Huhtikuiset 2023

vierailija
Painoasiat on päivittäin mielessä, 4. raskaus ja tiedän kokemyksesta et kroppa tässä aluksi kerää aivan tolkuttomasti painoa vaikka miten yrittäisin sitä välttää. Näytän siis jo aivan selvästi raskaana olevalta 10+1 ja saan katseita vatsanseudulle löysistä vaatteista huolimatta. Kyllä se häiritsee, vaikka samalla onkin maailman ihanin asia! Mutta yritän ja en vain yritä vaan myös oikeasti syön järkevästi ja siihen olen tosi tyytyväinen. Ahdistaa jo muutenkin näin "täyteläinen" ja tukkoinen olo ilman morkkista. Mutta onkohan kukaan täysin sinut painonnousun kanssa?

Harrastuksista: liikunta on mun juttu, juoksu, hiihto, rullahiihto, punttis, zumba, pyöräily.. perheen ehdoilla, mutta mielellään paljon ja vaihdellen!

Ja kipparin vajaatoimintaan on ollut lääkitys jo toistakymmentä vuotta, mulla ei lääkityksen aloittamisen jälkeen ole ollut oireista murheita
-Erin-
 
Pahoittelut täältäkin ikävien uutisten saaneille. ❤

olen itse ollut viimeiset 2 vk kirjoittelematta koska olo ollut hirveä. 🤢 Laatta ei lentänyt mutta etova olo sai aikaan yhtäkkisiä kakomisreaktioita, niinkuin pian lentäisi.
Käytiin tällä viikolla 7+0 varhaisultrassa ja siellä näkyi papu ja sykkeet. Ihana että sai vahvistuksen, että siellä joku on. Olisin pavun koon perusteella ollut 7+2 eli pari päivää edellä, mutta tämä tarkentuu nt-ultrassa. 🥰
Tuona varhaisultra päivänä mulla oli ekan kerran siedettävä olo parii viikkoon ja nyt myös sen jälkeen ollut jopa hyvä olo. Onko muilla käynyt niin, että loppunut kun seinään etovaolo/pahoinvointi ja on yhtäkkiä ollut aika oireeton? Tuleeko oireet takaisin vai oliko se siinä? Jotenkin pelottavaa tämä oireettomuus. Neuvolaan on pari viikkoa joten siellä varmaan kuunnellaan sykkeet ekaa kertaa. ❤
Painoasista sen verran etten itse tiedä paljon painan. Puntarilla käynyt ehkä vuosi sitten tai yli. Ylipainoa ei ole ollut, että aina ollut kai ns ”ihan perus paino” ja liikunnalliset elämäntavat. Mulla vaan ahdistaa ne lukemat niin paljon ja rupean stressaamaan etten pysty siinä käydä. Nyt se olisi tietty suotavaa mutta en ole vieläkään siihen uskaltanut astua.
 
  • Tykkää
Reactions: vaikutelma
Pahoittelut täältäkin ikävien uutisten saaneille.

olen itse ollut viimeiset 2 vk kirjoittelematta koska olo ollut hirveä. Laatta ei lentänyt mutta etova olo sai aikaan yhtäkkisiä kakomisreaktioita, niinkuin pian lentäisi.
Käytiin tällä viikolla 7+0 varhaisultrassa ja siellä näkyi papu ja sykkeet. Ihana että sai vahvistuksen, että siellä joku on. Olisin pavun koon perusteella ollut 7+2 eli pari päivää edellä, mutta tämä tarkentuu nt-ultrassa.
Tuona varhaisultra päivänä mulla oli ekan kerran siedettävä olo parii viikkoon ja nyt myös sen jälkeen ollut jopa hyvä olo. Onko muilla käynyt niin, että loppunut kun seinään etovaolo/pahoinvointi ja on yhtäkkiä ollut aika oireeton? Tuleeko oireet takaisin vai oliko se siinä? Jotenkin pelottavaa tämä oireettomuus. Neuvolaan on pari viikkoa joten siellä varmaan kuunnellaan sykkeet ekaa kertaa.
Painoasista sen verran etten itse tiedä paljon painan. Puntarilla käynyt ehkä vuosi sitten tai yli. Ylipainoa ei ole ollut, että aina ollut kai ns ”ihan perus paino” ja liikunnalliset elämäntavat. Mulla vaan ahdistaa ne lukemat niin paljon ja rupean stressaamaan etten pysty siinä käydä. Nyt se olisi tietty suotavaa mutta en ole vieläkään siihen uskaltanut astua.
Moi!

Mulla oli noin neljä päivää ihan hyvä olo mutta sit tuli oireet taas suht kunnolla takaisin. Ei yhtä pahat mut kuitenkin lievää pahoinvointia aamusta iltaan.

Ymmärrän että oireettomuus pelottaa, niin myös itseäni mutta kuitenkin valitan kun on pahoinvointia :D yritän vaan tsempata mutta tää vaikuttaa mullakin jaksamiseen ja mielentilaan ja on niin saamaton olo...

Mulle sanottiin neuvolassa että viikko 8/9 on vähän liian aikaista kuunnella sykettä. Voi olla että kuuluu, mutta voi myös olla ettei kuulu vaikka kaikki onkin hyvin ja tää saattaa huolestuttaa turhaan joten mä en oo neuvolassa saanut kuunnella sykettä kuin vasta nt-ultran jälkeen (esikoisen kohdalla). Onko muilla tästä muita kokemuksia?

Tsemppiä ❤
 
Moi kaikki! Tekipä hyvää lukea ketjua läpi <3 Aivan on samoja mietteitä täällä menossa! Saanko liittyä seuraan? :) Myös FB-kiinnostaa.

