Heinäkuiset 2021

Minusta se, että vauvan saa kantorepussa kasvot menosuuntaan on täysin turha ominaisuus. Haluan, että vauva pystyy nukkumaan kantovälineessä ja säädellä kuinka paljon virikkeitä saa ympäristöstään, niin että vauvalla on halutessaan mahdollisuus painaa kasvonsa kantajaan. Se kasvot eteenpäin asento ei näytä pidemmän päälle mukavalta tavalta matkustaa muutenkaan. Manducassa saa vauvan laitettua sivulle, eli lonkalle. Näin vauva näkee enemmän ympärilleen kun haluaa kuikuilla, mitta voi myös turvautua kantajaan kun viriketulva on liikaa. Tämä on mahdollista muutamissa muissakin kantorepuissa ja esimerkiksi rengasliinassa. Kasvot eteenpäin kantaessa painopistekään ei näytä niin mukavalle kuin lonkalla/edessä/takana. En esim laittaisi ruokaa, niin että vauva on kasvot eteenpäin jottei vauvalle vain sattuisi mitään.

Jos kantoreppu kiinnostaa, suosittelen tutkimaan niitä vaihtoehtoja jotka saa lonkalle ennemmin kuin noita jotka saa kasvot eteenpäin. Toki toiset tuosta kasvot eteenpäin tykkää, mut itse en. Olennaista on myös miten reppu istuu kantajalle ja vauvalle. Jos se ei tunnu hyvältä, ei sitä tule käytettyä. Kantovälinelainaamoita ja tukihenkilöitä on useilla paikkakunnilla. Niiden kautta voisi päästä kokeilemaan erilaisia kantovälineitä ja saada vinkkejä kantamiseen. Kantaminen on ihanaa sopivalla välineellä, ja kannattaa kyllä .

Meillä on aikalailla olennaisimmat hankinnat tehtynä. Luotan, että perusjutuilla pärjätään ja tarvittaessa hankitaan lisää. Nyt aika tuntuu menevän jo hieman nopeammin, kuin aikaisemmin.

 

Täällä oli tänään neuvola ja mukavasti sf-mitta kasvanut omalla käyrällään ja molempien sykkeetkin saatiin kuuluviin pienen etsinnän jälkeen. Onneksi liikkeet tuntuvat hyvin, niin ei tarvinnut säikähtää, kun toisen sykkeitä ei meinannut löytyä.

Töihin paluun ajankohta selviää varmaan myöhemmin, että miten on työhaluja Nyt tuntuu, ettei ole mikään kiire palata ja haluaisin olla kotona ainakin siihen saakka kun muksut ovat 1,5-2 v. Aikaisintaan vuosien 2022-2023 vaihteessa tuntuisi nyt hyvältä hetkeltä palata töihin, minkä jälkeen mies voisi pitää loput isyyslomat ja mahdollisesti jäädä hoitovapaalle kesään saakka. Kun vanhempainvapaakausi päättyy, on mulla noin 3 kk edestä pitämättömiä vanhoja lomiakin ja ne pitämälläkin on jo syksy 2022.

Me ollaan tehty jo todella paljon hankintoja pitkin alku vuotta sekä kevättä ja vaunutkin ovat matkalla jostain päin maailmaa. Turvakaukaloita vielä pyöritellään, että mihin päädytään. Onko kellään kokemusta turvaistuimista, jotka tarkoitettu vastasyntyneestä leikki-ikäiseen? Ollaan pohdittu, olisiko meillä edes tarvetta saada nimenomaan kaukalot, jotka voisi kiinnittää myös vaunuihin. Kaukalot kun menee vain n. 1,5-vuotiaaksi, jonka jälkeen olisi hankittava istuimet ja telakat taas. Turvakaukaloiden lisäksi on hankkimatta enää ihan jotain pientä sekalaista tavaraa. Aika moni ei välttämätön asia jätetään myös hankittavaksi synnytyksen jälkeen, jos/sitä mukaan kun tarvetta tulee.

Millaisia kokemuksia teillä on unipusseista? Mietin, onko se ns. välttämättömyyshankinta. Luin jostain vanhasta keskustelusta, että jotkut käyttävät äp:n makuupussiakin pinnasängyssä unipussina, mutta voikohan se olla liian kuuma sisällä?

 

@Nöppöset Hienoa,että vauvoilla kaikki hyvin!

Vauvalle paras turvalaite on nimenomaan kaukalo. Ne hybridimallit eivät ole suositeltavia vauvalle. Ei ole mahdollista huomioida vauvan ja isomman lapsen tarpeita samassa turvaistuimessa. Esim Turvaistuinblogista löytyy varmasti enemmän tietoa noista.

Kaukalosta kannattaa siirtyä pois kun mitat riittävät seuraavaan istuimeen. Pystympi asento on turvallisempi lapselle. Seuraava istuin voi olla turvavöilläkiinnitettävä, joka menee noin 80 cm/9 kg alkaen vähän vaihdellen istuimesta ja lapsen mittasuhteista ja riittää noin 125cm/25 kg asti. Esim Max way ei tarvitse telakkaa. Max waylla hintaa noin 250 euroa, ja menee noin 5-6 vuotiaaksi asti. Paljoa ei siis jää käyttövuosille hintaa. Turvaistuimen jälkeen tulee sitten turvavyöistuin, mutta siihen on paljon aikaa. Kannattaa myös tutustua Facebookissa Turvaistuimet ryhmään.

 

@Nöppöset Hienoa,että vauvoilla kaikki hyvin!

Vauvalle paras turvalaite on nimenomaan kaukalo. Ne hybridimallit eivät ole suositeltavia vauvalle. Ei ole mahdollista huomioida vauvan ja isomman lapsen tarpeita samassa turvaistuimessa. Esim Turvaistuinblogista löytyy varmasti enemmän tietoa noista.

Kaukalosta kannattaa siirtyä pois kun mitat riittävät seuraavaan istuimeen. Pystympi asento on turvallisempi lapselle. Seuraava istuin voi olla turvavöilläkiinnitettävä, joka menee noin 80 cm/9 kg alkaen vähän vaihdellen istuimesta ja lapsen mittasuhteista ja riittää noin 125cm/25 kg asti. Esim Max way ei tarvitse telakkaa. Max waylla hintaa noin 250 euroa, ja menee noin 5-6 vuotiaaksi asti. Paljoa ei siis jää käyttövuosille hintaa. Turvaistuimen jälkeen tulee sitten turvavyöistuin, mutta siihen on paljon aikaa. Kannattaa myös tutustua Facebookissa Turvaistuimet ryhmään.

Kiitos vastauksesta! Olen tosiaan katsonut vain sellaisia malleja, jotka ovat saaneet Autoliiton testeissä hyvät arvosanat ja tarkoitettu 40 cm kokoisesta ylöspäin. En ole löytänyt sellaista tietoa, että turvaistuin olisi välttämättä turvattomampi vauvalle, kunhan tosiaan tekee taustatyö hyvin (kuten kaukalonkin kohdalla se on hyvä tehdä), että on testeissä pärjännyt hyvin. Luottaisin, että hyvä arvosana annetaan, vain jos todella turvallinen valmistajan ilmoittamassa kokoluokassa. Se kokoluokka kuitenkin otetaan huomioon noissa testeissä. Pitää toki vielä tutustua tuohon turvallisuusasiaan! Facebookia en käytä

Kävin katsomassa tuota turvaistuinblogia ja nopealla selailulla tuolla yhdistelmä/hybridi-istuimella ei tarkoiteta sen turvaistuimia, mitä olen katsonut. Nuo yhdistelmäistuimet on selkeästi isoille lapsille.

