Meillä oli tänään tosiaan se lääkäri aika äitiys neuvolaan, jotta saataisiin lähete hoitoihin. Käynti meni hyvin ja oli erilainen kuin ekalla kerralla. Tutki myös paikat ultralla ja sisätutkimuksen. Ei ollu just tällä hetkellä tietoakaan ovulaatiosta, kaikki oli vielä liian pientä
Oli ihan positiivinen käynti ja laittoi lähetteen. Nyt pitäis vielä muutama labra käydä ensi käynti aikaa odotellessa ottamassa (+ miehen näyte).
Tuli vaan odottaessa mieleen, kun oon kuunnellut Kierron verran toivoa-podcastia ja siellä useasti tullut esille kuinka kauheaa on kun kohdun ulkoiset yms. hoidetaan synnyttäneiden osastolla, jossa tuoreita äitejä ja vauvoja ja sit itse on menettänyt juuri sen kovin toivotun oman pienen.
Odoteltiin siinä käytävällä ja siihen kuului selvästi jostain huoneesta dopleri ja sikiön syke. Tuli mieleen, että miksi se lähete pitää hakea sieltä raskaana olevien puolelta, kun voisi sen käytävän toisesta päästä perus TK:n puolelta hakea. Onneksi oon suhtautunut tällä kertaa rauhallisemmin yritykseen ja siihen että kestää, joten ei ahdistanut se sylkee kuuleminen. Jollain toisella se olis voinut aiheuttaa todella pahan reaktion ja tunnevyöryn.
Oli puhetta ketkä tietää yrityksestä. Mun äiti ja sisko tietää, koska on sellaisia joille yleensä puhun kaikesta. Oon myös ystävystynyt toisen äidin kanssa, jolle oon paljon myös puhunut asiasta ja muutamalle muulle äiti piireissä. Meidän läheiset tietää et esikoisessa meni pitkään, joten ei onneks oo kyselty toisen lapsen perään. Jotenkin itselle on ollu helpompi puhua rehellisesti esikoisen yrittämisestä kuin esittää että kaikki meni helposti.
Mut suosittelen kyllä tota Kierron verran toivoa-podcastia. Kertoo tahattomasta lapsettomuudesta, pääosin ihmisten omia tarinoita ja sit välillä asiantuntijat kertoo prosessista ja mitä hoidoissa tapahtuu.