Mulla menossa nyt 10+3 ja kävin varhaisultrassa 6+2, jossa näkyi syke ja kaikki oli OK. LA siis 5.4. NT-ultraan vielä 1,5 viikkoa aikaa ja nyt on piinaavaa vatvomista nää muutama viikko! Olo alkaa olla aika normaali ja paha etominenkin on jo ohi, joten olen heti huolissani - samoja mietteitä kun muillakin, hyvä kuulla että oireiden heikkeneminen voi kuulua asiaan. :) Yritin jo paniikissa etsiä sykettä kotidopplerilla mutta en saanut vielä mitään kuulumaan, mutta se taitaa olla vielä ihan normaalia näillä viikoilla :) Yritän rauhoittua ja pitää mielen seesteisenä. Toinen mikä herättää huolta on se et paino ei ole noussut vielä, jopa laskenut 0,5 kg. Toivon hartaasti että vauva kasvaa ja kaikki on hyvin pikkukaverilla! Vertaan tietysti kahteen aiempaan ja tokalla kerralla imetin samaan aikaan, joten en osaa verrata miten oma paino lähti kehittymään alussa. Mullakin syömishäriötausta, joten painoasiat herättää huolta molempiin suuntiin.

Niin ja tosiaan tää on kolmas raskaus ja tämä oli totaalinen yllätys, joten ekat viikot meni järkytyksessä. Nyt kun saatiin sulateltua asia, niin olen extraherkillä tän kolmannen kanssa. Toivon kovasti et kaikki menee hyvin!

Tässä lauantaiaamun vuodatus! Tekee hyvää kirjoittaa vertaisille, kun en vielä ole tästä raskaudesta kertonut monelle.

Tsemppiä kaikille ja kivaa viikonloppua!
 
Viimeksi muokattu:
Moikka!

En ole aiemmin uskaltautunut tänne kirjoittamaan, hakenut vain vertaistukea tätä ketjua seurailemalla.

Minulla näköjään aika samat viikot kuin edellisellä Ruususuuulla, nyt tänään 10+3.😊 Ensimmäinen lapsi minulla kyseessä, jännää on!

Sain keväällä keskenmenon n. viikolla 7-8, mikä on vähän pelkoina varjostanut tätä raskautta. Olin tuolloin tullut raskaaksi heti kierukan poiston jälkeen, mikä tuli aivan yllätyksenä. Jostain syystä olin asennoitunut hyvin vahvasti niin, että tässä voi kestää... Keskenmenosta toipuminen kyllä kesti fyysisesti (ja sen myötä henkisesti) kuukausia, kun kohtuun oli jäänyt rippeitä raskaudesta. Lopulta kesäkuussa viimeinenkin poistui ja alkoi normaali elämä. Sitä jatkuikin 2-3 viikkoa, kun tulin uudestaan raskaaksi. 😳 Ihana yllätys, sekin vain oli vaikea ensin uskoa.

Nyt oireina ollut pientä äklötystä, rinnat kipeät, turvotus ja housujen kiristys. Tähän mennessä tuntuu, että on tavallaan selvinnyt helpolla ainakin pahoinvoinnin suhteen. Varhaisultrassa kävin yksityisellä viikolla 8 ja syke siellä näkyi, huusin lääkärille "Näkyy vai?!" kun hän siitä mainitsi ja osoitteli ruutua.😁 Kovasti odotellaan viikon päästä olevaa ekaa NT-ultraa. Jatkuvasti vähän pelottaa onko kaikki hyvin, mutta ei auta kuin yrittää luottaa.❤

Tsemppiä tosiaan kaikille ja kiitos tuntemusten jakamisesta! 😊
 
Pahoittelut täältäkin ikävien uutisten saaneille.

olen itse ollut viimeiset 2 vk kirjoittelematta koska olo ollut hirveä. Laatta ei lentänyt mutta etova olo sai aikaan yhtäkkisiä kakomisreaktioita, niinkuin pian lentäisi.
Käytiin tällä viikolla 7+0 varhaisultrassa ja siellä näkyi papu ja sykkeet. Ihana että sai vahvistuksen, että siellä joku on. Olisin pavun koon perusteella ollut 7+2 eli pari päivää edellä, mutta tämä tarkentuu nt-ultrassa.
Tuona varhaisultra päivänä mulla oli ekan kerran siedettävä olo parii viikkoon ja nyt myös sen jälkeen ollut jopa hyvä olo. Onko muilla käynyt niin, että loppunut kun seinään etovaolo/pahoinvointi ja on yhtäkkiä ollut aika oireeton? Tuleeko oireet takaisin vai oliko se siinä? Jotenkin pelottavaa tämä oireettomuus. Neuvolaan on pari viikkoa joten siellä varmaan kuunnellaan sykkeet ekaa kertaa.
Painoasista sen verran etten itse tiedä paljon painan. Puntarilla käynyt ehkä vuosi sitten tai yli. Ylipainoa ei ole ollut, että aina ollut kai ns ”ihan perus paino” ja liikunnalliset elämäntavat. Mulla vaan ahdistaa ne lukemat niin paljon ja rupean stressaamaan etten pysty siinä käydä. Nyt se olisi tietty suotavaa mutta en ole vieläkään siihen uskaltanut astua.
Onnea hyvistä ultrauutisista!
Mulla on ollut etovaa oloa lähes päivittäin, ei ns kunnon pahoinvointia kuin ehkä parina pvnä (nyt rv 10+5) . Tähän aikaan on mahtunut pari-kolme energistä päivää, kun huonoa oloa ei juuri ole ollut ja lähes kaikki ruoka on maistunut. Aaltoilu siis on omalla kohdalla hyvin normaalia (varhaisultra mulla kans ok!)