 

Mä oon kans käsittänyt, että nuo istuimet, joihin voisi vastasyntyneen laittaa, on huonompi vaihtoehto kuin kaukalo. Vauvan asento ei ole niissä optimaalinen, jolloin esim. selkä voi rasittua. Ja turvaistuimissa ei suositella niitä malleja, joissa on se etu"kaari", koska ne voi aiheuttaa kolaritilanteessa vammoja. Ei niitä kyllä enää paljon taida markkinoilla olla. Autoliiton testaus on jännä. Oon vuosia niitä lukenut, kun ollaan jäseniä, ja testausvalikoima on suppea. En tiedä sitten testaako ne pääosin halvimmat kaukalot ja istuimet, mutta olen ihmetellyt sitä millä perusteilla ne testattavat valitaan.

Nuo unipussit taitaa olla makuasia. Mulle ei oo henkilökohtaisesti kukaan suositellut, mutta ei haukkunutkaan. Kapaloliinoja moni tykkää käyttää ja niitä olen itsekin miettinyt, mutta pitää katsoa millainen nukkuja on tulossa. Olen kyllä miettinyt sellaista Baby Wallabyn ensipeittoa, joka on vähän kuin makuupussi, mutta ei kuitenkaan. Sen mutkassa voisi imettää ja sitten nostaa nukkuvan vauvan sänkyyn ilman lämpötilan vaihtelua.

Onko muuten muut miettineet maidon luovutusta? Itse luovutin esikoiselle pumpatut maidot ja ajattelin tämänkin kanssa sitä kokeilla. Jos vaan ottavat maitoa, kuulemma täällä on joskus ylitarjontaa ja myyvät muihin sairaaloihinkin sitä. Viimeksi tosiaan maitoa tuli reilusti ja tällä rintojen kasvutahdilla luulen, että nytkin siitä saattaa ylitarjontaa olla. Ja koska on tarkoitus pelkästään imettää, niin omia varastoja ei hirveästi tarvitse olla. En siis ole ostamassa omaa pumppua, kun maitokeittiöltä saa pumpun lainaan. Alipainepumpun kuitenkin varmaan hankin maidonkerääjäksi.

 

Kokeilin viime raskaudessa kantoliinaa, ei ollu mun juttu pyöritellä sitä, ennemmin meni hermo sitä laittaessa. Ajattelin ostaa kantorepun, että voi pitää lasta kasvot itseäni päin.

Mulla on haaveissa lähteä JO ensi vuonna kesällä töihin/päivittämään opintoja, mutta totuus voi olla eri. Alkaa tää kaks vuotta kotona oleminen tuntumaan jo joka paikassa
Isä kotona sitten vauvan syntyessä tarvittaessa isyyslomalla, katotaan miten lähtee taaperon kanssa arki käyntiin.

Mulla on tallessa käsikäyttöinen rintapumppu, joka nyt ei vedä sitä mitä viimeksi ainakin vaati. Sain neuvolasta sähköpumpun lainaan viimeks.

Hb tippunut 105, painoa tullu nyt 11-12kg, oon kotona mitannu sokereita edelleen ja ollu hyvät. Sf mitta 26cm, mun maha on ihan jäätävä ja siellä on joku jättiläinen. Oon lyhyt niin oon semmonen kävelevä pallukka!

Ens viikolla onkin äp kasvu/kipukontrolli ja toivottavasti keskustelua jo mahdollisesta käynnistyksestä kipujen takia!


Rv 27+5

 

@Nöppöset Kerro toki mitä istuinta tarkoitit? 40 cm alkaen löytämäni tunnetun valmistajan turvaistuimet oli tarkoitettu vasta isommalle, ei vastasyntyneelle.

Ohessa muutama info Turvaistuimet ryhmästä. Autoliitto vain suomentaa, ei tee testejä. Kuvissa avattu sitäkin enemmän.

Suositellut turvakaukalot

Screenshot 20210408 204203 com.android.chrome edit 358037842805263

Screenshot 20210408 204203 com.android.chrome edit 358037842805263

aijaa.com

Turvallinen automatkustaminen lyhyesti

Screenshot 20210408 204142 com.android.chrome edit 358049016246928

Screenshot 20210408 204142 com.android.chrome edit 358049016246928

aijaa.com

Turvaistuin testit ja Autoliitto

Screenshot 20210408 204745 com.android.chrome

Screenshot 20210408 204745 com.android.chrome

aijaa.com

Tosiaan Eepisen mainitsemat palkki-istuimet eivät ole turvallisia. Niitä saa silti myydä, ja on ostajan omalla vastuulla ottaa selvää asioista. Kaupoissa myydään myös ns. marketti-istuimia, jotka ovat läpäisseet minimitestit. Silti usein niiden on todettu kolaritilanteessa menevän rikki, irtoavan tai vyöt lähtevät irti.

 

@rougemoux Ei mitään tiettyä mallia ja merkkiä ole siis katsottuna, vaan ylipäätään kuulin tämmöisestä mahdollisuudesta ja tuon alk. 40 cm kokoluokan istuimiin olen tutustunut nyt, jotka läpäisseet Ruotsin Plus testin ja/tai joista löytyy Autoliiton sivuilta tietoa, että ovat saanet vähintään hyvän arvosanan. Mulle tämä turvaistuin asia vastasyntyneestä alkaen on siis uusi asia ja siksi täältä kyselinkin, jos ois tietoa yleisellä tasolla ylipäätään kiinnostaa mikä on kaukaloiden ja istuimien edut verrattuna toisiinsa.

 

Lokakuisista huutelen, kun huomasin turvaistuinkeskustelun Ihanaa nähdä, että tännekin jaetaa noita kuvia!

Yksi plus-testattu istuin, joka menee vastasyntyneestä on axkid one+, sitä vaan ei tällä hetkellä kai myydä Suomessa, vaan pitäisi tilata esim. jollyroomin kautta. Meillä on ”perus” one -18 ja -19 syntyneillä ja en voi kun suositella.

 

Moikka! Pahoittelen jo etukäteen kysymystä, mutta näin anonyyminä on helppo kysellä ja sanoa toisaalta vaikka mitä.
Onko kellään muulla runsastunu valkovuoto? mulla on oltava lähes koko ajan pikkuhousunsuoja, tai saa olla vaihtamassa pikkareita useamman kerran päivässä. Hiivatulehdus suljettu pois, eikä se kyllä lapsivettäkään ole. Muistuttaa oviksen ajan oloja, jos joku on oireita sillon bongailu.
Toki mulla on ensiviikolla äp kontrolli niin otan siellä puheeksi.
Pelottaa hurjana onko supistukset tehny "tuhojaan". Nyt on päästy sen yli, kun esikoinen meinasi lähteä syntymään ja jouduin vuodelepoon. Eihän se vieläkään pois suljettua ole, etteikö niin kävisi, mutta päivä päivältä ollaan lähempänä turvallisempaa kokoa että pärjäisi täällä.

Mihin tää aika meni, 3kk laskettuun aikaan, mut ollaan tosiaan sovittu vauvan kans että kesäkuussa tervetuloa!

Eilen iski joku kärpänen, en ymmärrä, pesin vauvanvaatteet 56-68cm valmiiksi ja voi vitsi miten pieniä ne onkaan.
Jotain hankintoja, vaippoja, liivinsuojia, tutteja ym pientä pitää ostaa mutta muuten on kaikki valmiina nuorimmaiselta.
Puhuinkin että ajoissa alettava nyt olemaan kaikki valmiina, ettei laitokselta käsin tarvii alkaa säätämään ja kun en tiiä kauanko oon "liikuntakykyinen", kaupassa käynti onnistuu jotenki vielä mutta kovat kivut on jälkeenpäin.
Nyt kun lumet alkaa sulamaan niin helpompi olla nuorimmaisen kans pihalla ja touhuta, saa siinäkin vähän liikuntaa.

