Tiedän hyvin kun kiduin 20v huonossa avioliitossa ja sitten lähdin omille teilleni.
aina kannattaa punnita ja miettiä valmiiksi asiat ettei huomaa housut kintuissa tehneensä pahaa virhettä.
Minun ongelmallinen tilanteeni ei johdu siitä, että seksi kumppanini kanssa olisi jotenkin erityisen huonoa. Yks viehättävä "toinen nainen" vain pyörii minun mielessäni... - tämä "toinen" itse asiassa on vähemmän seksikkäämpi kuin oma kumppanini!
Vaikka se "toinen nainen" hyväksyisikin minut, niin olisinko ihan varmasti onnellisempi hänen kanssaan?
Ja olenko ihan oikeasti valmis jättämään taakseni lähes 19 vuotta yhteistä historiaa kumppanini kanssa ja lapseni myös? Tilannetta mutkistaa sekin, että se "toinen nainen" on kummitäti yhdelle lapsistamme.
"Toiset naiset" tulee aina pyörimään miesten mielissä. Eli vaikka päätyisinkin yhteen sen "toisen" kanssa, niin sit kuitenkin jossain vaiheessa mieleeni tulisi joku kolmas. Ja tää kehä olisi loputon.
Vaikka minun ja kumppanini stoori ei mikään suuri rakkaustarina koskaan ole ollutkaan, niin ehkä sittenkin kannattaa yrittää taistella tän puolesta, mitä minulla tässä ja nyt - vielä! - on... Minulla sentään ON kumppani.
Eli en siis ole eronnut. En vielä.