Mulla olis kanssa ultra viikon päästä maanantaina. Pitää ens viikon päivät keksiä hyvää tekemistä että piinaviikko kuluu nopeammin. Tuntuu, että tässä alussa on kyllä mennyt päivien laskussa elämä, ikinä ei oo tuntunu viikot näin pitkiltä😁 taitaa muutamilla muillakin täällä jo olla eka ja nt-ultra pian edessä!
 
Heippa kaikki! Istun junassa matkalla kotiin. Olin Helsingissä viikonlopun ja nyt on veto pois. Selvisin reissusta ilman suurempia pahoinvointeja, mutta tuntuu ikävältä olla muualla kuin kotona näinä hetkinä, kun huono olo saattaa iskeä milloin tahansa. Sellainen pieni jännitys on koko ajan läsnä, kun odottaa vaan, milloin paha olo vyöryy päälle. Tuntuu, että elämää hallitsee tällä hetkellä väsymys ja aaltoilevat huonot olot. Aina täytyy miettiä, mitä voisi syödä ja mitä ylipäätään saa alas. Jos on välissä parempi päivä, pohtii jo mielessään jonkin olevan vialla. Olisi ihana, jos nää oireet pian helpottaisi kokonaan…

Mulla on huomenna eka neuvola. Tuntuu jotenkin siltä, etten edes tahtoisi mennä sinne. Jo pelkästään sinne meno tuntuu hankalalta, kun neuvola on samassa pihapiirissä oman työpaikan kanssa. Toivon, ettei kukaan huomaa mun menevän neuvolaan, sillä en halua asiasta puhuttavan ennen varmuutta raskauden etenemisestä. Lisäksi ajatus painoasioiden selittämisestä tuntuu ylivoimaiselta just nyt. En haluaisi tehdä asiasta numeroa. Toivottavasti neuvolan th ymmärtää ja keksitään asiaan joku ratkaisu. En pidä näistä tunteista, joita painonnousuun liittyvät asiat mussa herättää.

Mä en ole käynyt varhaisultrassa, eli odotellaan sinne nt-ultraan. En ole vielä juuri suonut raskaudelle muita ajatuksia kuin näihin oireisiin liittyvät pohdinnat. En oo juuri uskaltanut antaa itselleni lupaa iloita asiasta, ettei järkytys olisi niin karmaiseva, jos kaikki ei olekaan ok ultrassa. En tiedä onko tällaisesta ajattelutavasta mitään hyötyä, mutta kaipa mä yritän tällä tavalla suojella itseäni tai jotain.

Miten te muut ootte suhtautuneet raskauteen?
 
Mua jännittää kans painonnousu tän raskauden aikana. Edellisessä raskaudessa lähtötaso oli jo sen kymmenisen kiloa vähemmän kuin mitä olen viime aikoina painanut ja vaikka en ole käynyt mittaamassa painoa nyt taas pitkiin aikoihin, olettaisin, et ihan tässä alkuraskaudessa on jo tullut painoa sen verran, että painan suunnilleen saman verran kuin viime raskaudessa juuri ennen synnytystä.

Tää on vähän hölmöä, mut mun puoliso on mua lyhyempi ja rakenteeltaan aika sporttinen. Tähän mennessä ollaan oltu jotakuinkin samanpainoisia (hänellä se on lihasta, mulla läskiä), mut nyt jotenki nään sieluni silmin miten paisun tän raskauteni kanssa ja keväällä oon sitten joka suuntaan kaksi kertaa isompi kuin hän, mikä ei tunnu yhtään kivalta.
 
Eka neuvola takana. Terveydenhoitaja oli mukava ja sensitiivinen. Hänellä oli opiskelija, joka oli myöskin oikein näppärä ja ymmärtäväinen. Vuodatin heille kaikki murheeni ja itkin oikein kunnolla, mutta he olivat oikein ymmärtäväisiä. Puhuin painoon liittyvästä ahdistuksestani ja sovittiin siitä, että voin valita mittaanko itse kotona vai mittaako th neuvolassa niin, ettei mun tarvitse lukemia itse tuijotella. Kerroin myös kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja siihen liittyvistä vaikeuksista ja kuinka se on mun itsetuntoon vaikuttanut. Th totesi, että mulla tuntuu olevan hyvin selvillä se, millaiset elämäntavat ovat raskaana ollessa tärkeät, joten näistä asioista ei tehdä suurempaa numeroa raskauden aikana. Kilpirauhasen vajaatoimintaa seurataan aktiivisesti raskauden aikana ja hoidetaan sit oman voinnin mukaan. Pyysin, ettei pelkkiä lukemia paperilla tuijotettaisi, koska tunnen itseni ja tiedän, milloin olen menossa vajaalle.

Mulla on terveyshistoriassa gynekologinen kasvain, joka on aikanaan leikattu ja kaikki on nyt ollut vuosia ok. Tuo aika on jättänyt jälkiä kuitenkin niin, että aina välillä pelko nostaa päätään ja murehdin kasvaimen uusiutumista. Tästä puhuttiin myös ja th lupasi selvittää, vaikuttaa historia siihen, kuka mua ultraa, kun niiden aika sit koittaa. Ekassa raskaudessa ultrat teki gyne, mutta voi olla, ettei asialla ole enää nyt vaikutusta.