Aurinkoista päivää kaikille

Rv 28+1

 

Moikka! Pahoittelen jo etukäteen kysymystä, mutta näin anonyyminä on helppo kysellä ja sanoa toisaalta vaikka mitä.
Onko kellään muulla runsastunu valkovuoto? mulla on oltava lähes koko ajan pikkuhousunsuoja, tai saa olla vaihtamassa pikkareita useamman kerran päivässä. Hiivatulehdus suljettu pois, eikä se kyllä lapsivettäkään ole. Muistuttaa oviksen ajan oloja, jos joku on oireita sillon bongailu.
Toki mulla on ensiviikolla äp kontrolli niin otan siellä puheeksi.
Pelottaa hurjana onko supistukset tehny "tuhojaan". Nyt on päästy sen yli, kun esikoinen meinasi lähteä syntymään ja jouduin vuodelepoon. Eihän se vieläkään pois suljettua ole, etteikö niin kävisi, mutta päivä päivältä ollaan lähempänä turvallisempaa kokoa että pärjäisi täällä.

Mihin tää aika meni, 3kk laskettuun aikaan, mut ollaan tosiaan sovittu vauvan kans että kesäkuussa tervetuloa!

Eilen iski joku kärpänen, en ymmärrä, pesin vauvanvaatteet 56-68cm valmiiksi ja voi vitsi miten pieniä ne onkaan.
Jotain hankintoja, vaippoja, liivinsuojia, tutteja ym pientä pitää ostaa mutta muuten on kaikki valmiina nuorimmaiselta.
Puhuinkin että ajoissa alettava nyt olemaan kaikki valmiina, ettei laitokselta käsin tarvii alkaa säätämään ja kun en tiiä kauanko oon "liikuntakykyinen", kaupassa käynti onnistuu jotenki vielä mutta kovat kivut on jälkeenpäin.
Nyt kun lumet alkaa sulamaan niin helpompi olla nuorimmaisen kans pihalla ja touhuta, saa siinäkin vähän liikuntaa.

Aurinkoista päivää kaikille

Rv 28+1

Mulla ainakin on lisääntynyt myös valkovuoto paljon. En tiedä onko se sitten merkki jostain en ole edes ajatellut että jotain voisi olla tekeillä.... Hiivaa kai ei minullakaan. Miten @Sabriiiina sinulla on hiiva poissuljettu? Mietin vain että olisiko minullakin sitte tarkistuken paikka sen suhteen.

Minulla on välissä järkyttävät pistokset tuolla alhaalla, ihan luussa tuntuu selkään asti hirveät liitoskivut (niitä kai ne on) ja huhhuh ne on inhottavia. Lamaannuttaa täysin. Tukivyö on jees mutta eipä se oikein hermosärkyyn ja kaikkeen voi auttaa. Sf mitta oli nyt 27+0 25 cm eli keskikäyrän lähettyvillä ja sitten kesäkuussa pääsen rv 37 ultraan synnytyssairaalaan jossa tutkitaan kaikki lapsivedet, koko, virtaukset istukka ym. mikä on kyllä kiva. Johtuu siis radi diagnoosista.

Muuten sokeriarvot on hyvät paitsi edelleen paastoa pitää seurata. En ymmärrä kun en saa päivisin sokereita millään nousemaan, mutta aamulla sitten pitää olla alle 5.5 ja välissä on juuri tuo sallittu tai 5.6. En ymmärrä mikä niihin vaikuttaa mutta onneksi seurataan ja tarvittaessa saa sitten lääkityksen tuohonkin vaivaan. Paasto on n. 8-10 tuntia, joskus enemmän millä ei kuitenkaan tunnu olevan vaikutusta noihin niin tiedä sitten mistä kyse

Välillä iskee paniikki kun ei mitään ole vauvalle hankittuna mutta kyllä se tästä, onpahan sitten tekemistä kun lomat alkaa.

 

Mulla ainakin on lisääntynyt myös valkovuoto paljon. En tiedä onko se sitten merkki jostain en ole edes ajatellut että jotain voisi olla tekeillä.... Hiivaa kai ei minullakaan. Miten @Sabriiiina sinulla on hiiva poissuljettu? Mietin vain että olisiko minullakin sitte tarkistuken paikka sen suhteen.

Minulla on välissä järkyttävät pistokset tuolla alhaalla, ihan luussa tuntuu selkään asti hirveät liitoskivut (niitä kai ne on) ja huhhuh ne on inhottavia. Lamaannuttaa täysin. Tukivyö on jees mutta eipä se oikein hermosärkyyn ja kaikkeen voi auttaa. Sf mitta oli nyt 27+0 25 cm eli keskikäyrän lähettyvillä ja sitten kesäkuussa pääsen rv 37 ultraan synnytyssairaalaan jossa tutkitaan kaikki lapsivedet, koko, virtaukset istukka ym. mikä on kyllä kiva. Johtuu siis radi diagnoosista.

Muuten sokeriarvot on hyvät paitsi edelleen paastoa pitää seurata. En ymmärrä kun en saa päivisin sokereita millään nousemaan, mutta aamulla sitten pitää olla alle 5.5 ja välissä on juuri tuo sallittu tai 5.6. En ymmärrä mikä niihin vaikuttaa mutta onneksi seurataan ja tarvittaessa saa sitten lääkityksen tuohonkin vaivaan. Paasto on n. 8-10 tuntia, joskus enemmän millä ei kuitenkaan tunnu olevan vaikutusta noihin niin tiedä sitten mistä kyse

Välillä iskee paniikki kun ei mitään ole vauvalle hankittuna mutta kyllä se tästä, onpahan sitten tekemistä kun lomat alkaa.

Käytin hiivalääkkeen kun oli kutinaa niin paljon, neuvolasta ohjeisti. Ihan canesten combilla menin.
Oon menny yläkäyrillä koko ajan, vaikka ei ylipainoa lähtötilanteessa oo ollu, tää on ihan valtava maha

Mulla on myös tullu alavatsalle viiltäviä kipuja jotka kestää hetken, eikä pysty liikkumaan. Mutta ei supista samaan aikaan, joten liitoskipuja varmaankin.

Meillä tosiaan vauvan kasvukontrolli ja istukan virtaukset kontrolloidaan, kun https://www.vau.fi/raskaus/raskauden-seuranta/yksivaltimoinen-napanuora-yleinen-mutta-harvoin-vakava-rakennepoikkeama/
Samalla katsotaan vointia muutenkin ja toivon tekstiin jo mainintaa käynnistyksestä, koska viimeksi siitä oli myös puhe mutta ei tekstissä mitään. Joka kerta eri lääkäri, niin tois mulle turvaa.

En oo käyny siinä sokerirasituksessa, ei oo ollu neuvolassa puhettakaan nyt. Jossain vaiheessa sanoi että voin käydä jos haluan, mutta aikasemmissa raskauksissa ei oo ollu ongelmaa,ei ylipainoa ja oon alle 30v. Mittailen silti välillä, hyvänä pysyny. Joku aamu onnistuin kattoo paaston kun en käyny yöllä syömässä kerrankin, niin 4.5.

 

Valkovuoto on jonkin verran lisääntynyt, mutta toisaalta mulla on toi Lugesteron, joka sitä lisää. Ja toisaalta sen jäämät tulee aina aamupäivästä ulos, joten pikkuhousunsuojia on tullut tutuksi.

Meillä on töissä pari muutakin raskaana ja lasketut samoihin aikoihin. Itsestä tuntuu, että mulla on pienin maha, etenkin verrattuna siihen jolla on viimeisenä laskettu aika. Ei kyllä pitäisi vertailla, kun kaikki on yksilöitä. Ja tykkään kyllä, että ei ole vielä kovin isoksi kasvanut, ei tarvi niin paljon ostaa äitiysvaatteita. Eikä tule kyselyitä niin herkästi, kun saa vielä suurimmaksi osaksi piiloon, jos haluaa.

Oon tehnyt listaa ns. välttämättömistä tarvikkeista, joita pitää hankkia(vaipat ym mukaan lukien) ja vaikka tosiaan mitään ylimääräistä en ole laittanut, niin onhan tuota tavaraa hankittavana. Paljon se yksi lapsi vaan vaatii, vaikka ei ylimääräisiä hanki.

