Tuo "halvaantuminen on, ainakin naudoilla, ihan yleinen reaktio, kun niitä yrittaa todella väkisin viedä johonkin. Naudoilla puhutaan vain "valekuolemasta" tai "valekuolleksi heittämisestä".Se "halvaantuminen" on fyysinen reaktio. Enemmän vaisto, kuin päätös. Kissoilla ja koirilla sen voi opettaa pois.. Muuten niille ei sais ollenkaan vaatteita päälle. On se yks lammaslaji, jota ei voi opettaa pois, mut en muista, mikä laji se oli.
Kyllä joo, mul on auktoriteetti, mut se on mulla luonnostaan. Kun on ihmisiä, joilla on hyvin vaikea saada ote lemmikistään, ja ne joutuu opetteleen "ottaan" sen aseman. Ei se kaikille tietenkään käy, jos on oikein hyvin opetettu ja kasvatettu lemmikki, niin se on sen omistajan, turha mulla on semmoiselle sanoa yhtään mitään.
Ja vielä sivuhuomautuksena, et toi tyhmyys on käsite kyl ihmisille, mut epäilen, onko se sitä eläimille.
Joillakin se on hyvinkin herkillä, toiset taas sietävät paljonkin enemmän.
En ole koskaan kuullut, että siitä viasta, vai pitäisikö puhua ominaisuudesta, olisi kuin yksi parannuskeino.
Ja kyllä, tyhmyys on käsite ihmisille, mutta eläimet, ainakin jotkut, ovat sikäli tarkkoja havainnoimaan käytöstä, että kaikenlainen poikkeava ja niiden tottumusten ja kokemusten valossa epätavallinen toiminta kyllä noteerataan.
Tuosta tuli mieleeni yksi juttu takavuosilta.
Meillä oli silloin vielä lypsykarja ja mukulat olivat pieniä, vanhin taisi olla joku kymmenkesäinen.
Meillä oli sellainen vanha lehmä, taisi olla jo jonkin matkaa toisellakymmenellä. Se oli aina ollut navetassa samalla paikalla. Kun taas tuli kesä ja laidunkausi alkoi, vaihtelivat lehmienkin paikat navetassa miten sattui. No, tämä vanha ja arvokas rouva oli jo sen verran hidas, että tuli aina viimeisenä. Ja jos sen paikka oli jo varattu, oli melkoiset talkoot saada sitä menemään edes jollekin paikalle.
Vanhin pojista oli oikeastaan ainoa koko huushollissa, joka tuli Justiinan kanssa toimeen ja sai sen tottelemaan. Kumpikin olivat sellaisia rauhallisuuden perikuvia.
Oli sitten kerran siskoni tytär meillä kesälomailemassa. Hän oli kaupunkilainen ja pohjalainen ja kova komentamaan. Nuoren tytön kimeänpuoleinen säkätys sai kaikki lehmät nostamaan päänsä hiukan turhan korkealle. Lisäksi hän oli vielä siinä iässä, milloin "tyhmä" on ainoa adjektiivi mitä voi käyttää.
Oltiin taas kerran ottamassa lehmiä navettaan ja tietysti hänkin oli mukana. Kimeä säksätys hermostutti kaikkia, niin lehmiä kuin ihmisiäkin.
Ja Justiina, sen kuullessaan teki täydellisen topin, keskelle ovenreikää. Ja tämä, sanotaan vaikka Maija, yrittti saada sitä liikkeelle. Lopulta vanha rouva hermostui, suusta kuului matalaa mörinää, sarvet laskeutuivat tanaan ja näytti siltä, että kohta alkaa tapahtua. Silloin Jussi kiskaisi häirikön pois lehmän ulottuvilta ja ärähti jotakin sensuuntaista että mee sääkis siitä johonkim muualle kirastiin. Ja Maijahan meni, tällä kertaa hyvinkin hiljaisena. Mutta Jussi meni Justiinan viereen, rapsutteli sitä korvan takaa ja mutisi sille jotain, mitä muut eivät kuulleet. Vähitellen eläin siitä sitten rauhoittuikin ja tuli Jussin ohjailemana paikalleen.
Jälkenpäin Maija vielä yritti selitellä epäonnistumistaan, että kun toi tyhmä Justiina... Siihen Jussi hyvin närkästyneenä ja napakasti, että ei oo Justiina mikkään tyhmä, sillä ov vaan sitä lehmänjärkee.
Sillen se homma sitten jäi, ja Jussi hoiti edellenkin homman vähin äänin niin, että Justiina saatiin aina paikallen isommitta kahinoitta.