Ekan raskauden radin vuoksi joudun nyt sit heti alkuraskaudessa sokerirasitukseen, joka uusitaan sit myöhemmin, jos nyt narahdan jälleen kokeissa. Sikiöseulontoja varten täytyis varata labrat ja sit pääsee varaamaan ultran. Neuvolalääkäri varattiin jo valmiiksi. Tuntuu hassulta, et nyt on paljon kaikkea tehtävää, kun tähän asti on vaan pyöritelly oksennus kurkussa peukaloita kotona. 😅
 
Pahoittelut täältäkin ikävien uutisten saaneille.

olen itse ollut viimeiset 2 vk kirjoittelematta koska olo ollut hirveä. Laatta ei lentänyt mutta etova olo sai aikaan yhtäkkisiä kakomisreaktioita, niinkuin pian lentäisi.
Käytiin tällä viikolla 7+0 varhaisultrassa ja siellä näkyi papu ja sykkeet. Ihana että sai vahvistuksen, että siellä joku on. Olisin pavun koon perusteella ollut 7+2 eli pari päivää edellä, mutta tämä tarkentuu nt-ultrassa.
Tuona varhaisultra päivänä mulla oli ekan kerran siedettävä olo parii viikkoon ja nyt myös sen jälkeen ollut jopa hyvä olo. Onko muilla käynyt niin, että loppunut kun seinään etovaolo/pahoinvointi ja on yhtäkkiä ollut aika oireeton? Tuleeko oireet takaisin vai oliko se siinä? Jotenkin pelottavaa tämä oireettomuus. Neuvolaan on pari viikkoa joten siellä varmaan kuunnellaan sykkeet ekaa kertaa.
Painoasista sen verran etten itse tiedä paljon painan. Puntarilla käynyt ehkä vuosi sitten tai yli. Ylipainoa ei ole ollut, että aina ollut kai ns ”ihan perus paino” ja liikunnalliset elämäntavat. Mulla vaan ahdistaa ne lukemat niin paljon ja rupean stressaamaan etten pysty siinä käydä. Nyt se olisi tietty suotavaa mutta en ole vieläkään siihen uskaltanut astua.
Minäkin täällä tästä kyselin, että onko oireiden loppuminen normaalia, mutta oireita on pahimman kauden jälkeen tullut taas takaisin. Tänäänkin aamulla ennen verikokeita oksentelin mahahapot pois ja jääkaapin avaaminen on välillä tuskallista. Joten eiköhän se normaalia mahda olla. Minulla ensi viikolla NT-ultra, joten siellä selviää onko kaikki ok.
Viime viikko meni nopeasti, nyt tuntuu taas, että lähestyvä ultra ei tule ikinä. Pitää nyt keksiä kaikkea puuhaa, että jaksaa ultraan asti. Hormoonit hyrrää ja ihan kaikki asiat ärsyttää ja kiukuttaa, kanssa ihmiset on tämän saaneet kyllä huomata.

Mietityttääkö teitä taloudelliset asiat? Minulla on ollut nyt hirveä stressi päällä, että miten saan rahat riittämään, kun vauvan saannin myötä tulot tippuvat ja elämä vain kallistuu. 🙁
 
Minäkin täällä tästä kyselin, että onko oireiden loppuminen normaalia, mutta oireita on pahimman kauden jälkeen tullut taas takaisin. Tänäänkin aamulla ennen verikokeita oksentelin mahahapot pois ja jääkaapin avaaminen on välillä tuskallista. Joten eiköhän se normaalia mahda olla. Minulla ensi viikolla NT-ultra, joten siellä selviää onko kaikki ok.
Viime viikko meni nopeasti, nyt tuntuu taas, että lähestyvä ultra ei tule ikinä. Pitää nyt keksiä kaikkea puuhaa, että jaksaa ultraan asti. Hormoonit hyrrää ja ihan kaikki asiat ärsyttää ja kiukuttaa, kanssa ihmiset on tämän saaneet kyllä huomata.

Mietityttääkö teitä taloudelliset asiat? Minulla on ollut nyt hirveä stressi päällä, että miten saan rahat riittämään, kun vauvan saannin myötä tulot tippuvat ja elämä vain kallistuu.
Oi sulla on ultra sitten jo ihan pian! Osallistutteko sikiöseulontoihin? Mille viikoille sulla osuu tuo NT-ultra? Itse varasin juuri noita verikokeita ja siitä vasta viikon päähän aikaisintaan voi ultran varata. Olisi tehnyt mieli varata verikokeet jo heti tuohon sallittujen viikkojen alkuun, mut mietin, että jaksaisiko siitä vielä odottaa vähän pidemmälle. Toisaalta sit jos menee liian pitkälle ja sattuisikin olemaan kipeänä, ei juuri jää säätövaraa ultra-ajoillekaan…

Varmaan aika normaalia tuo oireiden heittely ja aaltomaisuus. Mulla toistaiseksi ollut lähinnä päivä väliä, kun on ollut parempi olo, mutta toivon mukaan tää hellittäisi jossain kohtaa ja sit sais viettää semmosta oireettomampaa aikaa. Mulla on hormonit kovin pinnassa ja itken tosi herkästi. Asiat tuntuu maata mullistavilta, vaikka näin ei todellisuudessa olekaan.

Mä en ole vielä päästänyt ajatuksia kovinkaan pitkälle tulevaan. Oon vaan ajatellut, että tästä alusta on selvittävä, sen jälkeen voi sit miettiä muita asioita. Meillä yleensä tuo puoliso murehtii raha-asioita enemmän, mutta kyllä ne taas jossain kohtaa mielessä varmasti itselläkin pyörii. Oletteko te muut uskaltaneet pohtia raskautta pidemmälle eteenpäin?
 