 

Valkovuoto on jonkin verran lisääntynyt, mutta toisaalta mulla on toi Lugesteron, joka sitä lisää. Ja toisaalta sen jäämät tulee aina aamupäivästä ulos, joten pikkuhousunsuojia on tullut tutuksi.

Meillä on töissä pari muutakin raskaana ja lasketut samoihin aikoihin. Itsestä tuntuu, että mulla on pienin maha, etenkin verrattuna siihen jolla on viimeisenä laskettu aika. Ei kyllä pitäisi vertailla, kun kaikki on yksilöitä. Ja tykkään kyllä, että ei ole vielä kovin isoksi kasvanut, ei tarvi niin paljon ostaa äitiysvaatteita. Eikä tule kyselyitä niin herkästi, kun saa vielä suurimmaksi osaksi piiloon, jos haluaa.

Oon tehnyt listaa ns. välttämättömistä tarvikkeista, joita pitää hankkia(vaipat ym mukaan lukien) ja vaikka tosiaan mitään ylimääräistä en ole laittanut, niin onhan tuota tavaraa hankittavana. Paljon se yksi lapsi vaan vaatii, vaikka ei ylimääräisiä hanki.

Mulla oli myös alkuun luget käytössä kun oli pakastealkionsiirto, mutta vaan kaks viikkoa, niin runsasta "vuoto" ei kuitenkaan ole.
Mulla jokunen äippätoppi ja legginsit, muuten oon kotona viime raskaudessa venyneissä topeissa ja miehen collareissa

 

Kyllä mullakin on valkovuodon määrä lisääntynyt ja onhan se ihan normaalia raskaudessa. Jos valkovuotoon liittyy pahaa hajua, kirvelyä, kutinaa, alavatsakipuja tai muita poikkeavia oireita, sitten kannattaa asia tutkituttaa. Emätintulehdukset myös lisääntyvät raskaudessa, mutta kyllä siinä yleensä on sitten muitakin oireita. Nimim.kokemusta on. Ei tosin tässä raskaudessa.

Me käytiin jo tilaamassa yhdistelmävaunut. Emmaljunga NXT90 tuli valittua. Saadaan ystäväperheeltä Maxi-cosin turvakaukalo, niin sekin menee adapterilla noihin rattaisiin.

Huomenna on sitten 4D ultra. Ihana nähdä taas pikkuinen

 

Meillä on ollut taas sellainen viikonloppu, että nyt väsyttää... Esikoinen sai todennäköisesti päiväkodista jonkun flunssan torstaina ja eka yö oli tuskaa, kun eihän hän osannut tukkoisen nenän takia nukkua kuin lyhyitä pätkiä ja välissä aina itkeskeli. Miehellä oli hyvin vähän empatiaa tätä kohtaa ja nyt on alkanut mietityttää, miten jaksaa tai osaa olla empaattinen, kun kohta on toinenkin lapsi, joka on vielä avuttomampi kuin jo jotain oppinut vanhempi lapsi, joka ei tuollaista tahallaan tee, vaan siksi että kärsii itsekin eikä osaa kärsimystään muuten kuin itkemällä tuollaisessa tilanteessa ilmaista... Seuraavana iltana meidän koiralla alkoi vuorostaan vatsatauti, ja heräsin sitten yöllä vuorostaan sen oksenteluun ja sitten kävin myös ulkona lenkillä, kun toinen sinne yöllä halusi. Lauantaina sitten ravattiin koiran kanssa ulkona (se on onneksi niin sisäsiisti, että ei halua kotiin tehdä maha löysälläkään vahinkoja, oli olo kuinka huono hyvänsä, joten ei tarvinnut ekstrasiivoilla) ja alkoi jo epäilyttää, tuleeko taas eläinlääkärikeikka.
Viime yönä kärsin sitten itse kipeästä kurkusta eikä Panadol 500 mg auttanut yhtään. Heräilin, kun kurkkua särki. Kävin aamulla koronatestissäkin (tuli jo neg. vastaus) ja ekaa kertaa pitkästä aikaa mulla oli kuumettakin. Apu tuli vasta tonnin Paracetamolilla kipuun ja kuumeeseen. Lepoa ei kuitenkaan saanut kamalasti, koska vaikka koira on jo parempi, oli tänään esikoisellakin huono ja väsynyt päivä, joten tuntui, että päiväunet oli pakko hänelle saada mutta eipä tulleet helposti ja niiden jälkeen elämä oli jälleen aluksi yhtä itkua. Mies toki kotona, mutta kun pitää koiraa ekstraulkoiluttaa, esikoinen vaatii omansa, ruokaa tehdä ja kaupassa käydä, ylimääräiselle lepäilylle ei kamalasti jäänyt aikaa. Saa nähdä, kostautuuko huomisen kunnossa ja joudun pitämään lisää saikkua (perjantaina piti hoitaa lasta) vai mihin tää kääntyy.

Paljoa ei siis ole ehtinyt miettiä montaakaan asiaa raskauden suhteen, mikä on varmaan ihan hyvä. Se tosin tuli puheeksi, että mites jatkossa nukutaan, kun mies nukkui viime yönä osan aikaa sohvalla, ja kun aamulla valitteli, että on epämukava nukkua, toin esille sen, että kohta pitäisi hoitaa nukkumajärjestelyt kuntoon. Kummallakin oli vähän eri ajatukset, miten asia ratkaistaan, mutta ainakin todettiin, että me kaikki ei kyllä voida nukkua nykyisessä makkarissa alkuun hyvin ja nykyiset mahdollisuudet ei riitä takaamaan mahdollisimman hyvää unta mahdollisimman monelle. Toivoisin, että tää toinen olisi hyvä nukkuja, mutta pelottaa, että sama toistuu kuin esikoisen kanssa ja sitten ollaankin ongelmissa eka vuosi...

No, ollaan siinä mielessä onnekkaita, että jos tilanne menee oikein pahaksi, tiedän että on mahdollista vuokrata tuosta läheltä kämppä, johon sitten osa perhettä voi öitään siirtyä nukkumaan, jotta edes osa saa joskus nukuttua. Tai käydään vaikka vuorotellen hotellissa nukkumassa, jos oman kämpän äänitasot ja tilat ei salli unta kaikille... Joo, uni on iso kynnyskysymys meillä ja se eniten toisen lapsen kohdalla jännittää, koska esikoisen kanssa unet oli mitä oli ja järjissään haluaisi kaikkien pysyvän, mihin tarvitaan sitä unta. Unipuolen vuoksi olinkin aika "pitkään" varma, että esikoinen saa jäädä ainoaksi lapseksi, mutta toki ehdin välissä kasvaa haluamaan isomman perheen. Päivä kerrallaan pitää yrittää ottaa ja miettiä sitäkin, että kohtahan näitä lapsosia ei taas vuorostaan meinaa millään saada hereille ennen puolta päivää...

Tän raskauden ekat levottomat jalat muuten osui ihanasti tuohon esikoisen itku-yöhön, mikä vähensi mun nukkumista vielä enemmän. Toivottavasti niitä kumpiakaan ei enää loppuraskauden aikana kerry kovasti lisää.

25+1

 

Täältä myös vähän päivityksiä oloihin ja muihin.

Pari päivää loppuviikosta töistä ollut saikulla, kun siellä touhutessa supistukset vaivasivat kovasti. Viikonloppuna kotona selvästi rauhoittuneet. Huomenna sen sitten taas näkee, että miten kroppa reagoi, pitää yrittää edes hieman rauhallisemmin siellä ottaa, vaikka kovin mahdollista se ei päiväkodissa ole. Enää olisi 8 työpäivää jäljellä sopparin loppumiseen ja lomailuun. Ylimääräisiä pissanäytteitä myös otettiin supistelujen takia, mutta niissä onneksi kaikki ok.

