesta tai viesteistä. Henkilö odottaa toisen osapuolen soittoa, mikä toki on lyriikan klisee (mutta ei uskalla itse soittaa?). Vain rakkaan soitto tekee häilyvän ja sekavan ajan konkreettisemmaksi hetkeksi (trenutak). Tässä en ole ihan varma kaikista odottamisen vivahteista, engl. käännös toki viittaa mm. siihen että puhelu tosiaan on tulossa, mutta slaavikielissä verbeillä kuten "odottaa" on tyypillisesti erilaisia aspekteja*, joita ei voi aina suoraan kääntää ja jotka voivat tuoda tähän kiinnostavia lisävivahteita.
"in this city women really love me / they say I'm so sweet and kind / in this city they can't resist me / as darkness falls over my eyes" (toisessa käännöksssä viimeinen rivi on käännetty "while I'm zoning out" mutta tämä hukkaa mielestäni sekä runollisuuden että ko. kielikuvan yhteyden biisin synkkiin öihin). Tämä kohta kappaleessa tuntuu tavallaan aika erisävyiseltä (ei olla hahmottomassa epätoivossa vaan yhtäkkiä on tarkkojakin detaljeja). Minulle tämä kohta on ollut äärimmäisen koskettava, biisin muita osuuksiakin koskettavampi, koska se tuntuu kertovan Bojaniin kohdistuvista kahlitsevista odotuksista ja itse näen tuossa hetero-oletuksen myös. On jännä, että se on niin aikaisin biisissä, koska yleensähän sävy vaihtuu enintään C-osassa. Muutos herättää myös kysymyksen, onko kaikissa kohdissa kyseessä sama kaupunki kuin muualla, vai onko eri kaupungeissa eri viat. Siinä on myös useita adjektiiveja, joita muussa biisissä on vähän, paitsi musta/pimeä. Esim. kaupunkia ei kuvata juurikaan adjektiiveilla tai muuten detaljeiilla vaan se maalataan abstrakteilla, negatiivisilla, pahaenteisillä substantiiveilla.
SBJ on lyriikoiltaan ilmeisesti sukupuolineutraali lukuunottamatta sanaa "draga", kulta, joka on feminiinimuodossa, mikä minulle herättää kysymyksen, onko biisi kenties voitu kirjoittaa alun perin sukupuolineutraalina ja tuo kohta lisätä myöhemmin. On myös syytä muistaa, että Bojan on itse sanonut Barve oceanan kertovan hänestä, vaikka se on kirjoitettu feminiinisessä muodossa. Bluza on ilmeisesti kokonaan sukupuolineutraali. Molemmat biisit ovat lähinnä yksikön toisessa persoonassa (sinä), joka on mahdollista pitää sukupuolineutraalina, kunhan ei käytetä esim. adjektiiveja tai mennyttä aikamuotoa, jotka serbokroaatissa ovat sukupuolitettuja. Kolmannessa persoonassa tämä ei olisi mahdollista, ei ole mitään sellaista muotoa kuin englannin "them" (yksittäisissä lauseissa voisi jättää pronominin kokonaan pois, mutta pidemmässä tekstissä se olisi kummallinen).
Toki monet rakkauslaulut on kirjoitettu yksikön toisessa persoonassa muutenkin ja tämä ei sinänsä tarkoita, että valinta olisi tehty juuri sukupuolineutraaliuden takia. On kuitenkin kiinnostavaa, että niissä ei ole käytetty (dragaa lukuunottamatta) sanoja, jotka olisivat vaatineet sukupuolituksen. Sattumana se on jännä, tai sitten voi ajatella, että biiseissä keskitytään tosi vahvasti kertojan itsensä fiiliksiin ja vähemmän siihen, millainen ko. rakastettu on. Shippi/queerlaseilla voi pohtia, miksi rakastetusta ei kerrota juuri mitään, mikä minusta voisi olla myös alitajuinen valinta, että kun en voi kertoa rakastetustani, niin keskityn omiin fiiliksiini. Bluzan kohdalla voisi tietysti sanoa syyksi sen, että se ei perustu mihinkään tiettyyn romanssiin, niin siksi rakastettua ei myöskään kuvata, ja SBJ:ssa taas biisin tunnelma on abstraktimpi.
Haluan myös sanoa, että en usko Jeren särkeneen Bojanin sydäntä mitenkään suuremmin - tunteet ovat minusta olleet ja ovat yhä suuria, mutta siellä taustalla on vahva ystävyys ja sielunkumppanuus ja selvää on, että se tuo hänelle paljon onnea.
Minun näkemykseni mukaan SBJ sisältää joidenkin yksittäisten angsti-iltojen tunteita, joihin sekoittuu myös muuta ahdistusta, taiteen nimissä suuremmaksi melodraamaksi paisuteltuna.
*
https://www.skrause.org/language/serbocroat/verb1.shtml