Kyllä mä mietin raskautta ihan sinne loppuun asti, vaikka ymmärrän, ettei asiat ehkä mene just niin. Mut se on sitä semmosta kivaa haaveilua, mille annoin tilaa jo ennen kuin raskauduin. Varsinkin synnyttäminen kiehtoo - ja samalla myös vähän pelottaa miten erilainen siitä ehkä tulee kuin ekasta kerrasta. Sit oon miettinyt jotain hetkiä, miten esim. puolison vanhemmat tulis Suomeen ja tapaisi ensimmäisen kerran ensimmäisen lapsenlapsensa ja tämmösiä. Käytännön juttujahan mä sit en taas oo miettiny ollenkaan vielä tässä vaiheessa :D
 
Meillä tosiaan neljäs lapsi tulossa ja ajoittain mietityttää taloudellinen tilanne kyllä. Tällä hetkellä siis pärjätään hyvin, mutta jos lähtee tosiaan kulut nouseen joka suunnasta niin saas nähä mistä sitä joutuu luopumaan sit.

Kerroin nyt siskolleni, että meille tulee vauvva kun hän kertoi myös odottavansa ❤🥰 Meille näilä näkymin maalis-huhtikuinen ja hällä toukokuinen. 😍

Ylihuomenna ois nt-ultra.. Jännittää... Dopplerilla kuullu kyl äänet, et sinänsä elosa pitäs olla, mut et jos löytyy seuloista sit jtn muuta.. 😬

Tänään siis 11+5 ja la varmistuu toivon mukaan ultrassa sit. 😊
 
  • Tykkää
Reactions: malanen
Olen nyt ollut hiljaiselossa jonkunaikaa ja lueskellut vain teidän kirjoituksia täältä, jos nyt siis tähänväliin pieni tilannekatsaus omasta tilanteestani 😊

Niin ja valtavat pahoittelut ja empatiat teille, jotka olette saaneet huonoja uutisia. 😞❤ Vastaavasti myös valtavasti onnea kaikille hyvistä uutisista!

Meillä oli ensimmäinen ”virallinen ultra” 2.9, ja sielä pikkuinen näkyi kera sykkeen. 🥰 Fiilis oli ihan sanoinkuvailematon, olin kuitenkin ollut kokoajan jostainsyystä ihan varma, ettei kaikki ole hyvin. Edelleen vähän sellainen fiilis, ja nyt pitäisi odottaa vielä loppukuuhun nt-ultraa… Oireita ei oikeastaan edelleenkään ole; väsyttää ja rinnat ovat kipeät, etova olo iskee vaihtelevasti silloin kun en ole syönyt hetkeen, mielialat heittelee, turvottaa ja naama (ja vähän ylävartalo) kukkii. Muuta ei oikeastaan ole. 🤔

Taloudelliset asiat kuumottelee täälläkin… olen itse täyttämässä 20, puoliso on 22. Olemme molemmat siis vielä nuoria, eikä työelämä ole vielä niinkään ”vakavoitunut”, itsekin kun vasta valmistuin lukiosta. Puoliso ajaa kyllä vakituisesti rekkaa (ajanut jo puolitoistavuotta ainakin), eli hänen tulonsa ovat vakaat, ja minulla on parintuhannen säästöt ja olen nyt menossa näillänäkymin töihin siksiaikaa ennenkuin ”mammaloma” pitää aloittaa. Kaikki muukin toki kuumottelee, raskaudesta synnytykseen ja vauvan kanssa elämiseen. 😩

Mutta ehkä tämä riittää tästä ”omanapailusta”. Odottelen nt-ultraa, varmaan ostan dopplerin oman mielenrauhani vuoksi (jokohan sillä muuten saisi sydänäänet kuulumaan kohta? Olen nyt todnäk viikolla 10 (9+3)), jne. Jatkan teidän juttujen lukemista täällä sivussa. 😊
 
Meillä tosiaan neljäs lapsi tulossa ja ajoittain mietityttää taloudellinen tilanne kyllä. Tällä hetkellä siis pärjätään hyvin, mutta jos lähtee tosiaan kulut nouseen joka suunnasta niin saas nähä mistä sitä joutuu luopumaan sit.

Kerroin nyt siskolleni, että meille tulee vauvva kun hän kertoi myös odottavansa Meille näilä näkymin maalis-huhtikuinen ja hällä toukokuinen.

Ylihuomenna ois nt-ultra.. Jännittää... Dopplerilla kuullu kyl äänet, et sinänsä elosa pitäs olla, mut et jos löytyy seuloista sit jtn muuta..

Tänään siis 11+5 ja la varmistuu toivon mukaan ultrassa sit.
onpa ihana kun ootte noin samoissa siskon kanssa!
 
  • Tykkää
Reactions: Maicy
Oi sulla on ultra sitten jo ihan pian! Osallistutteko sikiöseulontoihin? Mille viikoille sulla osuu tuo NT-ultra? Itse varasin juuri noita verikokeita ja siitä vasta viikon päähän aikaisintaan voi ultran varata. Olisi tehnyt mieli varata verikokeet jo heti tuohon sallittujen viikkojen alkuun, mut mietin, että jaksaisiko siitä vielä odottaa vähän pidemmälle. Toisaalta sit jos menee liian pitkälle ja sattuisikin olemaan kipeänä, ei juuri jää säätövaraa ultra-ajoillekaan…

Varmaan aika normaalia tuo oireiden heittely ja aaltomaisuus. Mulla toistaiseksi ollut lähinnä päivä väliä, kun on ollut parempi olo, mutta toivon mukaan tää hellittäisi jossain kohtaa ja sit sais viettää semmosta oireettomampaa aikaa. Mulla on hormonit kovin pinnassa ja itken tosi herkästi. Asiat tuntuu maata mullistavilta, vaikka näin ei todellisuudessa olekaan.