Hankinnoista valmiina on jo vaunut ja melko paljon vaatteita esikoiselta. Uutena ollaan ostettu jo turvakaukalo, unipesä ja muutamia pienempiä tarvikejuttuja. Lomalla pitäisi sitten pinnasänkyä ym. hommailla. Manducan kantoreppu löytyy myös ja se jäi esikoisella melkein käyttämättömäksi, joten sille haluaisin nyt enemmän käyttöä mikäli vauva vain siinä viihtyy.

Olo ollut itsellä muuten hyvä. Suonikohjuja, peräpukamia, suonenvetoja ja närästystä kyllä löytyy, mutta selkä- tai muita kipuja ei juurikaan ole ollut. Maha on jo mielestäni yllättävänkin suuri ja hankaloitta kyllä jo melko paljon liikkumista ja nukkumista. Aika on kyllä mennyt todella nopeasti, vaikka alussa se tuntui matelevan.

- rv27+0

 

Meillä on ollut taas sellainen viikonloppu, että nyt väsyttää... Esikoinen sai todennäköisesti päiväkodista jonkun flunssan torstaina ja eka yö oli tuskaa, kun eihän hän osannut tukkoisen nenän takia nukkua kuin lyhyitä pätkiä ja välissä aina itkeskeli. Miehellä oli hyvin vähän empatiaa tätä kohtaa ja nyt on alkanut mietityttää, miten jaksaa tai osaa olla empaattinen, kun kohta on toinenkin lapsi, joka on vielä avuttomampi kuin jo jotain oppinut vanhempi lapsi, joka ei tuollaista tahallaan tee, vaan siksi että kärsii itsekin eikä osaa kärsimystään muuten kuin itkemällä tuollaisessa tilanteessa ilmaista... Seuraavana iltana meidän koiralla alkoi vuorostaan vatsatauti, ja heräsin sitten yöllä vuorostaan sen oksenteluun ja sitten kävin myös ulkona lenkillä, kun toinen sinne yöllä halusi. Lauantaina sitten ravattiin koiran kanssa ulkona (se on onneksi niin sisäsiisti, että ei halua kotiin tehdä maha löysälläkään vahinkoja, oli olo kuinka huono hyvänsä, joten ei tarvinnut ekstrasiivoilla) ja alkoi jo epäilyttää, tuleeko taas eläinlääkärikeikka.
Viime yönä kärsin sitten itse kipeästä kurkusta eikä Panadol 500 mg auttanut yhtään. Heräilin, kun kurkkua särki. Kävin aamulla koronatestissäkin (tuli jo neg. vastaus) ja ekaa kertaa pitkästä aikaa mulla oli kuumettakin. Apu tuli vasta tonnin Paracetamolilla kipuun ja kuumeeseen. Lepoa ei kuitenkaan saanut kamalasti, koska vaikka koira on jo parempi, oli tänään esikoisellakin huono ja väsynyt päivä, joten tuntui, että päiväunet oli pakko hänelle saada mutta eipä tulleet helposti ja niiden jälkeen elämä oli jälleen aluksi yhtä itkua. Mies toki kotona, mutta kun pitää koiraa ekstraulkoiluttaa, esikoinen vaatii omansa, ruokaa tehdä ja kaupassa käydä, ylimääräiselle lepäilylle ei kamalasti jäänyt aikaa. Saa nähdä, kostautuuko huomisen kunnossa ja joudun pitämään lisää saikkua (perjantaina piti hoitaa lasta) vai mihin tää kääntyy.

Paljoa ei siis ole ehtinyt miettiä montaakaan asiaa raskauden suhteen, mikä on varmaan ihan hyvä. Se tosin tuli puheeksi, että mites jatkossa nukutaan, kun mies nukkui viime yönä osan aikaa sohvalla, ja kun aamulla valitteli, että on epämukava nukkua, toin esille sen, että kohta pitäisi hoitaa nukkumajärjestelyt kuntoon. Kummallakin oli vähän eri ajatukset, miten asia ratkaistaan, mutta ainakin todettiin, että me kaikki ei kyllä voida nukkua nykyisessä makkarissa alkuun hyvin ja nykyiset mahdollisuudet ei riitä takaamaan mahdollisimman hyvää unta mahdollisimman monelle. Toivoisin, että tää toinen olisi hyvä nukkuja, mutta pelottaa, että sama toistuu kuin esikoisen kanssa ja sitten ollaankin ongelmissa eka vuosi...

No, ollaan siinä mielessä onnekkaita, että jos tilanne menee oikein pahaksi, tiedän että on mahdollista vuokrata tuosta läheltä kämppä, johon sitten osa perhettä voi öitään siirtyä nukkumaan, jotta edes osa saa joskus nukuttua. Tai käydään vaikka vuorotellen hotellissa nukkumassa, jos oman kämpän äänitasot ja tilat ei salli unta kaikille... Joo, uni on iso kynnyskysymys meillä ja se eniten toisen lapsen kohdalla jännittää, koska esikoisen kanssa unet oli mitä oli ja järjissään haluaisi kaikkien pysyvän, mihin tarvitaan sitä unta. Unipuolen vuoksi olinkin aika "pitkään" varma, että esikoinen saa jäädä ainoaksi lapseksi, mutta toki ehdin välissä kasvaa haluamaan isomman perheen. Päivä kerrallaan pitää yrittää ottaa ja miettiä sitäkin, että kohtahan näitä lapsosia ei taas vuorostaan meinaa millään saada hereille ennen puolta päivää...

Tän raskauden ekat levottomat jalat muuten osui ihanasti tuohon esikoisen itku-yöhön, mikä vähensi mun nukkumista vielä enemmän. Toivottavasti niitä kumpiakaan ei enää loppuraskauden aikana kerry kovasti lisää.

25+1

Voi ei minkä ikäinen teidän esikoinen on?
Meillä nuorin täyttää 1,5v, nyt on alkanu nukkumaan yöt heräämättä, jotain satunnaisia kertoja herää, hampaita puhkeaa, näkee painajaisia tms.
Meillä alusta asti on herätty 2-3h välein yöllä, kun syntyi ennenaikaisena niin piti syöttää usein ettei pääse sokerit laskemaan. Kun "vaara" oli ohi niin sehän jäi tietenki päälle ja rinnalla roikuttiin usein.

Mua välillä pelottaa myös oma jaksaminen,vaikka mies oli kotona niin touhusin käytännössä kaiken. Eilen illalla sit sanoin että kun on vapaalla niin kukaan ei kiellä tarttumasta imurin varteen siihen asti että vauva syntyy, täällä on niin paljon tekemistä että apu on tervetullutta toki helpottaa että mies on nuorimman kanssa että saan rauhassa touhuta, mutta vähän turhauttaa olla siivoamassa 4 ihmisen jälkiä koko ajan eikä tunnu auttavan vaikka asiasta sanon.
Muuten asia olis ok mutta alkaa olemaan tukalat oltavat ja haastavaa touhuta.
Jospa tää tästä..

Joo, muutaman vuoden päästä kun annat valvoa pidempään niin saat olla herättämässä sunnuntai aamuna, että alkais aikasin sitten illalla nukkumaan että jaksaa herätä ma aamuna kouluun

 

Muuten sokeriarvot on hyvät paitsi edelleen paastoa pitää seurata. En ymmärrä kun en saa päivisin sokereita millään nousemaan, mutta aamulla sitten pitää olla alle 5.5 ja välissä on juuri tuo sallittu tai 5.6. En ymmärrä mikä niihin vaikuttaa mutta onneksi seurataan ja tarvittaessa saa sitten lääkityksen tuohonkin vaivaan. Paasto on n. 8-10 tuntia, joskus enemmän millä ei kuitenkaan tunnu olevan vaikutusta noihin niin tiedä sitten mistä kyse

Täällä googlettelin tuota paastoarvoa, kun itsellä se oli jo normitilanteessa koholla (kotimittauksissa ollut ok, kunhan on mitannut nopeasti heräämisen jälkeen). Jos oikein ymmärsin, normaalissa tilanteessa se kai on se ensimmäinen merkki häiriöstä, että vereen tulee enemmän sokeria paaston aikana, koska kropan rasvapitoisuus häiritsee normaalia sokeriaineenvaihduntaa ja kroppa alkaa itse tuottaa yöllä ylimääräistä sokeria. Toki radissa arvot on reilusti normiarvoja pienemmät (alle 6,0 on ilman raskautta normaali ja yli 7,0 diabetes). Tämä alhainen arvo kaiketi sen vuoksi, että sikiö helposti tottuu suurempaan verensokeripitoisuuteen, joka yön aikana ehtii vaikuttaa pidempään, jolloin sikiö kasvaa nopeammin sen myötä ja tottuminen isoihin pitoisuuksiin vaikuttaa sitten sikiön omaan aineenvaihduntaan syntymän jälkeen, minkä vuoksi nyt tajuan, miksi nämä raja-arvot aamupaastossa on näin pienet - sikiölle tuolla on iso merkitys.

Se huonompi juttu on, että itse tuohon aamupaastoon on vaikea vaikuttaa, jos syö ja liikkuu terveellisesti eikä se vaikuta - voi siis olla, että sun kroppa raskauden takia on päätynyt diabetesta sairastavan tyyliin säätämään verensokeria eli nostaa itsekseen yöllä eikä tähän usein auta valitettavasti kuin lääkitys. Kts. https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://www.diabetes.fi/files/107/Aamuverensokeri.pdf&ved=2ahUKEwjFwvqg-ffvAhUy_rsIHfa9ByAQFjAAegQIAxAC&usg=AOvVaw2Q0F-aF1GtKwy2ttQz6Fun&cshid=1618204605393 (pdf, Diabetesliitto)
ja deeblogin tekstit: https://www.deeblogi.fi/2017/02/tervetuloa-insuliini/

Aikamoinen koetus raskaus siis kropan verensokeriaineenvaihdunnallekin on, kun tuollaista saa aikaan, vaikka kuinka söisi ja liikkuisi terveellisesti.

 

Voi ei minkä ikäinen teidän esikoinen on?
Meillä nuorin täyttää 1,5v, nyt on alkanu nukkumaan yöt heräämättä, jotain satunnaisia kertoja herää, hampaita puhkeaa, näkee painajaisia tms.
Meillä alusta asti on herätty 2-3h välein yöllä, kun syntyi ennenaikaisena niin piti syöttää usein ettei pääse sokerit laskemaan. Kun "vaara" oli ohi niin sehän jäi tietenki päälle ja rinnalla roikuttiin usein.

Mua välillä pelottaa myös oma jaksaminen,vaikka mies oli kotona niin touhusin käytännössä kaiken. Eilen illalla sit sanoin että kun on vapaalla niin kukaan ei kiellä tarttumasta imurin varteen siihen asti että vauva syntyy, täällä on niin paljon tekemistä että apu on tervetullutta toki helpottaa että mies on nuorimman kanssa että saan rauhassa touhuta, mutta vähän turhauttaa olla siivoamassa 4 ihmisen jälkiä koko ajan eikä tunnu auttavan vaikka asiasta sanon.
Muuten asia olis ok mutta alkaa olemaan tukalat oltavat ja haastavaa touhuta.
Jospa tää tästä..

Joo, muutaman vuoden päästä kun annat valvoa pidempään niin saat olla herättämässä sunnuntai aamuna, että alkais aikasin sitten illalla nukkumaan että jaksaa herätä ma aamuna kouluun

Hän täyttää nyt loppukuusta 2,5 vuotta. Eli kun alkoi vihdoin nukkumaan ok vuoden tienoilla yönsä, ehdittiin jo molemmat tässä tottua parempiin uniin, toki aina välillä on ollut kipeänä (harvoin) tai herännyt esim. painajaisiin. Päikkärit on olleet aina vaikeita koko elämän ajan (vastustaa unta viimeiseen saakka), ja nyt alkaa vaikuttaa siltä, että hän lopettaa ne tyystin, mikä on sitten iso muutos päivärytmiin - ei voikaan enää viikonloppuina huokaista ja oikaista sinä aikana, kun toinen nukkuu.

Meillä alussa verensokeriseurannan ja imetyksen haasteiden vuoksi piti myös ruokkia muutaman tunnin välein öisin ja herättää siihen, ja kukaan ei missään välissä sanonut, milloin voidaan siirtyä vauvan tahtiin (jossain välissä vaan päädyin siihen, että kyllä vauva herättää, kun oli itse niin poikki). Varmaan se sitten teki sen, että yöt oli heräilyä pitkään ja välillä tiheästikin, ja koska nukahtaminen oli vaikeaa niin minulle kuin vauvalle, niin se uni oli välillä aika tiukassa. Päivisin tosiaan ei saanut itse otettua unta kamalasti takaisin, koska hän halusi pitkään nukkua vain kantorepussa tai liikkuvissa vaunuissa eikä niissäkään mielellään, vaan unta tosiaan vastusteltiin viimeiseen saakka huutaen, vaikka väsytti ja muut asiat oli kunnossa), jolloin oli vähän vaikea itse arkena nukkua vauvan nukkuessa univajetta takaisin. Aina yhä vähän kirpaisee, kun kuulee jonkun vaan laittavan vauvan päiväunille vaunuun tai sänkyyn ja sinne se tyytyväisenä nukahtaa muutamassa minuutissa. Ei vaan meillä...

Toki kun olin sitten vuoden jälkeen vielä lapsen kanssa kotona, niin ehdin nukkua oman univajetilanteen niin nollaan kuin vain sen jälkikäteen saa korjattua. Siitä oon onnellinen. Nyt vaan toivoo, että toinen lapsi ei vie esikoiselta unia ja me aikuisetkin saataisiin tarpeeksi unta, että tosiaan jaksetaan arki kahden lapsen kanssa. Koronan takia kun avunsaanti on aina vähän hankalampaa ja lähimmiltä tukijoukoilta on vaikea pyytää apua pelkän nukkumisen vuoksi - kuulostaa tyhmältä, mutta sellaisena tilanne itselle heijastuu. Omat vanhemmat asuu vähän kauempana ja on vielä töissä, mutta heillä oli aikanaan sama tilanne mun siskon kanssa, joten he ovat olleet aina pystyessään aktiivisesti tarjoamassa mahdollisuuksia uneen, koska tietävät kokemuksesta tilanteen.

Onneksi loppujen lopuksi tuo vauva-aika, jolloin se uni yleensä on tiukemmassa, on lyhyt ja sen osaa sisäistää paremmin, kun on kerran elänyt ja kokenut. Toki ne unettomat päivät tuntuu pitkiltä siinä hetkessä ja varmasti vaikuttaa omaan jaksamiseen. Mutta toiveikkaana odotetaan, josko tämä pikkuinen olisi vauva-aikana enemmän kuin äitinsä ja nukkuisi kuin oppikirjojen vauvat kiltisti pitkiä pätkiä ja vaipuisi sinne uneen helposti.

Toivottavasti saisitte tuota kotityöpuolta tasattua. Helposti ne kaatuu vaan yhden päälle, varsinkin jos vaan yhtä epäjärjestys enemmän häiritsee tai vastaa muutenkin arjen pyörityksestä (mitä ja milloin syödään, onko vaatteita jne), niin se ihminen sitten tekee. Toivottavasti saisitte vähän kotityökuormaa tasattua, niin saisit levätä niitä kremppoja paremmaksi etkä kohta ole vuodelevossa, jolloin ne asiat pakosti jää toisen hoidettavaksi, jolloin se olisi vielä raskaampaa yllättäen toiselle (siitäkin kannattaa vihjaista, jos uskaltaa, että tällainen voi olla edessä, jos et ehdi nyt tarpeeksi lepuuttaa raskauden työllistämää kroppaa).