Mä en ole vielä päästänyt ajatuksia kovinkaan pitkälle tulevaan. Oon vaan ajatellut, että tästä alusta on selvittävä, sen jälkeen voi sit miettiä muita asioita. Meillä yleensä tuo puoliso murehtii raha-asioita enemmän, mutta kyllä ne taas jossain kohtaa mielessä varmasti itselläkin pyörii. Oletteko te muut uskaltaneet pohtia raskautta pidemmälle eteenpäin?
Osallistutaan sikiöseulontoihin, maanantaina kävin antamassa 6 purkkia verta labrassa ja tänään vielä kaksi purkkia virtsaa 😂 naurettiin yhdessä labrahoitajan kanssa, kun kerroin, että näin unta yöllä kolmesta eri vessasta, oli niin kova pissahätä, mutta olin päättänyt pidätellä aamuun asti.

Meillä on ensi viikolla menossa varhaisultran mukaan viikko 12. Kuukautisten mukaan oltaisiin jo viikolla 13. Joten päätin luottaa tuohon varhaisultran tietoon ja pelata varman päälle. Uskon, että nyt vihdoin saadaan taas laskettua aikaa arvioitua tarkemmin.

Sikiöseulonnan tulokset pelottaa ja en ole vielä uskaltanut kertoa kaikille läheisillekkään raskaudesta. Jos ultrassa ja seulonnoissa kaikki näyttää hyvältä, luulen että sitten kerron lopuille lähimmäisille odotuksesta. Ajattelen paljon aikaa loppuraskaudesta ja synnytyksen jälkeen. Mutta yritän kääntää pelkoja ja ahdistuksia positiivisempaan suuntaan. Tästä keskustelusta on ollut kyllä paljon apua, kun te muut olette niin innoissanne, se piristää joskus paljonkin.
 
Täälläkin eka NT-ultra ja sikiöseulonnat jännittää. Onneksi se on jo ensi maanantaina ja viikonlopuksi on ohjelmaa tiedossa.. Vanhemmille tuli kerrottua raskaudesta viikko sitten ja siinä innostuksen sekamelskassa tajusi konkreettisesti, että ehkä muille läheisille ei ennen tuota ultraa kerro vielä mitään. Jos nyt jotain ikävää tulisi ilmi, pettymys tulisi itsen lisäksi niin monelle ja pitäisi selittää joka suuntaan. Perusmietteitä varmaan monella.

Kovin pitkälle en minäkään ole vielä uskaltanut ajatella. Välillä mieleen livahtaa mielikuvia esim. vauvan ulkonäöstä, mitä piirteitä kummaltakin tulee, jne. Ihania ajatuksia, mutta niitä vähän vielä torjuu. Synnytystä en ole halunnut vielä ajatella ollenkaan.😅

Ensi ma ultraa odotellessa, silloin vk 12 menossa😊
 
Toivotaan, että ultrat tuo teille kaikille hyviä uutisia!

Mulla vilahtelee mieleen välillä sellaisia pieniä ajatuksia tulevasta, vaikka todella tehokkaasti ne blokkaan hyvin pian. En uskalla jotenkin päästää ajatuksia vielä valloilleen. Sitä tosin olen miettinyt, miten sitten omalle lapselle asiasta voisi kertoa, jos jotain kerrottavaa jokusen viikon päästä on.

Mulla on ollut nyt hämmentävän hyvä olo. Ei oo ollut pahoinvointia tai etovaa oloa ja tuntuu, et fyysiset oireet on muutenkin lieventyneet. Tunteet on pinnassa, itkettää helposti monet asiat. Lisäksi monen viikon jälkeen on vähän kiukkunen fiilis ollut ja ärsyttää herkemmin asiat. Tällaista taisi olla viimeksikin. En nyt todellakaan ilostu vielä, paha olo varmaan iskee takaisin taas. Mut mukava, et välillä on parempiakin päiviä. Päiväunet tosin maistui tänään, kun nukuin kaksi tuntia työpäivän jälkeen. 😄
 
Ärsyttää ja kuormittaa olla näin hermona kaikesta, mutta kai se kuuluu asiaan ja ens viikon ultra vaan jännittää. Sain labratuloksissa niitä NT-ultran labratuloksia enkä ymmärtänyt luvuista mitään, ja googlasin hulluna niitä arvoja kun ne vaikutti niin korkeilta. Mutta lopulta kai ihan hyvä että olivat korkeahkot (löysin googlaamalla korkeampiakin) ja siihenkin vaikuttaa moni asia kuten ikä paino jne ja vasta ultrassa saadaan se oikea riskiluku. Tämä vaan kertomus siitä miten hermöiöen nyt vähän kaikesta mahdollisesta. Pitkät viikot nämä ennen ultraa olevat.

Tänään nähdään mun vanhemmat pitkästä aikaa ja mietin kerrotaanko jo. Toisaalta, jos jotain tapahtuisi, niin kyllä olisi ok että tietävät tilanteen. Lapsille ei kerrota vielä, vaikka eiköhän ne aavistele että jotain on meneillään.

Mulla näkyy jo aika hyvin vatsa, joten töissä pitää liehua kaapujen kanssa… Onneks teen suurimman osan etänä. Housutkin tuntuu ahdistavalta, joten mekot ja sukkikset lähinnä käytössä :D

Jonkun verran mietin jo pidemmälle tulevaan. Oon yrittänyt lukea tosta perhevapaauudistuksesta ja pohtia mm. miten kauan olisin kotona. Ja tietty noita tulevia isosisaruksia mietin ja arkea kolmen kanssa.

Toivon kaikille hyvää oloa ja rauhallisia odotusviikkoja :love:
 
Viimeksi muokattu:
Vuotelee taas NT-ultra on pe 23.9. Ultran piti olla tiistaina (11+1), mutta meillä on taas flunssa ja mua se vaivasi just viikonlopusta keskiviikkoon. Seuraava vapaa aika sairaalalla onkin sitten yli viikon päästä ja silloin on jo 12+4! Oon kyllä ihan saakelin yllättynyt, jos täällä joku kaiken tän tihuttelun läpi elää.

Me on ajateltu kertoa ehkä vasta rakenneultran jälkeen. Esikoisen kohdalla kerrottiin todella aikaisin, koska ruoka-ainerajoitteet näkyivät sen verran paljon arjessa. Nyt sukua tulee nähtyä paljon vähemmän, niin ei tunnu kaiken epävarmuuden keskellä mielekkäältä kertoa edes NT-ultran jälkeen, kun en halua sitten suulaan äitini kertovan epävarmasta tilanteesta kaikille.
 
Ärsyttää ja kuormittaa olla näin hermona kaikesta, mutta kai se kuuluu asiaan ja ens viikon ultra vaan jännittää. Sain labratuloksissa niitä NT-ultran labratuloksia enkä ymmärtänyt luvuista mitään, ja googlasin hulluna niitä arvoja kun ne vaikutti niin korkeilta. Mutta lopulta kai ihan hyvä että olivat korkeahkot (löysin googlaamalla korkeampiakin) ja siihenkin vaikuttaa moni asia kuten ikä paino jne ja vasta ultrassa saadaan se oikea riskiluku. Tämä vaan kertomus siitä miten hermöiöen nyt vähän kaikesta mahdollisesta. Pitkät viikot nämä ennen ultraa olevat.

Tänään nähdään mun vanhemmat pitkästä aikaa ja mietin kerrotaanko jo. Toisaalta, jos jotain tapahtuisi, niin kyllä olisi ok että tietävät tilanteen. Lapsille ei kerrota vielä, vaikka eiköhän ne aavistele että jotain on meneillään.

Mulla näkyy jo aika hyvin vatsa, joten töissä pitää liehua kaapujen kanssa… Onneks teen suurimman osan etänä. Housutkin tuntuu ahdistavalta, joten mekot ja sukkikset lähinnä käytössä

Jonkun verran mietin jo pidemmälle tulevaan. Oon yrittänyt lukea tosta perhevapaauudistuksesta ja pohtia mm. miten kauan olisin kotona. Ja tietty noita tulevia isosisaruksia mietin ja arkea kolmen kanssa.

Toivon kaikille hyvää oloa ja rauhallisia odotusviikkoja
Täällä ihan sama juttu 😫 Kävin tällä viikolla niissä testeissä, mutta ultra on vasta n. 1,5 viikon päästä (piti sumplia että mieskin pääsisi mukaan sinne töiltään). Tein sen pahan virheen, että kävin omakannasta tutkimassa tuloksia mitä sinne tipahdellut ja googlettelin kaikkia arvoja ja sen jälkeen olen ollut ihan hermona enkä pysty ajattelemaan mitään muuta kuin että varmasti niissä arvoissa jotain pielessä... Tuskallista siis nyt odotella sitä ultraa. Kaiken lisäksi haluaisin koko ajan googlettaa lisää jos löytäisin selkeämpiä vastauksia tms., mutta mies jo kielsi sen, kun näki mitä aiheutin itselleni aiemmin sillä googlettelulla 😅

Mä olen yrittänyt olla ajattelematta kovin pitkälle, mutta silti ajatukset välillä harhailee tulevaisuuteen, eikä sitä yhtään helpota kun viime yönäkin näin vauvasta unta. Se oli muuten hyvä uni, mutta yhdessä kohtaa unohdin vauvan ruokakauppaan rattaisiinsa ja lisäksi puin hänelle ihan liikaa päälle niin huusi kuumissaan 🙈
 
Täällä ihan sama juttu Kävin tällä viikolla niissä testeissä, mutta ultra on vasta n. 1,5 viikon päästä (piti sumplia että mieskin pääsisi mukaan sinne töiltään). Tein sen pahan virheen, että kävin omakannasta tutkimassa tuloksia mitä sinne tipahdellut ja googlettelin kaikkia arvoja ja sen jälkeen olen ollut ihan hermona enkä pysty ajattelemaan mitään muuta kuin että varmasti niissä arvoissa jotain pielessä... Tuskallista siis nyt odotella sitä ultraa. Kaiken lisäksi haluaisin koko ajan googlettaa lisää jos löytäisin selkeämpiä vastauksia tms., mutta mies jo kielsi sen, kun näki mitä aiheutin itselleni aiemmin sillä googlettelulla

Mä olen yrittänyt olla ajattelematta kovin pitkälle, mutta silti ajatukset välillä harhailee tulevaisuuteen, eikä sitä yhtään helpota kun viime yönäkin näin vauvasta unta. Se oli muuten hyvä uni, mutta yhdessä kohtaa unohdin vauvan ruokakauppaan rattaisiinsa ja lisäksi puin hänelle ihan liikaa päälle niin huusi kuumissaan
Ennen mun mielestä noita arvoja ei ole edes päässyt itse näkemään, tosi tyhmää et nyt ne näkyi tuolla omissa labratuloksissa! (Ainakaan en muista kahdesta aiemmasta nähneeni noita tommosia lukuja…) Ehkä vaan uskotaan siihen et kaikki ok ja selviää ens viikolla :) Sen verran Googlesta myös sain irti että ne arvot voi olla tosi erilaisia eikä kai pelkiltään kerro mitään. Että ihan turha googlailusessio lopulta oli :D