 

Hän täyttää nyt loppukuusta 2,5 vuotta. Eli kun alkoi vihdoin nukkumaan ok vuoden tienoilla yönsä, ehdittiin jo molemmat tässä tottua parempiin uniin, toki aina välillä on ollut kipeänä (harvoin) tai herännyt esim. painajaisiin. Päikkärit on olleet aina vaikeita koko elämän ajan (vastustaa unta viimeiseen saakka), ja nyt alkaa vaikuttaa siltä, että hän lopettaa ne tyystin, mikä on sitten iso muutos päivärytmiin - ei voikaan enää viikonloppuina huokaista ja oikaista sinä aikana, kun toinen nukkuu.

Meillä alussa verensokeriseurannan ja imetyksen haasteiden vuoksi piti myös ruokkia muutaman tunnin välein öisin ja herättää siihen, ja kukaan ei missään välissä sanonut, milloin voidaan siirtyä vauvan tahtiin (jossain välissä vaan päädyin siihen, että kyllä vauva herättää, kun oli itse niin poikki). Varmaan se sitten teki sen, että yöt oli heräilyä pitkään ja välillä tiheästikin, ja koska nukahtaminen oli vaikeaa niin minulle kuin vauvalle, niin se uni oli välillä aika tiukassa. Päivisin tosiaan ei saanut itse otettua unta kamalasti takaisin, koska hän halusi pitkään nukkua vain kantorepussa tai liikkuvissa vaunuissa eikä niissäkään mielellään, vaan unta tosiaan vastusteltiin viimeiseen saakka huutaen, vaikka väsytti ja muut asiat oli kunnossa), jolloin oli vähän vaikea itse arkena nukkua vauvan nukkuessa univajetta takaisin. Aina yhä vähän kirpaisee, kun kuulee jonkun vaan laittavan vauvan päiväunille vaunuun tai sänkyyn ja sinne se tyytyväisenä nukahtaa muutamassa minuutissa. Ei vaan meillä...

Toki kun olin sitten vuoden jälkeen vielä lapsen kanssa kotona, niin ehdin nukkua oman univajetilanteen niin nollaan kuin vain sen jälkikäteen saa korjattua. Siitä oon onnellinen. Nyt vaan toivoo, että toinen lapsi ei vie esikoiselta unia ja me aikuisetkin saataisiin tarpeeksi unta, että tosiaan jaksetaan arki kahden lapsen kanssa. Koronan takia kun avunsaanti on aina vähän hankalampaa ja lähimmiltä tukijoukoilta on vaikea pyytää apua pelkän nukkumisen vuoksi - kuulostaa tyhmältä, mutta sellaisena tilanne itselle heijastuu. Omat vanhemmat asuu vähän kauempana ja on vielä töissä, mutta heillä oli aikanaan sama tilanne mun siskon kanssa, joten he ovat olleet aina pystyessään aktiivisesti tarjoamassa mahdollisuuksia uneen, koska tietävät kokemuksesta tilanteen.

Onneksi loppujen lopuksi tuo vauva-aika, jolloin se uni yleensä on tiukemmassa, on lyhyt ja sen osaa sisäistää paremmin, kun on kerran elänyt ja kokenut. Toki ne unettomat päivät tuntuu pitkiltä siinä hetkessä ja varmasti vaikuttaa omaan jaksamiseen. Mutta toiveikkaana odotetaan, josko tämä pikkuinen olisi vauva-aikana enemmän kuin äitinsä ja nukkuisi kuin oppikirjojen vauvat kiltisti pitkiä pätkiä ja vaipuisi sinne uneen helposti.

Toivottavasti saisitte tuota kotityöpuolta tasattua. Helposti ne kaatuu vaan yhden päälle, varsinkin jos vaan yhtä epäjärjestys enemmän häiritsee tai vastaa muutenkin arjen pyörityksestä (mitä ja milloin syödään, onko vaatteita jne), niin se ihminen sitten tekee. Toivottavasti saisitte vähän kotityökuormaa tasattua, niin saisit levätä niitä kremppoja paremmaksi etkä kohta ole vuodelevossa, jolloin ne asiat pakosti jää toisen hoidettavaksi, jolloin se olisi vielä raskaampaa yllättäen toiselle (siitäkin kannattaa vihjaista, jos uskaltaa, että tällainen voi olla edessä, jos et ehdi nyt tarpeeksi lepuuttaa raskauden työllistämää kroppaa).

Älä vähättele kunnon yöunia, on tärkeetä saada levättyä! Varsinkin kun viimeistään loppuvaiheessa voi olla katkonaista.
Jaksamisia sinulle! <3

Koittanut olen hienovaraisesti sanoa, että ensimmäisen lapsen kohdalla jouduin sairaalaan vuodelepoom viideksi viikkoa, nuorin kun syntyi rv36+ niin katsotaan että on uhka ennenaikaiselle synnytykselle.
Vinkkasin että mitäs sitten, niin se on sitten sen ajan murhe
En ole kovin tiptop ihminen, ihanaa toki kun joku jaksaa olla. Mutta siitä huolimatta imuroida joutuu vähintään kaksi kertaa päivästä, siitä syystä että tää nuorimmainen laittaa joka ikisen roskan suuhun. Enkä ole siitäkään minään jos nyt jonkun leivänmurun suuhun lattialta pistää, mutta esim.pihalta kantautuu puusälää kenkien mukana jne, niin huolehdittava sen verran "edes".

Ymmärrän kyllä että kun mies käy töissä ja isommat koulussa, se arjen pyörityksen päävastuu on tottakai minulla, enkä voi isompia lapsia laittaa tekemään hommia mitkä kuuluu minulle. Mies herää neljän aikaan töihin ja on iltapäivällä joskus kotona, niin ei ole paljoa energiaa päivän jälkeen. Mutta täytyy pitää keskustelutuokio, että nyt parin kk ajan jos saisin apuja päivittäisiin askareisiin pikkasen niin palkitaan sitten myöhemmin, eikä äitikään ole sit koko aikaa niin kiukkunen

 

Kävin tänään hakemassa äitiyspakkauksen. On aika kiva, vaikka kaikki kuosit ei niin omaan mieleen olleetkaan. Suurin osa menee käyttöön joka tapauksessa. Pitää tarkistaa paljonko meillä on pienimpiä vaatteita, kunhan saan kaikki lahjoitustavaratkin käsiin. Niitä kun oli aika vähän tuossa pakkauksessa. Tosin jos on kovin iso kaveri tulossa, niin ei niitä kovin paljon tarvitse.

Toi kaukalolappu oli jotenkin inhottavan löllö, voin kuvitella kaikki karvat jotka siihen tarttuu. Ja tsekkasin sen toisen ruokalapun ja on samanlainen kuin 2019 pakkauksessa eli se kaukalo käännetään etupuolelle, että pysyy paremmin auki.

Tänään on ollut liitoskivut ihan eri sfääreissä kuin ennen. Välillä on tuntunut siltä kuin joku ois potkaissut haaroihin ja välillä vihloo kun liikkuu. Toivottavasti ei ole jatkuvaa.

Enää 15 viikkoa laskettuun aikaan, kuulostaa omaan korvaan hurjalta kun sen kääntää noin. Ja mahdollisesti ei mene edes niin kauan, että vauva syntyy.

 

Älä vähättele kunnon yöunia, on tärkeetä saada levättyä! Varsinkin kun viimeistään loppuvaiheessa voi olla katkonaista.
Jaksamisia sinulle! <3

Koittanut olen hienovaraisesti sanoa, että ensimmäisen lapsen kohdalla jouduin sairaalaan vuodelepoom viideksi viikkoa, nuorin kun syntyi rv36+ niin katsotaan että on uhka ennenaikaiselle synnytykselle.
Vinkkasin että mitäs sitten, niin se on sitten sen ajan murhe
En ole kovin tiptop ihminen, ihanaa toki kun joku jaksaa olla. Mutta siitä huolimatta imuroida joutuu vähintään kaksi kertaa päivästä, siitä syystä että tää nuorimmainen laittaa joka ikisen roskan suuhun. Enkä ole siitäkään minään jos nyt jonkun leivänmurun suuhun lattialta pistää, mutta esim.pihalta kantautuu puusälää kenkien mukana jne, niin huolehdittava sen verran "edes".