Kerrottiin eilen mun vanhemmille. Iik! <3
 
vierailija
Meillä tapahtui massiivinen tietovuoto, lapset arvasivat kummusta yhä uudestaan että "äiti kyllä sulla on vauva siellä!" Pakko oli myöntää, että näin EHKÄ on, ei tiedetä varmasti eikä vielä saa hiiskua mitään. Voi taivas sitä riemua! Ja mitä kaikkea ajatusta ja asiaa tuli mieliin, ei meinannut tulla iltahommista mitään ja nukkumaanmeno venyi. Nimiehdotuksia, mitä kumpikin haluaa pienelle opettaa ym ym. Koko ajan sai muistuttaa että ehkä ehkä..
Mies ei ollut järin iloinen seuraavana päivänä töistä tullessaan. Hän on samassa koulussa töissä kuin lapset ja neljä opea oli käynyt onnittelemassa. Sain itse onnittelut mm. ex-anopilta ja työkaverilta. Esikoinen ei ilmeisesti ollut muuta koulupäivän aikana tehnyt kuin kuuluttanut innoissaan vauvauutista.. 🙈
Nyt jos koskaan on parempi et kaikki olis tosiaan hyvin, viikon päästä varmistuu np-ultrassa.
-Erin ja "salaisuus" 11+4
 
Meillä tapahtui massiivinen tietovuoto, lapset arvasivat kummusta yhä uudestaan että "äiti kyllä sulla on vauva siellä!" Pakko oli myöntää, että näin EHKÄ on, ei tiedetä varmasti eikä vielä saa hiiskua mitään. Voi taivas sitä riemua! Ja mitä kaikkea ajatusta ja asiaa tuli mieliin, ei meinannut tulla iltahommista mitään ja nukkumaanmeno venyi. Nimiehdotuksia, mitä kumpikin haluaa pienelle opettaa ym ym. Koko ajan sai muistuttaa että ehkä ehkä..
Mies ei ollut järin iloinen seuraavana päivänä töistä tullessaan. Hän on samassa koulussa töissä kuin lapset ja neljä opea oli käynyt onnittelemassa. Sain itse onnittelut mm. ex-anopilta ja työkaverilta. Esikoinen ei ilmeisesti ollut muuta koulupäivän aikana tehnyt kuin kuuluttanut innoissaan vauvauutista..
Nyt jos koskaan on parempi et kaikki olis tosiaan hyvin, viikon päästä varmistuu np-ultrassa.
-Erin ja "salaisuus" 11+4
Ihana tilanne, vaikka toki ymmärrän että ei ehkä koko kylälle ois välttämättä kuitenkaan halunnut kertoa. 🙈
Meillä ois tänään minun papan synttäreille meno ja ajattelin siellä paljastaa nyt raskauden, kun ultrasta hyviä kuulumisia tuli. 🥰 Tosin ajattelin etten suoraan kerro mitään, vaan teippaan nuorimmaisen paitaan tekstin "BigBrother 2023". Sitten vain odottelen, että kuka bongaa tuon ensimmäisenä. 😅
 
  • Tykkää
Reactions: Ruususuuu
Ärsyttää ja kuormittaa olla näin hermona kaikesta, mutta kai se kuuluu asiaan ja ens viikon ultra vaan jännittää. Sain labratuloksissa niitä NT-ultran labratuloksia enkä ymmärtänyt luvuista mitään, ja googlasin hulluna niitä arvoja kun ne vaikutti niin korkeilta. Mutta lopulta kai ihan hyvä että olivat korkeahkot (löysin googlaamalla korkeampiakin) ja siihenkin vaikuttaa moni asia kuten ikä paino jne ja vasta ultrassa saadaan se oikea riskiluku. Tämä vaan kertomus siitä miten hermöiöen nyt vähän kaikesta mahdollisesta. Pitkät viikot nämä ennen ultraa olevat.

Tänään nähdään mun vanhemmat pitkästä aikaa ja mietin kerrotaanko jo. Toisaalta, jos jotain tapahtuisi, niin kyllä olisi ok että tietävät tilanteen. Lapsille ei kerrota vielä, vaikka eiköhän ne aavistele että jotain on meneillään.

Mulla näkyy jo aika hyvin vatsa, joten töissä pitää liehua kaapujen kanssa… Onneks teen suurimman osan etänä. Housutkin tuntuu ahdistavalta, joten mekot ja sukkikset lähinnä käytössä

Jonkun verran mietin jo pidemmälle tulevaan. Oon yrittänyt lukea tosta perhevapaauudistuksesta ja pohtia mm. miten kauan olisin kotona. Ja tietty noita tulevia isosisaruksia mietin ja arkea kolmen kanssa.

Toivon kaikille hyvää oloa ja rauhallisia odotusviikkoja
Minäkin erehdyin mennä katsomaan labratuloksia omakannasta ja ei kyllä varmaan olisi kannattanut. Molemmat hcg ja pappa arvot oli mielestäni todella matalat, tiedä sitten mitä tarkoittaa. Vuotoja ei ole nyt kuitenkaan ollut ollenkaan. Murheet ja paineet on vallannut mielen ja ultra vasta torstaina. Pelottaa, ettei kohdussa ole kaikki kunnossa. Tietysti nyt kun on viikonloppu ei voi neuvolaankaan soittaa tuloksista.
 

Yhteistyössä