Ymmärrän kyllä että kun mies käy töissä ja isommat koulussa, se arjen pyörityksen päävastuu on tottakai minulla, enkä voi isompia lapsia laittaa tekemään hommia mitkä kuuluu minulle. Mies herää neljän aikaan töihin ja on iltapäivällä joskus kotona, niin ei ole paljoa energiaa päivän jälkeen. Mutta täytyy pitää keskustelutuokio, että nyt parin kk ajan jos saisin apuja päivittäisiin askareisiin pikkasen niin palkitaan sitten myöhemmin, eikä äitikään ole sit koko aikaa niin kiukkunen

Kiitos!

Se on minunkin miehellä välillä, että ennakkoon ei tarvitse mitään suunnitella, vaan aina mennään sitten hetken mukaan... Ärsyttävää välillä, ja hän itsekin sitten välillä kiukustuu, kun ei olekaan suunnitelmat selvillä ja pitää hetkessä alkaa säätää kuka ja mitä nyt tekeekään.

Kolahti korvaan tuo "en voi laittaa isompia lapsia hoitamaan hommia, mitkä minulle kuuluu". Tietämättä lasten iästä ja teidän kotityöjärjestelmästä sen enempää, olen ainakin itse ymmärtänyt (vaikken olekaan vielä suuremmissa määrin itse kuin lapsen roolissa kokenut tätä jakoa, sillä meidän 2,5 v. kyllä auttaa aina välillä tiskaamisessa, kattamisessa jne, mutta on vielä tuossa iässä vähän enemmän valvottavaksi kuin avuksi), että lapsia kannattaa osallistaa kotitöihin mahdollisimman nuoresta, jotta ne oppii niitä tekemään eikä odota pelkkää palvelua. Ei tarkoita sitä, että heille kaataisi heti kaiken sinun hommasi, vaan jos he esim. voisivat välillä vaikka imuroida apuna pienimmän eniten käyttämiä huoneita tai tehdä muuta pientä, niin voisi sekin sinun painettasi helpottaa ja heillekin olla hyvää oppia, sekä saavat sitten tyytyväisemmän äidin, kun sinun ei tarvitse kaikkea tehdä kipuilujen ohessa. Toki, jos he eivät näitä ole aiemmin tehneet, opettelussa voi mennä aikaa, mutta onhan se sitten vauvankin synnyttyä taas avuksi.

Toki ymmärrän täysin sen näkemyksen, että kaikkea ei heidänkään vastuulleen voi laittaa, mutta kannattaa miettiä, voisiko heitä jotenkin oman taitotasonsa mukaan osallistaa, kun tilanne on mikä on.

 

Näitä ällöttävyyksiä: valittelin aiemmin, kun alapäässä joku tuntuu hankaavan. Neuvolalääkäri totesi silloin vaan, että johtuu limakalvojen kuivuudesta sekä turvotuksesta ja suositteli jatkossa käyttämään Ceridalia, jos tunne jatkuu. No, eilen illalla taas alkoi tuntua ikävältä ja vessassa käydessä alapäässä tuntui jotain taas olevan lisää, mikä hankaa. Ehdin siinä sopivasti ennen nukkumaanmenoa jo googletella kaiken laskeumista ja hätäillä, että nytkö niitä sitten syntyi ja loppuelämä kärsitään (olen hankkinut niistä oman kauhuskenaariostressin, vaikka ei pitäisi....).

Tänä aamuna sitten päädyin viimeisenä keinona katsomaan vielä peilillä, mitä siellä alapäässä oikein tapahtuu. Ei ollut sievää nähtävää, mutta tulipa todettua, että laskeuman sijaan mulla taitaa sitten olla suonikohjuja alapäässä, oli niin violetinkukertavaa menoa siellä...

Jotenkin todella helpottavaa, mutta samalla kammottavaa huomata tämä. Ja kun oon nyt vasta viikolla 26, niin millaiseksihan ne ehtii vielä loppuvaiheen paineen takia kehittyä, auts :S Toivottavasti tämä syntyy samoilla viikoilla (38+) kuin esikoinen, niin ei tarvitsisi ihan loppuun asti kärvistellä ja olisi silti täysiaikainen tapaus.

Ei satu olemaan kohtalotovereita tälle ilkeälle vaivalle? Odotan pelolla, tuleeko näiden lisäksi peräpukamiakin, mutta toivottavasti ei.

 

Kiitos!

Se on minunkin miehellä välillä, että ennakkoon ei tarvitse mitään suunnitella, vaan aina mennään sitten hetken mukaan... Ärsyttävää välillä, ja hän itsekin sitten välillä kiukustuu, kun ei olekaan suunnitelmat selvillä ja pitää hetkessä alkaa säätää kuka ja mitä nyt tekeekään.

Kolahti korvaan tuo "en voi laittaa isompia lapsia hoitamaan hommia, mitkä minulle kuuluu". Tietämättä lasten iästä ja teidän kotityöjärjestelmästä sen enempää, olen ainakin itse ymmärtänyt (vaikken olekaan vielä suuremmissa määrin itse kuin lapsen roolissa kokenut tätä jakoa, sillä meidän 2,5 v. kyllä auttaa aina välillä tiskaamisessa, kattamisessa jne, mutta on vielä tuossa iässä vähän enemmän valvottavaksi kuin avuksi), että lapsia kannattaa osallistaa kotitöihin mahdollisimman nuoresta, jotta ne oppii niitä tekemään eikä odota pelkkää palvelua. Ei tarkoita sitä, että heille kaataisi heti kaiken sinun hommasi, vaan jos he esim. voisivat välillä vaikka imuroida apuna pienimmän eniten käyttämiä huoneita tai tehdä muuta pientä, niin voisi sekin sinun painettasi helpottaa ja heillekin olla hyvää oppia, sekä saavat sitten tyytyväisemmän äidin, kun sinun ei tarvitse kaikkea tehdä kipuilujen ohessa. Toki, jos he eivät näitä ole aiemmin tehneet, opettelussa voi mennä aikaa, mutta onhan se sitten vauvankin synnyttyä taas avuksi.

Toki ymmärrän täysin sen näkemyksen, että kaikkea ei heidänkään vastuulleen voi laittaa, mutta kannattaa miettiä, voisiko heitä jotenkin oman taitotasonsa mukaan osallistaa, kun tilanne on mikä on.

Apua, siis kyllä olen opettanut hoitamaan kotiaskareita;astianpesukoneen tyhjennystä (täyttö taas ei tunnu onnistuvan mieheltäkään ),roskien vientiä, oman huoneen siivous ym. En opeta lapsia että kaikki tulee valmiina. Isommat siis 11 ja 8v.
Kun oli lunta, vanhimmasta oli iso apu kun haki ahkiolla puita kun miehellä venyi työpäivät. Muuten hyvin omatoimisia muutenkin. Välillä vaan tuntuu unohtuvan astiat pöytään, roskat mihin sattuu, siis pieniä asioita mutta kun oot vuoron perään siivoamassa/sanomassa asiasta niin turhauttaa.
Mutta tosiaan tuo imuriin tarttuminen tuntuu olevan jokaiselle muulle vaikeaa. Kyllä tää tästä jotenkin saadaan järjesteltyä että hetkeksi edes kaikki osallistuvat pikkusen enemmän askareisiin.

Suonikohjuista ei oo kokemusta, en oo tosin uskaltanu edes ajatella peilaamista alakertaan. Toki tilanteentullen tarvittaessa, "onneks" lääkäri säännölisesti niin mainitsee varmana jos siellä jotain on.
Peräpukama taas tuli viime raskaudessa ja on edelleen, eipä se mihinkään lähde eivätkä tee sille mitään kun ei ns oireile mitenkään :/